Todella epätoivoinen

sama

Olen eronnut lasteni isästä vuosia sitten. Olen 33 v. Lapseni eivät ikävöi isäänsä- päin vastoin.Tiedän sen,koska hän oli väkivaltainen minua kohtaan lasteni nähden. Nyt olen löytänyt kumppanin itselleni. Hän on lapseton ja hyväksyy lapseni täysin. Tulee lasteni kanssa paremmin toimeen kuin ikinä voisin kuvitella. Ongelmani on se, että hän asuu toisella paikkakunnalla ja lapseni( 12 ja 14) eivät suostu muuttamaan uudelle paikkakunnalle koska joutuvat jättämään jälkeensä ystävänsä.Täytyykö minun vain hyväksyä tilanne vai pakottaa lapseni muuttamaan?

11

1550

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ukkeli

      sinun pitää muuttaa? mix ukko ei muuta?

      • sama

        No...hänellä on oma yritys ja oma asiakaskunta. Ei ole kuulemma mahdollisuuksia muuttaa...


    • Olavi

      Totta kai! sinun on muutettava, välittämättä lapsistasi. Sillä sinulla on vain yksi elämä täällä maan päällä, ja siitä on otettava kaikki ilo irti mitä voi saada.
      Mutta ota kuitenkin tarkka selko, että onko tämä mies ystäväsi todella raitis, ettei hän juo ja humalassa tee mitään mikä teksisi sinun olosi sietämättömäksi hänen kanssaan.
      Jos hän olisi uskovainen mies, niin sitten siitä olisi hyötyä myöskin teidän iankaikkiselle elämälle.
      Sillä tämä maallinen elämä on vain kuin pisara vettä ämpärin pohjalla, verrattuna iankaikkiseen elämään, että missä me sen vietämme.
      Ja uskovainen mies on myöskin uskollinen sinulle,
      mutta Jumalattomat saattaa pettää.

      Olavi

    • Minä

      Näistä tämmösistä asioista, ei lapset.

      • Minunkin lapsuudenystäväni haluaisi palata kotikonnuilleen erottuaan - vihdoin ja viimein - väkivaltaisesta miehestään (lähti aikanaan miehen perässä yli 600 km:n päähän, vieraaseen kaupunkiin, ja ikävöi nyt kotiseudulleen). Mutta se ei kuulemma onnistu, koska hänen 10-vuotias tyttärensä "ei suostu" siihen...

        Öööö...minun mielestäni näistä asioista päättävät aikuiset, eivät lapset...


      • aikuinen
        Piukka kirjoitti:

        Minunkin lapsuudenystäväni haluaisi palata kotikonnuilleen erottuaan - vihdoin ja viimein - väkivaltaisesta miehestään (lähti aikanaan miehen perässä yli 600 km:n päähän, vieraaseen kaupunkiin, ja ikävöi nyt kotiseudulleen). Mutta se ei kuulemma onnistu, koska hänen 10-vuotias tyttärensä "ei suostu" siihen...

        Öööö...minun mielestäni näistä asioista päättävät aikuiset, eivät lapset...

        Aivan... ja jos ei yhteis elo onnistukkaan, niin ainahan sitä voi muuttaa takaisin!!!

        Kyllä ne lapset asettuu ajan kanssa ja ovat sen ikäisiä, että kavereitakin löytyy varmasti ongelmitta!!!

        Et ole huono äiti tai kasvattaja jos "pakotat" lapsesi muuttamaan... Elä omaa elämääsi, ennen kuin se on liian myöhäistä!!!

        Tsemppiä teille, mitä sitten teettekin =O)
        Ja oikei hyvää joulun odotusta!


    • mun mielestä

      kun lapset on jo noin isoja, täytyy heidän kanssaan keskustella asioista. joku sanoi, että äidillä on oma elämänsä, mutta niin on lapsillakin!

      nuorempikin lapsi on jo kahdentoista, jos lapset eivät halua muuttaa, onko mahdotonta, että äiti odottaisi muutaman vuoden, että lapset lähtevät omilleen, onhan noita kaukosuhteista hullummistakin syistä!

      ei neljätoista vuotias enää niin vaan hanki uusia kavereita, vaan ystävät alkavat olemaan vakiintuneita. oikeudessakin kuullaan 12-vuotiaan tahtoa, eikö siis vanahempienkin pitäisi keskustella lastensa kanssa?

      • Lapset etusijalla

        Lapset etusijalle...en raaskisi muuttaa, jos lapset joutuisivat kauas kavereistaan ja ehkä jopa vaihtamaan koulua. Heillä joutuisi monet ihmissuhteet koetukselle, kun taas aikuisilla joutuisi vain yksi.


    • TariN

      Tulikin jo vastaus että kun lapsesi noin isoja odota vielä jokunen aika ja muuta sitten. Itselläni 4 lasta (9-14) ja uusi kumppani toisella paikkakunnalla, hänellä myös 4 lasta. Oltu yhdessä 1,5 vuotta. Molemmilla autot, minua tällä paikkakunnalla ei pidättele muu kuin lasten koulu, jollaista ei muualta suomesta löydy (emu opetus, jota ei ole hajautettu). Alusta asti selvää että minä en muuta mihinkään ennenkuin lapset itsenäistyvät ja hänellä samat ajatukset, joten...olemme onnellisessa odottavassa tilassa, asumme tahoillamme lapsi-arkea ja ajallaan muutan sinne missä rakkaani on.

      Totta että aikuinen päättää, mutta onko oikein aikuisen olla itsekäs omien mielihalujen takia ja riistää nuori asuinsijoiltaan. Ei nuoren ole helppoa sopeutua uuteen ympäristöön. Nykyisin on hyvät kulkuyhteydet, mahdollisuus pitää yhteyttä puhelimitse ja maileitse monta kertaa vuorokaudessa. Eikä suomessa muutama sataa kilometriä ole matka eikä mikään.

    • katuva

      Itse muutin toiselle paikkakunnalle, tosin lapseni oli silloin vielä päiväkodissa. Mutta hänelle oli ystävät sielläkin tosi tärkeitä, ja on ikävöinyt heitä useita vuosia muuton jälkeen. Lisäksi parisuhde ei toiminutkaan, vaikka en olisi voinut mitenkään ajatella ettei se tule toimimaan. Kyllä ainakin minua kadutti tosi paljon lapsenkin ja itsenikin takia, että laitoin kaiken peliin ja pieleen meni.Onneksi saimme asunnon sopivasti ennen lapseni esikouluun menoa, mutta kyllä hän jaksoi muistella rakkaita kavereitaan vielä monta vuotta sen jälkeen.Kadutti pitkään oma typerä moka.Ei miehessä varsinaisesti vikaa ollut, mutta jotenkin ei vain toiminut. Rankalta tuntui silloin ja ajatella sitä sen jälkeen.

    • oli mulla

      Samanlainen tilanne oli minullakin, kesti vuosia kun odotin sopivaa hetkeä muuttaa miesystäväni paikkakunnalle. Rankkaa puuhaa kaikki vuodet, sano! Muutinkin ja se oli ainoa oikea ratkaisu omalla kohdalla, mutta pettymys seurasi lapseni suhteen, joka jäi täysin ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi kun hän ei ole vieläkään saanut uudelta paikkakunnalta ystäviä. Pelkään hänen mielenterveytensä puolesta. Jos hänellä olisi sisaruksia, tilanne ei tuntuisi yhtä toivottomalta, mutta nyt häntä käy lähinnä sääliksi, kun ennen niin aktiivinen ja kaveripiirissä liikkuva menijä kyhjöttää omassa huoneessaan kaikki illat. Oman elämän epätoivo on vaihtunut huoleksi lapsen puolesta. Että sellaista pirun polkkaa tämä elämä voi olla.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomen kansa haluaa Antti Lindtmanista pääministerin

      Lindtman on miltei tuplasti suositumpi kuin etunimikaimansa Kaikkonen. Näin kertoo porvarimedian teettämä kysely. http
      Maailman menoa
      233
      4169
    2. Vain 21% kannattaa Lindtmania pääministeriksi

      se on selvästi vähemmän kuin puolueen kannatus, mites nyt noin?
      Maailman menoa
      112
      2634
    3. Miten löydän sinut

      Ja saan sanottua kaiken mitä haluan sinulle kertoa? Ja kuinka kuuntelisit minua sen hetken? Kuinka voin ilmaista sen mit
      Ikävä
      41
      2382
    4. Vaikea tilanne

      Hieman kolkuttaa omatuntoa, kun on osoittanut kiinnostusta väärää naista kohtaan. En ymmärrä miten toinen on voinut te
      Ikävä
      116
      1436
    5. Yöllinen autolla kaahari Heinolan seudulla

      Asukkaita häiriköivän nuoren herran autokaahaus keskustelu poistettu, onko jokin hyvävelijärjestelmä käytössä ?
      Heinola
      81
      1436
    6. Milloin kaivatullasi

      .. on nimipäivä?
      Ikävä
      48
      1179
    7. Kehtaisitko näyttäytyä

      kaivattusi seurassa?
      Ikävä
      78
      1087
    8. Ne viimeiset kerrat

      Kun katsoit minua niin lämpimästi. En unohda sitä ❤️
      Ikävä
      59
      963
    9. Missä kunnassa kaivattusi asuu

      Kuinka tarkkaa uskalla sanoa?
      Ikävä
      45
      946
    10. Emme koskaan keskustelleet kasvotusten syistä välirikollemme

      Enkä voisi kertoa perimmäistä rehellistä syytä. Kerroin sinulle pintapuolisen ”paketin” ja otin tavallaan omalle vastuu
      Ikävä
      58
      921
    Aihe