Oman luonteen muuttuminen

tuo kaikki muuttuu kun aikaa kuluu ja kun eroaa lopullisesti narsistista siis.
usko pois. tein itse pitkän ja rankan matkan narsistin jälkeen ja kasvoin ihmisenä hurjasti vaikeuksien jälkeen.
kiinnitin itsessäni huomiota ennen kaikkea omiin heikkouksiin ja täytyihän niitä olla että lähti kymmeniä kertoja mukaan narsistin ansaan ja koukkuun.
nyt elän reilun vuoden narsistin lähdön jälkeen onnellista tasapainoista aikaa itseni kanssa ja pahimmat tunteet on selätetty ja elämä tuntuu melko helpottavan ihanalta

Olen myös käynyt nuo helvetit läpi. Tällä hetkellä opettelen tuntemaan omaa persoonaani ja pidän kyllä monista sen ominaisuuksista, kuten kiltteydestäni, empatiasta ja kärsivällisyydestäni. Niistä ominaisuuksista siis, jotka saivat kärsiä narsistin kynsissä. Opettelen asettamaan rajoja ihmissuhteisiini ja pitämään ne. Opettelen itseni kunnioitusta, kypsää aikuista kommunikointia, henkistä terveyttä ja tasapainoa (ja sen mukaisia valintoja). Opettelen pitämään arvoni ja persoonani ja pysymään omana itsenäni, menemättä mukaan negatiivisiin ja hajottaviin draamoihin. Nautin elämästäni ja pysyn kasassa ihan kiitettävästi. Olen oppinut myös tunnistamaan narsismia jo ihan alussa, uusissa ihmissuhteissa, joskaan en vielä välttämään niitä ihmisiä. Voiton puolella siis ollaan ja eteenpäin menossa. Helvetti on jäämässä taakse ja paremmat ajat ovat edessä. Olen portilla :)

Samoin kuin ninjaka minäkin olen syventynyt omaan persoonaani. Samoin olen onnellinen niistä ominaisuuksista, jotka kärsivät narsistin käsittelyssä. On hienoa huomata, että kärsivällisyys on hyve ja vahvuus. Sitäkin narsistini pilkkasi, olin kuulemma hidas... Ihan vitsimielessä, mutta silti. Tulihan siinä sellainen olo, että olinkin hidas.

Mutta nyt kuin siitä "hitaudesta" on alkanut olemaan hyötyä, niin olen onnellinen siitä. Narsisti jatkaa säheltämistään ja kyselee välillä perääni. Minua tuo kysely ei enää haittaa. En käännyt tieltäni ja hän saa ihmetellä ihan niin paljon kuin haluaa. Minua eivät enää hänen sanansa kiinnosta, olivat ne mitä tahansa.

"Minä olen alkanut tarkkailemaan kaikissa itsekkäitä ja arvaamattomia piirteitä. On vaikeaa enää luottaa keneenkään,"

En varmaan koskaan enää tule luottamaan samalla tavoin kuin luotin ennen narsistia. Omat silmät ja korvat voivat pettää. Mutta tuossa olen päässyt pahimman yli, luulisin. Suhtaudun ennakkoluulottomasti ja avoimesti ihmisiin, kuten ennenkin, koska on työnkin puolesta jo pakko. Ei ole varaa lähteä epäilemään, on vain luotettava sen verran kuin on pakko. Jos käy niin huono tuuri, että törmää narsistiin, niin ei sille sitten mitään voi. Nyt ainakin tietää, että perääntyy sen verran kuin voi, jos on pakko.

No hyvähän se vaan on, ettei ihan kaikkiin luota, vaan oppii suojaamaan itseään ja häipymään huonosta seurasta vai mitä.
Neitsyys on mennyt, mutta kypsyys on tullut ;)

"Minä olen alkanut tarkkailemaan kaikissa itsekkäitä ja arvaamattomia piirteitä."

Niin kukin tyylillään, toiset keskittyvät toisten tarkkailemiseen, kun taas vastauksista päätellen toiset kääntävät katseensa itseensä...

Kumpiko sitten kellekkin parempi...

Sanotaan, että elämän tärkein matka on matka omaan itseen, toisen aforismin mukaan se tärkein matka on mennä toista puolitietä vastaan...

Itse ajattelen elämää kokonaisuudessaankin eräänlaisena matkana, vähän niinkuin tässäkin kolumnissa, kriisistä kriisiin ja väliin niitä herkkuhetkiäkin...

Välttämättä se elämä/maailma kovin paljon muutu, mutta ihminen muuttuu, mihin suuntaan siihen voimme itsekin vaikuttaa...

"Siinä matkan varrella itsekin muuttuu – joku joskus kyynistyy ja katkeroituu, mutta moni myös viisastuu ja vahvistuu."

http://hidastaelamaa.fi/2014/10/keskiviikkokolumni-uusi-mina-vanha-maailma/

" Se, joka tuntee muut, on viisas.
se, joka tuntee itsensä, on valaistunut"

Kakissa meissä on valomme ja varjomme. Kuinka hyvin ne itse tunnemme, on oma elämän matkamme. Mihin ja miten niitä käytämme, on oma valintamme.

Minä muutuin aivan täysin. Aloin ryyppäämään raskaan käden kautta ja nyt hävettää mennä ulkomaailmaan. Lopetin myös kouluni kesken. Hän oli luokallani 3-vuotta ja luulin sekoavani jossakin vaiheessa sen jälkeen kun olin katkaissut yhteydenoton.

Sain kokemusta elämääni kuitenkin kaiken sekoilun kautta: Tutustuin helvetin hienoihin ihmisiin ryyppyreissuillani. :)) Toimein jopa vastoin ujoa luonnettani, kyllä sain häpeillä sitä ensiksi koska se ei ollut ominaiskäytöstäni, nyt olen ylpeä siitä että uskaltauduin ja olen huomannut paheeni ja parantunut siinä mittakaavassa.

Olin itseni pahin ruoskia. Itsemurha pyöri päässä ja tuli revittyä kuitenkin _kaikki_ itsemurhakirjeet läheiseen joenrantaan. En koskaan kuolisi hänen takiaan.

Aloin rauhottua kun ymmärtin että hän ei voi enään koskettaa minua ja minuun ei enään satu samalla tavalla, elämään ei kuole, kun huomasin sen, aloin elämään enemmän.

http://www.youtube.com/watch?v=9qdRw3sqHus&list=AL94UKMTqg-9AOXyF-IspmvOQtxdJFZ5Ag&index=3 Olen nytkin aivan liekeissä ja täynnä elämänhalua.

Kun otin alkoholia, ongelmani pahenivat ja olin rajatilassa, sen kokeminen on jotakin... Järkyttävää.

Olen vieläkin hieman hukassa kuka olen. Yritin itse rakentaa itseni, mutta tajusin että vain aika pystyy parantamaan sen minkä voi. Yritän nousta ylöspäin kovaa vauhtia.

Minä tarkkailen muita ihmisiä oman hyvinvointini kannalta ihan liian skeptisesti. Näen mörköjä (narsismia) lähes jokaisessa ihmisessä. Hieman itsekäs kommentti saa minut ajattelemaan, että onkohan tuo nyt narsisti....

Omaan minuuteenikin se on vaikuttanut. Jos joskus toimin omaksi parhaakseni (esim. kieltäydyn tekemästä jotain asiaa toisen pyynnöstä), mietin, että olenko minä narsisti itse. Joskus esitän kaverille "hyvää pataa" vaikka tekisi mieli sanoa, että eihän tuo noin ole. Ja kaikkein kauheinta on, että olen ruvennut kategorioimaan ihmisiä: tuo on parempi kuin minä jne. Sitten jos tällainen "parempi" epäonnistuu jossain, niin saan siitä suurta tyydytystä..... Ja samaan aikaan tunnen itseni todella huonoksi ihmiseksi! Ennen en ollut ikinä vahingoniloinen. Mielestäni kenenkään onni ja menestyminen ei ollut minulta pois ja osasin aidosti iloita muiden saavutuksista.

Haluaisin olla se sinisilmäinen, hyväntahtoinen ihminen, joka olin ennen narsistia. Ymmärrän katkeruuden ja vihan, mutta miksi minusta on tullut ilkeä ja omahyväinen tämän suhteen jälkeen? Voiko ihmisessä olla piilevänä narsismi, joka sitten puhkeaa kukkaan, kun on kokenut tarpeeksi kamalia asioita?

Itsein luulin että olen narsisti, tai muutuin sellaiseksi.

Uskoisin kuitenkin, ettei ole mahdollista koska narsistiksi tullaan lapsuudessa.

Ja en itse koskaan pystyisi edes käyttäytymään niin kuin hän kohteli minua ja puhui minulle. Sairasta moinen.

Jouduin työpaikalla narsistihelvettiin. Nyt jo pitkään kestäneen toipumisvaiheen aikana muistelen usein ihmistä, joka olin ennen tätä hullunmyllyä. Olin naiivi ja sinisilmäinen. Ei tullut mieleenkään, että rehellisyys, ahkeruus ja hyvä käytös muita kohtaan eivät kelpaisi nykypäivän työelämässä. Uskoin ihmisten olevan hyväntahtoisia ja asioiden olevan sitä, miltä näyttää. Ajattelin, että rikolliset ovat laitapuolenkulkijoita ja elävät omissa piireissään alamaailmassa.

En osannut ajatella, että kirous, ahneus ja manipulaatio pyörittävät yhteiskuntaa kaikilla tasoilla. Vaikka on olevinaan sääntöjä ja lakeja, jotka takaavat oikeudenmukaisuuden, ei niillä välttämättä ole mitään merkitystä. Ihmiset voivat sopia keskenään ihan mitä tahansa. Osa heistä on ilkeitä. Suurin osa välinpitämättömiä. Pahimpia ovat tyypit, jotka tekevät pirullisia asioita toisille vain, koska voivat niin tehdä ja nauttivat siitä. En olisi halunnut tällaista oppia elämältä, mutta toisaalta on hyvä tietää vääjäämätön totuus. En luota kehenkään lähtökohtaisesti. Tarkkailen ja analysoin ihmisiä sekä myös itseäni aivan liikaa. Halua elää omissa oloissani, koska se on turvallisinta.

Mielestäni tuo, jota useat teistä kuvailitte:
- kyynistyminen
- oma narsistinen käytös,
- negatiivinen maailmankuva,
- pelko ja epävarmuus
ovat yks vaihe parantumisessa. Se on kuitenkin taas vain yksi tienristeys omassa kehityksessä. Eli siihen voi jäädä ja muuttua itse narsistiksi (peilaaminen) tai valita toisin.

Minä valitsin toisin.
Arvioin asioita ja teen päätöksiä sen mukaan, millainen ihminen itse TAHDON OLLA.
Arvioin omaa näkökulmaani ja reaktioitani sen mukaan, mikä on:
- aikuista
- tasapainoista
- tervettä
- oikein
- rakentavaa eikä hajottavaa
- hyväksi minulle

Olen oppinut olemaan lempeä itseäni kohtaan ja sitä kautta ehkä myös lempeämpi muille.

Opettelen arvostamaan itseäni (kuinka tahdon minua kohdeltavan)
Opettelen vetämään rajoja ja pitämään ne
Opettelen pysymään omassa keskuksessani

Rakennan omaa elämääni ja pohjaani vahvaksi, sellaiseksi elämäksi, jonka itse tahdon ja olen siitä tyytyväinen.

Ne uudet ihmiset, jotka tulevat elämääni valitsen tarkoin, enkä päästä ketään heti lähelleni, kuten ennen, vaan olen rakentanut portteja, joista läpi tuleminen täytyy ansaita luottamuksella.

Yritän edelleen olla hyvä ystävä ja kumppani, mutta myös erillinen yksilö omine tarpeineni ja rajoineni.

Keskityn omaan elämääni, enkä enää pyri parantamaan koko maailmaa väkisin.
Koko maailman tuska ja vastuu ei lepää minun harteillani. Maailma pyörii ilman minuakin ja siihen mahtuu myös paljon hyviä tyyppejä ja hienoja ja kauniita asioita.
Keskityn niihin.

Hyväksyn myös välillä negatiiviset fiilikseni, koska ne ovat luonnollinen osa ihmisenä olemista.

Annan muiden elää omaa elämäänsä ja tehdä omat ratkaisunsa. Heillä on omat läksynsä opittavana ja minulla omani.

En enää muuta persoonaani muiden tai tilanteiden mukaan kuin kameleontti, vaan pysyn omana persoonanani ja käytän sitä. Olen hyväksynyt itseni ja se saa riittää ja kelvata.
Jos se ei riitä, niin olen väärässä paikassa tai väärässä seurassa.

Luotan itsessäni siihen, että olen "tarpeeksi hyvin kasvatettu / itseni kasvattanut", voidakseni rentoutua ja olla oma itseni. Ikääkin on tarpeeksi ja arvot ovat kohdallaan. Tiedän sen.

Maailma näyttää taas uudelta, kiinnostavalta paikalta omin silmin katsottuna. Krooninen stressi alkaa poistua hitaasti kehostani ja asiat vaan alkavat toimia ja muotoutua. Tunnun vetävän puoleeni hengenhgeimolaisia ja itselleni sopivia tilaisuuksia.
Siis juuri sellaisia asioita joista pidän ja ihmisiä, joiden seurassa viihdyn.

Pakkomielle parisuhteesta, hinnalla millä hyvänsä on lähes ohi ja olen alkanut elää ja nauttia omasta elämästäni. En enää tunne, että siitä puuttuu jotain.

Miessuhteitakin on, mutta yleensä ne kaatuvat siihen, että minua yritetään jollain tavoin alistaa tai minä vedän rajoja, joita toinen ei hyväksy.
Se on ookoo.

Olen iloinen hyvistä ajoista ja asioista joita pystyimme jakamaan ja pystyn päästämään irti, kypsästi ja arvokkaasti.
Kukaan ei ole minulle velkaa mitään. Kaikki on vapaaehtoista, puolin ja toisin.
Kaikki, mitä saan tai annan on lahjaa.

Yritän pitää ihmissuhteissani yllä tasapainoa ja vuorovaikutusta antamisessa ja saamisessa.
En odota mitään toisilta.
Opettelen ilmaisemaan tunteitani ja toiveitani, jottei toisten tarvitse yrittää arvailla niitä.

Uskon, että joka asiaan on olemassa paras mahdollinen näkökulma. Siis se, joka poistaa negatiiviset fiilikset ja vie minua ja elämääni ylöspäin, eikä pudota minua alaspäin tai vie prosessiani taaksepäin.
Se on aina se näkökulma, joka puhdistaa minua ja rakentaa minua ehjäksi.
Koen, että miinun tehtäväni tässä elämässäni on löytää ja kerätä nuo näkökulmat ja ottaa ne käyttöön.

Tällainen positiivinen vaihe tällä hetkellä tässä prosessissa.

Olo paranee ajan kanssa ja vuosi ei tosiaankaan ole vielä pitkä aika näissä asioissa.
Se varovaisuus jää ja se on hyvä asia monelta kantilta...vaikka liittyy siihen ongelmiakin.
Itsellä ainakin oli paljon ylireagoimista ensimmäisen parin vuoden aikana, joka oli muutenkin hyvin rankkaa aikaa. Rankkuus ei suinkaan johtunut pelkästään siitä narsistista vaan myös siitä, että kävin valtavan henkisen kasvun vaihetta, jossa perkasin lapsuuden traumoja.

Se, että on tarkka ja välttää selvästi itsekeskeisiä ihmisiä, niin siitä ei varmaan koskaan ole mitään haittaa...sillä sellaiset ihmiset ei ikinä tuo mitään hyvää.

...kunhan pääsee siitä vaiheesta eteenpäin, jossa pienikin itsekäs teko toiselta saa varpailleen ja pieneen paniikkiin. Ainakin minulla oli myös tällainen vaihe.

Mä muutuin täysin. En luota enää keneenkään, inhoan miehiä, itsetunto meni kokonaan... Syytän koko ajan itseäni miten IDIOOTTI JA TYHMÄ olin kuin uskoin kaiken paskan!!! Nyt kun ajattelen taaksepäin, niin olisihan mun pitänyt tajuta... Nyt asun turvakodissa ja sain lähestymiskiellon. Olen masentunut ja ahdistunut masennuslääkkeitä syövä, kaikkea pelkäävä ihmisraunio. Elin helvetissä melkein kolme vuotta, nyt kai jossain kiirastulessa.

Narsismin kohdatessaan pidemmän kaavan kautta toisessa ihmisessä, monikaan ei uskoisi kuinka monta eri vaihetta on käsitellä asiaa ja montaako asiaa tulee miettiä jättämisprosessissa. Koska kukapa haluaisi enään samaa rataa jatkaa ja saada narsistin raivoa uudelleen niskaansa? Itse en ainakaan enään koskaan halua tuntea itseäni niin väärinkulutetuksi,
kukaan ei puhu minulle enään sanallakaan väärin koska kasvoin henkisesti ja nykyään puhumme perheessämme suoraan jos joku kohtelee toista väärin, kysymme: '' Miksi sinä sanoit noin, voitko perustella väitteesi? '' tai sitten ihan vain suoraan: '' Miksi sinä käyttäydyt minua kohtaan noin? ''

En ennen osannut pitää huolta mentaliteetistäni millään tasolla. Nyt kun osaan kunnioittaa itseäni, en enään ole yhtä ahdistunut siitä kuinka joku tulee elämääni ja pilaa sen uudelleen yhtä helposti, sain ikäänkuin ymmärryksen ahdistukseni kautta. Tai en ole enään samalla tasolla ahdistuksessani, kuin silloin, olen nks. herännyt ja silmäni ovat auenneet.

Esimerkiksi kun joku ihminen kerran tekee pahiten kuin ketään koskaan ja antaa sellaiset ennakkoluulot kaikesta ja ympärillä olevasta maailmasta jossa maailmankuva ja ID muuttuu ja siitä pääsee läpi, sinua ei enään kiinnosta mitä muut ihmiset sinusta kadulla kulkiessasi ajattelevat, kaikki ne sosiaalisen median luomat ja oman elämän ahdistuksen ennakkoluulot eivät ole mitään siihen nähden kuinka pohjalla käytiin.

Viimeinen prosessi on silti oman itsensä kanssa, kun siitä sittentaas noustaan, ollaan erittäin paljon vahvempia. :))

Karaistuu vaan