Olen viime aikoina miettinyt kovasti sitä, että kun meillä on tälläkin hetkellä maailmassa monia eri henkisiä opettajia jotka puhuvat valaistumisesta ja havahtumisesta ja osa kenties kertoo olevansakin jo "hereillä".
Usein näkee, kuinka IOK ja sen opetukset niputetaan samaan - ikään kuin nämä opetukset olisivat yhteneväisiä Kurssin opetusten kanssa ja tuottaisivat saman kokemuksen. Sanotaan, että tätähän Jeesuskin aikanaan tarkoitti.
Mutta onko sittenkään kyse samasta opetuksesta? IOK:n ja useiden muiden oppien suurin ja merkittävin ero on siinä, että IOK tähtää alitajuisen, tiedostamattoman mielen puhdistamiseen ja siten poistamaan esteet Rakkauden kokemisen tieltä.
Monet muut opit jättävät alitajuisen mielen täysin huomiotta ja esimerkiksi pyrkivät pitämään tietoisen mielen nyt-hetkessä, mikä varmasti on sekin hyödyllistä, mutta ratkaisuna maailman ja kärsimyksen ongelmaan se ei ole lopullinen koska se ei puhdista sitä, mikä on pinnan alla.
Ihan kuten jäävuorestakin on suurin osa pinnan alla, on mielestämmekin suurin osa tiedostamatonta ja kurjuuden, sairauden ja puutteen syyt sijaitsevat siellä syvällä alitajunnassamme.
IOK:n mukaan alitajuinen, tiedostamaton syyllisyys - josta niin monet muut opit eivät puhu mitään - voidaan tehdä tekemättömäksi antamalla anteeksi tämän syyllisyyden vertauskuville, jotka havaitsemme itsemme ulkopuolella: kehossa, toisissa ihmisissä ja maailmassa yleensäkin.
Vasta sitten kun tiedostamaton mielemme on täysin puhdistunut syyllisyydestä, voimme kokea uudelleen eheän ja täydellisen Rakkauden kokemuksen - josta siis kerran näytimme erkaantuvan.
Egomieli välttelee alitajuisen syyllisyyden kohtaamista mahdollisimman pitkälle ja tekee kaikkensa anteeksiantamisen prosessin viivyttämisessä. Se on kuitenkin lopullinen ratkaisu elämän ja maailman ongelmaan.
Kirjoitin tämän osittain selventääkseni ajatuksia itselleni, mutta samalla toivoen, että tästä voisi olla hyötyä jollekin toiselle joka pohtii miksi opiskella Kurssia, joka toisinaan tuntuu hyvinkin hitaalta ja vaikealta tieltä.
IOK:n ja muiden oppien ero
26
522
Vastaukset
- Sarcisson
Kiitoksia ensinnäkin itse mietitystä ja hyvin jäsennellystä avauksesta.
Se, että IOK ja muut opetuksen niputetaan yhteen tulee kuitenkin Kurssin sisältä -ei sen ulkopuolelta. Vaikka Kurssista varmasti löytyy jonkin verran yhtäläisyyksiä muihin perinteisiiin, niin niissä on myös merkittäviä eroja.
"Monet muut opit jättävät alitajuisen mielen täysin huomiotta ja esimerkiksi pyrkivät pitämään tietoisen mielen nyt-hetkessä"
Tämä ei ihan pidä valitettavasti paikkaansa, vaikka on totta, että tällaisiakin perinteitä löytyy. Mielen pitäminen tietoisena nyt-hetkessä, läsnäolo tai awareness-ajattelu, ei jätä alitajuntaa suinkaan huomiotta. Päinvastoin oikeastaan. Se pyrkii siihen, että tämän avulla nimenomaan saadaan esiin myös ne tiedostamattomat tavat ajatella ja hahmottaa maailmaa.
Keskittymällä tai olemalla tietoinen siitä, mitä juuri tällä hetkellä, nyt, minussa tapahtuu ja miksi -tuomitsematta tai syyllistämättä itseä mitenkään-tunnistetaan ne tiedostamattomat asiat ja niitä pystytään käsittelemään. Niiden ymmärtämisen kautta niistä voidaan päästä eroon tai paremminkin -ne katoavat itsestään. Vaikkapa vihan tai katkeruuden kokemukset eivät yksinkertaisesti nouse enää tai ne menevät samantien ohitse. Niille ei tarvitse enää tehdä mitään, niitä vastaan ei tarvitse taistella. Niillä ei ole valtaa ihmisessä enää.
Tiibetin kielessä ei ole sanaa "syyllisyys" lainkaan. Siellä tunnetaan vain sana "katumus". Em. monissa idän perinteissä syyllisyys on vain yksi ja pieni osatekijä kärsimyksen ongelmassa. Oli se kärsimys yksilöllistä tai maailmanlaajuista. Anteeksianto samoin.
Molempien katsotaan tulevan egokeskeisestä ajattelusta ja tavasta toimia. Kun siitä kykenee luopumaan eli näkemään sen ego-illuusion lävitse, ei ole enää ketään jonka pitäisi tuntea syyllisyyttä eikä mitään anteeksiannettavaa. Mikä on aika loogista, jos sitä alkaa pohtimaan. Kuka olisi jota on loukattu ja kenelle pitäisi antaa anteeksi? Molemmat termit, syyllisyys ja anteeksianto, ovat muuten puhtaasti kristinuskon perintöä, muissa perinteissä niillä ei ole juurikaan merkittävää roolia.
"nämä opetukset olisivat yhteneväisiä Kurssin opetusten kanssa ja tuottaisivat saman kokemuksen."
Perinteiden välillä on myös merkittäviä eroja tämän suhteen. Eli mikä se varsinainen kokemus on ja kuinka siihen päästään. Turvallisinta olisi varmaan sanoa, että ei puhuta samasta kokemuksesta vaan puhutaan sarjasta erilaisia kokemuksia. Tai paremminkin oivalluksia. Osa menee syvemmälle, osa jää johonkin tiettyyn vaiheeseen.
Tälläkin palstalla on sivuttu em. dualismia, meidän tapaamme jakaa asioita subjekteihin ja objekteihin, hyvään ja pahaan jne. Käsitys siitä mitä dualismi (tai non-dualismi) on, vaihtelee perinteiden välillä. Ja se puolestaan vaikuttaa suoraan siihen kokemukseen, mihin Kurssikin tähtää. Nämä kokemukset ovat hyvin erilaisia eri perinteissä, paitsi kuvaukseltaan myös siis ihan käytännön tasolla.
En halua kritisoida IOK: ta sinällään, mutta on hyvä tunnistaa, että se ei ole mitenkään ainutlaatuinen tai poikkeuksellinen perinteiden kirjoissa. Samat asiat ja usein pidemmälle vietynä löytyvät myös muualta. - ajatuksia Kurssista
Kiitos myös itsellesi rakentavasta vastauksesta.
"Keskittymällä tai olemalla tietoinen siitä, mitä juuri tällä hetkellä, nyt, minussa tapahtuu ja miksi -tuomitsematta tai syyllistämättä itseä mitenkään-tunnistetaan ne tiedostamattomat asiat ja niitä pystytään käsittelemään."
Tuo on oikein hyvä pointti.
"En halua kritisoida IOK: ta sinällään, mutta on hyvä tunnistaa, että se ei ole mitenkään ainutlaatuinen tai poikkeuksellinen perinteiden kirjoissa. Samat asiat ja usein pidemmälle vietynä löytyvät myös muualta. !
Tästä en voi kuitenkaan olla samaa mieltä. Vaikka esimerkiksi monessa idässä syntyneessä suuntauksessa on hyvin paljon viisautta ja samansuuntaisuutta Kurssin kanssa, kyse ei loppujen lopuksi ole samasta opetuksesta.
Monesti jää epäselväski se, että Kurssin mukaan se mieli, mihin Buddha viittasi kun hän sanoi olevansa hereillä - Buddha-tietoisuus tai Kurssin termein Jumalan Poika - ei ole lopullinen Kurssin päätepiste. Tuo mieli on se ajan ja paikan ulkopuolella oleva mieli, joka on saanut aikaan tämän aisteilla havaittavan maailmankaikkeuden.
Juuri tämä mieli - josta me kaikki olemme osa - tekee valinnan egon tai Pyhän Hengen tulkinnan välillä vaikka valinta näytetäänkin tekevän täällä. Jos kuuntelemme egon tulkintaa Jumala-eron ajatuksesta, alitajuinen syyllisyys ei tekeydy tekemättömäksi ja elämän ja kuoleman kiertokulku näyttää jatkuvan. Pyhän Hengen tulkinta, joka kieltää Jumala-eron todellisuuden, tekee tiedostamattomassa mielessä olevan syyllisyyden - joka siis on kielletty ja projisoitu itsemme ulkopuolelle - tekemättömäksi ja lopulta heräämme unesta.
Tällä hetkellä siis olemme tilanteessa, jossa olemme kuunnelleet egon tulkintaa ja heijastaneet sen seuraukset itsemme ulkopuolelle. Juuri sitä tämä maailma nousi kätkemään ja juuri siksi maailma on niin kamala kuin se on - vaikka toki siinä näyttää olevan hyviäkin asioita. Kaikki tässä maailmassa kuvastaa kuitenkin lopulta erkaantumista.
Mieli joka täällä ilmaisee itseään, tuli siis tietoiseksi itsestään (engl. kurssissa consciousness) sen sijaan, että se olisi ollut tietoinen Jumalasta, Hänen Valtakunnasta, Taivaasta (engl. kurssissa awareness) joka on täydellinen ilo, rakkaus ja rauha. Egon tulkinta Jumala-erosta ja sitä seurannut valtava alitajuinen syyllisyys, sen kieltäminen ja projisointi mielen ulkopuolelle synnytti alkuräjähdyksen ja näkemämme maailmankaikkeuden - se on siis vertauskuva syntiin ja syyllisyyteen perustuvalle ajatusjärjestelmälle. Sillä ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.
Tämä johtaa siihen, että vaikka saavutettaisiin yhteys tähän mieleen, joka on tietoinen itsestään muttei Jumalasta - se ei ole se, mitä Kurssissa tarkoitetaan unesta heräämisellä. Se on valtavan iso askel oikeaan suuntaan ja varmasti vapautta kokemus, mutta se ei siis ole lopullinen päätepiste heräämisen prosessissa.
Tämä kaikki selitetään Maailmankaikkeus katoaa -kirjassa seikkaperäisesti ja kuvaus on todella hämmästyttävä, koska yksikään teoria tai opetus ei pysty selittämään, miksi tämä maailma on tällainen kuin se on ja miksi se alun alkujaan on syntynyt.
Kurssi ei kuitenkaan ole ainoa tie kotiin, koska kaikki henkiset opetukset joissa egoa tehdään tekemättömäksi esimerkiksi tuomitsemattomuudella ja anteeksiannolla kuorivat egoa aina kerros kerrokselta.
Lisäksi opiskelijoita saattaa hämätä toisinaan se, ettei se, mitä Kurssissa tarkoitetaan egolla, ole yhtenevä asia meidän persoonallisen egomme kanssa tällä tasolla. Kurssin ego on siis toinen mahdollinen tulkinta Jumala-erosta, joka todella uskoo sen tapahtuneen ja jota olemme tähän asti kuunnelleet. Pyhän Hengen tulkintapa kieltää Jumala-eron todellisuuden ja tekee sen tekemättömäksi sitä mukaa, kun annamme sen vertauskuvat anteeksi - juuri ne joita heijastamme useimmiten täysin tiedostamattamme kehoomme, toisiin ja maailmaan.- ajatuksia Kurssista
Selvennän vielä.
Eli kun Kurssissa sanotaan että Jumalalla on vain yksi poika, tarkoittaa se sitä että me kaikki - sinä ja minä - olemme todellisuudessa yhtä. On siis yksi (tässä vaiheessa) ego-mieli, joka näyttäytyy monena. Mutta tämän ego-mielen kokeminen ei ole sama asia kuin kaikkeus tai Jumala, koska tämä itsestään tietoinen mieli uskoo erottaneensa itsensä Jumalasta eli kaikkeudesta.
Tämä siis on Kurssin ja käytännöllisesti katsoen lähes kaikkien muiden henkisten teiden ero. Niistä puuttuu Jumala joko kokonaan tai sitten Jumala käsitetään tämän kokonaisuudesta erkaantuneen mielen ykseytenä, mitä Kurssissa siis ei tarkoiteta.
Egoon samastunut mieli valitsee itseään vastaan kuuntelemalla Pyhän Hengen tulkintaa asioista ja näin alitajuinen uskomus Jumala-erosta tekeytyy tekemättömäksi.
Tämän takia pidän tärkeänä, ettei Kurssia sekoiteta muihin opetuksiin. On varmasti opettajia ja opetuksia, jotka kertovat samasta asiasta eri käsittein mutta useimmiten näin ei kuitenkaan ole. - Sarcisson
Yksi parhaimmista vastauksista, mitä olen täällä lukenut, kiitos. Tarkoitukseni ei aloittaa väittelyä, ainoastaan valottaa eroja perinteiden tai oppien välillä.
Meillä useimmilla on olettamuksia maailmasta ja ihmisestä, kenties Jumalastakin. Nuo olettamukset määrittelevät sen, miten havaitsemme asioita ja miten hahmotamme asioita. Sitä kautta ne myös määrittelevät sitä, miten koemme näitä asioita.
Otan esimerkkinä dualismin/non-dualismin suhteessa jumalakäsitykseen, josta täälläkin on puhuttu. Jos karkeasti jakaa näitä perinteitä/oppeja, niin sieltä löytyy neljä eri mallia:
1) Vahva dualismi.
Tämä on puhdasta dualismia, josta ei ole poikkeuksia. Näkemyksen mukaan Jumala on eri ja ihminen eri. Nämä kaksi ovat erilliset ja erilaiset kaikissa suhteissa. Harjoituksen tarkoitus on muodostaa jonkinlainen suhde Jumalaan, mutta minkäänlainen yhdistyminen tai syvän ykseyden kokeminen ei ole mahdollista.
2) Heikko dualismi. Tässäkin ihminen on eri ja Jumala eri, mutta on olemassa samankaltaisuus keskinäisen suhteen takia. Jumala voidaan käsittää kaiken lähteenä. Vertauskuvallisesti ihminen on kipinä, joka on lähtöisin nuotiosta ja palaa sen yhteyteen lopulta. Kuitenkaan tuli ja kipinä eivät ole sama asia. Harjoituksen tarkoitus on voimistaa suhdetta tai palata suhteeseen Jumalan kanssa. Tämä on hyvin lähellä em. Kurssin opetuksia.
3) Heikko non-dualismi. Tässä näkemyksessä Jumala ja ihminen ovat luonteeltaan (luonnoltaan) samanlaisia. Vertauskuvallisesti: lasi vettä ja meri. Molemmat ovat vettä, mutta silti erilaiset. Harjoituksen tarkoitus on palata erottamattomaan yhteyteen tai jopa ykseyteen Jumalan kanssa. Usein näissä on kuitenkin käsitys Jumalasta suurempana olemassaolona tai kaiken läpäisevänä läsnäolona (Jumala on kaikessa).
4) Vahva non-dualismi. Tässä näkemyksessä on vain Yksi, kutsutaan sitä nimellä Itse, Absoluutti tai Jumala. Ykseys Jumalan kanssa on aina ollut todellisuutta, mitään eroa ei ole alunperinkään ollut. Koko ero on illuusio, siis vain harhautuneen mielen aikaansaannosta tai tietämättömyyttä asioiden todellisesta luonteesta.
Täysin puhtaassa nondualismissa ei ole mitään yksilöä eikä mitään erillistä maailmaa. Kaikki on Jumalaa, ja vain Jumala on - ollut ikuisesti ja tulee aina olemaan. Harjoituksen tarkoitus, useimmiten itsetutkiskelun kautta, on tajuta että yksilöllisyys ja erillisyys ovat ihmismielen tuotosta, eivät todellisuutta. Tämä on esimerkiksi hindulaisuudessa tyypillinen näkemys, jossa moksha (valaistuminen) on lopullinen päätepiste harhalle. Sen jälkeen on vain Jumala.
Jokainen voi verrata omia käsityksiään noihin ja mikä on omasta mielestä se "suurin" kokemus mitä saavuttaa. Mutta kuten sanottu, Kurssin opetus on lähinnä heikon dualismin kautta hahmotettavissa, non-dualismiin asti se ei taida miltään osilta mennä. Ehkä ajatuksessa ihmisten keskinäisestä ykseydestä, mutta pohja on edelleen Jumalan ja ihmisen erossa. - Sarcisson
"Monesti jää epäselväski se, että Kurssin mukaan se mieli, mihin Buddha viittasi kun hän sanoi olevansa hereillä - Buddha-tietoisuus tai Kurssin termein Jumalan Poika - ei ole lopullinen Kurssin päätepiste. Tuo mieli on se ajan ja paikan ulkopuolella oleva mieli, joka on saanut aikaan tämän aisteilla havaittavan maailmankaikkeuden."
Palaan vielä buddhalaisuuteen, koska tuo käsityksesi ei ole ihan oikein.
Buddha-tietoisuus tai Buddha-mieli ei tarkoita yhteyttä omaan, johonkin alkuperäiseen mieleen ihmisessä.
Oletus nousee ilmeisesti advaita vedantasta, jossa ainakin länsimaisessa versiossa (Eckhart Tolle etunenässä) korostavat puhtaan läsnäolon merkitystä.
Usein kuulee termin "I AM" (tai awareness) joka kuvaa sitä kokemusta kun ihminen pystyy luopumaan ajatuksista tai konsepteista ja pelkästään olemaan tässä hetkessä. Kokemaan oman mielensä puhtauden tai havainnoimaan maailmaa ilman dualismia. Tai kuvataan sitä, miten ajatus egosta katoaa ja koetaan maailma ilman ego-keskeistä ajattelua. Jotkut perinteet pitävät tätä lopullisena saavutuksena, olet siinä ihan oikeassa. Mutta tämä ei ollut Buddhan sanoma lainkaan...
Tämä ei ole siis Buddha-mieli.
Buddhalaisuudessa katsotaan, että tämä läsnäolo on ensimmäinen taso. Se on joissain perinteissä herääminen (awakening) Se on vasta alkupiste sille mitä kutsutaan valaistumiseksi (enlightenment). Ei todellakaan päätepiste...
"Tuo mieli on se ajan ja paikan ulkopuolella oleva mieli, joka on saanut aikaan tämän aisteilla havaittavan maailmankaikkeuden."
Buddhalaisuudesta löytyy koulukunta, yogachara, joka lähestyy tätä. Siinä vain mieli ja ainostaan mieli on olemassa. Luonnolliisesti kun b:sta puhutaan, tämä mieli ei tietysti ole Jumala. Koko ajatus erillisestä Jumalasta viittaisi jälleen dualismiin, mikä b:ssa on lähtökohtaisesti illuusio.
Toiset b:n perinteet (Madhyamaka) näkevät mielen eri tavalla. Ensinnäkin tietoisuus on pelkästään mielen toiminto, mitään erillistä tietoisuutta (tai sielua) ei ole. Mieli puolestaan on ihmisen kokemuksen perusta. Kaikki havaintomme, ajatuksemme ja tuntemuksemme ovat peräisin mielestä. Mutta mieli ei ole yhteinen mieli tai kaikkeuden perusta, se ei ole ikuinen eikä edes erillinen ruumiista.
Koko harjoituksen tarkoitus jälkimmäisessä on vapauttaa mieli juuri niistä harhakäsityksistä, joita meillä on koskien maailmaa ja ihmistä. Eritoten vapauttaa ihminen siitä harhakäsityksestä, että meissä jokaisessa on jotain ikuista ja pysyvää. Sekin ajatus on tässä vain tuotosta ego-keskeisestä ajattelusta.
Buddha-mieli ei siis viittaa mihinkään pysyvään, mystiseen mieleen. Se viittaa itse todellisuuteen. Siihen, että ei ole mitään pysyvää ja muista riiipumatonta entiteettiä missään. Kaikki, mikä on, nousee keskinäisestä suhteesta ja ainoastaan siitä. Ei ole mitään perimmäistä todellisuutta tai alkusyytä maailmankaikkeudelle. Nuo kysymykset ovat tässä käsityksessä ainoastaan ihmismielestä nousevia toiveita ja haluja, jotka perustuvat egoon ja sen tarpeeseen jatkaa olemassaoloaan. Vaikka sitä ei edes alunperin ollut olemassa, kuten ei dualismiakaan.
Tämä on tietysti karkea esitys, jossa on vain pääpointit. Mutta jokainen voi taas itse verrata, mitä eroja itse havaitsee ja mitä ajattelee. En sano, että jokin on parempi kuin toinen. Jokainen etenee omista lähtökohdistaan, ehkä jopa samaan suuntaan. Jollekulle Kurssi voi olla tällä hetkellä juuri se oikea, ja se on hyvä jos sellainen juttu on löytynyt.
- ajatuksia Kurssista
En minäkään väittelyä halua, päinvastoin. Kanssasi on oikein mukava keskustella näistä asioista tunnet perinteet ja käsitykset tosi hyvin!
Lainaan tähän pätkiä Maailmankaikkeus katoaa -kirjasta, s. 134-136. Toivottavasti tämä vielä selkeyttää sitä, mistä Kurssissa tarkalleen ottaen on kysymys ja miksi se luokitellaan puhtaaksi ei-dualismiksi.
"Vertauskuvat eivät voi ilmaista sitä, mitä näytti tapahtuvan juuri ennen maailmankaikkeuden synnyttämistä. [...] Voimme kuitenkin väläyttää sinulle vähän sitä, mitä monen perisynniksi kutsuman ns. lankeemuksen takana oikeastaan on. [...] Alkuhetki on mahdollista muistaa - ja muuttaa mieltään sen suhteen. Sinun ei kuitenkaan tarvitse muistaa alkuhetkeä juuri nyt, sillä tulet muuttamaan mieltäsi tämän alkuhetken vertauskuville. [...]
Ennen alkuhetkeä ei ollut alkuja tai loppuja; oli vain ikuinen Aina, joka on vieläkin olemassa - ja tulee aina olemaan. Oli vain tietoisuus turmeltumattomasta ykseydestä, ja tämä ykseys oli niin täydellinen, hämmästyttävä ja rajaton ilossaan, että minkään ei olisi ollut madollista olla tietoinen mistään sellaisesta, mikä ei ollut se Itse. Tässä todellisuudessa oli ja on vain Jumala - kutsumme tätä todellisuutta Taivaaksi.
Jumala loi itsensä jatkeeksi Kristuksen, mutta Kristus ei ole mitenkään Jumalasta erillään tai erilainen kuin Hän. Se on täysin sama. Kristus ei ole osa jumalasta. Se on kokonaisuuden jatke. Todellinen Rakkaus tulee jakaa, ja sitä täydellistä Rakkautta, joka Jumalan maailmankaikkeudessa jaetaan, ei ihminen kykene käsittämään. Ihmiset näyttävät olevan osa kokonaisuutta, mutta Kristus on koko kokonaisuus. Ainoa ero, mikä Kristuksen ja Jumalan välillä voisi olla - jos eroa ylipäätään voisi tehdä - olisi siinä, että Jumala loi Kristuksen; Hän on Tekijä. Kristus ei luonut Jumalaa tai Itseään. Taivaassa tällä ei kuitenkaan ole väliä, sillä he ovat täydellisesti yhtä. [...]- Sarcisson
Tässä ajatuksessa on niin paljon yhtäläisyyksiä hindulaiseen Rig Vedaan, että pistän lyhyen pätkän suomennettuna:
Kaikki mikä on, on Purusha (Jumala, ylin olento). Kaikki mikä oli tai tulee olemaan on Purusha. Hän on ikuinen. Kuitenkin hän on suurempi kuin tämä. Kaikki olennot ovat vain hänen neljäsosansa. Kolme neljännestä hänestä, se mikä on ikuista, on henkisessä ulottuvuudessa (tai taivaassa). Hänen yksi neljänneksensä, materiaalinen energia, luo kaiken uudestaan ja uudestaan. Niin hän lävistää kaiken sen mikä on...
...Purusha loi Viratin (universaali muoto), Viratista syntyi Brahma (maailman sielu, tai Kristus tuossa sinun versiossa), joka välittömästi jakaantui ja Brahmasta tuli maailma ja kaikki olennot siellä.
Nykyisin hindut kutsuvat Jumalaa suoraan Brahma(n) nimellä. Hindulaisuudessa on tärkeä termi, Maya, joka tarkoittaa illuusiota. Se on suurinpiirtein mitä tuossa kuvasit. Se on harha, joka saa meidät kiinnittymään tähän maailmaan, koska pidämme sitä todellisena. Se on myös harha, joka saa meidät pitämään itseämme erillisenä Jumalasta.
Oikeastaan ainoa ero, minkä löysin (tietysti termien lisäksi), että kukaan Kurssilainen tuskin väittäisi olevansa Jumala kuten hindu saattaisi tehdä. Siis todella kokevansa yhdistyvänsä Jumalaan? Sielu ja Jumala ovat kuitenkin eri?
Tuota yleensä tarkoitetetaan dualismin ja ei-dualismin metafyysisellä erolla. On eri asia kokea ykseys Jumalaan ja eri asia kokea olevansa yksi Jumala?
Sen verran vielä, ettei tulisi väärää käsitystä. Hindu ei väitä olevansa Jumala, sillä tavoin kuin judeo-kristillinen perinne käsittää Jumalan. Hän ei tarkoita, että hän henkilökohtaisesti duunaisi maailmankaikkeutta ja tietäisi jokaikisen asian. Eikä hän puhu samuudesta Jumalan kanssa pinnallisella, henkiökohtaisella tasolla.
Jumala (Brahman) ei ole hindulle henkilö, eikä hän tiedä tai toimi henkilön tavoin. Hänellä ei ole haluja tai pyrkimyksiä, tahtoa tai pyrkimyksiä. Siksi esimerkiksi kärsimys luetaan ihmisten (mielen, erillisyyden) tuottamaksi, eikä mitään kärsimyksen ongelmaa suhteessa Jumalaan, kuten kristinuskossa, ole lainkaan.
"Hän on Tietäjä, ja Tietäjä voi tietää toisia asioita, mutta ei voi saattaa itseään oman tietonsa kohteeksi, niin kuin tuli voi polttaa toisia, mutta ei voi polttaa itseään." Sankara - ajatuksia Kurssista
Sarcisson kirjoitti:
Tässä ajatuksessa on niin paljon yhtäläisyyksiä hindulaiseen Rig Vedaan, että pistän lyhyen pätkän suomennettuna:
Kaikki mikä on, on Purusha (Jumala, ylin olento). Kaikki mikä oli tai tulee olemaan on Purusha. Hän on ikuinen. Kuitenkin hän on suurempi kuin tämä. Kaikki olennot ovat vain hänen neljäsosansa. Kolme neljännestä hänestä, se mikä on ikuista, on henkisessä ulottuvuudessa (tai taivaassa). Hänen yksi neljänneksensä, materiaalinen energia, luo kaiken uudestaan ja uudestaan. Niin hän lävistää kaiken sen mikä on...
...Purusha loi Viratin (universaali muoto), Viratista syntyi Brahma (maailman sielu, tai Kristus tuossa sinun versiossa), joka välittömästi jakaantui ja Brahmasta tuli maailma ja kaikki olennot siellä.
Nykyisin hindut kutsuvat Jumalaa suoraan Brahma(n) nimellä. Hindulaisuudessa on tärkeä termi, Maya, joka tarkoittaa illuusiota. Se on suurinpiirtein mitä tuossa kuvasit. Se on harha, joka saa meidät kiinnittymään tähän maailmaan, koska pidämme sitä todellisena. Se on myös harha, joka saa meidät pitämään itseämme erillisenä Jumalasta.
Oikeastaan ainoa ero, minkä löysin (tietysti termien lisäksi), että kukaan Kurssilainen tuskin väittäisi olevansa Jumala kuten hindu saattaisi tehdä. Siis todella kokevansa yhdistyvänsä Jumalaan? Sielu ja Jumala ovat kuitenkin eri?
Tuota yleensä tarkoitetetaan dualismin ja ei-dualismin metafyysisellä erolla. On eri asia kokea ykseys Jumalaan ja eri asia kokea olevansa yksi Jumala?
Sen verran vielä, ettei tulisi väärää käsitystä. Hindu ei väitä olevansa Jumala, sillä tavoin kuin judeo-kristillinen perinne käsittää Jumalan. Hän ei tarkoita, että hän henkilökohtaisesti duunaisi maailmankaikkeutta ja tietäisi jokaikisen asian. Eikä hän puhu samuudesta Jumalan kanssa pinnallisella, henkiökohtaisella tasolla.
Jumala (Brahman) ei ole hindulle henkilö, eikä hän tiedä tai toimi henkilön tavoin. Hänellä ei ole haluja tai pyrkimyksiä, tahtoa tai pyrkimyksiä. Siksi esimerkiksi kärsimys luetaan ihmisten (mielen, erillisyyden) tuottamaksi, eikä mitään kärsimyksen ongelmaa suhteessa Jumalaan, kuten kristinuskossa, ole lainkaan.
"Hän on Tietäjä, ja Tietäjä voi tietää toisia asioita, mutta ei voi saattaa itseään oman tietonsa kohteeksi, niin kuin tuli voi polttaa toisia, mutta ei voi polttaa itseään." SankaraHienoa Sarcisson!
Ollaan ainakin tosi lähellä jos ei ole aivan sama asia tuossa mitä kuvasit.
"Siis todella kokevansa yhdistyvänsä Jumalaan? Sielu ja Jumala ovat kuitenkin eri?"
Tässä menee oikeastaan niin, että Kristus tulee lopussa (lineaarisen ajan puitteissa asiaa tarkasteltuna) ns. sulautumaan tai heräämään takaisiin todellisuuteensa Jumalassa eli olemaan yhtä hänen kanssaan, tismalleen samanlainen kuin Hän. Tämä on Kristuksen toinen tuleminen.
Nyt näyttää siltä - erillisyyden ajatuksesta johtuen - että olemme erillämme Jumalasta. Tai kuten Kurssi ilmaisee, että "näemme unta maanpakolaisuudesta, mutta olemme täysin kykeneviä heräämään todellisuuteen". Ajan puitteissa jokainen näennäisesti erillinen mieli tulee heräämään ja kokemaan siis täydellisen ykseyden Jumalan kanssa. Mutta vasta sitten kun alitajuinen syyllisyys on tehty tekemättömäksi!
Kurssin mukaan sielua ei todellisuudessa ole olemassa, vaikka tässä mielen harhassa niin näyttääkin olevan.
"Hindu ei väitä olevansa Jumala, sillä tavoin kuin judeo-kristillinen perinne käsittää Jumalan. Hän ei tarkoita, että hän henkilökohtaisesti duunaisi maailmankaikkeutta ja tietäisi jokaikisen asian."
Kurssin mukaan judeo-kristillinen Jumala on egon luoma uskomus eikä se vastaa todellisuutta. Jumala ei siis tosiaankaan ole oikeasti persoonallinen. Ego-mieli on projisoinut omia ominaisuuksiaan Jumalaan ja juuri sen takia Raamatussa esiintyvä Luoja on niin ristiriitainen (Jumala on Rakkaus mutta samalla kostaja). - ajatuksia Kurssista
ajatuksia Kurssista kirjoitti:
Hienoa Sarcisson!
Ollaan ainakin tosi lähellä jos ei ole aivan sama asia tuossa mitä kuvasit.
"Siis todella kokevansa yhdistyvänsä Jumalaan? Sielu ja Jumala ovat kuitenkin eri?"
Tässä menee oikeastaan niin, että Kristus tulee lopussa (lineaarisen ajan puitteissa asiaa tarkasteltuna) ns. sulautumaan tai heräämään takaisiin todellisuuteensa Jumalassa eli olemaan yhtä hänen kanssaan, tismalleen samanlainen kuin Hän. Tämä on Kristuksen toinen tuleminen.
Nyt näyttää siltä - erillisyyden ajatuksesta johtuen - että olemme erillämme Jumalasta. Tai kuten Kurssi ilmaisee, että "näemme unta maanpakolaisuudesta, mutta olemme täysin kykeneviä heräämään todellisuuteen". Ajan puitteissa jokainen näennäisesti erillinen mieli tulee heräämään ja kokemaan siis täydellisen ykseyden Jumalan kanssa. Mutta vasta sitten kun alitajuinen syyllisyys on tehty tekemättömäksi!
Kurssin mukaan sielua ei todellisuudessa ole olemassa, vaikka tässä mielen harhassa niin näyttääkin olevan.
"Hindu ei väitä olevansa Jumala, sillä tavoin kuin judeo-kristillinen perinne käsittää Jumalan. Hän ei tarkoita, että hän henkilökohtaisesti duunaisi maailmankaikkeutta ja tietäisi jokaikisen asian."
Kurssin mukaan judeo-kristillinen Jumala on egon luoma uskomus eikä se vastaa todellisuutta. Jumala ei siis tosiaankaan ole oikeasti persoonallinen. Ego-mieli on projisoinut omia ominaisuuksiaan Jumalaan ja juuri sen takia Raamatussa esiintyvä Luoja on niin ristiriitainen (Jumala on Rakkaus mutta samalla kostaja).Mutta tosissaan Kurssin Jumalaa vastaisi tuossa siis Purusha, ei Brahma joka olisi siis sama kuin Kristus.
- Sarcisson
ajatuksia Kurssista kirjoitti:
Hienoa Sarcisson!
Ollaan ainakin tosi lähellä jos ei ole aivan sama asia tuossa mitä kuvasit.
"Siis todella kokevansa yhdistyvänsä Jumalaan? Sielu ja Jumala ovat kuitenkin eri?"
Tässä menee oikeastaan niin, että Kristus tulee lopussa (lineaarisen ajan puitteissa asiaa tarkasteltuna) ns. sulautumaan tai heräämään takaisiin todellisuuteensa Jumalassa eli olemaan yhtä hänen kanssaan, tismalleen samanlainen kuin Hän. Tämä on Kristuksen toinen tuleminen.
Nyt näyttää siltä - erillisyyden ajatuksesta johtuen - että olemme erillämme Jumalasta. Tai kuten Kurssi ilmaisee, että "näemme unta maanpakolaisuudesta, mutta olemme täysin kykeneviä heräämään todellisuuteen". Ajan puitteissa jokainen näennäisesti erillinen mieli tulee heräämään ja kokemaan siis täydellisen ykseyden Jumalan kanssa. Mutta vasta sitten kun alitajuinen syyllisyys on tehty tekemättömäksi!
Kurssin mukaan sielua ei todellisuudessa ole olemassa, vaikka tässä mielen harhassa niin näyttääkin olevan.
"Hindu ei väitä olevansa Jumala, sillä tavoin kuin judeo-kristillinen perinne käsittää Jumalan. Hän ei tarkoita, että hän henkilökohtaisesti duunaisi maailmankaikkeutta ja tietäisi jokaikisen asian."
Kurssin mukaan judeo-kristillinen Jumala on egon luoma uskomus eikä se vastaa todellisuutta. Jumala ei siis tosiaankaan ole oikeasti persoonallinen. Ego-mieli on projisoinut omia ominaisuuksiaan Jumalaan ja juuri sen takia Raamatussa esiintyvä Luoja on niin ristiriitainen (Jumala on Rakkaus mutta samalla kostaja).Kiva, oletan että ymmärrän nyt hieman paremmin miten näette tuon.
Haluasitko valottaa minua tästä syyllisyydestä, josta Kurssissa puhutaan paljon? Ja siitä syyllisyydestä vapautumisesta? Ajatus on minulle vieras, eikä oikein vastaa omaa kokemustani asiasta, mutta ehkä voin oppia jotain uutta?
Tai jos heitän vastavuoroisesti oman näkemykseni buddhalaiselta pohjalta aluksi?
Käytän sanaa syyllisyys eri tavalla. Se ei viittaa pelkästään tunteeseen siitä, että on tehnyt jotain väärin. Enemmän siihen, että näkee tai heijastaa omat virheensä toisiin uudelleen, mutta ei tiedä mitä asialle pitäisi tehdä tai kieltäytyy korjaamasta niitä. Syyllisyys on siis eräänlaista tietämättömyyttä, sitä ettei ymmärrä.
Tässä merkityksessä syylliisyys on negatiivinen tunne, joka ei ole mitenkään perustavanlaatuinen. Se nousee enemmänkin siitä, että ei hyväksy itseään tai jotain tilannetta, johon on joutunut. Tämä ei-hyväksyntä aiheuttaa syyllisyyden, joka sitten saattaa johtaa vaikka masennukseen.
Toinen, mikä tulee b:sta, on ajatus, että syyllisyys on egokeskeinen ajatus. Se on sitä, että keskittyy negatiivisesti omaan itseensä: "Olen huono tai paha ihminen, olen arvoton." Tästä on helppo huomata, miten ego aiheuttaa tuon tilanteen. Kun vertaamme todellista itseämme tässä hetkessä siihen kuvaan, mikä meillä itsestämme on, syntyy negatiivinen syyllisyys. En ole sellainen kuin haluaisin olla.
Eräänlaista dualismia tämäkin: on minä ja on minäkuva. Tekoni eivät vastaa sitä haluan -koen syyllisyyttä.
Vaikka syyllisyys usein kätkeytyy uskonnolliseen viitekehykseen (kadun syntejäni), niin b:ssa katsotaan että syyllisyys on henkistä laiskuutta. Sen sijaan, että korjaisi aiheutuneen vahingon, jää vatvomaan omaa egoaan ja sitä kautta vahvistamaan omaa illuusiotaan.
Eli sen sijaan, että tunnistaisi: "Tuossa tein virheen, korjaan sen enkä tee enää sitä toiste", jää vatvomaan omaa egoaan ja sitä kautta vahvistamaan omaa illuusiotaan.
Ymmärrän jollain tavalla Kurssin syyllisyyden judeo-kristillisen perinteen kautta. Perisynti ja ajatus siitä, että ihmisessä on jotain todella vikana (ei siis pelkkä harhautuminen tai tietämättömyys) on kuitenkin kulttuurinen arvo. Tai se on opittu arvo, ei vastaa todellisuutta. Ikäänkuin olen paha lähtökohtaisesti, vaikka en olisi tehnyt mitään väärin? Onko tuo ikäänkuin jatke tälle ajatukselle, nousee eräänlaisena vastalääkkeenä sille perinteelle? - ajatuksia Kurssista
Sarcisson kirjoitti:
Kiva, oletan että ymmärrän nyt hieman paremmin miten näette tuon.
Haluasitko valottaa minua tästä syyllisyydestä, josta Kurssissa puhutaan paljon? Ja siitä syyllisyydestä vapautumisesta? Ajatus on minulle vieras, eikä oikein vastaa omaa kokemustani asiasta, mutta ehkä voin oppia jotain uutta?
Tai jos heitän vastavuoroisesti oman näkemykseni buddhalaiselta pohjalta aluksi?
Käytän sanaa syyllisyys eri tavalla. Se ei viittaa pelkästään tunteeseen siitä, että on tehnyt jotain väärin. Enemmän siihen, että näkee tai heijastaa omat virheensä toisiin uudelleen, mutta ei tiedä mitä asialle pitäisi tehdä tai kieltäytyy korjaamasta niitä. Syyllisyys on siis eräänlaista tietämättömyyttä, sitä ettei ymmärrä.
Tässä merkityksessä syylliisyys on negatiivinen tunne, joka ei ole mitenkään perustavanlaatuinen. Se nousee enemmänkin siitä, että ei hyväksy itseään tai jotain tilannetta, johon on joutunut. Tämä ei-hyväksyntä aiheuttaa syyllisyyden, joka sitten saattaa johtaa vaikka masennukseen.
Toinen, mikä tulee b:sta, on ajatus, että syyllisyys on egokeskeinen ajatus. Se on sitä, että keskittyy negatiivisesti omaan itseensä: "Olen huono tai paha ihminen, olen arvoton." Tästä on helppo huomata, miten ego aiheuttaa tuon tilanteen. Kun vertaamme todellista itseämme tässä hetkessä siihen kuvaan, mikä meillä itsestämme on, syntyy negatiivinen syyllisyys. En ole sellainen kuin haluaisin olla.
Eräänlaista dualismia tämäkin: on minä ja on minäkuva. Tekoni eivät vastaa sitä haluan -koen syyllisyyttä.
Vaikka syyllisyys usein kätkeytyy uskonnolliseen viitekehykseen (kadun syntejäni), niin b:ssa katsotaan että syyllisyys on henkistä laiskuutta. Sen sijaan, että korjaisi aiheutuneen vahingon, jää vatvomaan omaa egoaan ja sitä kautta vahvistamaan omaa illuusiotaan.
Eli sen sijaan, että tunnistaisi: "Tuossa tein virheen, korjaan sen enkä tee enää sitä toiste", jää vatvomaan omaa egoaan ja sitä kautta vahvistamaan omaa illuusiotaan.
Ymmärrän jollain tavalla Kurssin syyllisyyden judeo-kristillisen perinteen kautta. Perisynti ja ajatus siitä, että ihmisessä on jotain todella vikana (ei siis pelkkä harhautuminen tai tietämättömyys) on kuitenkin kulttuurinen arvo. Tai se on opittu arvo, ei vastaa todellisuutta. Ikäänkuin olen paha lähtökohtaisesti, vaikka en olisi tehnyt mitään väärin? Onko tuo ikäänkuin jatke tälle ajatukselle, nousee eräänlaisena vastalääkkeenä sille perinteelle?Mielelläni! Koitan huomenna tehdä koosteen tai etsiä jonkun lainauksen, mistä tuo asia kävisi mahdollisimman hyvin esille.
- ajatuksia Kurssista
Sarcisson kirjoitti:
Kiva, oletan että ymmärrän nyt hieman paremmin miten näette tuon.
Haluasitko valottaa minua tästä syyllisyydestä, josta Kurssissa puhutaan paljon? Ja siitä syyllisyydestä vapautumisesta? Ajatus on minulle vieras, eikä oikein vastaa omaa kokemustani asiasta, mutta ehkä voin oppia jotain uutta?
Tai jos heitän vastavuoroisesti oman näkemykseni buddhalaiselta pohjalta aluksi?
Käytän sanaa syyllisyys eri tavalla. Se ei viittaa pelkästään tunteeseen siitä, että on tehnyt jotain väärin. Enemmän siihen, että näkee tai heijastaa omat virheensä toisiin uudelleen, mutta ei tiedä mitä asialle pitäisi tehdä tai kieltäytyy korjaamasta niitä. Syyllisyys on siis eräänlaista tietämättömyyttä, sitä ettei ymmärrä.
Tässä merkityksessä syylliisyys on negatiivinen tunne, joka ei ole mitenkään perustavanlaatuinen. Se nousee enemmänkin siitä, että ei hyväksy itseään tai jotain tilannetta, johon on joutunut. Tämä ei-hyväksyntä aiheuttaa syyllisyyden, joka sitten saattaa johtaa vaikka masennukseen.
Toinen, mikä tulee b:sta, on ajatus, että syyllisyys on egokeskeinen ajatus. Se on sitä, että keskittyy negatiivisesti omaan itseensä: "Olen huono tai paha ihminen, olen arvoton." Tästä on helppo huomata, miten ego aiheuttaa tuon tilanteen. Kun vertaamme todellista itseämme tässä hetkessä siihen kuvaan, mikä meillä itsestämme on, syntyy negatiivinen syyllisyys. En ole sellainen kuin haluaisin olla.
Eräänlaista dualismia tämäkin: on minä ja on minäkuva. Tekoni eivät vastaa sitä haluan -koen syyllisyyttä.
Vaikka syyllisyys usein kätkeytyy uskonnolliseen viitekehykseen (kadun syntejäni), niin b:ssa katsotaan että syyllisyys on henkistä laiskuutta. Sen sijaan, että korjaisi aiheutuneen vahingon, jää vatvomaan omaa egoaan ja sitä kautta vahvistamaan omaa illuusiotaan.
Eli sen sijaan, että tunnistaisi: "Tuossa tein virheen, korjaan sen enkä tee enää sitä toiste", jää vatvomaan omaa egoaan ja sitä kautta vahvistamaan omaa illuusiotaan.
Ymmärrän jollain tavalla Kurssin syyllisyyden judeo-kristillisen perinteen kautta. Perisynti ja ajatus siitä, että ihmisessä on jotain todella vikana (ei siis pelkkä harhautuminen tai tietämättömyys) on kuitenkin kulttuurinen arvo. Tai se on opittu arvo, ei vastaa todellisuutta. Ikäänkuin olen paha lähtökohtaisesti, vaikka en olisi tehnyt mitään väärin? Onko tuo ikäänkuin jatke tälle ajatukselle, nousee eräänlaisena vastalääkkeenä sille perinteelle?Buddhalaisuudessa on ajatus, jonka mukaan elämä(ssä) on kärsimystä. B:ssa ikään kuin ajatellaan, että halut ja tarpeet luovat kärsimyksen (korjaa jos olen väärässä), mutta IOK:n mukaan kärsimyksen todellinen syy on kokonaan tiedostamattomalla mielen tasolla (yhteisen mielen, ei persoonallisen).
Taivaassa ei ole mitään tarpeita, koska Jumala on kaikkeus ja täydellisyys ja jos Kristus on Luojansa kaltainen, hänellä on kaikkea.
Mutta sitten tulee asia, jota Raamatussa kuvataan syntiinlankeemukseksi. Raamatun kertomus on vertauskuvallinen ja tulee kirjoittajansa alitajunnasta – todellisuudessa Jumala ei karkottanut poikaansa Edenistä. Se on egon uskomus. Aatamin kerrotaan nukahtaneen raskaaseen uneen – siis uneen erillisyydestä – mutta missään ei kerrota hänen heränneen. Siispä erkaantuminen ei ole todellisuudessa tapahtunut, mutta uskomus erkaantumiseen todellakin on olemassa!
Tuo kuvaamasi syyllisyys on IOK:n mukaan eräs tiedostamattoman syyllisyyden ilmenemismuoto tällä tasolla. Kaikki syyllisyys, pelot, väkivalta, psykologinen kärsimys tällä tasolla, huonouden tunteet, nälänhätä, puute ja kuolema jne. ovat kaikki erkaantumisen ajatuksesta johtuvan syvän, tiedostamattoman syyllisyyden ilmenemismuotoja. Koemme näitä asioita, koska alitajuisesti uskomme erkaantuneemme Täydellisyydestä ja että olemme saaneet tälle aikaan vastakohdan.
Juuri tiedostamattomasta mielestä nousee pelot ja kuvaukset helvetistä ja Jumalan oletetusta rangaistuksesta, jotka ilmenevät lukuisissa eri uskonnoissa ja esimerkiksi taiteessa.
Sen takia olen sanonut, että Kurssin sanoma on eri kuin muut, koska kovinkaan monessa muussa opetuksessa alitajuisesta syyllisyydestä ei puhuta. Ego haluaa vältellä ja kieltää sen olemassaolon, jotta se pysyy paikallaan ja koskemattomana. Kaikki Kurssinkaan opiskelijat tai edes opettajat eivät puhu tiedostamattomasta syyllisyydestä vaikka se on Kurssin oppimisen kannalta välttämätöntä! Ja tarkennan vielä, ettei syyllisyys ole tällä tasolla – se on heijastettu eli projisoitu tänne kokonaan tiedostamattomasta mielen osasta!
Tuo tiedostamattoman mielen kokema syyllisyys on loppujen lopuksi syy myös elämän ja kuoleman kiertokululle, ns. jälleensyntymälle. Vaikka mieli ei varsinaisesti synnykään kehoon, se tarvitsee kehon suomaa puolustusjärjestelmää saadakseen mielessä olevan psykologisen syyllisyyden pois itsestään; maailmaan, omaan kehoon ja toisiin kehoihin. Keho on mielessä tapahtuva prosessi, mielen käyttöön tarkoitettu oppimis- ja kommunikointiväline. Jos kuuntelet egon tulkintaa, se lähettää sinulle syylisyyteen perustuvia sanomia – jos taas Pyhän Hengen tulkintaa, saat syyttömyydestä kertovia sanomia.
Kurssin ego ei ole siis sama kuin persoonallinen ego tällä tasolla; se on tulkinta tapahtumista, uskomus ja osa sitä, mitä Kristus luulee virheellisesti olevansa. - ajatuksia Kurssista
Sarcisson kirjoitti:
Kiva, oletan että ymmärrän nyt hieman paremmin miten näette tuon.
Haluasitko valottaa minua tästä syyllisyydestä, josta Kurssissa puhutaan paljon? Ja siitä syyllisyydestä vapautumisesta? Ajatus on minulle vieras, eikä oikein vastaa omaa kokemustani asiasta, mutta ehkä voin oppia jotain uutta?
Tai jos heitän vastavuoroisesti oman näkemykseni buddhalaiselta pohjalta aluksi?
Käytän sanaa syyllisyys eri tavalla. Se ei viittaa pelkästään tunteeseen siitä, että on tehnyt jotain väärin. Enemmän siihen, että näkee tai heijastaa omat virheensä toisiin uudelleen, mutta ei tiedä mitä asialle pitäisi tehdä tai kieltäytyy korjaamasta niitä. Syyllisyys on siis eräänlaista tietämättömyyttä, sitä ettei ymmärrä.
Tässä merkityksessä syylliisyys on negatiivinen tunne, joka ei ole mitenkään perustavanlaatuinen. Se nousee enemmänkin siitä, että ei hyväksy itseään tai jotain tilannetta, johon on joutunut. Tämä ei-hyväksyntä aiheuttaa syyllisyyden, joka sitten saattaa johtaa vaikka masennukseen.
Toinen, mikä tulee b:sta, on ajatus, että syyllisyys on egokeskeinen ajatus. Se on sitä, että keskittyy negatiivisesti omaan itseensä: "Olen huono tai paha ihminen, olen arvoton." Tästä on helppo huomata, miten ego aiheuttaa tuon tilanteen. Kun vertaamme todellista itseämme tässä hetkessä siihen kuvaan, mikä meillä itsestämme on, syntyy negatiivinen syyllisyys. En ole sellainen kuin haluaisin olla.
Eräänlaista dualismia tämäkin: on minä ja on minäkuva. Tekoni eivät vastaa sitä haluan -koen syyllisyyttä.
Vaikka syyllisyys usein kätkeytyy uskonnolliseen viitekehykseen (kadun syntejäni), niin b:ssa katsotaan että syyllisyys on henkistä laiskuutta. Sen sijaan, että korjaisi aiheutuneen vahingon, jää vatvomaan omaa egoaan ja sitä kautta vahvistamaan omaa illuusiotaan.
Eli sen sijaan, että tunnistaisi: "Tuossa tein virheen, korjaan sen enkä tee enää sitä toiste", jää vatvomaan omaa egoaan ja sitä kautta vahvistamaan omaa illuusiotaan.
Ymmärrän jollain tavalla Kurssin syyllisyyden judeo-kristillisen perinteen kautta. Perisynti ja ajatus siitä, että ihmisessä on jotain todella vikana (ei siis pelkkä harhautuminen tai tietämättömyys) on kuitenkin kulttuurinen arvo. Tai se on opittu arvo, ei vastaa todellisuutta. Ikäänkuin olen paha lähtökohtaisesti, vaikka en olisi tehnyt mitään väärin? Onko tuo ikäänkuin jatke tälle ajatukselle, nousee eräänlaisena vastalääkkeenä sille perinteelle?Näin asia selitetään Maailmankaikkeus katoaa – kirjassa. (s.151 alkaen)
"Näennäisen erillinen mielesi tulkitsee synniksi sen, että suhtaudut erillisyyteen Jumalasta] ja egon ääneen vakavasti. Jos siis olet tehnyt syntiä, se merkitsee, että olet syyllinen, ja metafyysisellä tasolla koet tämän, vaikka maallisella tasolla kokemus ei aina olekaan niin selkeä. […] syyllisyydentunto hakee alitajuisesti rangaistusta […] Metafyysisellä tasolla me puhumme siitä, miten vilpittömästi uskot, että itse Jumala hyökkää kimppuusi ja rankaisee sinua.
Tällaisen Jumalan antaman kuolemaakin julmemman rangaistuksen odottaminen synnyttää pelkoa – niin kamalaa pelkoa, ettet edes voi käsittää sitä. Olet kuitenkin yrittänyt juosta sitä pakoon miljardeilta vuosilta vaikuttavan ajan.[ …]
Koska siis uskot erkaantumisen todella tapahtuneen ja ottaen huomioon pelkosi Jumalan antamasta rangaistuksesta ja kostosta, jota vastaan koet epätoivoista tarvetta puolustautua, olet jo kehittänyt – kuuntelemalla egoa – ajatusmallin, jonka mukaan olet tehnyt syntiä, olet syyllinen ja tarvitset puolustautumista Jumalan väistämätöntä rangaistusta vastaan. Tunnet olosi täysin haavoittuvaksi, ja ego on sanonut sinulle, että sillä on ajatus – paikka johon voit mennä ja josta Jumala ei ikinä löydä sinua. Sekavasta mielentilastasi johtuen olet nyt egon etkä Jumalan tahdon seuraaja ja kuuntelet egon nerokasta mutta kieroonkasvanutta ajatusta paeta turvaan sitä, mitä et enää muista mutta joka onkin oma todellisuutesi – jota nyt siis pelkäätkin kuollaksesi.
Omista uskomuksistasi seuraavan, mielessäsi olevan tuskallisen häpeän ja kipeän syyllisyyden valtava laajuus näyttää vaativan välitöntä ja täydellistä pakenemista. Nyt lyöttäydyt yksiin egon kanssa, ja sitten mielesi käsittämätön voima luoda harhakuvia kaiken havaitsijana – sen sijaan että se tekisi hengestä kaiken luojan – saa pakenemistapasi ilmenemään. Tässä vaiheessa ego, johon olet nyt täysin samaistunut, käyttää nerokasta mutta vain kuvitteellista projisointimenetelmää sinkauttakseen sinun mielestäsi ulos ajatuksen erillisyydestä ja sinä, tai ainakin se osa sinua, jolla näyttää olevan tietoisuus – näytät samalla projisoituvan tuon ajatuksen myötä. Tämä synnyttää välittömästi sen, mitä yleensä kutsutaan alkuräjähdykseksi tai maailmankaikkeuden synnyksi.
Nyt se vihollinen, jota niin kovasti pelkäät, Jumala, ei enää näytä elävän mielessäsi – missä sinusta tuntui, ettei sinulla olisi ollut mitään mahdollisuutta Häntä vastaan. Sen sijaan Jumala – ja kaikki muukin – näyttää nyt olevan sinun ulkopuolellasi. Ongelmiesi syy, syyllisyydentuntosi mukaan lukien, on nyt jossakin muualla […]. Kosmoksen luominen on sinun suojasi Jumalaa vastaan, sinun nerokas piilopaikkasi. Samalla maailmankaikkeudesta tulee perimmäinen syntipukki.
Maailmankaikkeus, ihmisten maailma ja sinun kehosi antavat muodon puolustusjärjestelmälle, johon olet paennut kuvittelemaasi syntiä ja syyllisyyttä sekä niistä seuraavaa Jumalan koston pelkoa. Egolla on kuitenkin jo valmiina hyvä menetelmä tämän alitajuiseksi muuttuneen synnintunnon, syyllisyyden ja pelon käsittelemiseksi – sen voi projisoida muihin."
s. 183:
"Tiedostamaton mieli on näet paljon kauheampi kuin se, mitä on pinnan yläpuolella. Tällä tavoin ego kätkee itsensä ja suunnitelmansa. Tietoinen heijastuma, jonka näet kaikkialla ympärilläsi, on kokonainen tiedostamattomasta mielestä irrotettu taso. Joten vaikka havaitsemasi maailmankaikkeus saattaakin toisinaan vaikuttaa kammottavalta ja pelottavalta, se ei ole mitään sen rinnalla, millaisesta kamalasta ajatusmallista se on lähtöisin.
Voikin sanoa, että koska näkemäsi heijastus on puolustusjärjestelmä, koko maailmankaikkeus on olemassa siksi, että se on sinusta siedettävämpi verrattuna siihen, mitä tiedostamattomassa mielessäsi on. Maailma ei aina ole kaikille siedettävä sekään – tapahtuuhan usein murhia ja itsemurhia – mutta se on silti kuin sunnuntaikävely verrattuna siihen syvään ja karmivaan roskaan, joka on kerääntynyt pinnan alle."
Maailma on siis IOK:n mukaan egon erkaantumiselle perustuvan ajatusjärjestelmän heijastuma ja kaikki siinä kuvastaa erkaantumista eli lankeemusta. Jakaantumisen voi havaita toiminnassa joka puolella: lapset saattavat kääntyä jo päiväkodissa toisiaan vastaan, muodostetaan erilaisia ryhmiä. Kansakunnat, politiikka, uskonnot... Kaikki kuuluvat johonkin erilliseen ryhmään, jonka ulkopuolelle muut jäävät.
Syyllisyyden projisointi onnistuu henkilökohtaisella tasolla vaikka vanhempiin: teidän syy on se, miksi minun asiat ovat huonosti - ei minun! Tai politiikassa: on valtaapitävän puolueen syytä, miksi maamme asiat ovat huonosti. Uskonnossa: me olemme syyttömiä, te ette. Meillä on Jumala ja te joudutte helvettiin. Kansainvälisesti: terroristit tai jokin tietty valtio on syy uhan tunteeseen, syy ei ole meissä. - ajatuksia Kurssista
Sarcisson kirjoitti:
Kiva, oletan että ymmärrän nyt hieman paremmin miten näette tuon.
Haluasitko valottaa minua tästä syyllisyydestä, josta Kurssissa puhutaan paljon? Ja siitä syyllisyydestä vapautumisesta? Ajatus on minulle vieras, eikä oikein vastaa omaa kokemustani asiasta, mutta ehkä voin oppia jotain uutta?
Tai jos heitän vastavuoroisesti oman näkemykseni buddhalaiselta pohjalta aluksi?
Käytän sanaa syyllisyys eri tavalla. Se ei viittaa pelkästään tunteeseen siitä, että on tehnyt jotain väärin. Enemmän siihen, että näkee tai heijastaa omat virheensä toisiin uudelleen, mutta ei tiedä mitä asialle pitäisi tehdä tai kieltäytyy korjaamasta niitä. Syyllisyys on siis eräänlaista tietämättömyyttä, sitä ettei ymmärrä.
Tässä merkityksessä syylliisyys on negatiivinen tunne, joka ei ole mitenkään perustavanlaatuinen. Se nousee enemmänkin siitä, että ei hyväksy itseään tai jotain tilannetta, johon on joutunut. Tämä ei-hyväksyntä aiheuttaa syyllisyyden, joka sitten saattaa johtaa vaikka masennukseen.
Toinen, mikä tulee b:sta, on ajatus, että syyllisyys on egokeskeinen ajatus. Se on sitä, että keskittyy negatiivisesti omaan itseensä: "Olen huono tai paha ihminen, olen arvoton." Tästä on helppo huomata, miten ego aiheuttaa tuon tilanteen. Kun vertaamme todellista itseämme tässä hetkessä siihen kuvaan, mikä meillä itsestämme on, syntyy negatiivinen syyllisyys. En ole sellainen kuin haluaisin olla.
Eräänlaista dualismia tämäkin: on minä ja on minäkuva. Tekoni eivät vastaa sitä haluan -koen syyllisyyttä.
Vaikka syyllisyys usein kätkeytyy uskonnolliseen viitekehykseen (kadun syntejäni), niin b:ssa katsotaan että syyllisyys on henkistä laiskuutta. Sen sijaan, että korjaisi aiheutuneen vahingon, jää vatvomaan omaa egoaan ja sitä kautta vahvistamaan omaa illuusiotaan.
Eli sen sijaan, että tunnistaisi: "Tuossa tein virheen, korjaan sen enkä tee enää sitä toiste", jää vatvomaan omaa egoaan ja sitä kautta vahvistamaan omaa illuusiotaan.
Ymmärrän jollain tavalla Kurssin syyllisyyden judeo-kristillisen perinteen kautta. Perisynti ja ajatus siitä, että ihmisessä on jotain todella vikana (ei siis pelkkä harhautuminen tai tietämättömyys) on kuitenkin kulttuurinen arvo. Tai se on opittu arvo, ei vastaa todellisuutta. Ikäänkuin olen paha lähtökohtaisesti, vaikka en olisi tehnyt mitään väärin? Onko tuo ikäänkuin jatke tälle ajatukselle, nousee eräänlaisena vastalääkkeenä sille perinteelle?Kurssissa Jeesus pyrkii siis korjaamaan Kristinuskon käsitteitä ja oikaisemaan väärinkäsityksiä. Jeesuksen ei missään vaiheessa ollut tarkoitus perustaa uutta uskontoa ja monet hänen seuraajistaan käsittivät asioita varsin nurinkurisesti. Löytyyhän Raamatustakin kohta, jossa J sanoo, että on paljon asioita, jotka tulette tajuamaan vasta myöhemmin.
Järjestäytyneet uskonnot ovat politiikkaa ja mitä kauemmas J:n ajoista on tultu, sitä etäämmäksi ollaan tultu J:n alkuperäisestä opetuksesta. Valtaapitävät ja kirkko on päättänyt mitä Raamattuun laitetaan, mitä sieltä otetaan pois ja mikä on ns. oikeaoppista. Muut kirjoitukset on tuhottu.
IOK:n opetus nojaa Pyhä Hengen vaihtoehtoon - Sovituksen periaatteeseen - jonka mukaan ajatus Jumalasta erillisestä tahdosta on mahdotonta. Mitään ei ole tapahtunut. Kristus on yhä viaton. Koska maailma on vertauskuva egon ajatusjärjestelmälle, on Pyhän Hengen vaihtoehto siis antaa anteeksi näkemilleen kuville ja asioille maailmassa.
Jos maailman näkee todellisena, alitajuinen mieli käsittää asian niin, että Jumalasta erkaantuminen on todella tapahtunut. Siksi Pyhän Hengen suunnitelmana on nähdä kaikki maaimassa joko rakkauden ilmaisuna tai rakkauden pyyntönä. Mitä ikinä annatkin, annat itsellesi, koska meitä on vain yksi. Jos olet tuomitseva - tuomitset silloin itsesi. Jos taas annat anteeksi - annat anteeksi itsellesi.
Pyhän Hengen mukainen anteeksianto on kuitenkin eri asia kuin perinteinen, ihmisten harjoittama anteeksianto, joka näkee virheen mutta yrittää olla välittämättä siitä. Pyhän Hengen tulkinta asiasta on, ettei mitään todellisuudessa ole tapahtunut ja siksi sekä sinä että projisoimasi kohde olette todellisuudessa syyttömiä!
Anteeksianto ilman käsitystä siitä, että maailma on todellisuudessa kuin uni, harha tai illuusio - miksi sitä nyt haluaakaan kutsua - on hyödytöntä koska muuten se tekee virheestä todellisen! Ja ei ole kuin yksi virhe, mitä kaikki täällä kuvastaat!
IOK:n mukaan ainut valinta, mikä todellisuudessa voidaan tehdä on valinta egon ja Pyhän Hengen välillä. Kummastakin seuraa erilainen kokemus ja todellisuus. Jos valitset egon, valitset pelon ja helvetin. Jos valitset Pyhän Hengen, valitset Rakkauden ja Todellisuuden.
"Anna anteeksi kaikki ne ajatukset, jotka haluavat vastustaa totuutta, jonka perusteella sinä olet täydellinen, yhtä Jumalan kanssa ja että sinulla on rauha. Sinä et voi menettää niitä lahjoja, jotka Isäsi sinulle antoi". OT99.10
Ja Kristus voi olla yhtä Jumalan kanssa vain yhtenä; ketään ei voida jättää ulkopuolelle. Siihen anteeksianto tähtää. Koko maailmalle pitää siis antaa anteeksi. - Sarcisson
ajatuksia Kurssista kirjoitti:
Buddhalaisuudessa on ajatus, jonka mukaan elämä(ssä) on kärsimystä. B:ssa ikään kuin ajatellaan, että halut ja tarpeet luovat kärsimyksen (korjaa jos olen väärässä), mutta IOK:n mukaan kärsimyksen todellinen syy on kokonaan tiedostamattomalla mielen tasolla (yhteisen mielen, ei persoonallisen).
Taivaassa ei ole mitään tarpeita, koska Jumala on kaikkeus ja täydellisyys ja jos Kristus on Luojansa kaltainen, hänellä on kaikkea.
Mutta sitten tulee asia, jota Raamatussa kuvataan syntiinlankeemukseksi. Raamatun kertomus on vertauskuvallinen ja tulee kirjoittajansa alitajunnasta – todellisuudessa Jumala ei karkottanut poikaansa Edenistä. Se on egon uskomus. Aatamin kerrotaan nukahtaneen raskaaseen uneen – siis uneen erillisyydestä – mutta missään ei kerrota hänen heränneen. Siispä erkaantuminen ei ole todellisuudessa tapahtunut, mutta uskomus erkaantumiseen todellakin on olemassa!
Tuo kuvaamasi syyllisyys on IOK:n mukaan eräs tiedostamattoman syyllisyyden ilmenemismuoto tällä tasolla. Kaikki syyllisyys, pelot, väkivalta, psykologinen kärsimys tällä tasolla, huonouden tunteet, nälänhätä, puute ja kuolema jne. ovat kaikki erkaantumisen ajatuksesta johtuvan syvän, tiedostamattoman syyllisyyden ilmenemismuotoja. Koemme näitä asioita, koska alitajuisesti uskomme erkaantuneemme Täydellisyydestä ja että olemme saaneet tälle aikaan vastakohdan.
Juuri tiedostamattomasta mielestä nousee pelot ja kuvaukset helvetistä ja Jumalan oletetusta rangaistuksesta, jotka ilmenevät lukuisissa eri uskonnoissa ja esimerkiksi taiteessa.
Sen takia olen sanonut, että Kurssin sanoma on eri kuin muut, koska kovinkaan monessa muussa opetuksessa alitajuisesta syyllisyydestä ei puhuta. Ego haluaa vältellä ja kieltää sen olemassaolon, jotta se pysyy paikallaan ja koskemattomana. Kaikki Kurssinkaan opiskelijat tai edes opettajat eivät puhu tiedostamattomasta syyllisyydestä vaikka se on Kurssin oppimisen kannalta välttämätöntä! Ja tarkennan vielä, ettei syyllisyys ole tällä tasolla – se on heijastettu eli projisoitu tänne kokonaan tiedostamattomasta mielen osasta!
Tuo tiedostamattoman mielen kokema syyllisyys on loppujen lopuksi syy myös elämän ja kuoleman kiertokululle, ns. jälleensyntymälle. Vaikka mieli ei varsinaisesti synnykään kehoon, se tarvitsee kehon suomaa puolustusjärjestelmää saadakseen mielessä olevan psykologisen syyllisyyden pois itsestään; maailmaan, omaan kehoon ja toisiin kehoihin. Keho on mielessä tapahtuva prosessi, mielen käyttöön tarkoitettu oppimis- ja kommunikointiväline. Jos kuuntelet egon tulkintaa, se lähettää sinulle syylisyyteen perustuvia sanomia – jos taas Pyhän Hengen tulkintaa, saat syyttömyydestä kertovia sanomia.
Kurssin ego ei ole siis sama kuin persoonallinen ego tällä tasolla; se on tulkinta tapahtumista, uskomus ja osa sitä, mitä Kristus luulee virheellisesti olevansa."B:ssa ikään kuin ajatellaan, että halut ja tarpeet luovat kärsimyksen (korjaa jos olen väärässä)"
Kyllä tuo on lähellä. Oikeastaan Buddha sanoi, että halujen takana on tietämättömyys (väärät käsitykset) asioiden todellisesta luonteesta. Kun pääsemme eroon tietämättömyydestä, niin näemme asiat sellaisina kuin ne todella ovat. Näkemisellä tarkoitetaan siis asioiden oikeaa ymmärtämistä, ei jotain mystistä toista todellisuutta...
Se toimii lähtökohtana sille, että em. erillisyyden (olisiko sama kuin erkaantuminen sinulla?) ajatus ja kokemus katoaa. Ei ole siis enää jotain täällä pään sisällä ja maailma tuolla ulkopuolella...
Jos luen kirjaimellisesti mitä sanot syyllisyydestä ja erkaantumisesta, niin olen vahvasti toisessa suunnassa ja se ei vastaa omaa kokemustani. Mutta jos taas luen tuota vertauskuvallisesti ja nimenomaan kristinuskon kehyksen kautta, niin voin hyvin ymmärtää mitä ajat takaa. Ja siinä mielessä, suhteessa perinteiseen kirstinuskoon, niin tuo on jollain tavalla erityinen ja jokseenkin radikaali näkemys. Ja tietysti jos vertaa Raamatun ulkopuolisiin teksteihin (em. Tuomaan evankeliumi) niin sille löytyy tukea kyllä siltä puolelta.
Kiitos, tämä oli mielenkiintoista. Saat lainauksen kiitokseksi:
Huang Po, kiinalainen zen-mestari:
"Me olemme vain sekaisin tässä hetkessä. Koska olemme sekaisin, me kieltäydymme näkemästä mitä todella tapahtuu ja elämme mieluummin ajatuksissamme. Me kuvittelemme itsemme (ego) sinne ajatusten keskelle ja uskomme, että se kuvitelma on jotain pysyvää. " - ajatuksia Kurssista
Sarcisson kirjoitti:
"B:ssa ikään kuin ajatellaan, että halut ja tarpeet luovat kärsimyksen (korjaa jos olen väärässä)"
Kyllä tuo on lähellä. Oikeastaan Buddha sanoi, että halujen takana on tietämättömyys (väärät käsitykset) asioiden todellisesta luonteesta. Kun pääsemme eroon tietämättömyydestä, niin näemme asiat sellaisina kuin ne todella ovat. Näkemisellä tarkoitetaan siis asioiden oikeaa ymmärtämistä, ei jotain mystistä toista todellisuutta...
Se toimii lähtökohtana sille, että em. erillisyyden (olisiko sama kuin erkaantuminen sinulla?) ajatus ja kokemus katoaa. Ei ole siis enää jotain täällä pään sisällä ja maailma tuolla ulkopuolella...
Jos luen kirjaimellisesti mitä sanot syyllisyydestä ja erkaantumisesta, niin olen vahvasti toisessa suunnassa ja se ei vastaa omaa kokemustani. Mutta jos taas luen tuota vertauskuvallisesti ja nimenomaan kristinuskon kehyksen kautta, niin voin hyvin ymmärtää mitä ajat takaa. Ja siinä mielessä, suhteessa perinteiseen kirstinuskoon, niin tuo on jollain tavalla erityinen ja jokseenkin radikaali näkemys. Ja tietysti jos vertaa Raamatun ulkopuolisiin teksteihin (em. Tuomaan evankeliumi) niin sille löytyy tukea kyllä siltä puolelta.
Kiitos, tämä oli mielenkiintoista. Saat lainauksen kiitokseksi:
Huang Po, kiinalainen zen-mestari:
"Me olemme vain sekaisin tässä hetkessä. Koska olemme sekaisin, me kieltäydymme näkemästä mitä todella tapahtuu ja elämme mieluummin ajatuksissamme. Me kuvittelemme itsemme (ego) sinne ajatusten keskelle ja uskomme, että se kuvitelma on jotain pysyvää. "Kiitos vain itsellesi :)
Vaikka Kurssi käyttääkin kristillisiä termejä, niin nykyisen Kristinuskon opetuksen kanssa sillä ei ole mitään yhteistä. Periaatteessa Kurssi on lähempänä gnostilaisuutta, vaikkakin gnostilaiset tekivät usein sen virheen, että he tekivät fyysisestä todellisuudesta pahan - ja siten siis todellisen.
- ajatuksia Kurssista
Kristus vuorostaan laajentaa itseään luomalla uusia Luomuksia tai samanaikaisia kokonaisuuden jatkeita, jotka ovat täysin samoja täydellisessä ykseydessään Jumalan ja Kristuksen kanssa. Näin Kristus luo Jumalan lailla, sillä Se on täsmälleen sama kuin Jumala. Nämä jatkeet eivät ulotu sisään- tai ulospäin, sillä Taivaassa ei ole avaruudellisia käsitteitä; siellä on vain kaikkialla.
Sitten näyttää tapahtuvan jotakin, joka aivan kuin unessa, ei oikeasti tapahdukaan - se vain näyttää tapahtuvan. Hetken ajan [...] pienellä osalla Kristusta näyttää olevan ajatus, jota se ei jaa Jumalan kanssa. Kyseessä on eräänlainen "entä jos"-ajatus. Se on kuin täysin viaton, kysymyksen muodossa oleva ohikiitävä ajatus - josta valitettavasti seuraa ilmeinen vastaus. Jos tuon kysymyksen voisi pukea sanoiksi, se kuuluisi: "Miltäköhän tuntuisi, jos kokeilisin asioita vähän omin päin?". [...] Viattomuutesi tila vaihtuu näennäisesti pelkojen ja virheellisten ja katalien puolustuksien tilaan, jota nyt näytetään tarvittavan.
Koska ajatuksesi ei ole Jumalasta, Hän ei vastaa siihen. Siihen vastaaminen merkitsisi sen todelliseksi tekemistä. Jos Jumala olisi tietoinen jostakin muusta kuin täydellisestä ykseydestä, enää ei olisi täydellistä ykseyttä [...] johon voisit palata. Mutta kuten tulet huomaamaan, et ole sieltä oikeastaan koskaan minnekään lähtenytkään. Olet yhä siellä, mutta olet joutunut painajaismaisten harhojen tilaan. Kun sinä olet matkannut vain unissasi, Jumala ja Kristus, jotka ovat aina Yksi, ovat jatkaneet kuten aina - täysin tahraantumattomina siitä, mitä J kutsuu Kurssissaan 'pieneksi, hulluksi ajatukseksi erillisyydestä'
[...] Nyt näyttää olevan pieni osa Kristusta, joka on tietoinen jostakin muusta. Tämä on dualismia. Ykseyden tilalla on kakseus. Ennen tätä oli vain Taivaan täydellinen ykseys eikä mitään muuta. Tämä on ei-dualismia tai ei-kakseutta. Se on pysähtynyttä todellisuutta. Oikeastaan ei ole olemassa kuin yksi asia, mutta sinulle näyttää tapahtuvan jotakin muuta. Näyttää siltä, kuin olisi olemassa Jumala ja jotakin muuta. Tällainen on dualismin harha, ja moninaisuuksien maailma ja kaikki loputtomat subjektit jaobjektit, joita voit siinä havaita, ovat vain erkaantumisen vertauskuvia. [...]"
s. 143:
" Sillä sinällä, mihin me ja Kurssi viittaamme, ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi ihmisenä - kyse on siitä mielesi osasta, joka tekee valintoja. Vaikka näyttäisikin siltä, että teet valintoja tässä maailmassa, se ei todellisuudessa pidä paikkansa, sillä et ole täällä. Meidän tarinassamme tämä näennäisesti uusi mieli aikoo tehdä ensimmäisen päätöksensä.
Tässä vaiheessa on vain kaksi valinnanmahdollisuutta, niin kuin tulee aina olemaan. Nyt tapahtuu mielen toinen jakautuminen. Näyt näyttää siltä, kuin olisi oikea mieli ja väärä mieli, joista molemmat edustavat eri valinnanmahdollisuuksia tai erilaista suhtautumistapaa pieneen, hulluun ajatukseen.
Toinen valinnanmahdollisuus on muistaa oikea kotisi Jumalan luona, jota Kurssissa edustaa Pyhä Henki, ja toinen on ajatus Jumalasta erkaantumisesta eli yksilöllisyys, jota Kurssissa kuvataan egolla."
Tämä kaikki siis tapahtuu metafyysisellä tasolla. Tämän jälkeen, kun mieli valitsee egon tulkinnan, seuraa siitä kamala - nyt täysin tiedostamaton - usko syyllisyyteen. Metafyysisellä tasolla uskot, että Jumala hyökkää kimppuusi ja rankaisee sinua. Pelko on niin kova, että sitä täytyy paeta. Niinpä mieli pakenee kuviteltua Jumalan rangaistusta projisoimalla maailmankaikkeuden, kehot ja itsensä sen mukana. Nyt näyttää siltä, että syy kaikkiin ongelmiisi on itsesi ulkopuolella, kuten Jumalakin.
Näennäisesti erkaantunut mieli jakaa kaiken loputtomiin, ja siksi ihmisiäkin näyttää olevan älytön määrä.- Sarcisson
"Oikeastaan ei ole olemassa kuin yksi asia, mutta sinulle näyttää tapahtuvan jotakin muuta.... Tällainen on dualismin harha, ja moninaisuuksien maailma ja kaikki loputtomat subjektit ja objektit, joita voit siinä havaita, ovat vain erkaantumisen vertauskuvia. "
Tämä lause voisi olla myös jostain buddhalaisesta opuksesta polun alkuvaiheessa. Se on kaunis ajatus, joskin vähän monimutkaisesti ilmaistuna tuo muu tuossa ympärillä....
Luen parhaillaan yhtä zen-kirjaa, joka yksinkertaistaa saman ajatuksen:
"Kaikki mitä ajattelet maailmasta- se on harhaa."
Zenissä ei sillä tavoin ole mitään valintaa kuin tuossa. Jos näet (ymmärrät ja koet suoraan) todellisuuden, koko ajatus valinnasta lakkaa samantien. Mieli lakkaa itsestään erottelemasta, analysoimasta ja arviomasta kaikkea. Koko erillisyys maailman ja itsen välillä katoaa samantien -mitä siis pitäisi valita? - ajatuksia Kurssista
Sarcisson kirjoitti:
"Oikeastaan ei ole olemassa kuin yksi asia, mutta sinulle näyttää tapahtuvan jotakin muuta.... Tällainen on dualismin harha, ja moninaisuuksien maailma ja kaikki loputtomat subjektit ja objektit, joita voit siinä havaita, ovat vain erkaantumisen vertauskuvia. "
Tämä lause voisi olla myös jostain buddhalaisesta opuksesta polun alkuvaiheessa. Se on kaunis ajatus, joskin vähän monimutkaisesti ilmaistuna tuo muu tuossa ympärillä....
Luen parhaillaan yhtä zen-kirjaa, joka yksinkertaistaa saman ajatuksen:
"Kaikki mitä ajattelet maailmasta- se on harhaa."
Zenissä ei sillä tavoin ole mitään valintaa kuin tuossa. Jos näet (ymmärrät ja koet suoraan) todellisuuden, koko ajatus valinnasta lakkaa samantien. Mieli lakkaa itsestään erottelemasta, analysoimasta ja arviomasta kaikkea. Koko erillisyys maailman ja itsen välillä katoaa samantien -mitä siis pitäisi valita?"Kaikki mitä ajattelet maailmasta- se on harhaa."
"Koko erillisyys maailman ja itsen välillä katoaa samantien -mitä siis pitäisi valita?"
Kurssin mukainen valinta on kuitenkin hieman eri asia. Maailmaa ei todellisuudessa ole olemassa - ainoastaan unessa erillisyydestä. Ainoat mahdollisuudet ovat:
1) kuuntelet egon tulkintaa Jumala-eron todellisuudesta. Tästä seuraa se, että olet syyllinen ja olet erilläsi Jumalasta. Jos yksikin ihminen tai mikään maailmassa on syyllinen - reagoit tuomitsevasti tai anteeksiantamattomasti -> vahvistat Jumala-eron ajatusta ja alitajuinen mielesi käsittää automaattisesti itsesi syylliseksi. Siksi Jeesus on sanonut, että "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi".
2) kuuntelet Pyhän Hengen tulkintaa Jumala-erosta. Hän kertoo, että olet syytön ja kaikki näkemäsi ihmiset ovat syyttömiä ja kaikki on hyvin - voit palata takaisin Jumalan Valtakuntaan kuten kertomuksessa Tuhlaajapojasta.
Kun annat anteeksi syyllisyyden vertauskuville, alitajuinen syyllisyytesi paranee ja ego tekeytyy tekemättömäksi. Pikku hiljaa esteet Rakkauden tiedostamisen tieltä poistuvat ja muistat todellisen identiteettisi.
Kurssi ei siis yritä parantaa erillisyyden ajatusta itsen ja tämän maailman väliltä vaan erillisyyden ajatusta itsen ja Jumalan väliltä.
Saatko kiinni mitä tarkoitan? :) - Sarcisson
ajatuksia Kurssista kirjoitti:
"Kaikki mitä ajattelet maailmasta- se on harhaa."
"Koko erillisyys maailman ja itsen välillä katoaa samantien -mitä siis pitäisi valita?"
Kurssin mukainen valinta on kuitenkin hieman eri asia. Maailmaa ei todellisuudessa ole olemassa - ainoastaan unessa erillisyydestä. Ainoat mahdollisuudet ovat:
1) kuuntelet egon tulkintaa Jumala-eron todellisuudesta. Tästä seuraa se, että olet syyllinen ja olet erilläsi Jumalasta. Jos yksikin ihminen tai mikään maailmassa on syyllinen - reagoit tuomitsevasti tai anteeksiantamattomasti -> vahvistat Jumala-eron ajatusta ja alitajuinen mielesi käsittää automaattisesti itsesi syylliseksi. Siksi Jeesus on sanonut, että "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi".
2) kuuntelet Pyhän Hengen tulkintaa Jumala-erosta. Hän kertoo, että olet syytön ja kaikki näkemäsi ihmiset ovat syyttömiä ja kaikki on hyvin - voit palata takaisin Jumalan Valtakuntaan kuten kertomuksessa Tuhlaajapojasta.
Kun annat anteeksi syyllisyyden vertauskuville, alitajuinen syyllisyytesi paranee ja ego tekeytyy tekemättömäksi. Pikku hiljaa esteet Rakkauden tiedostamisen tieltä poistuvat ja muistat todellisen identiteettisi.
Kurssi ei siis yritä parantaa erillisyyden ajatusta itsen ja tämän maailman väliltä vaan erillisyyden ajatusta itsen ja Jumalan väliltä.
Saatko kiinni mitä tarkoitan? :)Ymmärrän, tässä on myös eroja perinteiden välillä. Se mistä kurssi puhuu on tietynlaista idealismia. On jokin todellinen, yleensä ikuinen ja henkinen, todellisuus ja sitten on illuusio, joka on tämä materiaalinen maailma. Joko se on ohimenevä maailma tai se on pelkästään mielen luoma. Vastakohtana on tietysti puhtaasti materiaalinen näkemys asiasta, että kaikki on pelkästään ainetta. Josta useimmiten juontaa nihilismi
Kolmas vaihtoehto perinteissä on sitten juuri buddhalaisuus, joka väistää sekä idealistisen että nihilistisen tulkinnan. Se ei sano, että maailma on illuusio. Buddha itse käytti ilmaisua: kuin illuusio. Viitaten juuri siihen, että käsityksemme maailmasta on illuusio -ei itse maailma (paitsi yogachara-koulukunta).
Tämä on vähän sama asia kuin lännessä on vuosituhansia pohdittu, että mikä on mielen (tai hengen) ja ruumiin ero. B:ssa ei ole koskaan tehty tällaista jakoa, joten se ei ole luonnollisesti ollut koskaan mikään ongelma. Puhutaan mieli-ruumiista, eli kokonaisuudesta, jossa on sekä fyysinen että mentaalinen puoli. Tästä juontaa ajatus mielestä ihmisen kokemuksen perustana, mutta ei minään ikuisena tai kaiken taustalla olevana entiteettinä.
- ei mulla muuta
Ompas paljon tekstiä. Mulla tuli vaan mieleen, että Kurssin alussa sanotaan: tämä on pakollinen kurssi. Ja nähdäkseni se kiteyttää ihan kaiken mitä tässä yllä on keskusteltu.
- ajatuksia Kurssista
Joo, tuli vähän innostuttua kirjoittamaan :)
- Anonyymi
Nämä keskustelijat saisivat tulla palstalle takaisin. Erittäin mielenkiintoista keskustelua ja hyvässä hengessä.
Vähitellen ihmiset oppivat myös kuuntelemaan ja se on hyvä asia.
Täytyy myöskin ymmärtää niitä joilla ei ole muuta vihansa purkamiskohdetta kuin täällä ja siinäkin mielessä on hyvä että tällainen mahdollisuus heille suodaan
Samalla kun Jeesus kertoo meille, että ego on illuusiota, hän kertoo, että meidän on tarkasteltava sitä, koska vain katsomalla egoa hänen kanssaan, se hälvenee. Tässä on hienoinen, mutta äärimmäisen tärkeä ero. Opiskelijat helposti keskittyvät egon illusoriseen luonteeseen eivätkä siihen osaan Kurssia, jossa Jeesus kertoo meille, että meidän on katsottava egoa…
Joten Jeesus anoo meitä katsomaan egoa hänen kanssaan. Ja kun katsomme sitä hänen kanssaan, hän auttaa meitä ymmärtämään, että me valitsimme egon ja hän auttaa meitä ymmärtämään, miksi valitsimme sen. Ja mikä tärkeintä, hän auttaa meitä näkemään, mikä on valintamme hinta ja sen seuraus…- Anonyymi
"Egomieli välttelee alitajuisen syyllisyyden kohtaamista mahdollisimman pitkälle ja tekee kaikkensa anteeksiantamisen prosessin viivyttämisessä. "
Eli emme ymmärrä emmekä halua ymmärtää että esimerkiksi näillä karmeilla sodilla joita nytkin on meneillään maailmassa olisi mitään tekemistä MEIDÄN kanssamme? Meidän alitajuisen mutta turhan syyllisyytemme kanssa. - Anonyymi
Egoa tarvitaan päivittäisissä askareissa. Mikään ei kehity mihinkään suuntaan, jos ei ole egoa. Ego ei ole välttämättä negatiivinen juttu siinä mielessä tai ehkä tässä on sitten juuri tuo, että sitä katsotaan Pyhän Hengen kautta tms. Mutta jokaisella ihmisellä se ego vaan on, eikä häviä vaikka mitä tekisi...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)866183Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu242576- 282083
- 631827
- 121631
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51428- 91337
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa141331"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71269- 141223