Pitää rakastaa itseä ja läheisiä, jotta voi rakastaa Jumalaa. Mutta kysymys kuuluukin, miten voisin vielä enemmän rakastaa Jumalaa? Vai onko se niin että kun on tarpeeksi kauan uskossa ja rakastaa läheisiä sekä itseä enemmän, rakastaa myös enemmän Jumalaa. Tuntuu välillä että tämä minun rakkaus Jumalaan ei riitä, vaan pitää rakastaa vielä enemmän. Rakastan Jumalaa, itseä ja läheisiä, mutta voisin rakastaa enemmänkin.
Kuinka voisin enemmän rakastaa Jumalaa?
Kesällä uskoon tullut
18
217
Vastaukset
- Arto T
Niin kunpa aina vain lähemmäksi pääsisimme Jumalaa ja osaisimme toimia Hänen tahtonsa mukaan, taas jos toimimme oman tahtomme ja oman pään mukaan, niin joudumme kauemmaksi Jumalasta. Mutta kaikessa kannattaa etsiä ja kysyä Jumalan tahtoa ja sitä kautta päästä lähemmäksi Jumalaa ja kumpa enemmän osaisimme viettää aikaa rukouksessa, Jumalan sanan tutkimisessa ja sanan kuulossa.
Kuinka ihanaa on lukea heti aamusta viesti, jonka lähettäjänä on "Kesällä uskoon tullut"! Kysymyksesi, kuinka voisit (voisimme) enemmän rakastaa Jumalaa on mitä tärkein. Vaikka Jumalan antamissa kymmenessä käskyissä ei suoraan asiaa ilmaista, niin erityisesti Jeesus viittaa juuri Jumalan rakastamiseen keskeisimpänä asiana elämässämme.
Ensimmäinen käsky kuuluu: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. Lutherin vähä katekismus selittää sitä näin: "Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua häneen". Jeesus tiivisti koko lain kahteen käskyyn: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.” (Luuk. 10:27)
Kirjoitit:
"Pitää rakastaa itseä ja läheisiä, jotta voi rakastaa Jumalaa. Mutta kysymys kuuluukin, miten voisin vielä enemmän rakastaa Jumalaa? Vai onko se niin että kun on tarpeeksi kauan uskossa ja rakastaa läheisiä sekä itseä enemmän, rakastaa myös enemmän Jumalaa. Tuntuu välillä että tämä minun rakkaus Jumalaan ei riitä, vaan pitää rakastaa vielä enemmän. Rakastan Jumalaa, itseä ja läheisiä, mutta voisin rakastaa enemmänkin."
Nykyaikana me keskitymme hyvin paljon itseemme, itsemme kehittämiseen, eheytymiseemme ja itsemme löytämiseen. Jumalan Sana ei kuitenkaan sano: rakasta ensin itseäsi, niin sitten voit myös rakastaa lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Sana sanoo yksinkertaisesti: rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Rakkautemme tulee suuntautua ulospäin, pois itsekeskeisyydestä ja itserakkaasta elämäntavastamme. Ymmärrän kyllä, että Jeesus on myös eheyttäjä, joka hoitaa monia menneisyytemme haavoja, tahtoo terveyttää meidän itsetuntoamme - kaikki tämä tapahtuu kuitenkin keskittymällä Jeesuksen, Hänen läheityyteensä ja armoonsa, ei keskittymällä itsemme rakastamiseen.
Muistan, kun itse ahdistuin nuorempana siitä, että huomasin, ettei minussa ole puhdasta Jumalan rakastamisen mieltä - koin, etten rakasta pyytettömästi, vaan siksi, että Jeesus on antanut syntini anteeksi. Tunsin, että Jeesuksen kysyessä minulta, rakastanko Häntä (kuten Hän kysyi Pietarilta) en voisi rehellisesti vastata, että rakastan ja paljon. Murheissani menin erään vanhan uskovan maanvijelijän luokse, jolta sain kultaisen sanan. Hän totesi: "Arvaappas, mitä minä sanoisin, jos Jeesus kysyisi, rakastatko sinä minua - minä sanoisin, että rakastatkos Sinä minua". Se oli minulla tuolloin vapauttava ja ilahduttava Sana! Kysymys on koko ajan siitä uskonko, luotanko, ymmärränkö, että Jeesus todella rakastaa minua sellaisena kuin olen.
Meitä ei ole kutsuttu Jeesuksen kannattajiksi (uskonnollisiksi), vaan Jeesuksen seuraajiksi (Jeesuksen seurassa viihtyviksi Jumalan lapsiksi). Uskova on ihminen, joka uskoo kaikki syntinsä anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden ja ojentautuu elämässään Jumalan Sanan mukaan. Hän rakastaa Jumalan Sanaa löytäessään sieltä Jeesuksen, Hänen rakkautensa ja armonsa. Uskova näkee, että Jeesus on täyttänyt lain hänen puolestaan, eikä syytä meitä - ei vajavaisesta rakkaudestamme, ei vajavaisesta vaelluksestamme eikä mieleemme kiusausten hetkillä hiipivistä epäilyksistäkään. Riittää, kun olemme Jeesuksen lähellä uskoen joka päivä syntimem anteeksi Hänen nimessään.
Jumalan rakastaminen näkyy siinä, että uskomme ja ojentaudumme elämässämme Hänen Sanansa mukaan muistaen, että Jeeus on pitänyt käskyt meidän puolestamme:
Joh. 14:21 "Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."
Joh. 14:23 "Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan."
Joh. 16:27 "sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä."
Jotta emme joudu epätoivoon, on tärkeää, että saamme jatkuvasti elää armossa. Mitä enemmän armoa, sitä enemmän Jeesusta ja mitä enemmän Jeesusta, sitä enemmän rakkautta.
Hepr. 13: "on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta."
Siunausta sinun päivääsi ja koko elämääsi"- 139
On totta, että sinun rakkautesi Jumalaan "ei riitä" - ainakaan, jos pyrkimyksesi on ansaita jotain Jumalan edessä. Vain Jeesuksen rakkaus Jumalaan on riittävää; me ihmiset jäämme kaikki tässä vajavaisiksi. Itseasiassa en kyllä usko sinun ajattelevankaan, että sinun pitäisi Jumalalta jotain ansaita. Tuo "ei riitä" -tuntemuksesi vain puhutteli minua, sillä monestihan me uskovat sorrumme siihen sielunvihollisen juoneen, että meidän muka pitäisi maksaa Jumalalle jotain takaiin, tai jotenkin suorittaa jotain velvollisuutta ollaksemme "parempia uskovia".
Itsekin aikoinaan, kun uskoontulosta oli kulunut vasta vähän aikaa, viivyin tuollaisissa mietteissä, että miten rakastaa Jumalaa. Nyttemmin olen päätynyt toteamaan, että varmasti Jumala huolehtii sinun rakkaudestasi Häneen paremmin, kuin mihin itse koskaan pystyt. Tärkeintä on, että sinulla on aito halu rakastaa Häntä, ja pyydät Häneltä mahdollisuuksia elää tuota rakkautta todeksi. Kyse ei välttämättä tarvitse olla mistään hienolta kalskahtavasta "Jumalan valtakunnan työstä", vaan pikemminkin ihan tavallisista arkipäivän asioista, kuten kohteliaasta käytöksestä ja avuliaisuudesta kaikkia lähimmäisiä kohtaan. Jos osoittaudut vähässä uskolliseksi, Jumala antaa sinulle kyllä isompiakin vastuita.
Monesti tapahtuu se virhe, että odotetaan Jumalan rakastamisen olevan jotain suurta, hienoa ja näkyvää, ja niin tehtäessä unohdetaankin pitää huolta niistä pienistä ja huomaamattomista asioista, joista ei välttämättä ole mitään sen kummempaa kunniaa tarjolla.
Toivottavasti en torppaa intoasi Jumalan palvelemiseen. Se ei ole tarkoitukseni. Ihmisillä vain on joskus tapana alkaa "häsläämään" kaikenlaista täynnä suuria kuvitelmia Jumalan palvelemisesta, mutta Jumalan tahdon kuunteleminen onkin saattanut jäädä kokonaan välistä. Tältä toivon sinulle varjelusta.- Kesällä uskoon tullut
Kiitos viesteistänne! :)
Itsensä rakastamisella en tarkoittanut itserakkautta, vaan sitä että nimenomaan hyväksytään itsensä sellaisena kuin ollaan, hyväksytään vajavaisuutemme ja se että emme voi olla täydellisiä ja luotetaan siihen että Jumala hyväksyy meidät. Tosin sehän tulee Jumalan rakkaudesta, ei rakkaudesta itseensä.
Minulla on ollut ongelmia tuon kanssa, että hyväksyykö Jumala minua "pelkkänä kristittynä". Vanhoillis lestadiolaisen kasvatuksen kun olen saanut ja siitä sittemmin eronnut. Uskon, että yhteisössä missä opetetaan "vain me kelvataan taivaaseen"-menetelmällä, niin sieltä erotessaan on vaikea uskoa siihen, että ei tarvi olla missään yhteisössä kelvatakseen Jumalalle. Toki myös "tavallisilla tallaajilla" on varmasti sellaisia tunteita, mutta luulen että erityisesti johonkin muuhun yhteisöön kasvaneella enemmän. Itse kamppailin sen kanssa jonkin aikaa, itkien ja peläten ettei Jumala minua rakasta. Olen kuitenkin saanut kokea Jumalan rakkautta ja sitä kautta myös olen tajunnut sen ettei minun tarvi olla enää yhtään mitään. Kelpaan tallaisena. Edelleen joskus tulee sellasia tunteita että riitänkö Jumalalle, mutta kyllä Jumala aina vastaa rakkaudellaan että minut hyväksytään tallaisena.
Minulla on ollut nyt muutoman päivän aika vahvaakin epäilyä Jumalan olemassa olosta. Olen rukoillut ja jonkun verran kuunnellut myös Sanaa. Tosin voisin enemmän lukea Sanaa. Minulla on päiviä milloin keskityn ja pyhitän melkein koko päivän Sanan kuunteluun/lukemiseen, mutta välillä se jää vähemmälle. Pyrin kuitenkin joka päivä siihen että kuuntelen Sanaa edes vähän. Rukoilen joka ilta, kaverini rukoilee myös aamuisin ja olen miettinyt että pitäisikö minunkin alkaa rukoilemaan myös aamuisin. Epäilen välillä myös rukoillessani, joten pelkään ettei Jumala kuule rukouksia tai jättää ne jotenkin "vähempi arvoisiksi" sen takia...
Hei,
Muutama asia tuli mieleen aloituksestasi, toivottavasti ne auttavat sinua hiukan eteenpäin.
Ensimmäinen on se, että koska Jumala on rakastanut meitä, me voimme rakastaa häntä. Usko ja suhde Jumalaan ovat asioita, joita ei tarvitse suorittaa. Kuten kirjoititkin, kelpaat sellaisena kuin olet. Jumalan rakkautta ei tarvitse ansaita tai sitä varten ei tarvitse suorittaa. Rukous, ehtoollisella käyminen sekä Raamatun lukeminen ovat hyviä asioita, mutta eivät suorituksia.
Toinen ajatus on se, että kun ihminen kiinnittää katseen Jumalaan, näköpiiriin nousee toinen ihminen. Lähimmäisenrakkaus ei ole sivuasia vaan se on olennainen osa kristittynä elämistä. "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken".
Kolmas ajatus on se, että toivottavasti sinulla on yhteys johonkin seurakuntaan. Yhteys toisiin kristittyihin on tärkeä.
Jumala kyllä kuulee rukouksesi. Ja sinä riität sellaisena kuin olet, älä pelkää.
Vilppu H.
pappi- lkjhgfd
herra jumalahan on luterilaisille ohjeet antanut:
herra Luder/Lutherin katekismus; epäjumalan ensimmäinen käsky:
"Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia."
herra epäjumalanne rikollisilleen antama käsky:
Luder/Lutherin kirje 1.8.1521
"Ole syntinen ja tee syntiä rohkeasti, mutta usko vielä rohkeammin. Synti ei erota meitä Hänestä, vaikka sortuisimme haureuteen tai murhaan tuhansia ja tuhansia kertoja päivässä."
Ja tosiuskovaiset ovat herra jumalaansa rakastaneet...
Lainattua tekstiä:
"Lars Leevi Lestadio oli ruotsalaisen luterilaisen kirkon lähettämä saarnamies joka pakkokäänsi "pakanalliset suomalaiset sivistykseen ja kristinuskoon". Sen opin tulos ja summa näkyy tänään kun satoja, mahdollisesti tuhansia lapsia on raiskattu henkisesti ja/tai ruumiillisesti. Lasten raiskaaminen ruumiillisesti ja/tai henkisesti ei ole koskaan ollut eikä ole suomalaista kansanperinnettä. Moni on tehnyt ruumiillisen ja/tai psyykkisen väkivallan jälkeen itsemurhan, eli, kyseessä ei ole itsemurha vaan psyykkisen trauman joka johti itsemurhaan on aiheuttanut uhrin pahoinpitelijä. Puhumme siis lapsi/ihmisvihasta ja joukkomurhasta. " (IL)'
Ja "tämän ajan rikollisuus" jotka tulee todistamaan rikollisuutta:
http://freepathways.wordpress.com/maijan-tarina/
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012042615499590_uu.shtml
YLLÄ LIITTYVÄÄN LAINATTUA TEKSTIÄ:
"Kyseessä on vl-poliisi Juhani Tokola Kokkolasta.
***(KP)
Kokkolan kihlakunnan poliisilaitoksen järjestysosaston päällikön virkaan on 1.2. 2002 lukien nimitetty komisario Jaakko Juhani Tokola, 56. Hän on vuodesta 1997 lähtien tähän asti työskennellyt Kaustisen kihlakunnan komisariona. Sitä ennen hän työskenteli pitkään Kokkolan poliisilaitoksen komisariona.*** "
Rikkomalla yhtäkään Suomen Perustuslain 1§ > 10§ ei ole LAILLISESTI oikeudettu toimimaan uskovapauden 11§ tuella vaan on laiton ja usein selvää rikollisuutta.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
Finlex / Oikeusministeriö ja Edita Publishing Ajatuksesi itsensä hyväksymisestä on aivan oikea. Kirjoitit: ”…Tosin sehän tulee Jumalan rakkaudesta, ei rakkaudesta itseensä.” Juuri tuota ajoin takaa. Jumala ei tahdo, että me väheksyisimme ja koko ajan tuomitsisimme itseämme – Jumalan tekemä eheytyminen tapahtuu Jeesuksen lähellä, jossa Hänen armonsa ja rakkautensa saa jatkuvasti enemmän tilaa sydämessämme. Myös maallisella puolella on tukuttain kirjoja ja kursseja, joissa itsetuntoa pyritään kehittämään ja alemmuudentunteista koetetaan päästä irti. Nekin voivat toki auttaa. Uskoville Jeesus on kuitenkin sekä pelastaja, että eheyttäjä – meidän tulee keskittyä Häneen, joka tahtoo meitä hoitaa.
Luomisen perusteella olet ihmeellinen juuri sellaisena kuin olet. Ps. 138: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.” Lankeemuksen perusteella ihmisellä on taipumus itsekkyyteen, itserakkauteen ja oman edun tavoitteluun. Lunastuksen perusteella Jumala eheyttää meitä niin, että itsekkyyden tilaan tulisi toisten huomioiminen ja rakastaminen, heikon itsetunnon sijaan kokemus ainutlaatuisuudesta Jumalan ja ihmisten edessä. Tämä muutos on prosessi ja se vie aikaa, 2. Piet. 3:18 ”Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.”
Tuntui hyvältä, että jaoit myös kokemiasi tunteita. Aika ajoittain meillä itse kullakin tulee tunteita, joissa kyselemme ”riitänkö Jumalalle” – erityisesti sellaisilla, joilla on taustalla heikko itsetunto. Myös ns. vahva uskova saattaa joutua koettelemuksiin, joissa hän kokee, että Jumala ei enää hänen rukouksiinsa vastaa eikä häntä rakasta. Niin kauan kuin elämä on tasaisen helppoa ja mutkatonta Jumalaan luottaminen on yksinkertaista – menetyksen aikoina on vaikea sanoa Jobin tavoin ”Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi”. Et ole sisäisissä kiusauksissasi yksin. Meillä ei lopulta ole muuta varmaa pohjaa kuin Jumalan Sanan lupaukset. Sanan ravinto on meille elintärkeää.
Toinen meitä auttava tekijä on uskovien yhteys. Älä jää yksin. Sinulla on oikeus rukoilla ja etsiä sellainen uskovien ryhmä, jossa saat tuntea olevasi rakastettu ja jossa asioista voidaan puhua rehellistä toinen toistaan tukien. Tunteitamme ei saa vähätellä, eikä epäilyksen hetkiämme tuomita epäuskoksi – kaikessa on oltava rehellinen. Muuten yhteys jää teennäiseksi ja kylmäksi. Ef. 4:25 ”Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä.”
Tarjoan tässä sinulle pienen lääkereseptin. Lue tämä psalmi ennen nukahtamistasi ja kuvittele itsesi Hyvän paimenen rakkaana lampaana, sillä sellainen sinä olet.
Psalmi 23 ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.”- Odota Herraa
Hei kesällä uskoon tullut! Kirjoitit, että "Pitää rakastaa itseä ja läheisiä, jotta voi rakastaa Jumalaa." Tuohon lähtökohtaan nimim. Natanael on tarttunut, jotta keskipisteeksi tulisi Jeesus itsemme ja muiden läheisten sijaan. Oikein onkin sanoa, että "pitää rakastaa Jumalaa, jotta voi rakastaa itseä ja läheisiä". Jeesuksen lähellä eheydyt varmasti.
Siunausta sinun elämääsi - jatka rohkeasti eteenpäin, Jumala kuulee sinun rukouksesi ja ennen pitkää huomaat, että uudenlaisia, hyväksyviä ja rakkaudellisia tunteita nousee sisimpääsi. Et tiedä vielä,mitä kaikkea hyvää elämääsi voikaan tulla!
"Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan."
Minusta tässä Johanneksen kirjeessä sanottu keskeisin asia niin rakkaudesta Jumalaan, kuin Jumalan rakkaudesta ihmiseen.
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/1Joh.4.html
Tässä edellä on niin hyvää pohdintaa aiheesta, että eipä minulla ole niihin mitään lisättävää.Lisään vielä sen, että siinä kohdassa, missä Jeesus kyseli Pietarilta, että "olenko sinulle rakas", Kun Pietari sanoi rakastavansa, niin Jeesus kehoitti ruokkimaan, ja kaitsemaan Hänen lampaitaan. Jeesuksen omat ovat Hänen lampaitaan, ja kun rakastamme Hänen vähimpiä veljiään, se on mitä parhainta Jumalan rakastamista.
- Kesällä uskoon tullut
evita- kirjoitti:
Lisään vielä sen, että siinä kohdassa, missä Jeesus kyseli Pietarilta, että "olenko sinulle rakas", Kun Pietari sanoi rakastavansa, niin Jeesus kehoitti ruokkimaan, ja kaitsemaan Hänen lampaitaan. Jeesuksen omat ovat Hänen lampaitaan, ja kun rakastamme Hänen vähimpiä veljiään, se on mitä parhainta Jumalan rakastamista.
En ole missään seurakunnassa. Tai sis joo, kuulun luterilaiseen kirkkoon, mutta en käy kirkossa tai muussakaan seurakunnan toiminnassa. Kristittyjä läheisiä minulla on vähän (toki vanhoillis lestadiolaisia on paljon, ketkä käyvät meillä ja näin mutta minä en lestadiolaisten kanssa enää hirveästi ole.) Hyväksyn kyllä heidät mutta ajattelen itteni parasta siinä etten lähde taassiihen liikkeeseen mukaan. Minulla on yksi kristitty kaveri, jonka kanssa oon nykyään tosi vähän tekemisissä. Minulla on yksi tuttu kristitty mutta hirveästi muitapa ei sitten taida olla. Eikä sitten senkään takia tule minnekkään semmoisiin kirkon ja seurakunnan juttuihin lähdettyä, että kun ei ole ketään kenen kanssa mennä.
Ja juu, tuo, että ihminen on ainutlaatuinen jakorvaamaton, on sellainen ihana rakkauden juttu, että siitä tulee sellainen olo että sellaisiksi miksi meidät on luotu, me olemme Jumalalle rakkaita, eikä kukaan korvaa yhtäkään ihmistä, sillä jokainen yksilö on tärkeä ja ainutlaatuinen. Ihana Raamatun teksti! - Tervetuloa!
Kesällä uskoon tullut kirjoitti:
En ole missään seurakunnassa. Tai sis joo, kuulun luterilaiseen kirkkoon, mutta en käy kirkossa tai muussakaan seurakunnan toiminnassa. Kristittyjä läheisiä minulla on vähän (toki vanhoillis lestadiolaisia on paljon, ketkä käyvät meillä ja näin mutta minä en lestadiolaisten kanssa enää hirveästi ole.) Hyväksyn kyllä heidät mutta ajattelen itteni parasta siinä etten lähde taassiihen liikkeeseen mukaan. Minulla on yksi kristitty kaveri, jonka kanssa oon nykyään tosi vähän tekemisissä. Minulla on yksi tuttu kristitty mutta hirveästi muitapa ei sitten taida olla. Eikä sitten senkään takia tule minnekkään semmoisiin kirkon ja seurakunnan juttuihin lähdettyä, että kun ei ole ketään kenen kanssa mennä.
Ja juu, tuo, että ihminen on ainutlaatuinen jakorvaamaton, on sellainen ihana rakkauden juttu, että siitä tulee sellainen olo että sellaisiksi miksi meidät on luotu, me olemme Jumalalle rakkaita, eikä kukaan korvaa yhtäkään ihmistä, sillä jokainen yksilö on tärkeä ja ainutlaatuinen. Ihana Raamatun teksti!On tärkeää löytää oma hengellinen koti toisten uskovien yhteydessä. Voit käydä myös tutustumassa toisiin kristillisiin seurakuntiin kuten Helluntai-, Babtisti-, tai Vapaakirkkoon, jos sellaisia paikkakunnallasi on. Etsi rukoillen, kyllä Herra johdattaa sinut oikeaan paikkaan kasvamaan uskossa!
- Kesällä uskoon tullut
Tervetuloa! kirjoitti:
On tärkeää löytää oma hengellinen koti toisten uskovien yhteydessä. Voit käydä myös tutustumassa toisiin kristillisiin seurakuntiin kuten Helluntai-, Babtisti-, tai Vapaakirkkoon, jos sellaisia paikkakunnallasi on. Etsi rukoillen, kyllä Herra johdattaa sinut oikeaan paikkaan kasvamaan uskossa!
Kiitos kaikille! :) Mietin vielä sitä mihin seurakuntaan lähtisin. Toisaalta luterilaisuus on tuttu (ja turvallinen) mutta huomaan kuitenkin etten välttämättä ole esimerkiksi kasteesta samaa mieltä mitä luterilaiset..
- 139
Kesällä uskoon tullut kirjoitti:
Kiitos kaikille! :) Mietin vielä sitä mihin seurakuntaan lähtisin. Toisaalta luterilaisuus on tuttu (ja turvallinen) mutta huomaan kuitenkin etten välttämättä ole esimerkiksi kasteesta samaa mieltä mitä luterilaiset..
Luterilaiset eivät yksinään ole tuota mieltä kasteesta. Ymmärtääkseni se on myös muiden protestanttisten kirkkokuntien näkemys, ja myös katolisten ja ortodoksien - siis kaikkien ns. "vanhojen" kirkkokuntien näkemys. Sitä ei kannata hylätä kovin kevein perustein, sillä vasta nyt, pitkälti toista tuhatta vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen maailmassa on alettu opettaa toisenlaista näkemysta kasteesta. Minusta tämä on aika puhuttelevaa, sillä onhan selvää, että maailma pikemminkin etääntyy kaiken aikaa totuudesta paremminkin, kuin olisi kulkemassa sitä kohden, ja olisi sen takia vasta nyt löytänyt "totuuden" kasteesta.
Tuota perinteistä näkemystä ei kannata hylätä myöskään - eikä varsinkaan - sen vuoksi, että se nousee ihan suoraan Raamatusta ja Jeesuksen kastekäskystä (Matt. 28:19-20)
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Opetuslapsiksi tehdään siis kastamalla ja sen jälkeen opettamalla - ei ensin opettamalla, ja vasta "oppineita" kastamalla. Kaste ei suinkaan ole ihmisen teko Jumalalle, vaan nimenomaan päinvastoin. Siinä Jumala asettaa ihmiseen uuden liiton merkin, kasteen, samaan tapaan, kuin vanhan liiton aikana liiton merkkinä oli seitsemän päivän ikäisen poikalapsen ympärileikkaus. Silloinkin vanhempien vastuulla oli toimituttaa tuo liiton merkin asettaminen, muussa tapauksessa Jumala katsoi lapsen liittoon kuulumattomaksi. Mielestäni olisi todella ajattelematonta ja vaarallista jättää esim. lapsi kastamatta, siitäkin huolimatta, että usko on lopulta se ratkaiseva tekijä esim. ihmisen pelastuksen suhteen.
Toki tästä on, kuten sanottua, myös päinvastaista opetusta, mutta se ei minua oikeastaan kiinnosta, koska olen aina kokenut sen hengessäni vääräksi opetukseksi. Sinunkin täytyy rukoilla totuutta Jumalalta, ja pyrkiä seuraamaan sitä riippumatta siitä, mitä muut sinulle opettavat. - 139
139 kirjoitti:
Luterilaiset eivät yksinään ole tuota mieltä kasteesta. Ymmärtääkseni se on myös muiden protestanttisten kirkkokuntien näkemys, ja myös katolisten ja ortodoksien - siis kaikkien ns. "vanhojen" kirkkokuntien näkemys. Sitä ei kannata hylätä kovin kevein perustein, sillä vasta nyt, pitkälti toista tuhatta vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen maailmassa on alettu opettaa toisenlaista näkemysta kasteesta. Minusta tämä on aika puhuttelevaa, sillä onhan selvää, että maailma pikemminkin etääntyy kaiken aikaa totuudesta paremminkin, kuin olisi kulkemassa sitä kohden, ja olisi sen takia vasta nyt löytänyt "totuuden" kasteesta.
Tuota perinteistä näkemystä ei kannata hylätä myöskään - eikä varsinkaan - sen vuoksi, että se nousee ihan suoraan Raamatusta ja Jeesuksen kastekäskystä (Matt. 28:19-20)
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Opetuslapsiksi tehdään siis kastamalla ja sen jälkeen opettamalla - ei ensin opettamalla, ja vasta "oppineita" kastamalla. Kaste ei suinkaan ole ihmisen teko Jumalalle, vaan nimenomaan päinvastoin. Siinä Jumala asettaa ihmiseen uuden liiton merkin, kasteen, samaan tapaan, kuin vanhan liiton aikana liiton merkkinä oli seitsemän päivän ikäisen poikalapsen ympärileikkaus. Silloinkin vanhempien vastuulla oli toimituttaa tuo liiton merkin asettaminen, muussa tapauksessa Jumala katsoi lapsen liittoon kuulumattomaksi. Mielestäni olisi todella ajattelematonta ja vaarallista jättää esim. lapsi kastamatta, siitäkin huolimatta, että usko on lopulta se ratkaiseva tekijä esim. ihmisen pelastuksen suhteen.
Toki tästä on, kuten sanottua, myös päinvastaista opetusta, mutta se ei minua oikeastaan kiinnosta, koska olen aina kokenut sen hengessäni vääräksi opetukseksi. Sinunkin täytyy rukoilla totuutta Jumalalta, ja pyrkiä seuraamaan sitä riippumatta siitä, mitä muut sinulle opettavat.... sanoin muuten väärin, että olisin "aina" kokenut opetuksen aikuiskasteesta vääräksi. Olihan minulla joskus suorastaan eräänlainen "kastekriisi", kun en todellakaan tiennyt, kumpi opetus on oikea, ja että pitäisikö minun, vauvana kastetun, mennä nyt aikuisena uudestaan kasteelle, jos kerran vauvakaste ei kelpaisikaan. Siis myös aikuiskaste tuntui silloin ihan loogiselta, kun en vielä ymmärtänyt, että kaste ei todellakaan ole ihmisen tekoa Jumalalle. Samaan aikaan tajusin, että kasteeseen voi suhtautua myös halveksuen sitä, ja pelkäsin, että jos menisin uudestaan kasteelle, silloin ainakin halveksuisin vauvana saamaani kastetta, jos se olisikin ihan oikea.
Vasta, kun olin ihan jonkin aikaa kamppaillut ja pelännyt asian parissa, sain asiassa rauhan. Myöhemmin olin miettinyt, että minulle opetus aikuiskasteesta oli suoranaista saatanan kiusantekoa, jolla se pyrki järkyttämään rauhaani ja luottamustani Jumalaan. Siitä pitäen olen kokenut opetuksen aikuiskasteesta vääräksi. - yhteiskristillinen
Kesällä uskoon tullut kirjoitti:
Kiitos kaikille! :) Mietin vielä sitä mihin seurakuntaan lähtisin. Toisaalta luterilaisuus on tuttu (ja turvallinen) mutta huomaan kuitenkin etten välttämättä ole esimerkiksi kasteesta samaa mieltä mitä luterilaiset..
Käy myös vapaissa suunnissa ja rukoile, että Jumala näyttää sinulle oikean seurakunnan.
- Kesällä uskoon tullut
yhteiskristillinen kirjoitti:
Käy myös vapaissa suunnissa ja rukoile, että Jumala näyttää sinulle oikean seurakunnan.
En oikein tiedä mitä ajattelen kasteesta... Toisaalta olen sitä mieltä, että kaste ei pelasta, vaan usko.. Mutta toisaalta en voisi jättää lastani kastamatta... Siitä tulisi huono omatunto. Tuntuisi siltä että jotakin tärkeää on jätetty pois. Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä sanotaan, että kaste otetaan hyvän omantunnon saamiseksi, ei siksi että poistettaisiin saasta... Todella vaikeita asioita... Minulle ainakin.
- yhteiskristillinen
Kesällä uskoon tullut kirjoitti:
En oikein tiedä mitä ajattelen kasteesta... Toisaalta olen sitä mieltä, että kaste ei pelasta, vaan usko.. Mutta toisaalta en voisi jättää lastani kastamatta... Siitä tulisi huono omatunto. Tuntuisi siltä että jotakin tärkeää on jätetty pois. Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä sanotaan, että kaste otetaan hyvän omantunnon saamiseksi, ei siksi että poistettaisiin saasta... Todella vaikeita asioita... Minulle ainakin.
Jos lapsesi kastaminen on ajankohtainen et tee siinä mitään väärää jos hänet kastat. Jos myöhemmin tulet itse ja lapsesi tulee siihen tulokseen, että haluat uskovien kasteelle jos henkesi niin sanoo tee Se sitten. Mitään ei tule tehdä tai jättää tekemättä muiden painostuksesta. Tutki rauhassa asioita ja pyydä Jumalan näyttää sinulle miten tulee toimia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174766
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2012581Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731687Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella291615- 211409
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon251342Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641227- 1471101
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42962Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä74932