Poikaystäväni on asunut Suomessa pari vuotta ja meidän parisuhde on erittäin hyvällä pohjalla ja onnellinen. Nyt kuitenkin poikaystävä on menettänyt ruokahalunsa ja sen takia monesti tuntee itsensä tosi heikoksi. Vaikka lihakset ovat väsyneet ja pyörryttää niin silti ei meinaa syödä. Ruokaa on, mutta hän ei vaan sitä syö. Ei edes vaikka se olisi afrikkalaista ruokaa. Poikaystävällä on myös univaikeuksia. Ei meinaa nukahtaa ja herää yölläkin kesken unen. On väsynyt, mutta ei nuku tai jos nukkuu niin mikään uni ei tunnu riittävän poistamaan väsymystä. Myös vatsakipuja, päänsärkyjä yms. on ilmaantunut. Lääkäri on tutkinut ja mitään ei ole löytynyt. Viimeksi lääkäri diagnosoi että oireet johtuisivat henkisistä rasitteista. Poikaystävän äiti ja sisarukset asuvat eri mantereella ja hänelle rakas oma poika vielä eri mantereella. Heitä kaikkia hänellä on kova ikävä ja kertoo miettivänsä välillä mitä hän tekee täällä kun ei voi tavata läheisiään. Muistaa kyllä olla onnellinen ja kiitollinen meidän suhteestamme. Onko kellään kokemuksia ja vinkkejä siitä miten voisin tukea tässä tilanteessa poikaystävääni? Toki kuunnella ja keskustella, mutta mitä muuta? Tai vinkkejä siitä miten kannattaa keskustella. Joululahjaksi olen yhdessä hänen veljensä kanssa ostamassa hänelle lentolippuja ensi kesäksi, jotta pääsee monen vuoden jälkeen matkustamaan kotimaahansa tapaamaan äitiään ja sisaruksiaan.
Miten tukea poikaystävää koti-ikävässä?
11
137
Vastaukset
- zeitgeist
Ei tule juurikaan mieleen muuta kun se että hän saa tilaisuuden matkustaa omaan maahansa tapaamaan sukulaisiaan. Munkin mies lähtee kuukaudeksi kotimaahansa koska tiedän että hänelle ennemmin tai myöhemmin alkaa kalvaa se koti-ikävä. Tulevaisuudessa meillä on suunnitelmissa alkaa viettää 1-2 kuukautta vuodessa hänen kotimaassaan.
- 17 - 16
Muuta poikkiksesi kanssa hänen kotimaahansa. Hän olisi tosi kiitollinen.
- Chom chom
Ikävä ja lievä masennus ovat tuttuja meilläkin. Lääkärit usein tutkivat vaivoja puhtaasti fyysisinä, vaikka kyse olisi psykosomaattisesta oireilusta. Mä huomaan mieheni alkavan masentuneisuuden epämääräisistä kivuista, lisääntyneestä unentarpeesta ja ärtyvyydestä. Mies on myös itse oppinut havaitsemaan merkkejä ja puhumaan tunteistaan. Aiemmin hänen selviytymiskeinonsa oli lähinnä se, ettei ajattele liikaa. Meille matkat ovat tärkeitä, jo niiden odottaminen helpottaa.
Mielen terveyteen liittyvät jutut ovat monessa kulttuurissa vaikeita. Moni ei edes halua kertoa tuntemuksistaan, koska pelkää tulevansa (leimatuksi) hulluksi tai luulee olevansa ainoa.
Tässä vielä linkki, ihan perustietoa:
http://www.tampere.fi/terveyspalvelut/mielenterveys/maahanmuuttajat/tiedotteet.html
Sitten neuvo sinulle: pidä huoli itsestäsi! Ei ole helppoa katsoa vierestä, kun toisella on vaikeaa, mutta asiat pitää nähdä erillisinä. Ei saa mennä liiaksi mukaan, vaikka toki empatia on tarpeen. Älä kiellä itseltäsi iloa vain siksi, että toisella on vaikeaa.- China Dragon
"Mä huomaan mieheni alkavan masentuneisuuden epämääräisistä kivuista, lisääntyneestä unentarpeesta ja ärtyvyydestä"
Oletko siis sitä mieltä että miehesi ulkomaalaistaustaisuus olisi syynä noihin oireisiin vaikka hän on asunut Suomessa jo tosi pitkään? Eikö hän ole kotiutunut vaikka kotona on vahva ja rakastava tuki?
Jokaisella ihmisellä on joskus pieniä epätasapainoisuuksia omassa elämässään vaikka kaikki olisi periaatteessa ihan hyvin. Haluamme saavuttaa jotain uutta ja kun saavutamme sen haluamme taas jotain uutta. Olemme siis keskenkasvuisia elämän loppuun saakka. Onnellisia ovat ne jotka löytävät harmonian elämän nykytilan ja tavoitteiden suhteen, tuolloin voi alkaa nauttia elämästä.
Aloituksesta sen verran että jokaisen maahanmuuttajan on läpikäytävä tietynlainen stressitila kun muuttaa uuteen ympäristöön. Ensin uusi vaikuttaa mielenkiintoiselta ja oudolta mutta monelle tulee myös vihatunteita uutta maata ja sen asukkaita kohtaan. Valitetaan miten helvetin tyhmiä ihmisiä täällä asuu jne. Tuo menee ohi mutta se vie aikansa.
Normaalia mutta jos masentuneisuus jatkuu pitkään veikkaan ettei miehen tämänhetkinen elämäntilanne ole sen mukainen mitä mies toivoisi.
Keskustelu auttaa mutta ei välttämättä paranna tilannetta.
Itse hyväksyn sen täysin jos aviovaimoni matkustaa vuosittain tapaamaan perhettään, onhan äiti jo vanha ja pieni breikki suhteessa tekee vain hyvää.
Molemmat voivat miettiä elämää ilman sitä aviopuolisoa ja usein huomaa miten tärkeä se aviopuoliso onkaan kun hän ei ole vierellä muutamaan viikkoon.
Antakaa vapautta matkustaa ja tehdä mitä kumppani haluaa, se pitää suhteen raikkaana.
Tuo vaatii mieheltä ja naiselta jotain mutta antaa tuplasti takaisin minkä menettää. Mikä onkaan parempaa kuin tyytyväinen aviopuoliso joka tietää saavansa tukea elämänsä eri käänteissä. Minun elämä ei siitä paljon muutu jos vaimo on kuukauden poissa ja tulee takaisin. Itsenäinen mies kun pärjää jopa ilman naista vaikka palleja särkee. Vaimon mielentila taas muuttuu huomattavan paljon saadessaan tavata äitinsä ja sisaruksensa, sukunsa, ystävänsä.
Kotimaassa käynti piristää suhdetta joten passittakaa nyt se aviopuolisonne kahdeksi viikoksi pois silmistänne ja eläkää sinkku elämää arvioiden onko yksin vai kaksin laadukkaampaa. Itse olen tullut vielä siihen tulokseen että kaksin paremmin mitä yksin. - Chom chom
China Dragon kirjoitti:
"Mä huomaan mieheni alkavan masentuneisuuden epämääräisistä kivuista, lisääntyneestä unentarpeesta ja ärtyvyydestä"
Oletko siis sitä mieltä että miehesi ulkomaalaistaustaisuus olisi syynä noihin oireisiin vaikka hän on asunut Suomessa jo tosi pitkään? Eikö hän ole kotiutunut vaikka kotona on vahva ja rakastava tuki?
Jokaisella ihmisellä on joskus pieniä epätasapainoisuuksia omassa elämässään vaikka kaikki olisi periaatteessa ihan hyvin. Haluamme saavuttaa jotain uutta ja kun saavutamme sen haluamme taas jotain uutta. Olemme siis keskenkasvuisia elämän loppuun saakka. Onnellisia ovat ne jotka löytävät harmonian elämän nykytilan ja tavoitteiden suhteen, tuolloin voi alkaa nauttia elämästä.
Aloituksesta sen verran että jokaisen maahanmuuttajan on läpikäytävä tietynlainen stressitila kun muuttaa uuteen ympäristöön. Ensin uusi vaikuttaa mielenkiintoiselta ja oudolta mutta monelle tulee myös vihatunteita uutta maata ja sen asukkaita kohtaan. Valitetaan miten helvetin tyhmiä ihmisiä täällä asuu jne. Tuo menee ohi mutta se vie aikansa.
Normaalia mutta jos masentuneisuus jatkuu pitkään veikkaan ettei miehen tämänhetkinen elämäntilanne ole sen mukainen mitä mies toivoisi.
Keskustelu auttaa mutta ei välttämättä paranna tilannetta.
Itse hyväksyn sen täysin jos aviovaimoni matkustaa vuosittain tapaamaan perhettään, onhan äiti jo vanha ja pieni breikki suhteessa tekee vain hyvää.
Molemmat voivat miettiä elämää ilman sitä aviopuolisoa ja usein huomaa miten tärkeä se aviopuoliso onkaan kun hän ei ole vierellä muutamaan viikkoon.
Antakaa vapautta matkustaa ja tehdä mitä kumppani haluaa, se pitää suhteen raikkaana.
Tuo vaatii mieheltä ja naiselta jotain mutta antaa tuplasti takaisin minkä menettää. Mikä onkaan parempaa kuin tyytyväinen aviopuoliso joka tietää saavansa tukea elämänsä eri käänteissä. Minun elämä ei siitä paljon muutu jos vaimo on kuukauden poissa ja tulee takaisin. Itsenäinen mies kun pärjää jopa ilman naista vaikka palleja särkee. Vaimon mielentila taas muuttuu huomattavan paljon saadessaan tavata äitinsä ja sisaruksensa, sukunsa, ystävänsä.
Kotimaassa käynti piristää suhdetta joten passittakaa nyt se aviopuolisonne kahdeksi viikoksi pois silmistänne ja eläkää sinkku elämää arvioiden onko yksin vai kaksin laadukkaampaa. Itse olen tullut vielä siihen tulokseen että kaksin paremmin mitä yksin.Sinänsä ulkomaalaistaustaisuus ei ole syy masentuneisuuteen. Välillinen vaikutus sillä on ollut, mm. työpaikkasyrjinnän kautta ja siitä syystä, että miehen perhe minua ja lapsiamme lukuun ottamatta asuu muualla. Ikävä on rakkautta. Perheen merkitys on ihmisille erilainen. Minäkin ikävöin joskus muualla asuvia vanhempiani ja sisaruksiani ja heidän lapsiaan, kaipaan heidän seuraansa, vaikka yhteydenpito muuten onkin helppoa.
Lisäksi miehelläni on pakolaisuuteensa ja lapsuudessaan kokemaansa sotaan liittyviä kokemuksia. Joskus ihmettelen, että oireilu on niinkin lievää.
Mieheni on käynyt synnyinmaassaan myös yksin. Usein piristävää, silmiä avaavaa - tosin lapsiperheessä vaatii vähän enemmän järjestelyjä. Tulevaisuuden suunnitelmissa on viettää enemmän aikaa miehen synnyinmaassa, jos olosuhteet sen sallivat.
Alkuperäiselle kirjoittajalle vielä: jonkinlainen perspektiivi tulevaisuuden suhteen auttaa. Että näkee tämän hetken yli. Vaikka nyt on vaikeaa, joskus tulee helpompaa. Hyväksyy sen, että on ikävä eikä yritä kieltää sitä, mutta antaa tilaa myös positiivisilla tunteille ja kokemuksille. Eristäytyminen ei tee hyvää.
- muliminpuoliso3
Ei oikein auta muu kuin kuunnella ja tukea ja juuri mahdollisuus päästä kotimaahansa vierailemaan... minun mies on nyt 7vuotta ollut suomessa...neljään vuoteen ei ole käynyt kotimaassaan ja ikävä on kova, sukulaisia suomessa ei ole. Mies ei ole vain pystynyt lähtemään, koska on opiskellut tai ollut töissä, nyt tuli tilaisuus lähteä ja vielä sanoin miehelle, että menee nyt siellä käymään, koska ei tiedä koska seuraavaksi pääsee..
- Tuki
Ootko Raaka nyt tosiaan sitä mieltä, että ihmisen pitäisi sopeutua elämään valtameren takana omasta lapsestaan ikävöimättä häntä ja tuntematta välillä pahaa oloa siitä, ettei voi olla lähempänä lastaan? Onkohan itselläsi yhtään lasta. Ymmärrän kyllä hyvin poikaystäväni ikävän lastaan ja myös perhettään kohtaan. Ikävöinti ja jopa sen takia oireilu ei tarkoita etteikö pystyisi sopeutumaan uuteen kotimaahan. Poikaystävä osaa jo hyvin Suomen kieltä ottaen huomioon kuinka kauan on täällä ollut ja opiskelee kieltä koko ajan lisää. Pyrkimyksenä päästä syksyllä yliopistoon opiskelemaan, hankkia ammatti ja työtä ja rakentaa elämä tänne pysyvästi. On ihan luonnollista ja ok tuntea pahaa oloa siitä, että tämän hetken tilanne ei mahdollista matkustaa tapaamaan tärkeitä ihmisiä niin usein kun haluaisi. Tulevaisuudessa sekin asia helpottuu. Ensi kesä on vielä vapaa kun ei ole opiskeluja, joten sen takia minä ja hänen veli maksetaan hänelle liput lomalle kotiin. Aikoo viettää siellä kaksi kuukautta. Pitkä aika olla erossa, mutta hyvä ja vahva suhde kestää sen kyllä ja varmasti suhde vain vahvistuu sen aikana. Enkä missään kohtaa sanonut, että veli asuu Suomessa näille palstahäiriköille tiedoksi. Tulevaisuudessa vietetään lomia paljon yhdessä poikaystävän kotimaassa. Kyllä minäkin haluan siellä vierailla ja tavata hänen perhettään ja tutustua paikalliseen kulttuuriin ja oppia tuntemaan paremmin rakkaani juuret ja taustat. Lapsi muuttaa tulevaisuudessa myös Suomeen.
- Raaka Watson
Olen.
- ei uskottavaa
"Lapsi muuttaa tulevaisuudessa myös Suomeen"
Tottakai on ikävä ,kun oikea perhe on kotimaassaan vaimo ja lapsi. Miksihän sun kirjoittamista viesteistä saa sen käsityksen ,että poikaystäväsi kusetaa sua ,eikä varmasti tulevaisuus ole sinun kanssasi. - otahan selvää
ei uskottavaa kirjoitti:
"Lapsi muuttaa tulevaisuudessa myös Suomeen"
Tottakai on ikävä ,kun oikea perhe on kotimaassaan vaimo ja lapsi. Miksihän sun kirjoittamista viesteistä saa sen käsityksen ,että poikaystäväsi kusetaa sua ,eikä varmasti tulevaisuus ole sinun kanssasi.Tuskinpa pojalla muuta vikaa ole ,kuin omatunto kolkuttaa ,ehkä kaikkea ei kerrota sulle . Eihän lapsi ilman äitiä tänne suomeen tule ,älä ole sinisilmäinen.
- Tuki
Ok. Meillä on täysin eri näkemys elämästä ja perheen merkityksestä siinä tapauksessa. Sopeutuminen kulttuuriin, arkipäiväiseen elämään, maan tapoihin jne on täysin eri asia kuin olla ikävöimättä rakkaita ja läheisiä ihmisiä. Vaikuttaa siltä, että perheellä ja sukulaisilla ei ole suurtakaan merkitystä sinulle ja ette todennäköisesti ole koskaan olleet kovin läheisiä. Itselleni perhe on tärkeä ja läheinen kuten myös valtaosalle afrikkalaisista. Siksi ymmärrän ikävän ja kaipuun heidän luokseen. Näistä tunteista huolimatta pystyy kyllä sopeutumaan uuden maan oloihin ja rakentamaan tulevaisuutta. Ikävä on inhimillistä.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta771756Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt171663- 141448
Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv51131En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee12112850+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191120hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121096Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291081Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää51062Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71050