Niin, olen tässä hengaillut jo jonkin aikaa erään miehen kanssa jolla on todella iso maatila. On vaan alkanut vähän mietityttämään, että millastahan se elämä siinä sitten on. Mies on ihan huipputapaus, mutta aika on aika kortilla...en tiedä, toimiiko sellanen??Kai??
suurtilallisen emännäksi..?
santsa
31
7349
Vastaukset
- meitä kysymykselläsi?
Vain rakkaus, kaikkivoittava rakkaus, merkitsee jotain.
Kaikki se voittaa. Kaikki se kärsii jne. - vastaa
Jos sillä miehellä on navetassa yksikin lehmä, niin älä missään tapauksessa lähde siihen rumbaan!! Itse olen emäntänä lypsykarjatilalla ja tiedän puhuvani täyttä totta kun sanon että nautojen kanssa on niin naimisissa kuin vaan voi olla, enemmän kuin sen miehen kanssa!! Niitä joutuu hoitamaan paitsi aamu- ja iltanavetan aikaan, myös usein keskellä päivää tai yötä. Yhteinen vapaa-aika miehen kanssa, sen voit unohtaa, samoin kuin lomatkin. Harkitse!
- lypsykarjatilan emäntä
Täytyy myöntää, että välillä elämä tuntuu täyttyvän työstä. Olen keskisuuren lypsykarjatilan emäntä, onneksi navetanrakennusprojekti on nyt saatu päätökseen ja eläimiä hoidetaan ajanmukaisissa tiloissa. Välillä tuntuu, että parisuhteelle ei ole aikaa, tähän saakka yhteistä aikaa on aina kuitenkin järjestynyt, viimeistään siinä vaiheessa kun alkaa tuntua siltä että se viimeinen pisara on lähellä. Lomat olemme onnistuneet viettämään yhdessä, mahdollisimman kaukana kotoa!
Jos mies on Suuri Rakkautesi niin lähde rohekasti mukaan! Vaikeuksia parisuhteessa on varmasti ammatista riippumatta, ne on sitten vaan luonteeltaan erilaisia tilanteista riippuen! Onnea matkaan!
- MinnaM
Olen itse ison maatilan emäntä, mielestäni ei kannata tuhlata elämää tähän työhön. Sidot 24 h itsesi ja suhteesi työhön, elät ja kuolet köyhänä. Elikä menetetty vapa-aika on suhteessa pieneen palkaan. Lomat on miehelläsi minimaaliset ja hän on aina töissä ja tulevaisuus on todella synkkää maanviljelijöille. Tuet muuttuvat ja pienenevät ainainen oravanpyörä laajentamisen suhteen ynm ynm.
- lypsykarjatilan emäntä
Ymmärrän kyllä katkerat tunteesi, välillä päästelen itsekin ärräpäitä kaiken keskellä! Ja välillä väsyttää ja kyllästyttää niin pr.... sillon on kyllä hyvä ottaa etäisyyttä hetkeksi, muutamalla lomapäivällä vaikka. Mutta kenelläpä elämä sitten ois niin helppoa? Ja onhan tässä työssä ne hyvätkin hetket, kaiketi niitä kaikilla on?!
- Anonyymi
Hyvä näin on juuri..maitotilan isäntä.elkää ikinä.erhtykö...ruuantuottajaksi eu tappaa teijät ns.elävältään..kokemust saa a. On 50 v..nnn.häipykää akat kauaksi ...maataloudesta..tää on. Koettua ..ja järkipuhetta jos rakkautta tunnet js halluut niin. ..tuu ..tänne..oon ..ilman karjaa..ja ossaan..näyttää tuneeni ....ps.soittele..
....
- Sirpa
Onko teillä lapsia
- niin, että
voit pitää nykyisen? työsi tilan ulkopuolella ja tuleva puolisosi hoitaa tilan. Jos sillä konseptilla toimii niin pedaali pohjaan vaan ja eteenpäin, mutta jos olet menossa töihin tulevan rakkaasi tilalle, en suosittele. pidä työ ja rakkaus erillään. olen nähnyt liikaa epäonnistumisia tällä sektorilla, mutta löytyy tottakai heitäkin joilla pyyhkii hyvin. kehotan viileään harkintaan.
- Rane30
Eiku naimisiin vaan!
- kaija
Paljonko on miehelläsi hehtaareita (siis omia), peltoa ja metsää?
Jos kyseessä vilja/metsätila, niin iske kimppuun vaan, mutta karjatilalle lähtemistä kannattaa harkita.- santsa
Sanotaan että niillä on jumalattoman iso lihakarja kasvattamo!
- Rane30
santsa kirjoitti:
Sanotaan että niillä on jumalattoman iso lihakarja kasvattamo!
Kato, ei sitä kannata miettiä sen koommin. Naimisiin vaan! Sanon minä!
- santsa
Rane30 kirjoitti:
Kato, ei sitä kannata miettiä sen koommin. Naimisiin vaan! Sanon minä!
Minkäs takia olet sitä mieltä??
- Rane30
santsa kirjoitti:
Minkäs takia olet sitä mieltä??
Ei se mun omakaan vaimo paljo miettiny ku alko tälläsen 70 lehmää omistavan isännän vaimoksi. Juu ja nyt yhessä ton muijan kans sitä maatilaa hoidetaan
- Poika!
Rane30 kirjoitti:
Ei se mun omakaan vaimo paljo miettiny ku alko tälläsen 70 lehmää omistavan isännän vaimoksi. Juu ja nyt yhessä ton muijan kans sitä maatilaa hoidetaan
Asia ei minulle kuulu, mutta...
Oletko huomannut, miten vaimostasi sanot? Jos aiot Hänet pitää, niin ei auttaisi paljon muijitella tuolla lehmämäärällä. Se kertoo jo sen, että pikkuhiljaa alat pitää häntä työkoneena.
Ennusteet pitkälle tulevaisuudelle yhdessä ei ole kovin hyvät.
Mutta jos nyt panostat sille, mitä tehdään vapaa-aikana yhdessä, niin onnistumisen mahdollisuus moninkertaistuu. Jo tässä vaiheessa tehdään valintoja tulevaisuuden suhteen.
Kaikkea hyvää yhteiselollenne vaativassa ja raskaassa ammatissanne! - Tiinu
santsa kirjoitti:
Sanotaan että niillä on jumalattoman iso lihakarja kasvattamo!
Sanoit "niillä". Minäpä kerron miltä tuntuu tulla miniäksi taloon. Tosin tämä talo on ehkä tavallaan pahempi kuin muut, mutta perusjuju on sama.
Mieheni isä oli sisarusparvensa vanhin ja vanhemmat hellivät tämän tulevan isännän pilalle. Muut lapset joutuivat tekemään töitä haluamansa eteen. Ja sitten vielä viina miehen vei...
Mieheni äiti on tiukkaluonteinen ei osannut lapselleen olla oikea äiti. Kävi töissä ja oli paljon poissa. Niinkuin oli isäkin reissuillaan. Mummo ja vaari huolehtivat lapsesta, ainoasta sellaisesta.
Mummo ja vaari muuttivat kaupunkiin ja rikas tila siirtyi appiukolle ja hänen veljelleen 80-luvun alussa. Miehen äiti lähti, tuli ero. Mieheni jäi isänsä kanssa tilalle. 90-luvun lopussa mieheni uunituoreena ylioppilaana otti jättiläismäiset velat ja osti tilan tätinsä kanssa pakkohuutokaupasta. Viina, välinpitämättömyys ja velkaantuminen tekivät sen.
Appiukko jäi nyt mieheni omistamalle tilalle. Alku oli hankalaa, koneita ja lehmiä oli myyty pois. Ja mieheni lähti vielä armeijaan.
Kuten sanoin, appiukkoni on juoppo. Ja lapsen tasolla, niin pilalle passattu. Mieheni on joutunut passaamaan, kuljettamaan ja rahoittamaan appiukon tekemisiä. Tai joutunut ja joutunut, on vain kilttinä ihmisenä joutunut siihen kierteeeseen eikä nyt pääse enää pois... Mieheni nuoruus on mennyt juoppojen passaamiseen, vielä hän ei tajua kaivata nuoruuttaan, mutta sekin aika tulee vielä.
Niin, sitten mieheni tapasi minut, lihavan naisen. Minun läskejäni haukkuivat niin appiukko kuin anoppikin. No mitäs siinä, ajattelin, kyllä tämän kestää kunhan vain mies rakastaa.... Sitten muutettiin yhteen... Samassa talossa asuttiin siis mies, minä ja appiukko. Ja mikään ei muuttunut... Appiukko huutaa yöt kuinka läski olen ja kun olen läski olen tietysti päästäni täysi palikka... Ja mitä tekee mieheni? Ei mitään. Antaa kaiken jatkua, antaa juoppohullun määräillä ja leikkiä isäntää. Appiukon joka joi tilan, mieheni sai pelkkää ränsitynyttä paskaa käsiinsä kovalla velalla.
Niin, minähän sanoin itseni irti vakituisesta, hyvästä työpaikasta että päästään muuttamaan yhteen. Nyt minulla ei ole varaa muuttaa pois, koska teen määräaikaisena huonopalkkaista työtä, kuljen pitkät työmatkat ja ostan kotiin ruuat.
Ja tässä kävi näin, koska mieheni, talon isäntä, ei ollutkaan isäntä... - santsa
Tiinu kirjoitti:
Sanoit "niillä". Minäpä kerron miltä tuntuu tulla miniäksi taloon. Tosin tämä talo on ehkä tavallaan pahempi kuin muut, mutta perusjuju on sama.
Mieheni isä oli sisarusparvensa vanhin ja vanhemmat hellivät tämän tulevan isännän pilalle. Muut lapset joutuivat tekemään töitä haluamansa eteen. Ja sitten vielä viina miehen vei...
Mieheni äiti on tiukkaluonteinen ei osannut lapselleen olla oikea äiti. Kävi töissä ja oli paljon poissa. Niinkuin oli isäkin reissuillaan. Mummo ja vaari huolehtivat lapsesta, ainoasta sellaisesta.
Mummo ja vaari muuttivat kaupunkiin ja rikas tila siirtyi appiukolle ja hänen veljelleen 80-luvun alussa. Miehen äiti lähti, tuli ero. Mieheni jäi isänsä kanssa tilalle. 90-luvun lopussa mieheni uunituoreena ylioppilaana otti jättiläismäiset velat ja osti tilan tätinsä kanssa pakkohuutokaupasta. Viina, välinpitämättömyys ja velkaantuminen tekivät sen.
Appiukko jäi nyt mieheni omistamalle tilalle. Alku oli hankalaa, koneita ja lehmiä oli myyty pois. Ja mieheni lähti vielä armeijaan.
Kuten sanoin, appiukkoni on juoppo. Ja lapsen tasolla, niin pilalle passattu. Mieheni on joutunut passaamaan, kuljettamaan ja rahoittamaan appiukon tekemisiä. Tai joutunut ja joutunut, on vain kilttinä ihmisenä joutunut siihen kierteeeseen eikä nyt pääse enää pois... Mieheni nuoruus on mennyt juoppojen passaamiseen, vielä hän ei tajua kaivata nuoruuttaan, mutta sekin aika tulee vielä.
Niin, sitten mieheni tapasi minut, lihavan naisen. Minun läskejäni haukkuivat niin appiukko kuin anoppikin. No mitäs siinä, ajattelin, kyllä tämän kestää kunhan vain mies rakastaa.... Sitten muutettiin yhteen... Samassa talossa asuttiin siis mies, minä ja appiukko. Ja mikään ei muuttunut... Appiukko huutaa yöt kuinka läski olen ja kun olen läski olen tietysti päästäni täysi palikka... Ja mitä tekee mieheni? Ei mitään. Antaa kaiken jatkua, antaa juoppohullun määräillä ja leikkiä isäntää. Appiukon joka joi tilan, mieheni sai pelkkää ränsitynyttä paskaa käsiinsä kovalla velalla.
Niin, minähän sanoin itseni irti vakituisesta, hyvästä työpaikasta että päästään muuttamaan yhteen. Nyt minulla ei ole varaa muuttaa pois, koska teen määräaikaisena huonopalkkaista työtä, kuljen pitkät työmatkat ja ostan kotiin ruuat.
Ja tässä kävi näin, koska mieheni, talon isäntä, ei ollutkaan isäntä...Joo, aika karulta kuulostaa kyllä. Niin, ennen kuin mä ikinä muuttaisin sinne, niin appivanhemmat saa lähteä lätkimään muualle. Ja sukupolven vaihdos on tulossa piakkoin, eli kyllä siitä isäntä tulee ittestään..mutta pitää kassella tässä nyt.
- Rane30
Poika! kirjoitti:
Asia ei minulle kuulu, mutta...
Oletko huomannut, miten vaimostasi sanot? Jos aiot Hänet pitää, niin ei auttaisi paljon muijitella tuolla lehmämäärällä. Se kertoo jo sen, että pikkuhiljaa alat pitää häntä työkoneena.
Ennusteet pitkälle tulevaisuudelle yhdessä ei ole kovin hyvät.
Mutta jos nyt panostat sille, mitä tehdään vapaa-aikana yhdessä, niin onnistumisen mahdollisuus moninkertaistuu. Jo tässä vaiheessa tehdään valintoja tulevaisuuden suhteen.
Kaikkea hyvää yhteiselollenne vaativassa ja raskaassa ammatissanne!Kyllähä tuo minun naiseni on tottunu tuohon muijitteluun jo. Alkuunsa se siitä joskus huomautti mutta eipä enää.
- Tiinu
santsa kirjoitti:
Joo, aika karulta kuulostaa kyllä. Niin, ennen kuin mä ikinä muuttaisin sinne, niin appivanhemmat saa lähteä lätkimään muualle. Ja sukupolven vaihdos on tulossa piakkoin, eli kyllä siitä isäntä tulee ittestään..mutta pitää kassella tässä nyt.
Ja sitten herätys!
Noin minäkin ajattelin ja sanoin, mutta ei se vaan niin mennyt.
Sinulla ei ole nyt ja tuskin koskaan on miehesi tai kenenkään muun silmissä valtaa päättää kuka lähtee ja koska lähtee. Niin vahva on se "veriside" vanhempien ja miehesi välillä.
- rakkaus ei kestä kaikkea
Heippa!
Itse olen "kaupungilais"tytskynä opiskellut agrologiksi, rakastunut ja jo melkeen ottanut kaupanpäällisiksi 50 lypsävää. Pahinta minusta tällä hetkellä on epävarmuus jatkosta, suomalaisen maataloustuotannon tulevaisuudesta kun ei ole mitään varmuutta, eikä kukaan osaa sanoa, mitä nyt olisi järkevintä tehdä (lopettaa varmaankin). Kyllä ne työt vielä jaksaa, mut epävarmuus rassaa ja varmaan jatkossa rassaa parisuhdetta, kun päällä on kuitenkin jumalattomat velat, vaikka tila tällä hetkellä onkin hyvin pärjäävä. Suurin osa ystävistäni on maatilalla kasvaneita ja aivan huipputyyppejä, kun elämässä ovat joutuneet pienestä saakka töitä tekemään ja oppineet myös kunnioittamaan muita ihmisiä. Miehen ja appivenhempien suhteen on kyllä oltava varovainen, samaan pihaan ei välttämättä kannata muuttaa appivanhempien kanssa, muttei myöskään alkaa asettelemaan ehtoja. Appivanhemmille tila on kuitenkin koti ja todella rakas ja luultavasti vanhemmat siulle ja miehellesi välttämätön apu. Kannattaa miettiä asioita yhdessä ja rauhassa. Useimmat älyävät itsekin haluta tilalta poies. Vaikeaa voi olla se, että jos et itse osallistuisi tilan töihin ollenkaan, niin aivan varmasti tuntuu siltä, että mies on aina töissä. Maatilan isännän kanssa parisuhteessa mennään tilan ehdoilla ja se on hyväksyttävä, niin ihan hyvin menee. Sillä miehellä on kuitenkin aina raskaampaa. =) Kannattaa muuten alkaa tutustua tilan töihin, jos et sitä vielä ole tehnyt, niin saat näkökulmaa..- santsa
Puhut kyllä asiaa ja muutkin ovat puhuneet. Mitä tulee appivanhempiin, niin asiasta on sen verran puhuttu että joko ne muuttavat ja rakentavat oman talon tai sitte me rakennettaisiin. Tosin kyllähän se lähelle sitä appivanhempien taloa tulisi, mutta sentään eri talo kuitenkin.
Niiden tilassa on se hyvä puoli, että on todella todella iso ja ulkopuolisia työntekijöitä on ja suurin osa koneellistetusti toimii, eli minun ei tarvitisisikaan osallistua töihin siellä.
Mies on kyllä aina kiireinen, joskus tulee illalla puoli 11 sisälle kun oli joku homma vielä tekemättä, että sinäänsä tietysti joskus sitä miettii että jos olisi vaikka lapsia, niin minä sitten yksin niiden kanssa sisällä kokoajan..
En vielä hirveän hyvin tunne niitä "appivanhempia" ja pelkäänkin että se anoppi luulee että mä olisin vain naimassa rahaa kun en töihinkään osallistuisi...Mutta en tiedä, kyllähän maatalouskin muuttuu ja voihan se olla että jossain vaiheessa isokin tila kupsahtaa...mutta juuri senkin takia haluan oman uran. - renki
ainahan ne kartanoissa on miehet hoitanu karjan emännät olleet hellan ja anopin nyrkin välissä, kyllähä suku on pahin.
- Ellu
santsa kirjoitti:
Puhut kyllä asiaa ja muutkin ovat puhuneet. Mitä tulee appivanhempiin, niin asiasta on sen verran puhuttu että joko ne muuttavat ja rakentavat oman talon tai sitte me rakennettaisiin. Tosin kyllähän se lähelle sitä appivanhempien taloa tulisi, mutta sentään eri talo kuitenkin.
Niiden tilassa on se hyvä puoli, että on todella todella iso ja ulkopuolisia työntekijöitä on ja suurin osa koneellistetusti toimii, eli minun ei tarvitisisikaan osallistua töihin siellä.
Mies on kyllä aina kiireinen, joskus tulee illalla puoli 11 sisälle kun oli joku homma vielä tekemättä, että sinäänsä tietysti joskus sitä miettii että jos olisi vaikka lapsia, niin minä sitten yksin niiden kanssa sisällä kokoajan..
En vielä hirveän hyvin tunne niitä "appivanhempia" ja pelkäänkin että se anoppi luulee että mä olisin vain naimassa rahaa kun en töihinkään osallistuisi...Mutta en tiedä, kyllähän maatalouskin muuttuu ja voihan se olla että jossain vaiheessa isokin tila kupsahtaa...mutta juuri senkin takia haluan oman uran.No Haloo...
Tolla asenteella sinun ei varmaankaan kannattaisi edes harkita emännän hommaa. Tai korjaan: sinun miehesi ei todellakaan kannattaisi harkita sinun naimistasi. Tai tietty, jos se haluaa vaan jonkun kanan sinne kartanolle korkokengillä kipittelemään, niin sit... Mielestäni maatila on yhteinen yritys, jossa työt, sekä vastuu tilasta ja sen tulevaisuudesta kannetaan yhdessä.
Niskavuorelainen.. - Rane30
renki kirjoitti:
ainahan ne kartanoissa on miehet hoitanu karjan emännät olleet hellan ja anopin nyrkin välissä, kyllähä suku on pahin.
se meilläki
- mirkku
santsa kirjoitti:
Puhut kyllä asiaa ja muutkin ovat puhuneet. Mitä tulee appivanhempiin, niin asiasta on sen verran puhuttu että joko ne muuttavat ja rakentavat oman talon tai sitte me rakennettaisiin. Tosin kyllähän se lähelle sitä appivanhempien taloa tulisi, mutta sentään eri talo kuitenkin.
Niiden tilassa on se hyvä puoli, että on todella todella iso ja ulkopuolisia työntekijöitä on ja suurin osa koneellistetusti toimii, eli minun ei tarvitisisikaan osallistua töihin siellä.
Mies on kyllä aina kiireinen, joskus tulee illalla puoli 11 sisälle kun oli joku homma vielä tekemättä, että sinäänsä tietysti joskus sitä miettii että jos olisi vaikka lapsia, niin minä sitten yksin niiden kanssa sisällä kokoajan..
En vielä hirveän hyvin tunne niitä "appivanhempia" ja pelkäänkin että se anoppi luulee että mä olisin vain naimassa rahaa kun en töihinkään osallistuisi...Mutta en tiedä, kyllähän maatalouskin muuttuu ja voihan se olla että jossain vaiheessa isokin tila kupsahtaa...mutta juuri senkin takia haluan oman uran.kuule!Kokemuksen syvällä rinta äänellä kerron, että se yhteinen aika ei sittenkään välttämättä ole se KAIKKEIN tärkein asia.Vaan se että voit arvostaa miestäsi. Olen huomannut sen nyt,ja liian myöhään.Asuin avoliitossa miehen kanssa joka teki valittamatta ympäri pyöreitä päiviä ja öitäkin.Oli aina hyvällä tuulella.Oli kaikessa hyvä mihin toimiin tarttuikin.Mutta mitä tein minä.?Kitisin aja puutteesta,ja olin tyytymätön.Nyt kun olen pari vuotta ollut yksin ja nähnyt"tätä tarjontaa"tajuan selkeesti mitä menetin.melkein kaikki tuntuu jollain tavalla tyhmiltä,tumpuloilta tai luusereilta....Mutta aikaa niillä piisaisi vaikka kuinka!Ottaisin kiljuen takaisin sen sen entisen "työnarkomaanini"!!(jonka joku kyllä jo älysi korjata talteen=)
Näin ajatellen tärkeintä kuitenkin on että voi katsoa jollain tapaa ylöspäin puolisoaan,ja tietää että tiukan paikan tullen on joku joka seisoo seläntakana jos omt jalat alkaa notkumaan. - santsa
Ellu kirjoitti:
No Haloo...
Tolla asenteella sinun ei varmaankaan kannattaisi edes harkita emännän hommaa. Tai korjaan: sinun miehesi ei todellakaan kannattaisi harkita sinun naimistasi. Tai tietty, jos se haluaa vaan jonkun kanan sinne kartanolle korkokengillä kipittelemään, niin sit... Mielestäni maatila on yhteinen yritys, jossa työt, sekä vastuu tilasta ja sen tulevaisuudesta kannetaan yhdessä.
Niskavuorelainen..Haloo itelles! Mies ei suinkaan etsi sinne työntekijää, siellä ei yksinkertaisesti tarvita. Ei ole hänenkään äitinsä päivääkään navetassa viettänyt, että sillä viistiin. Kyse ei ole mistään kanailusta tässä, vaan yksinkertaisesti minua ei sinne työvoimaksi kukaan kuvittele tulevankaan!
- Annukka
mirkku kirjoitti:
kuule!Kokemuksen syvällä rinta äänellä kerron, että se yhteinen aika ei sittenkään välttämättä ole se KAIKKEIN tärkein asia.Vaan se että voit arvostaa miestäsi. Olen huomannut sen nyt,ja liian myöhään.Asuin avoliitossa miehen kanssa joka teki valittamatta ympäri pyöreitä päiviä ja öitäkin.Oli aina hyvällä tuulella.Oli kaikessa hyvä mihin toimiin tarttuikin.Mutta mitä tein minä.?Kitisin aja puutteesta,ja olin tyytymätön.Nyt kun olen pari vuotta ollut yksin ja nähnyt"tätä tarjontaa"tajuan selkeesti mitä menetin.melkein kaikki tuntuu jollain tavalla tyhmiltä,tumpuloilta tai luusereilta....Mutta aikaa niillä piisaisi vaikka kuinka!Ottaisin kiljuen takaisin sen sen entisen "työnarkomaanini"!!(jonka joku kyllä jo älysi korjata talteen=)
Näin ajatellen tärkeintä kuitenkin on että voi katsoa jollain tapaa ylöspäin puolisoaan,ja tietää että tiukan paikan tullen on joku joka seisoo seläntakana jos omt jalat alkaa notkumaan.Noinko sinä asiat näet?
Minä tein sellaisen tempun että jätin työnarkomaanini ja asustelen yksin eikä todellakaan tässä tyylissä mitään järkeä ole. Olen viime aikoina haikaillut takaisin, mutta se yksinäisyys pelottaa. Olen nyt yksin mutta niin olin avioliitossanikin. Mies oli täysin huumaantunut työnteosta eikä auttanut vaikka kultalautaselta olisin itseäni tarjonnut.
Mutta eiköhän kaikella ole tarkoituksensa?
Kiitos Mirkku mielipiteestäsi! Pistit ajattelemaan!!
- oma
Ura isolla U:lla eli et saa olla taloudellisesti riippuvainen aikomasi miehen omaisuudesta tai tuloista. Nykyään on tällaisia emäntiä olemassa ja silloin on eri sävelet suhteessa kun isäntä ei voi taloudellisesti orjuuttaa tai nöyryyttää sinua. Älä suostu elätiksi jos haluat pitkän ja tasapuolisen suhteen. Itse en suostuisi kultakalaksi jota armollisesti ruokitaan. Mieti asiaa
- santsa
Juu kyllä nimenomaan, aion tehdä oman alan töitä, eli ei ole siis aikomustakaan jäädä miehen elätettäväksi kun koulutuskin löytyy. En voisi kuvitellakaan olla tekemättä mitään..!
- oma
santsa kirjoitti:
Juu kyllä nimenomaan, aion tehdä oman alan töitä, eli ei ole siis aikomustakaan jäädä miehen elätettäväksi kun koulutuskin löytyy. En voisi kuvitellakaan olla tekemättä mitään..!
sulla on hyvät mahdollisuudet onnistua, jos umpimieliset tulevan puolisosi sukulaiset onnistu pilaamaan suhdettanne. Kateelliset lähinaapurit, jotka puhuvat perättömiä, ovat myös ikäviä, mutta hyvällä itsetunnolla varustettu tyyppi kestää ne.
Toivotan etukäteen jo onnea ja ei kun isäntään kiinni kuin sika limppuun, jos on hyvä tyyppi, muuten toiset korjaa sen pois. Nopeat kun syövät hitaat. Rohkeasti vain ratkaisuja jotka sydämesi toteaa oikeaksi.
- Anonyymi
Kannattaa pitää kiinni, mikäli sillä on jotain muutakin todella isoo!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)14610646- 563023
- 2062839
- 252137
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais171888- 171699
- 141646
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa181597"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla181543- 821458