elämisen mahdollisuudet

vaan ei auttanut mitään kun laki sallii tämän tehdä ja ulosottomies niin tahtoi.

kun palkka.... kirjoitti:

vaan ei auttanut mitään kun laki sallii tämän tehdä ja ulosottomies niin tahtoi.

Tätä "tahtoa" kait kutsutaan virkavelvollisuudeksi. Ja toiseksi ulosmittauksen määrä on lakisääteinen, eikä mikään ulosottomiehen "tahto".

Ulosotto ei ole velkoja asiassa, vaan velkojan asiamies kun asiaa ei ole maksettu vapaaehtoisesti.

Nytpä vitsin murjaisit. Näytäppäs minulle se lainkohta jossa avioliiton aikana tuleet velat automaattisesti ovat puolisoiden yhteisiä.

Puolisoiden velkaa sekä ennen avioliittoa että avioliiton aikana otettua säätelee avioliittolain 52§ ja 53§.
Avioliiton aikana tehty velka ei ole puolisoiden yhteistä velkaa jollei velan otan yhteydessä nimenomaan näin ole sovittu eli velka on otettu kunmmankin nimiin. Tästä on vain yksi poikkeus eli jos velka on otettu perhee elatusta varten niin se silloin siitä vastaavat puolisot yhdessä riippumatta kumman nimissä se on. Ja tiedoksesi avioliittolain 53§ (johon ilmeisesti viittaat) selkeästi tarkoittaa yhteistä velkaa (joka on siis molempien nimissä) ja sen idea on se että velkojan ei tarvitse tälläistä velkaa ositella vaan voi karhuta kummalta puolisolta tahansa koko velkasummaa.

Eipäs ihan mitä tahansa tännekään pidä kirjoittaa. Turha kirjoitella että yhteisvastuulisuus on vain harvojen tiedossa. Olet varmasti oikeassa kun se tuntunut olevan sinun kaan tiedossasi miten se asia oikeasti menee.

Maanmittari kirjoitti:

Nytpä vitsin murjaisit. Näytäppäs minulle se lainkohta jossa avioliiton aikana tuleet velat automaattisesti ovat puolisoiden yhteisiä.

Puolisoiden velkaa sekä ennen avioliittoa että avioliiton aikana otettua säätelee avioliittolain 52§ ja 53§.
Avioliiton aikana tehty velka ei ole puolisoiden yhteistä velkaa jollei velan otan yhteydessä nimenomaan näin ole sovittu eli velka on otettu kunmmankin nimiin. Tästä on vain yksi poikkeus eli jos velka on otettu perhee elatusta varten niin se silloin siitä vastaavat puolisot yhdessä riippumatta kumman nimissä se on. Ja tiedoksesi avioliittolain 53§ (johon ilmeisesti viittaat) selkeästi tarkoittaa yhteistä velkaa (joka on siis molempien nimissä) ja sen idea on se että velkojan ei tarvitse tälläistä velkaa ositella vaan voi karhuta kummalta puolisolta tahansa koko velkasummaa.

Eipäs ihan mitä tahansa tännekään pidä kirjoittaa. Turha kirjoitella että yhteisvastuulisuus on vain harvojen tiedossa. Olet varmasti oikeassa kun se tuntunut olevan sinun kaan tiedossasi miten se asia oikeasti menee.

Lue lisää

Äläpä sinä höpötä paskaa.
Suurimasta osasta mm. kulutusluottoja voidaan katsoa, että se on mennyt koko perheen hyväksi. Esim. jos huusholliin hankitaan auto, sillä on todennäköisesti ajanut niin herra kuin rouvakin.
Sama koskee asuntolainaa. Ja kesämökkiä. Ja remonttilainaa.

Ja vuokrasopimuksestakin molemmat aviopuolisot ovat yhteisvastuullisia, vaikka sopimuksen olisi vain toinen allekirjoittanut. Ts. jos pariskunnalta jää rästivuokria, voidaan ne periä kummalta tahansa, olipa sopimus kumman nimissä tahansa.

Jos sen sijaan muija tilaa Ellokselta meikkejä ja vaatteita, on varmasti selvää, ettei aviomies ole siitä mitään kostunut jne.

Ja tämä nimenomaan perustuu tuohon kohtaan "Tästä on vain yksi poikkeus eli jos velka on otettu perhee elatusta varten niin se silloin siitä vastaavat puolisot yhdessä riippumatta kumman nimissä se on."

Tässä on kysymys siitä, miten lakia tulkitaan. Sinällään kun tuo lainkohta ei vielä kerro yhtään mitään.

Joten eipä tosiaan kannata aivan kaikkea tännekään kirjoitella, varsinkin kun lahjasi tuntuvat viittaavan selvästi aivan muihin hommiin.

eikä sitä mulle kukaan ole kertonut. ositusta omaisuudesta ei ole tehty ja nyt exäni (ent. mieheni) toivoo pääsevänsä kuin koiraveräjästä. muutenkin hän vei multa kaiken, lapset, kodin, omaisuuden.

Ilmaismajoittaja kirjoitti:

Äläpä sinä höpötä paskaa.
Suurimasta osasta mm. kulutusluottoja voidaan katsoa, että se on mennyt koko perheen hyväksi. Esim. jos huusholliin hankitaan auto, sillä on todennäköisesti ajanut niin herra kuin rouvakin.
Sama koskee asuntolainaa. Ja kesämökkiä. Ja remonttilainaa.

Ja vuokrasopimuksestakin molemmat aviopuolisot ovat yhteisvastuullisia, vaikka sopimuksen olisi vain toinen allekirjoittanut. Ts. jos pariskunnalta jää rästivuokria, voidaan ne periä kummalta tahansa, olipa sopimus kumman nimissä tahansa.

Jos sen sijaan muija tilaa Ellokselta meikkejä ja vaatteita, on varmasti selvää, ettei aviomies ole siitä mitään kostunut jne.

Ja tämä nimenomaan perustuu tuohon kohtaan "Tästä on vain yksi poikkeus eli jos velka on otettu perhee elatusta varten niin se silloin siitä vastaavat puolisot yhdessä riippumatta kumman nimissä se on."

Tässä on kysymys siitä, miten lakia tulkitaan. Sinällään kun tuo lainkohta ei vielä kerro yhtään mitään.

Joten eipä tosiaan kannata aivan kaikkea tännekään kirjoitella, varsinkin kun lahjasi tuntuvat viittaavan selvästi aivan muihin hommiin.

Lue lisää

Nyt itse puhut aika paljon paskaa joka on pakko korjata ettei ihmiset näinkin suurista asioista saa täysin väärää käsitystä.

Näytät unohtaneen kokonaan avioliittolain 52.3§ joka rajaa elatusvelan ulkopuolelle kaikki rahalainat eli käytännössä kaikki pankkilainat olivat ne asuntolainoja, kulutusluottoja tai muita pankkilainoja. 52.2§ elatusvelka siten käytännössä koskee lähinnä ostovelkoja eli tilanteita jossa puoliso on ostanut laskuun jotain elatukseen tarvittavaa ja tätä velkaa voidaan karhuta molemmilta puolisoilta sekä vuokraa.

Mutta käydäänpäs laki pitemmän kaavan mukaan läpi.

Elatuksen käsitettä on määritelty Avioliittolain 46§ ja käsittää menot jotka menevätä tarvitaan yhteistä taloutta varten, lasten kasvatusta varten sekä kummankin puolison erityistarpeiden tyydyttämiseksi.

Aulis Aarnio on kirjassaan Suomen Avioliitto-oikeus (1985) määritellyt yhteiset talousmenot muutamien KKO:n päätösten peruteella seuraavasti. Yhteinen kotitalous käsittää menot jotka aiheutuvat esim, ruoan, vaatteiden, kodin kalustuksen, valaistuksen ja lämmön hankkimisesta sekä asunnon vuokra. Sensijaan asunnon rakentamisvelka tai korjusvelka ei ole KKO:n mukaan elatuvelkaa.

Lasten kasvatusmenoja ovat taasen mm. lasten hoidosta, koulutuksesta ja harrasteista johtuvat menot.

Puolison erityistarpeita tyydyttämistä koskevat menot taasen ovat mm. terveudenhoidosta, opiskelusta ja harrastuksista aiheuteuvat kustannukset mikäli ne eivät ylitä kohtuullisena pidettävien kustannusta rajaa.

Lisäksi pitää muistaa että raha-laina ei ole koskaan yhteisvastuulista velkaa vaikka se olisi käytetty perheen elatukseen!!!
Tämä käsittää käytännössä kaikki pankkilainat, sillä riippumatta käyttötarkoituksesta pankki rahoittaa hankintoja niin, että se lainaa rahaa asiakkaalle joka sitten maksaa sillä rahalla hyödykkeen ja vähitellen maksaa lainaa takaisin. Varsinaiset osamaksusopimukset taasen yleensä eivät ole rahalainaa sillä siinä kuluttaja ostaa hyödykkeen jota vähitellen maksaa takaisin.

Joten aikaisemmin esittämistä esimerkeistä vain
vuokrarästi on sellainen velka joka voidaan lukea elatusvelaksi ja josta puolisot siis yhteisvastuullisesti ovat vastuussa. Auton ostoa varten tehty velka (jos se on pankista otettu eikä osamaksukauppa) on varmasti raha-laina eikä siis ole yhteisvastuullista velkaa. Samoin remonttilaina, kesänmökkiä varten otettu laina ja asuntolaina ovat rahalainoja jota elatusvelkapykälä ei koske. Esimerkiksi auto- tai asuntolainassa on kyse siitä että pankki antaa raha-lainaa jolla yleensä välittömästi ostetaan asunto tai auto. Kyseessä on kuitenkin raha-laina.

Sensijaan jos vaimo on ostanut Ellokselta laskuun meikkejä ja vaatteita nämä ovat elatusvelkaa jota mieskin yhteisvastuullisesti voi joutua maksamaan niiltä osin kun katsotaan että kulut olivat kohtuulliset. Nämä ovat selvästi puolison erityisten tarpeiden tyydyttämistä varten otettua velkaa. (sensijaan jos vaimo ottaa Ellokselta yksityislainaa jolla maksaa ko. ostokset niin tuo laina on taasen raha-laina josta mies ei ole yhteisvastuussa)

Nimimerkkini voi hyvinkin kertoa että erikoisalani on jokin muu kuin avioliitto-oikeus. Se ei silti tarkoita etten tietäisi avioliitto-oikeudesta jotain ja että en osaisi ottaa selvää laista ja hakuteoksista niiltä osin kun en jotain varmasti tiedä. Puheistaan ja perusteiluistaan täällä mies tai nainen tunnetaan. Sinuna en täällä kovin paljoa asiantuntemuksella kehuskele jos pahainen maanmittarikin tietää tästä enemmän kuin sinä Ilmaismajoitaja.

Maanmittari kirjoitti:

Nyt itse puhut aika paljon paskaa joka on pakko korjata ettei ihmiset näinkin suurista asioista saa täysin väärää käsitystä.

Näytät unohtaneen kokonaan avioliittolain 52.3§ joka rajaa elatusvelan ulkopuolelle kaikki rahalainat eli käytännössä kaikki pankkilainat olivat ne asuntolainoja, kulutusluottoja tai muita pankkilainoja. 52.2§ elatusvelka siten käytännössä koskee lähinnä ostovelkoja eli tilanteita jossa puoliso on ostanut laskuun jotain elatukseen tarvittavaa ja tätä velkaa voidaan karhuta molemmilta puolisoilta sekä vuokraa.

Mutta käydäänpäs laki pitemmän kaavan mukaan läpi.

Elatuksen käsitettä on määritelty Avioliittolain 46§ ja käsittää menot jotka menevätä tarvitaan yhteistä taloutta varten, lasten kasvatusta varten sekä kummankin puolison erityistarpeiden tyydyttämiseksi.

Aulis Aarnio on kirjassaan Suomen Avioliitto-oikeus (1985) määritellyt yhteiset talousmenot muutamien KKO:n päätösten peruteella seuraavasti. Yhteinen kotitalous käsittää menot jotka aiheutuvat esim, ruoan, vaatteiden, kodin kalustuksen, valaistuksen ja lämmön hankkimisesta sekä asunnon vuokra. Sensijaan asunnon rakentamisvelka tai korjusvelka ei ole KKO:n mukaan elatuvelkaa.

Lasten kasvatusmenoja ovat taasen mm. lasten hoidosta, koulutuksesta ja harrasteista johtuvat menot.

Puolison erityistarpeita tyydyttämistä koskevat menot taasen ovat mm. terveudenhoidosta, opiskelusta ja harrastuksista aiheuteuvat kustannukset mikäli ne eivät ylitä kohtuullisena pidettävien kustannusta rajaa.

Lisäksi pitää muistaa että raha-laina ei ole koskaan yhteisvastuulista velkaa vaikka se olisi käytetty perheen elatukseen!!!
Tämä käsittää käytännössä kaikki pankkilainat, sillä riippumatta käyttötarkoituksesta pankki rahoittaa hankintoja niin, että se lainaa rahaa asiakkaalle joka sitten maksaa sillä rahalla hyödykkeen ja vähitellen maksaa lainaa takaisin. Varsinaiset osamaksusopimukset taasen yleensä eivät ole rahalainaa sillä siinä kuluttaja ostaa hyödykkeen jota vähitellen maksaa takaisin.

Joten aikaisemmin esittämistä esimerkeistä vain
vuokrarästi on sellainen velka joka voidaan lukea elatusvelaksi ja josta puolisot siis yhteisvastuullisesti ovat vastuussa. Auton ostoa varten tehty velka (jos se on pankista otettu eikä osamaksukauppa) on varmasti raha-laina eikä siis ole yhteisvastuullista velkaa. Samoin remonttilaina, kesänmökkiä varten otettu laina ja asuntolaina ovat rahalainoja jota elatusvelkapykälä ei koske. Esimerkiksi auto- tai asuntolainassa on kyse siitä että pankki antaa raha-lainaa jolla yleensä välittömästi ostetaan asunto tai auto. Kyseessä on kuitenkin raha-laina.

Sensijaan jos vaimo on ostanut Ellokselta laskuun meikkejä ja vaatteita nämä ovat elatusvelkaa jota mieskin yhteisvastuullisesti voi joutua maksamaan niiltä osin kun katsotaan että kulut olivat kohtuulliset. Nämä ovat selvästi puolison erityisten tarpeiden tyydyttämistä varten otettua velkaa. (sensijaan jos vaimo ottaa Ellokselta yksityislainaa jolla maksaa ko. ostokset niin tuo laina on taasen raha-laina josta mies ei ole yhteisvastuussa)

Nimimerkkini voi hyvinkin kertoa että erikoisalani on jokin muu kuin avioliitto-oikeus. Se ei silti tarkoita etten tietäisi avioliitto-oikeudesta jotain ja että en osaisi ottaa selvää laista ja hakuteoksista niiltä osin kun en jotain varmasti tiedä. Puheistaan ja perusteiluistaan täällä mies tai nainen tunnetaan. Sinuna en täällä kovin paljoa asiantuntemuksella kehuskele jos pahainen maanmittarikin tietää tästä enemmän kuin sinä Ilmaismajoitaja.

Lue lisää

Erosin mieheni kanssa pari vuotta sitten. Omaisuuden ositus ei mennyt aivan tuon kaavan mukaan, jonka sinä, maanmittari, tuossa esitit.

Meidän tapauksessamme joka ainoa velka, luottokortti ja muu sitoumus käytiin läpi. Autolaina, vaikka oli mieheni nimissä, tuli meidän kummankin piikkiin. Tosin näin tehtiin myös sille summalle joka saatiin kun auto myytiin. Sekin jaettiin. Samoin kävi asuntolainan ja koko asunnon. Opintolainat, vaikka niistä osa oli nostettu avioliiton aikana (menimme naimisiin kun opiskelimme) menivät kummankin henkilökohtaiseen piikkiin.

Tuon sinun kirjoituksesi mukaan meidän huushollin ositus on mennyt aivan päin honkia. Pitää kaivaa vanhat osituspaperit esille.

Maanmittari kirjoitti:

Nyt itse puhut aika paljon paskaa joka on pakko korjata ettei ihmiset näinkin suurista asioista saa täysin väärää käsitystä.

Näytät unohtaneen kokonaan avioliittolain 52.3§ joka rajaa elatusvelan ulkopuolelle kaikki rahalainat eli käytännössä kaikki pankkilainat olivat ne asuntolainoja, kulutusluottoja tai muita pankkilainoja. 52.2§ elatusvelka siten käytännössä koskee lähinnä ostovelkoja eli tilanteita jossa puoliso on ostanut laskuun jotain elatukseen tarvittavaa ja tätä velkaa voidaan karhuta molemmilta puolisoilta sekä vuokraa.

Mutta käydäänpäs laki pitemmän kaavan mukaan läpi.

Elatuksen käsitettä on määritelty Avioliittolain 46§ ja käsittää menot jotka menevätä tarvitaan yhteistä taloutta varten, lasten kasvatusta varten sekä kummankin puolison erityistarpeiden tyydyttämiseksi.

Aulis Aarnio on kirjassaan Suomen Avioliitto-oikeus (1985) määritellyt yhteiset talousmenot muutamien KKO:n päätösten peruteella seuraavasti. Yhteinen kotitalous käsittää menot jotka aiheutuvat esim, ruoan, vaatteiden, kodin kalustuksen, valaistuksen ja lämmön hankkimisesta sekä asunnon vuokra. Sensijaan asunnon rakentamisvelka tai korjusvelka ei ole KKO:n mukaan elatuvelkaa.

Lasten kasvatusmenoja ovat taasen mm. lasten hoidosta, koulutuksesta ja harrasteista johtuvat menot.

Puolison erityistarpeita tyydyttämistä koskevat menot taasen ovat mm. terveudenhoidosta, opiskelusta ja harrastuksista aiheuteuvat kustannukset mikäli ne eivät ylitä kohtuullisena pidettävien kustannusta rajaa.

Lisäksi pitää muistaa että raha-laina ei ole koskaan yhteisvastuulista velkaa vaikka se olisi käytetty perheen elatukseen!!!
Tämä käsittää käytännössä kaikki pankkilainat, sillä riippumatta käyttötarkoituksesta pankki rahoittaa hankintoja niin, että se lainaa rahaa asiakkaalle joka sitten maksaa sillä rahalla hyödykkeen ja vähitellen maksaa lainaa takaisin. Varsinaiset osamaksusopimukset taasen yleensä eivät ole rahalainaa sillä siinä kuluttaja ostaa hyödykkeen jota vähitellen maksaa takaisin.

Joten aikaisemmin esittämistä esimerkeistä vain
vuokrarästi on sellainen velka joka voidaan lukea elatusvelaksi ja josta puolisot siis yhteisvastuullisesti ovat vastuussa. Auton ostoa varten tehty velka (jos se on pankista otettu eikä osamaksukauppa) on varmasti raha-laina eikä siis ole yhteisvastuullista velkaa. Samoin remonttilaina, kesänmökkiä varten otettu laina ja asuntolaina ovat rahalainoja jota elatusvelkapykälä ei koske. Esimerkiksi auto- tai asuntolainassa on kyse siitä että pankki antaa raha-lainaa jolla yleensä välittömästi ostetaan asunto tai auto. Kyseessä on kuitenkin raha-laina.

Sensijaan jos vaimo on ostanut Ellokselta laskuun meikkejä ja vaatteita nämä ovat elatusvelkaa jota mieskin yhteisvastuullisesti voi joutua maksamaan niiltä osin kun katsotaan että kulut olivat kohtuulliset. Nämä ovat selvästi puolison erityisten tarpeiden tyydyttämistä varten otettua velkaa. (sensijaan jos vaimo ottaa Ellokselta yksityislainaa jolla maksaa ko. ostokset niin tuo laina on taasen raha-laina josta mies ei ole yhteisvastuussa)

Nimimerkkini voi hyvinkin kertoa että erikoisalani on jokin muu kuin avioliitto-oikeus. Se ei silti tarkoita etten tietäisi avioliitto-oikeudesta jotain ja että en osaisi ottaa selvää laista ja hakuteoksista niiltä osin kun en jotain varmasti tiedä. Puheistaan ja perusteiluistaan täällä mies tai nainen tunnetaan. Sinuna en täällä kovin paljoa asiantuntemuksella kehuskele jos pahainen maanmittarikin tietää tästä enemmän kuin sinä Ilmaismajoitaja.

Lue lisää

Mielestäni tässä on nyt pahasti kirjoitettu teksti ja käytännön tulkinta sekoittunut.

Suomessa on paljonkin tilanteita, joissa asunto on miehen nimissä ja myös asuntolaina. Vihitty aviovaimo on tulottomana vaikkapa kotona hoitamassa lapsia.

Avioeron sattuessa jako ei mene automaattisesti niin, että miehelle kuuluu asunto ja asuntolaina. Myös toisen puolison kodin hyväksi tehty työ, eli se, että on yhteisestä sopimuksesta jäänyt hoitamaan lapsia kotiin, voidaan nimittäin katsoa siten, että se oikeuttaa osuuteen asunnosta. Eli avio-oikeuden nojalla puolet talosta ja myös velasta (!!!) on vaimon!

Tuon alkuperäisen kirjoittajan tapauksessa on nurinkurista, että vaimo on yrittäjänä elättänyt perhettään, mutta saa vain velat. Näitä asioita on sitten oikeudessa mahdollisuus sovitella ja mies määrätä maksamaan tasinkoa ym.

Asia ei ole niin yksinkertainen kuin maanmittari antaa ymmärtää.

Hilkka rouva kirjoitti:

Erosin mieheni kanssa pari vuotta sitten. Omaisuuden ositus ei mennyt aivan tuon kaavan mukaan, jonka sinä, maanmittari, tuossa esitit.

Meidän tapauksessamme joka ainoa velka, luottokortti ja muu sitoumus käytiin läpi. Autolaina, vaikka oli mieheni nimissä, tuli meidän kummankin piikkiin. Tosin näin tehtiin myös sille summalle joka saatiin kun auto myytiin. Sekin jaettiin. Samoin kävi asuntolainan ja koko asunnon. Opintolainat, vaikka niistä osa oli nostettu avioliiton aikana (menimme naimisiin kun opiskelimme) menivät kummankin henkilökohtaiseen piikkiin.

Tuon sinun kirjoituksesi mukaan meidän huushollin ositus on mennyt aivan päin honkia. Pitää kaivaa vanhat osituspaperit esille.

Lue lisää

Teidän ositus ei ole millään tavalla laiton sillä ositus on mitä suuremmissa määrin sopimusvapauden piirissä. Osituksessa puolisot voivat sopia muunkinlaisesta omaisuuden jaosta kuin mitä lain kirjain täsmällisesti sanoo.

Ositussopimuksessahan parhaimmillaan haetaan ja saadaan järkeviä ratkaisuja velkojen ja omaisuuden jaolle niin että kummatkin puolisot voisivat mahdollisimman hyvin jatkaa elämäänsä myös taloudellisesti. Mutta koska aina kaikkien eroavien kohdalla ei tälläistä sopimusvalmiutta löydy pitää olla säädökset miten velat jaetaan jos mitään sopimusta ei saada jaosta aikaan. (ja sitäpaitsi em. velkavastuupykälien suurin anti on kertoa velkojalle keneltä hän voi saatavaansa periä.

Te sovitte että autolaina sekä auton myyntirahat ovat yhteisiä. Se sopimus pitää ja on varmaan ihan järkevä. Samoin jos asunto joka on vain toisen nimissä (kuten sitä varten nostettu lainakin) voi olla ihan järkevä sopia yhteiseksi (ja samoin lainakin).

Kun teillä on ositus tehty sopimuksen perusteella niin kaikki se pitää ja on myös lain mukaista ja varmaan oli myös teidän tapauksessanne kovin järkevää.

Lähinnä kirjoituksissani oli kyse on siitä miten velkavastuu jaettaisiin siinä tilanteessa että puolisot eivät pysty sopimaan mistään vaan on pakko menetella (esim virallis osittajan avulla) täysin lain mukaan.

Hilkka rouva kirjoitti:

Mielestäni tässä on nyt pahasti kirjoitettu teksti ja käytännön tulkinta sekoittunut.

Suomessa on paljonkin tilanteita, joissa asunto on miehen nimissä ja myös asuntolaina. Vihitty aviovaimo on tulottomana vaikkapa kotona hoitamassa lapsia.

Avioeron sattuessa jako ei mene automaattisesti niin, että miehelle kuuluu asunto ja asuntolaina. Myös toisen puolison kodin hyväksi tehty työ, eli se, että on yhteisestä sopimuksesta jäänyt hoitamaan lapsia kotiin, voidaan nimittäin katsoa siten, että se oikeuttaa osuuteen asunnosta. Eli avio-oikeuden nojalla puolet talosta ja myös velasta (!!!) on vaimon!

Tuon alkuperäisen kirjoittajan tapauksessa on nurinkurista, että vaimo on yrittäjänä elättänyt perhettään, mutta saa vain velat. Näitä asioita on sitten oikeudessa mahdollisuus sovitella ja mies määrätä maksamaan tasinkoa ym.

Asia ei ole niin yksinkertainen kuin maanmittari antaa ymmärtää.

Lue lisää

Koko kirjoituksen pointti oli suunnattu ilmaismajoittajaa kohtaan joka virheellisesti väitti että automaatisesti avioliiton aikana tehty velka on yhteistä. Nyt kun olen sen kirjoittanut ja perustellut annan muitten jatkaa tarkemmin tästä osituskeskustelusta.

Sinänsä vielä lisään että tuossa alkuperäisessä tapauksessa tietysti mies ei voi saada kaikkea omaisuutta ja vaimo vaan velat. Jos näin olisi (talo ja omaisuus miehen nimissä, lainat jolla se on hankittu vaimon nimissä) pitäisi vaimon saada rutkasti tasinkoa. Tarkemmin kun tapausta tiedä niin en sitä rupea selvittämään. Lähinnä kyse on todella siitä miten velkavastuut määritellään (mikä on kummankin velkaa ja mikä on yhteistä) jotta tasingon määrää laskettaessa saadaan oikea luku loppuun jos muuta ei sovita. Vastaukseni ei anna ratkaisua suoraan miten käytännön ositus pitäisi tehdä!!!

No ehkä lopetan tästä jauhamisen tältä erää

Maanmittari kirjoitti:

Teidän ositus ei ole millään tavalla laiton sillä ositus on mitä suuremmissa määrin sopimusvapauden piirissä. Osituksessa puolisot voivat sopia muunkinlaisesta omaisuuden jaosta kuin mitä lain kirjain täsmällisesti sanoo.

Ositussopimuksessahan parhaimmillaan haetaan ja saadaan järkeviä ratkaisuja velkojen ja omaisuuden jaolle niin että kummatkin puolisot voisivat mahdollisimman hyvin jatkaa elämäänsä myös taloudellisesti. Mutta koska aina kaikkien eroavien kohdalla ei tälläistä sopimusvalmiutta löydy pitää olla säädökset miten velat jaetaan jos mitään sopimusta ei saada jaosta aikaan. (ja sitäpaitsi em. velkavastuupykälien suurin anti on kertoa velkojalle keneltä hän voi saatavaansa periä.

Te sovitte että autolaina sekä auton myyntirahat ovat yhteisiä. Se sopimus pitää ja on varmaan ihan järkevä. Samoin jos asunto joka on vain toisen nimissä (kuten sitä varten nostettu lainakin) voi olla ihan järkevä sopia yhteiseksi (ja samoin lainakin).

Kun teillä on ositus tehty sopimuksen perusteella niin kaikki se pitää ja on myös lain mukaista ja varmaan oli myös teidän tapauksessanne kovin järkevää.

Lähinnä kirjoituksissani oli kyse on siitä miten velkavastuu jaettaisiin siinä tilanteessa että puolisot eivät pysty sopimaan mistään vaan on pakko menetella (esim virallis osittajan avulla) täysin lain mukaan.

Lue lisää

Niin. Mehän EMME pystyneet sopimaan, vaan asiaa puitiin käräjillä. Ja ositus meni sitten näin.

Unohdin tämän tarkentaa.

Joka tapauksessa tuo mitä sinä kirjoitit, ei tunnu oikein täsmäävän käytännön kanssa. Tarkoitan sitä, että tulkinnan vapautta on. Ja kun olen tuttavieni tapauksia seurannut, niin käräjäoikeuksienkin välillä tuntuu löytyvän eroja pitkin maata.

Maanmittari kirjoitti:

Koko kirjoituksen pointti oli suunnattu ilmaismajoittajaa kohtaan joka virheellisesti väitti että automaatisesti avioliiton aikana tehty velka on yhteistä. Nyt kun olen sen kirjoittanut ja perustellut annan muitten jatkaa tarkemmin tästä osituskeskustelusta.

Sinänsä vielä lisään että tuossa alkuperäisessä tapauksessa tietysti mies ei voi saada kaikkea omaisuutta ja vaimo vaan velat. Jos näin olisi (talo ja omaisuus miehen nimissä, lainat jolla se on hankittu vaimon nimissä) pitäisi vaimon saada rutkasti tasinkoa. Tarkemmin kun tapausta tiedä niin en sitä rupea selvittämään. Lähinnä kyse on todella siitä miten velkavastuut määritellään (mikä on kummankin velkaa ja mikä on yhteistä) jotta tasingon määrää laskettaessa saadaan oikea luku loppuun jos muuta ei sovita. Vastaukseni ei anna ratkaisua suoraan miten käytännön ositus pitäisi tehdä!!!

No ehkä lopetan tästä jauhamisen tältä erää

Lue lisää

Eipä kirjoituksesi juuri valaissut. Olen ymmärtänyt asian kuten Ilmaismajoittajakin. Omaa kokemusta on myös.

Se mitä itse haluaisin korostaa, on tämä: avioliittoon mennessä EI kannata tuudittautua siihen uskoon tai luuloon, ettei itse joudu vastuulliseksi puolison tekemistä veloista. Ts. myös puolison rahankäytöstä kannattaa olla *huolissaan* -ainakin noin periaatteessa.

Huolimatta siitä mitä kirjoitit ja mitä laki sinällään sanoo, joka ikinen tapaus ratkaistaan erikseen ja tietysti vakiintunut käytäntö painaa myös. Sinun kirjoituksestasi sai todellisuudelle vieraan kuvan. Se mitä kirjoitit, ei ole yksiselitteistä.

Otetaanpa esimerkiksi rahalaina, joka siis periaatteessa pitäisi olla vain toisen osapuolen vastattavana. Jos lainan ottaja kykenee osoittamaan, että juuri tällä pankista nostetulla lainalla on myöhemmin rahoitettu vaikkapa perheen lasten vaatteita, harrastusvälineitä jne. voidaan kyllä hyvällä syyllä katsoa, että molemmat ovat velasta vastuussa. No. Näitä esimerkkejähän voisi luetella kymmeniä.

Olit vähän turhan nokkela huudellessasi, että Ilmaismajoittaja puhuu *paskaa*.

Hilkka rouva kirjoitti:

Niin. Mehän EMME pystyneet sopimaan, vaan asiaa puitiin käräjillä. Ja ositus meni sitten näin.

Unohdin tämän tarkentaa.

Joka tapauksessa tuo mitä sinä kirjoitit, ei tunnu oikein täsmäävän käytännön kanssa. Tarkoitan sitä, että tulkinnan vapautta on. Ja kun olen tuttavieni tapauksia seurannut, niin käräjäoikeuksienkin välillä tuntuu löytyvän eroja pitkin maata.

Lue lisää

No kun en teidän tapausta tarkasti tiedä niin en osaa sanoa miten oikeus on tuollaiseen johtopäätökseen päässyt. Kävin läpi myös avioliittolain osittamista koskevat säännökset mutta eipä siellä puhuttu muuta kuin yhteisestä velasta ja sen jakautumisesta. En todella osa sanoa miksi pelkästään toisen nimissä oleva raha-laina olisi tuomittu yhteiseksi, tuntuu oudolta.

Helsky kirjoitti:

Eipä kirjoituksesi juuri valaissut. Olen ymmärtänyt asian kuten Ilmaismajoittajakin. Omaa kokemusta on myös.

Se mitä itse haluaisin korostaa, on tämä: avioliittoon mennessä EI kannata tuudittautua siihen uskoon tai luuloon, ettei itse joudu vastuulliseksi puolison tekemistä veloista. Ts. myös puolison rahankäytöstä kannattaa olla *huolissaan* -ainakin noin periaatteessa.

Huolimatta siitä mitä kirjoitit ja mitä laki sinällään sanoo, joka ikinen tapaus ratkaistaan erikseen ja tietysti vakiintunut käytäntö painaa myös. Sinun kirjoituksestasi sai todellisuudelle vieraan kuvan. Se mitä kirjoitit, ei ole yksiselitteistä.

Otetaanpa esimerkiksi rahalaina, joka siis periaatteessa pitäisi olla vain toisen osapuolen vastattavana. Jos lainan ottaja kykenee osoittamaan, että juuri tällä pankista nostetulla lainalla on myöhemmin rahoitettu vaikkapa perheen lasten vaatteita, harrastusvälineitä jne. voidaan kyllä hyvällä syyllä katsoa, että molemmat ovat velasta vastuussa. No. Näitä esimerkkejähän voisi luetella kymmeniä.

Olit vähän turhan nokkela huudellessasi, että Ilmaismajoittaja puhuu *paskaa*.

Lue lisää

No ilman muuta pitää vähän tarkkailla puolison rahankäyttöä. Jos puoliso ottaa paljon turhaa velkaa niin sitä voi joutua maksamaan avioeron yhteydessä tasinkona (jo joutuu maksamaan itse tasinkoa tai omalle kohdalle muuten tuleva tasinko vähenee). Tasingon maksu voidaan suorittaa monella tavalla josta yksi on se että tasingon maksuvelvollinen ottaa osan puolison yksityistä velkaa omaan nimiinsä.

Jos ottaa rahalainan jolla rahoittaa lasten harrastusvälineitä yms. elatukseksi katsottavaa ja se on pelkästään toisen puolison nimissä niin kyllä se kuuluu tuon lainkohdan mukaan sen nimelleen ottaneen puolison yksin vastattavaksi. Jos toisin on tuomiosituimessa toimittu niin en nyt heti pysty käsittämään miksi. Avioliittolain 52.3§ on kuitenkin niin selvä.

Lopuksi myönnän rankant sanani mutta ilmaismajottajan manitsemaan automaattia että kaikki velat ja lainat jotka avioliiton aikana kumpikin puoliso yksinkin (omissa nimissään) tekee olisi aina yhteistä on kyllä täysin väärin. Jos joku löytää lakipykälän joka tuon äsken sanoman kumaa niin esittäkööt täällä.

Maanmittari kirjoitti:

No ilman muuta pitää vähän tarkkailla puolison rahankäyttöä. Jos puoliso ottaa paljon turhaa velkaa niin sitä voi joutua maksamaan avioeron yhteydessä tasinkona (jo joutuu maksamaan itse tasinkoa tai omalle kohdalle muuten tuleva tasinko vähenee). Tasingon maksu voidaan suorittaa monella tavalla josta yksi on se että tasingon maksuvelvollinen ottaa osan puolison yksityistä velkaa omaan nimiinsä.

Jos ottaa rahalainan jolla rahoittaa lasten harrastusvälineitä yms. elatukseksi katsottavaa ja se on pelkästään toisen puolison nimissä niin kyllä se kuuluu tuon lainkohdan mukaan sen nimelleen ottaneen puolison yksin vastattavaksi. Jos toisin on tuomiosituimessa toimittu niin en nyt heti pysty käsittämään miksi. Avioliittolain 52.3§ on kuitenkin niin selvä.

Lopuksi myönnän rankant sanani mutta ilmaismajottajan manitsemaan automaattia että kaikki velat ja lainat jotka avioliiton aikana kumpikin puoliso yksinkin (omissa nimissään) tekee olisi aina yhteistä on kyllä täysin väärin. Jos joku löytää lakipykälän joka tuon äsken sanoman kumaa niin esittäkööt täällä.

Lue lisää

Jaaha. Ja keskustelu suorastaan roihuaa. Hyvä niin.

Esitin kyllä asian hyvin yksinkertaistettuna. Siinä mielessä oikaisusi oli aiheellinen. Tarkoitukseni olikin nyt alkaa säätämään tätä esittämäsi lain tulkintaa. Sen onkin joku muu jo tehnyt puolestani. Hyvä sekin. Eipä tarvitse enää säätää.

Lopuksi totean, että varmin keino on avioehto, jossa ennakkkoon asiat sovitaan. Esimerkiksi niin, että kumpikin vastaa avioliiton aikana nimiinsä otetuista veloista ja omaisuudesta ja sekä mikä on molempien nimissä, olkoot yhteistä.

Vaan tämäpä se usein alttarimatkalla unohtuu.

Maanmittari kirjoitti:

No ilman muuta pitää vähän tarkkailla puolison rahankäyttöä. Jos puoliso ottaa paljon turhaa velkaa niin sitä voi joutua maksamaan avioeron yhteydessä tasinkona (jo joutuu maksamaan itse tasinkoa tai omalle kohdalle muuten tuleva tasinko vähenee). Tasingon maksu voidaan suorittaa monella tavalla josta yksi on se että tasingon maksuvelvollinen ottaa osan puolison yksityistä velkaa omaan nimiinsä.

Jos ottaa rahalainan jolla rahoittaa lasten harrastusvälineitä yms. elatukseksi katsottavaa ja se on pelkästään toisen puolison nimissä niin kyllä se kuuluu tuon lainkohdan mukaan sen nimelleen ottaneen puolison yksin vastattavaksi. Jos toisin on tuomiosituimessa toimittu niin en nyt heti pysty käsittämään miksi. Avioliittolain 52.3§ on kuitenkin niin selvä.

Lopuksi myönnän rankant sanani mutta ilmaismajottajan manitsemaan automaattia että kaikki velat ja lainat jotka avioliiton aikana kumpikin puoliso yksinkin (omissa nimissään) tekee olisi aina yhteistä on kyllä täysin väärin. Jos joku löytää lakipykälän joka tuon äsken sanoman kumaa niin esittäkööt täällä.

Lue lisää

Selvennän hieman kalapaliikkianne, joka syntyy kun yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä :)

Maanmittari (MM) on aivan oikeassa siinä, että itse velasta joutuu avioliitossa puoliso vastuuseen ULKOPUOLISELLE VELKOJALLE ainoastaan silloin, kun se on otettu yhteistä taloutta varten (tosin MM kirjoitti myös puolison erityisiä tarpeita varten syntyneestä velasta, tämän osalta olen erimieltä). Rahalainaa puolisoiden yhteisvastuu ei koskaan voi koskea, oli velka otettu mitä tarkoitusta varten tahansa (Avioliittolaki 52,3 §).

Mutta sitten se kalapaliikin selvennys.

Vaikka puoliso ei joudukaan vastuuseen toisen puolison tekemästä (raha)velasta, tämä velka tulee huomioon otetuksi avioerossa. Avieron tultua vireille, toimitetaan puolisoiden välillä omaisuuden ositus, jossa myös puolisoiden velat vaikuttavat lopputulokseen. Näin olipa velka vain toisen nimissä tai yhteistä.

Esimerkki:
Puoliso A on velaton ja hänellä on omaisuutta 100 000 euroa.

Puoliso B:llä on velkaa 20 000 euroa eikä varoja lainkaan.

Kummankin puolison pitää osituksessa saada puolet yhteenlasketusta avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta eli (100 000 - 20 000):2 = 40 000 euroa. Tämä on ns. avio-osa.

Jotta kumpikin saisi osituksen perusteella avio-osansa avioerossa, pitää puolison A maksaa B:lle tasinkoa 100000 - 40 000 = 60 000 euroa.

Näin kun puoliso B saa 60 000 euroa, hänenkin varallisuutensa on avioeron jälkeen sama kuin puoliso A:lla eli 40000 euroa. B:n velka (20 000) jää edelleen hänen maksettavakseen, mutta nyt hänellä on sen maksamista varten 60 000 euroa varoja. Maksettuaan aikanaan velan, hänen varansa ovat käytännösssäkin saman suuruiset kuin A:llakin eli 60 000 - 20 000 = 40 000.

Näin siis puoliso joutuu vastaamaan toisen puolison tekemistä kaikista veloista viimeistään avioerossa (tai puolison kuollessa, jolloin myös toimitetaan puolisoiden omaisuuden ositus).

Edellä sanotulta velkavastuulta osituksen seurauksena voi välttyä tekemällä avioehtosopimuksen, jossa kummankin puolison avio-oikeus poistetaan.

Laki niin kuin luetaan kirjoitti:

Selvennän hieman kalapaliikkianne, joka syntyy kun yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä :)

Maanmittari (MM) on aivan oikeassa siinä, että itse velasta joutuu avioliitossa puoliso vastuuseen ULKOPUOLISELLE VELKOJALLE ainoastaan silloin, kun se on otettu yhteistä taloutta varten (tosin MM kirjoitti myös puolison erityisiä tarpeita varten syntyneestä velasta, tämän osalta olen erimieltä). Rahalainaa puolisoiden yhteisvastuu ei koskaan voi koskea, oli velka otettu mitä tarkoitusta varten tahansa (Avioliittolaki 52,3 §).

Mutta sitten se kalapaliikin selvennys.

Vaikka puoliso ei joudukaan vastuuseen toisen puolison tekemästä (raha)velasta, tämä velka tulee huomioon otetuksi avioerossa. Avieron tultua vireille, toimitetaan puolisoiden välillä omaisuuden ositus, jossa myös puolisoiden velat vaikuttavat lopputulokseen. Näin olipa velka vain toisen nimissä tai yhteistä.

Esimerkki:
Puoliso A on velaton ja hänellä on omaisuutta 100 000 euroa.

Puoliso B:llä on velkaa 20 000 euroa eikä varoja lainkaan.

Kummankin puolison pitää osituksessa saada puolet yhteenlasketusta avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta eli (100 000 - 20 000):2 = 40 000 euroa. Tämä on ns. avio-osa.

Jotta kumpikin saisi osituksen perusteella avio-osansa avioerossa, pitää puolison A maksaa B:lle tasinkoa 100000 - 40 000 = 60 000 euroa.

Näin kun puoliso B saa 60 000 euroa, hänenkin varallisuutensa on avioeron jälkeen sama kuin puoliso A:lla eli 40000 euroa. B:n velka (20 000) jää edelleen hänen maksettavakseen, mutta nyt hänellä on sen maksamista varten 60 000 euroa varoja. Maksettuaan aikanaan velan, hänen varansa ovat käytännösssäkin saman suuruiset kuin A:llakin eli 60 000 - 20 000 = 40 000.

Näin siis puoliso joutuu vastaamaan toisen puolison tekemistä kaikista veloista viimeistään avioerossa (tai puolison kuollessa, jolloin myös toimitetaan puolisoiden omaisuuden ositus).

Edellä sanotulta velkavastuulta osituksen seurauksena voi välttyä tekemällä avioehtosopimuksen, jossa kummankin puolison avio-oikeus poistetaan.

Lue lisää

Kiitokset
Olet paljon parempi selittämään asioita kuin minä;-)

Pakko sen verran heittää tosta puolison eriyisiä tarpeita varten syntyneestä velasta että aiemmin en itsekään olisi tätä elatuksen piirin suoranaisesti laskenut. Aarnion kirjassa Suomen avioliitto-oikeus oli tämä todettu ja mielestäni aika hyvin perusteltunakin joten sen sieltä lainasin. Perusteluina käytetiin avioliittolain 46§ määritelmää elatukselle joka kuuluu seuraavasti: "Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen"
(lasten elatusmenosta oli viittaussäännös mutta lasten elatus onkin ihan triviaali juttu)

Ja tuolla elatuksen määritelmälmällä kun tulkitaan tuota 52.2§ niin saada tulokseksi että elatusta varten tehty velka käsittää myös toisen henkilökohtaista tarvetta varten tehdyn velan.
En tiedä sitten onko oikeuskäytännössä toi muuten selvitetty pitääkö 52.2§ elatus sanaa tulkita suppeammin kuin mitä 46§ pykälässä on määritelty. Kun laki oli niin vanha niin en pystynyt netistä löytämään hallituksen esitystäkään.

Ihan mielenkiinnosta haluaisin kuulla sinun mielipiteesi ja perustelusi asiaan.

Laki niin kuin luetaan kirjoitti:

Selvennän hieman kalapaliikkianne, joka syntyy kun yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä :)

Maanmittari (MM) on aivan oikeassa siinä, että itse velasta joutuu avioliitossa puoliso vastuuseen ULKOPUOLISELLE VELKOJALLE ainoastaan silloin, kun se on otettu yhteistä taloutta varten (tosin MM kirjoitti myös puolison erityisiä tarpeita varten syntyneestä velasta, tämän osalta olen erimieltä). Rahalainaa puolisoiden yhteisvastuu ei koskaan voi koskea, oli velka otettu mitä tarkoitusta varten tahansa (Avioliittolaki 52,3 §).

Mutta sitten se kalapaliikin selvennys.

Vaikka puoliso ei joudukaan vastuuseen toisen puolison tekemästä (raha)velasta, tämä velka tulee huomioon otetuksi avioerossa. Avieron tultua vireille, toimitetaan puolisoiden välillä omaisuuden ositus, jossa myös puolisoiden velat vaikuttavat lopputulokseen. Näin olipa velka vain toisen nimissä tai yhteistä.

Esimerkki:
Puoliso A on velaton ja hänellä on omaisuutta 100 000 euroa.

Puoliso B:llä on velkaa 20 000 euroa eikä varoja lainkaan.

Kummankin puolison pitää osituksessa saada puolet yhteenlasketusta avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta eli (100 000 - 20 000):2 = 40 000 euroa. Tämä on ns. avio-osa.

Jotta kumpikin saisi osituksen perusteella avio-osansa avioerossa, pitää puolison A maksaa B:lle tasinkoa 100000 - 40 000 = 60 000 euroa.

Näin kun puoliso B saa 60 000 euroa, hänenkin varallisuutensa on avioeron jälkeen sama kuin puoliso A:lla eli 40000 euroa. B:n velka (20 000) jää edelleen hänen maksettavakseen, mutta nyt hänellä on sen maksamista varten 60 000 euroa varoja. Maksettuaan aikanaan velan, hänen varansa ovat käytännösssäkin saman suuruiset kuin A:llakin eli 60 000 - 20 000 = 40 000.

Näin siis puoliso joutuu vastaamaan toisen puolison tekemistä kaikista veloista viimeistään avioerossa (tai puolison kuollessa, jolloin myös toimitetaan puolisoiden omaisuuden ositus).

Edellä sanotulta velkavastuulta osituksen seurauksena voi välttyä tekemällä avioehtosopimuksen, jossa kummankin puolison avio-oikeus poistetaan.

Lue lisää

Erinomaisesti selvennetty! KIITOS!

Tätä alunperin tarkoitin, vaikka sepustukseni jäikin alkeelliselle tasolle.

Jokohan voidaan paiskata Maanmittarin kanssa tassua ja lähteä seuraavaan koitokseen?

Ilmaismajoittaja kirjoitti:

Erinomaisesti selvennetty! KIITOS!

Tätä alunperin tarkoitin, vaikka sepustukseni jäikin alkeelliselle tasolle.

Jokohan voidaan paiskata Maanmittarin kanssa tassua ja lähteä seuraavaan koitokseen?

Lue lisää

Emmeköhän tuon tassun paiskaamisen voi tehdäkin.
Hyvää jatkoa elämääsi :-)

Maanmittari kirjoitti:

Kiitokset
Olet paljon parempi selittämään asioita kuin minä;-)

Pakko sen verran heittää tosta puolison eriyisiä tarpeita varten syntyneestä velasta että aiemmin en itsekään olisi tätä elatuksen piirin suoranaisesti laskenut. Aarnion kirjassa Suomen avioliitto-oikeus oli tämä todettu ja mielestäni aika hyvin perusteltunakin joten sen sieltä lainasin. Perusteluina käytetiin avioliittolain 46§ määritelmää elatukselle joka kuuluu seuraavasti: "Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen"
(lasten elatusmenosta oli viittaussäännös mutta lasten elatus onkin ihan triviaali juttu)

Ja tuolla elatuksen määritelmälmällä kun tulkitaan tuota 52.2§ niin saada tulokseksi että elatusta varten tehty velka käsittää myös toisen henkilökohtaista tarvetta varten tehdyn velan.
En tiedä sitten onko oikeuskäytännössä toi muuten selvitetty pitääkö 52.2§ elatus sanaa tulkita suppeammin kuin mitä 46§ pykälässä on määritelty. Kun laki oli niin vanha niin en pystynyt netistä löytämään hallituksen esitystäkään.

Ihan mielenkiinnosta haluaisin kuulla sinun mielipiteesi ja perustelusi asiaan.

Lue lisää

"Ja tuolla elatuksen määritelmälmällä kun tulkitaan tuota 52.2§ niin saada tulokseksi että elatusta varten tehty velka käsittää myös toisen henkilökohtaista tarvetta varten tehdyn velan."

AL 46 §:n alaan kuuluu puolisoiden erityisten henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttäminen. On kuitenkin ongelmallista lähteä siitä (kuten prof. Aarnio tekee) että tällaiseen tarpeeseen syntyneestä velastakin joutuisi puoliso ilman suostumustaan vastuuseen. Tähän on mielestäni kaksi syytä.

1) Toisen puolison tekemästä velasta vastuuseen joutunut puoliso ei saa mitään hyötyä tällaisesta velasta. AL 52 §:n säännöksen ymmärrän itse niin, että kun velka tehdään perheen yhteisen talouden hyväksi, on oikeudenmukaista, että siitä vastaa molemmat puolisot, koska hyöty tulee myös molemmille. Muuten sovelletaan velkojen erillisyyden periaatetta, kuten avioliitossa muutoinkin on laita.

2) Elättävä puoliso voi kontrolloida AL 46 §:n alaista elatusvastuuta täyttäessään, mitä tarpeita ja missä määrin puoliso tyydyttää elatusvelvollisen puolisonsa varoilla. Jos toinen puoliso voisi tehdä velkaa vapaasti ja vieläpä henkilökohtaisiin tarpeisiin (jotka periaatteessa rajattomat) tästä voisi seurata kohtuuton lopputulos elättävälle puolisolle. Sen vuoksi Aarnion kirjassa näkyy asetetun henkilökohtaisiin tarpeisiin tehdylle velalle katto, että henk.koht. kustannukset eivät saa ylittää sitä, mitä voi pitää kohtuullisena, mutta tämä näkemys ei kuitenkaan perustu lakiin. Aarnio näkyy ottavan tässä lainsäätäjän roolin tulkitessaan AL 52 § laajentavasti.

Vielä voidaan mainita se tilanne, jossa puolisot ovat tehneet avioehtosopimuksen (täysi avio-oikeuden poissuljenta). Silloin varakkaampi puoliso on nimenomaisesti halunnut pitää varallisuusasemat erillään puolisostaan, ja nyt kuitenkin AL 52 § nojalla hänelle voisikin seurata velkavastuu puolisonsa henkilökohtaisten tapeiden tyydyttämisestä. Elatusvastuuhan hänellä olisi avioehtosopimuksesta huolimatta, mutta vastuu velkojiin tuntuu liian pitkälle menevältä tällaisessa tilanteessa, kun hän avioehtosopimuksella on halunnut varallisuuden pitää erillään.

Se 20.000 ei mennyt mihinkään turhaan, perustin yrityksen jolla muutaman vuoden elätin lapseni ja miehenijoka ei sinä aikana tehnyt päivääkään töitä.Jos tietäisit mitä on kun pienellä tulolla yrittää saada lapsille perusasiat ja ruuan pöytään (usein jopa niin että itse söin lämpimän aterian 3-4 krt 7vk) jos olet saman kokenut, tule sitten aukomaan päätäsi tänne.

kun palkka.... kirjoitti:

Se 20.000 ei mennyt mihinkään turhaan, perustin yrityksen jolla muutaman vuoden elätin lapseni ja miehenijoka ei sinä aikana tehnyt päivääkään töitä.Jos tietäisit mitä on kun pienellä tulolla yrittää saada lapsille perusasiat ja ruuan pöytään (usein jopa niin että itse söin lämpimän aterian 3-4 krt 7vk) jos olet saman kokenut, tule sitten aukomaan päätäsi tänne.

Lue lisää

Kiitos kun selvitit tuon velan alkuperän. Kuten aiemmin selitinkin niin tuota ilmaismajoittajan mainitsemaan elatusvelkapykälää ei voi soveltaa raha-lainaan. Ja toisekseen valitettavasti KKO on todennut että elatusvelaksi ei lasketa myöskään velkaa jota on otettu yhteistäkin yritystä varten (vaikka yritys antaisikin elatuksen puolisoille.)

Ihan vaan tiedoksi.

Maanmittari kirjoitti:

Kiitos kun selvitit tuon velan alkuperän. Kuten aiemmin selitinkin niin tuota ilmaismajoittajan mainitsemaan elatusvelkapykälää ei voi soveltaa raha-lainaan. Ja toisekseen valitettavasti KKO on todennut että elatusvelaksi ei lasketa myöskään velkaa jota on otettu yhteistäkin yritystä varten (vaikka yritys antaisikin elatuksen puolisoille.)

Ihan vaan tiedoksi.

Lue lisää

Mutta velka lasketaan sinu omaksi velaksesi joka tarkoittaa sitä että se vähentää omaisuutesi säästöä kun tasinkoa lasketaan (saamasin tasingon määrä nousee tai maksamasi tasingon määrä ainakin vähenee.) Jos teillä oli avioehto jonka takia sinulle tuntuu jäävän velta ja miehesi saa omaisuuden (joka on lähinnä sinun rahoillasi hankittu) niin kannattaa vaatia käräjäoikeudelta osituksen sovittelua.

kuules herra jimmies! mistä ottaa?olet joka paikassa vain vinoilemassa ihmisten kirjoituksille.meneppäs hoitamaan tuota "pipiäs"jonnekki asiantuntevalle immeiselle ku tuntuu että kaikki ei ole kunnossa ku tunnut jotenki niin katkeralta!?

pimppa kirjoitti:

kuules herra jimmies! mistä ottaa?olet joka paikassa vain vinoilemassa ihmisten kirjoituksille.meneppäs hoitamaan tuota "pipiäs"jonnekki asiantuntevalle immeiselle ku tuntuu että kaikki ei ole kunnossa ku tunnut jotenki niin katkeralta!?

Lue lisää

Mielestäni voi vähän katkera ollakin jos on saatavia henkilöiltä, joita piti mukavina ja luotettavina. Antaa omaisuuttaan toisen käytettäväksi ja sen jälkeen pitäisi antaa vaan asian olla, jos toinen ei halua palauttaa tai korvata sitä.

Pahoitteluni "häiriköinnistä", mutta tarkoitus olikin herättää keskustelua siitä miten ihmiset miettivät velan maksamisen välttelemistä, kun se voisi olla maksettu jo muutaman vuoden päästä. Täällä näkee kirjoituksia esim. 2000-5000 € veloista, joita he eivät halua maksaa.

Ja menen hoitamaan pipiäni tuohon sohvalle ihan just nyt...

Jimmies kirjoitti:

Mielestäni voi vähän katkera ollakin jos on saatavia henkilöiltä, joita piti mukavina ja luotettavina. Antaa omaisuuttaan toisen käytettäväksi ja sen jälkeen pitäisi antaa vaan asian olla, jos toinen ei halua palauttaa tai korvata sitä.

Pahoitteluni "häiriköinnistä", mutta tarkoitus olikin herättää keskustelua siitä miten ihmiset miettivät velan maksamisen välttelemistä, kun se voisi olla maksettu jo muutaman vuoden päästä. Täällä näkee kirjoituksia esim. 2000-5000 € veloista, joita he eivät halua maksaa.

Ja menen hoitamaan pipiäni tuohon sohvalle ihan just nyt...

Lue lisää

joku tuntuu vetäneen suakin höplästä,ja se on vähän kyllä sama että pidät jotain ihmisenä mukavana ja rehellisenä ja menet takaamaan sille lainan niin kyllä se vaan ottaa päästä!ihmisiä voi käyttää niin monella tapaa hyväksi ja kaikki on yhtä kurjaa tapahtu se sitten miten tahansa.minä maksan kiltisti omasta kalliiksi tulleesta nimikirjoituksestani mutta ei se katkeruutta kyllä vie minnekkään!tsemppiä itsekullekkin!

Haloo ulosottomies !!!!
Alkuperäinen, sinun suojaosuutesi on 18 e/pv, vaikka kuinka maksaisit elatusmaksua. Suojaosuuteen otetaan huomioon vain ne sinun lapset, jotka asuvat samassa perheessä kuin sinä. Mutta jos käteen jäävät rahat ei riitä, niin voit jättää maksamatta elatusmaksun maksamatta niinkuin muutkin velat. Elatusavuilla (v.99 jälkeen erääntyneillä) on etuoikeus ulosottoperinnässä muihin velkoihin nähden, eli vastapuoli saa rahansa sitä kautta. Seurauksena on että ne muut velat lyhentyvät hitaammin, mutta sinulla jää käteen elämiseen enemmän !

Se on muuten 18€ ei suinkaan mainitsemasi summa, ei ainakaan mulla.vai tuleekos muka elatusmaksusta tuollainen korotus suojaosuuteen.

Yleensä kirjoitti:

Se on muuten 18€ ei suinkaan mainitsemasi summa, ei ainakaan mulla.vai tuleekos muka elatusmaksusta tuollainen korotus suojaosuuteen.

Se 18 euroa sinulla on ihan oikein. Eka ulosottomiehen mainitsema 22,56 euroa on väärin. On aivan sama maksakko elatusmaksun vai et, se suojaosuus on 18 euroa.