Avoliitossa lähes 17v

EI naimisiin tarvinnut mennä vaan miski ette tehneet keskinäistä testamenttia että avopuolison hyväksi jos toiselle käy jotain niin ei olisi miehen sululaisten kanssa tapella oamiosuudesta.

Ikävää että näin kävi. Perintöen suhteen ihmiset ovay julmia ja häikäilemättömiä.

Yksi huomio kaikille muistutus. Ei koskaan pelkästään yhteistä tiliä! Aina on hyvä olla oma tili, oli kyseessä sittenavo- tai avioliitto. Koska koskaan ei tiedä kuinka käy. On siis aina hyvä olla sitä omaa rahaa jemmassa jonkin verran omalla tilillä myös. Yhteisiin kuluihin (ruoka, vuokra/vastike, yhteiset laskut) yhteinen tili jonne molemmat siirtää X määrän.

Mitä se naimisissa oleminen olisi auttanut?
Miehen sisaret olisivat saaneet lakiosuuden joka tapauksessa. Puolet. Tässä esimerkkitapauksessa.
Eikö se mene niin?

Paskointahan kaikissa asioissa on se iänikuinen jälkiviisaus joka ei johda mihinkään. Paitsi entistä alempaan pahanolon tilaan.

Edellä olevat kommenttini ovat sanoja "yleisellä tasolla ajatellen" ei henkilökohtaisia.

Osanottoni synkän ja tarpeettoman menetyksen johdosta. Toivottavasti rapajuoppo on saanut ehdottoman vankeustuomion. Sanon rapajuoppo koska rattijuopot ovat myös sitä kategoriaa.

Vuokraa ei tartte tuossakaan tilanteessa maksaa kun ei ole vuokrasopparia ja saa avoleskikin asua myyntiin saakka asunnossa ilman mitää vuokria ja se siitä. Kun maksoit vuokraa niin varmasti vaadit että miehesi sukulaiset myös osallistuvat talon käyttökuluihin kuten lämmityskeen ja muihinkin jokapäiväisiin juttuihin mikä kuuluu vuokraajalle..

Sitä ei todellakaan tulla toimineeksi ajoissa siltä varalta että jotain ikävää parisuhteelle tapahtuisi. Kuvitellaan vaan että sitten ennen kun... Ei vaan saa aikaiseksi, vaikka mielessä olisi.
Itselle taas se että avoliittoon on tullut uusi laki tuntuu harmilliselta. Sitä kun on nimenomaan avoliitossa sen takia että kumpikin omistaa omansa. Nyt kun mahdollisuus, että toinen voisi saada tasinkoa vaatii järjestämistä ja ennakointia. Vaikka omalla kohdallani kaikki sinänsä on selvää, mutta mahdollisuus siihen että joku olisi vaatimassa jotain itselle kuulumatonta vaatisi kuitenkin työtä, vaivaa ja varmaan maksujakin sen todentamiseksi.

Niin, naimisiin ei tosiaan tarvitse mennä, mutta testamentti pitäisi avopuolisoiden ehdottomasti tehdä toisen hyväksi, että tällaiselta vältyttäisiin. Itse olen tehnyt avokilleni selväksi, että siinä vaiheessa, jos yhteistä omaisuutta hankitaan, mennään joko naimisiin tai tehdään testamentti. En missään nimessä halua päätyä samaan tilanteeseen kuin aloittaja, että rakkaani lisäksi menettäisin vielä kotinikin, jos pahin tapahtuisi. Enkä halua puolisonikaan joutuvan sitä kokemaan, vaan haluan kaikin keinoin turvata hänen elämänsä, jos minulle kävisi jotain.

Onneksi tuli mentyä naimisiin, eipä tarvitse tällaisiakaan pähkäillä vaikka mitä sattuis.

Olen ihan samaa mieltä. En ymmärrä miksi ei mennä naimisiin ja virallisteta liittoa jos kerran on aikomus elää yhdessä. Siitä kärsii joka tapauksessa jossain vaiheessa jompi kumpi. Miksi elämästä täytyy tehdä monimutkaista vain jonkin periaatteen vuoksi. Itse olen myös elänyt avoliitossa vuosia ennen kuin mentiin naimisiin. Tosin en laittanut yhteiseen omaisuuteen raha avoliiton aikana. Tein selväksi että ei ole lain edessä yhteistä omaisuutta niin ei ole käytännössäkään.
Suurimmat hankinnat olemme tehneet yhdessä vasta sen jälkeen kun olemme olleet naimisissa. Eikä meistä kumpikaan kadu että on menty naimisiin. Jos kerran rakastaa toista ja haluaa elää toisen kanssa niin silloin kannattaa mennä vihille. Jos ei halua juhlia ja kirkkohäitä niin käy maistraatissa ei siellä kauaa mene.

Ei sisarukset saa lakiosaa, joten jos olisitte olleet avioliitossa, olisi asunto jäänyt sinulle ja vasta sinun jälkeesi olisivat saaneet osuutensa ja sinun osuutesi sinun vanhempasi ja sisarukset.

Avoliitoissa ja uusperheissä on syytä aina pitää asiat erillään, tarpeen mukaan avioehto ja testamentti. Useimmiten yhteiselo aloitetaan niin intohimon ja rakastumisen tunteissa, että tämä tärkeä asiapuoli jää hoitumatta. Lisäksi vielä tehdään noita yhteisiä tilejä, mikä on todella väärin. Yksi yhteinen tili voi olla yhteisten asioiden hoitamiseen ja siihen kumpikin tallettaa sen mukaan, miten osuudet vaativat. Helppo laske prosentuaalinen osuus. Eipä ole pahaksi avioliitossakaan olla oma tili, meillä on ja rahasta ei ole tarvinnut riidellä, kumpikin ostaa omat henkilökohtaiset asiat omilla varoillaan.

No hyvä on neuvoa, en ole itsekään tehnyt avioehto, en myöskään testamentti, joka kyllä erinäisten tapahtuminen vuoksi pitäisi tehdä.
Olen joutunut työssäni tekemisiin perhe-oikeuden kanssa useaan kertaan
ja olen myös tenttinyt aihealueen.
Varsinkin nyt on tärkeää, että ei hyökätä yhteen ajattelematta näitä talouspuolen asioita, sillä kovin epävarmaa on se, kuinka kauan suhteet kestää tai sitten sattuu näitä onnettomuuksia, sairautta eli hoitakaa asiat kuntoon ja yksi on tärkeää, jokaisella oma tili ja yhteinen tili vain yhteisten asioiden hoitamiseen.