Oma kertojanääneni on hirveä!

voivottelija

Tympii! Kirjoitan erästä tekstiä missä on useampi henkilö äänessä, mutta he näyttäytyvät tosi rasittavina ja itse en jaksaisi lukea henkilöistä jotka on kirjoitettu tuolla tyylillä. Mutta muuttaminen on tosi vaikeaa, koska silloin tuntuu että pitäisi kopioida jonkun muun kirjoitustyyliä. Tämä nimittäin on se oma ääneni, mistä aina puhutaan, mutta en tykkää siitä yhtään!

Mitä jos on löytänyt sen kuuluisan oman äänen, mutta paljastuukin, ettei se ole ollenkaan kiva. Ei ainakaan ollenkaan sellainen, mitä itse lukijana tykkäisi lukea?? :(

6

146

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Tarzanin punajuuri

      Kun puhutaan termistä "oma ääni", tarkoitetaan tunnistettavaa ja persoonallista kirjoittamistyyliä. Eli jos lukijan eteen läväytetään anonyymi teksti, hän pystyy lukemansa perusteella päättelemään kuka tekijä on. Tällainen tunnistettava kirjoittaja on esimerkiksi kansan rakastama Veikko Huovinen.

      Jos Tarzan olisi kirjailija, hän kirjoittaisi tyyliin: "Minä Tarzan, sinä Jane. Sinä apina, missä punajuuri."

      Tarzanin ääni on myös tunnistettavaa, mutta siitä puuttuu "oma ääni". Eli kyse ei ole siitä miten sanotaan, vaan siitä mitä sanotaan. Tekstin sisällöstä puhuttaessa tarkoitetaan elämänkatsomusta ja päähenkilöiden ajattelutapaa. Näiden hiomiseksi tarvitaan elämänkokemusta ja loputonta taustatyötä.

      Sinun tapauksessasi saattaa olla kyse tästä Tarzan-syndroomasta, eli "oma ääni" ei ole se miten päähenkilöt keskustelevat vaan mitä he sanovat. Jos tekstisi henkilöt puhuvat ja tekevät tyhjänpäiväisiä asioita, sinun kannattaa todellakin harkita muuttamista viidakkoon Tarzanin entiseen puumajaan. Sieltä palattuasi apinat ja punajuuret ovat todennäköisesti löytäneet paikkansa, tekstisi alkaa kukoistaa ja pikkuhiljaa se "oma äänikin" löytyy.

      J

      • cinerbycrox

        Muuta tyyliäsi. Et ole determinoitu ääneen, josta et pidä. Etsi tyyli, josta itse pidät. Kopioimisessa ongelma on että yrittää jäljitellä jotain mistä kuvittelee muiden pitävän. Olet enemmän kuin alkeellinen ääni. Muuttuuhan ihmisen fyysinen äänikin äänenmurroksessa. Kirjoittajan äänikin elää.


    • 88€

      Siirrä teksti syrjään ja mieti, millaista tekstiä itse haluat lukea. Tarkoitan sekä tyyliä että sisältöä. Motivaatio editoida ei riitä, jos et itsekään pidä tekstistä.

      Suurin osa teksteistä on harjoittelua eli roskiin on heitettävä paljon. Olisi huono merkki, jos olisit heti itseesi tyytyväinen ;)

      • milli silli

        Maailmanlaajuisesti kirjoittajia on satoja miljoonia, eli vaikka kuinka haluaisi, niin aina jostain löytyy kaksoisolento. Turha kopioimista on murehtia jos ei oikeasti kopioi. Samaten on turha murehtia lukijoiden suhtautumista. Kymmenen tuhannesta saa kirjansa julki ja viisi niistä kymmenestä saa toisen kirjan kauppoihin, että harrasteluhommista ei kannata stressata.


    • Unohtumaton Muisto

      Kannattaako omasta äänestä huolestua, se on sormenjälkesi nyt ja tässä. Se on ollut todennäköisesti kirjallisen urasi aiemmassa vaiheessa erilainen ja siitä varmasti tulee toisenlainen. Ehkä et ole koskaan siihen tyytyväinen. Loppujen lopuksi, onko sillä väliä, mitä sinä siitä tuumit? Enemmänkin asia kuulunee lukijoillesi. Sinä vain hyväksyt välttämättömyyden: olet kirjailija se mikä juuri nyt olet.

    • Sarviakin pukkaa:)

      Sanopa muuta!:)

      Mutta millainen onkaan, esim. Suomi24:n antaman esimerkin voima?:

      Olen saanut tutustua puhuvaan papukaijaan.

      Se lensi sateesta kuin sokkopöllö päin ruutuani.
      Sen nokka loksahti tavallista tiukemmin ristikkäin.

      (Tiedäthän sinä nyt aivan varmasti,
      mitä minä tällä kertaa, tasan tarkkaan mahdan tarkoittaa?)

      - Hmmpf, se sai vain ensi alkuun äännähdetyksi.

      - Mistäs sinä siihen? kysyin siltä,
      mutta se ravisteli yhä vain päätään
      ja katseli minua kuin ei olisi ihan viisas.

      Kun se sai nokkansa auki,
      se näytti ryhdistäytyvän ja
      puhalsi keuhkojensa voimalla ulos
      kaiken, mitä se sillä hetkellä keksi matkia:

      - Hmmpf! Arrrrkisssstossssta!!! Arki...ssssss... tosta!

      - Arkistot saattavat sisältää monta salaisuutta,
      selitin sille itsestään selvästä asiasta itsestäänselvyyden.

      - Hmmpfskatti, se sanoi ja
      lennähti peilin eteen päivän postipinon päälle
      sukimaan kuiviksi ja kiiltäviksi märkiä sulkiaan.

      Sitten se nakkeli lisää niskojaan
      puolelta toiselle omalle peilikuvalleen,
      iski sille silmää, aukoi ja sulki sille nokkaansa,
      mutta ei saanut mitään sen tärkeämpää
      ihmisestäkään sillä kertaa toistetuksi.

      - Otit sitten ja karkasit jonkun häkistä?
      Vai ihanko vaan käsistä? Kysäisin siltä,
      kun se taas näytti alkavan kyllästyä
      peilikuvilleen keikistelyyn.

      Arvelin, ettei se muuten vain suin päin
      kylään kenenkä tahansa ruudun läpi
      pyrkisi edes vahingossa tuppaamaan.

      - Hmmpfsista! Kankkulankaivoon! se tuhahti.

      - Vai niin, että sitä rataa?

      - Leo Jokela!

      - Pahakin karma?

      - Suorastaan karmea! se narahti, leuhahti siivilleen, keittiöön ja
      varasti aamiaistarjottimelta kanelikorpun ja
      pudotti sen pöydälle jalkojensa juureen

      - Saisiko korpun kera olla hieman teetä? Lämmikkeeksi?

      Yritin olla sille mahdollisimman vieraanvarainen, olihan se.. oli se.

      - Kuivaa! Alkoikin olla liian kuivaa, se känähti,
      lukitsi korpun käyrän nokkansa puristuksiin
      ja yritti vyöryä taakkoineen ulos
      raollaan olevan tuuletusikkunan kautta.

      - Hmmpfskatin himmpfskatti, se mumisi.
      Vähänkö ahdasta! Niin että hmmpfsista vaan!

      Kuului hento tömpsähdys aivan kuin papukaija
      olisi jälleen törmännyt päin jotakin.

      Kurkistin kadulle sen perään.
      Ehdin nähdä, kuinka se ehti juuri ja juuri kierähtää sivuun
      potkulaudalla mäkeä alas laskevan pojanviikarin tieltä.

      Sitten sen ylitse vyöryi venäläinen rekka.

      Synkkiä pilviä vyöryi yhä taivaan rajasta,
      hämärsi näkymät.

      Vesi vyöryi alas mäkeä,
      sade hakkasi katua puhtaaksi.

      Ilma raikastui ja viilentyi sopivasti yötä vasten.
      Samaan taloon pesiytynyt,
      kaikkien tuntema pervokin palaisi pian iltalenkiltään,
      painaisi jälleen poskensa kamarini ruutua vasten.

      Yrittäisi kuulostella jo ulkoa käsin, salaa,
      mitä sisällä tapahtuu.
      Tai sitten rappukäytävästä,
      lukitun oveni takaa.

      Ei kuulema voi unohtaa.
      Kertoo kaikille rakastavansa liikaa.

      Sitä itseään.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      147
      10792
    2. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      56
      3063
    3. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      208
      2882
    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      25
      2147
    5. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      17
      1898
    6. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      17
      1719
    7. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      14
      1686
    8. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      19
      1607
    9. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      18
      1553
    10. 83
      1536
    Aihe