Isäni kuoli reilu viikko sitten. Tuntuu etten ole antanut itseni surra kunnolla. Isän kuolin iltana itkin ja seuraavana päivänä itkin vähän mutta koko ajan koitin pidättää itkua. En ole antanut itselleni lupaa itkeä ja surra vaan sysäsen surun sivuun. Kouluun menin heti vaikka tiesin että se ei ole paras idea koska sielläkin vaan sysäsen surun sivuun enkä "muista" itkeä jos itkettää. En kerennyt näkemään isääni ennen kuolemaa enkä ole isääni nähnyt valehtelematta johonkin puoleen vuoteen ja isälle soitin isän päivän jälkeisenä tiistaina ja olen itselleni vihanen siitä kun en useammin ole isään ollut yhteydessä. Iskä oli mulle todella rakas ja aina olen ollut isän tyttö. Tahtoisin nyt vaan antaa itseni surra ettei suru patoudu sisälleni ja purkaudu joskus suurempana ulos. Isä ei kerennyt käydä mun omassa asunnossa enkä kerennyt isälle kertomaan asioista joista olisin halunnut isälle sanoa. Rakastan sua iskä ja olen nyt ja aina sun tyttösi!
Isän kuolema ja sureminen
5
137
Vastaukset
- jo mummeli-ikäinen
Kun läheinen kuolee, niin siinä on alussa jonkinlainen sokkivaihe. Sekin on luonnollista, että sysää tunteita ja surua pois mielestä. Kun päätit kirjoittaa, on surun käsittelyä. On hyvä juttu, että teillä on ollut hyvät välit molemmin puolin. Elämässä käy vain niin, että ei tule tai olosuhteet eivät anna tilaa pitää kontakteja yllä.
Varmaan isäsi on ajatellut sinua paljon niin kuin sinäkin. Pääsetkö hautajaisiin. Voit muistella isää hänen viimeisellä maallisella matkalla. Jospa kirjoitat kirjeen isälle ja luet sen vaikka isäsi haudalla.
Uskovaisena tiedän että elämämme jatkuu kuoleman jälkeen. Täältä lähtö ei ole sitten viimeinen ero.
Voi tästä eteenpäin ja halit. - Nuori Nainen
Voimia kovasti sulle! Kiva kun kirjoitit tänne, vaikkakin asia on tosi surullinen.
Voin suositella hengellisen kirjallisuuden lukemista, vaikka Uuden Testamentin jos siltä tuntuu. Itse koen samalla lailla kuin edellinen kirjoittaja, että nämä ovat vain väliaikaiset hyvästit - jossain vaiheessa tapaamme taas ja se on oleva ilon päivä.
Netissä on hyviä puheitakin esim. saarna.net -sivuilla jos ne antavat voimia.
Lisäksi voin suositella Tv7:n ohjelma-arkiston ohjelmia, nuorille suunnattu ohjelma on esim. Come Home. Siellä on eri aiheita mitä he käsittelevät. Jos tuntuu ettei oo voimia mihinkään, noista voi laittaa koneelle jonkun pyörimään ja vain kuunnella niitä.
Ihan hirmupaljon tsemppiä sulle ja jaksamisia!!! Hei Isän tyttö
Miten nyt voit? Miten olet päässyt eteenpäin surusi kanssa? Minusta on hienoa, että kirjoitit surustasi. Sekin on surutyön tekemistä. Tätä lukiessani ajattelen, että ehkä kirjoittaminen voisikin olla sinulle sopiva tapa surra? Voisitko kirjoittaa – vaikka itsellesi – jotain isästäsi? Muistoja, mitä teit yhdessä isän kanssa, sitä mitä isä sinulle merkitsi ja mitä haluaisit isälle kertoa…
Toki on tärkeää myös se, että voisit puhua jonkun kanssa surustasi. Onko sinulla tällaista ystävää tai läheistä ihmistä?
Sureminen on todellakin surutyötä. Se voi uuvuttaa ja väsyttää. Mutta surusta selviää suremalla. Ehkä voit etsiä itsellesi paikkoja ja tilanteita, joissa voit antaa surun ja itkun tulla.
Isäsi on varmasti rakastanut sinua ja se rakkaus varmasti kantaa sinua elämässäsi.
Tervehtien Päivi-pappi Hämeestä- (Aloittaja)Isän tyttö
Voin olosuhteisiin nähden hyvin. Isän hautajaiset olivat vähän reilu viikko sitten ja oikein nätit ja kotoisat hautajaiset olivat. Tuntuu että hautajaiset ja isän kodilla käynti sai tajuamaan asioita mutta suru on niin suuri että tuntuu etten saa asioita järjestykseen. Kuuntelen paljon niitä lauluja joita soi hautajaisissa ja mitä isän kanssa kuunneltiin. Tuo idea että alkaisin kirjoittamaan surusta on hyvä ja voisin alkaakin kirjoittamaan.
- mummeli edelleen
(Aloittaja)Isän tyttö kirjoitti:
Voin olosuhteisiin nähden hyvin. Isän hautajaiset olivat vähän reilu viikko sitten ja oikein nätit ja kotoisat hautajaiset olivat. Tuntuu että hautajaiset ja isän kodilla käynti sai tajuamaan asioita mutta suru on niin suuri että tuntuu etten saa asioita järjestykseen. Kuuntelen paljon niitä lauluja joita soi hautajaisissa ja mitä isän kanssa kuunneltiin. Tuo idea että alkaisin kirjoittamaan surusta on hyvä ja voisin alkaakin kirjoittamaan.
Voimia edelleen nyt elämäsi raskaana aikana. Pikkuhiljaa psyyke antaa lupaa ja tilaa käsitellä asiaa ja kirjoittaessa tulee mieleen muistoja, mieli reagoi ja tunteetkin tulevat selvemmin pintaan. Möykky rinnassa liikehtii.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)14710792- 563063
- 2082882
- 252147
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais171898- 171719
- 141686
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa191607"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla181553- 831536