Miksi laihduttaminen on turhaa

Jos ajatellaan, kuinka paljon ihmiset syövät kaloreita vuodessa, niin koska vuodessa on 365 päivää, ja ihmiset syövät noin 2600 kcal päivässä, niin jos pyöristetään, tästä tulee noin miljoona kcal vuodessa. Jos ihminen lihoo tai laihtuu noin kaksi kiloa vuodessa, niin kaksi kiloa on 2 x 7000 kcal = 14 000 kcal vuodessa.

14 000 kcal miljoonasta on 1,4 %. Eli energiatasapino heilahtelee vain näin vähän, 1,4 % vuodessa.

Olemme loistavassa energiatasapainossa
.
Jopa ylipainoiset ihmiset pysyvät samoissa lukemissa vuodesta toiseen. Tutkimusten mukaan ihmisen paino pysyy melko samana vuodesta toiseen. Tunnetussa Framinghamin sydäntutkimuksessa ihmisten paino nousi 10 % kahdessakymmenessä vuodessa, eli keskimäärin laskettuna 0,5 % vuosittain. Jopa ylipainoiset ihmiset pysyvät samoissa lukemissa vuodesta toiseen.
Tilastollisesti yleinen suuntaus on se, että ihmiset lihovat pikkuhiljaa 40 – 50 ikävuoteen asti, tällöin paino tasaantuu.

Ihminen voisi periaatteessa säädellä syömistään tahdonalaisesti, ja alentaa painoaan pysymällä jatkuvasti nälässä. Jatkuvalla nälällä on kuitenkin psyykkisesti haitallisia seurauksia. Maailman ainoassa hyvin kontrolloidussa nälkiintymistutkimuksessa (Minnesota Semi-Starvation Study), vapaaehtoiset aseistakieltäytyjät, joiden kalorin saanti vähennettiin puoleen kuuden kuukauden ajaksi, kärsivät vakavista kielteisistä psyykkisistä oireista tutkimuksen edistyessä. Koehenkilöt muuttuivat masentuneiksi, apaattisiksi, eristäytyivät muista ihmisistä, tulivat ärtyisiksi, alkoivat keräillä pakonomaisesti esineitä, heille syntyi pakkomielteitä ruokaa kohtaan. Elinikäisinä seurauksina osa koehenkilöistä kertoi myöhemmin tuntevansa pohjatonta nälkää ja joutuvansa tietoisesti rajoittamaan omaa syömistään. Osa kärsi ahmimiskohtauksista, jolloin he söivät jopa 8000 kcal vuorokaudessa.

Minnesotan tutkimuksessa koehenkilöt alkoivat ajattelemaan ruokaa jatkuvasti. Heidän ajatuksensa kietoutuivat eri tavoin ruokaan. Biologisesti ja psykologisesti tämä on ymmärrettävää. Jos luonnossa eläin kärsii janosta, niin sen keskushermosto pakottaa sen vettä etsivään käyttäytymiseen, jos nälästä, niin keskushermostossa syntyy paine ravintoa etsivään käyttäytymiseen. Samoin myös ihmisillä. Jos elimistössä on vajaatila, niin ajatukset keskittyvät vaajatilan korjaamiseen, ja ihmisen on vaikeaa keskittyä muihin ajatusten sisältöihin. Laihduttaja tuntee tämän ilmiön siten, että laihdutuskuurin aikana ajatukset liikkuvat jatkuvasti ruokaa kohti. Ajatus voi olla: ”Kieltäydyn syömästä herkullista pizzapalaa”, mutta pitsapala nousee muiden ruokien tavoin pysähtyneinä hetkinä tietoisuuden sisällöksi.

Jos ajattelit, että laihtuisit pysyvästi ja söisit jatkuvasti vähemmän, kuin mitä elimistösi ja keskushermostosi asetusarvo sinulle säätää, niin kohtalona olisi jatkuva nälkä ja jatkuva erilaisten ruokien ajattelu. Erittäin harvalla ihmisellä on mahdollisuus sietää tällaista tilannetta, ja erittäin harvalla on siihen tarvittavaa jatkuvaa tahdonvoimaa. Unelma siitä, että nälkä unohtuisi, tai että ihminen oppisi pienempään ruokahaluun, on vain virheellistä unelmointia, sillä nälän tunne tulee samanlaisesta biologisesta itsesäätelyjärjestelmästä, jotka säätelevät hengitystä tai janon tunnetta.

Laihduttamista koskevat tutkimukset osoittavat siihen suuntaan, että ruokahaluamme säätelee asetusarvoon perustuva itsesäätelyjärjestelmä. Valitettavasti tähän asetusarvoon ei ole menetelmää puuttua, jos ei oteta huomioon laihdutusleikkauksilla saavutettuja tuloksia. Niin kauan kun emme voi vaikuttaa asetusarvoon, niin laihtua voi kyllä joksikin aikaa, mutta tämä edellyttää ihmiseltä nälän tunteen jatkuvaa voittamista ja tarpeidensa aktiivista kieltämistä. Heti, kun ihminen lopettaa laihduttamisen, eli omien sisäisten nälän tunteidensa tietoisen aktiivisen vastustamisen, niin elimistö alkaa korjata vajaatilaa ja nostaa painon jälleen asetusarvon olettamaan tilaan. Tämän vuoksi pysyvä laihtuminen ei ole mahdollista, ja siksi on kysyttävä, on hetkellisessä painon pudotuksessa laihdutuskuureilla mitään mieltä? Laihdutustutkimuksen valossa näyttää siltä, että laihduttamisessa ei ole mitään mieltä, vaan se on vain meille kulttuurillisesti myyty unelma laihemmasta kehosta johon oma halumme olla laihempia panee meidät uskomaan. http://ravitsemustiede.hpage.com/

Jaa, itse tiputin 9 vuotta sitten 12 kiloa 5 kuukaudessa ja eipä se siitä ole mihinkään noussut. Eikä tässä todellakaan ole tarvinnut nälässä kärvistellä, päinvastoin syön sellaisia ruokia ja annoksia joita moni laihdutusneuvoja kauhistelisi.

Olen kyllä samaa mieltä siinä, ettei laihduttamisessa ole järkeä ellei sen jälkeen muuta tapojaan. Se taas ei tarkoita, että pitäisi loppuelämä syödä vähemmän tai olla nälässä vaan sitä, että syö kunnon ruokaa. Itse näen asian niin että vääränlainen ruokavalio sotkee koko aineenvaihdunnan josta taas seuraa se mitä kirjoitit.

Laihduttaminen on helppoa, toisin ku tää leikkausmainos väittää. Ja vaikutukset pysyviä.

Ravitsemustiede katsoo asiaa aivan väärästä näkökulmasta. Olet oikeassa siinä, että meidän kehomme säätelee nälkäsignaaleja ja syöminen on käytännössä samanlainen pakko kuin hengittäminen, mutta olet väärässä siinä, etteikö nälkään voisi vaikuttaa.

Nälkään vaikuttaa fyysiset ja osittain myös psykologiset tekijät (ihminen on psykofyysinen kokonaisuus kuitenkin). Fyysiseltä osalta näläntunnetta säätelee hormonit, pääosin leptiini (kylläisyys) ja insuliini (verensokeri), joiden määrä ja määrän vaihtelut kehossa aiheuttavat näläntunnetta. Ylensyömisen (ja ravinneköyhän ruuan) seurauksena keho tulee jossain määrin resistentiksi leptiinille, jolloin kylläisyyden tunne viivästyy -> ihminen syö enemmän. Toisaalta liikaa verensokeripiikkejä aiheuttava ruokavalio saa insuliinintuotannon sekaisin, jolloin insuliinia erittyy liikaa ja rasva varastoituu tehokkaammin -> lihominen kiihtyy.

Nämä asiat on (helposti) korjattavissa elämäntapamuutoksilla. Lautaselta poistetaan ravinneköyhä ruoka (puhdistettu ja prosessoitu ruoka kuten valkoiset viljat, einekset, sokeri, mahdollisesti rasvattomat maitotuotteet ja suurin osa kaikista kevyttuotteista) ja tilalle laitetaan ravinnerikasta ruokaa, kuten kasviksia kaikissa väreissä, marjoja ja hedelmiä hyvää, laadukasta lihaa (ja kanaa, kalaa etc), laadukkaita rasvanlähteitä (oliiviöljy, kookosöljy, siemenet, pähkinät, mahdollisesti täysrasvaiset maitotuotteet, voi) ja jonkin verran täysjyvätuotteita. Elämäntapaa muutetaan aktiivisemmaksi lisäämällä esimerkiksi hyötyliikuntaa, kuten kävelyä tai pihatöitä ja/tai aloittamalla mieleinen liikunnallinen harrastus. Lihaksia kuormittavaa liikuntaa olisi hyvä tehdä pari, kolme kertaa viikossa. Elämästä pyritään vähentämään stressiä opettelemalla esimerkiksi parempaa ajanhallintaa, vähentämällä työmäärää, vähentämällä alkoholinkäyttöä, poistamalla huonot ihmissuhteet ja antamalla aikaa rauhoittumiselle ja levolle.

Stressin hallitseminen ja siitä eroonpääseminen vaikuttaa suoraan syömiskäyttäytymistä hallitseviin psykologisiin tekijöihin. Onnellisen ihmisen ei tarvitse turvautua lohtusyömiseen. Parempi itsetunto ei pakota syömään seurassa, mikäli ei ole oikeasti nälkäinen (uskaltaa sanoa ei). Kiireetön elämä mahdollistaa syömishetkeen keskittymisen, jolloin ei vahingossa syö enempää kuin on tarvis (on tehty tutkimuksia, joiden mukaan ihminen syö jopa 20% enemmän esimerkiksi tv:tä katsellessa).

Kun ruokavalio on muutettu ravinteikkaaksi, liikuntatottumuksia muutettu paremmin kehon toimintaa tukeviksi ja stressiä on vähennetty, painonhallintaan ei tarvitse enää kiinnittää niin huomiota. Tasapainon saavutettua satunnaiset poikkeamiset optimaalisesta ruokavaliostakin ovat sallittuja (ei kuitenkaan mitään viikkoja kestäviä grillimakkaraputkia). Laihduttamisen ei siis ole pakko tarkoittaa nälkäkuuria, tiukkoja ruoka- ja kalorirajoituksia tai kovaa liikuntaa, josta ei edes pidä. Parasta painonpudotusta on se, että tekee hyviä valintoja, pyrkii valitsemaan aina sitä vähän parempaa.

Ei se paino pysy alhaalla kaikilla leikatuillakaan:

http://www.dailymail.co.uk/health/article-2174497/How-gastric-surgery-patients-ALL-weight-on.html

Koska laihdutusleikkaus on suht tuore keksintö, todella pitkän seurannan käsittäviä tutkimuksia ei edes ole vielä.

Enpä tiennytkään olevani luonnonoikku. Olen nimittäin viimeisten neljän vuoden aikana laihduttanut lähes 40 kiloa. Hidas tahti kyllä, mutta pysyvä. Painon suunta kun ollut koko ajan joko laskeva tai ajoittain paikallaan pysyvä. Miten tämän tuloksen sitten saavutin? Vaiheittaisilla, PYSYVILLÄ ruokavalio- ja liikuntatottumusmuutoksilla. Aina oman jaksun mukaan lisää viilausta painon junnatessa, ja kas, se lähtee putoamaan taas. Aloittajan mukaanhan tämä on muka mahdotonta. Ei se ole, kun malttaa ottaa asiat rauhassa ja ikään kuin portaittain.

Hauskinta tässä verraten aloittajan juttuun on, että minun ei edes tarvitse kamppailla nälkää vastaan. Syön nimittäin täyttävää, hyvää ruokaa. Sellaista saa käyttämällä paljon kypsennettyjä kasviksia/juureksia, naturellina ostettua lihaa, perunaa jne. Avaimena on jättää kaikki einekset pois ja tehdä ruoka n. 90% itse. Kun alkeet ensin oppii, niin siitä tulee rentouttavaa ja vaivatonta puuhastelua. Ajan kulumisesta ei tässä yhteydessä kannata vinkua; kun tekee isompia annoksia valmiiksi pakastimeen ja/tai etsii nopeita reseptejä, terveellisen ja maittavan ruoan kokkaamiseen ei mene keskimäärin edes tuntia päivässä.

Liikuntaa olen alkanut harrastaa 3-5 kertaa viikossa. Totta kai täysin liikkumattomalle sellainen tuntuu "kamppailulta" ja sietämättömän vaikealta, mutta kun liikuntaan tottuu se ei ole mikään vaiva vaan joskus jopa mukavaa. Varsinkin raittiissa ulkoilmassa reippailu lisäksi virkistää mielialaa ja järkeä kummasti sekä parantaa unta. Kyseessä ei ole mikään amfetamiinin kaltainen piristysruiske niin kuin jotkut väittävät, mutta ero on kyllä selvä liikkumattomuuteen verrattuna.

Summa summarum, koko aloitusviesti on jonkun saamattoman tekosyy olla edes yrittämättä. Ei näin.

En todellakaan lähde mihinkään leikkaukseen. Mielummin vaikka lihon takaisin, ainakin vähän, ja palaan ajoissa ruotuun. Leikkauksista on ollut monille ihmisille haittaa ja moni on kuulemma sanonut ettei kinä olisi antanut leikata, jos olisi tienyt miten paljon haittaa siitä on. Ongelmasyöjät ovat asia erikseen, mutta minä pystyn laihtumaan 1500 kalorin ruokavaliolla jos haluan ja ylläpitämään painoa reilu 2000 ruokavaliolla, jos haluan.