Tuntuu etten pärjää taaperon kanssa

Jos nyt jotain vastaisin kun osui kohalle:)itellä jo murkut lapset ja muistelin et on pottailun kans sillon ollu vaikeaa,mut sitkeästi vain kannustaen potalle ja kehuen jos jotain tulee.2-vuotiaalle kaverit ei oo viä niin tärkeitä mut ite kävin seurakunnan perhekerhossa ja tykkäsin.Saa jutella muiden äitien kans,lapselle toimintaa ja tekemistä,suosittelen!Nauti siitä omasta hetkestä jonka saat jos mies viettää aikaa lapsen kanssa,älä turhaan pode syyllisyyttä.Sillä jos saa hetken touhata jotain muuta kuin lastenhoitoa niin olo on energisempi ja jaksaa taas arkea.Isovanhemmat myös hyötykäyttöön:)Tämä todella on tahtojen taistelua mutta väliaikaista elä huoli.Nyt kun katon omia murkkuja mietin mihin ne vuodet meni, ollappa viä pikkuisia..

Olet aloittanut potattelun liian myöhään. Otollisin aika oppia kuivaksi on ENNEN kaksivuotissynttäreitä.

Ensimmäiset tuloksettomat istunnot on hyvä aloittaa noin vuoden iässä. Yleensä pienen istumaan oppineen lapsen saa tekemään aamupissan helposti pottaan, kun nostaa hänet potalle heti herättyä. Tästä kun tekee tavan, niin lapsi alkaa viimeistään puolitoistavuotiaana jo vaatimaan pottaa, kun häntä alkaa päivällä pissattamaan.

Uhmaikäisen opettaminen potalle on ihan helskutin vaikeaa. Syytän vaippamainoksia siitä, että äidit ei hoksaa ajoissa opettaa lasta potalle. Vaippamainoksien lapsethan ovat jo 3-5-vuotiaita, jotka puhuvat sujuvasti, juoksevat, pelaavat palloa ja pukevat itse vaipan päälleen. (Kohta varmaan näytetään kuinka he pyöräilevät ja luistelevat, vaipanvaihdon lomassa!) Naurettavaa. :D

Kaksivuotiaat ovat juuri tuollaisia, jotkut tosin viihtyvät aika pitkään myös omissa puuhissaan. Potta on myös monelle parivuotiaalle vielä vieras asia, mutta kun johdonmukaisesti nostat hänet siihen aamulla herätessä ja joka syönnin jälkeen, tulee sinne ensimmäiset osumat sattumalta, ja kun siitä saa kehuja, hän vähitellen hoksaa mistä on kysymys. Eihän sitä voi mitenkään osata kun ei tiedä mitä potalla tehdään eikä vielä ymmärrä puhettakaan. Sitten kun alkaa olla jonkinlainen todennäköisyys vaipan pysymisestä kuivana, on aika jättää vaippa pois.

Voisit opettaa lasta leikkimään itsekseen niin että panet ensin leikkiä alulle ja sitten vetäydyt itse sivuun. Järjestä huone turvalliseksi ja anna hänen touhuta niin että puutut siihen mahdollisimman vähän. Alle kolmivuotias ei vielä tarvitse kavereita eikä osaa leikkiä yhdessä toisten lasten kanssa, mutta katselee mielellään esim puistossa toisten leikkejä. Puistossakin anna hänen touhuta itsekseen ja vain seuraa sivusta ettei mitään vahinkoja pääse tapahtumaan.

Vuorotelkaa vapaahetkiä miehesi kanssa niin että toinen saa välillä olla yksikseen ja toinen lapsen kanssa.Sinäkin tarvitsisit ikäistäsi ystäväseuraa, joten pidä yhteyttä ystäviisi tai mene mukaan johonkin harrastukseen.

Tästä varmaan saa vihat niskaansa, mutta kyllä meidän 2 v 3 kk tyttö alkoi jo selvästi kaipaamaan kavereita. Kaupassakin koetti vieraitten lasten kanssa aloittaa leikkejä ja koetti ottaa kontaktia toisiin lapsiin. Ensin aloitimme niin, että tyttö oli pari päivää viikossa hoidossa ja hyvin meni. Ryhmä on pieni ja tädit aina samat - uskon, että sillä on suuri merkitys.

Nykyään kolmivuotiaan tytön voi hyvillä mielin jättää hoitoon, kun näen, kuinka hän alkaa heti rakentamaan leikkiä muiden ikäistensä kanssa.

Muista myös, että ei isä eikä äiti osaa leikkiä samoin, kuin pieni lapsi. Vähissä erin tutustuta lapsesi toisiin lapsiin. Vaikka äiti taipuisi miljoonalle mutkalle ja pyörisi kuin sirkus, ei se vaan kohta enää riitä.

Entä sinä itse? Olisiko suunnitelmissa vaikka uutta koulutusta tai työnhakua? Nyt voisi olla hyvä hetki ruveta suunnittelemaan ....

(Meidänkin tytöllä muuten alkoi siinä kahdenvuoden kieppeillä raivoisa "Äiti ei saa, äiti pois" -vaihe. Sitten välillä tyttö käpertyy syliin ja selittää olevansa "vauva". Samoin pottailu ja pyttyily alkoi sujumaan, kun siitäkin tuli "itte! Itte!" Kun on pöksyt, jotka voi valita ja pukea ITTE, pytty, jolle voi kiivetä ITTE (sellainen rengas ja porras, jotka laitetaan ITTE) ja sitten voi pyyhkiä ITTE ja vetää pytyn ITTE ... )

Joillakin lapsilla ei pidätyskyky kehity ennen kouluikää, joten turhaan siitä pottailusta otat ongelmaa. Tiedän kolme lasta eri perheistä, joilla vielä ala-asteella pidätyskyky oli puutteellinen, eli vahinkoja tapahtui, jos ei heti hädän tullessa päässyt vessaan. Ja yöllä kastelivat vuoteen, kun eivät heränneet hätään.

Jaksaminen on todella koetuksella noin pienen ja vilkkaan lapsen kanssa. Kaikki eivät vaan jaksa koko ajan sitä melskettä. Älä pode huonoa omaatuntoa, vaan pyri saamaan itsellesi hetkiä ilman lasta, niin jaksat paremmin. Jos mies vie välillä muksun jonnekin ja voisiko joku muu myös vahtia lasta välillä. Tarvitset hengähdysvälejä. Se on ihan ymmärrettävää.

Minun poikani oli melkein 2,5-vuotias ennenkuin oppi potalle. Potta oli ostettu yli vuosi aikaisemmin ja ensimmäinen kerta onnistui silloin hyvin. Sen jälkeen hän ei suostunut siihen istumaan. Ei sitten millään. Kyselin muilta neuvoja. Jollain olivat toimineet "pottatarrat", ja niin toimivat meilläkin. Kylpyhuoneessa oli iso värikäs pahvipohja, johon sai hienon tarran aina, kun oli alussa osannut mennä potalle ja myöhemmin, kun oli tehnyt tarpeensa potalle. Lasta on myös hyvä välillä muistuttaa potalla käymisestä, jotta vahinkoja ei sattuisi niin usein.

Olen huomannut, että lapsi kyllä osaa vetää oikeasta narusta saadakseen tahtonsa läpi. Siksi on erittäin tärkeää, että lapselle on johdonmukainen ja jämäkkä. Vanhempi päättää, miten toimitaan ja miksi. Olen pienestä pitäen kertonut lapselle aina syyn, miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla. Näin lapsi on oppinut syyn ja seurauksen välistä suhdetta. Meillä sylittely useamman kerran päivässä rauhoittaa lasta ja auttaa häntä keskittymään myös omiin leikkeihinsä. Yhteiset lukuhetket päivittäin rauhoittavat lasta ja kehittävät keskittymiskykyä. Olemme lapsen kanssa keskustelleet, lorutelleet ja laulaneet paljon yhdessä jo pienestä pitäen, jolloin lapsi saa paljon huomiota. Lapsen ei ole siiten tarvinnut hakea huomiota riehumalla.

Nämä keinot ovat toimineet meillä. Lapset ovat erilaisia ja oma sopiva tapa toimia löytyy vain kokeilemalla.

Lapset kasvavat hurjaa vauhtia ja pian lapsesi on jo hyvin omatoiminen koululainen.

Onnea matkaan!

Ole onnellinen, että voit vuorotella miehesi kanssa lastenhoidossa. Yksinhuoltajana ei sellaista vaihtoehtoa ole (enkä ole yksinhuoltajaksi halunnut tai pyrkinyt: mies sekosi ja eksyi päihteiden ihmeelliseen maailmaan).

Jospa olisitte nykyäidit aikuisia, ettte antaisi lapsen määrätä, lapsi on onneton ilman omaa osaamista,johon oppii vain määrätietoisella mutta ei pahalla opettaen ja joskus sulkee korvansa ,kyllä lapsi oppii.Jotenki tuntui olet lapsen opetettavana, toki niinkinpäin ,mutta se kasvatus vanhemmilta.Sopii miettiä äitejä jotka tekee kotityöt ym. työnsä ja lapset leikkii tai osaavat itsekkin olla turvallisessa ympäristössä.Päiväkodeissa ei ole yhdelle yhtä komennettavaa aikuista,ja järjestys säilyy

Aloittajalle suosittelen pytylle ostettavaa porras-pienennysrengas-settiä ja asian ystävällisesti selittämistä lapselle. Sekä osa-aikahoidon aloitusta mahdollisimman pian. Lapsen lyhyen hoitopäivän aikana voit esim. mennä vapaaehtoistyöhön, opiskella tai vain huilata ja nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta.

Trendi on se, että lapsen pitäisi osata kaikki syntyissään: potta, tottelevaisuus, yönukkuminen, kävely, puhe, kiltisti leikkiminen, sosiaalisuus, reippaus ja äkkiäohitettu uhmaikä - kaikesta tästä luetaan lehdistä ja kuullaan keskusteluohjelmissa, lapsihan oppii salamannopeasti kaiken - paitsi se meidän taapero.
Eipäs nyt unta nähdä!

Jokainen lapsi on vilkas, aikaansaapa, utelias, tiedonhaluinen, vikkelä jne. Jos ei olisi, pitäisi huolestua. Vain tiedonhaluinen ja virkeä lapsi oppii ja opettelee, ja huomaa, lapsi opettelee koko ajan jotain. Vastasyntynyt vain on, mutta ei mene vuottakaan, kun hänellä on vaikka mitä taitoja, ja lisää oppii joka päivä. Ja mitä tulee pissailuun ja kakkailuun, niin älä opeta sellaista, mihin lapsen elimistö ei vielä ole valmis. Ei kestä kauan kun ongelma menee joka tapauksessa ohi. Hellitä joksikin aikaa.

Itsekin joutuu oppimaan uutta, eikä se aina ole helppoa. Saat sinä väsyä, saat toivoa, että mies vie lapsen pitkäksi aikaa puistoon että sinä voit olla itseksesi ja levätä. Se on aivan oikea toivomus, ja kyllä isien pitäisi käsittää, että lapsesta pitää saada hengähdystauko. Saavathan hekin, kun menevät työpaikalle tai ylipäätään ulos ovesta, mitä äiti harvemmin voi tehdä tuosta vaan.

Ja kuule, vaikka se ei nyt lohdutakaan, niin aika tuo tasaisuutta tähänkin asiaan. Pian lapsesi on tarmokas leikki-ikäinen, joka tulee ja menee ilman sinun jokahetkistä läsnäoloasi. Voi tulla sekin aika, jolloin kaihoten muistelet niitä ihania aikoja, jolloin muksu ei olisi millään päästänyt äitiä silmistään.

Tsemppiä ja vedä henkeä, opettele laskemaan kymmeneen. Älä ota huolta tekemättömistä töistä, ole lapsesi kanssa, nauti hänen seurastaan nyt, se aika menee ohi, ja sitten voit siivota taas nurkat huolella.
Hyvän äidin koti ei välttämättä hohda kiillotettuna ja mäntysuovalta tuoksuvana, vaan siellä on leppoisa ja onnellinen ilmapiiri, jossa väsyneenäkin on hyvä olla.

Kuullostaa ihan tutulle. Meillä poika on nyt 3,5 v ja vasta nyt on alkanut leikkiä itsekseen. Ei kaksivuotias vielä kavereidenkaan kanssa oikeen osaa leikkiä. Tuntuu, että nyt vasta alkaa meillä leikki sujua myös saman ikäisten lasten kanssa. Tähän asti leikki on sujunut paremmin hieman vanhempien tyttöjen kanssa (5-6 v), jotka on jo osanneet ohjata leikkiä. Meidänkin poika on ollut melko ujo toisten lasten kanssa. Nyt on ollut vuoden perhepäivähoitajalla ja puolivuotta päiväkodissa (molemmissa tosin vain puolipäiväisenä) ja varsinkin päiväkoti on selvästi tehnyt pojalle hyvää.

Pettymykset kuuluu asiaan. On ihan normaalia, että kaksivuotias ei niitä vielä osaa käsitellä. Älä pahastu siitä, että lasta kiukuttaa. Se on tärkeää lapsen kehitykselle. Ei lapsen kuulu olla kaiken aikaa kuin naantalin auruinko. Tietysti lasta harmittaa, kun mukava leikki loppuu ennen aikojaan tai kun ei saakkaan niitä hyviä keksejä lisää. Anna lapsen kiukutella hetki rauhassa ja ohjaa sitten toisenlaiseen leikkiin/toimintaan.

Pottailu alkoi meillä sujua vasta hieman ennen kun poika täytti 3. Se sujuikin sitten kuin itsestään, kunhan alkuun päästiin. Älä siis stressa. Laita vaan vaippa jalkaan, mutta ei pottaa tarvitse silti täysin hylätä. Puhu potasta paljon ja kysy silloin tällöin haluaisiko poika kokeilla käydä potalla. Meillä toimi se, että kesällä poika oli paljon ulkona ilman housuja. Kakat poika suostui tekemään pottaan vasta muutaman kuukauden myöhemmin. Meilläkin poika kävi aina piilossa kakkaamassa vaippaan, eikä häntä saanut silloin häiritä.

Kyllä minäkin toivon välillä edes hetkeksi omaa rauhaa. Sekin taitaa olla ihan normaali tunne. Varsinkin nyt raskausaikana arki lapsen kanssa ja työt on tuntunut melko raskaalle. Onneksi saan pian jäädä äitiyslomalle lepäämään.

Tuo sun teksti olis ihan hyvin voinut olla mun kirjoittama. Kaikki kuullostaa niin tutulle, mutta se menee ohi. Kolme vuotias on jo paljon isompi ja fiksumpi kuin kaksi vuotias. Eihän ongelmat ikinä lopu, mutta ne korvaantuu uusilla, lapsen kehitysvaiheen mukaisilla, ongelmilla.

Kyllä vanhemmat eivät jaksa tai viitsi kasvattaa lastaan.Voipi olla etteivät itsekään ole saaneet hyvää kasvatusta josta ottaa mallia.Väsymystähän siitä seuraa 24/7 sählärin kanssa.Pottailusta sen verran että kun aloittaa harjoittelun alle vuoden ikäisenä niin tulosta tulee.Laittakaa tietokoneet ja älypuhelimet sivuun.Lapsi on tärkein.

Minusta lapsesi vaikuttaa ihan tavalliselta parivuotiaalta. Pottahomma opitaan helpoimmin sitten kun elimistö pystyy hallitsemaan toimintoja ja kun lapsi pystyy vähän ymmärtämään siitä mistä on kysymys, useimmiten 2,5-3 vuotiaana, mutta yksilölliset erot ovat suuria. On sanottu että liian aikainen opetus voi pahentaa uhmaikää, joten sekään ei ole ihanne.

On joka tapauksessa onnellista että hän saa olla rauhassa kotona ja äidin kanssa, joten älä murehdi ainakaan omaa kotonaoloasi vaan näe työttömyydessä tämä valopuoli. Oma äitikin voi opettaa lasta sosiaaliseksi viemällä häntä vaikkapa kerhoon tai kylään välillä, mutta sitäkään ei tarvita jatkuvasti. Voit myös panostaa siihen että etsit vähitellen lapselle jonkun leikkikaverin. Vaikkapa ystäväperheestä voi pyytää kaverin teille leikkimään tai sopia vuorottelua naapuriäidin kanssa.

Älä odota että hän vielä osaisi leikkiä yhdessä kenenkään kanssa, se taito tulee vasta joskus 3-vuotiaana tms. Sen sijaan nyt voisi olla aika totutella yksin leikkimistä, niin että aikuista ei tarvita mukana jatkuvasti. Kaksivuotiaalle voi antaa vaikkapa laatikollisen keittiötavaroita tutkittavaksi, tai lehtipinon joka saa tuhoutua, tai pahvilaatikoita ja vapaat kädet, lumileikkejä, hiekkaleikkejä - sellaisissa hän viihtyy omin päin.

Tottakai tarvii kavereita, ilman muuta! Jos on ujo niin hommaa kotiisi kylään joku jolla on samanikäinen lapsi, että saa rauhassa tutustua! Ymmärrän, ettet jaksa aina leikkiä, eihän se ole vanhemman tehtävä olla jatkuvasti leikkikaverina! On ihan luonnoton tilanne olla yhden lapsen kanssa kotona kaiket päivät! Siksi hän on varmaan niin vilkas kun ei saa energiaansa kulutettua mihinkään! Kuinkas se on niiden rajojen kanssa, päättääkö hän itse mita saa tai ei saa tehdä! Ole vaan sinnikäs siinä pottahommassa, koita jaksaa kuivata ja pyykätä, kyllä se siitä! Tahtoo syliin ja ei tahdo, se on sitä ensimmäista äidistä irrottautumista, ihan normaalia, koita kestää, menee kyllä ohi aikanansa, se jakso ei ole kovin pitkä! Luonto tekee tehtäväänsä, hän tahtoo irtaantua muttei ole vielä valmis, siksi menee edestakaisin, syliin ja pois! " vuotias on myös ensimmäisessä uhmaiässään, hakekaa rajat ja olkaa niissä tarkat niin lapsi rauhoittuu kun hänen ei tarvitse itse päättää elämästään ja miten sitä eletään! Kavereita ja rajoja!

Onko todella tänäpäivänä niin että 2v lapsi ei tee tarpeitaan pottaan .¤0v sitten lapsi istutettiin pottaan silloin kun se osasi istua eli alle 1v,lasta kehuttiin saavutuksestaan ja kaikki sujui hyvin.Olen kyllä kuullut ettei ne murut ennen kouluikää toiset tee tarpeitaan kuin vaippaan joka tuntuu tuiki erikoiselta.Järkeä kehiin maalaijärki riittää ei tarvii korkeakouluja.

Kannattaa tehdä jotain ennen kuin lapsi on omahyväinen paska aikuisena.

Heippa taas! Oli mukava lukea vastauksia joita tuntuu olevan puolelta toiseen. Joku kirjoitti että olisi pitänyt harjoittaa potalle jo ennen kaksvuotissynttäreitä... No kyllä olen sitä vähän harmitellut ja katunutkin kun en niin tehnyt, mutta kyseessä kun on ensimmäinen lapsi niin en sen enempää asiaa ajatellut. Yritän kyllä joka päivä muistuttaa potalla käymisestä ja istuukin siinä... Mikä on mielestäni hyvä juttu. Nyt pitää vain odottaa tuleeko sinne pottaan mitään, ei nyt mikään vahinko ole jos ei heti tulekaan.

Lapseni ei erityisemmin välitä muista lapsista, on vähän sellainen oman tiensä kulkija. Käymme viikoittain perhekahvilassa ja lasten liikuntamaailmassa ja tykkää kyllä käydä siellä. Kotona vain ei vain keksi oikein mitään tekemistä kun on niin touhukas lapsi ja haluaa olla mukana kaikessa, mikä onkin hyvä juttu kun voin antaa pieniä tehtäviä ym. eli hyvin normia kotielämää vietetään. En vain tiedä onko se lapselleni tarpeeksi?

Minulla on ystävä jolla suht samanikäinen lapsi mutta näemme melko harvoin. Mä olenkin kyllä luonteeltani sellainen omissa oloissani viihtyjä, mutta lapseni takia olen kyllä valmis olemaan enemmän yhteydessä tähän kaveriini.

Aika isot on odotukset noin pienelle varsinkin potta-asioissa ja olet kyllä täysin tenavan pompoteltavissa. Pitäisi ottaa hiukan välimatkaa ja päättää vaan että elämässä on muutakin kuin tuo pienimuotoinen kotisota. Muistelet sitten myöhemmin positiivisemmalla mielellä noita aikoja, etkä tunne sitä syyllisyyttäsi. Hyvä äiti ei vietä 24/7 lapsen kanssa tassu tassussa, se napanuora pitenee ja lopulta katkeaa, niin on tarkoitus. Ja muista, että tosiaan se lapsi alkaa jo parin vuoden päästä olla ihan järjissään, anna hänelle aikaa kun on melkein vauva vielä, hyvänen aika!

Mielestäni et ole tenavan pompoteltavissa. Sanoit itsekin, että hänelle voi antaa kivoja pieniä tehtäviä. Anna niitä tehtäviä kotitöiden lomassa. Meillä on nyt yli 2,5v tyttö ja 4v poika. Tyttö tykkää laittaa pyykit koneeseen, rullata matot siivouspäivänä, imuroida, kattaa pöytää ym... Meillä myös kaipaa paljon äidin seuraa ja huonosti leikkii yksin, mutta olen huomannut, että kun viisi minuuttia kotitöiden lomassa antaa aikaa lapselle, niin sitten taas jaksaa hetken yksin olla tai veljensä kanssa. Ei ole ollenkaan luonnotonta olla äitinä lapsen kanssa 24/7, kunhan pitää huolta omasta jaksamisestaan ja on positiivisella mielellä. Lapselle rakastavan äidin läsnäolo on parasta mitä voi saada.

Minäkin stressasin pottailuista isoveljen kanssa, vaikka kuinka neuvolassa jankutettiin, että siitä ei pidä ottaa stressiä. Stressiä luo paineet, joita muut ihmiset luovat ympärilläsi. Kaikki lapset oppivat kuiviksi ennemmin tai myöhemmin. Meillä pojalla vaippa vielä yöllä, mutta päivällä ei vahinkoja enää ollenkaan. Tyttö kotona ilman vaippaa silloin kun itse haluaa. Enää en jaksa stressata sitä asiaa. Poika oppi päiväkuivaksi ihan yhtäkkiä pitkän stressailun jälkeen noin 3, 5 vuotiaana.

Herkkuja ei kannata antaa paljon. Pidät tiukat rajat, mitkä tuntuvat sinusta kohtuulliselta. Lapset kyllä voivat herkkuja pyytää ihan niin paljon kuin haluavat. Kotitöistä vielä: sanot vaan, että äiti laittaa ensin ruokaa tai pyykit kuivumaan ja sitten taas leikitään. Lapsen on tyydyttävä siihen. Jos lapsi itkee, niin lohdutat ja keksit tekemistä, mutta älä anna periksi vaan jatkat kotitöiden tekemistä. Lapsen on hyvä oppia sietämään pettymyksiä. Meidän pojasta on nyt perhepäivähoidossa huomautettu, että hänen on vaikea kestää pettymyksiä. Poika oli kotona 3-vuotiaaaksi asti. Nyt molemmat ryhmäperhepäivähoidossa.

Tsemppiä lasten kanssa ja muistakaa viettää omaa aikaa myös miehesi kanssa. Vanhempien onni on myös lapsen onni.

Kuulostaa ihan tavalliselta ja normaalilta 2-vuotiaalta.

Pottailuhommasta, pidätyskykyyn ei voi opettaa, se on hormonaalinen tekijä mikä vaikuttaa, milloin on kypsä. Aloita pottahommat, mutta lähinnä että oppii ja tajuaa. Rytmitä päivä, esim. aamulla heti herättyä pottatuokio, vaikkei mitään tulisikaan.

Omat kuopukseni oppi potalle vasta 2 v 5 kk, ja tämä ensimmäisellä istuntokerralla. Sitä ennen ei suostunut istumaan potille, ei pytylle. Samalla oppi myös yökuivaksi.

Ulkoilkaa, saa purettua energiansa leikkipuistoissa ja juoksemisessa siellä.

Mene mukaan avoimeen päiväkotiin ja äiti-lapsi toimintaan. 2 v ei vielä osaa leikki ä ns. vuorovaikutteista leikkiä, vaan leikkii rinnalla, yhdessä muiden kanssa mutta omaa leikkiään.

Kun touhuat ja riehut lapsen kanssa, sano selkeästi, että tätä tehdään vain vähän aikaa; nyt loppui, ei enää, äiti ei jaksa. Ja pidä kiinni siitä.

Pettymyksiä on elämä täynnä, niitä opetellaan ja toiset 2 vuotiaat voivat vetää isommat metelit asiasta, riippuu persoonasta.

Kun lapsi on jonkun muun kuin sinun huomassa ja nautit yksinolosta - hei, se on ihan normaalia !! Niin me -kaikki- äidit tunnemme! se ei tarkoita, etteikö lapsi olisi rakas ja tärkeä, eikä se tarkoita, että olisi huono äiti,v aan sitä, että on ihan ihminen eikä kukaan ole 24/7, ei edes äitiyttä tarvitse olla kaiken aikaa, on lupa olla itsekseen ja on lupa nauttia siitä ! lapsikin tykkää siitä,että äidilä on omaa elämää ja äiti on onnellinen, tyytyväinen.

Älä kysele liikaa noin pieneltä lapselta? Heräämisen jälkeen vain laitat potalle istumaan, miksi itsestään selvää asiaa kyselet noin pieneltä lapselta. Ei hän tiedä mitä pitää tehdä. Aikuisen on tiedettävä. Ei kannata istuttaa sitten potalla puolta tuntia. Itse aikoinaan jouduin toisen lapsen kanssa vieressä katsomaan potattelua ja sihisin että nyt pisu tulee psss.... Mutta pottaan opetin lapseni kun oppivat istumaan. Joskus tuli pissa ja joskus ei. Kun se tuli niin siitä kiitokset. Ellei, niin ei siitä tehty mitään numeroa.

Jotkut lapset oppivat tosi myöhään potalle. Nykyäidit käyttävät vaippaa kun se on niin helppo, eivätkä viitsi opettaa lapsiaan potalle. Ihminen oppii esimerkeistä ja opettamisesta. Turha odottaa sitä aika että itse hoksaavat milloinka potalle mennään. Aikuisen on se neuvottava, ohjattava ja opetettava.

Ala käydä lapsen kanssa kerhoissa yms. että tottuu muihin lapsiin. Jotenkin kuulostaa että olette vain neljän seinän sisällä. Milloinka lapsesi oppii toisten kanssa olemaan, ellei näe muita ihmisiä. mene puistoihin, leikkipaikkoihin, kerhoihin jne lapsesi kanssa. Vaikuttaa että kasvatat lasta yksin ja tosi yksin. Ei ihme että kyllästyttää toisinaan. Hankkiudu toisten äitien pariin.

Lapsesi on vielä kuitenkin sen verran pieni, ettei leiki toisten kanssa vielä, vaan leikkii toisten vieressä. Kestää vuoden-kaksi, ennen kuin leikit tulevat vuorovaikutusleikeiksi. Voit itse aloittaa näitä leikkejä. Otatte esimerkiksi kumpikin auton jolla ajetaan lattialla omaa raidetta pitkin. Sillä käydään kaupassa, bensa-asemalla, korjaamolla. Juttelet lapsellesi koko ajan leikkiessäsi. Se on myös aikuiselle hauskaa ajankulua. Lapsen kanssa pitää leikkiä muutekin kuin vain hyppyyttämällä häntä.

Siis opeta, opeta, opeta, neuvo, neuvo, ohjaa, ohjaa... vaikak leikin varjolla. Vanhempien tehtävä on tämä. Älä anna lapsen määrätä, vaan ole jämäkkä äiti ja määrää itse. Lapsi voi jotain asioita valita itse, mutta aikuisen on kannettava vastuu.

Lisäisin vielä aiempaan kommenttiini, että jos ei ole esteitä, niin hommatkaa toinen muksu mahdollisimman pian. Vaikka vauvan ja taaperon hoito on todella raskasta, niin se on todella palkitsevaa myöhemmin kun ovat molemmat leikki-iässä ja touhuavat keskenään vaikka mitä :)

Pottaopetus sujuu helpommin ja nopeammin, jos siihen ei ryhdytä turhan aikaisin. Älä siis yhtään pode katumusta siitä että et aloittanut aiemmin, luultavasti olisitte silti edelleen samassa pisteessä tai ainakin lopullinen siistiksi oppiminen tapahtuisi samoihin aikoihin riippumatta aloitusiästä.

Vastaavasti lapsi oppii leikkimään toisten lasten kanssa sitten kun on siihen valmis. On hyvä tarjota hänelle mahdollisuuksia opetteluun järjestämällä hänelle seuraa, mutta yhteisleikistä tuskin tulee mitään vielä tässä vaiheessa. Mitä tulee lapsen arkuuteen, niin arkuus ei ole mikään vika tai haitallinen asia. Nykyään ihannoidaan kohtuuttomasti reippautta (liiallistakin!) ja itsenäisyyttä, mutta kyllä lapsen pitäisi saada olla lapsi, äitiin takertuvakin ja saa pelätä asioita jotka pelottavat.

Lapsi opettelee itsenäistymistä omaa tahtiaan torjumalla välillä äidin ja välillä takertumalla. Hän kokeilee oman tahtonsa vaikutuksia kieltäytymällä ja tekemällä kiellettyä. Se on luonnollista. Anna hänelle arvostusta omana itsenään. Kotiäidin työ on yllätyksellistä ja mielenkiintoista, ota se haasteena ja kasvun paikkana itsellesi.

Meissä aikuisissakin on yksin viihtyviä ja pärjäämme elämässä aivan hyvin. Miksi kaikkien pitäisi olla sosiaalisia, rohkeita ja kovaäänisiä?

vie lapsi vaikka seurakunnan kerhoon että oppii tunteen kavereita.

Ihan surku tulee niin äitejä kuin lapsiakin, kun ei enää voi tehdä niin kuin parhaimmalta tuntuu, vaan niin kuin ohjeissa sanotaan.

Mitä väliä sillä on missä iässä lapsi oppii pois vaipasta? Toiset aikaisemmin, toiset myöhemmin, mutta kyllä oppivat. Eipä kolmivuotiailla enää vaippaa näy.

Ei lapselle ole pakko kaiken aika keksiä tekemistä ja virikkeitä, hän keksii ne itse, koska leikki on lapsen työtä. Pitää vain antaa lapselle leikkimisen mahdollisuus.
Jotkut vanhemmat ovat niin innoissaan lapsistaan, että aktivoivat heitä koko ajan. Sellaisten lasten on vaikea saada pysyviä kavereita, koska vanhemmat sotkevat ohjeillaan lasten leikit. Vieras lapsi ei sitä kauan katsele.

Minulla oli läheinen tuttavaperhe, jossa oli ylpeytenä lasten kävelytaito. Äiti piti lasta seisomassa lattialla ja isä metrin päässä kädet ojossa. Sitten äiti työnsi lapsen liikkeelle, ja hän nosti toista jalkaa, huitoi käsillään ja kaatui isä syliin. Tätä jatkettiin päivittäin, ja eräänä päivänä lapsi sitten ehti ottaa askeleen ennen kuin pääsi isän turviin. Mikä riemu: Kävelee, kävelee. Ei ollut kuin 8 kk ja 3 päivää, kun oppi kävelemään!
Mitä ihmeen hyötyä siitä oli? Parin kuukauden kuluttua suurin osa kaikista lapsista jo nousee itse jaloilleen ja kävelee. Kyllä taidot tulevat omalla ajallaan.

Monet äidit tekevät äitiydestä sellaisen suorituksen että nääntyvät itse eivätkä sitten jaksakaan hoitaa lapsiaan. Pitäis ottaa vähän rennommin ja muistaa nauttia sekä lapsesta että mahdollisuudesta olla kotona äitiyslomalla. Se on ainutlaatuinen jakso elämässämme, otetaan siitä kaikki irti! Äidin ei tarvitse olla mikään supernainen, jonka lapset ovat täydellisiä ja koti killtää, vaan lapset varttuvat tasapainoisemmin, jos heidän joka asiaansa ei seurata ja ohjailla. Ei ole lapselle hyväksi olla kaiken keskipiste.

No voi hyvänen aika ja kuinkahan ne ennen pärjäsivät kun tuli kuusi seitsemän lasta peräkkäin ja pyykinpesumahdollisuudetkin oli sitä ja tätä...Otat nyt aivan turhia paineita. Lapsihan on ensimmäisessä uhmaiässä, normaali vilkas lapsi. Yrität selvästi liikaa ja liian aikaisin. Lapsilla on yksilöllinen kehitys, toiset oppii potalle nopeammin ja toiset hitaammin, aivan kuin puheessakin ja motoriikassa. Miksi asetat itsellesi niin paljon paineita ja odotat kaiken nopeasti tapahtuvan. Olet ehkä liikaakin lapsesi kanssa, hänen leikeissään jne. Jospa vain antaisit lelut ja tavarat ja antaisit hänen keskittyä leikkeihinsä, etkä niin yrittäisi olla koko ajan siinä mukana. Lapsi on parivuotiaana ehkä rasittavin, kävelyt sujuvat, moni muu asia ei kuitenkaan suju. Mutta sinä olet emo/äiti ja vastuullasi on pieni lapsi, joten koitappa aikuistua. Kavereita ehtii kyllä vielä lapsen elämään tulla, mutta tuossa vaiheessa leikit ovat sellaisia rinnakkaisleikkejä, eivätkä yhdessä leikkimistä. Kyllä se siitä..ei ole huono äiti, jos lapselleen sanoo, että nyt äitiä vähän väsyttää, leikippä nyt itse.

Tuon ikäisen kanssa on yksinkertaisesti tylsää yksin kotona. Lähde liikkeelle ihmisten ilmoille. Kun on vaan yksi tuon ikäinen lapsi niin pääsee aika hyvin vielä elämään "omaa aikuisen" elämää vaikka lapsi olisikin kainalossa. Kaupungille kahvilaan, puistoon, kuntosaliin (jossa lapsiparkki), kirjastoon, lasten leikkipaikkoihin (hop lop ym), metsäretkille, pyöräileen (lapsi tarakalle) , kyläileen, lasten teatteriin. Kotihommiakin voi yhdessä harjoitella. Leipominen ja askartelu yhdessä.

Ja todellakin unohda kuivaksi väkisin opettelu. Takaisin vaipat. Sitten kun haluaa itse käydä pöntöllä niin huomaat kyllä ettei vaippaa tarvita.

Huokuu kirjotuksesta että lapsi on esikoinen ja olet kokematon. Ennenvanhaa oli tapana pakottaa lapsi oppimaan ja tekemään asioita tietyllä tavalla, käytettiin kuritusta ja painostusta. Tietenkin luulet että jotenkin niin pitäisi nytkin toimia mutta hieman epäilet ettei kuitenkaan.

Paras ohje: Kuuntele, tarkkaile, odota ja katsele lasta niin huomaat kyllä mitenkä hommat etenee. Eikä vanhemman aina tarvitse olla yltiökiinnostunut ja mukana lapsen touhuissa. Pienet, yhteiset, mukavat hetket tärkeitä, ei kokoaikainen pakotettu, väkinäinen läsnäolo.

Ala nauttiin elämästäs!