Voiko olla niin, että lapsi ei kertakaikkiaan opi luistelemaan?

vaativat jutut?pyöräily,hiihto,juokseminen,pallon potkiminen yms.Jos hän on yleensä kaikissa kömpelön oloinen niin se on hänen ominaisuutensa sitten.Kyllä meillä ainakin kolmeen vuoteen ovat oppineet auttavasti luistelemaan ja jo 5 vuotiaana pärjäsi yksin kaverin kanssa jäällä hetken.
Kyllä hän varmaan oppii omalla tavallaan,harjoitusta vaan ja lapselle kannustusta...

Urheilullisuus on toisilla jo geeneissä. Tällöin lyhyt harjoittelu riittää ja lapsi oppii nopeaan. Toiset eivät ole niin urheilullisia silloin vaaditaan enemmän harjoittelua ja paljon kannustusta, kyllä se jonain päivänä vielä onnistuu.

Itse opin luistelemaan vasta ylä-asteella. Muissa liikuntalajiessa ei mitään ongelmaa, pärjäsin koululiikunnassa aivan "keskivertoloistavasti" (eli hyvin, mutta en kilpailuviettiseksi asti). Luisteleminen vain tuntui pelottavalta asialta, terät ja jää. Ei siinä muuta. Sitä piti vaan väkisin yrittää kun muutkin. Kun tajusin sen, että ei tarvitse vaikka kaikki muut tekeekin hienoja piruetteja ja muita, opin luistelemaankin. Tosin sitten vasta ylä-asteikäisenä.

Meillä on pojan vaikea motivoitua joihinkin asioihin, ja ne taidot eivät myöskään kehity. Taustalla on ilmeisesti arkuus, toinen syy on se, että haluaisi suoraan osata hyvin, eikä ymmärrä, että harjoitteleminen on välttämätöntä. Meillä on luistelu sujunut aina, mutta suksia ei suostu jalassa pitämään vaikka miten houkuttelee. Pojan motoriikassa on tosin muutoinkin puutteita karkeamotoriikan puolella. Mutta meillä tepsi arkuuteen yksi asia. Poika halusi ratsastaa, ja siellä hän on nyt käynyt puoli vuotta. tasapaino ja keskittymiskyky on kehittynyt huomattavasti samoin poika on saanut itseluottamusta huimasti. Tallilla on ihana kannustava ilmapiiri, opettaja on aivan mahtava, ja saa 5-vuotiaankin viihtymään ja tuntemaan onnistumisen iloa. Tällä hetkellä poika harjoittelee laukkaamista, ravissa pysyy jo selässä. Nyt poika odottaa lumen tuloa, että voimme yhdessä käydä ostamassa sukset, ja on itse sanonut, että tänä talvena hän aikoo hiihtää paljon. Ehkä saamme hänet pulkkamäkeenkin tänä talvena...

Oma lapseni oli pienestä pitäen kömpelö motoriikaltaan, ja tähän yhdistyi vielä arkuus ja varovaisuus. Alta vuoden vanhana lapsi liukastui omassa kylpyammeessaan hyppiessään ylös ja alas, sen jälkeen menikin 2 kk, ennen kuin lapsi suostui "nousemaan ja kävelemään". Tosin kävely alkoi tanssina tv:n musiikkiohjelman aikana, ja siitä lähtein rytmi onkin ollut veressä.

Esim. pyörällä ajamisen opettelu oli vaikeaa, koska lapsi ilmeisesti pelkäsi että kaatuu, ja sitten sattuu. Sitten kun se oma ahaa-elämys tuli, lapsi innostui ajamaan pyörällä. Nyt hän on 15 v., liikunnallisesti edelleenkin kömpelö, paitsi tanssin ja rytmin osalta.

Kovasti tämä lapsi haluaisi olla hyvä liikunnassa (luistelu, hiihto, yleisurheilu jne.), mutta ei - kömpelyys on jatkunut edelleenkin, ja yksi syy on juuri tämä varovaisuus, ja arkuus. On ollut monet itkut, että miksi hän on näin huono, kun kaverit ovat parempia. Olen yrittänyt selvittää, että valitettavasti näin on, etteivät kaikki ole liikunnallisia, sekä rohkaista että jokainen taaplaa tyypillään.

Nuorten maailma on joskus kovaa, urheilulliset ja liikunnalliset ovat useimmiten paremmin muitten suosiossa, ja kömpelöt jäävät taka-alalle. Meidän lapsen pelastus on kuitenkin musiikki, mikä on hänellä veressä. Tytär laulaa,tanssii, soittaa kahta eri instrumenttia ja nauttii musiikista.

Jos lapsenne ei vaikka olisikaan niin liikunnallinen vanhempana, niin minä uskon että sen korvaa hänessä jokin muu taito, tai ominaisuus, jota te vanhemmat ymmärrätte tukea hänen kasvunsa aikana.

Kiitos teille kaikille kannustavista ajatuksista! Lapsemme on todellakin hiukan epäsporttinen, mutta yleensä hän luovuttaa aika nopeasti eikä suostu jatkamaan. Luistelu on poikkeus, sitä hän haluaa jatkaa vaikka "töpötykseksi" se tänäänkin meni, kun käytiin kokeilemassa.
Mutta todellakin, onhan niitä muita harrastuksia, joiden kautta saisi varmasti nostettua itsetuntoa ja tsemppiä näihin vaikeempiin juttuihin. Asumme vaan seudulla, jossa kaikki lapset harrastavat (ja pärjäävät hyvin) jotain urheilua suurin piirtein vaippaikäisestä asti. Mutta turhahan se on verrata, jokainen on hyvä jossakin. Kiitos vielä kerran.

Meillä tenavat oppi hyvin luisteleen potkukelkan tukemana. Ei tarvi pelätä kaatumista ja voi opetella potkuja hyvin.

ootko kokeiilut antaa lapselle jäälle tyhjää limsakoria. se on sopivan kokoinen, antaa tukea ja sen kanssa voi alitella luistelemisen ja sillä pääsee tarpeen tullen lujaakin. olin luistelukoulun ohjaajana ja tuo vinkki oli kyllä tosi tehokas

Itse en oppinut koskaan ja harmittaa kovasti kun en ole voinut itse lastani opettaa luistelemaan. Oon miettiny että pitääskö sitä ittiänsä nöyryyttää näin lähes 40 vuotiaan ja mennä kaatuulemaan tuonne lasten naurettavaksi. Tosin silloin ei ainakaan kukaan lapsi tuntisi itseään huonoksi.