Miksi pelaaminen on kivaa?

1. Pelaaminen on mainio ajanviete. Voi harrastaa itsekseen tai sitten moninpeleinä riippuen siitä millä tuulella on. Olen shakin harrastaja ja löysin PC:llä pelaamisen sitä kautta. Shakin jälkeen tullut hankittua useitakin pelejä. Kiinnostus kohdistuu pohtimista vaativiin strategiapeleihin (CIV, EU, Total War-sarja esimerkkeinä). Jalkapallon ystävänä voisi seuraavaksi kokeilla tuota Football Manager-peliä, vähän erilainen vaihteeksi kuin nuo yllä mainitut.
Pelaan keskimäärin noin 10 tuntia viikossa. Seurailen myös netistä uutuuksien ilmestymisiä ja peliarvosteluja.

2. Hyvä peli on monipuolinen, haastava ja visuaalisesti näyttävä. Sellainen joka ei ole loppuun kulunut kuukauden pelailun jälkeen.

A)= PELAAMINEN ON SIKSI KIVAA KUN SE ON NIIN KIVAA JA TOSI KIVAA. PELAAMINEN ON KIVAA. MUTTA KIVAA ON PELAAMINEN PELAAMINEN ON KIVAA SIKSI KUN SE ON KIVAA.

B)= KAIKKI OMINAISUUDDET TEKEE PELISTÄ HYVÄN JOS SIINÄ PELISSÄ ON HYVÄT OMINAISUUDET. KAIKKI PELIT ON TOSI HYVIÄ JOS NE ON TOSI HYVIÄ.

1. Peli on hyvä jos se saa kosketuksen henkilöön, esim. System Shock 2, Half-Life 2, Far Cry, Doom3. Siellä Olemisen tuntu on tärkeintä.

2. Kaikki. Paskat äänet pilaavat pelin.

1) Koska siinä menee aika mukavasti, pystyy tekemään kavereitten kanssa kaikkea hurjaa ilman että joutuu menemään tyksin kautta sen jälkeen, arkihuolet unhoittuu ja pystyy rentoutumaan :)
2) Pelattavuus ja hyvä/omalaatuinen peli-idea, ne mun mielestä tärkeimmät.

1. Riippuu pelistä. Pelaaminen on aikuisillekin ihmisille tilaisuus leikkiä ja eläytyä mielikuvitus-seikkailuihin. Saa edes vähän aikaa olla Max Payne tai kaaauhialla miekalla varustettu barbaarisoturi. Toisissa peleissä taas saa tyydyttää pohjatonta pätemisen tarvetta. Joissain tapahtumia taas saa seurata kuin elokuvaa jonka juonenkehitystä saa viedä eteenpäin tai parhaimmassa tapauksessa muokata. Pelaaminen tarjoaa elämyksiä huomattavasti interaktiivisemmalla tavalla kuin elokuva tai kirja.

2. Hyvä peli tarjoaa enemmän ja vahvempia elämyksiä ja mielummin moneen kertaan. Kyllä kerralla nähty pelikin voi olla hyvä, kuten Max Payne esim. Siinä tarinakohdat tulee skipattua surutta toisella läpipeluukerralla, mutta aseiden kanssa machoilu jaksaa kyllä viehättää. Pelin visuaalisen ulosannin ja äänimaailman tulisi auttaa peliin uppoamisessa, mutta pelattavuus on tärkeintä. Tökkivä ruudunpäivitys ja rasittava käyttöliittymä ovat omiaan pilaamaan peli-ilon.

Tämä siis lähinnä PC-peleistä. Kännykkään toivoisin jonkinsorttisia pienellä visualisoinnilla varustettuja tekstiseikkailuja tyyliin ADOM (ancient domain of mystery). Ja nintendotyylisiä japsiropeja. Peleihin olisi lysti saada ladattua hyvää taustamusiikkia mp3 muodossa. Kännykkäänhän tuskin koskaan saadaan kovin näyttäviä pelejä mutta kyllä jotain adomia varmaan tulisi junassa pelattua. Siinä mielikuvitus huolehtii visualisoinnista, mp3-musiikki ja kenties vaikka peliäänetkin nappikuulokkeista olis kanssa jees.

1. Pelaaminen on ainakin itsellä ollut jo kauan sellainen ajanviete ja vähän harrastus. Muksuna tuli aikanaan pelattua kaikkea mikä nyt sattui eteen, sen jälkeen pitkä tauko mutta ps2:ja tietokoneiden kautta löytyi uudestaan innostus "vanhemmalla" iällä.

Pelaamisesta tekee hauskaa yksinkertaisesti että se on eräänlaista ajanvietettä. Hauska pelailla nykyisiä pelejä vähän silläkin silmällä katsellen millaisia nykyisten esi-isät olivat joskus 80-luvulla. Joskus kun katsoo vanhoja niin tuntuu ihan uskomattomalta ajatella kuinka pelit ovat kehittyneet ja miten tönkköjä pelejä silloin piti aivan huippuina.

2. Pelistä tekee käytännössä hyvän se miten hyvin siihen pääsee sisälle ja kuinka "imuvoimainen" se on. Peli voi olla myyntiluvuiltaan maailman kärkeä ja sitä markkinoidaan "maailman parhaana" lajissaan. Vaikka peli olisikin kaikilta ulkoisilta elementeiltään ylivoimainen vastaaviin verrattuna, ei se silti tarkoita että se olisi hyvä.

Sitten taas joku ihan alennuskorista löytyvä kaikilta ohimennyt peli voi olla aivan loistava. Sanotaan nyt näin että itsellä ne ovat tällaisia Resident evil ja Silent hill tyylisiä "eläytymis" ja tunnelma pelejä jotka ovat kaikista parhaita.

Noissa on juuri se että jos ei pelin fiilis ja tunnelma ole kohdallaan, ei sitä kauaa jaksa pelata. Toisissa peleissä nyt ei tunnelmalla ole mitään merkitystä (esim. valtaosa urheilupeleistä), toisissa se taas on kaikki kaikessa.

Jännä asia miten kertakaikkiaan voi sitten ihan saman sarjan peleissä olla eroa itselle, esim. gta-vice city oli itselle joku niin uskomattoman hieno elämys ettei parempaa ihan äkkiä löydy, hyvä jos koskaan.

Sitten taas uusin josta nyt ei ulkoisesti ja sisällöllisestikään peli voi juuri enää komeammaksi muuttua eli uusin gta ei iskenyt itseä käytännössä yhtään. Vähän aikaa pelasi ja se oli siinä. Ei tunnelmaa -ei napannut. Tuollaiset pelit sen tietyn kipinän tarvitsevat.

Tietokoneelle tietysti olisi paljonkin kaikkea mutta vaivattomuuden vuoksi itse kerään ja pelailen konsoleilla. Pleikalla etupäässä.

1. Minulle pelaaminen on sellaista mukavaa pakoa "tavallisesta" ja epäreilusta maailmasta. Peleissä voi pelastaa maailman, tuhota maailman, olla kuka tahansa muu kuin itse on ja peli noudattaa sääntöjä jotka elämästä puuttuvat. Peleissä tappaminen on oikeutettua, tosielämässä ei koskaan. Peleissä voi kohdata sekä oman pimeän puolensa, että sen valoisamman puolen. Kun on hetken poissa todellisesta maailmasta, siihen jaksaa taas palata tyynempänä ja paremmin voivana.

2. Pelissä pitää olla juoni joka kiinnostaa. Hahmojen tulee olla kinnostavia ja muutakin kuin bittikasoja. Yksityiskohdat ovat myös mikä merkitsee. Ympäristön tarkkuus, tunnelma ja musiikki. Tietty huumorikaan ei ole koskaan pahasta.

1) Kuten sanottu, pelit on hyvää ajanvietettä ja toisekseen niihin voi paeta todellisuutta, olla ja tehdä mitä oikeasti ei voisi.

2) Jos tarina ja pelattavuus on erinomaisia, ei postimerkin kokoiset pikselit eikä piipperin kautta toteutetut äänet pysty pilaamaan sitä meikäläiseltä.

1) Pelaaminen luo mahdollisuuden päästä sellaisiin ymäristöihin tai asemiin, mihin ei ole todellisessa elämässä mahdollista päästä. Se on siis elämyksien etsimistä. Tämä on syynä mm seikkailu- ja strategiapelien pelaamiseeni. Toinen pelityyppi, jota pelaan usein ovat puzzlepelit. Nämä toimivat hyvin aivojen nollaajina. Kaikki alkupäivän ajatukset saa heitettyä mielestään pelaamalla muutaman minuutin jotain palikkapeliä, joka vaatii miettimistä, mutta ratkaisut ovat niin helposti löydettävissä, että tilanteet muuttuvat jatkuvasti.

2) Pelissä olennaisin tekijä on idea. Sen täytyy vastata pelaajan haavemaailmaan. Minulle on aivan turha tulla esittämään tulevaisuudesta tuodun Half Lifen 7 pelaamista, vaikka siinä olisi, kuinka hyvä grafiikka ja kuinka hyvät äänet ja vaikka se olisi kuinka todentuntuinen, kun se ei vastaa haavemaailmaani. En kaipaa sen tyyppistä elämää tai asemaa. Sen sijaan esimerkiksi Capitalism II jaksaa kiinnostaa, vaikka siinä onkin tönkkö käyttöliittymä. Idea korvaa puutteet, kunnes joku tuo paremman version markkinoille.

Grafiikan ja äänien sekä käyttöliittymän kanssa näkisin olevan käynnissä kilpavarustelun. Sitä mukaan, kun näiltä ominaisuukisltaan parempia pelejä tulee markkinoille, vanhat väistyvät. Käytännössä toteutetaan siis vanha idea uudestaan. Tässä ei ole mielestäni mitään vikaa. Ei hyvä idea ole sama asia kuin uusi idea, vaan useimmiten se vanha on juuri hyvä, mutta sama voidaan toteuttaa paremmin.

Pelissä olennaista on myös sen koko. Peliä täytyy oppia pelaamaan nopeasti. Harjoittelu ei saa viedä montaa minuuttia. Sen sijaan pelissä täytyy kehittyä pitkään eli kaikkea ei saa oppia tunnissa tai viikkossa. Kun pelistä löytyy aina uutta opittavaa tai koettavaa, sillä riittää imua. Sitten kun kaikki tuntuu olevan koettu peli jää hyllyyn. Erityisesti tämä tulee esille seikkailu ym peleissä, joissa pelissä eteneminen on kohtuullisen lineaarista ja on mahdollista tehdä ainoastaan poikkeamia juonesta ja palata sitten takaisin.

Yksi pelin hyvä ominaisuus on mahdollisuus modaamiseen. Jos peliä voi alkaa muokkaamaan haluamansa kaltaiseksi sen jälkeen, kun kiinnostus on alkanut laantumaan, sen ikä pitenee. Mitä laajemmat mahdollisuudet ovat, sitä kauemmin peli jaksaa kiinnostaa.

Tervehdys.

Vastaan tässä sinun kysymyksiisi. Nämä ovat vain minun omia mielipiteitäni.

1.

Pelaaminen on kivaa, koska siinä saa mahdollisuuden eläytyä tarinaan ikään kuin peli olisi interaktiivinen kirja. Pelaaminen on todellisuuspakoa ja eräänlaista nuorten ja aikuisten leikkimistä.

2.

Seuraavat ominaisuudet tekevät ainakin omasta mielestäni pelistä hyvän. Grafiikka, Pelattavuus, Todentuntuisuus/Immersio(Eläytyminen), Hyvä tarina, hyvät äänet.

Kaikkia näitä tarvitaan, jotta peliin voisi eläytyä tarpeeksi, että siitä voisi nauttia kaikiltaosin.

Tässä on minun mielipiteeni lyhykäisyydessään.

Lifefeeder.