Eli rahankäytöstä haluaisin keskustelua. Olemme olleet nyt pari vuotta avoliitossa mieheni kanssa. Miehelläni on ollut aikaisemmasta elämästä rasitteena ulosotto-kierre minkä takia käytettävissä olevat tulot on hänellä tosi pienet. Nyt hän on pääsemässä velkajärjestelyyn, mikä on tosi hieno asia, mutta seuraavat kolme vuotta ovat vielä tosi tiukkoja. Olen yksinyrittäjä ja minulla on tällä hetkellä pienet tulot. Asumme mieheni omistamassa asunnossa josta hän maksaa lainaa ja minä maksan hänelle vuokraa. Vuokra on hiukan enemmän kuin velkajärjestelyn haun yhteydessä lasketut asumiskulut puoliksi. Sähkölaskut maksamme vuorotellen, vakuutukset maksaa mies. Minulla on oma auto ja sen lisäksi ostin toisen auton (halvan) miehelleni, koska hänellä ei vain ole säästöjä yhtään isompiin menoihin. Omat säästöni ovat näiden parin vuoden aikana huvenneet myös melkein nolliin. Meillä on yhteinen harrastus, minkä minä yleensä maksan (kertamaksulla), koska taas sama juttu, miehelläni ei ole rahaa. Ruokaa ostamme vuorotellen, minä vähän enemmän. Jos on mitään suurempia tarpeita kotona, ne maksan minä. Meillä kummallakin on aika pienet menot, joten tällä systeemillä on menty ok. Itseäni on kuitenkin alkanut harmittaa sellainen asia, että mies tekee joka vuosi kavereidensa kanssa 2-3 viikon mittaisen reissun ulkomaille. Se tehdään halvimmalla mahdollisella tavalla, mutta silti, meneehän siihen rahaa jos olet ulkomailla muutaman viikon. Itselläni ei ole siihen mahdollisuutta kun ei minulla ole palkallisia lomia, olen pienyrittäjä. Muutenkin teen töitä lähes aamusta iltaan. Aina ajankäyttö ei ole niin tehokasta, mutta ainakin yritän. Miehelleni jää siis velkajärjestelyn aikana niin pieni summa käyttöön/kk, että sillä juuri elää ja ehkä vähän harrastaa, mutta ei sen enempää.
Rahankäyttö avoliitossa
43
379
Vastaukset
- höhhh
Millä mies nuo reissut rahoittaa, jos käteen jää "niin pieni summa käyttöön/kk, että sillä juuri elää ja ehkä vähän harrastaa, mutta ei sen enempää."?
- voi...voi
Miehes kusettaa sinua.Ihan varmaan ainaki 2000e menee sillä reissulla.Kituuttaa vuoden ja maksattaa sulla kaiken minkä pystyy,niin saa säästettyä itselleen matkarahat.Muutenki vähän ajattelisin,kannattaako päästää toista pariksi viikkoa ulkomaille yksin.Jos leikin ennustajaa niin teille tulee ero,heti kun miehes saa raha-asiansa kuntoon.Sitten sua vasta harmittaakin.
- leipuri22
Terve höhhh. Jäi ehkä vähän kesken tuo minun kirjoitus. Mutta löysit juuri sen jujun jutusta. Olen alkanut epäillä, että mieheni yrittää säästää sitä pientä matkakassaa tinkimällä meidän yhteisistä menoista ja antamalla esim. minun maksaa yhteisen harrastuksen. Ilmoitin jo hänelle, että en aio osallistua sen matkan kustannuksiin ja nyt aion jatkossa maksaa vain omat harrastukseni. Mutta haluaisin kuulla, jos löytyy muita vastaavassa tilanteessa olevia (puolisolla velkajärjestely, ulosotot tms.) , miten suhtaudutte ja miten pystytte raha-asiat hoitamaan? Ja onko edes mahdollista tällaisessa pitemmän päälle elää ilman katkeruutta.
- höhhh
Harrastukset täytyy tietenkin mitoittaa käytettävissä olevien varojen mukaan. Jatkossa maksat vain omat kulusi ja mies omansa. Muutenkin kannattaisi perustaa yhteinen taloustili, jolle molemmat laittavat tietyn summan/kk ja sieltä sitten maksetaan ruuat ja muut yhteiset menot.
Älä nyt enää säästöjäsi tuohon mieheen käytä. - Gabrielle
Totta puhuu hän.
Hän on itse aiheuttanut oman tilanteensa, älä maksa mitään hänen kulujaan. - pikkunyyti
Ei ihan samanlainen tilanne- mutta lähes. Tuntiliksaduunari ja konkurssikaveri- minä maksan matkustuskulut, oli matkustaja toisen luo kumpi tahansa. Ostan ruuan sekä sinne että kotiini, pääsääntöisesti. Teen itse paljon, esim. leivon, laitan arkiruokaa.
Rassaa. Ihan kuin olisin rahoittavammalla puolen.
- Saankotyhjentääpajatson
Hyvä Suomi!
- Einäinvoimennä
Ei sinulla ole oikeaa miestä. Pahus olen varattu...
- sumuista
Ne 2-3 elämiskulut reissussa on todennäköisesti samat tai jopa pienemmät kuin kotona. Ei se olemisen sijainti sinällään kustannuksiin vaikuta. Eli loma-ajasta on turha kadehtia vain siksi ettei itse voi töiden osalta sellaista pitää.
Muutoin.. Ymmärrän ettei tuo 2-3 viikon vittäminen kodin ulkopuolella ole ehkä se ärsytyksen syy, vaan ehkä enmmänkin se, ettei sinulla ole vastaavaan mahdollisuutta ja toisaalta taas talouden epävarmuus on aika ikävä tilanne. En tiedä, mutta omalta osalta ajattelen välillä että asuuko/elääkö toinen vain siivellä ( tilanne hieman sama, paitsi miehellä ei ulosottoja, mutta muuten erittäin pienituloinen ja eleleemielellään niin että toinen hoitaa kaikki talouden vastuut) - yksielämävain
Omamoka joten elää kyseisellä tavalla, mitään pakkoa ei ole !
- piparminttuli
Minusta sinun olisi pitäny aikaa sitten miettiä kannattaako mennä yhteen miehen kanssa joka ei ole pystynyt hoitamaan talouttaan. Mutta viimmeistään nyt sinun on aika pysähtyä miettimään mitä sinä haluat elämältäsi.
Haluatko elättää toista ihmistä ja maksaa hänen elämistään. Nyt kun teillä ei onneksi vielä ole lapsia niin pysähdyhän mittimään. Miksi hän ylipäänsä on ylivelkaantunu? Siis mieti asiat tarkkaan ja sen jälkeen tee päätös. Sillä sinä joudut elämään sen päätöksen kanssa. - Gabrielle
Onhan tuo niin väärin.
- oletElättäjä
Miehesi maksaa asunto lainaa ja sinä maksat isomman summan vuokra? Ei ole totta,että olet noin sinisilmäinen!Mies maksattaa sinulla omat velkansa,lainat.kulut ja yms.
Ja olette vasta pari vuotta oleet yhdessä! Mies umuttaa sinua 10-0!- aattelinvaan
Minä käsitin että vähän enemmän kuin asumiskuluista puolet. Asumiskuluihin (velkajärjestelyssä) ei varmaankaan kelpuuteta lainanmaksua kokonaisuudessaan. Varmaan joku määrätynkokoisen asunnon arvioidut asumiskulut. Siitä reilu puolet puoliso maksaa. Aika kohtuullista jos näin. Eihän kukaan kuitenkaan yleensä ilmaiseksikaan saa asua.
- Väsy
Meillä on myös sama tilanne, että mies on ulosotossa ja minulla on tällä hetkellä pienet tulot, sillä teen lyhennettyä viikkoa lapsen takia (vuoden ajan). Itsellänikin on ollut todella vaikeita tilanteita taloudellisesti (olen esim. ollut hoitovapaalla yksinhuoltajana ja opiskellut ammatin työttömyyspäivärahalla), mutta koska olen tarkka rahasta, olen selvinnyt näistäkin tilanteista velkaa ottamatta. Mies taasen on aina ollut töissä, mutta tehnyt huonoja valintoja ja ollut nyt siis ulosotossa jo kymmenisen vuotta. Oli siis ulosotossa ja tavatessamme. Edelleen tekee minun nähdäkseni kevytkenkäisiä valintoja rahan suhteen, esim. käyttää lähes aina kaikki saamansa rahat hetimmiten. Ymmärrän kyllä että hänen tulonsa on ulosoton jälkeen pienet, mutta musta silloin ei osteta iltakaljoja ja herkkuja tai osteta heräteostoksina vaatteita..
Mietinkin, kuinka paljon mun pitäisi olla valmis maksamaan yhteisiä menoja enemmän..? Tällä hetkellä mä maksan asuntolainan (laina on mun nimissä) ja hän maksaa vuokraa yhtiövastikkeen verran. Maksan siis reilut 2/3 asumiskuluista, mutta toisaalta kasvatan omaisuuttani asunnon muodossa. Lisäksi maksamme puoliksi ruuat, ja hän maksaa mulle pienen osan sähkölaskusta. Silti välillä hän sanoo, että kaikki hänen rahat menee "mulle".. En haluaisi joutua hänen entisten velkojen maksumieheksi, mutten myöskään riidellä raha-asioista.. - 8754321
Joku ei nyt täsmää. Jos miehellä ei ole rahaa ja kuitenkin matkustaa useaksi viikoksi ulkomaille niin miten se on mahdollista. Miten miehelläsi on omakotitalo jos hän on velkajärjestelyssä. Tuossa sinun selityksessä on monta aukkoa joita ei voi ymmärtää. Joko sinua vedetään alta lipan ja kunnolla, tai tään on provo jonka kirjoittaja ei tiedä aiheesta mitään.
- aanko11
Mielenkiintoista keskustelua, kiitos! Itselläni on seuraavanlainen tilanne, tämä ei siis todellakaan ole mikään provo. Haluaisin kuulla tilanteeseeni mielipiteitä, tilanne kun rasittaa mieltäni paljon.
Eli olen asunut avovaimoni kanssa yhdessä kohta kaksi vuotta. Asumme minun omistamassani omakotitalossa, josta minulla on lainaa melkein 150 000 euroa vielä. Eli paljon. Olen ihan kohtuu palkkaisessa työssä. Omakotitalon rakennutimme aikanaan exän kanssa. Eron tultua ostin exältä talon puolikkaan, joten omistan talon nyt kokonaan.
Tavatessani nykyisen puolisoni hän oli töissä ihan ok palkkaisessa hommassa, joskin silloin pitkällä sairauslomalla. Ulosottovelkoja hänelle oli kertynyt kuitenkin jo reilu 10 000 euroa. Hän kertoi rahaongelmistaan vasta yhteen muuttomme jälkeen. Pian hän sai potkut töistä ja rahaongelmat vain pahenivat. Yhteen muuttaessamme teimme sopimuksen, että hän maksaa minulle asumisestaan 250 euroa kuussa ja että ruokaostokset maksamme suunnilleen puoliksi. Minä maksoin siis sähköt, vedet, vakuutukset, tiemaksut, jätemaksut ja kaikki muutkin asumiseen liittyvät maksut. Alkuun sopimuksemme toimikin ehkä noin reilun puoli vuotta ja tilanne oli ok. Sitten hän aloitti opiskelemaan uutta ammattia, mikä sinänsä on erittäin hyvä asia. Olihan hän kotona reilun vuoden työttömänä. Mutta kouluun kulkeminen maksaa, eikä hänellä kuulemma ole enää varaa maksaa minulle asumisestaan yhtään mitään. Hän opiskelee siis liiton päivärahalla, mistä iso osa menee suoraan ulosottoon. Ulosotto velka ei kuitenkaan lyhene, koska hän ei pysty maksamaan omia laskujaankaan ja laskut menevät ulosottoon. Minä maksan siis tällä hetkellä kaikki asumiseen liittyvät kulut ja hyvää hyvyyttäni lainaan hänelle pieniä summia rahaakin, jotta koulun käynti olisi mahdollista. Joskus hän maksaa minulle takaisin, joskus ei. Hänen rahan käyttönsä on kuitenkin melko huoletonta. Tilipäivänä menee shoppailessa helposti satanen tai pari. Nekin rahat voisi käyttää johonkin hyödylliseen.
Hänen koulunsa kestää vielä noin puolitoista vuotta. Hänen opiskelemansa ammatti ei kuitenkaan ole kuulemma hänen unelma ammattinsa vaan hän aikoo jatkaa opiskeluaan yliopistossa nykyisen koulun jälkeen. Joten rahaongelmat tulevat jatkumaan vielä pitkään ja ulosottovelka vaan kasvaa.
Minä en kuitenkaan ole tyytyväinen tilanteeseen. Mielestäni minulla ei ole velvoitetta maksaa asumistamme ja elämistämme kokonaan yksin. No onhan hän sentään maksanut ruokaostoksista suunnilleen puolet. Mutta kuitenkin. En todellakaan yhteen muuttaessamme arvannut että minä joudun tässä maksumieheksi. Minun mielestäni avovaimoni tulisi edelleen maksaa minulle asumisestaan se 250 euroa kuussa niin kuin sopimuksemme oli. 250 euroa ei ole minun mielestäni paljon. Ennen yhteen muuttoamme hän asui vuokralla ja maksoi vuokraa noin 650 euroa kuussa. Päälle tuli sitten vielä sähkö ja vesimaksut. Toisaalta hän sai silloin asumistukea tai jotain sellaista. Nyt hän ei sitä saa koska minun tuloni huomioidaan. Mielestäni aikuisen ihmisen on kuitenkin otettava vastuu itsestään myös taloudellisesti. Tilapäisesti voin maksaa toisen elämisen mutta tästä on tullut pysyvä tilanne, jolle ei näy loppua. Tämä ei mielestäni ole oikein. Minulla on taloudellisesti melko tiukkaa ilman että minun pitää maksaa hänenkin elämisensä. Olenkin joutunut tinkimään mm. omista harrastuksistani. Ostaessani taloni exältä kuvittelin että tapaan sellaisen naisen joka ostaa minulta talosta puolet ja näin asuntovelkani pienenee. Enhän minä neljällä makuuhuoneella yksin mitään tee. Nykyisessä tilanteessani olen kuitenkin joutunut taloudellisesti vaikeampaan tilanteeseen ja maksumieheksi.
Olen puhunut asiasta avovaimoni kanssa useasti. Tai ainakin yrittänyt. Yleensä kun otan asian esille, meille tulee hirveä riita. Hänen mielestään meidän pitää yrittää pärjätä yhdessä myös taloudellisesti. Onhan se tietysti niinkin. Tämä vaan ei tunnu yhdessä yrittämiseltä. Jotta hän saisi ulosotto velkansa edes joskus maksettua, hänen pitäisi mielestäni mennä osa-aika töihin opiskelujen ohella. Jos hän opiskelee vielä viisi-kuusi vuotta, ulosotto velka kasvaa sellaisiin summiin että niitä ei saa maksettua varmaan koskaan. Eikä hänellä ole varaa maksaa asumisestaankaan minulle mitään.
Toivottavasti nyt tästä saa jotain selvää. Kaipaisin mielipiteitä asiaan. Vaadinko liikaa kun toivon että avovaimoni ottaisi vastuun taloudellisesta tilanteestaan eikä maksattaisi kaikkea minulla? Muuten meillä on asiat hyvin joten ihan vähällä en haluaisi erota. En ainakaan rahan takia.
Kiitos mielipiteistä ja kommenteista jo ennakkoon!- voiteitä
Minusta sinun tilannettasi ei voi verrata aloittajan tilanteeseen. Vaimosi käyttää rahansa opiskeluun. Eli todennäköisesti hän tulee työllistymään aiempaa paremmalla palkalla. Opinnot voi siis nähdä investointina.
Mutta, jos asia sinua kovin kalvaa ja vaivaa, niin kehottaisin kyllä miettimään eroa. Etsit sitten sen rikkaan vanhanpiian, joka haluaa rahoittaa asumistasi. - aanko11
voiteitä kirjoitti:
Minusta sinun tilannettasi ei voi verrata aloittajan tilanteeseen. Vaimosi käyttää rahansa opiskeluun. Eli todennäköisesti hän tulee työllistymään aiempaa paremmalla palkalla. Opinnot voi siis nähdä investointina.
Mutta, jos asia sinua kovin kalvaa ja vaivaa, niin kehottaisin kyllä miettimään eroa. Etsit sitten sen rikkaan vanhanpiian, joka haluaa rahoittaa asumistasi.Ei voikaan verrata, olen samaa mieltä. Ja näenkin opiskelun investointina tulevaisuuteen, näinhän se on. Mutta jonkinlainen realismi opiskelujen rahoituksen suhteen olisi kuitenkin suotavaa. En ole vaillakaan ketään maksamaan asumistani, minulle riittää kun kumpikin osallistuu yhteisiin menoihin sopimuksen mukaisesti.
- joanna007
Jos kumppaniksi opiskelee ja kehittää itseään, niin se on hyvä. Oletko tietoinen paljon hän saa kuussa käteen? Hänelle ei ole välttämättä mahdollista enään maksaa sitä 250 € kuussa. Sinä vaikutat kuitenkin hyvätuloiselle miehelle, et kai ole pihi? Tuoko parisataa sinulle enemmän onnea? Entä sitten jos kumppanisi tulee raskaaksi kun on vielä työtön ja saisi vain kelanrahat, tulisiko hänen pärjätä vain niillä? Oletko valmis satsaamaan perheen takia? Ehkä naisesi tulisi nostaa kytkintä...
- aanko11
Niin se on opiskelu hyvä asia, sen olen todennut jo monta kertaa. Ja kyllä olen tietoinen siitä, että paljonko hän saa kuussa käteen. Mutta ei liene minun vikani että hänelle on kertynyt ulosottovelkaa ja siksi hänelle ei jää rahaa käteen. Kyllä minun mielestä aikuisen ihmisen pitää pystyä elättämään itsensä ainakin pitemmällä aika välillä. Jos ei rahat riitä niin asian eteen pitää tehdä jotain eli mennä töihin. On se ihme homma kun yhteisestä sopimuksesta ei pidetä kiinni. Jos hän asuisi vuokralla, hänellä ei jäisi sitä vähää käteen mitä nyt jää. Minun mielestä 250 euroa asumisesta kuussa ei ole paljon mitään. Summa sisältää siis kaikki asumiskulut, vedet, sähköt, netit jne. Mm. kaikki kodinkoneet ostan minä vaikka ne ovat yhteisessä käytössä. Kaikki asumiskulut maksan minä. Onko tämä oikein? Käytännössä minun pitää olla pihi että voin yleensä asua hänen kanssaan. Meillä on jo neljä lasta yhteensä aikaisemmista liitoistamme joten lapsia emme hanki ihan yhteisestä sopimuksesta. Niin, ehkä hänen pitäisi nostaa kytkintä, on tämä niin väärin.
- Oppeliini1
Niinkauan kuin joku toinen elättä, laiskimukset eivät viitsi tehdä töitä. Noita riman alittajia mahtuu 13 tusinaan.
Vaikka opiskelee, se ei estä rahan hankintaa yhteiseen talouteen! AINA löytyy työtä jos sitä vain haluaa tehdä! - Toieitoimi
Onko sinulla tarkkaan tiedossa paljonko avovaimosi tulot ja menot ovat? Avovaimolle olisi varmaan hyvä jäädä tietysti jotain omiin menoihinkin, mutta tietysti joku raja siinäkin, jos on pienet tulot niin jostain pitää tinkiä eikä shoppailla kaikkia rahojaan. Jos avovaimollasi on velkaa ulosotossa, voi ehkä olla, että hän ei ole aiemminkaan osannut käyttää rahaa oikein. Olisiko avovaimollasi mahdollista tehdä töitä opiskelun ohessa? Jotain nyt pitäisi tehdä, jos avovaimosi kaikki laskut menee ulosottoon ja velka vaan kasvaa. Velkajärjestely ei nyt oikein toimi! Mistä avovaimosi saa ne 250 e sulle, jos nytkin jää laskut maksamatta? Joku suojaosuus kai avovaimollasi on eli jotain jää käteen. Pääasia olisi nyt, että avokkisi maksaa laskut ja ja jos jotain jää niin sitten mietitte paljon siitä jää hänen omaan käyttöön ja paljonko maksaa sinulle.
Istutte nyt vaan pöydän ääreen ja yritätte keksiä jonkun ratkaisun. - aanko11
Toieitoimi kirjoitti:
Onko sinulla tarkkaan tiedossa paljonko avovaimosi tulot ja menot ovat? Avovaimolle olisi varmaan hyvä jäädä tietysti jotain omiin menoihinkin, mutta tietysti joku raja siinäkin, jos on pienet tulot niin jostain pitää tinkiä eikä shoppailla kaikkia rahojaan. Jos avovaimollasi on velkaa ulosotossa, voi ehkä olla, että hän ei ole aiemminkaan osannut käyttää rahaa oikein. Olisiko avovaimollasi mahdollista tehdä töitä opiskelun ohessa? Jotain nyt pitäisi tehdä, jos avovaimosi kaikki laskut menee ulosottoon ja velka vaan kasvaa. Velkajärjestely ei nyt oikein toimi! Mistä avovaimosi saa ne 250 e sulle, jos nytkin jää laskut maksamatta? Joku suojaosuus kai avovaimollasi on eli jotain jää käteen. Pääasia olisi nyt, että avokkisi maksaa laskut ja ja jos jotain jää niin sitten mietitte paljon siitä jää hänen omaan käyttöön ja paljonko maksaa sinulle.
Istutte nyt vaan pöydän ääreen ja yritätte keksiä jonkun ratkaisun.Kyllä avovaimoni tulot ovat tiedossa. Osa tuloista menee tosiaan suoraan ulosottoon. Jäljelle jäävällä suojaosuudella (noin tuhat euroa kuussa) ehkä eläisi juuri ja juuri jos käyttäisi ne vähät rahat oikein. Se ongelma onkin kun ne vähätkin rahat tahtoo mennä shoppaillessa vaatteita ja muuta tilpehööriä ostellessa. Ulosottovelka kasvaa kovaa vauhtia koko ajan kun kaikki laskut jäävät maksamatta. Eniten minua kaihertaa se että yhteisestä sopimuksesta ei pidetä kiinni. Minä en ole lupautunut elättämään aikuista ihmistä eikä minulla ole siihen varaakaan. Jos olisin tiennyt yhteen muuttaessamme että kaikki asumiskulut tulen maksamaan minä, emme olisi yhteen muuttaneet. Avovaimoni ei ole osannut eikä osaa nytkään hoitaa raha-asioitaan. Hän on sen itsekin todennut ääneen monta kertaa. Olen miettinyt asiaa niinkin että kun minä elätän häntä ilmeisesti jatkossakin, hänen ei ole pakko edes opetella hoitamaan raha-asioitaan kun rahojen loppuessa minulta saa rahaa. Pakon edessä tilanne saattaisi olla toinen eli silloin raha-asiat olisi pakko opetella hoitamaan paremmin. Osa-aikatöistä opiskelun ohella saisi tietysti hieman extraa. Ongelma tässä on vaan se että näin pienellä paikkakunnalla osa-aikatyötkin on vähissä ja kovin kauaksi ei muutaman tunnin takia kannata ajaa koska matkakulut syövät tulot. Mutta on tosiaan hyvä että hän opiskelee ja näin yrittää muuttaa tilannetta. Ainoa keino velkakierteestä ulospääsyyn on töissä käyminen ja tarkkaan eläminen.
- ikävä.totuus
aanko11 kirjoitti:
Kyllä avovaimoni tulot ovat tiedossa. Osa tuloista menee tosiaan suoraan ulosottoon. Jäljelle jäävällä suojaosuudella (noin tuhat euroa kuussa) ehkä eläisi juuri ja juuri jos käyttäisi ne vähät rahat oikein. Se ongelma onkin kun ne vähätkin rahat tahtoo mennä shoppaillessa vaatteita ja muuta tilpehööriä ostellessa. Ulosottovelka kasvaa kovaa vauhtia koko ajan kun kaikki laskut jäävät maksamatta. Eniten minua kaihertaa se että yhteisestä sopimuksesta ei pidetä kiinni. Minä en ole lupautunut elättämään aikuista ihmistä eikä minulla ole siihen varaakaan. Jos olisin tiennyt yhteen muuttaessamme että kaikki asumiskulut tulen maksamaan minä, emme olisi yhteen muuttaneet. Avovaimoni ei ole osannut eikä osaa nytkään hoitaa raha-asioitaan. Hän on sen itsekin todennut ääneen monta kertaa. Olen miettinyt asiaa niinkin että kun minä elätän häntä ilmeisesti jatkossakin, hänen ei ole pakko edes opetella hoitamaan raha-asioitaan kun rahojen loppuessa minulta saa rahaa. Pakon edessä tilanne saattaisi olla toinen eli silloin raha-asiat olisi pakko opetella hoitamaan paremmin. Osa-aikatöistä opiskelun ohella saisi tietysti hieman extraa. Ongelma tässä on vaan se että näin pienellä paikkakunnalla osa-aikatyötkin on vähissä ja kovin kauaksi ei muutaman tunnin takia kannata ajaa koska matkakulut syövät tulot. Mutta on tosiaan hyvä että hän opiskelee ja näin yrittää muuttaa tilannetta. Ainoa keino velkakierteestä ulospääsyyn on töissä käyminen ja tarkkaan eläminen.
Pelastaudu kun vielä voit. Kumppanisi kuitenkin jättää sinut, kun on opiskellut tarpeekseen sinun rahoituksella. Ikävä kyllä, hän ei opiskele maksaaseen aikanaan velkansa vaan paetakseen velkojia koko ajan. Hänen kanssaan olet vaarassa menettää kaiken.
- SamaaKokenut
aanko11 kirjoitti:
Kyllä avovaimoni tulot ovat tiedossa. Osa tuloista menee tosiaan suoraan ulosottoon. Jäljelle jäävällä suojaosuudella (noin tuhat euroa kuussa) ehkä eläisi juuri ja juuri jos käyttäisi ne vähät rahat oikein. Se ongelma onkin kun ne vähätkin rahat tahtoo mennä shoppaillessa vaatteita ja muuta tilpehööriä ostellessa. Ulosottovelka kasvaa kovaa vauhtia koko ajan kun kaikki laskut jäävät maksamatta. Eniten minua kaihertaa se että yhteisestä sopimuksesta ei pidetä kiinni. Minä en ole lupautunut elättämään aikuista ihmistä eikä minulla ole siihen varaakaan. Jos olisin tiennyt yhteen muuttaessamme että kaikki asumiskulut tulen maksamaan minä, emme olisi yhteen muuttaneet. Avovaimoni ei ole osannut eikä osaa nytkään hoitaa raha-asioitaan. Hän on sen itsekin todennut ääneen monta kertaa. Olen miettinyt asiaa niinkin että kun minä elätän häntä ilmeisesti jatkossakin, hänen ei ole pakko edes opetella hoitamaan raha-asioitaan kun rahojen loppuessa minulta saa rahaa. Pakon edessä tilanne saattaisi olla toinen eli silloin raha-asiat olisi pakko opetella hoitamaan paremmin. Osa-aikatöistä opiskelun ohella saisi tietysti hieman extraa. Ongelma tässä on vaan se että näin pienellä paikkakunnalla osa-aikatyötkin on vähissä ja kovin kauaksi ei muutaman tunnin takia kannata ajaa koska matkakulut syövät tulot. Mutta on tosiaan hyvä että hän opiskelee ja näin yrittää muuttaa tilannetta. Ainoa keino velkakierteestä ulospääsyyn on töissä käyminen ja tarkkaan eläminen.
On väärin jättää velkansa maksamatta. Voisit yrittää saada vaimosi sisäistämään sen, että hän varastaa velkojiltaan jos ei maksa mitä kuuluu. Ihmisethän eivät ajattele tätä tehdessään velkaa. Jos vetoaminen moraaliin ei riitä, joudut hänen maksumiehekseen. Jos rakastat häntä tarpeeksi ja voit hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on, maksat ja yrität päästä asian yli. Mielestäni vaimosi ei pidä maksaa sinulle vuokraa, sillä asunto on sinun ja jos yhdessä olette vakaalla harkinnalla ja toisianne arvostaen, jaatte kaiken varallisuuden, myös sen sinun suuremman. Jos et pysty, sanot sen vaimollesi. Sanot, että rakastat ja arvostat häntä ja haluaisit kyllä kustantaa hänenkin elämisensä sillä aidossa parisuhteessa omaisuus jaetaan (sinun tulisi rakastaa häntä niin paljon, että haluat antaa hänelle kaiken mitä sinulla on), mutta et pysty, joten hänenkin on tehtävä työtä. Sanot vielä että valitettavasti. Ideaalitilanne olisi mielestäsi se, että hän saisi opiskelle toteuttaa itseään, sinä elättäisit ja hän voisi onnellisena huolenpidosta antautua kiihkeänä joka ilta hierottavaksesi.
Jos avovaimosi ei osaa hoitaa raha-asioitaan etkä sinä pysty häntä elättämään, sinun täytyy sanoa että hänen täytyy antaa sinulle osa rahoistaan, jotta sinä voit hoitaa hänen velkaansa ja teidän yhteistä talouttanne. Tee se romanttisesti ja vakuuttamalla, että haluat näin varmistua, että pidät hänestä mahdollisimman hyvin huolta. Tuo hänelle joka päivä herkkuja ja kukkia.
Kaiken kaikkiaan, vaimollasi on virheellinen asenne raha-asioidensa hoitoon ja se pitäisi saada muutettua vastuulliseksi. Mutta sinä, ole mies äläkä valita vaan ota vaimosi huolehdittavaksesi, sillä sitä naiset haluavat. Jos eivät omat rahat riitä niin jotenkin elegantisti vaadit vaimosi rahat käyttöösi, mieluiten perustellen järjestelyä halullasi huolehtia hänestä, olla hänen pelastajansa ja ritarinsa.
Moni parisuhde voisi paljon paremmin jos ei pidettäisi omista pennosista niin mustasukkaista ja pikkumaista lukua vaan yksinkertaisesti jaettaisiin kaikki mitä on jos kerran on rakkaudesta yhteen menty.
Vaimollesi ei saa antaa harhakuvaa siitä, että hän pääsee veloistaan ja hänestä huolehditaan kuin lapsesta; hänen on tajuttava vastuunsa. Älä kuitenkaan nolaa häntä vetoamalla suoraan moraaliin ja hänen itsekkyyteensä, sillä tärkeintä on teille jäävä tunne arvostuksesta, kunnioituksesta ja välittämisestä. Voihan olla, että vaimosi vastuuton käyttäytyminen on jonkinlainen puolitiedostettu mielenosoitus jostain muusta heikkoudesta suhteessanne. Ehkä hän ei koe olevansa tarpeeksi rakastettu, huomioitu tms. ja testaa sinua ja rakkauttasi tällä tavoin. - mekkk
aanko11 kirjoitti:
Kyllä avovaimoni tulot ovat tiedossa. Osa tuloista menee tosiaan suoraan ulosottoon. Jäljelle jäävällä suojaosuudella (noin tuhat euroa kuussa) ehkä eläisi juuri ja juuri jos käyttäisi ne vähät rahat oikein. Se ongelma onkin kun ne vähätkin rahat tahtoo mennä shoppaillessa vaatteita ja muuta tilpehööriä ostellessa. Ulosottovelka kasvaa kovaa vauhtia koko ajan kun kaikki laskut jäävät maksamatta. Eniten minua kaihertaa se että yhteisestä sopimuksesta ei pidetä kiinni. Minä en ole lupautunut elättämään aikuista ihmistä eikä minulla ole siihen varaakaan. Jos olisin tiennyt yhteen muuttaessamme että kaikki asumiskulut tulen maksamaan minä, emme olisi yhteen muuttaneet. Avovaimoni ei ole osannut eikä osaa nytkään hoitaa raha-asioitaan. Hän on sen itsekin todennut ääneen monta kertaa. Olen miettinyt asiaa niinkin että kun minä elätän häntä ilmeisesti jatkossakin, hänen ei ole pakko edes opetella hoitamaan raha-asioitaan kun rahojen loppuessa minulta saa rahaa. Pakon edessä tilanne saattaisi olla toinen eli silloin raha-asiat olisi pakko opetella hoitamaan paremmin. Osa-aikatöistä opiskelun ohella saisi tietysti hieman extraa. Ongelma tässä on vaan se että näin pienellä paikkakunnalla osa-aikatyötkin on vähissä ja kovin kauaksi ei muutaman tunnin takia kannata ajaa koska matkakulut syövät tulot. Mutta on tosiaan hyvä että hän opiskelee ja näin yrittää muuttaa tilannetta. Ainoa keino velkakierteestä ulospääsyyn on töissä käyminen ja tarkkaan eläminen.
Opintolainaa ottamaan ja sillä maksaa niitä velkoja pois ja hoitelee laskut ajoissa ettei velka lisäänny kokoajan ja jos hän asuu sinun luona niin mitä laskuja hänelle tulee kun asuminen on ilmaista..
- ikisinkkumies
Jos rakastaa toista ja haluaa olla toisen kanssa niin silloin jompi kumpi maksaa enemmän kellä sitä rahaa sattuu olemaan. ei sinun ole tietenkään pakkko maksaa sen kaikkia laskuja ja ulosottoja mutta jos raha on este ja tunnet että jäät häviölle niin eroa.
Harrastuksista ja menoista pitää tinkiä jotta rahaa jää elämiseen ja siitä teidän on puhuttava, ei voi lähteä ulkomaille jos on laskuja joita pitää maksaa.- 685421
Ei pidä avoliitossa sotkea raha-asioita ja tunteita. Ne kuuluu sitten avioliittoon. Avoliitossa kumpikin vastaa omista menoistaan ja tuloistaan. Jos raha ei riitä johonkin niin sitten ei riitä. Avoliitto on tosi hyvä kokeilu. Siinä näkee vähälle aikaa millainen toinen on. Osaako käyttää rahojaan ja kantaa vastuutaan vai käyttääkö vain toista hyväkseen. Jos homma sujuu ja haluaa yhteistä taloudellista vastuuta elämästä niin siten vihille. Avoliitossa elää ne jotka ei todellakaan halua toisesta ihmisestä taloudellista vastuuta tai sitten käyttää toisen hyvää luonnetta hyväksi taloudellisesti. Järki käteen.
- neuvosulle
No onhan se nyt outoo, että sun piti ostaa säästöillä ukolles auto, mutta hän vain reissailee. Ja suostut vielä harrastuksetkin kustantamaan. Nyt rahahanat kiinni. Jos itseltäsi jotain ylimääräistä jää, niin laita varatilille, josta et kerro ukolles mitään.
- luuseriko
Kun mies on suurempituloinen ja maksaa naisen puolesta enemmän laskuja niin kaikkien mielestä ihan oikein mutta toisinpäin niin, mitä saakelia maksat ton luuserin edestä.
Me olemme ja haluamme olla niin tasa-arvoisia.
Hurraa tasaarvoinen yhteiskunta! - Avoliitto
Raha-asiat pitäisi keskustella heti alusta alkaen selvästi kuntoon. Ennen yhteenmuuttopäätöksiä ym. Sitten jos/kun tilanteet muuttuu, ne pitää keskustella uudestaan kuntoon.
Minun mielestäni avoliitossa sinulla ei ole mitään velvollisuutta maksaa miehesi ulosottokierrettä, autoja tai mitään muutakaan.
Sinuna en myöskään maksaisi miehellesi vuokraa enempää kuin puolet asumisesta aiheutuvista kuluista, mm. sähkö, vesi, jätemaksut. Jos miehesi omistaa talon ja maksaa siitä lainaa, on se miehesi omaisuutta. Sinulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta kartuttaa sitä. Miehesi maksakoot lainansa ihan itse.
Itse olen siinä mielessä samankaltaisessa tilanteessa, että minä omistan asunnon ja avomieheni asuu kanssani. Hän maksaa minulle n. 60 % yhtiövastikkeesta oman osuutensa vesimaksusta, loput laskuista maksan minä. Avomiehelläni ei ole mitään velvollisuutta maksaa minun asuntolainaani, sillä asuntohan on minun. Toisaalta, kun mieheni ei tarvitse maksaa lainkaan vuokraa, sekä hänellä on 800 e/kk suuremman tulot kuin minulla, hän pääsee kartuttamaan omaisuuttaan aika reippaasti.
Mutta tarkoituksena olisi laittaa asunto myyntiin, mennä naimisiin ja ostaa yhteinen talo. Sitten kun on yhteinen talous, raha-asiat täytyy miettiä kokonaan uudestaan.
Tässä tilanteessa minulla ei kuitenkaan ole mitään oikeutta surkutella sitä, että minulla on kuun lopussa tili tyhjä, kun miehelläni taas - kaksi kertaa suuremmista omista menoista huolimatta - jää joka kuukausi reilusti rahaa tilille.- Vuokralla
Noin se ei mene tasapuolisesti. Oikeasti sen, joka ei omista asuntoa/taloa kuuluisi maksaa vuokraa, joka olisi puolet siitä summasta, joka vapailla markkinoilla maksettaisiin vastaavasta asunnosta. Lisäksi sähkö-, vesi- ja pakolliset vakuutusmaksut tulisi maksaa puoliksi. Asunnon omistaja taas maksaa lainansa ja yhtiövastikkeen, kiinteistöverot tai omakotitalossa lämmityksen, tiemaksut. Näinhän se toinen maksaa juuri saman summan asumismenoistaan kuin hän maksaisi, jos asunto olisi vuokrattu yhdessäkin. Omistajan vastuulle jää asunnon arvonnousu tai lasku, putkiremontit ym vastuut, samoin lainanlyhennysaikataulu on hänen vastuullaan. Jos aikataulu on kireä, hänen täytyy ehkä laittaa suurempi osa asumismenoihin kuukaudessa kuin kumppaninsa, jos taas laina-aika on pitkä, voi käteen jäädä vähän rahaakin.
- Eiooreilua
Musta olisi vähän outoa, jos oma avopuoliso vaatisi ihan samaa vuokraa kun ihan tuntemattomalta vuokralaiselta ottaisi vapailla markkinoilla. Ja maksaako avopuoliso saamastaan vuokrasta veroa? Tuskin! Ja vuokralaisellahan pitäisi olla myös vuokralaisen oikeudet. Irtisanomissuoja esim.
- HALOONAISET
HALOO NAISET!
Noi miehet ovat huijareita,kun matsattavat teillä elämisen!
Oottakaa vaan kun tajuatte tilanteen,mitä tarkoitan! Näiden kaikkien "maksajien" vuodatuksiin voisi sanoa, ettei se ole reilua, kun joudutte maksamaan enemmän. Ei ainakaan jos asiat mitataan rahassa.
Ilmeisesti rakkaus on ruvennut itse kullakin loppumaan, koska epätasa-arvo maksuissa on ruvennut kaihertamaan.
Itse näkisin, että jos toinen tekee parhaansa töissä/opiskeluissa/työnhaussa/kotona, niin kaiken pitäisi olla ok. Jos ei ole, niin lusikat vain jakoon.- avokki
Selkeää meillä, kun omat asuntolainat ja yhtiövastikeosuudet. Maksan sähkön ja kotivakuutuksen, joka huomioitu yv:ssani. Kun miehen lapset meillä, mies maksaa enemmän ruokamenoista. Omat harrastuskulut molemmilla. Auton haluaa mies maksaa ja mulla käyttöoikeus.
- tytsyvaan
Me ollaan asuttu 5v avoliitossa. Molemmilla vakituiset tulot ja omat tilit. Maksamme omat laskumme itse (kännykkälasku, vaatetilaukset jne), mutta asuntolaina, vastike, nettilasku, sähkölasku, lemmikkien menot jne yhteiset maksamme puoliksi. Lisäksi molemmilla omat autot ja maksamme omamme itse. Ihan hyvin menee näin. Mies maksaa mun tilille ruoka rahaa ja minä ostan ruoat. Joskus silloin tällöin mieskin käy kaupassa. Paljon helpompaa ku on omat rahat. Esim. jos mies haluaisi mennä baariin tai reissuun, saa maksaa sen itse, se ei mulle kuulu.
- 1234321
Meillä meni homma niin, että yhteenmuuttaessa minä olin vielä ulosotossa jonka mies kyllä tiesi heti ensitapaamisesta asti. Olin juuri viimemetreillä valmistumassa ammattiin ja menin töihin, 5kk maksoin velkani ulosottoon kuitenkin maksaen myös yhdessä sovitut menot. Yhteinen taloustili avattiin arkipäivän menoja varten.
Eli minä olin ulosotossa, käteen jäi n. 800 euroa kuussa josta maksoin 300 euroa rivaripätkän vastikkeen, sähkölaskun n. 50e kk, yhteisen auton lyhennyksen 150e kk (pakko olla kaksi autoa) ja lisäksi auto- koti yms. vakuutuksia n. 100e kk. Taloustilille ruokaa varten laitoin 150e kk, joten sitä "omaa rahaa" jäi n. 50e/kk. En valittanut.
Ulosoton päätyttä ja omien tulojeni tuplaannuttua kesti vielä hetkisen tällä samalla tyylillä. Kuitenkin erona se, että nyt aiempaan verrattuna maksoin yhteiselle taloustilille sen 400e kk. Parin kuukauden ajalla ja tilejä seuraamalla jäin ihmettelemään, että ainoastaan minä olen se joka maksaa taloustilin menot. Ei muuta kuin kissa pöydälle ja asia puheeksi miehen kanssa.
Selvisi, että mies ei ole ylipäätään edes maksanut koko asuntolainaa, vaan pelkät korot (n. 250e/kk). Sen lisäksi toki elatusmaksuja, bensakuluja, omia velkojaan jne. mutta pointtina silti, että kävi ilmi jotta minä olen se maksaja pesueessa ja mies "säästää" omia rahojaan. No helvetinmoinen sotahan sitä syttyi.
Pölyn laskeennuttua ja pahimman tappelun jälkeen istuttiin uduestaan alas ja puhuttin asiat läpi, että mitä tässä halutaan ja mihin suuntaan suhde on menossa. Keskustelun päätteeksi päätettiin, että tässä ollaan yhdessä ja tämä on meidän yhteinen talous, joten myös rahat laitetaan kiertoon sitä mukaan mitä sitä tilille tulee. Seuraavan päivänä kävimme pankissa aukaisemassa yhteisen säästötilin yhteisen taloustilin lisäksi.
Nyt siis homma menee niin, että olemme sopineet summan joka jää kummallekin omasta palkastaan omaan käyttöön (n. 200e kk) ja loput menevät suoraan taloustilille. Eli kummankin palkka siirtyy taloustilille aina palkkapäivänä josta maksetaan yhdessä _kaikki_ menot, oli sitten minun, hänen tai yhteisiä. Sen lisäksi, joka kuukausi se "ylijäävä" summa joka jää taloustilille kun toisen palkka taas tulee maksuun (mulla palkkapv. kuun viimenen ja miehellä 15.pv) siirretään yhteiselle säästötilille.
Ei tarvitse enää miettiä kumpi maksaa mitäkin, kuka maksaa sähköt ja kuka ruoat jne. Kummallakin on myös sitä "omaa" rahaa, mutta yhteisesti maksetaan aivan ja kaikki mitä tarvitsee ja kaiken kukkuraksi jää joka kuukausi myös säästöön rahaa, ennen ei nimittäin jäänyt. Nytkin säästöön jo jäänyt parissa hassussa kuukaudessa jo sen 1000e.
Tämä toimii meillä ja tästä pidetään kiinni. - Säästötmeni
Meillä on käynyt niin, että alkuun mies tienasi vuodessa 2 krt enemmän kuin minä. Maksoimme silti kaikki aina puoliksi. Sitten jäin äitiys- ja vanhenpainvapaalle. Jouduin maksamaan edelleen puolet tai ehkä välillä enemmänkin kuin mies, jos tuli yllättäen joku isompi lasku. Koska tuloni olivat laskeneet, jouduin käyttämään säästöjäni. Maksoin säästöistäni myös yksin remontteja ym. Tosin ihan omasta tahdostani ja ehdotuksestani. Sitten kun mies irtisanottiin ja vaihtoi työpaikkaa pienipalkkaiseen työhön, minä maksoin suurimman osan laskuista. Mies itse pienensi yhteiselle tilille menevää summaa (silloin kun tienasi enemmän niin silloinkin summa oli useita satoja vähemmän kun minulla, mutta lisäili sitten tilille rahaa, kun raha ei riittänyt laskuihin). Kohta huomasin, että yksi kuukausi mies ei ollut laittanut mitään tilille. Ja nyt kun mies joutui työttömäksi maksaa vain ruokia (minäkin siis laskujen lisäksi maksan ruokiakin). Miehellä on säästöjä, mutta ei koske niihin. Joskus kun ostimme asunnon aikanaan, joutui käsirahaan laittamaan säästöjään ja harmitteli sitä kovasti. Itselläni on enää pieni summa rahaa säästössä ja en aio enää koskea siihen. Mielestäni on epäreilua, että minulta on mennyt lähes kaikki säästöt ja miehen ei tarvitse koskea omiinsa. Ja mulla ei edes rahat riitä koko perheen elättämiseen, koska palkkani ei ole suuri. Ei hän siinä mitään, jos tienaisin vaikka yhtä paljon kun mies aikaisemmin. Toisin kun miehella aikanaan oli isompi palkka, ei hän elättänyt meitä silloin. Lapsikin piti laittaa päiväkotiin alle vuoden ikäisenä.
- SamanKokenut
Itsekäs ja lapsellinen mies. Molemmilla pitäisi olla säästössä saman verran ja molempien pitäisi saada säästöön kuukausittain saman verran. Jos miehelle jäisi 500e säästöön ja sulle 100e, hän antaisi sulle omistaan 200e. Loput rahat käytetään yhteisiin kuluihin. Kyse on siis siitä, että molempien varallisuuden pitäisi suhteenne aikana karttua yhtäläisesti, onhan teillä yhteinen talous ja yhteinen lapsi. Jos ei mies pysty tähän, hän ei rakasta ja arvosta sinua tai luota sinuun tarpeeksi.
- fhjbkl
Minusta kaikki pitäisi maksaa tasan, vaikka tuloeroja olisi. Omassa avoliitossani olen itse se vähemmän tienaavaa osapuoli, mutta pidän tiukasti huolen siitä, että yhteisen elämisen kulut menevät tasan. Joskus ollaan toimittu niin, että mies on ostanut esim jonkun osan autooni, jos minulla ei ole ollut sillä hetkellä rahaa, ja olen sen sitten hänelle maksanut takaisin, kun olen pystynyt. En edes tiedä, haluaisiko mies ottaa enemmän taloudellista vastuuta elämisestämme, en ole koskaan kysynyt, vaan olen aina pitänyt itsestään selvänä, että yhteisen talouden kulut menevät puoliksi.
- mekkk
Yhteiset monot suhteessa tuloihin on kaikkien paras rakaisu niin pysyy talous kummallakin kunnossa ja jää rahaa omiinkin menoihin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi852257Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap172234Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen111618- 1031445
Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663921386Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1521235Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2561027- 63943
- 78909
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173884