Avaudu gradustasi / opinnäytetyöstäsi

Aivan vain tosi vanhan neuvo: Jos gradua lopetellessasi tiedät, miten gradu olisi pitänyt tehdä sekä mitä ja miten gradussa olisi pitänyt esittää, niin gradu on tehnyt tehtävänsä, olet oppinut jotakin.

Lisäksi kyllästyminenkin on väliaikaista. Jo parin vuoden päästä mietit, eikö tässä nyt voisi aloitella jatko-opintojakin ja väikkärin väsäystä.

"Nyt ollaankin sitten tässä pisteessä...."

Nykyisten tekstinkäsittelylaitteiden aikakaudella tämä vaihe, jolloin pääsee hiomaan valmista tekstiä, pitäisi kaiken järjen mukaan olla se antoisin vaihe gradun tekemisessä.

Karsit vain pois toistoa ja pilkot virkkeitä nasevampaan muotoon. Tähän eräs opettaja antoi hyvän neuvon toteamalla, että piste on paras välimerkki.

Minulla on analyysivaihe menossa, ja tuskaa on, nyt olen varannut tähän aikaa, eli tehdä pitäisi kovaa vauhtia ja silti kaikki muu houkuttaisi, paitsi gradu... Mites aloittaja, onko valmis? :)

Tuli kanssa itse kännipäiten avauduttua gradusta viikonloppuna. Lähetin ohjaajalle sähköpostia, jossa ilmoitin hänen olevan pelkkä wanha huoraämmä, kenet pitäisi heittää koko yliopistolta ulos.

Nyt sitten täytyy odotella, että pöly laskeutuu, ja että uskaltaa ottaa jälleen yhteyttä, että graduprojekti lähtisi taas liikkeelle.

Jumitin gradun kanssa parisen vuotta. Vasta kun vihoviimeinen deadline häämötti, potkin itseeni vauhtia. Pahin viholliseni oli huono itseluottamus ja totaalinen kiinnostuksen puute, ei varmasti mitään uutta auringon alla.

Gradun aihetta ja lähteitä pyörittelin kyllästymiseen asti, mutta ehjempää tekstiä en saanut aikaan kuin viime tipassa. Lähetin tekeleeni pelonsekaisin tunnelmin ohjaajalle, joka antoi korjausehdotukset. Aloittajan tavoin minäkin jahkailin korjaamisen kanssa. Ei sekään silti niin ylivoimaista ollut, pikapikaa korjaukset tuli tehtyä kun vihdoin aloitti. Ja voi sitä tunnetta, kun sai luvan kansittaa gradun! It's happening!

Käytin järjettömästi aikaa gradun tekemisen välttelyyn, ja ymmärrän täysin jokaista joka on tai on ollut samassa veneessä. Gradu valmistui lopulta todella lyhyessä ajassa, kun vihdoin sai päälle oikean vaihteen ja tekeminen oli ns. tehokasta peliaikaa. Siihen ei mitään oikotietä ollut, tietty prosessi vaan piti käydä läpi.

Tsemppiä kaikille, kyllä se valmiiksi tulee!

Minä vasta suunnittelen gradun tekoa. Olenko jotenkin yltiöpositiivinen kun kuvittelen gradun kirjoittamisen olevan kuitenkin suht vaivatonta kun sen tekee kandin työn pohjalta eli siis laajentaa näkökulmaa ja laittaa loppuun analysointiosion?

Kandityöni oli noin 44 sivun laajuinen ja puolet lisää, niin laajuus riittää graduun. Totta kai, sisältö merkitsee eniten mutta ....olenko lainkaan tässä maailmassa?

Jos Gradua ei ole saanut valmiiksi neljässä vuodessa, niin on aika luovuttaa. Antaako sellainen työ edes mitään kenellekään? Osoittaako se enää, että opiskelija osaa tuottaa järjestelmällisesti tekstiä graudn verran?

Minäminäminä!!! Tulin ettii just tällasta keskustelua! Oon koittanu saada opintopsykologeja kiinni et josko gradu valmiiksi -ryhmää järjestettäisiin mutta ei vastausta, ei viesteihin, ei puheluun.. Pari vuotta sitten kävin graduryhmän, mutta kolme viikkoa koulun alkamisen jälkeen sain tietää, että olin raskaana. Siinä sitte meni se vuosi pelonsekaisissa tunnelmissa. Edelleen lapsen kanssa yksin. Toki on tyttö päivähoidossa mutta se jättää itselleni (vain) sen 4-5tuntia päivässä. Eikä siinä mitään, mutta huomaan että tälläkin hetkellä kalenterista löytyy kampaajaa, hierojaa, vasukeskustelua, näöntarkastusta, lääkäriä ymsyms. Ja käyn koulussa kerran viikkoon joten sekin on yksi päivä poissa viikosta. Tosin se kurssi loppuu ja pian on viimeiset pari tenttiä, eikä keväällä jatku mikään kurssi. Mutta se nihkeys!!! Ja syyllistäminen siitä ettei ole tehnyt. Viime tiistaina olin tehnyt suuret suunnitelmat ja kuinkas sitten kävikään! Nii järjetön migreeni ettei peiton alta pystyny mihinkää liikkumaan!

Olen alkuun tosin päässyt jo mutta jos ei etene niin syyllisyys alkaa ruoskimaan. Ihan turhaan koska se ei palvele ketään eikä mitään. Pitäisi vaan osata hellittää ja ottaa huomioon että ei vaan resurssit riitä enempään - tällä hetkellä. Halua löytyy, intoa ja motivaatiota mutta pelko ja epätoivo ovat inhottavia seuralaisia. Pitäis vaan jotenkin ehkä löytää sellanen et teen sen, siten kuin pystyn ja kykenen. Huoh..

Mun on todella vaikea keskittyä, kaikki netissä surffaaminen vie kaiken ajan. Lisäksi itsetunto on matalalla, tuntuu että tästä tulee kaikkien aikojen naurettavin gradu.

Hei, täälläkin yksi graduntekijä. Itselläni tavoitteena saada kesäksi valmiiksi tämä; työ on hyvällä mallilla, mutta liian kauan on prosessi kaikkiaan kestänyt.

(Nimimerkin valitsin muistuttamaan itseäni optimistisesti että hyvää tekstiä tulossa - itsesuggestiota, ha ha!)

Opinnäyte koostuu tyypillisesti muutamasta perusosiosta, ks. esimerkiksi

http://blogs.helsinki.fi/valmistu-nyt/nain-se-tehdaan/gradun-rakenne/

Itse olen tehnyt useammankin akateemisen opinnäytteen, ja parissa niistä olen käyttänyt käänteistä lähestymistapaa eli olen kirjoittanut ensiksi, ennen kuin olen juuri muuta tehnyt kuin valinnut aiheen, opinnäytteen alustavan tekstin. Tietenkin teksti on ollut kaikin puolin vaillinainen ja asia lukuihin 2–6 on paljolti ravistettu hatusta. Mutta näin olen saanut heti ainakin muutamakymmensivuisen kokonaisuuden, jota on ollut myöhemmin helppo täydentää ja muunnella. Yllättävää kyllä, ainakin toisessa opinnäytteessä alustava teksti osui jo hämmästyttävän kohdalleen; tietysti sitä piti melkoisesti lisäillä, kun olin oikeasti tehnyt luvun kertomat asiat.

Ideana tässä käyttämässäni tavassa on se, että olemassa olevaa tekstiä on helpompi lisätä ja muuttaa kuin kirjoittaa kokonaan uutta. Opinnäytteen perusrakennehan on niin vakio, että tällainen lähestymistapa onnistuu. Lisäksi kirjoittamiskynnys fiktiiviselle opinnäytteelle on merkittävästi alempi kuin todelliseen materiaaliin perustuvalle, ja kirjoittaessa gradun asiat kummasti sisäistyvät.

Nyt on kaikki kurssit käyty ja pari kirjatenttiä enää plus gradu kypsäreineen. Oon nyt ollu ihan tietoisesti poissa koneen ääreltä ku joululoma ja tarkotus olis palata sorvin ääreen jos ei ens viikolla niin sitä seuraavana viimeistään (nyt tyttö vesirokossa enkä varmaan voi viedä tarhaan plus loppiainen). Mut se mikä tässä nyt on avautunu on se et mähän voin kirjottaa paperille kaikki mitä mieleen tulee lukiessa ja kattoo sit et mitä oon saanu aikaan. On mulle sanottu ennenki et kirjota vaan äläkä mieti mut mä oon ollu nii paineessa etten oo kyenny mihinkään, tai oon koittanu pusertaa "valmista" tekstiä suoraan, no ei ihme et oon ollu paineessa ku ajatukset ei pääse ulos ku pitää miettiä muotoiluja!! Nyt oon harjottanu vähän tota mentaalipuolta ja koittanu hiljentyä ja todennu et ei mulla mitää esteitä oo sen tekemiselle paitsi omassa päässä. Se on vaa ollu tuskallista ku on tajunnu oman tilansa mut ei oo osannu tehä sille mitään! Saas kattoo mitä tästä nyt tulee, enkä enää ruoski itteeni vaan lähen siltä pohjalta et pienikin askel on kuitenki askel eteenpäin eikä pidä pysähtyä (murehtimaan) vaan pysyä liikkeessä.

Mä en tiedä mitä mä oon tekemässä :( Gradunteko meni mielestäni ihan hyvin, kunnes 6 kk sitten tapasin ohjaajani ja hän sanoi, että menee ihan metsään ja pitää muuttaa viitekehys ihan muuksi. Ja tuon jälkeen en ole tajunnut enää hommasta mitään ja gradua teen sana kerrallaan, vaikka tiedän että ei tule onnistumaan ennen kuin tajuan missä menen. Ohjaaja pitäisi varmaan tavata uudestaan, mutta häpeän. Myös v*****s on suunnaton.

Facebookista löytyy Gradunvääntäjät-ryhmä, johon on tervetullu myös muut opinnäytetyötä tekevät, jos kaipaa tukea tai apua muilta samassa tilanteessa olevilta :)

En saa lopputyöaihetta mistään. Olen töissä oman alani yrityksessä, ja he vain pelaavat aikaa. "Odota hetki, meillä on tulossa aiheita teknologiaan nönnönnöö liittyen..."

Kuukausia myöhemmin, ei vieläkään aihetta. Saatana!

Avaudunpa minäkin! Tänään oli tarkoitus tehdä koko päivä hommia kun on vapaata töistä, mutta välttelyksi meni...

Teen gradua humanistisella alalla, ja tutkimukseni on kvalitatiivinen. Aineisto on kerätty ja teoreettinen viitekehys jotenkin hallussa. Nyt pitäisi päättää tutkimuskysymyksen lopullinen, tarkka rajaus ja viimeistellä sen perusteella analyysiosio. Meinaa vain ahdistaa koko homma.

Omat tavoitteet on turhan korkealla osaamiseen ja jaksamiseen nähden. Työt kiinnostaa enemmän kuin mokoma gradu tällä hetkellä, mutta pakkohan se on tehdä valmiiksi.

Täällä siis ahdistavat tunnelmat. Toivottavasti se into vielä palautuisi!

Kirjoitin gradua 2-3 viikkoa duunin jälkeen ja viikonloppuisin. Valmista tuli ja kävin kuittaamassa paperit ulos.

Gradun tekeminen mittaa opiskelijan kypsyyttä.
Taitoa ja kykyä konseptuaaliseen ajatteluun.
Kykyä tuottaa ja nähdä itsenäisesti jotain uutta, eikä vain vastailla
jonkun toisen tekemiin kysymyksiin.

Mitä tarkoittaa konseptuaalisen ajattelun puute?:
Voi verrata luokkahitsariin joka tekee laatusaumaa mutta ei
tiedä mitä pitäisi hitsata.
On hyvä faktoissa ja murutiedossa (analyyttinen)
mutta iso kuva (konseptuaalinen) kadoksissa.

Peukkuja gradujensa tekijöille.

Maanantaiaamun ihanuus. Koko työ on ihan paska, vaikka vuoden verran "tehty". Olen masentunut ja täysin uupunut. Kuukausi on vierähtänyt siitäkin, kun ohjaaja käski korjata sitä sun tätä. Tämä on epämääräinen möykky, joka ei lähde purkamaan mistään suunnasta. En olisi ikinä aloittanut ainakaan valitsemastani aiheesta, jos olisin tiennyt sen olevan tällaista.

Tuntemuksia. Itsekritiikkiä. Lego-palikat ovat sikinsokin edessäni pöydällä. En osaa niistä mitään rakentaa. Olenko tyhmä ja näin aloitekyvytön? Monta vuotta yliopistossa enkä oppinut mitään. Se kurssin nössökin pisti gradun pakettiin suitsait kiitettävin arvosanoin muutamassa kuukaudessa.
Rohkeasti vain legopalikoihin käsiksi jo tänään.