Thomas Nagelin ”Mieli ja kosmos”

"Ajattelin referoida palstalle sekä tuota että tekijän tilalle tarjoamaa kolmatta vaihtoehtoa."

Näistä olisi todellakin mukava kuulla lisää, kiitos.

Tähän pitää hiukan puuttua.

”Tämä on vain nykytiedettä popularisoivaa kirjallisuutta laajalti lukeneen maallikon mielipide. .. Skeptisyyteni ei perustu uskonnolliseen uskoon tai uskoon mihinkään tiettyyn vaihtoehtoon. Se on vain uskomus, että saatavilla oleva tieteellinen todistusaineisto ei tieteellisten mielipiteiden konsensuksesta huolimatta edellytä terveen järjen epäuskon tukahduttamista tässä asiassa. Tämä pätee erityisesti elämän syntyyn.” (s.52)"

Kuten Nagel itse toteaa, hänen mielipiteensä perustuvat popularisoivaan kirjallisuuteen. Mieli ja komos julkaistiin vuonna 2012, joten hänen uusimmat tietonsa elämän synnystä ovat ehkä vuoden 2010 tutkimuksista. En minäkään silloin vielä olisi abiogeneesitutkimuksia aivan hirveästi mainostanut, mutta viiden vuoden aikana on paljon tapahtunut, eikä vähäisinpänä juuri palstalle nostamani tutkimus.

Tässä kohtaa esitän kirjoista koostamani tiivistelmän materialistisesta reduktionismista, joka tavallisesti kuvaillaan tieteenalojen rajojen kautta. Olen omavaltaisesti jakanut fysiikan osiin sekä lisännyt alkuun psykologian (ei-triviaalien mielten tutkimus) ja loppuun kosmologian (alkuräjähdys ennen alkeishiukkasia ja gravitaatiota).

- Psykologia = niin, mitähän
- Biologia = tietynlaisten (”elävien”) molekyylijoukkojen vuorovaikutuksia
- Kemia = atomien ja molekyylien tietynlaisia sähkömagneettisia vuorovaikutuksia
- Perusfysiikka = atomien ja atomijoukkojen vuorovaikutuksia
- Ydinfysiikka = atomiytimien vuorovaikutuksia
- Hiukkasfysiikka = alkeishiukkasten vuorovaikutuksia
- Alkuräjähdys = niin, mitähän

Listaa lukiessa kuljetaan reduktion eli osiin jakamisen suunnassa. Vähän yksinkertaistaen, kun biologiseen kohteeseen kaadetaan lisää energiaa, se jakautuu (materialismin kannalta) jäännöksettömästi ensin kemian ja sitten asteittain kolme eri fysiikan alaan kuuluviksi pienemmiksi osasiksi.

Lopusta alkuun päin lista kuvaa konstruktiota eli tieteenalojen tutkimuskohteiden rakentumista. Jos reduktio on jäännöksetön, ei rakentamisessakaan pitäisi tarvita mitään uusia osasia. Tämä tuottaa ilmeisen ongelman vain biologian kohdalla Konstruktiossa on myös lisäpiirteitä, jotka liittyvät rakentamistulosten vaihtoehtoihin ja pysyvyyteen.

Hiukkas- ja atomifysiikassa erilaisten rakenneosien lukumäärä on varsin pieni, ja vaadittaessa niille kestävyyttä vähintään ihmisiän mittakaavassa se pienenee lisää. Perusfysiikassa käsitellään yleensä hyvin suuria atomijoukkoja, mutta tilastollisesti tavalla, jossa yksittäisellä atomilla ei ole merkitystä. Voidaan sanoa, että fysiikan kohteiden kaikki relevantit vaihtoehdot ovat helposti ennakoitavissa ja useimmat niistä myös esiintyvät reaalimaailmassa.

Kemia onkin sitten ihan toinen maailma. Jo samaa atomia vain yhden kappaleen sisältävien yhdisteiden lukumäärä on tähtitieteellinen, vaikka osa niistä putoaakin tarjonnasta sähkömagneettisten kenttien yhteensopimattomuuden vuoksi. Kun mukaan otetaan atomilajien määrävapaus, erilaiset yhdistymisen järjestykset ja rakenteet sekä tuotteen avaruudellinen muoto ja laskostuminen, on rakentamisen vaihtoehtojen määrä päätähuimaava. Tämä ei tietenkään kumoa reduktion jäännöksettömyyttä, mutta asettaa kysymyksen, miten luonto tietää, millaiset yhdisteet tuosta joukosta valita.

Biologiassa juttu vain pahenee. Eivät vain kemian kaikkein mutkikkaimmat yhdisteet tunge sen pelikentälle, vaan tuomariaitiossa häärää liukas ja vikkelä elämän määritelmä. Selkeät, joskin työläästi laskettavat sähkömagneettiset vuorovaikutukset saavat täydennyksekseen erilaisia kemiallisia prosesseja, joissa liikuskelee myös sähkövarauksia. Koko ilmiön alun yksityiskohdat ovat edelleen hämärän peitossa; onkohan edes tämä reduktio täysin jäännöksetön?

Psykologiassa riesana ovat kemian ongelmien lisäksi vielä mielen ja tietoisuuden ilmiöt. Ne tiedetään eräistä biologisista komponenteista riippuviksi, mutta ei juuri lainkaan, millä tavalla. Myös reduktion jäännöksettömyys tuntuu edelleen olevan uskomus eikä tieto.

Mikä on se Nagelin esittelemä kolmas vaihtoehto, koska en nyt suoriltaan väitä olevani kova reduktionistinen materialisti? Ongelma Nagelin naturalismin kritiikissä on ainakin emergenssin ja reduktion moniselitteisten käsitteiden ilmeisen hajanainen esittely ja niistä vedettävät johtopäätökset. Kuten Enqvist on todennut, eihän emergenttejä ominaisuuksia voida aina ”palauttaa” alemman tason ominaisuuksiin, vaikka ne sieltä ovatkin johdettavissa.

Miten esimerkiksi se, että emme ainakaan vielä tiedä miten mentaaliset tilat emergoituvat aivokemiasta, todistaa naturalismia vastaan? Onko Nagelin väitteissä mitään konkretiaa, vai esittääkö hän vain erilaisia mahdollisuuksia? Olen myös ymmärtänyt, että Nagelin käsitys evoluutiobiologiasta ja evoluutioteoriasta on vähintäänkin kyseenalainen, kun hän yrittää kritisoida tiettyjä itse asettamiaan vaatimuksia.

Kirja on kuitenkin ilmeisen huomioita herättävä ja sinällään tervetullut, ja ymmärrän kyllä sen tuomien näkökulmien olevan kaikille teisteille erittäin tervetulleita, vaikka en olisi niin varma siitä, että tuoko se todellisuudessa mitään apukeinoja muuta kuin monitasoista ja osittain vaikeaselkoista filosofista mietintää.

Odotan jatkoa referoinnille.

"Mielen sulkeminen fysikaalisen maailman ulkopuolellle teki kovien luonnontieteiden ja biologian suuret edistysaskelet mahdolliseksi. ...Jossakin vaiheessa on kuitenkin välttämätöntä tehdä uusi alku kattavampaan käsitykseen, joka sisältää mielen." (s.55)

Tämä Thomas Nagelin toteamus ei ole taas uusi ulvahdus valituskuorossa Jumalan poissulkemisesta luonnontieteistä, vaan filosofin itsensäkin uskomukseksi ilmoittama näkemys tieteen tilasta. Olen sen kuitenkin havainnut aikaisemmin Paul Daviesin kirjassa "Kultakutrin arvoitus" tekijän mielipiteenä, että jokainen kosmologinen teoria, joka ei pysty selittämään mielen ja tietoisuuden syntyä, on vaillinainen.

Ylempänä koetin täsmentää Nagelin kipupistettä pienellä materialistisen reduktion analyysillä "niin-mitähän" -kysymyksineen. Niiden välille jää kolmanneksi ongelmaksi biologian konfiguraatiovaihtoehtojen tähtititeteellistä surempi lukumäärä ja maailmassa vaikuttava outo kaaosattraktori tiettyihin niistä. Näiden todennäköisyyksien taivasteluhan on tuon outouden ihmettelyn kreationistinen muoto, johon myös Nagel yhtyy vähän tieteellisemmällä tasolla:

"Kuten olen sanonut, epäilykset reduktionistista elämän selitystä kohtaan ovat vastoin hallitsevaa tieteellistä konsensusta. Tämä konsensus kohtaa todennäköisyyden ongelmia, jotka koskevat sekä organismien kehitystä että tällaiseen evoluutioon kykenevien fysikaalisten systeemien muodostumista kuolleesta aineesta. Näitä ongelmia ei mielestäni oteta tarpeeksi vakavasti." (s. 56)

Jatkossa tekijä selittää tarkoittavansa kehityksen kohdalla todennäköisyyttä mutaatiomäärän riittävyydelle evoluution tulosten saavuttamiseen maapallon (tai universumin) iän aikana. Neljäntenä kysymyksenä mielen, mutaationopeuden ja abiogeneesin lisäksi hän nostaa esiin maailmankaikkeuden ymmärrettävyyden, jota Einstein aikanaan ihmetteli. Evoluutioprosessia hän pitää oikeana ja tarpeellisena luonnonselityksenä

Määrittelemäänsä jumalattomaan aukkoon Nägel ei suostu tunkemaan Jumalaa edes älykkäänä suunnittelijana, vaikka antaakin kiitoksen ID-väelle avusta ongelmaa paikallistettaessa. Aukon olemattomaksi selittämistäkään hän ei hyväksy. Näiden valintojen perusteluja aion siteerailla tuonnempana samoinkuin hänen tarjoamaansa ratkaisua, jonka yhteenveto on lyhyt ja selkeä:

"Ohjaava vakaumukseni on, että mieli ei ole vain luonnon jälkikäteen liitetty lisäosa tai sattuma, vaan sen perusaspekti." (s.66)

Nagelin lähestymistapa todellisuuteen hylkää siis materialistisen reduktionismin ja vaatii teleologista lisäystä siihen. Ensimmäisenä tästä mieleeni tulee hiljattain tekemäni avaus ihmismielen toiminnsasta, jossa esitin miten teleo-intentionaalinen ajattelu asustaa meissä hyvin vahvana. Nagel ei tosin identifioi tätä intuition vaatimaa puolta mihinkään jumalaluuteen tai muuhun älykkääseen suunnittelijaan, vaan hän haluaisi sille ”luonnollisen” syyn. Hän ei vain taida esittää tai edes arvella minkälainen tämä ”luonnollinen” syy voisi olla. Tällaisessa ajattelussa on joitakin ongelmallisia puolia.

Onko tietoisuus Nagelin mielestä kuitenkin riippuvainen aineen ominaisuuksista, sitä en tiedä, mutta ainakin mutaatiot ja abiogeneesi ovat, vaikka lisäisimmekin naturalistiseen käsitykseen teleologisen ominaisuuden. Miten Nagel haluaa muuttaa fysiikkaa, koska tiedämme käytännössä lähes varmasti fysiikan lakien toimivan tuntemallamme tavalla ainakin havaitsemissamme asioissa. Astuuko ei-materiaalinen teleologia-entiteetti aina silloin tällöin kuvaan ja muuttaa Diracin yhtälöä huomaamattamme? Miten tehdä lisäyksiä fysiikan lakeihin muttei kuvaamme objektiivisesta todellisuudesta? Noudattaako hiukkaset aina poikkeuksetta fysiikan lakeja vai ei? Vaikea käsittää mikä olisi sellainen lisäys fysiikan lakeihin, joka ei muuttaisi hiukkasten käyttäytymistä, ja jos se ei muuttaisi niiden käytöstä, niin silloin se ei vaikuttaisi aivoihimme. Tällainen ajatus ei oikeastaan ole edes väärin, koska se on merkityksetön.

Occamin partaveitsi taitaa tässäkin tapauksessa suosia tiedeyhteisön konsensusta, koska se on yhteensopiva saatavilla olevan datan kanssa, vaikka emme läheskään kaikkea tiedä. Olen täysin valmis tarkistamaan kantaani, jos Nagelilla on esittää jotain oikeasti vahvaa argumentatiota intuitiivisen halunsa ja jumalattomien aukkojen lisäksi.

Ps. Palaan paremmalla ajalla, päivällä on hiukan kiire.

Mikä on mieli todellisuudessa, sillä mitä me luulemme mieleksi, onkin vain materiasta kehityksen kautta
syntynyt itsetietoisuus, joka on aikaan sidottu.

Mieli taas on vain yksi ja kaikille sama, ajaton kuolematon elämä, eikä se ole itsetietoinen vaan, ääretön tietoisuus, jonka osa meidänkin elämä on, mutta tuon ajallisen takia emme voi olla siihen yhteydessä.

Mieli on myös koko kosmoksen lähde, ja syy miksi kosmos on olemassa, näette katsomalla peiliin, eli jotta ajaton mieli voi ilmetä ajassa ja aineessa.

Elämä ei ole koskaan syntynyt, eikä myöskään koskaan kuole, mutta se on olemassa kun planeetalla syntyy olosuhteet, jotta elämä voi ruveta pitämään sitä hengissä, ja siitä alkaa fyysisen elämän kehitys, kuten evoluutio on osoittanut

Fyysinen elämä on kuitenkin rajallista, jioten ajaton ilmenee fyysisten elämien ketjuna, kehittyen alkuasteelta täydellisyyttä kohti.

Tämän asian ymmärtäminen ei ole mahdollista, niinkauan kuin ihminen pysyy ajan vankina

Mielestäni Nagel ei tässä ole horjuttamassa materialismia ainakaan siitä perättömiä kirjoitellen:

”Tiedettä ohjaa oletus maailman ymmärrettävyydestä [. Tämä] on johtanut poikkeuksellisiin ennusteiden ja kokeiden konfirmoimiin löydöksiin kätketystä luonnonjärjestyksestä, jota ei voi havainnoida käyttäen apuna yksinomaan inhimillisiä aisteja. … Mikä selittää tämän järjestyksen. Yksi vastaus on, ettei mikään. Selittäminen päättyy järjestykseen itseensä, jonka ymmärrettävyysoletus vain on tehnyt mahdolliseksi paljastaa.(s.66)

Silti hän irtisanoutuu tästä Occamin teräaseen heiluttelijoille itsestään selvästä vastauksesta

”En ole taipuvainen katsomaan tieteen menestystä tästä näkökulmasta. Minusta näyttää, että tieteellistä maailmankuvaa ei voi todella ymmärtää olettamatta, että tieteen paljastamien lakien kuvaama maailman ymmärrettävyys on itse osa asioiden syvintä selitystä... Maailman ymmärrettävyys ei ole sattumaa. Tämän käsityksen mukaan mieli liittyy luonnonjärjestykseen kahdella eri tavalla. Luonto synnyttää mentaalisia tietoisia olentoja ja on näiden olentojen ymmärrettävissä.” (s.67)

Tämän jälkeen Nagel palaa kehuman naturalistista reduktionismia tuoden esiin myös sen potentiaalin luoda uusia maailmanselityksiä nykyisten perustalle. Kuviteltuaan, miten elämän synty tullaan havaitsemaan fysiikan ohjaamien kemiallisten prosessien tulokseksi, elämän evoluution johtuvan mutaatioista ja luonnonvalinnasta, jotka ovat vain supermutkkkaita seurauksia fysiikan periaatteista ja jopa tietoisuus selitetyksi fysiikan käsittein hän huipentaa saavutukset sen järjen selittämiseen, joka on mahdollistanut kaiken tämän edistyksen. Sitten hän tömäyttää ajatuksen taas maan pinnalle:

”Pidän kummallisena, että tätä maailmankuvaa pidetään itsestään selvänä. … Tällaisen naturalismin puolustamiseksi tarvittavan reduktionistisen ohjelman epäuskottavuus tarjoaa syyn yrittää keksiä vaihtoehtoja – etsimäni vaihtoehdon mukaan mieli, merkitys ja arvot ovat yhtä perustavia selityksen osia kuin aine ja aika-avaruus. Fysiikan ja kemian perusosat ja lait on päätelty selittämään elottoman maailman toimintoja. Tarvitaan jotakin enemmän..” (s. 70).

Tässä oli siis Nagelin kolmas vaihtoehto perusteluineen. Palaan hänen teismin arvioonsa seuraavassa.

Pitää muuten tässä vaiheessa mainita, etten itse määritä itseäni sen paremmin reduktionistiseksi materialistiksi kuin ei-reduktionististiseksi materialistiksikaan, vaan kunhan kiusaan sinua TH, jotta joskus mahdollisesti tulisi väittelyä tällekin saralle :) Jos jaksat vielä referoida, niin voin koittaa argumentoida vastaan.

Materialistinen monismi on tulossa tiensä päähän, ajatus ei ole materiaa vaikka materia on ajatusta!

Nagelin ajatusmallissa sekä hänen oma vaihtoehtonsa että teismi ovat materialistiselle reduktiolle vastakkaisia näkemyksiä. Seuraavassa keskityn hänen arvioonsa teismistä:

”..haluaisin nyt sanoa jotain materialismista 180 astetta eroavasta vastakohdasta. [, jonka] mukaan fysiikan lait eivät ole kaiken perustava selitys. Sen sijaan mieli tarjoaa koko todellisuuden selittämisen perustason. Tämä koskee myös perustavia ja universaaleja fysiikan lakeja itseään. … Teismi [toisin kuin materialismi] katsoo fysikaalisen lain olevan mielen aikaansaannos.” (s.71)

Maailman ymmärrettävyyden Nagel näkee teismin selittävän ulkoisen toimijan(”mielen tai intention”) eli tarkoituksen avulla. ”Näin se välttää tarjoamasta päätepisteissään pelkkää kuvausta luonnon toiminnasta. Sikäli kuin jumalallinen mieli on vain hyväksyttävä ymmärryksen tavoittelun päätepisteeksi, teismi jättää prosessin kesken aivan niin kuin luonnonlakeja puhtaasti kuvaileva materialistinen selitys.”(s.72)

Nagel ei katso teismin vaativan maailmankuvan deterministisyyttä, vaan Jumala voi myös luoda kuitenkin todennäköisyyslakeja ja olentoja, joilla on vapaa tahto. ”jonkinlainen jumalallinen intentio toimii perustana kokonaisuudelle.” (s.73) … Teismi tarjoaa sijaisymmärryksen antamalla sen transsendentille mielelle, jonka päämääriä ja ymmärrystä maailmasta emme voi täysin tuntea. Tämä mahdollistaa uskomisen, että maailman on ymmärrettävissä, vaikka ei meille. ” (s.74)

Päätelmä pohdinnasta, josta edellä toistan vain pienen osan, on selkeä. ”Teismi ja naturalistinen reduktionismi jäävät vajaiksi. …Teistinen selitys kyvyillemme ei ole riittävän sisällöllinen. Naturalistinen selitys taas ei herätä riittävästi luottamusta tietokykyihimme.
Teistisellä selityksellä on etu reduktionistisen naturalismin selityksen suhteen, kun se myöntää todelliseksi enemmän itsestään selviä asioita ja yrittää selittää ne kaikki.” (s.77)

Tällaisesta filosofiataikinasta siis Plantinga ja Puolimatka ovat leiponeet ja paistaneet jumalatodistukseksi tarjoamansa tieteellisen ymmärryksen yliluonnollisen perustan.

Kumma muuten että kreationisteilla ei yhtäkkiä olekaan enää mitään kiinnostusta Nagelin aatoksiin...

Mieli ja kosmos -teoksen tutkistelu antoi minulle runsaasti taustatietoa Pulomatkan kirjoissa esiintyvistä tieteenfilosofisista vääristelyistä, joihin verrattuna Nagelin anti oli mielestäni suorastaan avoimuuden ja rehellisyyden perikuva - tekstinsä tiukkuudesta huolimatta.

Mielestäni Nagel näyttää hyvin luonnontieteen paikat (abiogeneesi, mieli ja tietoisuus, maailman ymmärrettävyys sekä mutaationopeuden riittävyys evoluutiolle), joissa reduktiota pelkäksi fysiikaksi ei minusta voi pitää enempänä kuin rohkeana oletuksena. Olen myös niiden vakavuusjärjestyksestä hänen kanssaan samaa mieltä ja iloitsen hänen tavastaan kuitenkin hyväksyä tieteen työtavat ja saavutukset. Hänen vakaumustaan, että kosmoksen rakenteessa on persoonattomia elämää ja tietoisuutta kohti hakeutuvia (teleologisia).komponentteja en silti jaa ainakaan hänen varmuusasteellaan.

Tietoisuuden perustana näen evoluution tuottaman aivokapasiteetin sekä sen käytön lisäarvona valintakyvylle. Ihmisen korkean tietoisuuden selitykseksi tämä ei nähdäkseni riitä, vallankin kun sen on lähes kokonaan tuottanut kulttuuri- eikä biologinen evoluutio. Luonnon teleologisen komponentin sijasta uskon tässä enemmänkin tietoiseen Opettajaan.

Jos luonnon teleologisia komponentteja kuitenkin on olemassa, ne ovat mielestäni joko ikuisia tai omassa alkuräjähdyksessämme muiden luonnonlakien kanssa syntyneitä. Tuota pitemmälle en usko Luojan työn muualla kuin ihmismielen alueella ulottuneen.