Voiko kuolemaa huijata?

No ei se ihan mihin tahansa retkuun mene. Et voi elää viinalla ja suklaalla ilman että viikatemies ainakin vilkaisee sua. Kyllä se sun pullot ja karkkipaperit laskee, ja tietää jopa mihin osoitteseen ne kuuluu. Se on kuin vainukoira. Ei mikään ihme että Noutajaksi kutsutaan..

Viikatemies löytää sinut ennemmin tai myöhemmin varmasti. Se ei ole jättänyt vielä yhtäkään ennen meitä eläneitä noutamatta.

Voi sitä huijata, minäki huijaan,
sanon vaan etten ole sairas, enkä vielä lähde sun mukaan
tee sinäki samoin , kyllä se odottaa, se sano minullekki että jaksaa odottaa,
se on mun ystävä se toinen, se toinen onkin sitten enkeli valkoinen, tai oikeestaan se on itse jeesus valkoisissa vaatteissaan, seki jaksaa odottaa mua,
ne molemmat tulevat sitten yhdessä mua noutamaan kun aika on,

Ohjelmaidea TV-yhtiöille.
Reality tosi-tv ohjelma Viikatemiehen välistävetäjät, näin huijaan Noutajaa kuurupiiloa kuoleman kanssa.
Ja seuraavassa jaksossa Tuhnu Turakainen esittelee piilopirttinsä. Näin pakoilen pirua.

Eiköhän meidän ikäisistä suomalaisista suurin osaa huijaa kuolemaa jatkuvasti nielemällä ainakin verenpainelääkeitä.
Ei sekään loputtomasti onnistu.

Joskus näitä aloituksia ja vastauksia lukiessa mietin ollaanko nyt erityiskoululaisten parissa.

Kuolema kulkee mukanasi kaikkialle, se on sisälläsi valmiina odottamassa sopivaa hetkeä. Karkuun et pääse matkustat mihin tahansa. Pelottaako jo?

Jaa-a. Eilen viimeksi toivoien että voisipa, kun katselin läheistä sairaalan vuoteessa.Lisä-aikaa viikatemieheltä toivon.

Ei viikatemiestä ole olemassakaan. Satua ja huijausta koko viikatemies.

Aloittaja on itse oma viikatemiehensä ja este omalle elämälleen.
Hän voisi halutessaan toteuttaa unelmansa halutessaan vaikka heti, eikä tarvitsisi odotella kuntonsa heikkenemistä ja kuoleman lähestymistä.

Itse olen jo pitkään yrittänyt toteuttaa omia unelmani, ja olen kohtuullisen tyytyväinen, vaikka monenlaisia haasteita tuleekin välillä eteen.
Kannattaa yrittää nauttia kaikesta hyvästä, mitä elämä tarjoaa ja pitää kohtuullisen hyvää huolta itsestään.

Tässä iässä jokaisen kannattaisi välillä pysähtyä miettimään itsekkäästi myös omia tarpeitaan ja unelmiaan. Pitkän tähtäimen suunnitelmien sijasta voisi välillä toimia "tässä ja nyt". - Mitä pitää tehdä ja mitä haluaa tehdä. Voisiko joskus valita ensin haluamansa ja katsoa ehtiikö tai voiko osan (kuvitelluista) pakollisista kuvioista jättää välillä tekemättä?

Suunnittelen eläväni lopun elämää niin aktiivisesti kuin haluan ja voin. Kun aika koittaa, lähden hyvillä mielin ja mitään katumatta elämäni viimeiselle tutkimusmatkalle. - Viikatemiestä en sille matkalle huoli mukaani, en edes matkalle lähettäjäksi. Viikatemies on vain ruma kuva joidenkin pilapiirtäjien mielikuvitusmaailmassa, sillä ei ole mitään tekemistä minun matkakohteeni tai lähtemiseni kanssa.

Tutkimusmatkakohteeni on uskomattoman kaunis, enkä tiedä millaisissa sfääreissä se sijaitsee. Pääsin jo kerran kurkistamaan sinnepäin, ja odotan jatkoa ilman minkäänlaista kiirettä. Elämä maistuu hyvälle ja tarjoaa monenlaista kiinnostavaa.

Onko sinun mielestäsi sopivaa yrittää elää omaa elämäämme loppuun asti?
Onko itsekkyys sallittua tässä iässä?

voi, nitro vaan naamariin

Noutajaa voi huijata nitroilla, verenpaine- ja kolesteripillereillä?
Millä muulla? Vitamiineilla ja lisäaineilla?
Kuntosalilla jumppaamalla?
Lenkkeilemällä?