Tätä S-ryhmän Israel-boikottitapausta käsitellään jo kauppakorkeakoulujen ja johtamiskorkeakoulujen esimerkeissä. Se antaakin monenlaisia eri näkökulmia opiskeluteemojen käsittelemiseksi.
Yksi yritystoiminnan vastuullisuuteen, maineeseen ja moraaliin liittyvä esimerkki löytyy ajallisesti lähekkäin osuneista tapahtumista.
SOK:n hallitus ja johto tekivät israelilaisten tuotteiden boikottipäätöksen vuoden 2025 syksyllä. Kaupan antamat perusteet päätökselle olivat hataria, vaihtuivat päivästä toiseen ja olivat ilmeisen poliittisia, vaikkei sitä suoraan sanottukaan. Kun muutama kuukausi heidän päätöksensä jälkeen Iran teki hirmutekoja, joita Human Rights Watch ja Amnesty kuvasivat yhdeksi nykyhistorian pahimmista joukkomurhista, niin niihin SOK:n johto tai hallitus eivät reagoineet mitenkään. S-ryhmä jatkoi edelleen iranilaisten tuotteiden myyntiä ja jatkaa sitä edelleen.
Tämä tapahtumapari osoittaa selkeän sanojen ja toiminnan välisen ristiriidan. Liiketoiminnan näkökulmasta kyse on strategisen johdon johdonmukaisuusansasta. Yhteiskunnallisella kannanotolla yritettiin saada hetkellistä legitimiteettiä, mutta samalla yritys sitoi tulevan päätöksentekonsa itse luomaansa moraaliseen vertailustandardiin, jota se ei tässä tapauksessa ole kyennyt noudattamaan. Tämä case avaa myös monenlaisia yritysvastuun, legitimiteetin ja mainejohtamisen näkökulmia opiskelijoiden kanssa pohdittavaksi.
Minkä muiden tiedekuntien tai oppiaineiden tapausesimerkiksi tuo teidän mielestänne sopisi?
Yksi yritystoiminnan vastuullisuuteen, maineeseen ja moraaliin liittyvä esimerkki löytyy ajallisesti lähekkäin osuneista tapahtumista.
SOK:n hallitus ja johto tekivät israelilaisten tuotteiden boikottipäätöksen vuoden 2025 syksyllä. Kaupan antamat perusteet päätökselle olivat hataria, vaihtuivat päivästä toiseen ja olivat ilmeisen poliittisia, vaikkei sitä suoraan sanottukaan. Kun muutama kuukausi heidän päätöksensä jälkeen Iran teki hirmutekoja, joita Human Rights Watch ja Amnesty kuvasivat yhdeksi nykyhistorian pahimmista joukkomurhista, niin niihin SOK:n johto tai hallitus eivät reagoineet mitenkään. S-ryhmä jatkoi edelleen iranilaisten tuotteiden myyntiä ja jatkaa sitä edelleen.
Tämä tapahtumapari osoittaa selkeän sanojen ja toiminnan välisen ristiriidan. Liiketoiminnan näkökulmasta kyse on strategisen johdon johdonmukaisuusansasta. Yhteiskunnallisella kannanotolla yritettiin saada hetkellistä legitimiteettiä, mutta samalla yritys sitoi tulevan päätöksentekonsa itse luomaansa moraaliseen vertailustandardiin, jota se ei tässä tapauksessa ole kyennyt noudattamaan. Tämä case avaa myös monenlaisia yritysvastuun, legitimiteetin ja mainejohtamisen näkökulmia opiskelijoiden kanssa pohdittavaksi.
Minkä muiden tiedekuntien tai oppiaineiden tapausesimerkiksi tuo teidän mielestänne sopisi?
Vastaukset 94
Vanhimmat
Psykalla tämä voisi toimia malliesimerkkinä mekanismeista, joilla ihmiset yrittävät selittää sanojen ja toiminnan välistä ristiriitaa.
Yhtenä esimerkkinä on kognitiivinen dissonanssi. Eli kun ihmisellä tai ryhmällä on samanaikaisesti kaksi keskenään ristiriitaista käsitystä:
“Teemme ihmisoikeusperusteisia ja johdonmukaisia päätöksiä.”
“Emme sovella samaa toimintatapaa kaikkiin vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin.”
Psykologisesti kiinnostavaa on, miten tuollaista ristiriitaa vähennetään. Aiemman päätöksen muuttamisen sijasta saatetaan esimerkiksi löytää perusteita sille, miksi nämä kaksi tapausta eivät olekaan vertailukelpoisia.
Toinen kiinnostava tähän liittyvä ilmiö on vahvistusharha. Kun jokin käsitys on muodostunut, sitä tukevaa informaatiota huomataan ja omaksutaan herkemmin kuin sitä haastavaa informaatiota. Esimerkiksi alkuperäistä boikottipäätöstä tukevat tiedot voivat saada paljon painoa, mutta myöhempi tieto, joka herättää hankalan kysymyksen päätöskriteerien johdonmukaisuudesta, voi saavat vähemmän huomiota. Tällainen auttaa varsinkin yrityksen johdossa olevia elämään ristiriitaisen päätöksen kanssa.
Samaan kokonaisuuteen liittyy myös motivoitunut päättely. Ihminen ei ensin puolueettomasti arvioi faktoja ja tee sitten johtopäätöstä, vaan haluttu johtopäätös voi vaikuttaa siihen, mitkä argumentit koetaan vakuuttaviksi. Jos organisaatio on jo julkisesti sitoutunut yhteen ratkaisuun, alkaa se myöhemmin arvioida uusia tapauksia tavalla, joka suojelee aiempaa linjausta.
Lisäksi tapausta voidaan käsitellä myös saatavuusheuristiikan näkökulmasta. Paljon uutisoidut tai emotionaalisesti voimakkaat tapahtumat tulevat mieleen helpommin ja voivat vaikuttaa tärkeämmiltä tai yleisemmiltä kuin vähemmän näkyvät tapahtumat. Kiinnostava kysymys tässä tapauksessa on, että vaikuttaako yrityksen eettiseen reagointiin enemmän tapahtuman objektiivinen vakavuus vai sen psykologinen saavutettavuus päätöksentekijöille?
Tapausta voi arvioida myös sosiaalisen identiteetin teorian näkökulmista. Ihmiset tulkitsevat maailmaa ryhmäjäsenyyksien ja sosiaalisten viiteryhmien kautta. Organisaation johto toimii ympäristössä, jossa tietyt näkemykset voivat olla omassa sosiaalisessa viiteryhmässä erityisen hyväksyttyjä tai normatiivisia. Tämä voi synnyttää ilmiön, jossa samanlaisia tekoja arvioidaan eri tavalla riippuen siitä, kuka on tekijä ja mihin symboliseen ryhmään tapaus liitetään. Tähän linkittyy myös tähän tapaukseen liitettyjen poliittisten ryhmien toiminta, joilla tällaista on tutkittu paljonkin. Tästä saa linkin myös tuonne yritystoiminnan puolelle siinä, että nämä poliittiset ryhmät toimivat tässä tapauksessa yrityksen sisällä, osana heidän hallintoaan.
Pluralistinen tietämättömyys ja moraalinen irrottautuminen ovat kiinnostavia psykologisia ilmiöitä, joita tämän tapauksen kautta voi myös käsitellä. Ensimmäisessä yksittäinen päätöksentekijä voi epäillä ratkaisun johdonmukaisuutta, mutta olettaa kaikkien muiden pitävän sitä ongelmattomana. Koska kukaan ei sano epäilyään ääneen, syntyy näennäinen yksimielisyys. Jälkimmäisessä ilmiössä Albert Banduran klassisen teorian mukaan ihmiset kykenevät ylläpitämään myönteistä moraalista minäkuvaa samalla kun käyttäytyminen poikkeaa omista periaatteista. Yksi mekanismi tällaisessa on moraalinen oikeuttaminen, toinen vastuun hajauttaminen ja kolmas seurausten vähättely.
Organisaatiotasolla tätä voisi tutkia esimerkiksi kysymällä, miten erilaiset tekniset selitykset — hankintasopimukset, EU-linjaukset, valikoimapäätökset jne. — voivat psykologisesti etäännyttää päätöksen sen moraalisesta ytimestä. Siihen tämä tapausesimerkki antaa herkullisen aineiston.
Hallintotieteen näkökulmasta tässä on kyseessä nk. decoupling eli organisaation virallisten arvojen ja käytännön toiminnan irrottaminen toisistaan. Organisaatio voi puhua yleisistä periaatteista, vaikka todellista toimintaa ohjaisivat erilaiset tilannekohtaiset näkökulmat.
Viestintäopintojen näkökulmasta tuo on klassinen kriisiviestinnän ja maineviestinnän esimerkki. Jos perustelut muuttuvat, täydentyvät tai näyttävät ristiriitaisilta, syntyy helposti vaikutelma jälkikäteisestä rationalisoinnista. Omien opiskelijoiden antaisin tämän tapauksen yhteydessä pohtia käsitteitä viestinnän johdonmukaisuus (message consistency), uskottavuus (credibility) ja asian kehystäminen (framing), sekä niiden vaikutuksia.
Retoriikan ja argumentaatioteorian näkökulmasta tämä avaa pohdittavaa siitä, että ovatko esitetyt perustelut varsinaisia päätöksen syitä vai päätöksen jälkikäteisiä oikeutuksia? Opiskelijat voisivat erotella väitteet, premissit ja johtopäätökset sekä testata, päteekö sama argumentti toiseen tapaukseen. Tämä olisi hyvä harjoitus argumentin universalisoitavuudesta.
Viestinnän ja perusteluiden epäjohdonmukaisuus söi tässä tapauksessa viestin uskottavuutta. Kuulijalle syntyi tässä vahva mielikuva tuollaisesta päätöksen jälkikäteisestä oikeuttamisyrityksestä. Ilmeistä oli myös se, että sama argumentti ei pätenyt muiden maiden tapaukseen, mikä edelleen heikensi perustelujen uskottavuutta.
K kauppa on kommunistien kauppa.
Mitä Irakilaisia tuotteita S- ryhmä myy ?
Me teimme kurssillamme tuosta SOK:n päätöksestä juuri tuollaisen analyysin heidän päätösargumenttinsa universaaliudesta. Testi tehtiin 5 muun maan osalta ja kolmen maan osalta päätösargumentit täyttyivät yhtä vahvasti tai vahvemmin kuin Israelin osalta kaikkien yleisten argumenttien osalta. S-ryhmän sisäisiä argumentteja (osuuskaupoilta tullut paine) ei pystytty kaikkien osalta arvioimaan. Kysyin meidän ryhmän vertailumaan (Iran) osalta tästä alueemme osuuskaupan hallituksen jäseneltä ja hallintoneuvoston varapuheenjohtajalta, mutta heillä ei ollut varmaa tietoa millaista painetta oli mennyt SOK:n johdolle ja hallitukselle. Osuuskaupoissa (5 osuuskaupan otos) haluttiin tätä keskustelua hillitä ja yhtenäinen viesti oli, että israelilaista alkuperää olevien tuotteiden boikottipäätös tehtiin pääosin SOK:n toimesta ja nämä osuuskaupat eivät asiassa olleet aloitteellisia. Nimesivät HOK-Elannon aloitteelliseksi, mutta se ei ollut vertailuryhmissä mukana.
Olisiko tuo kansankielellä sitä, että puhutaan yhtä ja tehdään toista? Siitähän tässä on kysymys. Taustalla voi olla yleviä periaatteita, mutta käytäntöä ohjaa kapeat poliittiset näkökulmat.
K-ryhmällä asiakkaat päättävät, S-ryhmällä politiikka. Siinä tiivistetysti kaupparyhmien ero.
KKK opettaa häviämään.
Keskeiset tiedot päätöksestä:
• Syyt: S-ryhmä perusteli päätöstään Gazan heikentyneellä ihmisoikeustilanteella, hyökkäyksillä siviilejä kohtaan, kasvaneella asiakaspalautteella sekä Euroopan komission ja YK:n kiristyneellä linjalla (mukaan lukien EU–Israel-assosiaatiosopimukseen liittyvät keskustelut).
• Käytännön vaikutukset: Päätös koskee käytännössä Israelista tulevia hedelmiä ja vihanneksia, joiden osalta hankinnat lopetettiin. Muutamat yksittäiset tuotteet (kuten osin muihin maihin siirtyvät Sodastream-laitteet) poistuvat sitä mukaa kun sopimukset päättyvät.
• Vastuuhenkilöt: Päätöksen taustalla olivat muun muassa SOK:n vastuullisuusjohtaja Nina Elomaa.
Reaktiot ja muiden kauppaketjujen linja:
• Poliittinen ja julkinen keskustelu: Päätös herätti voimakasta arvostelua osalta poliitikoista (muun muassa ministeri Sari Essayahilta ja perussuomalaisilta), jotka syyttivät ketjua poliittisesta kannanotosta, kun taas osa kuluttajista ja aktivisteista on tukenut tai vaatinut boikotteja. Aiheesta järjestettiin myös mielenosoituksia.
• K-ryhmä (Kesko): K-ryhmä ei ole asettanut vastaavaa laajoa boikottia, mutta se ei hyväksy valikoimiinsa tuotteita Israelin laittomista siirtokunnista. Israelilaisten tuotteiden osuus K-ryhmän valikoimassa on hyvin pieni (marginaalinen).
• Lidl: Lidlin valikoimassa ei ole israelilaisia tuotteita.
Eli siis päätöksen taustalla oli erityisesti SOK:n vastuullisuusjohtaja Nina Elomaa. Tätä vähän aavistelinkin, mutta tässä se on ensi kertaa selkeästi mainittu. Vastuullisuusjohtajan lisäksi taustalla oli myös osuuskauppojen poliitikoista koostuneet hallinnot, erityisesti HOK-Elannosta, jossa asiasta äänestettiinkin ja jonka edustajiston poliitikkojäsenet asiaa mediassa hehkuttivat. Elomaa ja tietyn linjan poliitikot selvästi siis löysivät toisensa tässä.
OPPILAITA ON HELPPO AIVOPESTÄ.
Etiikan ja moraalifilosofian opinnoissa tuota voisi käyttää esimerkiksi universaalien moraaliperiaatteiden johdonmukaisen soveltamisen, kaksoisstandardien, seurausetiikka vs. velvollisuusetiikan, moraalisen erityiskohtelun käsittelyssä. Keskeinen kysymys on, että voiko samaa periaatetta soveltaa eri toimijoihin eri tavoin ilman moraalisesti relevanttia perustetta?
Yritysetiikan osalta tämä avaa kiinnostavia näkökulmia siihen, mitä tapahtuu, kun yritys ottaa itselleen moraalisen toimijan roolin? Case sopii erityisesti ethical consistency, corporate hypocrisy, arvopohjainen päätöksenteko ja eettisten hankintakriteerien läpinäkyvyys -käsitteiden tapausesimerkiksi.
Management-opinnoissa erinomainen tenttikysymys tuon casen pohjalta voisi olla, että mitä hallituksen olisi pitänyt kysyä ennen ensimmäistä päätöstä, jotta samaa periaatetta voidaan käyttää myöhemminkin?
Innostuin miettimään tätä myös logiikan ja argumentaatioteorian tapausesimerkkinä. Tapauksen julkilausutut perustelut avaavat kiinnostavan vertailuasetelman.
Opiskelijakysymyksenä tässä voisi olla, että rekonstruoi julkisen aineiston perusteella pienin päätössääntö, joka selittää sekä SOK Israelia koskevan hankintapäätöksen että vastaavan päätöksen puuttumisen Iranin kohdalla. Mitkä perusteista ovat välttämättömiä tai riittäviä ehtoja, mitkä menettävät vertailussa selitysvoimaansa ja mitä lisäpremissejä tarvitaan?
SOK perusteli päätöstään ensin Euroopan komission ehdotuksella jäädyttää tiettyjä EU–Israel-assosiaatiosopimuksen kauppaetuja. Ylelle 19.11.2025 Nina Elomaa sanoi päätöksen “perustuvan Euroopan komission tiettyjen EU–Israel-assosiaatiosopimuksen kauppaetujen jäädytysesitykseen”. S-ryhmä kertoi seuraavansa EU linjauksia ja arvioivansa päätöstään niiden perusteella uudelleen.
20.11.2025 perusteluja laajennettiin:
2. pitkään jatkunut julkinen keskustelu Gazan tilanteesta
3. kasvanut asiakaspalaute omistajilta
4. tuotteiden pieni määrä, mikä teki päätöksestä helpon toimeenpanna
5. vakavat ihmisoikeusrikkomukset alueella
6. raaistuneet siviileihin kohdistuneet sotatoimet Gazassa.
Kohtien 5 ja 6 julkisena evidenssinä SOK käytti komission ehdotusta, jonka se katsoi peilaavan alueen ihmisoikeustilannetta.
Komission 17.9.2025 tekemä ehdotus ei kuitenkaan edennyt neuvostossa päätökseksi. Jos ratkaisu “perustui” ehdotukseen, olisi luontevaa olettaa prosessin lopputuloksen vaikuttavan myös päätöksen jatkoon:
E = komission ehdotus → B = SOK boikottipäätös.
Kun E ei neuvostossa etene, pitäisi kysyä, onko B edelleen perusteltu samalla perusteella. Jos päätös ei muutu eikä uudelleenarviointia tehdä, E selitysvoima heikkenee.
Perustelut myös laajenivat jo seuraavana päivänä yhdestä kuuteen. Tämä voi olla viaton tarkennus, mutta argumentaation kannalta kyse voi olla myös perustelujen siirtymisestä (shifting justification): kun yksi peruste ei kanna, päätöstä ylläpidetään muiden avulla.
Iran-case tekee vertailusta erityisen kiinnostavan. EU neuvosto päätti 29.1.2026 uusista pakotteista vakavien ihmisoikeusrikkomusten ja mielenosoitusten väkivaltaisen tukahduttamisen vuoksi, lisäsi 19.2.2026 IRGC EU terroristiluetteloon ja määräsi maaliskuussa uusia pakotteita tammikuun joukkomurhien vuoksi. Kyse oli EU-päätöksistä, ei vain komission ehdotuksesta.
Israel:
ihmisoikeustilanne + siviileihin kohdistuneet sotatoimet + komission jäädytysehdotus → SOK hankintapäätös.
Iran:
vakavat ja riippumattomasti dokumentoidut ihmisoikeusrikkomukset + kymmenien tuhansien siviilien kuolemat + neuvoston hyväksymät EU-pakotteet + IRGC terroristilistalle → ei vastaavaa SOK hankintapäätöstä.
Asetelmaa voi tarkastella a fortiori -päättelynä: jos heikompi evidenssi riitti ensimmäisessä tapauksessa, miksi vahvempi ei riitä toisessa? Ihmisoikeusrikkomukset ja EU linja eivät yksin näytä olevan riittäviä ehtoja. Myös iranilaisten tuotteiden määrä on pieni, joten kaupallinen helppouskaan ei selitä eroa.
Jäljelle jäävät erottelevina tekijöinä pitkäkestoinen julkinen keskustelu ja kasvanut omistajapalaute (osuuskaupat omistavat SOK:n). Huhtikuun 2025 HOK-Elannon pöytäkirjan mukaan edustajiston Israel-boikottilinjaus välitettiin SOK arvioitavaksi ja SOK:ssa käynnistettiin valmistelu sen pohjalta. HOK-Elannon toimitusjohtaja toimii lisäksi SOK hallituksessa, joka boikottipäätöksestä päätti. Tämä ei todista omistaja- tai hallintopaineen ratkaisseen päätöstä, mutta tekee siitä varteenotettavan lisäpremissin.
Jos H = vakavat ihmisoikeusrikkomukset, E = EU institutionaalinen reagointi, K = helppo kaupallinen toteutettavuus ja B = boikotti, vertailu osoittaa, ettei
H + E + K → B
riitä. Iranissa H, E ja K toteutuvat, mutta B ei seuraa.
Logiikan kannalta kiinnostavin kysymys onkin: mikä pienin päätössääntö selittää molemmat tapaukset? Jos julkilausutut perusteet eivät muodosta sääntöä, joka ennustaa toimintaa myös seuraavassa vertailukelpoisessa tapauksessa, argumentista puuttuu premissi. Sen tunnistaminen on casen varsinainen opetustehtävä.
Tämä on näistä ehkä jopa kiinnostavin. Osoittaa selkeästi, että julkilausutuista perusteista omistajilta tullut paine ja pitkään jatkunut julkinen keskustelu ovat olleet selkeimmät erottelevat tekijät näissä tapauksissa. Julkiset dokumentit viittaavat osuuskaupoilta ja erityisesti niiden edustajistolta tulleeseen paineeseen. Toki näyttöä ei ole tällaisesta muiden kuin HOK-Elannon osalta.
Tunteeko joku paremmin tämän osuuskauppojen hallintomallin? Asiaan pikaisesti tutustumalla ymmärsin, että osuuskaupan edustajisto on jakautunut puolueryhmittäin ja nämä ryhmät saavat osuuskaupalta avustusta toimintaansa. Edustajistossa tehdään aloitteita, jotka käsitellään tietysti edustajistossa, mutta ilmeisesti myös SOK:n hallituksessa? Näin ymmärsin tämä keissin osalta.
Osuuskaupoissa on omat hallitukset, jotka niitä johtavat. Tässä välissä oli myös jokin hallintoneuvosto, mutta sen roolia en täysin hahmottanut. HOK-Elannon toimitusjohtaja toimii sekä HOK-Elannon hallituksen puheenjohtajana että SOK:n hallituksen jäsenenä.
HOK-Elannon osalta avaintoimijoiksi tässä keississä näyttäisi nousevan heidän edustajisto ja useammassa roolissa toimiva toimitusjohtaja.
Miten muilla alueilla, miten tuo osuuskauppojen paine on kanavoitunut SOK:n hallitukselle? SOK:n hallituksessa näyttää olevan myös muiden alueiden osuuskauppojen toimitusjohtajia. Ainakin Suur-Seudun, Pirkanmaan, Arinan, Keskimaan ja Etelä-Karjalan osuuskaupan osalta. Onko näiden osuuskauppojen edustajistoilta mennyt samanlaisia aloitteita SOK:n hallituksen käsiteltäväksi kuin HOK-Elannolta?
Pitkä ja perusteellinen kirjoitus, mutta kiinnostava. Aukaisee hyvin tuota vertailuasemaa. Olis pitänyt ehkä lähteä itsekin opiskelemaan, mutta se aikoinaan jäi.
Tästä SOK:n Israel–Iran-vertailusta saisi hyvän monitieteisen opiskelijacasen, koska samaa tapahtumaparia voi tarkastella tosiaan ainakin logiikan, viestinnän, politiikan tutkimuksen, organisaatiotutkimuksen, psykologian ja markkinoinnin näkökulmista. Olen tästä ketjusta koonnut kiinnostavimmat ideat tällaiseen monitieteiseen oppimiscaseen.
Lähtöasetelmana SOK perusteli Israelia koskevaa hankintapäätöstään ensin Euroopan komission ehdotuksella jäädyttää tiettyjä EU–Israel-assosiaatiosopimuksen kauppaetuja. Ylelle 19.11.2025 annettu viesti oli suoraviivainen: "päätös perustuu Euroopan komission jäädytysesitykseen”, ja S-ryhmä kertoi seuraavansa EU linjauksia ja arvioivansa päätöstään niiden perusteella uudelleen. Seuraavana päivänä perusteluja laajennettiin: mukaan tulivat julkinen keskustelu Gazasta, kasvanut palaute omistajilta (osuuskaupat), tuotteiden vähäinen määrä, vakavat ihmisoikeusrikkomukset ja siviileihin kohdistuneet sotatoimet.
Komission ehdotus ei kuitenkaan edennyt neuvoston päätökseksi. Jos komission ehdotus oli päätöksen keskeinen peruste, miksi prosessin lopputulos ei näyttänyt johtavan näkyvään uudelleenarviointiin? Logiikan näkökulmasta voidaan kysyä, oliko EU-peruste todella ratkaiseva ehto vai yksi päätöstä oikeuttavista argumenteista. Perustelujen laajeneminen nostaa samalla esiin viestinnän johdonmukaisuuden, uskottavuuden ja shifting justification -ilmiön, täydentyivätkö perustelut aidosti vai siirtyikö päätöksen oikeutus perusteesta toiseen?
Iran tarjoaa kiinnostavan vastatapauksen. Tammikuun 2026 joukkomurhien jälkeen EU neuvosto hyväksyi Irania vastaan uusia ihmisoikeuspakotteita, ja IRGC lisättiin EU terroristilistalle. Kyse oli konkreettisista EU-päätöksistä, ei vain komission ehdotuksesta, kuten Israel-casessa. Silti vastaavaa SOK:n maakohtaista hankintaboikottipäätöstä ei syntynyt.
Argumentaatioteoriassa asetelmaa voi tosiaan tarkastella a fortiori -päättelynä: jos heikompi evidenssi riitti ensimmäisessä tapauksessa, miksi vahvempi evidenssi ei riitä toisessa? Vertailu osoittaa, etteivät vakavat ihmisoikeusrikkomukset (H), EU:n institutionaalinen reagointi (E) ja boikotin helppo kaupallinen toteutettavuus (K) yhdessäkään riitä selittämään boikottipäätöstä (B). Toisin sanoen päätössääntö H + E + K → B ei päde johdonmukaisesti. Iranin tapauksessa kaikki kolme ehtoa täyttyivät Israelia vahvemmin, mutta vastaavaa boikottipäätöstä ei seurannut.
Kansainvälisessä politiikassa voidaan kysyä normien valikoivasta soveltamisesta, että milloin sama ihmisoikeusnormi johtaa eri valtioiden kohdalla eri seurauksiin? Viestintätieteessä taas kiinnostaa, mitä yrityksen uskottavuudelle tapahtuu, jos myöhempi toiminta ei seuraa julkilausuttua kehystä.
Organisaatio- ja hallintotutkimus tuo mukaan omistaja- ja hallintorakenteet. SOK itse mainitsi kasvaneen palautteen omistajilta. Julkisesta aineistosta löytyy ainakin HOK-Elannon edustajiston aloite, joka välitettiin SOK arvioitavaksi ja jonka pohjalta linjauksen valmistelu käynnistyi. HOK-Elannon toimitusjohtaja toimii lisäksi SOK hallituksessa. Tämä ei todista, että poliittisen hallintojärjestelmän alullepanema omistajapaine ratkaisi päätöksen, mutta tekee siitä varteenotettavan selittävän premissin. Jos ihmisoikeudet, EU reagointi ja kaupallinen helppous eivät erottele tapauksia, huomio siirtyy julkisen keskustelun voimakkuuteen, omistajapaineeseen ja mahdolliseen hallinnolliseen vaikuttamiseen.
Psykologiassa voidaan pohtia kognitiivista dissonanssia, motivoitunutta päättelyä ja päätöksen jälkikäteistä puolustamista. Mitä tapahtuu, kun organisaatio on jo sitoutunut näkyvästi latautuneeseen ratkaisuun? Markkinoinnissa kysymys siirtyy seurauksiin. Jos osa asiakkaista kokee kannanoton epäjohdonmukaiseksi tai poliittiseksi, mitä tapahtuu brändiluottamukselle, brändiaitoudelle, asiakasuskollisuudelle ja asiakkaiden siirtymiselle kilpailijalle? Samaan ajankohtaan osuva S-ryhmän markkinaosuuslasku tekee tästä kiinnostavan empiirisen kysymyksen, mutta opiskelijoiden on erotettava ajallinen yhteys kausaliteetista.
Koko casen ydinkysymys voisi olla: mikä on pienin johdonmukainen päätössääntö, joka selittää sekä Israelia koskevan päätöksen että vastaavan päätöksen puuttumisen Iranin tapauksessa? Mitkä SOK julkilausutut perusteet todella selittävät toimintaa, mitkä menettävät vertailussa selitysvoimaansa ja mitä piilopremissejä sääntöön on lisättävä? Jos toiminta selittyy paremmin julkisella sekä omistaja- tai hallintopaineella kuin julkilausutuilla ihmisoikeus- ja EU-perusteilla, mitä se kertoo päätöksenteon johdonmukaisuudesta, viestinnän aitoudesta ja yrityksen maineenhallinnasta?
SOK:n hallituksen olisi pitänyt päättää tässä kahdesta asiasta yhtä aikaa, itse Israelia koskevasta boikotti-ratkaisusta sekä yleisestä periaatteesta, jonka nojalla vastaavat tapaukset ratkaistaan jatkossa. Nyt kun on huomattu, että muiden maiden kohdalla ei toimita yhteisin periaattein, niin oletettavasti tällaisia yleisiä periaatteita ei ole tehty. Ammattimaisen hallituksen päätös olisi ollut jotain tämän tyylistä:
SOK päättää keskeyttää Israelista peräisin olevien tuotteiden hankinnan seuraavilla yleisesti sovellettavilla perusteilla X, Y ja Z. Samoja kriteerejä sovelletaan vastaaviin muihin valtioihin. Päätös arvioidaan uudelleen, jos A, B tai C muuttuu.
Jostain kuullut sellaisen kommentin, että tämä oli HOK-Elannon masinoima asia, joka muissa osuuskaupoissa piti vain hyväksyä, vaikka se vastustusta keräsikin.
SOK:n toimitusjohtajapainotteisessa hallituksessa ei välttämättä ole riittävästi kokemusta poliittisesti ja yhteiskunnallisesti latautuneiden päätösten erityisistä governance-, sidosryhmä- ja maineriskeistä eikä siitä, millaisia ennakkotapauksia tällaiset päätökset organisaatiolle luovat.
Tällaisessa kysymyksessä hallituksen ei olisi pitänyt päättää vain siitä, boikotoidaanko Israelia, vaan samalla siitä, millä periaatteella SOK ylipäätään ryhtyy valtioiden toimintaan perustuvien kaupallisten boikottien toteuttajaksi.
Opiskelijoideni harjoitustöissä nousi esiin olennaisia asioita, jotka hallituksen pitäisi ottaa huomioon tällaisessa tapauksessa. Useita hallituksia valmentaneena pidän näitä huomioita merkityksellisinä. Esille nousi mm.
1. Yksittäisestä tapauksesta päätettiin ilman näkyvää yleistä päätösperiaatetta. Hallituksen olisi pitänyt päättää yhtä aikaa sekä Israel-ratkaisusta että siitä, millä yleisillä kriteereillä vastaavia maakohtaisia ratkaisuja tehdään jatkossa. Muuten päätöksestä syntyy nyt esillä olleen kaltainen ad hoc -ratkaisu, millaisena päätös on julkisuudessa näyttäytynyt (vrt. Iran-case, johon ei samoja kriteereitä noudatettu).
2. Välttämättömiä ja riittäviä ehtoja ei määritelty. Oliko boikotin peruste vakava ihmisoikeustilanne? Komission ehdotus? EU:n päätös? Osuuskauppojen omistajapalaute? Julkinen keskustelu mediassa? Päätöksen helppo toteutettavuus? Hallituksen olisi pitänyt määritellä, mikä näistä oikeasti laukaisee toimenpiteen ja mikä on vain päätöstä tukeva taustatekijä.
3. Päätöstä ei ilmeisesti stressitestattu vertailutapauksilla. Ammattimaisessa hallitustyöskentelyssä olisi pitänyt kysyä jo ennen päätöstä: “Mitä tämä periaate tarkoittaa, jos ensi vuonna Iranissa, Kiinassa tai jossakin muussa valtiossa tapahtuu vastaavia tai vakavampia rikkomuksia?” Tällainen ennakkotapaustesti olisi paljastanut nyt esille nousseen epäjohdonmukaisuuden heti.
4. EU-perusteen merkitystä ei määritelty täsmällisesti. Jos komission ehdotus riitti päätöksen perusteeksi, olisi pitänyt samalla määritellä, mitä tapahtuu, jos neuvosto ei hyväksy ehdotusta. Muuten päätöksen käynnistämiselle ja ylläpitämiselle syntyy eri kriteerit.
5. Myös uudelleenarviointimekanismi jäi epäselväksi. Ei riitä sanoa, että päätöstä “arvioidaan tarvittaessa uudelleen”. Hallituksen olisi pitänyt kirjata esimerkiksi:
päätös arvioidaan kuuden kuukauden välein tai aina, kun EU:n kanta, ihmisoikeustilanne tai muu määritelty peruste muuttuu.
6. Sidosryhmäpaineen asemaa ei erotettu eettisestä periaatteesta. SOK itse mainitsi kasvaneen omistajapalautteen. Hallituksen olisi pitänyt ratkaista periaatteellisesti, onko omistajapaine päätöskriteeri vai vain syy ottaa asia arvioitavaksi. Jos paine vaikuttaa itse lopputulokseen, se pitäisi tunnistaa avoimesti osaksi päätöslogiikkaa.
7. Poliittisen riippumattomuuden riskiä ei hallittu riittävästi. Kun kysymys on poliittisesti erittäin latautunut ja sitä on samalla ajettu osuuskauppahallinnon kautta, hallituksen olisi pitänyt erityisen huolellisesti osoittaa, että ratkaisu perustuu ennalta määriteltyihin, maaneutraaleihin kriteereihin eikä siihen, minkä asian ympärille kulloinkin syntyy voimakkain poliittinen paine.
8. Boikotin soveltamisalaa ei myöskään määritelty. Mitä tarkoittaa “israelilainen tuote”? Valmistusmaata? Yrityksen kotipaikkaa? Israelissa syntynyttä arvonlisää? T&K-toimintaa? Jos eettinen periaate on maayhteyteen perustuva, myös tämän yhteyden pitäisi olla johdonmukaisesti määritelty.
9. Taloudellisen kustannuksen roolia ei problematisoitu. SOK nosti itse esiin päätöksen helpon toteutettavuuden. Hallituksen olisi pitänyt kysyä:
“Sovellammeko tätä periaatetta myös silloin, kun sen noudattaminen maksaa meille merkittävästi?” Muuten syntyy riski, että periaatteellisuus toteutuu vain silloin, kun se on liiketaloudellisesti lähes kustannuksetonta.
10. Viestintä tuli päätöslogiikan perässä eikä päinvastoin. Kun perustelut laajenivat nopeasti julkisuudessa, syntyi epäselvyys siitä, mitkä olivat varsinaisia päätössyitä ja mitkä päätöksen jälkikäteisiä oikeutuksia. Hyvä hallitus olisi päättänyt perusteluhierarkian ennen julkistamista.
Hallituksen tulisi olla riippumaton ja kyetä hallitsemaan sidosryhmäpainetta. Tässä tapauksessa osuuskauppahallinnosta noussut vaikuttaminen ja päätöksen syntykulku jättävät epäselväksi, kuinka itsenäistä hallituksen harkinta lopulta oli.
Poliittisen riskin arviointi vaikutti myös heikolta. Päätöstä kuvattiin epäpoliittiseksi, vaikka se koski valtion toimintaa, liittyi EU:n poliittiseen prosessiin ja loi samalla ennakkotapauksen muiden maiden kohtelulle. Hallitus ei näyttäisi myöskään ennakoineen, että Israel-ratkaisu loisi välittömästi vertailukriteerin sille, miten SOK:n odotetaan toimivan muiden valtioiden vakavissa ihmisoikeustapauksissa.
Myös maineriskin hallinta jäi puutteelliseksi. Päätöstä ei näyttäisi stressitestatun sen varalta, mitä tapahtuu, jos myöhemmin ilmenee vakavampi vertailutapaus ja EU reagoi siihen voimakkaammin.
SOK:n hallitus ulotti tässä päätöksentekonsa poliittisesti ja geopoliittisesti latautuneelle alueelle, jonka asianmukainen käsittely olisi edellyttänyt hallitukselta sellaista kansainvälisen politiikan, normatiivisen päätöksenteon ja poliittisten riskien arvioinnin osaamista, jota päätöksenteossa ei selkeästikään ollut riittävästi.
Tämä näkyi siinä, että hallitus teki yksittäiseen poliittisesti latautuneeseen tilanteeseen kohdistuvan päätöksen ilman näkyvää yleistä päätöskehikkoa, jolla vastaavia tapauksia olisi voitu myöhemmin arvioida johdonmukaisesti. Tämän seurauksena hallitus altisti organisaation usealle yhtäaikaiselle riskille, kuten päätöksenteon epäjohdonmukaisuudelle, poliittisen puolueellisuuden mielikuvalle, mainehaitalle ja tilanteelle, jossa seuraavat kansainväliset kriisit alkavat automaattisesti testata aiemman ratkaisun uskottavuutta.
Organisaatioiden oppimisen näkökulmasta tuo Iran-case toimii SOK:lle erityisen kiinnostavana vastatapauksena, joka olisi voinut pakottaa arvioimaan syksyllä 2025 tehdyn päätöksen taustaoletuksia uudelleen. Jos uusi, julkilausutut kriteerit vielä vahvemmin täyttävä tapaus ei johda päätössäännön tarkentamiseen tai alkuperäisen linjan uudelleenarviointiin, kyse voi olla puutteesta kaksikehäisessä oppimisessa (double-loop learning).
Ongelma ei siis ole vain epäjohdonmukainen yksittäinen päätös, vaan se, oppiiko organisaatio havaitsemastaan ristiriidasta. Jos toimintaa jatketaan muuttamatta niitä oletuksia, kriteerejä ja sääntöjä, jotka ristiriidan alun perin tuottivat, organisaatio ei korjaa päätöslogiikkaansa vaan uusintaa samaa ongelmaa seuraavissa tapauksissa. Organisaation todellinen kypsyys ei näy siinä, ettei se tee virheitä, vaan siinä, kykeneekö se tunnistamaan oman päätöslogiikkansa virheet ja muuttamaan toimintaansa niiden perusteella. SOK näyttää tässä epäonnistuneen.
Hyvä yhteenveto 👍🏻
Hyvin perusteltuja argumentteja.
Nyt on vaan niin, että näissä ei ole tuotu esiin kuinka suureksi kasvoivat, liiketaloudelliset tappiot, kun S-ryhmäänaiemmin pääsääntöisesti käyttävät siirtyivät asioimaan muissa kauppaketjuissa.
Se ei ehkä niinkään vaikuttanut vain HOK elantoon, vaan koko S-Ryhmä tukokseen.
20.000 S-ryhmästä ostokset pois siirtänyttä on suuri joukko.
Bud Light on hyvä varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun yritys lähtee politiikkaan mukaan ja poliittisten kiistojen osapuoleksi. Vuonna 2023 yhtiön USA:n liikevaihto laski toisella neljänneksellä 10,5 % ja Bud Light menetti asemansa maan myydyimpänä oluena.
S-ryhmänkin kannattaisi muistaa, että koko kansan kaupparyhmän tehtävä on palvella erilaisia asiakkaita, ei ryhtyä tekemään heidän puolestaan poliittisia arvovalintoja. Poliittisella kannanotolla voi saada hetkeksi hyväksyntää yhdeltä ryhmältä, mutta samalla voi työntää toisen ryhmän asiakkaat kilpailijalle – ja ruokakaupassa mukana voi lähteä koko ostoskori, tai ainakin osa siitä.
Tämä on varmaan juuri näin. Liiketalousihmiset eivät ymmärrä politiikan kiemuroita.
Liiketoimintayrityksen hallitus joutuu tekemään päätöksiä joskus hyvinkin nopeasti ja vajavaisilla tiedoilla. Niin uskon tässäkin tilanteessa käyneen. Myös asian esittely hallitukselle on voinut olla puutteellista ja päätökset tehdään esittelystä. Siksi näin perusteellinen analyysi miltei mistä tahansa hallituksen päätöksestä voidaan jälkiviisaasti osoittaa olevan puutteellinen.
Oleellinen kysymys hallitusammattilaiselle olisi tässä ollut se, että kuuluuko tällainen geopoliittinen arvovalinta ylipäätään kaupparyhmän strategiseen tehtävään ja tuottaako se enemmän arvoa kuin riskiä asiakasomistajille?
Toinen kysymys olisi ollut, minkä yleisen ja johdonmukaisen periaatteen tämä päätös luo tulevia tapauksia varten; eli jos tuotteita poistetaan ihmisoikeusperustein yhdestä maasta, millä samoilla kriteereillä toimitaan esim. Iranin, Kiinan tai muiden maiden kohdalla?
Kolmas kysymys olisi ollut päätöksen reversibiliteetti ja maine-/asiakasriski. Mitä tapahtuu, jos päätöksen perusteet osoittautuvat myöhemmin puutteellisiksi, mutta poliittinen leima ja asiakkaiden luottamuksen menetys jäävät?
Tässä on yksi tärkeä kysymys, joka S-ryhmän johdon pitäisi strategiassaan huolellisesti harkita. Kumpi arvioidaan strategisesti tärkeämmäksi, poliittinen valinta vai asiakasomistaja-arvo?
"kuuluuko tällainen geopoliittinen arvovalinta ylipäätään kaupparyhmän strategiseen tehtävään ja tuottaako se enemmän arvoa kuin riskiä asiakasomistajille?"
SOK:n herrat ja rouvat logiikkakurssille. Voisi tuottaa jatkossa ainakin tasalaatuisempia päätöksiä.
Tämä onkin astetta vaikeammin osoitettavissa, että mitkä ovat tuollaisen päätöksen liiketaloudelliset tappiot. Selkeä käänne kahden suurimman kaupparyhmien keskinäisissä suhteissa on tapahtunut ja asiakkaita on S-ryhmältä siirtynyt erityisesti K-ryhmälle. Vaikea on osoittaa, että se olisi liittynyt juuri SOK:n Israel-boikottipäätökseen, vaikka ajallinen yhteys toki on olemassa. Tarvittaisiin edustava kyselytutkimus, jolla asia voitaisiin varmistaa. Ilmeistä kyllä on, että tällä on ollut vaikutusta. S-ryhmä voitti 5v. peräkkäin markkinaa joka kvartaalilla, mutta viime vuoden viimeisellä kvartaalilla se kääntyi ja siitä lähtien K-ryhmä on vienyt markkinaa S-ryhmältä.
https://www.kaupantila.fi/kesko-q2-2026-molemmat-paatoimialat-kasvavat-vahvasti/
Ongelmana tässä on S-ryhmän päätöslogiikan heikkous. S-ryhmä ei ole osoittanut, mikä sen esittämistä perusteista oli päätökselle välttämätön tai riittävä eikä millä yleisellä kriteerillä samaa sääntöä sovellettaisiin muihin maihin. Ilman tällaista päätössääntöä ratkaisu näyttäytyy enemmän ad hoc -valintana kuin johdonmukaisena vastuullisuuspolitiikkana. Meidän kauppakorkeakoulussa näitä asioita opetetaan jo peruskursseilla. Maailmallakin nämä ovat olleet johtamiskoulutuksessa sisältöinä jo vuosikausia.
Poissiirtyneiden määrä on koko ajan kasvanut. Monet ovat vasta viime kuukausina kyrsiintyneet tämän päätöksen epäoikeudenmukaisuudesta siinä määrin, että ovat alkaneet useammin käydä myös muissa kaupoissa, osa kokonaan osa osittain. Uskoisin, että tuo määrä kaksinkertaistuu vuoden loppuun mennessä.
Politiikan tutkimuksessa tähän liittyviä ilmiöitä ovat yritysten politisoituminen ja yritysten poliittinen aktivismi. Tapaustutkimukselle kiinnostava tutkimuskysymys voisi olla, että missä vaiheessa kaupallinen yritys ei enää harjoita vastuullisuutta vaan alkaa tosiasiallisesti osallistua ulkopoliittiseen tai geopoliittiseen kannanmuodostukseen?
Viestinnän ja journalismintutkimuksen näkökulmasta tapauksesta saa kiinnostavan tapauksen siitä, miten yrityksen oma viestintä, median agenda ja yhteiskunnallinen huomio voivat kietoutua toisiinsa ja vaikuttaa siihen, millaisiin tapahtumiin yritys kokee tarpeelliseksi reagoida.
Viestintätieteen näkökulmasta keskiössä ovat viestinnän johdonmukaisuus (message consistency), uskottavuus (credibility) ja kehystäminen (framing). SOK:n Israel-päätöksen ensimmäinen julkinen perustelu oli varsin selkeä: päätöksen kerrottiin perustuvan Euroopan komission esitykseen. Seuraavana päivänä perustelukehys laajeni merkittävästi, kun mukaan tulivat ihmisoikeusrikkomukset, Gazan siviileihin kohdistuneet sotatoimet, pitkäkestoinen julkinen keskustelu, kasvanut omistajapalaute sekä päätöksen helppo toimeenpantavuus.
Viestinnällisesti kiinnostava kysymys on, vahvistaako perustelujen täydentäminen alkuperäisen viestin uskottavuutta vai synnyttääkö se vaikutelman jälkikäteisestä rationalisoinnista. Jos päätöksen perusteet muuttuvat tai niiden painoarvo vaihtuu julkisen keskustelun edetessä, vastaanottajan voi olla vaikea tunnistaa, mikä perusteista oli päätökselle todella ratkaiseva.
Iran-verrokki tekee uskottavuuskysymyksestä vielä kiinnostavamman. Jos yritys on kehystänyt ensimmäisen päätöksen ennen kaikkea ihmisoikeus- ja EU-kysymykseksi, mutta ei reagoi samalla tavalla myöhempään tapaukseen, jossa sekä ihmisoikeusrikkomusten dokumentaatio että EU institutionaaliset toimet ovat voimakkaampia, syntyy viestinnällinen consistency gap, julkinen kehys ei enää näyttäisi ennustavan yrityksen toimintaa.
Media- ja journalismintutkimuksessa samaa tapausta voidaan tarkastella agenda settingin, framingin ja uutisarvon kautta. Agenda setting -teorian keskeinen ajatus on, ettei media välttämättä määrää, mitä ihmiset ajattelevat, mutta se vaikuttaa voimakkaasti siihen, mistä asioista yhteiskunnassa keskustellaan. Tällöin kiinnostava tutkimuskysymys kuuluu, että miksi yksi kansainvälinen kriisi muodostuu Suomessa niin näkyväksi, että siitä syntyy pitkäkestoista julkista keskustelua ja yrityksiin kohdistuvia vaatimuksia, kun taas toinen yhtä vakava tai vakavampi kriisi ei synnytä samanlaista kaupallista reagointia?
Framing lisää tähän toisen kerroksen. Sama kansainvälinen tapahtuma voidaan kehystää esimerkiksi ihmisoikeus-, sota-, turvallisuus-, geopoliittiseksi tai kuluttajaeettiseksi kysymykseksi. Kehys vaikuttaa siihen, millainen toiminta näyttäytyy yleisölle luontevana. Jos Israel-kysymys kehystyy Suomessa vahvasti myös kuluttamisen ja yritysvastuun kysymykseksi, boikottivaatimuksista tulee helposti osa keskustelua. Jos Iranin tapahtumat puolestaan kehystetään ensisijaisesti autoritaarisen valtion sisäiseksi repressioksi tai geopoliittiseksi turvallisuuskysymykseksi, yritysten valikoimapäätökset eivät välttämättä edes nouse samalla tavalla julkiselle agendalle.
Näin media-agenda ja yrityksen oma agenda voivat muodostaa palautekehän:
median suuri huomio → julkinen keskustelu → asiakas- ja omistajapalaute → yrityksen paine reagoida → yrityksen päätös saa lisää mediahuomiota → aiheen yhteiskunnallinen näkyvyys vahvistuu entisestään.
Tällöin kiinnostava kysymys on, reagoiko yritys tapahtuman objektiiviseen vakavuuteen vai siihen, kuinka näkyväksi ja yrityksen kannalta relevantiksi tapahtuma on julkisessa keskustelussa rakentunut.
Opiskelijoille voisi antaa SOK julkiset lausunnot, Israel- ja Iran-tapausten kronologian sekä otoksen kummankin aiheen suomalaisesta mediajulkisuudesta ja pyytää analysoimaan tapausta kahdesta näkökulmasta.
Tehtävä: Analysoikaa, kuinka SOK kehysti Israel-päätöksensä eri vaiheissa ja arvioikaa viestinnän johdonmukaisuutta ja uskottavuutta. Verratkaa tämän jälkeen Israelin ja Iranin saamaa mediahuomiota ja tarkastelkaa, missä määrin agenda setting, framing ja uutisarvot voisivat selittää erilaista yhteiskunnallista ja yritystason reagointia.
Keskeisiä kysymyksiä voisivat olla:
Mikä oli SOK alkuperäinen ydinviesti, ja miten sen kehystys muuttui?
Täydensivätkö uudet perustelut alkuperäistä viestiä vai muuttivatko ne sen logiikkaa?
Mitkä tekijät vahvistavat tai heikentävät yrityksen uskottavuutta tilanteessa, jossa sanat ja myöhempi toiminta eivät näytä vastaavan toisiaan?
Millä tavoin media kehysti Israelin ja Iranin tapahtumat eri tavoin?
Kuinka suuri merkitys yrityksen reagoinnille saattoi olla itse tapahtuman vakavuuden sijasta sen media- ja yhteiskunnallisella salienssilla?
Jos yrityksen toiminta korreloi paremmin mediahuomion, julkisen keskustelun ja sidosryhmäpaineen kuin itse ihmisoikeusrikkomusten vakavuuden kanssa, onko yrityksen viestinnän todellinen kehys “ihmisoikeusperiaate” vai pikemminkin “reagointi yhteiskunnalliseen paineeseen” – ja mitä tällainen ristiriita tekee yrityksen uskottavuudelle?
Näin samasta tapauksesta saadaan yritysviestinnän, maineenhallinnan, agenda settingin, framingin, uutisarvojen ja median yhteiskunnallisen vallan opiskelijacase.
Hyvä Ässä. Ei hyväksy kansanmurhaa tai laittomia siirtokuntia.
Näyttää hyväksyvän kansanmurhan, mutta tuomitsevan perusteettoman kansanmurhavätteen perusteella.
Israelkaan ei hyväksy laittomia siirtokuntia.
Kulttuurien tuntemus. Ei mene kaaliin, että joku taho voisi tietoisesti vedättää hyvin suurissakin asioissa. Kuten nämä palestiinalaisaktiivit, kun lähtökohta on selkeästi heidän halussaan hävittää kansakunta. He uskoivat tosissaan että siihen on heillä oikeus, joskin sitä suoraan sanomatta.
Kukaan ei vedätä. Voisit noissa pitkissä jaarituksissa pohtia, mistä juutalaiset tulivat ja kuinka paljon ovat ryöstäneet palestinaalaisten maita. Lisäksi voisit pohtia brittien siirtomaapolitiikkaa kys. Asiassa. Historiasta et näytä ymmärtävän juurikaan mitään.
Et luonut nyt itsestäsi kuvaa historian tuntijana.
Kansainvälisen politiikan osalta tuo tapaus sopii esimerkiksi valtioiden erilaisesta kohtelusta, normatiivisesta ulkopolitiikasta, pakotteista ja boikoteista sekä normien valikoivasta soveltamisesta (selective application of norms).
Tuossa Israel–Iran-vertailussa kiinnostavaa on, miksi ihmisoikeusperusteet ja EU poliittinen reagointi johtavat eri tapauksissa erilaisiin käytännön seurauksiin. Jos Israelin kohdalla EU:ssa käynnistynyt prosessi ja ihmisoikeustilanne riittivät yrityksen omaehtoiseen boikottiin, mutta Iranin kohdalla vahvemmin dokumentoidut vakavat ihmisoikeusrikkomukset ja konkreettiset EU-pakotteet eivät johda vastaavaan ratkaisuun, voidaan kysyä, mikä normin soveltamista todellisuudessa ohjaa: rikkomusten vakavuus, geopoliittinen asema, julkinen keskustelu vai sidosryhmäpaine?
Olennainen kysymys kansainvälisen politiikan näkökulmasta tässä on, että sovelletaanko universaaliksi esitettyä ihmisoikeusnormia universaalisti. Jos saman normin perusteella tehdään eri toimijoiden kohdalla erilaisia ratkaisuja, pitää pystyä osoittamaan jokin normatiivisesti relevantti ero tapausten välillä. Muussa tapauksessa voidaan puhua juuri normien valikoivasta soveltamisesta tai kaksoisstandardista.
Opiskelijoita voisi pyytää tässä analysoimaan Israel–Iran-vertailua normien valikoivan soveltamisen käsitteen avulla. Mitkä kansainvälispoliittiset, institutionaaliset tai geopoliittiset tekijät voisivat selittää sitä, että samankaltaisiksi julkilausutut ihmisoikeusnormit johtavat eri valtioiden kohdalla erilaisiin käytännön ratkaisuihin? Millä edellytyksillä erilainen kohtelu on normatiivisesti perusteltua ja milloin kyse on kaksoisstandardista?
Tässä yhdistyvät hyvin normatiivinen valta, geopoliittiset intressit, pakotepolitiikka, institutionaalinen legitimiteetti ja ihmisoikeusnormien universaalisuuden ongelma.
🤣🤣🤣
Tässä onkin hyvä idea oppimistehtävälle markkinointi, kuluttajakäyttäytyminen ja brändijohtaminen -kurssille. Tuohon Israel–Iran-vertailuun voidaan liittää myös kysymys yrityksen arvovalintojen ja niiden johdonmukaisuuden mahdollisista markkinavaikutuksista. Jos osa kuluttajista kokee yrityksen yhteiskunnallis-poliittiset kannanotot epäjohdonmukaisiksi, poliittisiksi tai omien arvojensa vastaisiksi, seurauksena voi olla luottamuksen heikkenemistä, asiakasuskollisuuden muutoksia ja jopa asioinnin siirtymistä kilpailijalle. Tämä tekee tapauksesta kiinnostavan esimerkin brändiluottamuksesta, koetusta brändiaitoudesta, kuluttajan samaistumisesta brändiin, asiakasuskollisuudesta ja asiakkaan siirtymisestä kilpailijalle.
Vertailuasetelman kiinnostavuutta lisää se, että samaan aikaan S-ryhmän kilpailuasema on heikentynyt. Kaupan Tila -analyysin (linkki jutun lopussa) mukaan K-ryhmä voitti vuoden ensimmäisellä puoliskolla ruokakaupan markkinaosuutta S-ryhmältä. Tästä ei voida varmaksi päätellä, että juuri tämä S-ryhmän yhteiskunnallinen kannanotto olisi markkinaosuussiirtymän syy, mutta se tarjoaa opiskelijoille erinomaisen empiirisen tutkimuskysymyksen:
Vaikuttavatko yrityksen yhteiskunnallis-poliittiset kannanotot – ja erityisesti niiden koettu johdonmukaisuus tai epäjohdonmukaisuus – kuluttajien luottamukseen, asiakasuskollisuuteen ja kaupparyhmän valintaan? Jos vaikuttavat, kuinka suuri niiden vaikutus on suhteessa hintaan, valikoimaan, sijaintiin, etuihin ja muihin perinteisiin kilpailutekijöihin?
Opiskelijoiden tehtävänä voisi lisäksi olla arvioida, onko S-ryhmän yhteiskunnallis-poliittisen kannanoton ja samaan ajankohtaan osuvan S-ryhmän markkinaosuuslaskun & K-ryhmän markkinaosuusnousun välillä uskottavaa syy-yhteyttä vai onko kyse vain ajallisesta yhteydestä. Heidän tulisi rakentaa sekä yhteyttä puoltava että sitä haastava argumentti. Yhteyttä voisivat tukea esimerkiksi kannanoton ajoitus suhteessa asiakasvirtojen muutokseen, kuluttajapalautteet, mahdolliset boikottikehotukset, brändimielikuvan muutokset ja se, näkyykö siirtymä erityisesti sellaisissa asiakasryhmissä tai alueilla, joissa kannanotto herätti paljon keskustelua. Vasta-argumentteina tulisi tarkastella esimerkiksi hintaeroja, kampanjointia, myymäläverkostoa, valikoimaa, kanta-asiakasetuja ja kilpailijoiden investointeja.
https://www.kaupantila.fi/kesko-q2-2026-molemmat-paatoimialat-kasvavat-vahvasti/
Kaupankäyntiin EI tarvitse korkeakoulututkintoa yhtään mihinkään.
S-ryhmän johdolle ja hallitukselle ei olisi ollut pahitteeksi periaatepohjaisen päätöksenteon ja päätöslogiikan osaaminen. Ymmärrys strategisesta päätösarkkitehtuurista ja skenaariotestauksesta, logiikasta, argumentaatiosta ja kriittisestä ajattelusta sekä viestintästrategiasta ja maineenhallinnasta, olisi voinut estää monta myöhempää sudenkuoppaa: muuttuvat perustelut, EU-perusteen ongelmat, mahdollisen kaksoisstandardin, poliittisen paineen ja eettisen perustelun sekoittumisen sekä maineeseen ja asiakasluottamukseen liittyvän riskin.
Ihmettelen, jos joku konsulttitalo tai yliopistojen kaupalliset yksiköt eivät olisi tällaisesta osaamisesta tarjonnut pakettia SOK:n johdolle.
Boikotin uskottavuutta lisäisi kummasti jos S-ryhmä alkaisi boikotoida tuotteita joiden tuotekehitys ja siihen liittyvä tutkimus tehdään monilta osin Israelissa.
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_multinational_companies_with_research_and_development_centres_in_Israel
Tuollaisella boikotilla olisi jo todellista vaikutusta joskaan ei niinkään Israeliin vaan S-ryhmän liikevaihtoon ja tulokseen. Se kuitenkin kiistatta osoittaisi, että nyt ollaan tosissaan liikkeellä eikä vain hyvesignaloida. Ja onhan niitä mikroprosessoreita kassapäätteissäkin ja kaiketi S-ryhmä käyttää tietokoneitakin. Helmitaulut käyttöön, niissä ei ole Israelissa valmistettuja/kehitettyjä osia.
Iranista olen nähnyt kaupan hyllyillä vain taateleita. Kerran ostinkin niitä, mutta olivat liian makeita minun makuuni joten minun puolestani saava hyllylle jäädäkin.
Tämä tuo tähän tapaukseen uuden kiinnostavan ulottuvuuden, jossa ei kysytä vain “miksi Israel mutta ei Iran?”, vaan myös “mitä S-ryhmä oikeastaan tarkoittaa Israel-boikotilla ja kuinka pitkälle sen oma periaate ulottuu?”
Israel on poikkeuksellisen vahvasti integroitunut globaalien teknologiayritysten tutkimus- ja tuotekehitykseen. Maassa toimii yli 300 monikansallisen yrityksen T&K-keskusta (mm. Intel, Microsoft, IBM, Nvidia ja noin sata monikansallisten yritysten AI-T&K-keskusta. Tämä tekee “israelilaisen tuotteen” määrittelystä paljon vaikeampaa kuin pelkkä valmistusmaa.
Yritysetiikassa tämä nostaa esiin kysymyksen moraalisen periaatteen soveltamisalan määrittelystä. Miksi boikotti koskee Israelissa tuotettua appelsiinia mutta ei tuotetta, jonka keskeinen teknologia on kehitetty Israelissa ja jonka valmistaja ylläpitää siellä suurta T&K-toimintaa? Tässä pitäisi määritellä, mikä yhteys Israeliin tekee tuotteesta boikotin kannalta relevantin; valmistetaanko tuote Israelissa, syntyykö siellä merkittävä osa sen arvosta, maksaako yritys sinne veroja, työllistääkö se siellä tai harjoittaako siellä tutkimus- ja tuotekehitystä? Jos tätä rajaa ei määritellä johdonmukaisesti, boikotti näyttää sattumanvaraisesti rajatulta.
Globalisoituneessa taloudessa tuotteen kansallisuus on hankala käsite. Tuote voidaan suunnitella Israelissa, ohjelmoida Yhdysvalloissa, valmistaa Taiwanissa ja koota Kiinassa. Miten tällaisessa määritetään vastuullisuuden jäljitettävyysraja, kuinka pitkälle arvoketjua poliittis-eettisen hankintaperiaatteen pitäisi ulottua?
Viestinnän koulutuksellehan tämä on loistava case siitä, miten muut saa tekemään ihan mitä tahansa, vaikka kuinka ristiriitaisia asioita, kun vain viestitään ja tiedotetaan sopivasti kansaa villiten. Bolsevikitkin vaikenevat kunnioituksesta, mitä ei tiettävästi koskaan ole oikeasti tapahtunut.
SOK teki aivan oikein.
näkökanta 26 v eläkkeellä olleelta muutaman pikkukaupan omistajalta. 1941.
Lisään omaani. Olen käynyt Liike linjan kansakoulussa. Ekan yrityksen perustin 17v.
Poliittisesta päätöksestä osa tykkää ja osa ei. Yhden kaupan yrityksessä poliittisuus ei ehkä ole niin suuri ongelma, mutta isomman kaupparyhmän osalta se on ongelmallista, varsinkin jos kauppa identifioituu "koko kansan kaupaksi".
Mielestäsi SOK siis teki aivan oikein boikotoidessaan ainoastaan Israelia, mutta ei muita ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyviä maita, kuten esim. esille tuotua Irania.
Kestävätkö SOK:n omat perustelut vertailun? Jos ihmisoikeusrikkomukset ja EU:n reagointi kelpaavat perusteiksi Israelin boikotille, mutta eivät Iranin vielä vahvemmassa tapauksessa, kyse ei ole johdonmukaisesta vastuullisuusperiaatteesta vaan valikoivasta poliittisesti motivoidusta päätöksestä, joka yritettiin pukea vastuullisuuspuheen kaapuun.
Ei ole näyttöä, että Israel olisi tehnyt ihmisoikeusloukkauksia.
Kaupalle hyvesignalointiin riittää että boikotoi vain yhtä maata.
Noin näyttää jotkut ajattelevan. Minulle äiti opetti jo lapsena, että kaikkia pitää kohdella tasapuolisesti. Siksi tuollainen valikoiva boikotti tuntuu väärältä ja epäoikeudenmukaiselta.
Ehkä niin. Mutta mitä se kertoo kaupan reiluudesta ja tasapuolisuudesta? Oikeudenmukaisuutta arvostava ihminen ei tuollaista voi arvostaa ☹️
Israel ryöstää lisäalueita palestiinalaisilta. Pitäisikö katsoa sormien läpi,koska Israel?
Tämä on yksi niistä valheellisista väitteistä, jolla S-ryhmä yritti boikottinsa perustella.
Päätösen on tehnyt hyvin pieni joukko hallinnossa olevia, vasemmiston ja vihreiden edustajia.
Kaivetaan kokouspöytäkirja esille.
Jos näin ei ole todistakaa toisin.
Näin iso koko kansan kaupparyhmä ei voi väärin perustein ryhtyä polikoimaan
Päätöksen on tehnyt SOK:n hallitus, mutta oletettavasti HOK-Elannon edustajiston poliitikkojen vaatimuksesta. Tähän on kai viitattu päätöksen perusteena olevalla omistajapaineella. HOK-Elanto on yksittäinen osuuskauppa, mutta heidän edustajiston puoluepoliittisilla ryhmillä näyttäisi olevan merkittävä valta SOK:n johtoon ja hallitukseen.
Kun kaupat yleensä näkevät asiakkaan päätöksentekijänä, joille he tarjoavat mahdollisimman sopivaa valikoimaa valittavaksi, niin S-ryhmä näkee asiakkaan päätöksenteon kohteena, jonka valinnanvaraa pyritään jopa poliittisin päätöksin rajoittamaan.
Taloutta netin sontatunkion hipstereille.
https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/suomen-osuuskauppojen-keskuskunta/01163231/taloustiedot
Pitää tuoda tähän keskusteluun myös oma ala, eli laskentatoimi. Yrityksen arvot pitäisi pystyä muuttamaan mitattaviksi toimintaperiaatteiksi, kontrollipisteiksi ja mittareiksi. Jos vastuullisuusohjelma sanoo yhtä mutta hankinta- ja boikottipäätökset seuraavat toista logiikkaa, kyse on myös management control -ongelmasta. Strategia, mittarit ja päätökset eivät ole linjassa. Laskentatoimen näkökulmasta tässä tapauksessa voitaisiin kysyä, miten ihmisoikeusperiaatteesta rakennetaan sellainen kontrollijärjestelmä, että sitä sovelletaan samalla tavalla Israeliin, Iraniin, Kiinaan ja myös omien merkkien hankintaan.
Jos yhteisesti julkilausuttuja arvoja ei kyetä operationalisoimaan johdonmukaisiksi päätöskriteereiksi ja mittareiksi, vastuullisuus jää helposti strategisen ohjauksen sijasta tapauskohtaiseksi arvopuheeksi. Laskentatoimen näkökulmasta juuri tämä on vakava ohjausjärjestelmän puute. Organisaatio ei pysty osoittamaan, että sen päätökset todella seuraavat sen omia periaatteita.
Vihreät toimivat samoin. Moralisoivat toisten lomailua ja lentämistä, mutta itse lomailevat ja lentelevät mielin määrin.
Eiköhän tämänkin aloitteen taustahenkilöt isolta osin löydy tuon poliittisen ryhmittymän piiristä. HOK Elannon edustajistosta nimrnomaan vihreät ja vasemmistoliittolaiset olivat aktiivisesti somessa mainostamassa, miten he saivat tuon päätöksen aikaan.
On parasta tehdä kuten minä tein, laitoin koko Suomen boikottiin.
Eihän se boikotti voi täydellinen olla, ruokaa on pakko ostaa (Lidlistä) ja joskus bensaakin ja jotain muutakin vähäistä. Mutta suurimman osan kulutustavaroista voi tuoda ulkomailta ns. matkustajatuontina.
Toki asiaa auttaa sekin, jos on asunto ulkomailla (ostin sen heti Rinteen, isttemmin Marinin, hallituksen muodostamisen jälkeen). Mutta jo ostosreissut Baltian maihin ovat mainio tapa boikotoida. Autolla sinne kauppalista mukana, auto täyteen tavaraa ja taas mennään pitkään ilman että pitää Suomen kaupoissa asioida. Ja toki, sinne mennään tyhjällä bensatankilla ja tullaan takaisin tankki täynnä. Sikupillissä on helppo tankata (myös käteinen käy) ja matkaa laivaan vain viitisen kilometriä.
Ei yksi tavallinen ihminen voi tietenkään paljon, boikottihan perustuu massaan, mutta kohdallani Suomi joka tapauksessa on joitakin kymppitonneja menettänyt verotuloina ja joku sata tonnia on valuuttaa mennyt ulkomaille.
Matkustajatuonnin Suomessa arvellaan olevan nyt n. 5 miljardia euroa ja se on pistävä piikki valtiovallan lihassa. Pelkästään ALV-menetykset tuosta summasta on n. 1,3 miljardia.
Minusta on ihme, että Israel saa tehdä kansanmurhaa eikä se johda mihinkään. Israel jos jostain suuremmasta lähtöisin niin saatanasta.
Israel ei tee ole tehnyt eikä tee kansanmurhaa.
Mistä sinulle on muodostunut ajatus, että Israel saa tehdä kansanmurhaa? Kuka sille on sellaisen luvan antanut?
Israel sortaa itsenäisyysjärjestö Hamasia, joka taistelee Gazan rauhan puolesta kaikkia juutalaisia imperialistisia voimia vastaan.
Palestiinalaiset ovat alkuperäiskansaa ja juutalaiset ovat valloittajakansaa, joka on ilmestynyt Lähi-itään vasta 2. maailmansodan jälkeen.
Mikään historiassa ei todista juutalaisten elämästä Palestiinassa ennen brittien tuloa Lähi-itään.
Kyllä tosi on näin.
Lue vaikka Pirkkalan kokeillukoulun( SDP:n luomus ihmiskokeesta lapsilla) Petroskoissa painetusta historian monisteesta.
Tässä nyt on kirjoitettu historiaa uusiksi oikein huolella. Kannattaa tutustua alueen historiaan.
Eiköhän tuo edellinen ollut ironiaa. Tiedot kun perustuvat Pirkkalan kokeilukoulun (SDP:n luomus ihmiskokeesta lapsilla) Petroskoissa painettuun historian monisteeseen 😃
Tästä S-ryhmän Israel-boikotista saisi kiinnostavan strategisen johtamisen tapausesimerkin siitä mihin yritysjohdon huomio ja päätösvalta kannattaa kohdentaa, kun toimintaympäristö vaatii samaan aikaan kovempaa kilpailukykyä ja tehokkuutta?
SOK kertoo nyt uudistavansa organisaatiotaan ja jopa 130 nykyisen tehtävän voivan lakata. Samassa yhteydessä pääjohtaja määrittelee SOK:n päätehtäväksi asiakasomistajien palvelemisen sekä edullisen ostoskorin ja kustannuskilpailukyvyn turvaamisen.
Siksi tämä S-ryhmän Israel-boikotti tarjoaa hyvän tenttikysymyksen siitä, että oliko geopoliittisten arvovalintojen tekeminen asiakkaiden puolesta todella johdon huomion arvoinen strateginen prioriteetti – vai olisiko ollut järkevämpää käyttää sama johtamisenergia asiakkaaseen, kilpailukykyyn ja oman toiminnan uudistamiseen?
Lähdeviite:
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/a/1e7276ed-eba4-43be-9ee4-7474cfe7d8bb
Tämä on herkullinen case monenlaiselle tutkimukselle ja opintoihin. Veikkaan, että tätä käytetään esimerkkinä vielä monella alalla päätöksestä, jonka perusteita ei harkittu loppuun asti.
Hyvin kuvattu tuon päätöksen vaiheet ja logiikkahaasteet. Tätä voisi itsekin opetuksessa käyttää esimerkkinä 👍🏻
En edes jaksanut lukea noita ylempänä olevia tekoviisasteluja mutta yritykset tekevät omanlaisiaan ratkaisuja esim:
Kauppaketju Lidl nosti tammikuussa muovikassiensa hintaa roimasti eli 39 sentistä 59 senttiin. Kassien myynti romahti.
Lidlin tavoitteena on ohjata kuluttajia käyttämään jo olemassa olevia kasseja.
– Muistutamme myymälässä siitä, että oma kassi on paras kassi. Ei ole väliä, käyttääkö kestokassia, kangaskassia vai vaikkapa jo aiemmin käytettyä muovikassia.
Marabout on kait pakotelistalla?
SOK:lla lähtee nähtävästi pääjohtajakin vaihtoon. Toivottavasti uusi johtaja osaisi pitää kaupan ja politiikan erillään.
Saisi isompikin luuta lakaista SOK:lla, jotta tervehtyisi siellä toimintatavat. Ilman sellaista S-ryhmä jatkaa tätä nykyistä rämpimistään suossa.
Nythän on tehty aloitekin selvityksestä, joka arvioi kaupan nykyistä markkinarakennetta suhteessa kilpailulainsäädäntöön, ja toivottavasti samalla myös politiikan ja S-ryhmän erilaisia kytkyjä ja niiden vaikutuksia kilpailusäädäntöön ja asiakkaan asemaan.
Politiikan ja S-ryhmän keskinäiset sidokset tulisi selvittää. Tervettä ei ole tilanne, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys ryhtyy tällä tavalla politikoimaan.
Kuka muutenkaan ostaa kansamurhaajien tuotteita?
S-ryhmän vastuullisuus punnitaan vaikeissa valinnoissa, ei tuollaisissa helpoissa boikoteissa. SOK itse kertoi, että israelilaisten tuotteiden vähäinen määrä teki hankintakiellosta helpon toimeenpanna. Helppous ei kuitenkaan osoita päätöksen vaikuttavuutta tai periaatteiden johdonmukaisuutta.
Ratkaiseva kysymys on, soveltaako S-ryhmä samoja kriteerejä myös muissa vertailukelpoisissa ihmisoikeustilanteissa – silloinkin, kun hankinnoista luopuminen olisi sille kallista. Jos eettinen raja joustaa taloudellisen intressin mukaan, kyse on silloin valikoivasta vastuullisuudesta.
Liiketalouden tapausesimerkkinä päätöstä pitäisi arvioida tavoitteiden, vaikutusten ja kustannusten kautta, ei sillä, kuinka moraalisesti vakuuttavalta se kuulostaa. Asiakasomistajien nimissä toimivan johdon pitäisi perustella myös hyväksymänsä haitat, ei vain korostaa hyviä tarkoituksiaan.
Vastuullisuus lisää johdon tilivelvollisuutta. Se ei anna moraalista erivapautta kriittisestä arvioinnista.
Onko tutkittu millaisia erilaisia vaikutuksia tällaisella kaupan politisoitumisella on, esim. liiketoimintaan, asiakasluottamukseen, yrityksen moraaliin ja johtamiseen?
Kyllä. Aihetta on tutkittu muun muassa yritysaktivismin, poliittisen kuluttamisen ja yritysten vastuullisuuden uskottavuuden näkökulmista. Tutkimukset antavat perusteita tarkastella myös S-ryhmän boikotti-päätöstä kriittisesti.
Liiketoiminnan ja asiakaskäyttäytymisen näkökulmasta Mukherjeen ja Althuizenin (2020) tutkimuksissa yrityksen poliittista kannanottoa vastustavien suhtautuminen brändiin heikkeni selvästi, mutta kannattajien suhtautuminen ei yleensä parantunut vastaavasti. Epäsymmetria näkyi myös ostoaikeissa ja yhdessä kokeessa todellisissa valinnoissa. Kaupparyhmän kannalta riskinä on siis se, että vastustajat vähentävät asiointiaan, vaikka kannattajat eivät lisää ostoksiaan.
Asiakasluottamuksen ja kumppanuuksien kannalta yrityksen poliittiseksi koettu linja voi vaikuttaa asiakkaan koko suhteeseen kaupparyhmään sekä sen kumppanien halukkuuteen sitoutua yhteistyöhön. S-ryhmä korosti päätöksestään kertovassa tiedotteessa israelilaistuotteiden vähäistä määrää ja boikotin toimeenpanon helppoutta. Pieni tuotemäärä ei kuitenkaan tarkoita pientä luottamusriskiä. Kokonaisvaikutuksia pitäisi arvioida myös asiakkaiden koko asioinnin, asiakasomistajaluottamuksen ja kumppanuuksien tasolla.
Yrityksen moraalin ja vastuullisuuden uskottavuuden näkökulmista Wagnerin, Lutzin ja Weitzin (2009) tutkimuksessa yrityksen vastuullisuuspuheen ja toiminnan ristiriita lisäsi koettua tekopyhyyttä ja heikensi suhtautumista yritykseen. S-ryhmän kohdalla tästä seuraa perusteltu arviointikysymys: millä yhteisillä kriteereillä eri maiden hankintariskejä arvioidaan, ja miten erilaiset ratkaisut perustellaan? Moraalisen linjan uskottavuus edellyttää, että samoja arviointiperusteita sovelletaan myös silloin, kun asia saa vähemmän julkisuutta tai ratkaisu olisi kaupallisesti hankala. Tämä ei edellytä samanlaista päätöstä kaikissa tilanteissa, mutta edellyttää johdonmukaisia perusteita. Vertaa esim. Israel vs Iran/Afganistan/Kiina jne.
Johtamisen ja hallinnon näkökulmista tällaiset ratkaisut edellyttävät selkeää päätösvaltaa, vaikutusarviota sekä perusteita päätöksen jatkamiselle ja muuttamiselle. S-ryhmän 20.11.2025 tiedotteessa ei avata, miten vaikutuksia liiketoimintaan, asiakasomistajien luottamukseen tai kumppanuuksiin on arvioitu. Sisäistä arviointia on voitu tehdä, mutta sen keskeisten perusteiden avaaminen olisi perusteltua. Osuustoiminnallisessa yrityksessä pitäisi myös pystyä osoittamaan, miten moniarvoisen omistajakunnan näkemykset on huomioitu. Tällaista arviointia ei tässä tapauksessa liene toteutettu.
S-ryhmältä on kohtuullista odottaa näyttöä päätöksen johdonmukaisuudesta, tavoitellusta vaikuttavuudesta ja seurausten seurannasta. Vastuullisuuteen kuuluu myös vastuu omien päätösten seurauksista.
Tutkimuslähteitä mm:
- Mukherjee, S. & Althuizen, N. (2020). "Brand activism: Does courting controversy help or hurt a brand?" (https://doi.org/10.1016/j.ijresmar.2020.02.008) International Journal of Research in Marketing, 37(4), 772–788.
- Wagner, T., Lutz, R. J. & Weitz, B. A. (2009). "Corporate Hypocrisy: Overcoming the Threat of Inconsistent Corporate Social Responsibility Perceptions." (https://doi.org/10.1509/jmkg.73.6.77) Journal of Marketing, 73(6), 77–91.
- Liaukonytė, J., Tuchman, A. & Zhu, X. (2023; verkkojulkaisu 2022). "Frontiers: Spilling the Beans on Political Consumerism: Do Social Media Boycotts and Buycotts Translate to Real Sales Impact?" (https://doi.org/10.1287/mksc.2022.1386) Marketing Science, 42(1), 11–25.
Nostaisin erityistarkasteluun sen, mitä asiakasomistajien näkemyksillä tässä tarkoitetaan. HOK-Elannon hallinnossa toimivien poliitikkojen ja SOK:n sisällä esitettyjen näkemysten samansuuntaisuus ei vielä osoita, kuinka laajasti asiaa kannatetaan eri osuuskauppojen asiakasomistajien keskuudessa.
Siksi pitäisi erottaa toisistaan suora asiakasomistajapalaute, hallinnon poliittisten toimijoiden kannanotot ja SOK:n johdon oma harkinta. Jos nämä niputetaan yhteen, organisaation sisällä vahvistuva näkemys voi alkaa näyttää koko omistajakunnan tahdolta ilman näyttöä sen edustavuudesta.
S-ryhmän pitäisi avata, keiden näkemyksiä on asiassa kuultu, miten niitä on painotettu ja erityisesti miten asiakasomistajien yhteistä etua on arvioitu. Näkemysten toistuminen yhden osuuskaupan poliittisessa hallintoelimessä ja SOK:n johdossa ei tee niistä koko asiakasomistajakunnan ääntä.
Osuuskaupassa nämä vaatimukset korostuvat, koska yrityksen tehtävänä on palvella moniarvoisen asiakasomistajakunnan yhteistä etua. Boikotin kaupalliset ja maineeseen liittyvät haitat kohdistuvat myös niihin asiakasomistajiin, työntekijöihin ja kumppaneihin, jotka eivät kannata ratkaisua. HOK-Elannon poliittisten toimijoiden ja SOK:n sisällä esiintyvien näkemysten samansuuntaisuus ei sellaisenaan osoita eri osuuskauppojen asiakasomistajien laajaa hyväksyntää.
S-ryhmän Israel-boikotin julkinen perustelu jää tältä osin puutteelliseksi, koska päätöksestä kertovassa tiedotteessa ei avata palautteen edustavuutta eikä vaikutuksia omistajaetuun ja liiketoimintaan. Selkeät seurannan ja uudelleenarvioinnin perusteet auttaisivat myös varmistamaan, että linjaa voidaan muuttaa olosuhteiden ja näytön perusteella. Yhteisesti omistettua luottamusta käytettäessä johdon ja hallinnon on pystyttävä perustelemaan sekä tavoiteltu hyöty että muiden kannettavaksi tulevat riskit.
Kansanmurhaava rasistinen apartheid on asetettava EU:n kauppasaartoon. Netanyahu on kansainvälisesti etsintäkuulutettu sotarikollinen.
S-ryhmä menettää edelleen myyntiä, asiakkaita ja markkinaosuutta muille kaupoille. S-ryhmä on menettänyt asiakkaiden luottamusta poliittisilla manöövereillään ja tässä on tulos.
https://www.kaupantila.fi/kesko-q3-2026-markkinaosuus-ruokakauppa/
Kiinnostava kehityskulku. Löytyisikö jostain linkkiä siihen, miten S-ryhmän johto tilannetta analysoi ja kommentoi? Julkisesti analyysi on tietysti hieman erilainen kuin mitä se on sisäisissä analyyseissä, mutta niistäkin pääsisi jo vähän kärryille, mitä ylimmässä johdossa tästä ajatellaan.
Yritykset selittävät heikentyneen myyntinsä ja kilpailuasemansa heikkenemisen aina itselleen myönteisellä tavalla. Tämä on tapa ylläpitää luottamusta ja uskoa yrityksen toimintaan ja menestymismahdollisuuksiin. Ulkopuoliset analysaattorit useammin tarkastelevat yritysten tilannetta objektiivisemmin.
SOK:lla ei mielestäni ole kvartaalikohtaista raportointia, josta näkisi heidän sanoitustaan tilanteelle.