Lapsi pelinappulana??

voikoollatotta

Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen...ja pitää myös jutella lastenvalvojan kanssa kunhan hänet tavoittaa viikolla...

Eroprosessi vaiheessa ja kaikki asiat levällään...
Syitä en nyt tässä lähde ruotimaan sen kummemmin miksi tilanne on auki...mutta nyt hieman mietityttää että miten paljon mulla on velvollisuus tiedottaa lapsen tekemisistä isälle?

Kyse on 12v ...lähdettiin lapsen kanssa kauppaan ja puhelin unohtui kotiin. Isä oli nähnyt meidät pysäkillä ja oli yrittänyt soittaa monta kertaa ja viestejäkin oli koko joukko... oli lopultalaittanut lapsen puhelimeen viestin että soittaa poliisille jos ei ilmoiteta mitään...
(lapsi ei uskaltanut sanoa mulle viestistä mitään)

Kuulemma isän pitää tietää missä liikun lapsen kanssa!

Isä myös vaatii päästä sisälle asuntooni..."tarkistamaan" millaisissa oloissa lapsi elää!

Olin päivän pois (8-16) ja lapsella kaveri...isä oli laittanut viestin että kaappaa lapsen hänen luokseen asumaan... kun eivät halunneet lähteä isän luokse viettämään aikaa...
kuulemma alaikäistä lasta ei voi jättää yksin!

Mielestäni tämä on jo lapsen henkistä kiusaamista...onneksi lapsi puhuu asioistaan ja yleensä kertoo huolenaiheista. Mutta olen silti huolissani lapsesta, koska ero ei muutenkaan ole tuon ikäiselle helppo ja kun isä selkeästi purkaa pahaa mieltään myös lapseen...

Onko minulla velvollisuus tiedottottaa menemisistä isälle yhtenään...eikä kai kenelläkään ole oikeutta tunkeutua toisen asuntoon vaikka periaatteessa olen vielä hänen vaimonsa??

En haluaisi , mutta kohta en keksi muuta keinoa kuin hakea lähestymiskieltoa...

37

217

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • arveluita

      Siinä määrin kuin mahdollista, opettele lukaisemaan tai pyyhkimään lukematta viestit niitä sen enempää miettimättä. Olet varmaan aivan oikeassa, että mies kiukuttelee kuin teini, mikään mitä teet tai olet tekemättä ei ole nyt hyvin. Lapsi on onneksi jo yli 12 vuotta, sinuna kävisin lastenvalvojan luona lapsen kanssa, ja lapsi saisi lausua oman toiveensa asumisesta ja ajanvietosta etä- ja lähivanhempien suhteen. Ole aina askel edellä viranomaisiin päin, älä odota että isä on käynyt siellä "kertomassa miten asiat ovat" !
      Lähestymiskielto on mahdollinen, voit jutella virkavallan kanssa asiasta lähinnä tuon kotona penkomisen perusteella, muuta laitonta isä kai ei VIELÄ ole tehnyt? Muutto tuntemattomaan osoitteeseen kauemmas olisi hyvä vaihtoehto sinulle?
      12-vuotias on jo niin iso, että omaan kotiin voi jättää 6-8 tunniksi ihan hyvin, ja vielä kaverin kanssa = OK . Monet joutuvat töiden takia näin tekemään, eukä 12-vuotiaalle enää kunnallisestikaan järjestetä mitään "päivähoitoa". Ota todella yhteys lastenvalvojaan ja käy mitä pikimmin. Onko huoltajuudesta sovittu sopimuksella? On pieni vaara että isä tosiaan suunnittelee lapsen kaappaamista itselleen. Raadollisena syynä esim. että ei joudu maksamaan sinulle elatusmaksuja vaan haluaa että sinä maksat hänelle, kun hän hankkii lapsen asumaan luokseen jollakin konstilla. Ilmoita ajoissa lastenvalvojalle että haluat ilman muuta olla lähihuoltaja lapsellesi, ja lapsi haluaa samoin olla luonasi. Ja kerro huolesi siitä, että isä saattaa käydä nappaamassa lapsen omavaltaisesti, tai ainakin sellaista suunnittelee.
      Luulen, että mies turhaan kuvittelee sinulla olevan uusi mies tai vaikka montakin, ja että lapsi joutuu heitä näkemään, katselemaan ja kuuntelemaan, tästä ehkä tuo tupatarkastuskin?

      • apjatkaa

        Kiitos asiallisesta viestistä :-)
        Ylipäätään epäilen että tässä tapauksessa kaikki hankaluus johtuu noista raha-asioista...
        itselläni on huomattavasti pienemmät tulot ja siksiisä haluaa pitkittää asioita ettei joudu maksumieheksi...
        harmittaa näin jälkikäteen etten saman tien vaatinut kaikkea paperille vaan ollaan eletty vuoden verran eri osoitteissa ilman mitään sopimuksia... tyhmänä ajattelin että lasten asioista olis helpompi sopia kun en ala "hankalaksi".
        Oli meillä jo varattu aika lastenvalvojalle mutta mies ei suostu lähtemään sinne...hänellä on kuulemma oikeus harkinta-aikaan. Vaikka ei se nyt ihan niin mene...sopimukset voi vaatia milloin vaan mutta tuntuu vaan ettei arjen pyörittämisen ohella ole voimia lähteä tappelemaan lasten asioista...
        jotenkin vaan tuntuu niin käsittämättömältä että joku "kostaa" aikuisten välisiä asioita lapsille...enitenhän siinä kärsii isän ja lasten välit :-(

      • sossupaholainen
        apjatkaa kirjoitti:

        Kiitos asiallisesta viestistä :-)
        Ylipäätään epäilen että tässä tapauksessa kaikki hankaluus johtuu noista raha-asioista...
        itselläni on huomattavasti pienemmät tulot ja siksiisä haluaa pitkittää asioita ettei joudu maksumieheksi...
        harmittaa näin jälkikäteen etten saman tien vaatinut kaikkea paperille vaan ollaan eletty vuoden verran eri osoitteissa ilman mitään sopimuksia... tyhmänä ajattelin että lasten asioista olis helpompi sopia kun en ala "hankalaksi".
        Oli meillä jo varattu aika lastenvalvojalle mutta mies ei suostu lähtemään sinne...hänellä on kuulemma oikeus harkinta-aikaan. Vaikka ei se nyt ihan niin mene...sopimukset voi vaatia milloin vaan mutta tuntuu vaan ettei arjen pyörittämisen ohella ole voimia lähteä tappelemaan lasten asioista...
        jotenkin vaan tuntuu niin käsittämättömältä että joku "kostaa" aikuisten välisiä asioita lapsille...enitenhän siinä kärsii isän ja lasten välit :-(

        Tuossa selvästi sanottiin, että vuosi on eletty erillään ilman sopimuksia. Niitä papreita ei ole pakko tehdä, jos ei halua, Huoltajuus varmaan jatkossakin säilyy yhteisenä, mutta asumisesta ja tapaamisista sovitaan, samoin elatusavusta. Kyllä niistä voi sopia vasta vuoden erillään asumisen jälkeen.

      • teratgraef4wer
        apjatkaa kirjoitti:

        Kiitos asiallisesta viestistä :-)
        Ylipäätään epäilen että tässä tapauksessa kaikki hankaluus johtuu noista raha-asioista...
        itselläni on huomattavasti pienemmät tulot ja siksiisä haluaa pitkittää asioita ettei joudu maksumieheksi...
        harmittaa näin jälkikäteen etten saman tien vaatinut kaikkea paperille vaan ollaan eletty vuoden verran eri osoitteissa ilman mitään sopimuksia... tyhmänä ajattelin että lasten asioista olis helpompi sopia kun en ala "hankalaksi".
        Oli meillä jo varattu aika lastenvalvojalle mutta mies ei suostu lähtemään sinne...hänellä on kuulemma oikeus harkinta-aikaan. Vaikka ei se nyt ihan niin mene...sopimukset voi vaatia milloin vaan mutta tuntuu vaan ettei arjen pyörittämisen ohella ole voimia lähteä tappelemaan lasten asioista...
        jotenkin vaan tuntuu niin käsittämättömältä että joku "kostaa" aikuisten välisiä asioita lapsille...enitenhän siinä kärsii isän ja lasten välit :-(

        Lapsen isällä ei ole mitään "oikeutta harkinta-aikaan", kun kyse on LAPSEN edusta ja asioista !!!

        Asutte eri osoitteissa, siispä nyt on korkea aika laittaa kuntoon tapaamis- ja elariasiat. Lapsesi isällä ei todellakaan ole mitään harkinta-aikaa näiden suhteen - vaan ainoastaan teidän avioliittonne suhteen, mikä sen tilanne muuten on, onko ero jo voimassa tai harkinta-aika menossa? Lastenvalvoja on viranomainen, joka laittaa kyllä haastemiehen niskuroivan vanhemman perään, koska kun lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa, hänellä on myös oikeus saada kummaltakin vanhemmalta tarvitsemansa elatus!

        Mitä tulee tuohon isän kyyläämiseen, niin anna sen pauhata. Sinä et ole lastasi laiminlyönyt tai jättänyt heitteille, vaan tiedät, missä mennään. Sinulla ei ole mitään ilmoitusvelvollisuutta siitä, mitä tai missä olet lapsen kanssa, kun tämä ei ole isänsä luona. Isällä ei ole oikeutta tunkeutua kotiinne tarkistuskäynneille. Ja sama tietenkin toisinpäin.

        Lastenvalvojalle teidän pitäisi nyt kipinkapin päätyä yhdessä, mutta no... Kunhan menet yksinkin tilannetta selvittämään, niin saat varmasti sieltä tarvitsemiasi "työvälineitä" ja ohjeita, miten asian kanssa pitää menetellä. Isä ei voi määrättömästi vältellä esim elarien maksamista - ja ne voidaan myös periä häneltä taannehtivasti siltä ajalta, jonka olette asuneet erikseen. Ainahan on toivottavampi vaihtoehto saada asiat sovittua - mutta eipä taida olla teidän tilanteessanne mahdollista... Kun et ole topakasti alkanut hoitaa asioita lastenvalvojan kautta, isä luulee, että voi pompotella sinua mielensä mukaan pelottelemalla vaikka millä. Ota selvää oikeuksistasi - ja muista, että kyse on lapsesi edusta!

    • Erimielipide

      "12-vuotias on jo niin iso, että omaan kotiin voi jättää 6-8 tunniksi ihan hyvin, ja vielä kaverin kanssa = OK"
      Tuo ei ole totuus! Pitää huomata monta asiaa, kun on huoltaja!

      Lue tästä:
      http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/voiko_lapsi_olla_yksin_kotona/

      Aloittajalle antaisin neuvon, että pitäisi suhtautua kärsivällisesti itse jokaiseen harmittomaankin huolenaiheeseen, jonka isä tuo esiin. Erolapsen hyvä yhteishuolto tarkoittaa sitä, että toisen huoltajan mielipiteen kuuntelee aina, ja ottaa myös huomioon. Niskoja nakkeleva asenne isää kohtaan sattuu lähinnä erolapseen.

      Toinen voi ensi alkuun olla ylihuolehtiva/pelatakin lapsen kautta. Mutta kun itse on sitkeän kärsivällinen kaikkeen, on mahdollista edetä hyvään erovanhemmuuteen tulevassa. Se, että ei puhu pahaa toisessta ja osoittaa lapsellekin, että eroisän huolenpito lapsesta on ok, on oikea tapa.

      • elämäntilanne

        Vaikka lapsi on 12v, kun ydinperhe on juuri eronnut, lapsikin kärsii sisällään erosta, pidemmän aikaa kuin aikuinen. Erolapsi tarvitsee erotilanteissa vanhemman huomiota ja läsnäoloa enemmän kuin normaalia elämäntilannetta elävä samanikäinen.

    • mietivieläkerran

      Mieti sata kertaa, ennen kuin haet lähestymiskieltoja, Jos haluat vuosien tappelut ja huoltoriidat, tuolla tavoin ne alkavat, juuri eronneen ihmisen erosuuttumuksena. Kestää jonkin aikaa erosta niin, että isä vaikuttaa oman lapsensa kodissa. Se ei ole sinun asuntosi, vaan isänkin lapsen koti, eikö? Kun ero ja yhteishuoltajuus on lopullisesti sovittu, vasta sitten voit alkaa toteuttamaan oikeutta omaan kotiin, jonne isä saapuu vain kutsuttuna. Jos tavoite on hyvä erovanhemmuus tulevassa, on syytä purra hammasta ja joustaa omissa oikeuksissaan ensi alkuun. Ja pyrkiä itse hyvään käytökseen, edes vaikka toinen ei niin toimi.

      • sossupaholainen

        Jos olette erilleen muuttaneet ja olette kirjoilla eri paikoissa (ihan riippumatta eron vaiheesta), ei isällä tietenkään ole oikeutta tulla sopimatta sinun asuntoosi. Hän voi tavata lasta omassa kodissaan tai muualla haluamassaan paikassa. Se ei todellakaan ole omista oikeuksista joustamista, vaan asioiden saamista toimimaan.
        Kun lapsi on kanssasi, isällä ei mitään oikeutta saada tietää hänen/teidän kaikista liikkeistään, sama pätee sinuun kun lapsi on isänsä kanssa.Mitä siitä tulisi, jos kaikki vanhemmat, jotka eivät ihan tarkkaan tiedä, missä lapsi juuri sillä hetkellä on toisen vanhempamsa kanssa, alkaisivat soittaa poliisille?
        Sopimuksen tekemisessä lapsenvalvojan luona ei ole mitään "harkinta-aikaa", mutta toisaalta sitä ei voi pakottaa toista tekemään. Suosittelen, jos isä ei ota lastenvalvojaan/saavu sovitulle ajalle, ottamaan yhteyttä lakimieheen ja viemään asia oikeuteen. Lähestymiskieltoa en nyt vielä ainakaan hakisi.

      • Liianaikaista
        sossupaholainen kirjoitti:

        Jos olette erilleen muuttaneet ja olette kirjoilla eri paikoissa (ihan riippumatta eron vaiheesta), ei isällä tietenkään ole oikeutta tulla sopimatta sinun asuntoosi. Hän voi tavata lasta omassa kodissaan tai muualla haluamassaan paikassa. Se ei todellakaan ole omista oikeuksista joustamista, vaan asioiden saamista toimimaan.
        Kun lapsi on kanssasi, isällä ei mitään oikeutta saada tietää hänen/teidän kaikista liikkeistään, sama pätee sinuun kun lapsi on isänsä kanssa.Mitä siitä tulisi, jos kaikki vanhemmat, jotka eivät ihan tarkkaan tiedä, missä lapsi juuri sillä hetkellä on toisen vanhempamsa kanssa, alkaisivat soittaa poliisille?
        Sopimuksen tekemisessä lapsenvalvojan luona ei ole mitään "harkinta-aikaa", mutta toisaalta sitä ei voi pakottaa toista tekemään. Suosittelen, jos isä ei ota lastenvalvojaan/saavu sovitulle ajalle, ottamaan yhteyttä lakimieheen ja viemään asia oikeuteen. Lähestymiskieltoa en nyt vielä ainakaan hakisi.

        Sossupaholainen, kun ero on niin tuore, että edes erolapsen huoltajuudesta ei vielä ole sovittu, tinkimätön asenne pitää omista eduista kiinni on lapsellista, aikaansaa eroriitaa ja tulehduttaa eroavien vanhempien välejä yhä lisää. Omista oikeuksien peräänkuulutus voi alkaa sitten, kun eroprosessi on päättynyt, lapsen asioissakin. Vasta sitten on aika lyödä omat eronneen oikeudet pöydälle.

        Oikeuksissakin, olet väärässä. Niin kauan kuin juridinen avioero ei ole astunut voimaan, ihmisellä on yhä lainkin edessä eräitä velvollisuuksia puolisoaan kohtaan. Jopa juridisen eron jälkeen velvotteita on, kuten velvoite säilyttää pois muuttaneen omaisuutta huolella.

      • sossupaholainen

        Ap kirjoittaa tuolla että vuosi on eletty omissa osoitteissa, joten ei se ero niin tuore ole, vaikka virallisesti ei olekaan voimassa.Luuletko, etttä on lapsen edun mukaista, että isä tulee tekemään "tupatarkastuksia"?
        Juridisesti on elatusvelvollisuus toista kohtaan aioliiton aikana, mutta se ei tarkoita tupatarkastuksia, eikä poliisilla uhkaamista jos jättää kännykän kotiin lahtiessään kauppaan lapsen kanssa. Missä ap on sanonut, että hänen asunnossaan on ex:n omaisuutta? Eihän tässä siitä keskustella.
        Erotessa kannattaa joustaa, mutta ei silti pidä kynnysmatoksi ruveta. Se ei ole lapsenkaan etu.

      • LuueItseUudestaan
        sossupaholainen kirjoitti:

        Ap kirjoittaa tuolla että vuosi on eletty omissa osoitteissa, joten ei se ero niin tuore ole, vaikka virallisesti ei olekaan voimassa.Luuletko, etttä on lapsen edun mukaista, että isä tulee tekemään "tupatarkastuksia"?
        Juridisesti on elatusvelvollisuus toista kohtaan aioliiton aikana, mutta se ei tarkoita tupatarkastuksia, eikä poliisilla uhkaamista jos jättää kännykän kotiin lahtiessään kauppaan lapsen kanssa. Missä ap on sanonut, että hänen asunnossaan on ex:n omaisuutta? Eihän tässä siitä keskustella.
        Erotessa kannattaa joustaa, mutta ei silti pidä kynnysmatoksi ruveta. Se ei ole lapsenkaan etu.

        Ei kirjoita. Ap kirjoittaa. "Eroprosessi vaiheessa ja kaikki asiat levällään...""
        Sen lisäksi, jos huoltajuus olisi loppuun sovittu, ei tarvitsisi lastenvalvojaa.
        Tavarat oli vain esimerkki eron jälkeisistä velvotteista, En kirjoittanut apsta, kerroin esimerkin.

      • kylmärinki

        En käsitä miksi ei ole erohakemusta lähetetty. Ei kai "elareita" saa ikinä jos ei kumpikaan hae eroa. Avioliitossa olevien kuvitellaan olevan elatusvelvollisia toisilleen ja yhteisesti huolehtivan lapsesta. Jokainen kuukausi, joka erilleenasumista jatkuu ilman erohakemusta/eroa, on rahaa pois lähivanhemman kukkarosta etävanhemmalle. Siihen ei lie varaa??
        Jotkut vastaajat tietävät, miten asiat juridisesti ja yleisten käytäntöjen mukaan menevät (sossupaholainen), jotkut haluavat kirjoittaa omia hyvinkin kärkkäitä mirlipiteitään joltain muulta pohjalta.

      • enjaksais
        kylmärinki kirjoitti:

        En käsitä miksi ei ole erohakemusta lähetetty. Ei kai "elareita" saa ikinä jos ei kumpikaan hae eroa. Avioliitossa olevien kuvitellaan olevan elatusvelvollisia toisilleen ja yhteisesti huolehtivan lapsesta. Jokainen kuukausi, joka erilleenasumista jatkuu ilman erohakemusta/eroa, on rahaa pois lähivanhemman kukkarosta etävanhemmalle. Siihen ei lie varaa??
        Jotkut vastaajat tietävät, miten asiat juridisesti ja yleisten käytäntöjen mukaan menevät (sossupaholainen), jotkut haluavat kirjoittaa omia hyvinkin kärkkäitä mirlipiteitään joltain muulta pohjalta.

        Näin on. Erohakemus vireille, ja rohkeasti eroamaan oikeasti. Tuollainen ihme välitila on ennen kaikkea haitallista lapselle.

      • apvielä

        tota perustetta isä just käyttää...että haluaa valvoa lapsen etua ja tarkistaa millaisissa oloissa lapsi elää "vuokrakasarmissa"...jotenkin kyllä sellainen olo että se ei ole ihan ok...kai eron jälkeen mullakin on oikeus omaan rauhaan?
        Ei ole kiva kun toinen mm vahtii onko ostettu uusia huonekaluja tmv...joita on tietty pakko hankkia (kirppikseltä käytettyinä) kun kaikki kalusteet on entisessä kämpässä

      • Kärsivällisyyttä
        apvielä kirjoitti:

        tota perustetta isä just käyttää...että haluaa valvoa lapsen etua ja tarkistaa millaisissa oloissa lapsi elää "vuokrakasarmissa"...jotenkin kyllä sellainen olo että se ei ole ihan ok...kai eron jälkeen mullakin on oikeus omaan rauhaan?
        Ei ole kiva kun toinen mm vahtii onko ostettu uusia huonekaluja tmv...joita on tietty pakko hankkia (kirppikseltä käytettyinä) kun kaikki kalusteet on entisessä kämpässä

        "kai eron jälkeen mullakin on oikeus omaan rauhaan?"
        Kuten jo kirjoitettu, kyllä on. Oikeus toteutuu sitten, kun ero on juridisesti valmis. Eroprosessin keskellä pitää löytyä kärsivällisyyttä joustaa, jos ei halua järjestää omalle lapselle ikuista huoltoriitakierrettä. Kun huoltajuuden virallinen lukkoon lyönti on myös yhä kesken, vaikka isä toimii väärin, hänelläkin on ymmärrettäviä näkökulmia. Hänellä on, avioeron säännöksissäkin, oikeus myös omaan harkinta-aikaan. Laissa ei ole olemassa yksinvaltaista eroa, jossa äiti saa yksin päättää eron aikataulut ja (omat) oikeudet.

        Koeta eroprosessin keskellä ajatella, että lapsellasi on oikeus isään, se oikeus menee yli sen, mikä "mun oma oikeus on". *Tällä hetkellä* on näin. Kun hoidat itse eroprosessin loppuun asti, vuoden kuluttua elämäntilanteesi on jo toinen. Kun hoidat hyvin, erovanhemmuus lapsen isän kanssa voi toteutua kuten fiksusti eronneilla: asiallisesti ja ilman isoja riitoja, aina kunnes lapsi täyttää 18v.

        Voit toimia toisinkin, huutaa ja vaatia nyt omia oikeuksiasi, riidellä isän kanssa ja lyödä hänelle ulko-ovesi lukkoon. Mutta älä sitten ihmettele, jos vuoden kuluttua sama riita jatkuu, yhä pahempana.

      • sossupaholainen
        Kärsivällisyyttä kirjoitti:

        "kai eron jälkeen mullakin on oikeus omaan rauhaan?"
        Kuten jo kirjoitettu, kyllä on. Oikeus toteutuu sitten, kun ero on juridisesti valmis. Eroprosessin keskellä pitää löytyä kärsivällisyyttä joustaa, jos ei halua järjestää omalle lapselle ikuista huoltoriitakierrettä. Kun huoltajuuden virallinen lukkoon lyönti on myös yhä kesken, vaikka isä toimii väärin, hänelläkin on ymmärrettäviä näkökulmia. Hänellä on, avioeron säännöksissäkin, oikeus myös omaan harkinta-aikaan. Laissa ei ole olemassa yksinvaltaista eroa, jossa äiti saa yksin päättää eron aikataulut ja (omat) oikeudet.

        Koeta eroprosessin keskellä ajatella, että lapsellasi on oikeus isään, se oikeus menee yli sen, mikä "mun oma oikeus on". *Tällä hetkellä* on näin. Kun hoidat itse eroprosessin loppuun asti, vuoden kuluttua elämäntilanteesi on jo toinen. Kun hoidat hyvin, erovanhemmuus lapsen isän kanssa voi toteutua kuten fiksusti eronneilla: asiallisesti ja ilman isoja riitoja, aina kunnes lapsi täyttää 18v.

        Voit toimia toisinkin, huutaa ja vaatia nyt omia oikeuksiasi, riidellä isän kanssa ja lyödä hänelle ulko-ovesi lukkoon. Mutta älä sitten ihmettele, jos vuoden kuluttua sama riita jatkuu, yhä pahempana.

        Avieron suhteen on se puolen vuoden harkinta-aika. Muita harkinta-aikoja ei ole. Eihän ap sano ettei lapsella ole oikeutta isään tai ettei isä saisi lasta tavata. Mutta isällä ei ole oikeutta tulla vastoin äidin tahtoa äidin asuntoon. Ja kokemuksesta (työn kautta) voin sanoa, että jos isä kävelee sisään nouin vain halutessaan, niin silloin se riitely vasta jatkuu. Isällä on oma koti (perheen ent. yhteinen koti?), joten hän tapaa lasta siellä.
        Jos isä ei halua tehdä sopimusta lastenvalvojalla, niin sitten on mentävä oikeuteen. Tässä ei nyt ole kyse äidin (tai isän) oikeuksista, vaan lapsen oikeudesta tapaamisiin ja elatukseen.
        Jos se mitä ap kertoo, on totta, on ap käyttäynyt asiallisesti päinvastoin kuin isä. Miksi ap:n pitää jatkaa kynnysmattona oloa, kun isä ei tule vastaan, esim suostu tulemaan lastenvalvojan luokse? Siinä ei ole todellakaan kyse isän oikeudesta johonkin olemattomaan harkinta-aikaan lapsen asioissa vaan lapsen oikeudesta tapaamisiin ja elatukseen.

      • Taasväärässä
        sossupaholainen kirjoitti:

        Avieron suhteen on se puolen vuoden harkinta-aika. Muita harkinta-aikoja ei ole. Eihän ap sano ettei lapsella ole oikeutta isään tai ettei isä saisi lasta tavata. Mutta isällä ei ole oikeutta tulla vastoin äidin tahtoa äidin asuntoon. Ja kokemuksesta (työn kautta) voin sanoa, että jos isä kävelee sisään nouin vain halutessaan, niin silloin se riitely vasta jatkuu. Isällä on oma koti (perheen ent. yhteinen koti?), joten hän tapaa lasta siellä.
        Jos isä ei halua tehdä sopimusta lastenvalvojalla, niin sitten on mentävä oikeuteen. Tässä ei nyt ole kyse äidin (tai isän) oikeuksista, vaan lapsen oikeudesta tapaamisiin ja elatukseen.
        Jos se mitä ap kertoo, on totta, on ap käyttäynyt asiallisesti päinvastoin kuin isä. Miksi ap:n pitää jatkaa kynnysmattona oloa, kun isä ei tule vastaan, esim suostu tulemaan lastenvalvojan luokse? Siinä ei ole todellakaan kyse isän oikeudesta johonkin olemattomaan harkinta-aikaan lapsen asioissa vaan lapsen oikeudesta tapaamisiin ja elatukseen.

        Olet väärässä -taas. Jos vain toinen hakee avioeroa, laki myöntää ei-tietävälle lisää aikaa, jos hän ei saa tietoa. =molemmille kuuluu laissa yhtä pitkä harkinta-aika, erossa, samalla myös huoltajuudessa. Harkinta-aika alkaa vasta, kun saa yksin jätetystä erohakemuksesta tiedon. Siksi avioero voi pitkittyä. Jos haukkuu exää, joka "kiusaa eroa pitkittäen" - ei mene fiksuille läpi.

        Fiksuimmat eroavat vanhemmat sopivat huoltajuuden kahden, jo ennen kuin muuttavat erikseen. Todellisuus ei tätä ole, sitten alkavat ero-ongelmat.

      • toivotaan
        sossupaholainen kirjoitti:

        Avieron suhteen on se puolen vuoden harkinta-aika. Muita harkinta-aikoja ei ole. Eihän ap sano ettei lapsella ole oikeutta isään tai ettei isä saisi lasta tavata. Mutta isällä ei ole oikeutta tulla vastoin äidin tahtoa äidin asuntoon. Ja kokemuksesta (työn kautta) voin sanoa, että jos isä kävelee sisään nouin vain halutessaan, niin silloin se riitely vasta jatkuu. Isällä on oma koti (perheen ent. yhteinen koti?), joten hän tapaa lasta siellä.
        Jos isä ei halua tehdä sopimusta lastenvalvojalla, niin sitten on mentävä oikeuteen. Tässä ei nyt ole kyse äidin (tai isän) oikeuksista, vaan lapsen oikeudesta tapaamisiin ja elatukseen.
        Jos se mitä ap kertoo, on totta, on ap käyttäynyt asiallisesti päinvastoin kuin isä. Miksi ap:n pitää jatkaa kynnysmattona oloa, kun isä ei tule vastaan, esim suostu tulemaan lastenvalvojan luokse? Siinä ei ole todellakaan kyse isän oikeudesta johonkin olemattomaan harkinta-aikaan lapsen asioissa vaan lapsen oikeudesta tapaamisiin ja elatukseen.

        toivotaan, että sossupaholainen ei oikeasti ole sossutyössä, tuolla lakitietämättömyydellä hän olisi todella paholainen, monelle yllätysjätetylle lhuoltajalle.

      • sossupaholainen
        Taasväärässä kirjoitti:

        Olet väärässä -taas. Jos vain toinen hakee avioeroa, laki myöntää ei-tietävälle lisää aikaa, jos hän ei saa tietoa. =molemmille kuuluu laissa yhtä pitkä harkinta-aika, erossa, samalla myös huoltajuudessa. Harkinta-aika alkaa vasta, kun saa yksin jätetystä erohakemuksesta tiedon. Siksi avioero voi pitkittyä. Jos haukkuu exää, joka "kiusaa eroa pitkittäen" - ei mene fiksuille läpi.

        Fiksuimmat eroavat vanhemmat sopivat huoltajuuden kahden, jo ennen kuin muuttavat erikseen. Todellisuus ei tätä ole, sitten alkavat ero-ongelmat.

        Mitä muita harkinta-aikoja sinun mielestäsi on? Avioeron harkinta-aikaa voi tietysti pidentää olemalla ottamatta vastaan tiedonanoa asiasta, mutta ei se ole olennaista lasten asiassa. Itse asiassa oikeus ei myönnä kummallekaaan lisäaikaa, vaan kuten kirjoitit, harkinta-aika alkaa kun toinen on saanut asiasta tiedon ja hänelle on annettu mahdollisuus antaa lausuma asiasta. Sopimuksen lasten huollosta, tapaamisesta ja elatusavusta voi tehdä heti kun on virallisesti muutettu erilleen. Siinä ei ole mitään harkinta-aikaa. Jos ei suostu sopimusta tekemaan, voi toinen osapuoli viedä asian oikeuteen. Tietysti fiksut sopivat huoltajuuden jo ennen erilleen muuttoa. Mutta kun varsinkaan erotessa ei aina toimita fiksusti.

      • TaasVäärässä
        sossupaholainen kirjoitti:

        Mitä muita harkinta-aikoja sinun mielestäsi on? Avioeron harkinta-aikaa voi tietysti pidentää olemalla ottamatta vastaan tiedonanoa asiasta, mutta ei se ole olennaista lasten asiassa. Itse asiassa oikeus ei myönnä kummallekaaan lisäaikaa, vaan kuten kirjoitit, harkinta-aika alkaa kun toinen on saanut asiasta tiedon ja hänelle on annettu mahdollisuus antaa lausuma asiasta. Sopimuksen lasten huollosta, tapaamisesta ja elatusavusta voi tehdä heti kun on virallisesti muutettu erilleen. Siinä ei ole mitään harkinta-aikaa. Jos ei suostu sopimusta tekemaan, voi toinen osapuoli viedä asian oikeuteen. Tietysti fiksut sopivat huoltajuuden jo ennen erilleen muuttoa. Mutta kun varsinkaan erotessa ei aina toimita fiksusti.

        "mutta ei se ole olennaista lasten asiassa"
        Nyt on jo erolapselle pahaa aiheuttavaa, erittäin väärää tietoa!

        Harkinta-aika, vanhempien yhteinen, mielellään rauhallinen, olisi erityisen tärkeä lapselle! Lapsella on eri aikakäsitys kuin aikuisilla, lapsi tarvitsee aikuista pidemmän ajan voidakseen käsitellä, omassa mielessään, ydinperheensä hajoamisen ja sopeutuakseen uuteen, itseään koskevaan elämänjärjestykseen. Nämä äidit (tai isät) jotka ottavat lapsen yllätyksellä kainaloon ja mukaansa, ja jättävät isän yllärinä, mitään eroaikeista tai erohuoltajuudesta isän kanssa puhumatta, tekevät pahimman karhunpalveluksen erolapselle.

      • sossupaholainen
        TaasVäärässä kirjoitti:

        "mutta ei se ole olennaista lasten asiassa"
        Nyt on jo erolapselle pahaa aiheuttavaa, erittäin väärää tietoa!

        Harkinta-aika, vanhempien yhteinen, mielellään rauhallinen, olisi erityisen tärkeä lapselle! Lapsella on eri aikakäsitys kuin aikuisilla, lapsi tarvitsee aikuista pidemmän ajan voidakseen käsitellä, omassa mielessään, ydinperheensä hajoamisen ja sopeutuakseen uuteen, itseään koskevaan elämänjärjestykseen. Nämä äidit (tai isät) jotka ottavat lapsen yllätyksellä kainaloon ja mukaansa, ja jättävät isän yllärinä, mitään eroaikeista tai erohuoltajuudesta isän kanssa puhumatta, tekevät pahimman karhunpalveluksen erolapselle.

        En puhu siitä, miten lapsi asiaa käsittelee asiat enkä siitä mitä tukea lapsi tarvitsee, vaan eron juridisista prosesseista.Ja kun tapaamis- ja elatusasiat on järjestetty, voi keskittyä lapseen, kun ei tarvitse elatusta tai tapaamista miettiä.Kskeneräisinä ne juuri vievät ajan ja huomion lapselta.

      • oma_valinta
        Taasväärässä kirjoitti:

        Olet väärässä -taas. Jos vain toinen hakee avioeroa, laki myöntää ei-tietävälle lisää aikaa, jos hän ei saa tietoa. =molemmille kuuluu laissa yhtä pitkä harkinta-aika, erossa, samalla myös huoltajuudessa. Harkinta-aika alkaa vasta, kun saa yksin jätetystä erohakemuksesta tiedon. Siksi avioero voi pitkittyä. Jos haukkuu exää, joka "kiusaa eroa pitkittäen" - ei mene fiksuille läpi.

        Fiksuimmat eroavat vanhemmat sopivat huoltajuuden kahden, jo ennen kuin muuttavat erikseen. Todellisuus ei tätä ole, sitten alkavat ero-ongelmat.

        No hömps. Laki ei myönnä mitään lisäharkinta-aikaa "ei-tietävälle". On totta, että tiedoksiantoa erohakemuksesta voi viivytellä jonkin aikaa, kun puoliso hakee yksin eroa. Käytännössähän lähes kaikki vetkuttelijat ovat tietoisia hakemuksesta jo ennen tiedoksiantoa. Myös eron harkinta-aika on pelkkä muodollisuus. Ainakaan minä en tiedä ketään eronnutta, joka vielä oikeasti harkinta-aikana olisi harkinnut.

      • oma_valinta
        TaasVäärässä kirjoitti:

        "mutta ei se ole olennaista lasten asiassa"
        Nyt on jo erolapselle pahaa aiheuttavaa, erittäin väärää tietoa!

        Harkinta-aika, vanhempien yhteinen, mielellään rauhallinen, olisi erityisen tärkeä lapselle! Lapsella on eri aikakäsitys kuin aikuisilla, lapsi tarvitsee aikuista pidemmän ajan voidakseen käsitellä, omassa mielessään, ydinperheensä hajoamisen ja sopeutuakseen uuteen, itseään koskevaan elämänjärjestykseen. Nämä äidit (tai isät) jotka ottavat lapsen yllätyksellä kainaloon ja mukaansa, ja jättävät isän yllärinä, mitään eroaikeista tai erohuoltajuudesta isän kanssa puhumatta, tekevät pahimman karhunpalveluksen erolapselle.

        Olet vähän kadonnut todellisuudesta. Ihan mieletöntä edes odottaa harkinta-ajan olevan "rauhallinen". Liiton aikana paljon eripuraa, riitelyä, molempien voimat koetuksella. Miten ihmeessä harkinta-aika voisi olla rauhallinen? Ja koska vanhempien välinen parisuhde on tulehtunut, on ihan pöllöä kuvitella, että lapsi toipuu vanhempiensa erosta sitä paremmin, mitä pidempään saa elää tulehtuneen ilmapiirin keskellä. Lapset sitä paitsi toipuvat ihan kaikesta paljon nopeammin kuin vanhemmat.

    • apedelleen

      Kiitoksia kommenteista...
      lyhyen aloituksen pohjalta on varmaan vaikea saada kuvaa kokonaistilanteesta...eikä se muutenkaan aukea ihan helpolla ...kun en täällä viitsi ihan kaikkea kirjoittaa perheen asioista
      Joustoa olen tosiaan yrittänyt mutta kynnysmaton rooli tuntuu itsellä jatkuvan...pitäisi vaan osata pitää puolensa mutta kun toinen osaa joka asian kääntää niin että minä olen se joka on kaiken pahan aiheuttanut tälle perheelle...syyllisyys ja huono omatunto siis vaivaa jatkuvasti
      entä jos sittenkin lasten isä on oikeassa ja olen suurennellut ongelmia ja ylireagoinut muuttamalla pois :-(

      Erohakemus on jätetty alkuvuodesta ja harkinta-aika siis menossa mutta lasten (toinen lähes täysi-ikäinen ja asuu osittain isänsä luona) asiat sopimatta koska toinen osapuoli yrittää vedättää kaikessa
      ...ja tosiaan kuvittelin että lasten olisi helpompi olla isänsä luona kun isä suhtautuisi myös äitiin järkevästi...mutta se on tässä vuoden aikana tullut selväksi että niin ei tule käymään vaan tulevan exän omien sanojen mukaan hän tulee vainoamaan minua loppuelämänsä :-(

      Erohakemuksen jättäminen aiheutti melkoisen myrskyn tappouhkauksineen ym...mutta pakkohan se oli toisenkin osapuolen allekirjoittaa... joten siksi sitä lähestymiskieltoa mietin...tää tilanne kun toisen mieliala vaihtelee laidasta laitaan on todella stressaava!

      Sen verran vielä tuosta 12v yksittäisestä yksinolosta...työskentelen kotona ja olen periaatteessa muuten paikalla "aina" joten lapsen kanssa on tullut asioita kyllä käytyä läpi eikä hän ole asioiden kanssa jäänyt yksin...onneksi vielä kertoo paljon ajatuksistaan...
      mutta itselläni on pelkona myös se että lapsi alkaa pelätä yksin kotona oloa jos isän taholta tulee vastaavaa uhkailua jatkossakin...

      • eiolekiire

        Olen pahoillani, Silti, koska olet asunut isän kanssa lähes lapsen täysi-ikäisyyteen asti, en voi uskoa, että hän olisi aina ollut vain huono isä. Siten, vaikka sinulla on vaikeaa, koeta ajatella, että kyse on erohädässä olevan miehen pahasta ylilyönnistä, juuri nyt, Kun aikaa kuluu, hän tokenee omaan entiseen käytökseensä. Muista vain alkuohje - älä koskaan luovut huoltajuudestasi edes painostuksen alla. Jos alkuvuodesta alko harkinta-aika, sinulla ei vielä ole mikään kiire, ei isälläkään, vasta puolet on kulunut, ja harkinta-ajan jälkeen on yhä 1/2v aikaa pohtia raatkaisuja.
        Voit pahoitella, jos mies tuli asumuserolla yllätys?loukatuksi. Silti itse tiedät, mitä haluat ja päätät itse, uhkaili hän tai ei. Sittä varten harkinta-aika on, että on aikaa pohtia omaa ratkaisua, molemmilla.
        Jaksamista!

      • kommenttinimimerkki

        Kynnysmaton rooli jatkuu, ellet ole jämäkämpi. Asutte erillään, rohkeasti sinne lastenvalvojan luo sopimaan asiat kuntoon. Tai jos tuntuu mahdottomalta, suoraan oikeusavustajan juttusille. Lähestymiskieltoa minäkin hakisin tuollaisesta uhkailijamiehestä. Et tosiaan ole yhtään ylireagoinut poismuuttamisessa.

    • eronneet

      Ei ihan sokkona kannata uskoa näitä pikkurouvia. Saattaa tarina olla kaukana totuudesta.

      • et_ylireagoinut

        Niin, tarina saattaa olla paljon sairaampi ja paskamaisempi ap:lle kuin hän tässä uskaltaa kirjoittaa. Mies narsisti ja nainen ei osaa/ymmärrä hankkia juridista apua.

    • apvielä

      No niin, sain sovittua ajan lastenvalvojalle, ...hän tuntui ainakin ottavan tosissaan nuo lapseen kohdistuvat uhkailut.
      Kyllähän se niin on että aikuisten pitäisi kyetä hoitamaan asiat keskenään ilman että siihen sotketaan lapsia!
      Ihan sama millainen katkeruus isällä on äitiä kohtaan...oli se sitten aiheellinen tai aiheeton niin on aivan käsittämätöntä että joku voi omaa lasta kohdella näin. Tuollaisesta pelottelusta seuraa elinikäisiä traumoja...kun en itsekään kunnolla pysty käsittelemään miehen uhkailuita (vaikka ymmärrän osan niistä olevan kiukuspäissään tokaistuja) niin ei lapsi pysty ymmärtämään tuollaista koskaan.
      Toivottavasti ei ala itseään syyttämään vanhempien huonoista väleistä...sekin on mahdollista, vaikka sitä olen yrittänyt selittää moneen kertaan ettei lasten käytös ole syynä eroon.

      • Rauhallisesti

        Mitä tarkoitat - lapseen kohdistuvat uhkailut? Miten isä uhkaa?

        Kerroit aluksi, että isä on lähettänyt 12v lapselle v i e s t e j ä, joista lapsi ei ole kertonut sinulle.
        Kerroit, että isä lähettää sinulle kahdenvälisen, äidille tarkoitetun viestejä. Se ei ole lapsen uhkaamista. Se, että isä pyysi sinua raportoimaan, missä milloinkin olet lapsen kanssa, ei ole lapsen uhkaamista sekään.

        Kerroit itse, että muutit pois, kun uskoit, että lapsen on hyvä kodissa isänsä kanssa. Jo se kertoo, että ei tämä isä voi olla huono isä.

        Ymmärrän, että pelkäät, mutta sivullisena, en näe tähän mennessä kertomassasi mitään lapsen kannalta uhkaavaa. Moni 12v voi ahdistua, jos isä viestii liiaksi, toisaalta huolenpito kasvattaa lapsen turvallisuustunnettakin, että hänestä välitetään, lapsellekin raskaina eron ensi kuukausina. Lapsi ei aina halua puhua erovanhemmalle toisen vanhemman puheista tai viesteistä. Se ei tarkoita, että lapsi olisi uhattu!

        Toista alkusanomaani. Älä haasta riitaa äläkä yritä luoda viranomaisasetelmaa isää vastaan. Hyvä viranomainen on tasapuolinen, ja ottaa huomioon sen, että äitinä säilytät huoltajuuden ja saat oikeuden tavata lapsiasi. Hyvä isä, erohädästä toettuaan, ymmärtää hänkin, että lapsi tarvitsee äitiään, Isäkään ei saa vieraannuttaa lasta äidistä, eikä toisinpäin. Jaksamisia, raskaina päivinä. Vaikka olen kovaasanainen, uskon, että asianne lutviutuu, kuten kaikilla eronneilla, ajan myötä, jos yritetään välttää eroriitojen kärjistys pahaksi.

      • bxcbxc
        Rauhallisesti kirjoitti:

        Mitä tarkoitat - lapseen kohdistuvat uhkailut? Miten isä uhkaa?

        Kerroit aluksi, että isä on lähettänyt 12v lapselle v i e s t e j ä, joista lapsi ei ole kertonut sinulle.
        Kerroit, että isä lähettää sinulle kahdenvälisen, äidille tarkoitetun viestejä. Se ei ole lapsen uhkaamista. Se, että isä pyysi sinua raportoimaan, missä milloinkin olet lapsen kanssa, ei ole lapsen uhkaamista sekään.

        Kerroit itse, että muutit pois, kun uskoit, että lapsen on hyvä kodissa isänsä kanssa. Jo se kertoo, että ei tämä isä voi olla huono isä.

        Ymmärrän, että pelkäät, mutta sivullisena, en näe tähän mennessä kertomassasi mitään lapsen kannalta uhkaavaa. Moni 12v voi ahdistua, jos isä viestii liiaksi, toisaalta huolenpito kasvattaa lapsen turvallisuustunnettakin, että hänestä välitetään, lapsellekin raskaina eron ensi kuukausina. Lapsi ei aina halua puhua erovanhemmalle toisen vanhemman puheista tai viesteistä. Se ei tarkoita, että lapsi olisi uhattu!

        Toista alkusanomaani. Älä haasta riitaa äläkä yritä luoda viranomaisasetelmaa isää vastaan. Hyvä viranomainen on tasapuolinen, ja ottaa huomioon sen, että äitinä säilytät huoltajuuden ja saat oikeuden tavata lapsiasi. Hyvä isä, erohädästä toettuaan, ymmärtää hänkin, että lapsi tarvitsee äitiään, Isäkään ei saa vieraannuttaa lasta äidistä, eikä toisinpäin. Jaksamisia, raskaina päivinä. Vaikka olen kovaasanainen, uskon, että asianne lutviutuu, kuten kaikilla eronneilla, ajan myötä, jos yritetään välttää eroriitojen kärjistys pahaksi.

        Liika viestiminen ei suinkaan ole huolenpitoa, vai tarraamista lapseen, jopa manipulointia. Isän hinkuaminen lapsen äidin luo "tarkastuskäynnille" voi myös herättää pelkoa lapsessa. Ap tuskin paljastaa mistä kaikesta on kysymys, mutta hänen kirjoituksistaan näkee, ettei lasten isä ole sopiva isäksi. Hyvin ilkeältä kuulostaa.

      • apjatkaa

        Yritän todellakin olla haastamatta riitaa enkä myöskään ole vaatinut noita lasten huoltojuttuja ym hoidettavaksi isän vastustuksesta johtuen

        Tämä oli tosiaan hyvin yksinkertaistettu versio asioista...tässä on taustalla kaikkea muutakin...
        isä mm vaati lapsen kotiavaimen pois ja kun sitä ei heti löytynyt, hän ilmoitti ettei poistu asunnostani ennekuin lapsi antaa avaimen...
        Lapsen avain äidin luokse oli puolestaan kadonnut kesällä...
        mies soitteli usein ja vaati keskustelua...jos sanoin etten jaksa tai halua puhua asiasta hän ilmoitti tulevansa mun luokse keskustelemaan...(ja kysmys ei ole yhdestä tai kahdesta puhelusta...puheluita tuli monta kertaa päivässä päivittäin)
        Kerran sitten en vastannut ja yllättäen mies ilmestyi luokseni...luulin että ovi oli jäänyt auki tai lapsi avannut.Hän kävi sen verran käsiksi että ravisteli olkapäistä kun istuin sohvalla (lapsi oli siis paikalla) . Sain hänet ulos sillä ehdolla että vastaan puhelimeen...
        Sama toistui seuraavana iltana ja silloin selvisi että hän tuli avaimella...joka oli kuulemma löytynyt hänen luotaan eikä hän tiennyt mikä avain se oli...hän ei myöskään suostunut antamaan avainta pois
        Silloin soitin poliisille ja hain itse avaimen sillä varjolla että vaihdatan lukot hänen kustannuksellaan.

        Epäilen että myös nämä tapahtumat vaikuttavat siihen että lapsi pelkää isäänsä...

        Uhkailulla tarkoitan sitä että mun poissaollessa isä laittaa lapselle viestin että kaappaa tämän luokseen asumaan...
        sekä se että jos lapsi ei vastaa puhelimeen isä soittaa poliisit lapsen perään...

        Tämä on mielestäni henkistä väkivaltaa ja varsinkin kun lapsi on joutunut kuuntelemaan vaikka minkälaista äitiin kohdistuvaa uhkailua.

        Tällä kertaa isä itse jälkeenpäin sanoi lähettäneensä lapselle viestin että soittaa poliisit perään. Minä puolestaan olin kaupassa lapsen kanssa ja tällä tuli yhtäkkiä huono olo...eli ilmeisesti hän oli sen silloin saanut ja pelästyi viestiä.

        Mielestäni isän ja lapsen välinen viestittely ei missään tapauksessa kuulu minulle mutta sen sijaan lapsen hyvinvointi kuuluu ja jos toinen selkeästi aiheuttaa lapselle pahaa mieltä niin onhan siihen puututtava!

        Tämä lapsen uhkailun tarkoitus on saada minut muuttamaan mieleni ja perumaan erosuunnitelmat...ei huolenpitoa lapsesta

      • hcsää
        apjatkaa kirjoitti:

        Yritän todellakin olla haastamatta riitaa enkä myöskään ole vaatinut noita lasten huoltojuttuja ym hoidettavaksi isän vastustuksesta johtuen

        Tämä oli tosiaan hyvin yksinkertaistettu versio asioista...tässä on taustalla kaikkea muutakin...
        isä mm vaati lapsen kotiavaimen pois ja kun sitä ei heti löytynyt, hän ilmoitti ettei poistu asunnostani ennekuin lapsi antaa avaimen...
        Lapsen avain äidin luokse oli puolestaan kadonnut kesällä...
        mies soitteli usein ja vaati keskustelua...jos sanoin etten jaksa tai halua puhua asiasta hän ilmoitti tulevansa mun luokse keskustelemaan...(ja kysmys ei ole yhdestä tai kahdesta puhelusta...puheluita tuli monta kertaa päivässä päivittäin)
        Kerran sitten en vastannut ja yllättäen mies ilmestyi luokseni...luulin että ovi oli jäänyt auki tai lapsi avannut.Hän kävi sen verran käsiksi että ravisteli olkapäistä kun istuin sohvalla (lapsi oli siis paikalla) . Sain hänet ulos sillä ehdolla että vastaan puhelimeen...
        Sama toistui seuraavana iltana ja silloin selvisi että hän tuli avaimella...joka oli kuulemma löytynyt hänen luotaan eikä hän tiennyt mikä avain se oli...hän ei myöskään suostunut antamaan avainta pois
        Silloin soitin poliisille ja hain itse avaimen sillä varjolla että vaihdatan lukot hänen kustannuksellaan.

        Epäilen että myös nämä tapahtumat vaikuttavat siihen että lapsi pelkää isäänsä...

        Uhkailulla tarkoitan sitä että mun poissaollessa isä laittaa lapselle viestin että kaappaa tämän luokseen asumaan...
        sekä se että jos lapsi ei vastaa puhelimeen isä soittaa poliisit lapsen perään...

        Tämä on mielestäni henkistä väkivaltaa ja varsinkin kun lapsi on joutunut kuuntelemaan vaikka minkälaista äitiin kohdistuvaa uhkailua.

        Tällä kertaa isä itse jälkeenpäin sanoi lähettäneensä lapselle viestin että soittaa poliisit perään. Minä puolestaan olin kaupassa lapsen kanssa ja tällä tuli yhtäkkiä huono olo...eli ilmeisesti hän oli sen silloin saanut ja pelästyi viestiä.

        Mielestäni isän ja lapsen välinen viestittely ei missään tapauksessa kuulu minulle mutta sen sijaan lapsen hyvinvointi kuuluu ja jos toinen selkeästi aiheuttaa lapselle pahaa mieltä niin onhan siihen puututtava!

        Tämä lapsen uhkailun tarkoitus on saada minut muuttamaan mieleni ja perumaan erosuunnitelmat...ei huolenpitoa lapsesta

        Lastesi isä on todella sekaisin, kiusaa, harjoittaa väkivaltaa. Ikävä kyllä sinun on vain laitettava asiat kuntoon, odottelu vain pahentaa asiaa. En yhtään ihmettele, että lapsi pelkää isäänsä. Ellei pelkäisi, se olisi huolestuttavaa.

    • eiolekiire

      Ap, kun kirjoitit lisää, on selvää, että isä käyttää vääriä keinoja ja painostaa sinua. Jaksamisia sulle! Mutta neuvot "isä kiusaa, hänen pitää muuttua, ole jämäkkä"" eivät silti toimi. Toisen käytöstä ei voi muuttaa. Jos vastapainostat tai sorrut suuttumaan, välinne voivat tulehtua lisää. Luota ammattilaisten tasa-arvoon. Pyri yhä yhteishuoltajuuteen,yritä olla asiallinen aina, kun tapaat isän. Vastaa loukkaaviin viesteihin lyhyesti, asialla. Ei kai enää auta, että sinä puhut isälle. Miehen korvat eivät näytä olevan auki sille, mitä sinä sanot. Jos olisi kolmas ihminen, ex-anoppisi tms. joka osaisi puolestasi puhua isälle järkeä siinä, että fiksuin etenemistie on yhteishuoltajuus, voisi mennä jakeluun miehenkin korvien sisään.

      • oma_valinta

        Ihmisen pitäisi aina olla jämäkkä. Ei jämäkkyydellä ole toisen muuttamisen kanssa mitään tekemistä.

        Jämäkkyys on vastuunottoa, itsensä puolustamista ja viestinnässä suoruutta. Kommunikoinnissa kannattaa pelkistää ja neutralisoida kaikki sanottavansa siistiin pieneen pakettiin.

      • Oletoikeassamutta
        oma_valinta kirjoitti:

        Ihmisen pitäisi aina olla jämäkkä. Ei jämäkkyydellä ole toisen muuttamisen kanssa mitään tekemistä.

        Jämäkkyys on vastuunottoa, itsensä puolustamista ja viestinnässä suoruutta. Kommunikoinnissa kannattaa pelkistää ja neutralisoida kaikki sanottavansa siistiin pieneen pakettiin.

        Olet oikeassa. Mutta jämäkkä itsensä puolustaminen usein yksinvaltaiseksi jyrkkyydeksi. Jyrkkyys on oman oikeuden ja edun hakemista, jossa ja toiselle kuuluvista oikeuksista ei enää piitata. Siksi jämäkän luonteen pitää olla varovainen siinä, miten hän käyttäytyy. Hän tarvitsee paljon oikeudentajua.

      • xym
        Oletoikeassamutta kirjoitti:

        Olet oikeassa. Mutta jämäkkä itsensä puolustaminen usein yksinvaltaiseksi jyrkkyydeksi. Jyrkkyys on oman oikeuden ja edun hakemista, jossa ja toiselle kuuluvista oikeuksista ei enää piitata. Siksi jämäkän luonteen pitää olla varovainen siinä, miten hän käyttäytyy. Hän tarvitsee paljon oikeudentajua.

        Montako jämäkän luonteen omaavaa äitiä tunnet?
        Jämäkkyyden puutehan useimmiten on masennuksen ja kaikenlaisen kaltoinkohtelun taustalla. Kyllä häikäilemättömät luonteet aina etsivät vastaparikseen sen kiltin, jota voi pompottaa mielin määrin, ilman pelkoakaan jämäkkyyden kehittymisestä edes tyydyttävään pisteeseen.
        Kiltin on siis kehitettävä jämäkkyyttä, ja jämäkän (miehen) tulee kehittää empatiataitojaan, "kiltteyttään".

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maksetaanko Vornaselle palkkaa 2 viikon sairaslomasta

      Eli torstain kännistä 2 viikon palkallinen sairasloma? Saako muut duunarit myös rännätä 2 viikkoa työnantajan laskuun?
      Perussuomalaiset
      333
      3125

    2. Miksi tunnet vetoa..

      Miksi tunnet vetoa juuri häntä kohtaan? Mikä sen saa aikaan?
      Ikävä
      110
      2315

    3. Mitä te palstan ihanat naiset

      Ajattelette hyvin viisaista miehistä, jotka ovat koko ajan jotenkin oudosti väärässä? Vaikka älykkyysosamääräsi olisi 21
      Sinkut
      88
      1696

    4. Tapaus Vornanen

      Se oli torstai-ilta ja kansanedustaja Vornanen oli juhlimassa seurueensa kanssa pitkän edustusviikon jälkeen. Baarissa o
      Maailman menoa
      200
      1642

    5. Nainen, kohtelin sua kuin paskaa

      Ja silti odotin että annat kaiken anteeksi. Yllätyin kun niin ei käynytkään. Olethan kaikin puolin alle mun tason ja sun
      Ikävä
      70
      1424

    6. Nainen, seuraan sun uutta elämää

      Hieman naurattaa tuo sun uusi rooli 🤭. Kun et sovi siihen mitenkään. Mutta pakkohan sulla jokin paikka olla missä hämme
      Ikävä
      57
      1313

    7. Voi hitto Rinsessa säikähdin

      Että olitkin silloin joku huijari. Huh, sano ettet ole.
      Ikävä
      13
      1116

    8. Olet kaikki mitä ikinä tahdonkaan

      Voi sinä ihana Jarno olet just se ihminen keneen menin täysin ihastumaan. Kuin salama kirkkaalta taivaalta meidän koht
      Suhteet
      22
      1107

    9. Ilona Siekkinen

      Onko Ilona Siekkinen todellinen henkilö vai tekoälyllä luotu henkilö? Koostettu monesta eri kuvasta ja liitetty yhteen m
      Yhteiskunta
      3
      1073

    10. Vapunviettoon

      Ohjeita palstanaisille: piIIua ei jaella.
      Sinkut
      162
      964
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt