Mun isän kuolemasta tulee kohta 2kk ja välillä kyllä itkettää tosi kovaa, varsinkin sellaset asiat, jotka muistuttaa isästä.
Sanotaan, että suru muuttaa muotoaan, mutta ei mulla ainkakaan vielä ole suru muuttanut muotoaan, suru tulee aaltoina.
Varsinkin illalla ja aamulla kaipaus on suurin, vaikka onhan tässä koko ajan jonkinlainen kaipuu isää kohtaan.
Varsinkin isän huoneessa käynti tuo muistoja mieleen, kun isä siellä on nukkunut 44 vuotta, enkä ole halunut muuttaa isän huonetta miksikään siitä, jollainen se oli kun isä siellä viimeisen yön vietti.
Muistotilaisuus pidettiin kotona ja tietenkin ystävälliset rouvat, jotka olivat apuna muistilaisuuden järjestelemisessä, niin menivät järjestämään isän huonetta, vaikka halusin, että se olisi sellainen, kuin isä sieltä lähti.
Eihän sillä ole vieraalle mitään tunnearvoa, vaikka huone tyhjennettäisiin täysin ja vaikka maalattaisiin valkoiseksi, mutta omaiselle kylläkin.
Onneksi otin valokuvia, että sain sen järjestää ennalleen, kun nuistotilaisuus oli ohi.
Eihän kuuluisien taiteilijoidenkaan työhuoneeseen saa mennä kajoamaan, vaan se säilytetään sellaisenaan, vaikka pöydällä olisi taiteilijan nenäliinoja ja roskia, niin niitähän ei saa mennä siistimään pois.
Nyt kun äitienpäivä lähestyy, niin tulee jälleen muistoja mieleen, kun vien äitini haudalle äitienpäivä ruusun, nyt yksin.
Isän kanssa käytiin aina viemässä äitienpäivänä ruusu äidin haudalle ja nyt haudalle mennessä tulee surullinen olo ajatellessa, että voi isä, aina olit mukana, kun veimme äidin haudalle äitienpäiväruusun, mutta et ole enää, vaikka toivoisin sitä kovasti.
Edellisenä äitienpäivänä emme koskaan olisi osanneet aavistaa, että seuraavan kerran rakas isä on haudattu äidin viereen, emmekä enää voikaan viedä äidin haudalle äitienpäiväruusua äitienpäivänä, kuten joka vuosi...
Muistot itkettää
14
345
Vastaukset
- palstaaseuraileva
Olipa hyvä juttu että otit nuo kuvat isäsi huoneesta ja se on nyt jälleen niin kuin hänen aikanaan. Nyt isän maallinen maja saa levätä äidin vierellä.
Ei ihminen tiedä mitä vuoden päästä on? Ja niin kai se hyvä onkin.
Siunattua äitienpäivää. Hei nimimerkki IkäväJatkuu
Otan osaa suruusi ja menetykseesi. Hyvä, että kirjoitit ajatuksiasi. Toivottavasti sinulla on sellaisia ihmisiä ympärilläsi, joilta saat tukea ja joiden kanssa voit jakaa suruasi. Onkohan sinulla sisaruksia vai oletko ainoa lapsi?
Sanot, että vielä itkettää. Se on aivan normaalia ja kuuluu vielä asiaan, jos isäsi kuolemasta on vasta 2 kuukautta. Sinua varmasti itkettää vielä monta kuukautta. Itke rauhassa, aina kun voit, se helpottaa. Suru kyllä muuttaa muotoaan ja sen kanssa oppii elämään, mutta vaikea vaihe kestää yleensä ainakin vuoden verran, kun on läheinen ihminen kuollut. Koko vuoden kierto menee ja kaikki tärkeät juhlat ja päivät on elettävä ilman tätä rakasta ihmistä.
Hienoa, että sinulla on valokuvia isästäsi, ne ovat tärkeitä ja lohduttaviakin kuten myös isäsi huone. Anna huoneen olla sellaisenaan niin kauan kuin sinusta siltä tuntuu, ellei ole jotain erityistä syytä tehdä huoneelle jotain. Järjestelet ja hoidat asioista pikkuhiljaa, omassa tahdissa. Äitienpäivä tulee olemaan varmasti raskas päivä. Onneksi sinulla on hyviä muistoja heistä molemmista.
Voimia sinulle,
Pirkko-pappi- IkäväJatkuu
Vein roskia puutarhajätteen keräyspisteeseen.
Tie meni läheltä sitä tehdasta, jossa isä oli tehnyt työuransa.
Tuli jotenkin surullinen mieli, kun ajattelin, että tätä samaa tietä on isä tuhansia kertoja taivaltanut työmatkan ja mennyt tuonne tehtaalle töihin.
Isä ajatteli jo silloin meidän hyvinvointia, kun kävi työssä.
Nyt jälkeenpäin tulee harmisteltua myös näitä maallisia asioita, ettei jo vuosien ajan, kun isä vielä eli, niin ei tullut ostettua enemmän hyviä pihvejä, leivoksia, käytyä ulkona syömässä ja harrastettua isän kanssa enemmän.
Estradi kanava tv:stä tuo muistot mieleen, kun isä oli sairaalassa ja vietin paljon aikaa sairaalassa.
Illalla isän nukkuessa katselin Estradi kanavaa ja silloin sieltä tuli ohjelma, kun takassa oli valkea.- palstaaseuraileva
Heinäkuussa tulee kuluneeksi 17 vuotta äitini kuolemasta. Isän kuoleman jälkeen äiti muutti maalta asumaan kaupungin vuokra-asuntoon, jossa ehti asua vajaat kymmenen vuotta.
Minäkin muistan sen hetken kun olimme tyhjentäneet asunnon, tehneet suursiivouksen. Pesimme huoneiston ihan kattoa myöten, kun äiti oli ehtinyt olla kuolleena useita tunteja, jopa kymmenen tuntia.
Kun sitten poistuessani seisoin ovella, katselin tyhjää valoista pientä huoneistoa, niin tuli mieleeni Raamatun paikka.
Ps. 103:16 - Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. ...
Ajattelin että nyt suljen tämän oven viimeisen kertaa merkeissä, että se on äitini asunto. Mikäli joskus astun tämän kynnyksen yli niin se on silloin toisen koti. Haikea oli mieli, kun astelin viemään avaimia asuntotoimistoon.
Ja niin siinä sitten kävi, että reilut vuosi sitten tuohon vuokra-asuntoon muutti tuttu mummo ja kävin siellä hänen luonaan kylässä reilut puoli vuotta kunnes vanhus muutti hoivakotiin.
- Anonyymi
Kyllä ne muistot tulevat mieleen, todella. Nyt vasta ymmärtää itseäänkin, mihin kaikki mikä oli hyvää katosi?
- Anonyymi
Muistot surettaa ja kaipaa niitä "hyviä" aikoja. Tuntuu hurjalta kun ajattelee ettei isälle voi enää puhua ja et näe häntä enää koskaan. Isä kuoli viime vuonna.
- Anonyymi
Jatkuva jonkun muistelu on täysin epänormaalia.
- Anonyymi
Muistelu, kuten surukin, muuttaa muotoaan.
Ymmärrettävä, että alkuun tulee muisteltua edesmennyttä.
Suremiselle ja muistelulle ei ole mitään määräaikaa, jokainen saa surra ja muistella oman aikansa, kukaan muu ei voi sanoa, kauan sen tulisi kestää.
Muistot on parasta, koska ne säilyy. Vaikka ihminen on maanpäällisen elonsa jättänyt, hän pysyy muistoissa.
Toki tulee mietittyä, mitä olisi ollut hyvä tehdä vielä yhdessä,, voi kunpa olisi ehtinyt, mutta kun se on myöhäistä, voi keskittyä siihen, mitä kaikkea tuli tehtyä yhdessä. Muistoista voi tehdä vaikka kuinka kauniitakin, ihan sellaisia kuin itse haluaa.
- Anonyymi
Kyllä edesmennyttä muistella voi ja saa koko loppuelämänsä. Tärkeimpiä ihmisiä ei unohda koskaan. Mutta ei menneiden muistelu tietenkään voi täyttää kaikkia päiviä.
- Anonyymi
Tämän tyyliset kommentit surevalle on ihan helvetin tyhmiä! Toinen oli tuolla ylempänä jossa sanottiin jonkun muistelua epänormaaliksi. Jokainen saa muistella ja surra niin kauan kuin haluaa. Jotkin surevat kauemmin kuin toiset. Myös jokaisella on erilainen elämän tilanne ja ei voi verrata tai sanoa on epänormaalia muistella päivittäin jotain. Se on täysin normaalia. Toiset myös ovat herkempiä kuin toiset.
- Anonyymi
2 kk isän kuolemasta on tosi vähän aikaa. Totut kyllä elämään ilman isän läsnäoloa. Ehkä parin vuoden kuluttua tai jo aikaisemminkin elämäsi on asettunut uusiin uomiinsa ja isän muisto käy mielessä vain silloin tällöin. Kannattaa muistaa hyvät asiat.
- Anonyymi
Mulla kanssa 2 kk isän kuolemasta. Päivittäin tulee isä mieleen, vaikka en tarkoituksella vatvokaan surussa. Muistelen varsinkin lapsuuden autoreissuja, autonvaihtoja, mökkiviikonloppuja ja muuta yhdessä tekemistä. Isä muistuu aina mieleen fyysisesti vahvana ja rivakkana, sekä mukavana. Ei vanhuutensa aikaisena rappeutuneena ja kuihtuneena, vaikeasti liikkuvana, vaan ne hyvät ajat.
- Anonyymi
Mulla muistuu nää isän vanhenpana olleet ajat kun ne oli parempaa aikaa kun mun lapsuus aika. Vaikka ihan hyviä aikoja nekin mutta viime vuodet oli parempia kun paremmat välit.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla muistuu nää isän vanhenpana olleet ajat kun ne oli parempaa aikaa kun mun lapsuus aika. Vaikka ihan hyviä aikoja nekin mutta viime vuodet oli parempia kun paremmat välit.
On tämä vaan outoa että ihmisestä tulee ajastaan väkisin orpo, eli vaikka aiemmin molemmat vanhemmat ovat olleet elossa mutta ainakin vanhuudessaan sitten kuolevat ja lapset jää orvoiksi. Tunne on outo kun asiaa miettii, ei sopeudu ikinä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3157329Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662136- 1751817
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151347- 1121277
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91221Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691200RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541136Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411071Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.2901009