Kranaatinheitin komppania

Ainakin 50 -luvulla kevyessä kannettiin tai vedettiin ahkiossa kranaatinheitintä ja ammuksia samaan tapaan kuin kk:ta. Raskaassa ne kai veti niitä traktoreilla tai autoilla. Tulenjohto oli likimain samaa kuin tykistössä. Ihan hyvä aselaji se on. Vaati kuntoa ja kykyä.

Ite olin tykistössä joten paha sanoa. Mutta periaatehan on se että jääkärit harjottelee enemmän ampumista koska sehän on on niiden tarkein taito. Tykkimiesten eli mikä sinäkin tulet olemaan tehtävä on antaa tulitukea hyökkäyksiin lähdöille sekä mahdollisesti ampua myös hyökkäävää vihollista. Eli te opettelette ensin kaikki heittimet sitten opettelette saamaan ne ampuma kuntoon aika hemmetin ripeesti. Siinä saa poijat sitten sykkiä oikein kunnolla. Mutta peruskoulutus kausi on kyllä ainoastaan vaan rynkyllä ampumista ja tetsaamista. Sitä on tykistössäkin ihan tarpeeksi. ite oli Tulenjohdossa mutta voi olla kranu miehillä on oma tulenjohto ja viestimiehet. Viesti opettelee sitten taas laitteiden käyttöä ja parikaapeli vetoa!!!!!! IHANAA!!! Mutta mun mielestä p-kausi eli se alku oli paljon mukavampi kuin erikoistumis kausi milloin alettiin opetteleemaan oman alan taitoja. P-kaudella sai ampu rynkyllä todella usein mikä oli ainakin mulle se kaikista mieluisin kokemus..

Itse palvelin kranaatinheitinkomppaniassa laskija-aliupseerina. Toisin kuin edellisessä viestissä väitettiin ainakin meillä oli vihreät olkapoletit ja miehistöä siis kutsuttiin ihan reilusti jääkäreiksi. Kevyillä heittimillä toimiminen onkin kyllä hyvin kaukana tykistöstä.


Krhk:ssa on monelaisia hommia, paskoja tai vielä paskempia...
Krh kouluttaa kaikki miehet sekä kevyelle, että raskaalle heittimelle, mutta koulutuksen pääpaino on raskaan heittimen puolella.

Ehkäpä puolet miehistöstä palvelee tulijoukkueen heitinmiehistössä. Itse tulitoiminta ei ole fyysisesti tai henkisesti raskasta kummallakaan heitintyypillä. Raskaan heittimen tuliasemaan ajo sen sijaan voi olla todellakin raskasta, heitintä kun joutuu käsipelissä vetelemään pitkin mettää (lyhyitä matkoja toki).
Kevyen heittimen kanssa toiminta on yllättäen huomattavasti raskaampaa; heittimen osia kanniskellaan jääkäreiden perässä pitkin mettiä ja kukin osa painaa noin 14 kg (ja on vittumaisen muotoisia).

Viestiryhmä juoksee pitkin mettiä muutama johtokela mukanaan. Muuten aika leppoisaa hommaa, mutta juokseminen suossa ei välttämättä ole kaikkien mielestä maailman parasta hommaa.

Komentoryhmän toiminnasta en tarkkaan muista. Ilmeisesti miehistön tehtävänä on lähinnä telttojen pystyttely ja kahvien keittäminen...

Mittausryhmän tehtävänä taas on selvittää tuliasemien sijainti mahdollisimman tarkkaan (gepsiin ei siis luoteta SA:ssa.. ). Juoksemista ja tuliasemien valmistelua lähinnä. Pääosin kohtuullisen leppoisaa.

Johtajat:
Heitinryhmien johtajilla on maailman helpoin työ. Johtavat ja auttavat tuliasemiin menossa, huutavat tulta ja vetävät narusta.. Tosin huonoilla suunnistajilla voi olla pissat housussa kun yöllä pitäisi opastaa oma ryhmä (autossa) mahdollisimman nopeasti oikeaan paikkaan. Tuliasemien valmistelu ei ole myöskään kovin haluttu nakki..

Laskijoiden homma on fyysisesti todella helppoa, jopa tylsää, mutta vastuu, ja vitutus, kasvaa joissain tilanteissa yllättävän suureksi. Läheisessä yhteistyössä joukkueen johtajan kanssa. Saa välillä johtaa ammuntoja ja jopa koko joukkueen toimintaa jos koksu on jossain muualla. Väärin lasketut ampuma-arvot saa toimintaa valvovan skapparin lievästi agressiiviseksi....(Ilmeisesti skappareiden kesken on aina pientä kilpailua tulenjohtajien, heittimistö ja tykistön kesken...)

Tasoaliupseerin työ on fyysisesti vielä helpompaa kuin laskijoilla, mutta vastuu on myös suurempaa.

Viesti- ja mittausryhmien johtajien toiminta ei sen kummempaa ole kuin miehistölläkään. Kupsin ja tulitoimintaupseerin toiminnasta en niin tiedäkään. Kupsilla kuitenkin oli aina pienet hikinorot ohimoilla, joten ei ehkä kovin helppoa työtä..:)

Tulijoukkueen johtajalla on yksi paskimpia nakkeja. Täytyy kuunnella skappareiden vittuilut. Tulijoukkue voi joskus olla aika sekaisessa tilassa ja koksuparalla pitää olla hommat hanskassa (heitinryhmän johtajista ei ole mitään apua!).


Itse menisin jääkärinä kaikkein mieluiten heitinryhmään. Aliupseerina mieluiten laskijaksi.
Upseerina kenties tulijoukkueen johtajaksi vaikka se ei niin mukavata olekaan..

67 vuonna.
Käytiin muutamia kertoja metässä ampumassa.
Talvella vedettiin pulkassa heittimet ja kesäisin kannettiin.
Eikä sitä aina itsekkään mukana ollut noissa harjoituksissa vaan saatoin nukkua heinissä

Ainakin Santiksen korohoros on kaks heitinjoukkuetta, yks viesti ja sit tulenjohto. Eiköhän ne yhtä perseestä ole kaikki hommat siel. Tulenjohtueen viestimies on tietysti ehkä mukavin homma :)

missä muutkin, kannettavana on kuitenkin lisäksi heitin, alusta, putki ja jalka, kolmelle miehelle mukavasti lisäpainoa;) Melkoista ryynäämistä. Ammutaakin heittimillä välillä, monenlaisia kranaatteja. Mittaamista, kartanlukua, maalitusta, radiopuhelimen käyttöä, monenmoista, unohtamatta kutenkaan sitä ryynäystä.

Meidän krh kommppaniaan siirrettiin aikoinaan pari lusmua (sairastellutta) sissikomppaniasta, muutaman viikon päästä anoivat kiireesti takaisin, lupasivat kuulemma parantaa tapansa...

itse oli kevyessä rannikojääkäri krhssä 2000/2 ja oli han se kaikee muuta kuin lepoa juostiin rannikoila liukasta,kylmää, ja vittumaisia osia kantaa ja kokko aijan kiire.nukkumista leireillä sunnileen 2 tuntia muuten harjoitelua tai huoltoa -30 asteen pakkasessa Niinisalossa ett kiva oli ja skapparit oli ainakin mynthonit mukana äänestä päätelen.Mutta kondista sielltä saa ja onhan sillä meilenkiintoisia puoliakin:)

Onkos yhdessäkään krhk:ssa ollut naisia kokoonpanossa?
Meille nimittäin väitettiin, että naisia ei oteta "koska tämä on liian raskasta"...

2004????

Tavaraa on paljon ja kantamista ei saa pelätä. Olin vapaaehtoisissa krh-harjoituksissa joitakin vuosia sitten, siinä lisänä oli tullut sirpaleliivien käyttö ammunnoissa varmaan onnettomuuksista johtuen ja tietenkin niitä käytettiin myös siirtymien aikana. Positiivisena puolena se, että kevyen putki ei painanut niin pahasti olkapäähän, kun oli liivi välissä.

Ainakin pari asiaa, joita tehtiin (jotkut teki). Muutamat mittasivat sijaintia koko ajan, kun liikuttiin. Tarkoittaa sitä, että kaiken aikaa ollaan "kartalla". Eli, kun tulee tositilanne, niin saadaan nopeasti putket ampumavalmiiksi. Jotkut vetivät kaiken aikaa jotain h...tin piuhaa pitkin metsiä. Siitä tehtiin sitten yhteys tulenjohdon ja tuliaseman välille Muu porukka kantoi niitä romuja, tai veti ahkiossa. Nyt niillä on varmaan uusia laitteita, ettei tarvi enää vedellä piuhoja eikä mittavaijereita.
Raskaan heitinryhmän tulenjohto on hyvin lähellä kenttätykistön vastaavaa.

Krh on armeijan ehdottomasti leppoisin paikka, sinne kannattaa mennä jos vain pääsee. Olin Santahaminassa 83-84 ensin jääkärinä ja sitten alikessuna, eli kokemusta on. Metsässä liikuttiin omaan rauhalliseen tahtiin ja kantahenkilökunta oli kannustavaa ja pikemminkin pyysivät kuin käskivät varusmiehiä toimimaan. Kukaan ei koskaan huutanut antaessaan käskyjä. Raskasta ei homma missään tapauksessa ollut, sillä taukoja sai pitää aina kuin vain kehtasi pyytää. Lomat pyörivät myös hyvin, sillä kaikkia saatuja lomia ei edes ehtinyt pitää.
Suosittelen lämpimästi Krh-komppaniaa.

Nykyään kranaatinheitinkompanja tarkoittaa aina raskaita kranaatinheittimiä. Niiden kanssa touhuaminen muistuttaa enemmän tykistöä kuin kiväärimiehen hommaa. Kevyt kranaatinheitin liikkuu joukkueena kiväärimiesten mukana ja se on aika vittumaista hommaa se.

Minä sain siirron viestikomppaniasta kranaatinheitinkomppaniaan INTin aikaan.

Kevyellä krh:llä ammuttiin joskus tarkkuuttakin, leirillä kantahenkilökunnan jäsen sai osuman kiveen noin 350 metrin etäisyydeltä, en muista, monennella laukauksella. Itse olin lataajana, kun ammuttiin Santahaminan rannalla läheiseen luotoon/pieneen saareen.