Uusi työ, miten selviän?? ahdistaa

Vaadi kunnon perehdytys, se on a ja o kaikkiin uusiin töihin. Kokemusta on.

Ja jos ei ole kyseessä kenenkään henki ja terveys, niin mitä väliä sillä on, teetkö virheitä. Itselläni on ahdistus- ja paniikkihäiriö, mutta mistään virheistä en piittaa pätkääkään, jos tulee niin ei muuta kuin korjataan ja otetaan opiksi ja porskutetaan eteenpäin.

Ajattele, että uusi työ voi olla myös positiivinen asia! Kokemusta siitäkin ja usean työn ja ammattialan osalta.

Haluaisinkin ajatella siten että jos virhe tulee se tulee ei voi mitään, kaikki niitä tekee. Mutta silti mun ajatuksissä pyörii en jos teinkin sen väärin ja mitä siitä seuraa ja mitä sitten jne. Mitä apukeinoja on noiden ajatusten ohjaamiseen, niin etteivät ne pyörisi päässä ja aiheuttaisi tätä ahdistusta.

Olet jo ollut siellä töissä. Miten meni? Kiksejä saa kun kokee, että selvisin päivästä. Jos ahdistaa, niin hyvä keino on pukea se sanoiksi, joko puhumalla tai kirjoittamalla. Ihan niin kuin alussa teitkin.

Yksi tapa on vaikka päivän päätteeksi kirjoitella muistiin oppimiaan asioita. Monella ne painuvat paremmin mieleen kun käy niitä kirjoittaessa läpi.

Hei.

Ensinnäkin onnittelut uudesta työpaikasta!
Pidän varsin inhimillisenä, että uutta työntekijää jännittää ja pelottaa ensimmäisinä päivinä. On myös selvää, että aiemmin saamasi moitteet välkkyvät mielessäsi ja haluaisit suojautua riskiltä, että tilanne toistuu.

Haluaisin kuitenkin vielä enemmän tarkastella virheiden tekemisen pelkoa sinänsä. Joka ainut ihminen tekee virheitä, eikä siitä kukaan suorastaan nauti. Miten kuitenkin voisi olla itselleen armollinen? Kirjoitat haluavasi hyväksyä virheet, muttet pysty siihen.
Auttaako sinua mikään seuraavista ajatusmalleista.
1) "Worst case scenario" eli mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Onko se juuri se, että sinua moititaan, vaikket puutteellisen perehdyttämisen takia ole voinut osata asiaa - siis epäreiluuden kokemus? Jos näin on, sinun on oikeus myös saada sanoa, ettet voi vastata asiasta josta et ole tiennyt. Vai onko se jokin syvempi, häpeän kokemus? Monilla ihmisillä nimenomaan epäonnistumiset herättävät häpeää, ihminen tulee ikään kuin paljastetuksi tahtomattaan. Häpeän tunteita moni myös käsittelee terapiassa, sillä se on hyvin voimakas elämään vaikuttava tunnetila. Kuitenkin jokainen ihminen epäonnistuu, tekee virheitä ja tajuaa väärin ohjeita. Se on inhimillistä. Voisiko häpeäntunteille jotenkin vastata näin, ei kiistämällä vaan sanomalla: On inhimillistä, ettei osaa. Se ei ole vain minun ominaisuuteni, vaan yleinen ihmisen osa, silloin tällöin, varsinkin uutena.

2) Toiseksi minulle tuli mieleen tämä anteeksiannon teema. Onko sinulla kokemusta siitä, että vaikka mokaat tai teet virheen, sinuun suhtaudutaan armollisesti ja anteeksi antaen? Vai onko kaikesta aina tullut jokin rangaistus tai moite? Muiden ihmisten reagointiin et juuri voi vaikuttaa, mutta siitä huolimatta, että muut olisivat kovia tai armottomia, voit opetella sanomaan itsellesi että annat tämän anteeksi. Sekä sen mokan, jonka teet, että toisten mahdollisen moittimisen. Et siis puhu mokia tyhjiksi vaan toteat sen ja annat anteeksi. Tähän itse elämän antajakin meitä kehottaa: rakastamaan armollisuudella itseämme ja toisiamme, ei kovuudella ja suorituspaineilla.

Toivottavasti työsi tuottaa enenevässä määrin mielekkyyden ja merkityksellisyyden kokemuksia jatkossa, kunhan opit talon tavoille!


Meiju,diakoni

Kiitos vastauksista. Eilisen jälkeen ahdisti aika lailla ja tänään aamulla tuli jopa oksennus ennen töihin lähtöä. Sain kuitenkin lähdettyä. Tämä päivä meni kuitenkin hyvin. Kysyin paljon asioista jotka ovat vaivanneet ja sain kannustavia vastauksia. Onneksi työ kaverini ovat mukavia ja yksi heistä ainakin taisi tajusta kysymyksistäni että taidan pohtia ja vaivata päätäni asioilla. Hän sanoi että kyllä hänellekkin niitä virheitä välillä tulee ja kaikki pystytään korjaamaan, ettei kannata murehtia. Tuo lause helpotti kyllä huomattavasti ja nyt on loppupäivän ollut ihan ok olo. Ruokahalu on kyllä edelleen hiukan kortilla. Tosin tämä on mulla ihan normaalia kun jokin asia painaa, ruoka ei maistu.

No tästä on vaan jatkettava, toivottavasti kaikki menee hyvin ja pystyn olemaan töissä. Ja tuo mitä kuunteleva kirkko kirjoitta niin molemmat sopivat minuun täydellisesti. Täytyy oppia olemaan itselle armollinen ja pitää itseään myös inhimillisenä. Itse kuitenkin ymmärrän muita ja heidän mokiaan, mutta omat on sitten toinen juttu...

Olet varmaan yleisesti ottaen herkkä ja vastuuntuntoinen ihminen ja yksi mielestäni ihmisen vastenmielisimmistä piirteistä on ainainen toisten virheiden osoitteleminen. Se on valitettavan yleistä enkä tiedä johtuuko koululaitoksestamme vai mistä, mutta monelle se, kun pääsee huomauttamaan toista virheestä, tuntuu olevan päivän kohokohta.

Itse olen kokeillut vähän kaikennäköisiä niksejä, mutten tiedä mitään patenttiratkaisua virheiden pelkoon. Olen huono ilmaisemaan tunteitani ja ehkä siksi monet jauhavat virheistäni, kun luulevat että ne eivät hetkauta minua. Jos toimisin siten kuin mitä sisälläni koen, eli purskahtaisin itkuun, moni olisi varmasti armollisempi. Hyvä siis että olet nostanut työssäsi kissan pöydälle.

Mitä enemmän virheitä pelkää, sitä enemmän niitä tekee. Se on harmillinen kierre. Eräs maailman taitavimmista kirurgeista on sanonut, että kuulostaa ehkä karulta, mutta hän ei leikkausta tehdessään uhraa ajatustakaan sille, miten potilaan käy eikä edes ajattele että pöydällä makaa ihminen. Jos hän murehtisi potilaan selviytymismahdollisuuksia, virheitä alkaisi tapahtua hänellekin.

Tsemppiä sinulle uuteen työhösi - muista tehdä vapaa-ajalla mukavaa palauttavaa puuhaa, joka saa ajatuksesi pois työstä, ja pidä huoli sosiaalisista kontakteista.