Aloitin tänään uudessa työssä, ja pitäisi olla iloinen. Itse tunnen lähinnä ahdistusta vaikka ensimmäinen päivä menikin hyvin ja työkaverit vaikuttivat mukavilta.
Pelkään että mokaan tai teen jonkin kamalan virheen. Työni on suhteellisen tarkkaa ja pitää pyrkiä tekemään oikein. Vaikka tämä päivä menikin hyvin mietin jo nyt miten voin mokata tehtävissä jatkossa.... tänään ja varmaan loppuviikon saan ohjausta mutta mietin jo etukäteen sitä kun olen omillani. Maalailen mielessäni jo etukäteen kaikkia niitä virheitä joita voin tehdä ja mitä niistä voi seurata. Miten päästä tästä eroon ??????
Mulla on aikaisemmin käynyt työssä siten etten ole saanut kunnollista perehdytystä ja tämän takia on tullut tehtyä virheitäkin. Tästä on sanottu ei rakentavasti ja tämä johtanut siihen että olen lopettanut työn. Ahdistus mennyt tosi pahaksi. En nuku enkä syö ja päässä pyörii 24/7 mitä kaikkea kamalaa virheestä voisi seurata.
Nyt näköjään jo ajattelen näitä virheitä vaikken ole niitä edes vielä tehnyt. Ahdistaa ja tämä ahdistus aiheuttaa niin paljon fyysisiä oireita kuten jo ruokahaluttomuutta ja vatsan sekaisuutta.
Minulla on todettu masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Olen syönyt jo vuosia cibraa ja käynyt psykoterapiassa. Mulla on myös rauhoittavia ja unilääkkeitä kaapissa jos tilanne niitä vaatii. En kuitenkaan halua syödä edellämainittuja kuin ihan pakosta.
Miten saan pois nuo ajatukset ?? Tiedän että kukaan ei ole täydellinen ja virheitä tapahtuu väkisin, jopa lääkäreille ja hoitajille. Mun virheet eivät sentään aiheuta mitään vakavaa, ehkä rahan menetystä jos jotain.
Pelkään että mokaan tai teen jonkin kamalan virheen. Työni on suhteellisen tarkkaa ja pitää pyrkiä tekemään oikein. Vaikka tämä päivä menikin hyvin mietin jo nyt miten voin mokata tehtävissä jatkossa.... tänään ja varmaan loppuviikon saan ohjausta mutta mietin jo etukäteen sitä kun olen omillani. Maalailen mielessäni jo etukäteen kaikkia niitä virheitä joita voin tehdä ja mitä niistä voi seurata. Miten päästä tästä eroon ??????
Mulla on aikaisemmin käynyt työssä siten etten ole saanut kunnollista perehdytystä ja tämän takia on tullut tehtyä virheitäkin. Tästä on sanottu ei rakentavasti ja tämä johtanut siihen että olen lopettanut työn. Ahdistus mennyt tosi pahaksi. En nuku enkä syö ja päässä pyörii 24/7 mitä kaikkea kamalaa virheestä voisi seurata.
Nyt näköjään jo ajattelen näitä virheitä vaikken ole niitä edes vielä tehnyt. Ahdistaa ja tämä ahdistus aiheuttaa niin paljon fyysisiä oireita kuten jo ruokahaluttomuutta ja vatsan sekaisuutta.
Minulla on todettu masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Olen syönyt jo vuosia cibraa ja käynyt psykoterapiassa. Mulla on myös rauhoittavia ja unilääkkeitä kaapissa jos tilanne niitä vaatii. En kuitenkaan halua syödä edellämainittuja kuin ihan pakosta.
Miten saan pois nuo ajatukset ?? Tiedän että kukaan ei ole täydellinen ja virheitä tapahtuu väkisin, jopa lääkäreille ja hoitajille. Mun virheet eivät sentään aiheuta mitään vakavaa, ehkä rahan menetystä jos jotain.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vaadi kunnon perehdytys, se on a ja o kaikkiin uusiin töihin. Kokemusta on.
Ja jos ei ole kyseessä kenenkään henki ja terveys, niin mitä väliä sillä on, teetkö virheitä. Itselläni on ahdistus- ja paniikkihäiriö, mutta mistään virheistä en piittaa pätkääkään, jos tulee niin ei muuta kuin korjataan ja otetaan opiksi ja porskutetaan eteenpäin.
Ajattele, että uusi työ voi olla myös positiivinen asia! Kokemusta siitäkin ja usean työn ja ammattialan osalta.
Haluaisinkin ajatella siten että jos virhe tulee se tulee ei voi mitään, kaikki niitä tekee. Mutta silti mun ajatuksissä pyörii en jos teinkin sen väärin ja mitä siitä seuraa ja mitä sitten jne. Mitä apukeinoja on noiden ajatusten ohjaamiseen, niin etteivät ne pyörisi päässä ja aiheuttaisi tätä ahdistusta.
Olen aika neuvoton antamaan apukeinoja, koska minua ei työ ja siellä selviytyminen ahdista, päinvastoin, työ tukee parempaa oloani. Työn kautta saan elämässä parhaat onnistumiseni. Siis tietysti myös omien ajatusteni kautta, kun työstän itseäni, mutta konkreettisista, ulkomaailman asioista minusta parasta on työ.
Auttaisiko, jos kääntäisit ajatukset toiseen suuntaan? Ajattelet onnistumisia. Niitä alkaa tulla vähitellen, kun opit uusia asioita. Ja kun onnistut, innostut siitä ja onnistumisia tulee lisää, ihan luonnostaan. Ehkä tulee aika, jolloin et enää ajattele mahdollisia virheitä lainkaan.
Ajattele myös, että eivät toiset sinua ole siellä arvostelemassa. Vaan tekemässä omaa työtään ja toisaalta myös työyhteisö on paikka, jossa jokainen auttaa toista, kuka enempi, kuka vähempi. Enin osa ihmisistä on kuitenkin hyväntahtoisia ja ihan tavallisia, inhimillisiä kanssaihmisiä.
Olet jo ollut siellä töissä. Miten meni? Kiksejä saa kun kokee, että selvisin päivästä. Jos ahdistaa, niin hyvä keino on pukea se sanoiksi, joko puhumalla tai kirjoittamalla. Ihan niin kuin alussa teitkin.
Yksi tapa on vaikka päivän päätteeksi kirjoitella muistiin oppimiaan asioita. Monella ne painuvat paremmin mieleen kun käy niitä kirjoittaessa läpi.
Hei.
Ensinnäkin onnittelut uudesta työpaikasta!
Pidän varsin inhimillisenä, että uutta työntekijää jännittää ja pelottaa ensimmäisinä päivinä. On myös selvää, että aiemmin saamasi moitteet välkkyvät mielessäsi ja haluaisit suojautua riskiltä, että tilanne toistuu.
Haluaisin kuitenkin vielä enemmän tarkastella virheiden tekemisen pelkoa sinänsä. Joka ainut ihminen tekee virheitä, eikä siitä kukaan suorastaan nauti. Miten kuitenkin voisi olla itselleen armollinen? Kirjoitat haluavasi hyväksyä virheet, muttet pysty siihen.
Auttaako sinua mikään seuraavista ajatusmalleista.
1) "Worst case scenario" eli mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Onko se juuri se, että sinua moititaan, vaikket puutteellisen perehdyttämisen takia ole voinut osata asiaa - siis epäreiluuden kokemus? Jos näin on, sinun on oikeus myös saada sanoa, ettet voi vastata asiasta josta et ole tiennyt. Vai onko se jokin syvempi, häpeän kokemus? Monilla ihmisillä nimenomaan epäonnistumiset herättävät häpeää, ihminen tulee ikään kuin paljastetuksi tahtomattaan. Häpeän tunteita moni myös käsittelee terapiassa, sillä se on hyvin voimakas elämään vaikuttava tunnetila. Kuitenkin jokainen ihminen epäonnistuu, tekee virheitä ja tajuaa väärin ohjeita. Se on inhimillistä. Voisiko häpeäntunteille jotenkin vastata näin, ei kiistämällä vaan sanomalla: On inhimillistä, ettei osaa. Se ei ole vain minun ominaisuuteni, vaan yleinen ihmisen osa, silloin tällöin, varsinkin uutena.
2) Toiseksi minulle tuli mieleen tämä anteeksiannon teema. Onko sinulla kokemusta siitä, että vaikka mokaat tai teet virheen, sinuun suhtaudutaan armollisesti ja anteeksi antaen? Vai onko kaikesta aina tullut jokin rangaistus tai moite? Muiden ihmisten reagointiin et juuri voi vaikuttaa, mutta siitä huolimatta, että muut olisivat kovia tai armottomia, voit opetella sanomaan itsellesi että annat tämän anteeksi. Sekä sen mokan, jonka teet, että toisten mahdollisen moittimisen. Et siis puhu mokia tyhjiksi vaan toteat sen ja annat anteeksi. Tähän itse elämän antajakin meitä kehottaa: rakastamaan armollisuudella itseämme ja toisiamme, ei kovuudella ja suorituspaineilla.
Toivottavasti työsi tuottaa enenevässä määrin mielekkyyden ja merkityksellisyyden kokemuksia jatkossa, kunhan opit talon tavoille!
Meiju,diakoni
Kiitos vastauksista. Eilisen jälkeen ahdisti aika lailla ja tänään aamulla tuli jopa oksennus ennen töihin lähtöä. Sain kuitenkin lähdettyä. Tämä päivä meni kuitenkin hyvin. Kysyin paljon asioista jotka ovat vaivanneet ja sain kannustavia vastauksia. Onneksi työ kaverini ovat mukavia ja yksi heistä ainakin taisi tajusta kysymyksistäni että taidan pohtia ja vaivata päätäni asioilla. Hän sanoi että kyllä hänellekkin niitä virheitä välillä tulee ja kaikki pystytään korjaamaan, ettei kannata murehtia. Tuo lause helpotti kyllä huomattavasti ja nyt on loppupäivän ollut ihan ok olo. Ruokahalu on kyllä edelleen hiukan kortilla. Tosin tämä on mulla ihan normaalia kun jokin asia painaa, ruoka ei maistu.
No tästä on vaan jatkettava, toivottavasti kaikki menee hyvin ja pystyn olemaan töissä. Ja tuo mitä kuunteleva kirkko kirjoitta niin molemmat sopivat minuun täydellisesti. Täytyy oppia olemaan itselle armollinen ja pitää itseään myös inhimillisenä. Itse kuitenkin ymmärrän muita ja heidän mokiaan, mutta omat on sitten toinen juttu...
Olet varmaan yleisesti ottaen herkkä ja vastuuntuntoinen ihminen ja yksi mielestäni ihmisen vastenmielisimmistä piirteistä on ainainen toisten virheiden osoitteleminen. Se on valitettavan yleistä enkä tiedä johtuuko koululaitoksestamme vai mistä, mutta monelle se, kun pääsee huomauttamaan toista virheestä, tuntuu olevan päivän kohokohta.
Itse olen kokeillut vähän kaikennäköisiä niksejä, mutten tiedä mitään patenttiratkaisua virheiden pelkoon. Olen huono ilmaisemaan tunteitani ja ehkä siksi monet jauhavat virheistäni, kun luulevat että ne eivät hetkauta minua. Jos toimisin siten kuin mitä sisälläni koen, eli purskahtaisin itkuun, moni olisi varmasti armollisempi. Hyvä siis että olet nostanut työssäsi kissan pöydälle.
Mitä enemmän virheitä pelkää, sitä enemmän niitä tekee. Se on harmillinen kierre. Eräs maailman taitavimmista kirurgeista on sanonut, että kuulostaa ehkä karulta, mutta hän ei leikkausta tehdessään uhraa ajatustakaan sille, miten potilaan käy eikä edes ajattele että pöydällä makaa ihminen. Jos hän murehtisi potilaan selviytymismahdollisuuksia, virheitä alkaisi tapahtua hänellekin.
Tsemppiä sinulle uuteen työhösi - muista tehdä vapaa-ajalla mukavaa palauttavaa puuhaa, joka saa ajatuksesi pois työstä, ja pidä huoli sosiaalisista kontakteista.
Mitä enemmän onnistumisia tulee, sitä enemmän niitä myös tulee jatkossa. Eli tuo mitä edellä sanottiin, pitää myös kääntäen paikkansa.
Minusta kuulosti hyvältä lukea (siis tämä oli aloittajalle), että olet ollut aktiivinen ja kysellyt asioista. Sehän osoittaa aitoa kiinnostusta työhön ja se on hyvä lähtökohta se. Anna nyt ensi alkuun siitä itsellesi pisteet (en tarkoita kirjaimellisesti, ei elämä ole pisteytystä).
Minä muuten en allekirjoita tuota, että työelämä olisi täynnä toisten virheitä kaivelevia ihmisiä ja minulla on sentään työkokemusta vieraan palveluksesta 13-vuotiaasta saakka, jolloin olin ekan kerran kesätöissä. Joitain tiukkiksia itsensäkorostajia toki on siellä sun täällä, mutta heidän kanssaan pitää vain oppia pitämään puolensa. kenenkään ei pidä antaa hyppiä silmille. Ja jos löytyy joku pilkunviilaaja, niin sen voi jättää omaan arvoonsa, perfektionismista on enempi haittaa henkilölle itselleen.