Nyt kun koulu on päättynyt, voin surutta pelata vaikka 10 tuntia päivässä. Kun en ole ohjaimessa kiinni olo on aivan hirveä, tyhjä. En osaa puhua terapiassa, en osaa kertoa lähimmäisilleni huolista. Lähetteeni psykiatrian poliklinikalle on auki mutten osaa sanoa siellä sanaakaan, olen ollut siellä muutaman kerran ja vain nyökytellyt päätäni. Minulla ei ole yhtäkään ystävää ja koulussa ollessani pelkään kokoajan joudunko kiusaamisen kohteeksi. Haluaisin kuolla, junan alle. Aikeeni on viivästynyt koska en ole varma paikasta, ja toisaalta en haluaisi traumatisoida junan kuskia.
Tavat on monet, sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki.
Yksi tavoista voisi olla täältä pimeydestä nousta valoon. Siis se vaikein. Siksi kai tätä kirjoitankin, miten tehdä se. Mitä sanoa läheisille? Pitäisikö yrittää puheapua? Minulle kaavailtiin lääkitystä, mutta sitä ei sen paremmin yritetty, tyssäsi siihen paikanvaihtoon ja minun puhumattomuuteeni.
Kertoilkaa nyt vaikka kokemuksista tai trollatkaa koko ketju täyteen. Ei tästä alemmaskaan pääse, nyt ollaan alinpana kun netistä apua etsitään.
Mitä tehdä umpikujassa
25
69
Vastaukset
- auttaavarmasti
mene ulos niin piristyt
tee ruokaa
vietä normaalia elämää- auttaavarmasti
älä tee itsemurhaa sulla tulee kuitenkin menemään paremmin jossain vaiheessa usko pois
- Vastaukseton
Kiitos kannustuksesta. Ruuanlaitto ei ole ikinä innostanut eikä ulkona oleminenkaan varsinkaan kesällä kun aurinko paistaa ja on valoisaa mutta yritetään.
Voisit alkuun koettaa joitain auttavia puhelimia tms. "Etänä" voi olla helpompi avautua alkuun ja siitä voit sitten siirtyä läheisillekin puhumiseen.
Minkä ikäinen olet?- Vastaukseton
Olen todella huono puhumaan puhelimessa. Ja kun tarkemmin mietin, mitä tilanteelleni voi tehdä jos mua ei puhumaan saa? No, pistetään korvan taakse. Nuori olen.
Vastaukseton kirjoitti:
Olen todella huono puhumaan puhelimessa. Ja kun tarkemmin mietin, mitä tilanteelleni voi tehdä jos mua ei puhumaan saa? No, pistetään korvan taakse. Nuori olen.
Kysyin ikääsi siksi, koska se vaikuttaa niihin palveluihin, joita sinulla on käytettävissäsi. Ja kyllä mä tiedän, että ei se soittaminen helppoa ole. Jollain järjestöllä taisi olla myös joku auttava chatti tms.
Olet ainakin sellainen nuori, joka osaa ilmaista itseään selkeästi ja asiallisesti.
Ja jos tuntemattomalle organisaatioiden ulkopuoliselle randomille puhuminen kiinnostaa, niin kyllä minäkin voin sinun kanssasi puhua. Vaikka skypessä tai kikissä tms. Ei olisi mulle ensimmäinen kerta.- Psykopaatit_Ry
Minä voisin kikkailla sinun kanssa.Olen psykopaatti-diagnoosin saanut nuorehko mies ja tarvitsisin keskusteluapua koska mielenterveystyöntekijät pelkäävät minua.
Ei ole ketään kenen kanssa puhua. - Vastaukseton
Psykopatia diagnoosi? Enpä nyt tiedä. Annetaanko edes nuorelle miehelle tuota diagnoosia? Myöntääkö psykopaatti tarvitsevansa juttelukaveria, tai olevansa psykopaatti?
- Vastaukseton
Oldie kirjoitti:
Kysyin ikääsi siksi, koska se vaikuttaa niihin palveluihin, joita sinulla on käytettävissäsi. Ja kyllä mä tiedän, että ei se soittaminen helppoa ole. Jollain järjestöllä taisi olla myös joku auttava chatti tms.
Olet ainakin sellainen nuori, joka osaa ilmaista itseään selkeästi ja asiallisesti.
Ja jos tuntemattomalle organisaatioiden ulkopuoliselle randomille puhuminen kiinnostaa, niin kyllä minäkin voin sinun kanssasi puhua. Vaikka skypessä tai kikissä tms. Ei olisi mulle ensimmäinen kerta.Olen yrittänyt netissä olevia palvelimia, mutta niillä kun ei pitkälle päästä. On mulla nettikaverikin, jolle saatan kertoilla mun elämästä, mutta sekin on vähän "niin ja näin". Ehkä mun ainoa tapa selviytyä on sitten painella takaisin sinne puheapuun, pakottaa itseni puhumaan ja vetää se katse pois seinästä. Lähete on auki elokuuhun joten mulla on vielä aikaa miettiä mihin suuntaan kallistun. Samahan se on vaikka apua yrittää hakea kun millään ei ole väliä.
Vastaukseton kirjoitti:
Olen yrittänyt netissä olevia palvelimia, mutta niillä kun ei pitkälle päästä. On mulla nettikaverikin, jolle saatan kertoilla mun elämästä, mutta sekin on vähän "niin ja näin". Ehkä mun ainoa tapa selviytyä on sitten painella takaisin sinne puheapuun, pakottaa itseni puhumaan ja vetää se katse pois seinästä. Lähete on auki elokuuhun joten mulla on vielä aikaa miettiä mihin suuntaan kallistun. Samahan se on vaikka apua yrittää hakea kun millään ei ole väliä.
No tarjous on voimassa. Riittää kun antaa jonkinlaiset yhteystiedot. Voicechattikin onnistuu tarvittaessa, se opettaa ainakin puhumaan. :)
Ja jos se siitä on kiinni, niin voin mä lähteä juttelemaan naamatustenkin, vaikka kahville, jos satut asumaan pääkaupunkiseudulla.
Kun ihmettelet(te) mun motiivejani tähän, niin olen tavannut yhden nykyisistä parhaista irl-ystävistäni anonyymisti netissä ongelmista puhuen. Ikäeron ei kannata alkaa vaikuttaa, minä en edes tiennyt silloin, että olisin ikäni puolesta pystynyt juuri ja juuri olemaan juttukaverini isä...Psykopaatit_Ry kirjoitti:
Minä voisin kikkailla sinun kanssa.Olen psykopaatti-diagnoosin saanut nuorehko mies ja tarvitsisin keskusteluapua koska mielenterveystyöntekijät pelkäävät minua.
Ei ole ketään kenen kanssa puhua.No kikkiä kehiin sitten. Otan myös vastaan ehdotuksia sopivasta ajankohdasta.
- Valo_tunnelin_päässä
Pendoliino on ainakin tarpeeksi nopea, lähijunan alle voi jäädä kitumaan jos huono tuuri käy.
- Vastaukseton
Enköhän tuon olisi itsekkin tajunnut
- painu-ulos
leikkimään kissaa ja hiirtä tai hyppään ruutua asfaltilla....
Sinänsä, jos rahoilleen haluaa vastinetta, niin terapiassa kannattaa jotain puhuakkin. Itse epäilen, että sen takia sitä ei korvata kokonaan, että ihmiset vaatisivat rahoilleen vastinetta.
- Vastauksellinen
Jaa-a. Elämä on on kyllä niin tipahtanu raiteiltaan, että taidan hypätä raiteille oottamaan sitä valoa. Anteeks hirveästi. En jaksa yrittää, rupean suunnittelemaan ja odottelemaan sopivaa ajankohtaa.
- riksraks_heimo
Jos puhuminen ei tule luonnostaan niin auttaisiko kirjoittaminen?
Mä olen nuoruudestani saakka taistellut eri ongelmien kanssa, mutta en ole käynyt en psykologilla juttelemassa ja läheisistä aina riippuu millonko on ollut kavereita millon ei niin pystynkö puhumaan, perheestä siihen apua ei juuri ole.
Tässä alkukesästä ajauduin keskustelupalstoille ja olen alkanut kirjoitella tuntemuksistani tänne, jotta en niitä muutamia ihmisiä jatkuvasti piinaisi omilla rankoilla jutuilla. Ja kun olen asiaa miettinyt, niin nyt olen ihan eri mieltä siitä, että netistä avun hakeminen olisi pohjanoteeraus: kumpa olisin tämän keksinyt aiemmin. Eihän tämä ole ratkaisu kaikkeen, mutta monia hyviä puolia. Ihmisten kanssa kasvokkain puhuessa harvoin uskalletaan sanoa sitä, miltä ihan oikeasti tuntuu, ja toisaalta nyt kun keväällä muutamalle kerroin niin melkein toivoisin etten ihan kaikkea olisi kertonut, koska alkoivat käyttäytyä oudosti, suomalaiset kun tunnetusti ovat niin taitavia näissä tunneasioissa (no okei turha yleistys, mutta pätee mun lähipiiriin). Ja sitten meillä ei ole toistaiseksi sellaista vertaistuen kulttuuria, että suuri osa ongelmaisista (myös minä vuosia ja vuosia) kuvittelee et "aina vaan mulle tapahtuu" ja "noilla muilla on paremmin". Että jos joku mulle sillon lukioajan yksinäisinä kesinä olis kertonu et meeppäs tyttö nettiin ja voit koko kesän keskustella syvällisiä muiden samanhenkisten kanssa, niin se tunne on kuitenkin sen arvoinen...
Elämä on pitkä aika, ja jos olisin jossain vaiheessa oikeasti ottanut aikaa ja energiaa asioideni järjestämiseen niin mulla olisi kaikki hyvin, eli ei nuo nuoruuden vaikeudet ratkaise loppuelämästä mitään, vaikka sillä hetkellähän ne tuntuu aivan kamalilta...
Nyt kesällä on muitakin yksinäisiä on vino pino. Käy vaikka katsomassa beta.heimo.co , siellä itsekin käyn päivittäin keskusteluja eri asioista.
Lopuksi pitää sanoa että jo kirjoitus- ja ajattelutavastasi päätellen sulla on luonnetta, jota ei kaikilla ole- Vastauksellinenko
Kirjoittaminen multa luonnistuu, mutta yleensä tapaan hävetä kirjoittamaani jälkeenpäin ja pitää sitä teennäisenä tai tekopyhänä, saatan tuntea pahaa pari vuotta vanhoistakin jutuista. Vaikka olen ollut täysin anonyymi, saattaa kritiikki tai eriävä mielipide tuntua kuin henkilökohtaiselta loukkaukselta, vaikka olen kirjoittanut vain omat tuntemukseni, väittämät perusteluineen ja faktat kunnossa.
En omaa huonoa itsetuntoa ainakaan omasta mielestäni.
Lupaan ainakin katsoa ehdottamaasi sivua ja yrittää saada jotain tekstiäkin.
Saatan vaikuttaa ehkä vahvaluonteiselta ihmiseltä, sanat kun tulevat aikamoisen suodattimen ja mietinnän takaa - juuri mainitsemastani syystä. Itse en sanoisi itseäni sellaiseksi, mutta kiitoksia kuitenkin, avusta myös.
Itsesääli level 9999, älkää kivittäkö mua - Jaxos
Toivottavasti tuo sinun suunnitelma ei ole enää vakavassa harkinnassa?
- Vastauksettomuus
Jaxos kirjoitti:
Toivottavasti tuo sinun suunnitelma ei ole enää vakavassa harkinnassa?
Kyllä se vähän on. Välillä epäröin tapaa, välillä ajankohtaa, mutta yksi ajatus pysyy samana, pois täältä. Tiedän pääkopan olevan sairas, sen myös että selviytyä voi monin muun tavoin, mutta tuntuu niin ainoalta, varmalta ja oikealta ratkaisulta..
- riksraks_heimo
Jos tuota kirjoittamista miettii tunnemaailman kautta niin sillähän on muukin funktio kuin laittaa faktoja. Tai siis että olkoonkin jälkeenpäin katsottuna mitä vain uhrin näyttelemistä tai liioittelua, niin sillä kirjoittamishetkellä se palvelee itseilmaisua ja siis noh, tunnehan ei ylipäätään vastaa faktoja. Eli voi tuntua että on maailman suurin uhri, vaikka sitä ei olekaan. Ja pelkästään sen ilmaisemisella, mitä oikeasti tuntee, voi olla funktio oman hyvinvoinnin kannalta.
Mutta siis joo, tässä tapauksessa on varmasti altis tulkitsemaan kommentteja. Tuolla Heimossa en ole vielä törmännyt epäasiallisiin kommentteihin, vaikka täällä Suomi24 se on normaalia kyllä. - Vastauksellinenko
Ymmärrän mitä ajat takaa. Tunteiden ilmaisu on vaikeaa mulle puheavussakin, vaikkei siellä ole ketään loukkaamassa tai vähättelemässä. Sama on yhtä hyvin läheistenkin kanssa, että en oikestaan pysty siihen, vaikka se tekisi vain hyvää.
Enpä jaksa tästä enempiä selitellä.
En vastaile enää ketjuun, jollei joku nyt todella kiinnostavaa viestiä laita. Kiitoksia asiallisesti vastanneille
- Turhaatouhua
Jos olet nuori niin tilanteesi voi muuttua oikeilla konsteilla muutamassa kuukaudessa. Sen takia turha tehdä mitään lopullista tai vammauttaa itseään.
- Turhia_Vastauksia
Kerrot että tilanteeni voi muuttua oikeilla konsteilla n. 3 kuukaudessa, mutta et viitsi kertoa mitä nämä "konstit" ovat. Olisit voinut yhtä hyvin jättää tämänkin viestin kirjoittamatta, annoit minulle vain sellaisen kuvan että olet ilkeä.
- juuhjaah
Ala polttamaan kannabista, kuulemma oiva keino tehdä syrjäytymisestä hauskaa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 851879
Eläkeläisiltä leikataan jo asumistukeakin, osalla loppuu kokonaan!
https://yle.fi/a/74-20102928 Hallitus varmaan vihaa eläkeläisiä, nyt ollaan kajoamassa eläkeläisten asumistukeenkin, os3681534- 661235
- 2191065
- 37986
- 190930
- 25925
Minulla on nyt niin hirveä ikävä,
etten meinaa kestää. ;( Voi kun olisit lohduttamassa minua. Anteeksi.71836Ollaan samanlaisia
Samannäköisiäkin? Herkkiä, pohdiskelevia, syvästi tuntevia? Aistin kuvienkin perusteella paljon samankaltaisuutta. Siksi68834Ken leikkiin ryhtyy
Se leikin kestäköön. Ei mulle tarvitse kiukutella jos en lähde leikkiin mukaan. Eiköhän se oo molemmille helpoin kun lop66805