Minulla on 1½ vuotias poika joka syntyi kiireellisellä sektiolla kos:lla.
Kaikki oli hyvin odotus sujui todella hyvin kunnes päivää enenkö lapsi syntyi tuli veristä limaa ja supisteluja ja ne tuntuivat ihan normaaleilta koska olihan minulla jo kaksi synnytystä takana.
Lähdimme 17.6.2003 klo.04.55 sairaalaan ja siellä he ottivat minut heti sisään tutkittavaksi.
Laittoivat sydänkäyrään ja kätilö oli huolissaan lapsen sydänäänistä kun välillä meni suoraan ja sitten taas vähän paremmin ja taas melko suoraa.
Ensin tää tutkiva lääkäri joka totes minulla olevan kolme senttiä kohdun suu auki hän totesi voivan puhkaista lapsivesi kalvot.
Onneks ei puhkaissut siihen kutsuttiin vielä seniori lääkäri, vanhempi mieslääkäri ja totesi samantien sektion.
Ja niin he alkoivat valmistella minua leikkaukseen
Jotta saataisiin poika äkkiä ulos.
Onneksi ottivat leikkauksella sillä lääkäri totesi myöhemmin jos lapsi olisi syntyny alateitse olisi menehtynyt ja lääkäri olisi syyllistynyt hoitovirheeseen.
Lapseni joutui välittömästi lastenklinikan teho-osastolle 4 pv:ksi ja siellä todettiin tutkimuksilla hänellä olevan vaikea syntymäasfyksia ja tällä hetkellä kuulossa alenemaa. Sai kuulokojeet käyttöön koska sanavarasto on niin niukkaa äiti,pappa,hyi,oho,kato,jaloista sanoo "alat". Ollaan juostu kaikenlaisissa tutkimuksissa. Pojalleni tehtiin magneettikuvaus aivoista ja siellä löydös oli pieni ja paikallinen. Ei onneksi rakenne vaurioita. Minun pojan kuulo on huono ja kuulokojeen avulla oppii puhumaan, mutta arvatkaapas pitääkö hän noita kyseisiä laitteita korvissaan?? EI! Kova homma laittamisessa joten saatiin siihen hoitotuki koska se on meille rasite verrattuna normaaliin lapseen joka kuulee normaalisti. Olihan se järkytys, että sanottiin, että lapsi joutuu koko elämänsä ajan pitämään noita hemmetin laitteita, mutta nytten olen jo vähän tottunut ajatukseen ja onneksi hän sentään oppii isompana itse niitä pitämään ja laittaan korvaan ellei tule mitään muita ongelmia tuon synnytyksen takia.
Kauheinta oli kuulla eeg:n tulokset joissa oli aivoissa vasemmalla harvakseltaan piikkiaaltoja vasen voittoisesti taustalla lievähkö yleishäiriö keskosuuteen liittyviä hitaita aaltoja. Hän ei ollut keskonen vaan syntyi 2 viikkoa ennen laskettua aikaa 2990G & 50cm mitat ihan normaalin kokoinen lapsi.
Minulla syntyi vanhin poika 1996 ja hänen kanssa oli kanssa vaikea synnytys hän kyllä syntyi ihan alateitse ja hänellä todettiin kolme vuotiaana dysfasia ja myöhemmin kouluiässä todettiin laaja alainen kehityksellinen viive keskimmäinen poika syntyi 1998 ja on ihan normaali ja alkoi puhumaan ihan normaalisti jo 1 vuotiaana sanoja ja vähitellen lauseita.
Minua pelottaa jos tämän nuorimman kanssa tulee sama eteen kuin tämän isomman kanssa.
Kuitenkin tämä meidän kuopus ymmärtää hyvin asioita esim.vie vaipan roskikseen kun pyydän tekemään jotain hän kyllä ymmärtää.
Kuulokojeet eivät kyllä tahdo pysyä korvissa ja niiden kanssa on oltava tarkkana etteivät joudu suuhun tai wc pönttöön mutta ei sille mitään voi jos lapsi on pieni eikä suóstu pitämään.
Kuulokeskuksessa sanottiin, että on hyvä vaan laittaa ne korvaan silloin kun lapsi touhuu jotain niin ei huomioi niin paljoa niitä korvissaan.
Onko kellään saman tyyppisiä ongelmia kun minulla.
Olen niin masentunu näiden ongelmien kanssa.
Kun isompaakin pitää vielä auttaa ja hoputtaa kouluun kun hän käy koulutaksilla koulussa erityiskoulua.
Ei kyllä varmaan heräis jos en herättäisi varmaan se on normaalienkin lasten kanssa, mutta pukeminen hidasta ja syöminen aamulla.
pliis laittakaa viestiä sellaiset joilla samoja ongelmia olis kiva purkaa tuntoja puolin ja toisin.
Onko muilla vastaavaa??
18
2895
Vastaukset
- Mutsi
Meidän poika on nyt 1 v 8 kk, jouduttu elvyttämään hätäsektion jälkeen, diagnoosi vaikea syntymäasfyksia, pisteet 1/1/5. Aivot tutkittu ultralla 3 kk:n iässä, joitakin muutoksia havaittu, eeg:ssä ei huolestuttavaa. Syntyessään poika oli 15 vrk yliaikainen, pituus 54 cm, paino ilmeisesti 3360g. Syntymän jälkeen 5 vrk:ta vso:lla, kaapissa vain 1 Vrk. Sanoja tulee noin 10, ei siis enempää kuin teillä varmaan. Kuitenkin meidän vanhempien mielestä ymmärtää hyvin kuulemaansa, vaikka psykologin tutkimusten jälkeen epäiltiinkin sitä. Ongelmana on meillä ollut pahat unihäiriöt vauvasta asti, samoin herkkyys. Pojalla menee hermot heti kun ei joku mene mielen mukaan, raivarit ovat olleet varsinkin aikaisemmin todella hurjia: pään hakkaamista seinään/lattiaan, huutaa niin ettei häneen saa kontaktia, suuttuu ilman näkyvää syytä, voi heittäytyä sohvalta alas jne... Joskus on hiki päässä saanut pidellä sylissä, varttikin mennyt ennenkuin raivo laantunut. Kuulemma näitä esiintyy lapsilla, jotka eivät ymmärrä puhetta normaalisti. Muuten kehitys kuitenkin normaalin rajoissa, motoriikassa on kuitenkin hiukan laadullisia puutteita, mikään taito ei ole kuitenkaan ainakaan vielä jäänyt saavuttamatta. Kuulo on ilmeisesti normaali, samoin näkö. Nyt kielen kehitystä jännitetään kovasti, samoin puhumista harjoitellaan aktiivisesti loruilemalla, kirjoja lukemalla, selittämällä asiat joita tapahtuu, ja nimeämällä esineitä ääneen. Tämä on ollut outoa meille, koska vanhempi poikamme alkoi puhumaan aikaisin ja erittäin paljon, Toivomme, että erot selittyvät temperamenttieroilla, mutta kyllä vähän pelottaakin tulevaisuus. Tällä hetkellä meillä eletään päivä kerrallaan vaan. Myös vanhempi poikamme syntyi hätäsektiolla, kun sydänkäyrät alkoi näyttää huonoilta vuorokauden synnytyksen jälkeen. Hän ei kuitenkaan ilmeisesti kärsinyt paljonkaan hapenpuutteesta, mutta jonkinlaisia ongelmia on hänelläkin, tällähetkellä hän on päiväkodissa kahden paikalla suuren tuen tarpeensa vuoksi. Ongelmat hänellä ovat lähinnä tarkkaavaisuudessa ja keskittymiskyvyssä, poika on erittäin lahjakas toisissa asioissa, toisia taas kieltäytyy täysin tekemästä. Esim. piirtämään hänet pakotettiin alussa, joka päivä otettiin kynät ja piirrettiin tietty aika. Tällä hetkellä hän piirtää erittäin innokkaasti (vähän liiankin, välillä on komennettava uloskin). Puheeseen hän poimii sanontoja tietokonepeleistä, telkkarista tai aikuisten puheesta, ja toistelee niitä, joskus vähän oudoissakin yhteyksissä. Asiat täytyy aina yrittää selvittää tarkkaan, koska poika yhdistelee asioita mielessään, jolloin niiden merkitys voi muuttua täysin.( esim. lääkriin ei suostunut aikanaan, koska oli vakuuttunut, että lääkäri poraa käsivarteen reiän ja laittaa letkua myöten myrkkyä. Oli nähnyt minut sairaalassa hiukan kipeänä leikkauksen jälkeen, ja tippaletkun kanssa.) Ennen tuntui elämä vaikealta ja raskaalta, mutta nyt tuntuu helpottavan, olen vihdoinkin kokenut saavani apua ja tukea lasteni kanssa. Esim kotikunnan lapsipsykologi osasi antaa erittäin hyviä käytännön vinkkejä ongelmatilanteisiin. lisäksi olemme alkaneet piirtää asioita, esim. ulko-oveen on piirretty ulkoilusäännöt, joita silloin tällöin kertaillaan, alussa kuitenkin aina ulos mennessä pojan piti itse kertoa meille säännöt. Yleensäkin poikaa pyydetään toistamaan ohjeet, ja varmistetaan että hän on myös ymmärtänyt ne. Sen olen kuitenkin huomannut, että silloin kun on itse väsynyt ja uupunutkaikkien touhujen vuoksi - olen töissä ja opiskelen, ja yritän hoitaa perheeni mahdollisimman hyvin- tuntuvat lastenkin ongelmat suuremmilta. siksi pyrin pitämään huolta omasta jaksamisestanikin.
- Äiti vm-77-
Apgerpisteet oli 2/4/6 ja syntyi vihreästä lapsivedestä ja ktg:ssä oli jäykkyyttä. Poika oli alkuun vaisu ja veltto, pulssi yli 100, maskiventilaation jälkeen intuboitu muutaman minuutin iässä ja ensimmäiset spontaanit hengitysliikkeet 10 min iässä, kunnolliset liikkeet vasta 45 min iässä. Meidän pojalle kehittyi pulmonaalihypertensio johon tarvitsi tiheätaajuus ventilaattoria ja typpimonoksidihoitoa.
Meidän pojallemme ei riittänyt mikä tahansa hengityskone vaan se oli vaativimmasta päästä haettava erikseen.
Meillä poika nukkuu yöt hyvin, mutta tarvitsee nukuttajan joka rasittaa kun hän saa hirveet raivarit jos jättää sänkyyn pullon kanssa.
Kuulostaa jokseenkin tutulta tuo raivarit, mutta osaa hän olla hyvän tuulinenkin.
Meillä myös ymmärtää hyvin puhetta esim vie vaippa roskikseen niin kyllä hän vie roskikseen.
Toiseksi sanon sen vielä ilman kuulokojetta niin joskus tuntuu onkohan tuo kuulokoje koko elämän ajan vai voiskohan ne vaan kokeilla sitä jotta hän oppisi puhumaan kaikki äänteet kunnolla.
Hän kuulee minun mielestäni ihan ok, mutta kyllähän he ovat sielä kuulokeskuksessa tutkineet sen aivorunko testin ja siellä selvis, että on selvää kuulon alenemaa.
Tämä sinun vanhempi poika kuulostaa ihan minun vanhemmalta pojalta tää mun vanhempi poika täytti 8 v nyt mennyt taas hyvin eteen päin, mutta edelleen on sellasta et on joskus vähän poissa oleva ja jää omiin ajatuksiinsa eikä oikein pysty keskittymään joten oli pienryhmä paras vaihtoehto hänelle 10 lasta luokalla.
Sellastahan se meidänkin elämä on päivä kerralla mennään ja katotaan mitä tuleman pitää.
Tänään oltiin lasten neurologin ja fysioterapian vastaan otolla ja siellä meidän pienestä sanottiin, Että kehitys menee ihan hyvin ja seuraavan ajan antoi varmuudeksi 3 vuotiaana katsotaan kehitystä uudelleen.
Tässä vaiheessa eivät nähneet tarvetta aikaisemmin joten totesivat vasta 3 vuotiaana näkevänsä kehityksen uudelleen.
Kyllähän se pelottaa tämä kun ei tiedä ikinä mitä tulee eteen.
Kiva kuitenkin, etten ole ainut jolla on samoja ongelmia.
Oliko sinulla kaksi poikaa?
Olen kuullut, että poikien ongelma on se, että tulee puheenkehitykseen ongelmia.
Tytöillä harvemmin esiintyy ongelmia sillä alueella tai sitten se huomataan tytöillä myöhempään.
Kyllä vanhemman pojan luokalla on kaksi tyttöäkin joten kyllä voi tytöilläkin olla samoja ongelmia.
Itselläni ei tyttöä ole niin en tiedä siitä sen enempää.
Missä iässä sinun poika oppi kävelemään?
Meillä oppi 1v2kk iässä kunnolla kävelemään.
Kiitos kun vastasit! - mutsi
Äiti vm-77- kirjoitti:
Apgerpisteet oli 2/4/6 ja syntyi vihreästä lapsivedestä ja ktg:ssä oli jäykkyyttä. Poika oli alkuun vaisu ja veltto, pulssi yli 100, maskiventilaation jälkeen intuboitu muutaman minuutin iässä ja ensimmäiset spontaanit hengitysliikkeet 10 min iässä, kunnolliset liikkeet vasta 45 min iässä. Meidän pojalle kehittyi pulmonaalihypertensio johon tarvitsi tiheätaajuus ventilaattoria ja typpimonoksidihoitoa.
Meidän pojallemme ei riittänyt mikä tahansa hengityskone vaan se oli vaativimmasta päästä haettava erikseen.
Meillä poika nukkuu yöt hyvin, mutta tarvitsee nukuttajan joka rasittaa kun hän saa hirveet raivarit jos jättää sänkyyn pullon kanssa.
Kuulostaa jokseenkin tutulta tuo raivarit, mutta osaa hän olla hyvän tuulinenkin.
Meillä myös ymmärtää hyvin puhetta esim vie vaippa roskikseen niin kyllä hän vie roskikseen.
Toiseksi sanon sen vielä ilman kuulokojetta niin joskus tuntuu onkohan tuo kuulokoje koko elämän ajan vai voiskohan ne vaan kokeilla sitä jotta hän oppisi puhumaan kaikki äänteet kunnolla.
Hän kuulee minun mielestäni ihan ok, mutta kyllähän he ovat sielä kuulokeskuksessa tutkineet sen aivorunko testin ja siellä selvis, että on selvää kuulon alenemaa.
Tämä sinun vanhempi poika kuulostaa ihan minun vanhemmalta pojalta tää mun vanhempi poika täytti 8 v nyt mennyt taas hyvin eteen päin, mutta edelleen on sellasta et on joskus vähän poissa oleva ja jää omiin ajatuksiinsa eikä oikein pysty keskittymään joten oli pienryhmä paras vaihtoehto hänelle 10 lasta luokalla.
Sellastahan se meidänkin elämä on päivä kerralla mennään ja katotaan mitä tuleman pitää.
Tänään oltiin lasten neurologin ja fysioterapian vastaan otolla ja siellä meidän pienestä sanottiin, Että kehitys menee ihan hyvin ja seuraavan ajan antoi varmuudeksi 3 vuotiaana katsotaan kehitystä uudelleen.
Tässä vaiheessa eivät nähneet tarvetta aikaisemmin joten totesivat vasta 3 vuotiaana näkevänsä kehityksen uudelleen.
Kyllähän se pelottaa tämä kun ei tiedä ikinä mitä tulee eteen.
Kiva kuitenkin, etten ole ainut jolla on samoja ongelmia.
Oliko sinulla kaksi poikaa?
Olen kuullut, että poikien ongelma on se, että tulee puheenkehitykseen ongelmia.
Tytöillä harvemmin esiintyy ongelmia sillä alueella tai sitten se huomataan tytöillä myöhempään.
Kyllä vanhemman pojan luokalla on kaksi tyttöäkin joten kyllä voi tytöilläkin olla samoja ongelmia.
Itselläni ei tyttöä ole niin en tiedä siitä sen enempää.
Missä iässä sinun poika oppi kävelemään?
Meillä oppi 1v2kk iässä kunnolla kävelemään.
Kiitos kun vastasit!Moi!
Kysyit siitä kävelemisestä: Meillä oli alussa vähän motoriikan ongelmia, ihan alussa käytti laiskasti vasenta puolta, ja oli muutenkin hyvin jäykkä lapsi. Nukkuessaan ja sylissä ollessaan väänsi itseään kaarelle. Asia korjaantui paljon sillä, että fysioterapiassa annettiin asento-ohjeita, esim. miten kannattaa pitää sylissä, tai kuinka tuetaan nukkumaan. Pukiessa joskus joutuu edelleenkin pyytämään poikaa taittamaan jalkoja, mutta ei usein. Kenkiä on vaikea laittaa, kun varpaat menevät koukkuun vasemmasta jalasta. poika oli erittäin hidas liikkumaan, oppi ryömimään vasta 7 kk:n iässä, mutta viikon sisällä oppikin sitten konttaamaan ja nousi puita pitkin jaloilleen. Varsinaisesti lähti kävelemään 1 v 1 kk:n iässä, sitä ennen ei ollut edes kiinnostusta, liekö vaan laiskuutta...
Nyt on meillä pienemmällä varmaankin jonkinlainen uhmaikä, protestoi kovasti hoidossa oloa. Joka kerta kotiintullessa saa raivarin, purkaa ilmeisesti jotenkin ikäväänsä. Nyt siihen osaa jo kuitenkin suhtautua, eikä se tunnu niin pahalta kuin aikaisemmin. Naapuritkin ovat oppineet pojan oikut, eivätkä enää jaksa ihmetellä huutoa. Olemme kaikesta avoimesti puhuneet heillekin, ei tuntunut sitten niin pahalta, kun vauva itki kaiket yöt niin, että naapuritkin kuulivat...
kaikenkaikkiaan lapsi on kuitenkin ihana persoonallisuus. Hyvänä hetkenä hän on itse aurinkoisuus, ja nauttii huomion keskipisteenä olosta yöli kaiken. Kääntöpuoli kolikosta onkin sitten se, että hän on äärettömän mustasukkainen, mummolassakin vahtii väkeä ominaan.
Tällä hetkellä pohdimme vanhemman pojan koulua, ajatus on muuttaa sellaiselle alueelle, jossa on pieni koulu. Aikaa on kuitenkin vielä, ensivuonna alkaa vasta eskari.
Nämä asiat ovat kuitenkin niitä, joiden kanssa on vaan opittava elämään. Ja toisaalta, jokainen lapsi tuo tullessaan jossakin määrin myös murheita, saan olla onnellinen, että lapsillamme ei ole mitään vakavaa sairautta. Lähipiirissä on myös sellainen poika, joka on hoitovirheen seurauksena lopunikäisellä lääkityksellä, ja todella hoitoa tarvitseva, vaikka muuten on normaali poika. Vanhemmille on kuitenkin erittäin raskasta se, että poika on paljon sairaalassa, odotettavissa on elinsiirto, jne.. Lisäksi lapsi sitoo täysin, esim. katetroinnit muutaman tunnin välein ovat raskaita, omat menot on järjestettävä täysin sen mukaan.
Koen olevani onnekas, lääkärin mukaan valtaosa kohdunrepeämätapauksista johtaa lapsen vaikeaan vammautumiseen tai jopa kuolemaan. Siihen suhteutettuna siis kaikki on hyvin!
Hyvää jatkoa teille, ja iloista joulunodotusta!!! - Äiti vm-77-
mutsi kirjoitti:
Moi!
Kysyit siitä kävelemisestä: Meillä oli alussa vähän motoriikan ongelmia, ihan alussa käytti laiskasti vasenta puolta, ja oli muutenkin hyvin jäykkä lapsi. Nukkuessaan ja sylissä ollessaan väänsi itseään kaarelle. Asia korjaantui paljon sillä, että fysioterapiassa annettiin asento-ohjeita, esim. miten kannattaa pitää sylissä, tai kuinka tuetaan nukkumaan. Pukiessa joskus joutuu edelleenkin pyytämään poikaa taittamaan jalkoja, mutta ei usein. Kenkiä on vaikea laittaa, kun varpaat menevät koukkuun vasemmasta jalasta. poika oli erittäin hidas liikkumaan, oppi ryömimään vasta 7 kk:n iässä, mutta viikon sisällä oppikin sitten konttaamaan ja nousi puita pitkin jaloilleen. Varsinaisesti lähti kävelemään 1 v 1 kk:n iässä, sitä ennen ei ollut edes kiinnostusta, liekö vaan laiskuutta...
Nyt on meillä pienemmällä varmaankin jonkinlainen uhmaikä, protestoi kovasti hoidossa oloa. Joka kerta kotiintullessa saa raivarin, purkaa ilmeisesti jotenkin ikäväänsä. Nyt siihen osaa jo kuitenkin suhtautua, eikä se tunnu niin pahalta kuin aikaisemmin. Naapuritkin ovat oppineet pojan oikut, eivätkä enää jaksa ihmetellä huutoa. Olemme kaikesta avoimesti puhuneet heillekin, ei tuntunut sitten niin pahalta, kun vauva itki kaiket yöt niin, että naapuritkin kuulivat...
kaikenkaikkiaan lapsi on kuitenkin ihana persoonallisuus. Hyvänä hetkenä hän on itse aurinkoisuus, ja nauttii huomion keskipisteenä olosta yöli kaiken. Kääntöpuoli kolikosta onkin sitten se, että hän on äärettömän mustasukkainen, mummolassakin vahtii väkeä ominaan.
Tällä hetkellä pohdimme vanhemman pojan koulua, ajatus on muuttaa sellaiselle alueelle, jossa on pieni koulu. Aikaa on kuitenkin vielä, ensivuonna alkaa vasta eskari.
Nämä asiat ovat kuitenkin niitä, joiden kanssa on vaan opittava elämään. Ja toisaalta, jokainen lapsi tuo tullessaan jossakin määrin myös murheita, saan olla onnellinen, että lapsillamme ei ole mitään vakavaa sairautta. Lähipiirissä on myös sellainen poika, joka on hoitovirheen seurauksena lopunikäisellä lääkityksellä, ja todella hoitoa tarvitseva, vaikka muuten on normaali poika. Vanhemmille on kuitenkin erittäin raskasta se, että poika on paljon sairaalassa, odotettavissa on elinsiirto, jne.. Lisäksi lapsi sitoo täysin, esim. katetroinnit muutaman tunnin välein ovat raskaita, omat menot on järjestettävä täysin sen mukaan.
Koen olevani onnekas, lääkärin mukaan valtaosa kohdunrepeämätapauksista johtaa lapsen vaikeaan vammautumiseen tai jopa kuolemaan. Siihen suhteutettuna siis kaikki on hyvin!
Hyvää jatkoa teille, ja iloista joulunodotusta!!!ja kaksi noin sanottua erityis tapausta.
Olemme myöskin ajatellut tuota paikkakunta vaihdosta.
Meillä kun mökki vihdin nummelassa sinne ei ole kun 50 km matkaa ollaan mietitty jos sinne rakannetaan oma talo.
Kyllä siellä toisellaiset koulut on.
Meillä ei koskaan ole ollut motoriikan alueella mitään ongelmia.
Meijän pikku vesseli matkii meijän keskimmäistä poikaa kun hän pelaa hjk:ssa jalkista niin menee kovasti hänen perässään ja haalii itselleen kaikki mailat mitä vaan löytyy.
Todella motoriikka hallussa.
Meillä nyt tuntuu ainoastaan ton kuulo puolella ja siitä liittyen puheeseen ongelma joka väkisinkin tulee niillä lapsilla joilla on kuulon alenema.
Tänään hän oppi sanomaan apu sanasta apulaite mitkä laitetaan hänen korviinsa ja sekin oli ilo kuulla et jotain uutta oppii.
Meijän pikkunen on tottunut isoveljien kautta päiväkotiin, että uskon ettei siinä ole ongelmia sitten kun töihin menen.
Vielä kylläkin olen kotona.
Yritän kuitenkin olla niin kauan kuin suinkin kotona ja antaa kaiken mahdollisen huomion hänelle.
Minun isompien poikien välillä kun on vaan 1½ vuotta eroo siinä ei toiselle pelkästää voinut jakaa huomioo kun oli tässä keskimmäisessä pojassa kiinni koko ajan onneks tää on eri kun on jo niin isot pojat joille ei niin paljoo tarvitse jakaa sitä huomiota.
Totta kai luen aina välillä ilta satuja tai sitten vaan olen heidän huoneessan juttelemassa päivän tapahtumista ja osoitan kiinnostusta heihinkin.
Kyllä olen sitä mieltä kanssa, että saa olla kiitollinen ettei pahemmin käynyt.
Onko sinulla mies joka on paljon mukana kaikessa arkipäivän asioissa?
Minulla mies on töissä mut on mukana niin paljon kuin suinkin.
Osaa ne lapset olla kyllä ihaniakin en kyl luopuis niistä.
On kiva kun olet jaksanu kirjoittaa minulle.
Hyvää ja rauhallista joulua myös teidän perheelle! - mutsi
Äiti vm-77- kirjoitti:
ja kaksi noin sanottua erityis tapausta.
Olemme myöskin ajatellut tuota paikkakunta vaihdosta.
Meillä kun mökki vihdin nummelassa sinne ei ole kun 50 km matkaa ollaan mietitty jos sinne rakannetaan oma talo.
Kyllä siellä toisellaiset koulut on.
Meillä ei koskaan ole ollut motoriikan alueella mitään ongelmia.
Meijän pikku vesseli matkii meijän keskimmäistä poikaa kun hän pelaa hjk:ssa jalkista niin menee kovasti hänen perässään ja haalii itselleen kaikki mailat mitä vaan löytyy.
Todella motoriikka hallussa.
Meillä nyt tuntuu ainoastaan ton kuulo puolella ja siitä liittyen puheeseen ongelma joka väkisinkin tulee niillä lapsilla joilla on kuulon alenema.
Tänään hän oppi sanomaan apu sanasta apulaite mitkä laitetaan hänen korviinsa ja sekin oli ilo kuulla et jotain uutta oppii.
Meijän pikkunen on tottunut isoveljien kautta päiväkotiin, että uskon ettei siinä ole ongelmia sitten kun töihin menen.
Vielä kylläkin olen kotona.
Yritän kuitenkin olla niin kauan kuin suinkin kotona ja antaa kaiken mahdollisen huomion hänelle.
Minun isompien poikien välillä kun on vaan 1½ vuotta eroo siinä ei toiselle pelkästää voinut jakaa huomioo kun oli tässä keskimmäisessä pojassa kiinni koko ajan onneks tää on eri kun on jo niin isot pojat joille ei niin paljoo tarvitse jakaa sitä huomiota.
Totta kai luen aina välillä ilta satuja tai sitten vaan olen heidän huoneessan juttelemassa päivän tapahtumista ja osoitan kiinnostusta heihinkin.
Kyllä olen sitä mieltä kanssa, että saa olla kiitollinen ettei pahemmin käynyt.
Onko sinulla mies joka on paljon mukana kaikessa arkipäivän asioissa?
Minulla mies on töissä mut on mukana niin paljon kuin suinkin.
Osaa ne lapset olla kyllä ihaniakin en kyl luopuis niistä.
On kiva kun olet jaksanu kirjoittaa minulle.
Hyvää ja rauhallista joulua myös teidän perheelle!Mieheni osallistuu lasten hoitoon aina kun mahdollista, mutta matkatyö vaikuttaa paljon perheemme arkeen. onneksi hänen työmatkansa on etupäässä 2-3 päivää viikossa, harvoin on pois yli viikkoa kerrallaan. Silloin kun mieheni on kotona teen itse pidempää päivää, ilta- ja yövuoroja, koska lasten hoidon vuoksi en pysty niitä muulloin tekemään. Onneksi oma työnantajani joustaa erittäin paljon, enkä ole joutunut viemään lapsia vuorohoitoon. Joutuisivat olemaan siellä joskus vuorokaudenkin putkeen, jos iltavuoron jälkeen olisi aamuvuoro, ja se tuntuu todella huonolta vaihtoehdolta. Lisäksi he joutuisivat vaihtamaan nykyisistä tutuista hoitopaikoistaan... Jos joskus tulee tiukka paikka, olen valmis irtisanoutumaan työstäni.
Tällä hetkellä minulla on vauvakuume, mutta mieheni ei halua lisää lapsia suurten riskien vuoksi. Saa nähdä kuinka käy sen asian vuosien saatossa, nyt olen jättänyt asian tarkoituksella hiukan syrjään. Enkä oikein ole vielä keksinyt kuinka voisin ottaa raskausajan rauhallisesti tässä elämäntilanteessa, kun pitäisi varautua mm. sairaalassa makaamiseenkin siltä varalta, että kaikki ei menekään ihan hyvin. Jo edellisissä raskauksissa on näitä jaksoja ollut, ja riskit ovat vaan kasvaneet..
Mutta nyt jatkan joulusiivousta, on viimeinen vapaapäivä ennen joulua, joten se on käytettävä hyväkseen. Onneksi saatiin eilen uudet kaapit, joihin on hyvä piilottaa tavaroita...
Onnellista joulun aikaa Sinulle ja perheellesi! - Alkuperäinen kirjoittaja
mutsi kirjoitti:
Mieheni osallistuu lasten hoitoon aina kun mahdollista, mutta matkatyö vaikuttaa paljon perheemme arkeen. onneksi hänen työmatkansa on etupäässä 2-3 päivää viikossa, harvoin on pois yli viikkoa kerrallaan. Silloin kun mieheni on kotona teen itse pidempää päivää, ilta- ja yövuoroja, koska lasten hoidon vuoksi en pysty niitä muulloin tekemään. Onneksi oma työnantajani joustaa erittäin paljon, enkä ole joutunut viemään lapsia vuorohoitoon. Joutuisivat olemaan siellä joskus vuorokaudenkin putkeen, jos iltavuoron jälkeen olisi aamuvuoro, ja se tuntuu todella huonolta vaihtoehdolta. Lisäksi he joutuisivat vaihtamaan nykyisistä tutuista hoitopaikoistaan... Jos joskus tulee tiukka paikka, olen valmis irtisanoutumaan työstäni.
Tällä hetkellä minulla on vauvakuume, mutta mieheni ei halua lisää lapsia suurten riskien vuoksi. Saa nähdä kuinka käy sen asian vuosien saatossa, nyt olen jättänyt asian tarkoituksella hiukan syrjään. Enkä oikein ole vielä keksinyt kuinka voisin ottaa raskausajan rauhallisesti tässä elämäntilanteessa, kun pitäisi varautua mm. sairaalassa makaamiseenkin siltä varalta, että kaikki ei menekään ihan hyvin. Jo edellisissä raskauksissa on näitä jaksoja ollut, ja riskit ovat vaan kasvaneet..
Mutta nyt jatkan joulusiivousta, on viimeinen vapaapäivä ennen joulua, joten se on käytettävä hyväkseen. Onneksi saatiin eilen uudet kaapit, joihin on hyvä piilottaa tavaroita...
Onnellista joulun aikaa Sinulle ja perheellesi!Rauhallista joulua myös teidän perheelle ja kiitos kun vastailit.
- äpälä
noista kuulokojeista...lapseni on syntymäkuuro ja hän syntyi täysin kuulevaan ympäristöön. alkuun oli hankaluuksia niiden kojeiden kanssa,mutta kyllä se siitä...ei teidän auta kun hyväksyä tilanne ja olla onnellisia että hänellä on vain kuulon alenema,huonomminkin olisi voinut käydä.yrittäkääpä puhua kuulokeskuksessa että pääsisitte valkoiseen taloon sova kurssille(sopeutumisvalmennus)siellä saa paljon tietoa ja vertaistukea.kyllä se huonokuuloinen on aina huonokuuloinen,ei ne viat iänmyötä häviä... muta onnea ja menestystä teille!
- Alkuperäinen kirjoittaja
Minulle sanottiin, että poika oppii kaikki äänteet kuulokojeen avulla ja voi halutessaan päättää pitääkö niitä laitteita korvissaan vai ei sitten kun tulee isommaksi.
Siis minun pojalla on lievä kuulon alenema joka todettiin vauvana noin 5 kk iässä.
Minusta hän kyllä kuulee kun sanon hänelle ilman kuulokojetta, että vie vaippa roskikseen niin hän ymmmärtää ja kuulee sen niin ei tässä kyllä ole kysymys kovin pahasta kuulonalenemasta.
Tässä viikko sitten juttelin erään rouvvan kanssa ja hänellä oli sama juttu kuin minulla ja hän sanoi, että se oli väärä hälytys ja kuulo olikin ihan ok.
Paremmin sen tietää lapsi itse siinä 4-5 vuoden iässä kun osaa itse kertoa kuulemastaan äänistä.
Siinä olet oikeassa, että meillä kävi tuuri siinä, ettei pahemmin käyny.
Oliko sinun lapsella vaikea syntymä?
Siis sinun lapsi on täysin kuuro vai?
Miten hänellä on kuulokojeet kun minulle sanottiin, että kuuroilla ei ole kuulokojeita vaan heillä on viittomat.
Ei meillä ole elämä ollut helppoa tiedän sen kun on jo yksi lapsi jolla vaikeeta.
Hyvin tullaan toimeen ja joskus tuntuu, ettei jaksa mutta sitten niitä voimia aina tulee.
Hän on oppinut uusia sanoja muutaman taas tän viime sairaala käynnin jälkeen.
on ilo seurata häntä kuinka iloinen lapsi hän on vaikka ne kuulokojeet ovatkin niin ei se haittaa pärjätään me ihan ok.
Nyt pitää alkaa siivoileen.
Hyvää ja rauhallista joulua sinulle ja lapsellesi. - minä taas...
Alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:
Minulle sanottiin, että poika oppii kaikki äänteet kuulokojeen avulla ja voi halutessaan päättää pitääkö niitä laitteita korvissaan vai ei sitten kun tulee isommaksi.
Siis minun pojalla on lievä kuulon alenema joka todettiin vauvana noin 5 kk iässä.
Minusta hän kyllä kuulee kun sanon hänelle ilman kuulokojetta, että vie vaippa roskikseen niin hän ymmmärtää ja kuulee sen niin ei tässä kyllä ole kysymys kovin pahasta kuulonalenemasta.
Tässä viikko sitten juttelin erään rouvvan kanssa ja hänellä oli sama juttu kuin minulla ja hän sanoi, että se oli väärä hälytys ja kuulo olikin ihan ok.
Paremmin sen tietää lapsi itse siinä 4-5 vuoden iässä kun osaa itse kertoa kuulemastaan äänistä.
Siinä olet oikeassa, että meillä kävi tuuri siinä, ettei pahemmin käyny.
Oliko sinun lapsella vaikea syntymä?
Siis sinun lapsi on täysin kuuro vai?
Miten hänellä on kuulokojeet kun minulle sanottiin, että kuuroilla ei ole kuulokojeita vaan heillä on viittomat.
Ei meillä ole elämä ollut helppoa tiedän sen kun on jo yksi lapsi jolla vaikeeta.
Hyvin tullaan toimeen ja joskus tuntuu, ettei jaksa mutta sitten niitä voimia aina tulee.
Hän on oppinut uusia sanoja muutaman taas tän viime sairaala käynnin jälkeen.
on ilo seurata häntä kuinka iloinen lapsi hän on vaikka ne kuulokojeet ovatkin niin ei se haittaa pärjätään me ihan ok.
Nyt pitää alkaa siivoileen.
Hyvää ja rauhallista joulua sinulle ja lapsellesi.lapseni odotus ja syntymä aivan normaaleja mutta kuulovamman syytä ei ole selvinnyt. hän on siis syntymäkuuro mutta ensin yritimme saada äänimaailmaa kuulokojeilla. hän ei kuitenkaan hyötynyt tavallisista kojeista ja päätimme antaa luvan sisäkorva-istute leikkaukseen. nyt 2,5v kuluttua tämä meidän täysin kuuro lapsemme kuulee ja puhuu :) ilman tätä implanttia hän on täysin kuuro... elämä laittaa esteitä matkalle mutta kyllä niistä selviää...
- krist.
minä taas... kirjoitti:
lapseni odotus ja syntymä aivan normaaleja mutta kuulovamman syytä ei ole selvinnyt. hän on siis syntymäkuuro mutta ensin yritimme saada äänimaailmaa kuulokojeilla. hän ei kuitenkaan hyötynyt tavallisista kojeista ja päätimme antaa luvan sisäkorva-istute leikkaukseen. nyt 2,5v kuluttua tämä meidän täysin kuuro lapsemme kuulee ja puhuu :) ilman tätä implanttia hän on täysin kuuro... elämä laittaa esteitä matkalle mutta kyllä niistä selviää...
Poikani kuulovamma todettiin vasta 1v 9kk iässä ja hänen kuulonsa oli myös niin huono, että hänet implantoitiin 2003 joulukuussa.Jos olet kiinnostunut kertomaan teistä enemmän,niin ota yhteyttä.Ei ole muita tuttuja/ystäviä samanlaisia:)
- krist.
minä taas... kirjoitti:
lapseni odotus ja syntymä aivan normaaleja mutta kuulovamman syytä ei ole selvinnyt. hän on siis syntymäkuuro mutta ensin yritimme saada äänimaailmaa kuulokojeilla. hän ei kuitenkaan hyötynyt tavallisista kojeista ja päätimme antaa luvan sisäkorva-istute leikkaukseen. nyt 2,5v kuluttua tämä meidän täysin kuuro lapsemme kuulee ja puhuu :) ilman tätä implanttia hän on täysin kuuro... elämä laittaa esteitä matkalle mutta kyllä niistä selviää...
se viesti oli tarkoitettu sinulle, tästä aiheesta poiketen....
- äpälä
krist. kirjoitti:
Poikani kuulovamma todettiin vasta 1v 9kk iässä ja hänen kuulonsa oli myös niin huono, että hänet implantoitiin 2003 joulukuussa.Jos olet kiinnostunut kertomaan teistä enemmän,niin ota yhteyttä.Ei ole muita tuttuja/ystäviä samanlaisia:)
vertaistukea on vaikea saada kun lapset on niin ympäri suomea :( oletteko käyneet valkeassa talossa sova kurssilla? siellähän on taas tulossa implantoitujen kurssi... oletteko liittyneet lapci ry:hyn? linkki http://www.lapci.fi/ sitä kautta pääsee myös implantti listalle(siis sähköpostilista)jota kautta saa yhteyksiä aikuisiin implantoituihin ja implantti lasten vanhempiin... missä teidän lapsi implantoitiin? me käydään oulussa....jospa saan siut viel kiinni tätä kautta ku en hoksannut aiemmin käydä kuikkaa :)
- minä taas :)
krist. kirjoitti:
Poikani kuulovamma todettiin vasta 1v 9kk iässä ja hänen kuulonsa oli myös niin huono, että hänet implantoitiin 2003 joulukuussa.Jos olet kiinnostunut kertomaan teistä enemmän,niin ota yhteyttä.Ei ole muita tuttuja/ystäviä samanlaisia:)
eli siis meidän ipana syntyi syksyllä 2000 ja diagnoosi tehtiin 7kk iässä. implantoitiin helmikuussa 2002 eli 1v5kk iässä.
- Krist.
krist. kirjoitti:
se viesti oli tarkoitettu sinulle, tästä aiheesta poiketen....
Apua miten saisin teihin yhteyden..???
- Krist.
minä taas :) kirjoitti:
eli siis meidän ipana syntyi syksyllä 2000 ja diagnoosi tehtiin 7kk iässä. implantoitiin helmikuussa 2002 eli 1v5kk iässä.
Olit käynyt täällä eilen.Eli toivoa on saada yhteyttä.Turussa on leikattu ja lapseni on samana vuonna syntynyt.En ole käynyt valkeassa talossa.Mutta olen tuossa lapsici.ry. Minulla on kaikesta melko vähän tietoa.Alussa sain hieman enemmän tietoa kaikesta, mutta nyt koko homma pysähtynyt tähän, että leikkaus on tehty ja ei siitä sen enempää.Se harmitta minua paljon, olisi kiva, että olisi joku jolla on sama tilanne ja ymmärtäisi asiasta ja jolle voisi puhua yms...
- äpälä
Krist. kirjoitti:
Apua miten saisin teihin yhteyden..???
laita sähköpostia : [email protected]
saa nähdä paljonko tulee asiattomia viestejä muilta mut onneksi ei ole mun "virallinen" posti :) - minä taas
äpälä kirjoitti:
laita sähköpostia : [email protected]
saa nähdä paljonko tulee asiattomia viestejä muilta mut onneksi ei ole mun "virallinen" posti :)vaikka olen kuinka yrittänyt lähettää sähköpostia niin ei tule perille, vai miten on?????
- mie
minä taas kirjoitti:
vaikka olen kuinka yrittänyt lähettää sähköpostia niin ei tule perille, vai miten on?????
tarkistin osoitteen varmaan viiteen kertaan ja kyl pitäis toimia...oli tullut muutakin postia(ei kylläkään häiriö)joten pitäis kustin polkee :) odottelen...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta852228- 491926
Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt231838Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu74162550+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin101588- 771492
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo241393Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61352- 721311
En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121304