Mistä vertaistukea netistä?

Etsijätyttö

Onko internetissä aktiivisia keskustelupalstoja tms sivuja joista löytää vertaistukea? Olen 24-vuotias nainen ja elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä. Takana on vuosien kamppailu koulukiusaamisen aiheuttamien seurausten kanssa ja olen päätynyt eräänlaiseen turtaan olotilaan. Olen käynyt lukion ja ammattikoulun, mutta en ole tällä hetkellä sellaisessa kunnossa, että pystyisin töihin tai opiskelemaan. Motivaatiota ei ole juuri mihinkään, mielihyvää on vaikea saada mistään. Itsemurhaa en kykene tekemään. Ystäviä on, mutta ei sellaisia, jotka olisivat kanssani täysin samalla aaltopituudella. Erosin juuri poikaystävästäni, koska minun oli vaikea löytää intohimoa suhteeseen. Mielelläni löytäisin samanlaisessa elämäntilanteessa olevia tai samalla tavalla ajattelevia/kokevia ihmisiä joiden kanssa vaihtaa ajatuksia ja mahdollisesti ystävytyäkin jos synkkaa..

25

5279

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • heyoo
    • Mollimoukku

      Kuulostaa ihan helvetin tutulta nuo ajatuksesi. Jos olet Turun seudulta, niin täällä olis sitä vertaistukea olemassa. Olisi ihan oikeasti tosi kiva päästä juttelemaan jonkun kanssa, jonka kanssa ihmissuhdejutut on menneet vituilleen. Tuntuu, että on niin yksin omien ajatuksien kanssa. Täältä mut saa halutessaan kiinni: [email protected].

      t. Nimimerkki lomaa on, mutta mitä helvettiä sen kanssa tekisin...

      • erifoorumit

      • nythuomasin

        Empä tajunnut että tuo palsta on lopetettu käytöstä. Outo homma kun on jätetty muuten näkyviin.


      • jaavainäin
        erifoorumit kirjoitti:

        Hieman ihmettelen miksi tarvitsee olla kaksi eri foorumia?

        http://www.aspalsta.net/

        Nyt huomasin että tuo on lopetettu käytöstä...


    • Toinen_masentunut

      Hei!

      Olen 26-vuotias mies ja minulla on myös kokemuksia koulukiusaamisesta ja sen aiheuttamista traumoista. Lapsuuteni oli muutenkin vaikea moniongelmaisen äitini takia. Masennukseen sairastuin ensimmäisen kerran jo vuosia sitten, mutta pääsin siitä pitkän taistelun jälkeen eroon, lopullisesti kuitenkin vasta löydettyäni elämäni ensimmäisen pitkäkestoisen parisuhteen. Nyt olen sellaisessa tilanteessa, että kumppanini jätti minut juuri vähän aikaa sitten ja se laukaisi uudelleen masennukseni, joka tällä kertaa onkin tasoltaan aika vaikea. En tiedä, jaksanko jatkaa enää opiskeluitani ainakaan pitkään aikaan ja työtä en voi kuvitellakaan tässä tilanteessa. Minulla on muutama läheinen ystävä, mutta heilläkin on omat elämänsä, enkä koe ylipäänsä, että ystävät voisivat täyttää parisuhteettomuuden synnyttämää aukkoa elämässäni.

      Jos haluat vaihtaa ajatuksia ja tutustua, voit kirjoittaa minulle osoitteeseen
      [email protected]

    • väsynytjatkamaan

      Moi! Oon 21-vuotias nainen ja koen olevani aivan yksin tämän masennuksen kanssa. En innostu mistään ja haluaisin vain, että elämäni päättyisi jo. Jos kiinnostaa vaihtaa kuulumisia niin mulle saa laittaa s-postia: [email protected]. Elämänkipinä olisi vielä mutta olen henkisesti todella väsynyt. Tuttuvia ja kavereita on mutta ei todellisia ystäviä, joten vertaistuki olisi tarpeen...

    • tukinetti

      www.tukinet.net
      Tuolla sivustolla voit mm. kirjoittaa omalle tukihenkilölle tai ihan vain vaikkapa foorumille. Jokainen viesti tarkistetaan ennen julkaisua siltä varalta, että se ei sisältäisi törkyä.

    • Etsijätyttö

      Kiitos vastauksista! Minulle voi sitten kirjoittaa osoitteeseen [email protected] jos kiinnostaa vaihtaa ajatuksia.T. aloittaja

    • 310

      Meinasin juuri alkaa kyselemään samaa asiaa. Oma läheiseni, nuori mies, on saanut diagnoosiksi keskivaikean masennuksen. Hänellä ei kuitenkaan ole mitään lääkitystä eikä hoitosuhdetta tms. Kysyisinkin nyt teiltä, erityisesti nuorilta, että millaista apua olisitte läheisiltänne toivoneet? Ja millaista apua olette saaneet? Omasta kokemuksesta muistan, että vertaistuki oli todella tärkeätä. Itse kärsin aikoinaan sosiaalisten tilanteiden pelosta, ja oli helpottavaa huomata muillakin olevan samoja ongelmia.

      • eräsihminen

        Varmaan riippuu tilanteesta mikä on toimivin apu. Jotkut hyötyvät lääkkeistä ja pääsevät pahimman yli niiden avulla, toisille ne taas eivät sovi. Pelkkien lääkkeiden varaan ei tietenkään kannata jättäytyä. Terapia auttaa monia, sen avulla päästään usein kiinni masennuksen syihin jne.

        Läheisten on usein vaikea suhtautua masentuneeseen, jos heillä itsellään ei ole kokemusta siitä. Neuvominen ja syyllistäminen eivät auta. Parasta on läsnäolo ja kuunteleminen. Jos tilanne on toivoton, parasta mitä läheiset voivat tehdä on ohjata masentunut ammattiavun pariin. Itse sain sairaalasta vertaistukea, ja sen ansiosta hyväksyin oman sairauteni. Hyväksyminen oli ensimmäinen askel parantumiseen.


    • paska_mikä_paska

      Voi widdu teidän kanssanna ja vertaistukinanna. Nykyisessä nettipaskamaailmassa ei ole enää mitään muuta kuin tämä paskateknologia ja nämä nettipaskasittiäiset. Niin kuin tämä suoli24 ylläpito feikkitarina ämmä, aivan mielisairas mielipuoli suoltamassa sitä paskaansa joka helvetin tuutin täyteen, nämä paskat on vielä verkostoituneet toisiin samanlaisiin mätipaskoihin. Vielä näille vertaistukia, nappi ottaan aina sellaisen tavatessa, siinä on ainoa oikea lääke paskoille.

      • Joko kaikki höyryt ulos?

        ...

        (Ilmeisesti...)

        Hienoa, sama aika ensiviikolla samana päivänä?
        Muista siihen mennessä lukea noin 64 tuntia yhteensä Suoli24:ää niin saamme taas samanlaisen session aikaiseksi, se avartaa...


    • yhäyksin

      Moi olen 45v .... Terveys meni sairaslomia ......takas töihin ..... Sairaslomia ...velka kasvoi ..... Vaimo ja laps lähti ..... En pysty omaa ammattia tekee ... Uusi ammatti jos kouluun pääsee .. Masentaa .. Kun kaikkea yrittää ja mitään ei käteen jää ... Tekee mieli luopua.. Vaijota siihen en ole liikaa elämältä pyytänyt .. Ihan normaalia elämää ... Mut ei näköjään sitä saa ..... Vielä jaksan yrittää .... Mutta tekee mieli luovuttaa .... Lääkkeillä tai pakokaasua ... .. Kun kaikki on mennyt .... Miksi jatkaa

    • EJOJM

      Nostellaanpas taas vanhaa, mutta tärkeää aihetta esiin. Itse olen sairastunut keskivaikeaan masennukseen 1/18, ja omaksi tunteiden ja patoutumien keinoksi päätin perustaa blogin. Jos siis kiinnostaa lukea vertaisen kokemuksia koulukiusaamisesta, huonosto itsetunnosta, masennuksesta, terapiasta ym. asioista, niin blogini löytyy täältä:

      http://www.lily.fi/blogit/enta-jos-olisin-joku-muu

      • einraivgn

        Luin blogiasi. Todella mielenkiintoista! Voimia sulle:-)


    • Autaitseäsi

      Intialaisen joogin mukaan paras lääke masentuneisuuteen on toisten auttaminen, siinä saa itsellekin välittämistä ja kiitollisuutta. Se auttaa myös karmallisesti ennen pitkää, kun hyvät teot ja toisten auttaminen johtavat siihen että itseäkin autetaan.

      • Anonyymi

        Jos jaksaa auttaa, niin hyvä. Itse en jaksa. Q


    • Anonyymi

      Onko ketään

    • Anonyymi

      Täälläkin yksi yksinäinen......

      • Anonyymi

        Oletko koittanut etsiä vertaistukea/juttelukaveria jotakin kautta? Onko onnistanut vai tuntuuko vaikealta? Minä voisin kyllä jutella


    • Anonyymi

      No täällä ois vertaistukea.........Oon ite 34-vuotias nainen ja työkyvyttömyyseläkkeellä myös.......... Sairastuin masennukseen jo yllä-asteella ja kotona oli vaikeat oltavat.........
      Mua koulukiusattiin myös ja oma äitini myöskin mitätöi ja väheksyi mua, johtuen siitä kasvatusmallista, minkä on ite omilta vanhemmiltaan saanu ja käyttäny sitä kasvatustapaa sitten muhun........... No, mä kävin peruskoulun dysfasialuokalla ja se dysfasia vaikutti mulla niin, että en hahmottanut kaikkia käytännön asioita, miten menivät ja sit tämän vuoksi mua haukuttiin yllä-asteella tyhmäks ja vähä-älyiseks, joka ei osannu mitään ja sit mua haukuttiin myös rumaks, joten mun itsetunto oli niin alhainen, että oisin voinu tappaa itteni.......... No tähän päivään asti oon kamppailu itsetunnon kanssa ja yrittäny kohottaa sitä ja joo, on se nyt parempi kuin nuorena, mutta silti se kokee kolhuja ja on ihme, etten ole tappanu itteeni vielä sen takia..........
      Aloin viiltelemään 15-16-vuotiaana ja 18-vuotiaana otin ekan kerran yliannostuksen lääkkeitä ja jouduin hoitoon vasten tahtoani...........
      Oon myös opiskeluajoilla kohannu työharjoittelussa hermostumista ja närkästymistä muilta sen takia, ku en ole dysfasian takia hahmottanut käytännön asioita ja se kohtaa pahasti itsetuntoon, vaikka ei pitäis, koska minkä mä sille voin, että oon tämmönen??
      En ole valinnu dysfasia itelleni ja pelaan niillä korteilla ja älyllä, mitkä mulla on..........
      No, nämä itsetunto asiat estää mua jonkin verran hakeutumasta työelämään, pelkään joutuvani työpaikkakiusatuksi ja silmätikuks näiden mun puutteiden takia, vaikka sehän on ihan muiden ongelma, jos eivät kestä erilaisuutta.......
      Oon myös kohannu henkistä väkivaltaa miehen puolelta niissä muutamassa ihmissuhteessa, mitä mulla on ollu ja sekin syö itsetuntoa.........
      Sen takia oon hyvin varauksellinen miesten ja uusien ihmisten kanssa.........
      No, mikä mua estää tappamasta itteeni, on mun koira ja sit yritän vain tsempata omaa itsetuntoa.........En vaan voi tehä itelleni mitään ja jättää mun koiraa oman onnensa nojaan, yksin sen pääsääntöisesti hoidan.......... Niin ja mua motivoi jatkamaan elämää eteenpäin myös artistit, joilla ei itelläänkään ollu helppo elämä ja silti ovat jatkaneet eteenpäin ja kaikki julkkikset, joilla on asiat samoin.......... Tiedän, että koen huonoa itsetuntoa aivan turhaan, koska mulla ei ole mitään syytä tuntea itteeni huonoksi ja ne ihmiset, jotka mua lyttää, eivät ole oikeassa mun suhteen eikä mun arvoisia, joten sellasiin ihmisiin katkaisen välit.......... Ne ihmiset ei tee mulle hyvää, joten, jos tää mun avaus nyt yhtään ketään teistä auttaa, niin hyvä, koska tiedän kyllä, että elämä ei ole helppoa ja koulukiusaaminen ja henkinen väkivalta jättää jäljet, mutta ne ihmiset ei oo sun arvosia ja pönkittää melko varmasti omaa huonoa itsetuntoaan polkemalla muita alas ja niitä ihmisiä ei kannata uskoa eikä kuunnella......... Mulla on myös vähän yksinäistä, yhteen kaveriin katkaisin välit, joten mulla on nyt vaan 1 kaveri tällä paikkakunnalla, missä asun........ Tutustun mielelläni uusiin ihmisiin......... 🙂😏😊

    • Anonyymi

      Asuit missä päin suomea tahansa ikään sukupuolen katsomatta voit laitaa hakukonelle: Helsinki Mission.( ps ei ole uskonnollinen laitos)Selaat sivuja ,löydät etsimäsi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      114
      8564
    2. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      40
      2595
    3. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      124
      2313
    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      23
      1966
    5. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      15
      1704
    6. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      11
      1519
    7. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      16
      1472
    8. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      14
      1409
    9. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      15
      1282
    10. Kristityt "pyhät"

      Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.
      Kristinusko
      13
      1203
    Aihe