http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1437101905599.html
Noiden kommnettien perusteella luku olisi isompi mutta kai siinä on kaunisteltu asiaa tai sitten aisuriksi alistujia on hirveän paljon, Onhan noilla monilla uusioperhevirittäjillä omiakin lapsia niin että molemmat aisuroi siinä sitten lajinsa. se yksi "puolivanhempi" siinä kiteyttää aika hyvin:
"”Et ole oikea vanhempi, mutta siivoat sotkut, kuuntelet kiukkukohtaukset, teet ruokaa, laitat nukkumaan. Kun tulee äitien/isänpäivä, saa kukat, kortit ja kakut biovanhempi. Puolivanhempaa ei muisteta. Sinua pidetään viranomaisten taholta melkein rikollisena, jos joudut viemään muksun vaikka neuvolaan. Lapsen asiat eivät kuulu sinulle, ulkopuoliselle. Jos lapsella on jokin ongelma, sossutädit eivät kysy sinulta mitään, vaan perheesi asiat puidaan ilman sinua biovanhempien ja lapsen kanssa, vaikka lapsi olisi asunut sinun kotonasi ja perheessäsi suurimman osan elämästään. Sinun mielipiteesi on arvoton, koska lapsi ei ole sinun siittämäsi/synnyttämäsi."
Tuo on omasta perheestä haaveilevan sinkkuihmisen tärkeää muistaa, et ikinä, koskaan tule olemaan "oikea" isä tai äiti kenenkään muun mielestä vaikka itsellesi yrittäisit niin valehdella. Jos siis haluat perheen tai edes sen tapaisen älä ikinä edes harkitse "lapset on jo tehty" -naista, tulisit olemaan kaikkien, myös sen naisen, silmissä pelkkä palvelija, taloudellinen resurssi, pakon sanelema juttu, jannu joka kuskaa harkkoihin.
Muka vain 34% ei saa puoliroolia toimimaan
56
<50
Vastaukset
- Nainennnnnnn
Totuus on 99% ei saa isä/äitipuolen roolia toimimaan, ne kaikki ei vaan eroa!
- varamummi
Minä en aloita suhdetta kenenkään kanssa jolla on lapsia. Ei ole mitään kiinnostusta ruveta hoitamaan kenenkään lapsia muuta kuin työssä. Lapsenlapset kyllä käy jos vielä niiden pappa on tuttu ennestään.
- atännä
Hyvä aloitus, koskee ihan yhtälailla naisia kuin miehiäkin.
Minusta ei pidä pyrkiä isäksi tai äidiksi toisen lapsille, riittää kun on järkevä aikuinen. "Vanhemmuutta" voi siis harjoittaa epäitsekkästikin, ilman palkkion odotusta. Aika paljon on itsestäkin kiinni, miten paljon lasten arkeen osallistuu ja kuinka aktiivisesti itsensä mihinkin tilanteisiin tunkee.
Onhan noi haasteellisia juttuja. Ihmettelenkin, miten moni eronnut lapsiperhe uskaltaa perustaa uusperheen, saman katon alle. Haasteita kun löytyy, vaikka ei edes asuisi yhdessä. Ilmeisesti ihmisillä on paljon enemmän uskoa, toivoa, pitkää pinnaa ja rakkautta, kuin olen luullutkaan.- Ikis__M
Kiits, minustakin tärkeä asia siinä mielessä että monessa suhdevirityksessä säästyttäisiin paljoilta kyyneliltä ja pahalta ololta jos kumpainenkin on mielessään itselleen selvittänyt jo ennen sitä suhdetta mihin kykenee ja mihin on valmis venymään. Useinhan se tosin menee niin että syöksytään yhteen asenteella "kyllä kaikki järjestyy" mutta se järjestyminen voikin olla aika mutkikas juttu kompromisseineen.
Minäkin joskus ihmetellyt miten ihmiset jaksaa ja uskaltaa yrittää etukäteen aika epätodennäköisesti onnistuvaksi nähtävää juttua, niissä on enemmän heittäytymiskykyä kuin minussa joka liiankin tarkkaan ajattelen asioita etukäteen. Semmoinen välimuodon mallinen ihminen olisi varmaan paras, uskaltaa heittäytyä mutta muistaa hiettäytyessään katsoa että jonkinlainen turvaverkko on kuitenkinkin olemassa. - atännä
Ikis__M kirjoitti:
Kiits, minustakin tärkeä asia siinä mielessä että monessa suhdevirityksessä säästyttäisiin paljoilta kyyneliltä ja pahalta ololta jos kumpainenkin on mielessään itselleen selvittänyt jo ennen sitä suhdetta mihin kykenee ja mihin on valmis venymään. Useinhan se tosin menee niin että syöksytään yhteen asenteella "kyllä kaikki järjestyy" mutta se järjestyminen voikin olla aika mutkikas juttu kompromisseineen.
Minäkin joskus ihmetellyt miten ihmiset jaksaa ja uskaltaa yrittää etukäteen aika epätodennäköisesti onnistuvaksi nähtävää juttua, niissä on enemmän heittäytymiskykyä kuin minussa joka liiankin tarkkaan ajattelen asioita etukäteen. Semmoinen välimuodon mallinen ihminen olisi varmaan paras, uskaltaa heittäytyä mutta muistaa hiettäytyessään katsoa että jonkinlainen turvaverkko on kuitenkinkin olemassa.Minusta on omituista, miten tärkeänä ihmiset pitävät yhdessä asumista. Onhan se taloudellisesti paljon helpompaa, kun on kaksi jakamassa menot. Tai helpompi järjestää sitä yhteistä aikaa, kun toiselle tulee posti samaan osoitteeseen. Mutta... on siinä mahdottomasti soviteltavaa. En tiedä, millä ehdoilla itse suostuisin uusperheen kasaamaan samalle jääkaapille.
- Ikis__M
atännä kirjoitti:
Minusta on omituista, miten tärkeänä ihmiset pitävät yhdessä asumista. Onhan se taloudellisesti paljon helpompaa, kun on kaksi jakamassa menot. Tai helpompi järjestää sitä yhteistä aikaa, kun toiselle tulee posti samaan osoitteeseen. Mutta... on siinä mahdottomasti soviteltavaa. En tiedä, millä ehdoilla itse suostuisin uusperheen kasaamaan samalle jääkaapille.
Totta, tavallaan sen yhdessäasumisen ymmärtää mutta kun siinä tosiaan jo kahden aikuisen kesken olisi ihan riittävästi soviteltavaa niin sitten jos siihen toinen vielä tuo lapsensa mukaan niin aikamoinen palettihan siitä saattaa syntyä yksin asumaan tottuneelle. Itse ainakaan en ihan heti luopuisi omasta asunnosta vaan pitäisin sen sitten vaikka tyhjillään kaiken varalta odottamassa jos sitten kaikki ei menisikään ihan suunnitellusti.
- sdsfgsfg
Uusperheet ovat saatanasta
- Tulipa.sanottua
Olen samaa mieltä. En ole 40 vuodessa tavannut ketään ehjin nahoin uusperseestä selvinnyttä!!!!
- Ikis__M
Tulipa.sanottua kirjoitti:
Olen samaa mieltä. En ole 40 vuodessa tavannut ketään ehjin nahoin uusperseestä selvinnyttä!!!!
Uusperseet tosiaan voi olla vaarallisia:
http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2015071520040443_iq.shtml
- isäpuolentytär
Kun mun isä kuoli niin isäpuoli oli kamalan mustasukkanen sille vaik se oli haudassa. Esim oikean isäni nimeä ei saanut koskaan mainita, kaikki kuvat hänestä poltettiin jne
- Ikis__M
Hän tiesi että äitisi oli rakastanut biologista isääsi enemmän kun lapsenkin teki hänelle. Isäpuolesi varmaan yritti tuolla kuvien polttamisella haihduttaa mielestään ajatuksen että on vain pelkkä aisuri ja lompakko sinulle ja äidillesi, ihan ymmärrettävää toimintaa. Teitkö koskaan muuten isänpäiväkorttia hänelle?
- isäpuolentytär
Ikis__M kirjoitti:
Hän tiesi että äitisi oli rakastanut biologista isääsi enemmän kun lapsenkin teki hänelle. Isäpuolesi varmaan yritti tuolla kuvien polttamisella haihduttaa mielestään ajatuksen että on vain pelkkä aisuri ja lompakko sinulle ja äidillesi, ihan ymmärrettävää toimintaa. Teitkö koskaan muuten isänpäiväkorttia hänelle?
Joo tein. Olin ihan skidi kun tuli isäpuoli ja meille aamusta iltaan jankutettiin et meil on vain yksi isä ja se on isäpuoli. Isäpuoli oli kehitelly päässään myös et mun isä kohteli äitiä väärin kun teki niin kovasti töitä ym mitä en usko ollenkaan. Eli hänellä oli kova tarve saada meidät vihaamaan "pahaa isäämme" ja rakastamaan uutta isäpuoltamme. Uskon et mun isä oli tosi hyvä ja kiltti ihminen mut haudan takaa tietty paha puolustautua.
- Ikis__M
isäpuolentytär kirjoitti:
Joo tein. Olin ihan skidi kun tuli isäpuoli ja meille aamusta iltaan jankutettiin et meil on vain yksi isä ja se on isäpuoli. Isäpuoli oli kehitelly päässään myös et mun isä kohteli äitiä väärin kun teki niin kovasti töitä ym mitä en usko ollenkaan. Eli hänellä oli kova tarve saada meidät vihaamaan "pahaa isäämme" ja rakastamaan uutta isäpuoltamme. Uskon et mun isä oli tosi hyvä ja kiltti ihminen mut haudan takaa tietty paha puolustautua.
Tuossa on varmaankin menty metsään juuri siinä että yritetään väkisin muuttaa totuutta toiseksi, isäpuolesi olisi vain pitänyt hyväksyä tosiasiat ja pyrkiä olemaan mahdollisimman hyvä isäpuoli eikä siihen kuulu lasten kuullen jankuttaminen noista asioista. Minusta jos lähtee leikkiin pitää ymmärtää oma asemansa ja hoitaa se tontti mahdollisimman hyvin niin että saa sitäkautta arvostusta eikä yrittää olla jotain muuta kuin mitä on. Joo, tuskin on ollut kovin paha mies jos on töitä tekemällä yrittänyt toimia perheensä hyväksi.
- dsfsdaasdf
Eihän siinä oikeaksi isäksi tai äidiksi pidä yrittääkään, sellainenhan lapsilla on jo, ellei ole kuollut. Riittää, kun on turvallinen aikuinen, johon lapsi pystyy luottamaan ja luomaan luontevan ihmissuhteen. Ei tuohon kannata mitään suitsutusta lähteä hakemaan, pitää olla muut motivaatiot.
- 413
Juuri näin. Jos siihen hommaan kiitoksen-, isän-/äitienpäiväkorttien takia ryhtyy, niin silloin on kyllä viisainta jättää väliin koko homma.
- nurisija
Olipas siellä naispuolisia aisureita valittamassa! Vaikka tällä palstalla aisuruudesta valittaakin vain sinkkumiehet, totuus on, että me olemme jo kaukaa viisaita ja vieläpä oikeassa. Naiset taas laumasieluina menevät kyseenalaistamatta äitipuoleksi ja totuus helvetistä paljastuu sitten vasta jälkikäteen.
- Ikis__M
Totta. Huomionarvoista on myös se miten itsekkäästi useimmat uusioperhenaiset ajattelee, he jättää mainitsematta omat lapsensa joista on varmasti vastaavat hankaluudet uusioisälle ja kitisevät sen uusioisän lapsista. Ainoa mieleinen vaihtoehto taitaa yh-naiselle (joka itse pukkasi tenavan jollekin tatskapaskalle) olla sikarikas aisuriprinssi joka mukisematta hyväksyy naisen ja sen toiselle miehelle tehdyn lapsen (me ollaan samaa pakettia) ilman mitään isänoikeuksia.
- Nainennnnnnn
Luin kirjan äitipuolena olemisesta, siinä siis kymmenet äitipuolet kertoivat haasteellisesta elämästään niin en kyllä sitä kynnysmaton osaa soisi edes pahimmalle vihamiehelle.
Naiset on äiteinä ihan mustavalkoisia hirviöitä...mitä tulee äitipuoliin. Ainoat vaihtoehdot on ystävystyä läheiseksi äidin kanssa tai sitten olet lopun elämääsi katkeruuden ja vihan kohde, joko avoimesti tai selän takana.
Sellaista välimuotoa kuin asialliset välit ei ole olemassakaan. Itse pyrkisin äidin hyväksi ystäväksi koska se on ainoa toivo mikä äitipuolella voi olla. - Ikis__M
Nainennnnnnn kirjoitti:
Luin kirjan äitipuolena olemisesta, siinä siis kymmenet äitipuolet kertoivat haasteellisesta elämästään niin en kyllä sitä kynnysmaton osaa soisi edes pahimmalle vihamiehelle.
Naiset on äiteinä ihan mustavalkoisia hirviöitä...mitä tulee äitipuoliin. Ainoat vaihtoehdot on ystävystyä läheiseksi äidin kanssa tai sitten olet lopun elämääsi katkeruuden ja vihan kohde, joko avoimesti tai selän takana.
Sellaista välimuotoa kuin asialliset välit ei ole olemassakaan. Itse pyrkisin äidin hyväksi ystäväksi koska se on ainoa toivo mikä äitipuolella voi olla.Varmaan totta huomioiden länismaisen naisluonteen jossa yhdistyy itsekkyys sekä sinisilmäisyys juuri niiden omien kultamussukoiden tekemisiin. Varmaankin on niin että äitipuoli ei pysty koskaan hoitamaan asioita niin että olisi hyvä kun jos hoitaa paremmin niin oikea äiti on sitten katkera ja jos huonommin syyttää huonoksi. Miehillä tuo on varmaan siiä suhteessa helpompaa että se oikea isä saattaa muutenkin jo olla naisen toimesta aika etäiseksi tehty hahmo niin varaisä voi sitten jopa jonkinlaisen aseman saadakin ilman riitelyä.
- höpsis
Ikis__M kirjoitti:
Varmaan totta huomioiden länismaisen naisluonteen jossa yhdistyy itsekkyys sekä sinisilmäisyys juuri niiden omien kultamussukoiden tekemisiin. Varmaankin on niin että äitipuoli ei pysty koskaan hoitamaan asioita niin että olisi hyvä kun jos hoitaa paremmin niin oikea äiti on sitten katkera ja jos huonommin syyttää huonoksi. Miehillä tuo on varmaan siiä suhteessa helpompaa että se oikea isä saattaa muutenkin jo olla naisen toimesta aika etäiseksi tehty hahmo niin varaisä voi sitten jopa jonkinlaisen aseman saadakin ilman riitelyä.
Turha Ikiksen on demonisoida uusioperheiden elämää omien ennakkoluulojensa pohjalta. Uusioperheitä on ollut maailman sivu kun naiset ovat kuolleet synnytyksiin ja miesten on pitänyt ottaa uusi nainen hoitamaan perheen emännän hommia. Ei elämässä voi varmistella loputtomiin ja saada jotain takuuta, että kaikki menee suunnitelmen mukaan ja ilman suurempia töyssyjä. Aikuiset ihmiset osaavat kyllä itse päättää mihin ryhtyvät.
- hojhbp
höpsis kirjoitti:
Turha Ikiksen on demonisoida uusioperheiden elämää omien ennakkoluulojensa pohjalta. Uusioperheitä on ollut maailman sivu kun naiset ovat kuolleet synnytyksiin ja miesten on pitänyt ottaa uusi nainen hoitamaan perheen emännän hommia. Ei elämässä voi varmistella loputtomiin ja saada jotain takuuta, että kaikki menee suunnitelmen mukaan ja ilman suurempia töyssyjä. Aikuiset ihmiset osaavat kyllä itse päättää mihin ryhtyvät.
Kuolema on vähän eri juttu nääs ku kaksi äitiä tappelemassa lastenhoidosta.
- höpsis
hojhbp kirjoitti:
Kuolema on vähän eri juttu nääs ku kaksi äitiä tappelemassa lastenhoidosta.
Uusioperheitä on aina kuitenkin ollut, joten eivät ne mitään uutta ole ja turha niitä on puida, tulee niitä olemaan vastakin. Ei elämä ole mitään Disney-satua jossa kukaan ei kuole, eroa tai tee vääriä valintoja.
- Ikis__M
höpsis kirjoitti:
Turha Ikiksen on demonisoida uusioperheiden elämää omien ennakkoluulojensa pohjalta. Uusioperheitä on ollut maailman sivu kun naiset ovat kuolleet synnytyksiin ja miesten on pitänyt ottaa uusi nainen hoitamaan perheen emännän hommia. Ei elämässä voi varmistella loputtomiin ja saada jotain takuuta, että kaikki menee suunnitelmen mukaan ja ilman suurempia töyssyjä. Aikuiset ihmiset osaavat kyllä itse päättää mihin ryhtyvät.
"Aikuiset ihmiset osaavat kyllä itse päättää mihin ryhtyvät."
Osaavatkohan? Noista lapsista moni varmaan tulee uusioperheestä:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/91013-poliisin-karu-havainto-suomalaisista-lapsista-jossain-menty-metsaan
Tässä nykymaailmassa on varmaan se vika kun ei enää kyläyhteisöt pidä holtittomista jäsenistään huolta niin kuin ennenvanhaan niin ne holtittomat menee myt keskenään kimppaan, tekevät lisää lapsia ja yhteiskunta yrittää parhaansa mukaan niitä sitten hoitaa eli siis ei mene ihan oikein. - Ikis__M
höpsis kirjoitti:
Uusioperheitä on aina kuitenkin ollut, joten eivät ne mitään uutta ole ja turha niitä on puida, tulee niitä olemaan vastakin. Ei elämä ole mitään Disney-satua jossa kukaan ei kuole, eroa tai tee vääriä valintoja.
Paljon vähemmän niitä on ennen ollut ja mitä olen kuullut niin ei taida kovin hyvin mennä, aika usein niissä kun on alkoholismia, työttömyyttä jne. eli ei edes pyritä saamaan asioita kuntoon ja kasvaa vanhemmiksi mutta lapsia kyllä osataan tehdä muiden elätettäväksi.
- höpsis
Ikis__M kirjoitti:
Paljon vähemmän niitä on ennen ollut ja mitä olen kuullut niin ei taida kovin hyvin mennä, aika usein niissä kun on alkoholismia, työttömyyttä jne. eli ei edes pyritä saamaan asioita kuntoon ja kasvaa vanhemmiksi mutta lapsia kyllä osataan tehdä muiden elätettäväksi.
Tuo alkoholismin ja työttömyyden liittyminen eroamiseen on ihan klisee. Hyvin tavalliset pariskunnat eroavat ja ihmiset rakastuvat uudelleen ja menevät uudelleen naimisiin. Jos vain alkoholistit eroaisivat, ei eroprosentti maassamme olisi niin suuri. Parisuhde ei ole mikään helppo kuvio ja ihmiset muuttuvat hyvinkin paljon elämänsä aikana. Kaikki eivät muutu samaan suuntaan kumppaninsa kanssa, joten loppujen lopuksi voi kymmenen vuoden kuluttua havaita olevansa itse ihan eri ihminen tai puoliso on ihan eri ihminen kuin ennen. Parempi siinä tilanteessa on erota kuin jäädä kärvistelemään kuten ennen oli pakko tehdä.
- atännä
Ikis__M kirjoitti:
Paljon vähemmän niitä on ennen ollut ja mitä olen kuullut niin ei taida kovin hyvin mennä, aika usein niissä kun on alkoholismia, työttömyyttä jne. eli ei edes pyritä saamaan asioita kuntoon ja kasvaa vanhemmiksi mutta lapsia kyllä osataan tehdä muiden elätettäväksi.
Ei niitä asioita saatu ennenkään kuntoon. Nyt eletään vaan parempaa aikaa, saa ottaa eron eikä tarvitse koko elämäänsä kitua huonossa suhteessa.
Olen kuunnellut muutamankin vanhan ja viisaan mummon tarinoita huonoista miehistään... ;( Jotkut olivat pelastuneet aikaisemmin, kun herra oli kupsahtanut hyvissä ajoin viinaan tai sydänkohtaukseen. Yksi rohkea oli ottanut eron aikana, jolloin se ei ollut hyväksyttävää, mutta aurinkoisen ja rohkean luonteensa ansiosta selvisi paremmin kuin hyvin.
Noiden huonojen parisuhteiden lapset ovat sitten vieneet oman perintönsä ja mallinsa parisuhteesta omiin parisuhteisiinsa.
"Lasten vuoksi" yhdessä oleminen on suurin petos. Ei kukaan halua antaa lapsilleen parisuhteesta sellaista mallia. Vai toivooko joku muka oikeasti omalle lapselleen parisuhdetta ja huonoa elämää, jossa on vain pakko kituutella? Onpa hyvä malli, joo... "Lasten vuoksi" parisuhteessa roikkujat ovat vain itsekkäitä, ahneita, muutosta pelkääviä, vastuuntunnottomia... ok, toi oli provoamista, mutta myös totta. - Ikis__M
höpsis kirjoitti:
Tuo alkoholismin ja työttömyyden liittyminen eroamiseen on ihan klisee. Hyvin tavalliset pariskunnat eroavat ja ihmiset rakastuvat uudelleen ja menevät uudelleen naimisiin. Jos vain alkoholistit eroaisivat, ei eroprosentti maassamme olisi niin suuri. Parisuhde ei ole mikään helppo kuvio ja ihmiset muuttuvat hyvinkin paljon elämänsä aikana. Kaikki eivät muutu samaan suuntaan kumppaninsa kanssa, joten loppujen lopuksi voi kymmenen vuoden kuluttua havaita olevansa itse ihan eri ihminen tai puoliso on ihan eri ihminen kuin ennen. Parempi siinä tilanteessa on erota kuin jäädä kärvistelemään kuten ennen oli pakko tehdä.
Tuo on toki osittain totta muuten mutta perusluonteet ei muutu, se ihan eri ihminen oli kyllä jo siellä mutta sitä kieltäydyttiin näkemästä ja yritettiin muokata toisesta mieleistä mikä taas tietenkään ei onnistu. Sitten 10v, turhan yrityksen jälkeen erotaan ja syöksytään samamnaliseen epätoivoiseen yrityksen ja taas epäonnistutaan, sama ralli jatkuu vaikka ihmiset välillä vaihtuu.
Tässä pari viikkoa sitten yhden entisen työkaverin kanssa juttelin ja tuli puhetta mitä muille entisille työkavereille kuuluu. Juuri ne pari tyyppiä jotka silloin muutamia vuosia sitten muodosteli uusiperheitä ovat nyt kuulemma semmoisia että keitto maistuu, miksiköhän? vähän olin yllättynyt kun ei olleet sen oloisia ihmisiä silloin. - Ikis__M
atännä kirjoitti:
Ei niitä asioita saatu ennenkään kuntoon. Nyt eletään vaan parempaa aikaa, saa ottaa eron eikä tarvitse koko elämäänsä kitua huonossa suhteessa.
Olen kuunnellut muutamankin vanhan ja viisaan mummon tarinoita huonoista miehistään... ;( Jotkut olivat pelastuneet aikaisemmin, kun herra oli kupsahtanut hyvissä ajoin viinaan tai sydänkohtaukseen. Yksi rohkea oli ottanut eron aikana, jolloin se ei ollut hyväksyttävää, mutta aurinkoisen ja rohkean luonteensa ansiosta selvisi paremmin kuin hyvin.
Noiden huonojen parisuhteiden lapset ovat sitten vieneet oman perintönsä ja mallinsa parisuhteesta omiin parisuhteisiinsa.
"Lasten vuoksi" yhdessä oleminen on suurin petos. Ei kukaan halua antaa lapsilleen parisuhteesta sellaista mallia. Vai toivooko joku muka oikeasti omalle lapselleen parisuhdetta ja huonoa elämää, jossa on vain pakko kituutella? Onpa hyvä malli, joo... "Lasten vuoksi" parisuhteessa roikkujat ovat vain itsekkäitä, ahneita, muutosta pelkääviä, vastuuntunnottomia... ok, toi oli provoamista, mutta myös totta.En minäkään toki kehota ketään väkisin pysymään huonossa liitossa tai varsinkaan jonkun väkivaltaisen p..lan pieksettävänä. Sitä vaan koetan peräänkuuluttaa että pitäisi ihmisten vähän tarkemmmin yrittää oppia tuntemaan se toinen ennen kuin yhteen muutetaan ja lapsia tehdään. etsittäisiin semmoiset kumppanit joista voi tietää ja luottaa että se on siinä vielä vuosienkin päästä.
- atännä
Ikis__M kirjoitti:
En minäkään toki kehota ketään väkisin pysymään huonossa liitossa tai varsinkaan jonkun väkivaltaisen p..lan pieksettävänä. Sitä vaan koetan peräänkuuluttaa että pitäisi ihmisten vähän tarkemmmin yrittää oppia tuntemaan se toinen ennen kuin yhteen muutetaan ja lapsia tehdään. etsittäisiin semmoiset kumppanit joista voi tietää ja luottaa että se on siinä vielä vuosienkin päästä.
"etsittäisiin semmoiset kumppanit joista voi tietää ja luottaa että se on siinä vielä vuosienkin päästä.
Niitä satuolentojahan me kaikki sinkut etsitään! ;D
Oikeasti, ei sellaisia olekaan. Realistisuutta peliin, jollei sitten ihan yksin halua loppuelämäänsä viettää. Aina on riski, että suhde kariutuu. Täydellistä kumppania tai ihmistä ei ole, sopivan voi kyllä löytää. Tai voihan sitä tietysti vain "tutustua" toiseen parikymmentä vuotta, mutta siinä menee kyllä monta hyvää elämää hukkaan jos kolmantena kymmenentenä vuonna todetaankin, ettei tämä tutustuminen nyt sitten ollutkaan loppuelämän mittainen... ;) - atännä
Ikis__M kirjoitti:
Tuo on toki osittain totta muuten mutta perusluonteet ei muutu, se ihan eri ihminen oli kyllä jo siellä mutta sitä kieltäydyttiin näkemästä ja yritettiin muokata toisesta mieleistä mikä taas tietenkään ei onnistu. Sitten 10v, turhan yrityksen jälkeen erotaan ja syöksytään samamnaliseen epätoivoiseen yrityksen ja taas epäonnistutaan, sama ralli jatkuu vaikka ihmiset välillä vaihtuu.
Tässä pari viikkoa sitten yhden entisen työkaverin kanssa juttelin ja tuli puhetta mitä muille entisille työkavereille kuuluu. Juuri ne pari tyyppiä jotka silloin muutamia vuosia sitten muodosteli uusiperheitä ovat nyt kuulemma semmoisia että keitto maistuu, miksiköhän? vähän olin yllättynyt kun ei olleet sen oloisia ihmisiä silloin."Tuo on toki osittain totta muuten mutta perusluonteet ei muutu, se ihan eri ihminen oli kyllä jo siellä mutta sitä kieltäydyttiin näkemästä ja yritettiin muokata toisesta mieleistä mikä taas tietenkään ei onnistu."
"vähän olin yllättynyt kun ei olleet sen oloisia ihmisiä silloin."
Eli tuli se yllätys sinullekin. - Ikis__M
atännä kirjoitti:
"Tuo on toki osittain totta muuten mutta perusluonteet ei muutu, se ihan eri ihminen oli kyllä jo siellä mutta sitä kieltäydyttiin näkemästä ja yritettiin muokata toisesta mieleistä mikä taas tietenkään ei onnistu."
"vähän olin yllättynyt kun ei olleet sen oloisia ihmisiä silloin."
Eli tuli se yllätys sinullekin.Hyvä huomio :) Mutta nuo olivatkin vain pintapuolisesti työasiossa tuntemiani ihmisiä, ei niitä silloin voi sanoa oikeasti tunteavansa ja varmaankin nyt kun ovat alkoholisoituneet uusioperheidensä paineissa on siitä varmaan silloinkin kotioloissa jo merkkejä näkynyt että tuosta tissuttelusta voisi tulla ongelma. Siinähän se ongelma onkin, ihmiset kai nykyään tutustuu ja muuttaa yhteen niin nopeasti että tuttavuus on vasta pintapuolista kun jo ollaan raskaana.
- Ikis__M
atännä kirjoitti:
"etsittäisiin semmoiset kumppanit joista voi tietää ja luottaa että se on siinä vielä vuosienkin päästä.
Niitä satuolentojahan me kaikki sinkut etsitään! ;D
Oikeasti, ei sellaisia olekaan. Realistisuutta peliin, jollei sitten ihan yksin halua loppuelämäänsä viettää. Aina on riski, että suhde kariutuu. Täydellistä kumppania tai ihmistä ei ole, sopivan voi kyllä löytää. Tai voihan sitä tietysti vain "tutustua" toiseen parikymmentä vuotta, mutta siinä menee kyllä monta hyvää elämää hukkaan jos kolmantena kymmenentenä vuonna todetaankin, ettei tämä tutustuminen nyt sitten ollutkaan loppuelämän mittainen... ;)Niitä satuolentoja on, tiedän montakin pariskuntaa jotka on pysyneet vuosikausia onnellisina yhdessä, jotkut jopa hautaan asti. Ei kai sen pitäisi olla mahdotonta nykyäänkään löytää ja pitää sama hyvä kumppani, se vain vaatisi sen että tutustuu kunnolla ennen sitoumuksia.
- höpsis
Ikis__M kirjoitti:
Niitä satuolentoja on, tiedän montakin pariskuntaa jotka on pysyneet vuosikausia onnellisina yhdessä, jotkut jopa hautaan asti. Ei kai sen pitäisi olla mahdotonta nykyäänkään löytää ja pitää sama hyvä kumppani, se vain vaatisi sen että tutustuu kunnolla ennen sitoumuksia.
Ei se tutustuminen takaa kaikkea. Paljon on pareja, jotka eroavat 20 vuoden jälkeenkin. Ei silloin ole välttämättä mikään todella pahasti vialla, tunteet vain ovat hiipuneet. Sitä ei pitkällä tutustumisella olisi voinut ennakoida. Ikis luulee, että ihminen voi pelata niin varman päälle, ettei varmasti joudu petetyksi tai jätetyksi. Ei muuten onnistu.
- atännä
höpsis kirjoitti:
Ei se tutustuminen takaa kaikkea. Paljon on pareja, jotka eroavat 20 vuoden jälkeenkin. Ei silloin ole välttämättä mikään todella pahasti vialla, tunteet vain ovat hiipuneet. Sitä ei pitkällä tutustumisella olisi voinut ennakoida. Ikis luulee, että ihminen voi pelata niin varman päälle, ettei varmasti joudu petetyksi tai jätetyksi. Ei muuten onnistu.
Samaa mieltä.
- Ikis__M
höpsis kirjoitti:
Ei se tutustuminen takaa kaikkea. Paljon on pareja, jotka eroavat 20 vuoden jälkeenkin. Ei silloin ole välttämättä mikään todella pahasti vialla, tunteet vain ovat hiipuneet. Sitä ei pitkällä tutustumisella olisi voinut ennakoida. Ikis luulee, että ihminen voi pelata niin varman päälle, ettei varmasti joudu petetyksi tai jätetyksi. Ei muuten onnistu.
Ei ihan kaikkea mutta paljon se takaisi. Paljon on pareja joissa nainen jättää opiskelut kesken, tekee lapsen/lapsia jollekin väkivaltaiselle alkoholistille, jonka kaikki näkee semmoiseksi jo parikymppisenä, ja sitten sinnittelee sen kanssa kunnes eroaa tai kuolee. Jos nainen olisi vähän malttanut, jatkanut opiskeluja ja katsellut ympärilleen olisi aika pian huomannut että muunkinlaisia miehiä on mutta koska nainen pitää vääntää ne lapset ensin.
- atännä
Ikis__M kirjoitti:
Niitä satuolentoja on, tiedän montakin pariskuntaa jotka on pysyneet vuosikausia onnellisina yhdessä, jotkut jopa hautaan asti. Ei kai sen pitäisi olla mahdotonta nykyäänkään löytää ja pitää sama hyvä kumppani, se vain vaatisi sen että tutustuu kunnolla ennen sitoumuksia.
"Ei kai sen pitäisi olla mahdotonta nykyäänkään löytää ja pitää sama hyvä kumppani, se vain vaatisi sen että tutustuu kunnolla ennen sitoumuksia."
Et silti voi ennustaa tulevaa. Kumppanisi voi sairastua vakavasti. Oletko silloin tukena ja turvana, kun kumppaniltasi leikataan rinta- tai paksusuolensyöpä? Kun kumppanisi sairastuu skitsofreniaan? Saa aivovamman tai halvaantuu? Mitä olisit oikeasti valmis kestämään seuraavat 50 vuotta kumppaniltasi?
Onhan se hienoa ajatella, että sama tilanne jatkuu hamaan tulevaisuuteen, kuin mitä se nyt on. Eipä jatku. Ihmiset vanhenevat ja viisastuvat, jokainen vähän eri tahtia. Ulkopuolinen maailma muuttaa meitä jokaista erilailla, emme pysty eristäytymään niiltä vaikutuksilta.
Yhdessä oleminen vaatii paljon kompromisseja, ja itse kyllä tunnustan, ettei minusta ole ihan joka tilanteessa tulemaan vastaan ja joustamaan, vaikka kuinka olisi tuttu persoona. - höpsis
Ikis__M kirjoitti:
Ei ihan kaikkea mutta paljon se takaisi. Paljon on pareja joissa nainen jättää opiskelut kesken, tekee lapsen/lapsia jollekin väkivaltaiselle alkoholistille, jonka kaikki näkee semmoiseksi jo parikymppisenä, ja sitten sinnittelee sen kanssa kunnes eroaa tai kuolee. Jos nainen olisi vähän malttanut, jatkanut opiskeluja ja katsellut ympärilleen olisi aika pian huomannut että muunkinlaisia miehiä on mutta koska nainen pitää vääntää ne lapset ensin.
Ikis jaksaa sättiä naisia siitä, että he tekevät lapsia liian nuorina ja väärille miehille. Kyllä jäisi Ikiksen tyylillä ihmisiltä lasten teko kokonaan kun kaikki vain varmistelisivat koko ikänsä. Rakkaus on sokea ja nuoret ovat rohkeita. Siksihän ne vanhat rouvat itkevät häissä kun näkevät toisten sokean uskon huomiseen ja itse tietävät, että elämä on julma reissu.
- Ikis__M
atännä kirjoitti:
"Ei kai sen pitäisi olla mahdotonta nykyäänkään löytää ja pitää sama hyvä kumppani, se vain vaatisi sen että tutustuu kunnolla ennen sitoumuksia."
Et silti voi ennustaa tulevaa. Kumppanisi voi sairastua vakavasti. Oletko silloin tukena ja turvana, kun kumppaniltasi leikataan rinta- tai paksusuolensyöpä? Kun kumppanisi sairastuu skitsofreniaan? Saa aivovamman tai halvaantuu? Mitä olisit oikeasti valmis kestämään seuraavat 50 vuotta kumppaniltasi?
Onhan se hienoa ajatella, että sama tilanne jatkuu hamaan tulevaisuuteen, kuin mitä se nyt on. Eipä jatku. Ihmiset vanhenevat ja viisastuvat, jokainen vähän eri tahtia. Ulkopuolinen maailma muuttaa meitä jokaista erilailla, emme pysty eristäytymään niiltä vaikutuksilta.
Yhdessä oleminen vaatii paljon kompromisseja, ja itse kyllä tunnustan, ettei minusta ole ihan joka tilanteessa tulemaan vastaan ja joustamaan, vaikka kuinka olisi tuttu persoona.En toki voi ennustaa mutta kyllä todennäköisyys on sillä puolella että kestävä liitto kestää myös suuriakin vastoinkäymisiä, useammat kuitenkin selviävät vanhuusikään ilman isompia murheita.
"Yhdessä oleminen vaatii paljon kompromisseja, ja itse kyllä tunnustan, ettei minusta ole ihan joka tilanteessa tulemaan vastaan ja joustamaan, vaikka kuinka olisi tuttu persoona."
Samaa vikaa varmaan minussa, sitä se sinkkuus teettää :) mutta tuonkin mukaan ihminen on yksiavioisena onnellisimmillaan, tarvitaan vain oksitosiinia:
http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/psykologi-ruotii-parisuhdemyytit-yksiavioisuudesta-pettamiseen-totta-vai-tarua/5194598 - Ikis__M
höpsis kirjoitti:
Ikis jaksaa sättiä naisia siitä, että he tekevät lapsia liian nuorina ja väärille miehille. Kyllä jäisi Ikiksen tyylillä ihmisiltä lasten teko kokonaan kun kaikki vain varmistelisivat koko ikänsä. Rakkaus on sokea ja nuoret ovat rohkeita. Siksihän ne vanhat rouvat itkevät häissä kun näkevät toisten sokean uskon huomiseen ja itse tietävät, että elämä on julma reissu.
"Kyllä jäisi Ikiksen tyylillä ihmisiltä lasten teko kokonaan kun kaikki vain varmistelisivat koko ikänsä."
Maapallon ja muiden elämänmuotojen kannaltahan se olisi vaan hyvä juttu. - atännä
höpsis kirjoitti:
Ikis jaksaa sättiä naisia siitä, että he tekevät lapsia liian nuorina ja väärille miehille. Kyllä jäisi Ikiksen tyylillä ihmisiltä lasten teko kokonaan kun kaikki vain varmistelisivat koko ikänsä. Rakkaus on sokea ja nuoret ovat rohkeita. Siksihän ne vanhat rouvat itkevät häissä kun näkevät toisten sokean uskon huomiseen ja itse tietävät, että elämä on julma reissu.
"Siksihän ne vanhat rouvat itkevät häissä kun näkevät toisten sokean uskon huomiseen ja itse tietävät, että elämä on julma reissu."
Taisi olla päivän viisain kirjoitus, ;( - atännä
Ikis__M kirjoitti:
En toki voi ennustaa mutta kyllä todennäköisyys on sillä puolella että kestävä liitto kestää myös suuriakin vastoinkäymisiä, useammat kuitenkin selviävät vanhuusikään ilman isompia murheita.
"Yhdessä oleminen vaatii paljon kompromisseja, ja itse kyllä tunnustan, ettei minusta ole ihan joka tilanteessa tulemaan vastaan ja joustamaan, vaikka kuinka olisi tuttu persoona."
Samaa vikaa varmaan minussa, sitä se sinkkuus teettää :) mutta tuonkin mukaan ihminen on yksiavioisena onnellisimmillaan, tarvitaan vain oksitosiinia:
http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/psykologi-ruotii-parisuhdemyytit-yksiavioisuudesta-pettamiseen-totta-vai-tarua/5194598"useammat kuitenkin selviävät vanhuusikään ilman isompia murheita."
Oletko ihan tosissasi??! Siis ei kukaan selviä elämästä ilman pahoja vastoinkäymisiä. Mietis nyt uudestaan :) - Ikis__M
atännä kirjoitti:
"useammat kuitenkin selviävät vanhuusikään ilman isompia murheita."
Oletko ihan tosissasi??! Siis ei kukaan selviä elämästä ilman pahoja vastoinkäymisiä. Mietis nyt uudestaan :)Olen minä aika tosissani, suurimmalla osalla tavis-ihmisiä ei semmoisia oikeasti pahoja vastoinkäymisiä ole. Toki jotkut saa jonkun elinikäisen sairauden, kuolevat enneaikojaan tms. mutta se on pienempi prosentti kuitenkin kuin mitä on selviytyjiä ja monasti noihin ennenaikaisiin kuolemiinkin on joku itseaiheutettu syy.
- atännä
Ikis__M kirjoitti:
Olen minä aika tosissani, suurimmalla osalla tavis-ihmisiä ei semmoisia oikeasti pahoja vastoinkäymisiä ole. Toki jotkut saa jonkun elinikäisen sairauden, kuolevat enneaikojaan tms. mutta se on pienempi prosentti kuitenkin kuin mitä on selviytyjiä ja monasti noihin ennenaikaisiin kuolemiinkin on joku itseaiheutettu syy.
*..puuh..*
Tuossa sinun laittamassasi linkissäkin oli juttua pettämisestä. Sekin kuului siihen sinun ihannoimaasi yksiavioisuuteen. Lapsettomuus, keskenmenot, lapsen kuolema, onnettomuudet, riidat... Sitten on muiden lähimmäisten kuolemat, sairastumiset, muut kriisit, työpaikan menettämiset, ihan normaalit elämän vastoinkäymiset.
Ilmeisesti sinä et ole vielä menettänyt sinulle todella tärkeitä ja läheisiä ihmisiä? Hyvin olet säästynyt näemmä muutenkin elämän raadollisemmalta puolelta... En tiedä onko se hyvä vai ei, sillä jossain kohtaa niitäkin tulee eteen. Ovat kasvattavia kokemuksia... Niiden jälkeen näkee elämän vähän eri valossa :) - Ikis__M
atännä kirjoitti:
*..puuh..*
Tuossa sinun laittamassasi linkissäkin oli juttua pettämisestä. Sekin kuului siihen sinun ihannoimaasi yksiavioisuuteen. Lapsettomuus, keskenmenot, lapsen kuolema, onnettomuudet, riidat... Sitten on muiden lähimmäisten kuolemat, sairastumiset, muut kriisit, työpaikan menettämiset, ihan normaalit elämän vastoinkäymiset.
Ilmeisesti sinä et ole vielä menettänyt sinulle todella tärkeitä ja läheisiä ihmisiä? Hyvin olet säästynyt näemmä muutenkin elämän raadollisemmalta puolelta... En tiedä onko se hyvä vai ei, sillä jossain kohtaa niitäkin tulee eteen. Ovat kasvattavia kokemuksia... Niiden jälkeen näkee elämän vähän eri valossa :)Niin no kai siksi kun en ole nainen minulle ne naisen elämää suuremmat tragediat on vain elämää, ei sen kummempaa. JEsim. joku nainenhan tosiaan saattaa lamaantua työpaikan menettämisestä, on sitten saikulla ja kohta sairaseläkkeellä kun elämä on niin kovin raskasta. Olenkohan minä kolmesti ollut tilanteessa jossa firma tehnyt konkan tai lopettanut toiminnan, minä en vaan näe sitä maailmanloppuna niin kuin moni muu. Katsos me miehet saadaan jo lapsesta asti tottua siihen että enimmäkseen elämä on vittumaista ja tarjolla on vain isompia ja pienempiä vastoinkäymisiä, ei me osata nähdä suurina tragedioina oikeastaan muuta kuin kuolemaa peruuttamattomuutensa vuoksi.
- atännä
Ikis__M kirjoitti:
Niin no kai siksi kun en ole nainen minulle ne naisen elämää suuremmat tragediat on vain elämää, ei sen kummempaa. JEsim. joku nainenhan tosiaan saattaa lamaantua työpaikan menettämisestä, on sitten saikulla ja kohta sairaseläkkeellä kun elämä on niin kovin raskasta. Olenkohan minä kolmesti ollut tilanteessa jossa firma tehnyt konkan tai lopettanut toiminnan, minä en vaan näe sitä maailmanloppuna niin kuin moni muu. Katsos me miehet saadaan jo lapsesta asti tottua siihen että enimmäkseen elämä on vittumaista ja tarjolla on vain isompia ja pienempiä vastoinkäymisiä, ei me osata nähdä suurina tragedioina oikeastaan muuta kuin kuolemaa peruuttamattomuutensa vuoksi.
Usein ne toisten tragediat ovatkin pahempia kuin omat... Tai ehkä sitten vain tietyn tyyppisille ihmisille. Jos sinua ei hetkauta kumppanin ja (kumppanin) lähipiirin ongelmat, sulle voi tulla aikas ongelmallinen (ja lyhyt) suhde ;)
- 0934
Ikis__M kirjoitti:
Niin no kai siksi kun en ole nainen minulle ne naisen elämää suuremmat tragediat on vain elämää, ei sen kummempaa. JEsim. joku nainenhan tosiaan saattaa lamaantua työpaikan menettämisestä, on sitten saikulla ja kohta sairaseläkkeellä kun elämä on niin kovin raskasta. Olenkohan minä kolmesti ollut tilanteessa jossa firma tehnyt konkan tai lopettanut toiminnan, minä en vaan näe sitä maailmanloppuna niin kuin moni muu. Katsos me miehet saadaan jo lapsesta asti tottua siihen että enimmäkseen elämä on vittumaista ja tarjolla on vain isompia ja pienempiä vastoinkäymisiä, ei me osata nähdä suurina tragedioina oikeastaan muuta kuin kuolemaa peruuttamattomuutensa vuoksi.
Ei ole vielä sattunut mitään todella pahaa kohdalle kun noin puhuu. Joku konkurssi ja uuden työn hankkiminen on ikävää, mutta kyllä niistä aina selvitään, ne ovat todellakin vain elämää. Kaverilta kuoli lapsi auton alle ja tapaus on niin kauhea, että sanoja ei ole eikä mikään tuki tunnu auttavan. Samoin näitä syöpiä, halvauksia jne. tuntuu riittävän lähipiirissä ja kyllä siinä pariskunta ja perhe saa kerää voimansa kun toiselta menee esim. liikuntakyky ja elämä naksahtaa uudelle raiteelle. Siinä ei katsota onko mies vai nainen, vahvuutta tarvitaan molemmilta ja kyllä ne aina tragedioita ovat.
- Ikis__M
0934 kirjoitti:
Ei ole vielä sattunut mitään todella pahaa kohdalle kun noin puhuu. Joku konkurssi ja uuden työn hankkiminen on ikävää, mutta kyllä niistä aina selvitään, ne ovat todellakin vain elämää. Kaverilta kuoli lapsi auton alle ja tapaus on niin kauhea, että sanoja ei ole eikä mikään tuki tunnu auttavan. Samoin näitä syöpiä, halvauksia jne. tuntuu riittävän lähipiirissä ja kyllä siinä pariskunta ja perhe saa kerää voimansa kun toiselta menee esim. liikuntakyky ja elämä naksahtaa uudelle raiteelle. Siinä ei katsota onko mies vai nainen, vahvuutta tarvitaan molemmilta ja kyllä ne aina tragedioita ovat.
Lapsen kuolema varmasti on pahin juttu mitä voi olla mutta ei niitäkään kaikille satu ja kun muistetaan mistä tämä juttu lähti mainitsin "suurimmalla osalla tavis-ihmisiä ei semmoisia oikeasti pahoja vastoinkäymisiä ole. Toki jotkut saa jonkun elinikäisen sairauden, kuolevat enneaikojaan tms. mutta se on pienempi prosentti kuitenkin kuin mitä on selviytyjiä". Suurin osa siis ei kaikki, shit happens muttei todellakaan kaikille ja kaikkialla, te nyt yritätte kääntää niin että vähättelisin niiden tragedioita joille sattuu, en todellakaan mutta väitän ettei likikään kaikille satu.
Juuri tämä minun peräänkuuluttamani malli pitkistä & kestävistä suhteista varmasti auttaa myös kestämään niitä vastoinkäymisiä, toisin kuin pikayhteenmuutto-pikaero-malli jossa varmaan nuo isommat jutut saa myös eroamaan helpommin. - 0934
Ikis__M kirjoitti:
Lapsen kuolema varmasti on pahin juttu mitä voi olla mutta ei niitäkään kaikille satu ja kun muistetaan mistä tämä juttu lähti mainitsin "suurimmalla osalla tavis-ihmisiä ei semmoisia oikeasti pahoja vastoinkäymisiä ole. Toki jotkut saa jonkun elinikäisen sairauden, kuolevat enneaikojaan tms. mutta se on pienempi prosentti kuitenkin kuin mitä on selviytyjiä". Suurin osa siis ei kaikki, shit happens muttei todellakaan kaikille ja kaikkialla, te nyt yritätte kääntää niin että vähättelisin niiden tragedioita joille sattuu, en todellakaan mutta väitän ettei likikään kaikille satu.
Juuri tämä minun peräänkuuluttamani malli pitkistä & kestävistä suhteista varmasti auttaa myös kestämään niitä vastoinkäymisiä, toisin kuin pikayhteenmuutto-pikaero-malli jossa varmaan nuo isommat jutut saa myös eroamaan helpommin.Olen vanhuksia hoitanut ja lähes jokaiselle hoidokilleni on sattunut jotain todella rankkaa eteen. Harva elää pitkän elämän ilman isoja kolhuja. Selviytyminen ei tarkoita sitä, että mitään ei satu, vaan sitä, että elämä jatkuu ja sitä yritetään edelleen elää niin hyvin kuin taidetaan.
Todella raskaat asiat ovat sellaisia, jotka joko hitsaavat pariskunnan vielä enemmän yhteen tai sitten erottavat. Suhteen pituus ei välttämättä auta lainkaan siinä tilanteessa. Kun oma tuska on miltei sietämätön, voi toisen tuskan näkeminen olla yksinkertaisesti liikaa ja pariskunta eroaa. Se on hyvin tyypillistä esim. kun lapsi kuolee. - SosiaaliTantta
Ikis__M kirjoitti:
Paljon vähemmän niitä on ennen ollut ja mitä olen kuullut niin ei taida kovin hyvin mennä, aika usein niissä kun on alkoholismia, työttömyyttä jne. eli ei edes pyritä saamaan asioita kuntoon ja kasvaa vanhemmiksi mutta lapsia kyllä osataan tehdä muiden elätettäväksi.
En allekirjota tota alkoholismia...paitsi että onhan se totta että itä-helsingissä kaikki on sukua toisilleen kun nuo horot tekee elämänsä aikana viidessä eri parisuhteessa lapsia niin kaikki on lopulta siskopuolia tai velipuolia keskenään!!!! Ihan käsittämätöntä, oikeesti!
Mutta koska uusioperheitä on myös "ei marginaali" ryhmissä niin siellä sanoisin pahimmaksi ongelmaksi rakkaudettomuuden. Lapsi ei koe tulevansa rakastetuksi isä/äitipuolen taholta ja sieltä kumpuaa lasten ja nuorten pahoinvointi kun ei edes omassa kodissaan voi tuntea oloaan 100% rakastetuksi ja hyväksytyksi.
Jos uusperhe tekee lisää lapsia niin kehään astuu eriarvoisuus. Miten kukaan äiti voisi rakastaa vieraita lapsia yhtä paljon kun omaansa? - Ikis__M
SosiaaliTantta kirjoitti:
En allekirjota tota alkoholismia...paitsi että onhan se totta että itä-helsingissä kaikki on sukua toisilleen kun nuo horot tekee elämänsä aikana viidessä eri parisuhteessa lapsia niin kaikki on lopulta siskopuolia tai velipuolia keskenään!!!! Ihan käsittämätöntä, oikeesti!
Mutta koska uusioperheitä on myös "ei marginaali" ryhmissä niin siellä sanoisin pahimmaksi ongelmaksi rakkaudettomuuden. Lapsi ei koe tulevansa rakastetuksi isä/äitipuolen taholta ja sieltä kumpuaa lasten ja nuorten pahoinvointi kun ei edes omassa kodissaan voi tuntea oloaan 100% rakastetuksi ja hyväksytyksi.
Jos uusperhe tekee lisää lapsia niin kehään astuu eriarvoisuus. Miten kukaan äiti voisi rakastaa vieraita lapsia yhtä paljon kun omaansa?Tuo muuten varmaan totta mitä sanot rakkaudettomuudesta, ei lapsien pitäisi joutua miettimään rakastaako heitä kuka mitenkin paljon ja kilvoittelemaan keskenään suosiosta. Vaikka siinä uusioperheessä kuinka yritettäisiin olla tasapuolisia on se varmasti vaikeaa eikä täysin 100%sesti voi millään aina onnistua, lapsetkin on hyviä vaistoamaan tunteita vaikkei ääneen mitään sanottaisikaan.
- atännä
Ikis__M kirjoitti:
Tuo muuten varmaan totta mitä sanot rakkaudettomuudesta, ei lapsien pitäisi joutua miettimään rakastaako heitä kuka mitenkin paljon ja kilvoittelemaan keskenään suosiosta. Vaikka siinä uusioperheessä kuinka yritettäisiin olla tasapuolisia on se varmasti vaikeaa eikä täysin 100%sesti voi millään aina onnistua, lapsetkin on hyviä vaistoamaan tunteita vaikkei ääneen mitään sanottaisikaan.
Vaikka kaikki vanhemmat aina sanovat rakastavansa omiakin lapsiaan yhtä paljon, totuus on kuitenkin se, että omistakin joku saa aina enemmän huomioita kuin toinen / toiset. Riippuu niin monesta asiasta, iästä, sisaruksista, sukupuolesta (juu, pojat ovat kuulemma enemmän apua saavia pienenä), tarvitsevuudesta, luonteesta, taidoista jne... Eikä se tarkoita, että jotakuta rakastaisi vähemmän. Tasapuolinen voi olla siltikin, vaikka joku lapsista olisikin enemmän huomiota tarvitseva.
Mutta jollei omaa suurta sydäntä ja halua uusperheilyyn, niin ei kannata kokeilla. Ei se sovi kaikille. Ja se on ihan ok, eikö? - Hpiåjlä
atännä kirjoitti:
Vaikka kaikki vanhemmat aina sanovat rakastavansa omiakin lapsiaan yhtä paljon, totuus on kuitenkin se, että omistakin joku saa aina enemmän huomioita kuin toinen / toiset. Riippuu niin monesta asiasta, iästä, sisaruksista, sukupuolesta (juu, pojat ovat kuulemma enemmän apua saavia pienenä), tarvitsevuudesta, luonteesta, taidoista jne... Eikä se tarkoita, että jotakuta rakastaisi vähemmän. Tasapuolinen voi olla siltikin, vaikka joku lapsista olisikin enemmän huomiota tarvitseva.
Mutta jollei omaa suurta sydäntä ja halua uusperheilyyn, niin ei kannata kokeilla. Ei se sovi kaikille. Ja se on ihan ok, eikö?Ei isä/äitipuolelta voi olettaa eikä vatia että he alkaisivat rakastaa vierasta lasta. (Joka usein on vielä taakka menneisyyden suhteesta)
- ÄtmiysOnMiehille
Ätmikultti käy uusperheiden kimppuun, koska se olis se helpompi vaihtoehto keski-ikääntyvälle ikisinkkumiehelle, joka ei ole osannut aikanaan pariutua. Eikä osaa vieläkään ja siksi pelkää sitä, että ne muut onnettomat saa itselleen suhteen ja jää itse maailman ainoaksi kokemattomaksi. Siksi on ätmikultti, keräämässä naisettomat miehet yhteen ja vahvistamassa miesten välisiä yhteyksiä.
- wr3ewtr
Tämä "rooli" on ropakandaa
- 1plus16
Kun joskus asuin uusperheessä ns isäpuolena niin rahat ja autokyyti kyllä otettiin ilolla vastaan muuten sekä äiti että anoppikin sanoivat että sä et ole lasten isä eikä niiden asiat kuulu sinulle. Kas kun rahaa asia ei koskenut. Suhde päättyi ja oli viimeinen yyhoo mun elämässäni.
- atännä
"..sä et ole lasten isä eikä niiden asiat kuulu sinulle"
No kiva :( Toi on yksi niistä jutuista, mikä tekee noista suhteista hankalan. Pitää olla yhteinen linja kasvatuksessa, ja siitä tulee riitoja perusperheissäkin. Jos lapsukaiset on huonosti kasvatettuja eikä biovanhempi osaa pitää kuria, niin edessä on täys h*lvetti sille uudelle kumppanille. Sivusta olen seurannut...
On tää hyvä palsta! Muita on tuo parisuhde- ja avoliittopalstat, jostain sain täällä vinkin noihin.. :) Aina vaan osaa olla kiitollisempi omasta sinkkuudestaan, kun käy näitä ja noita lukemassa :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762240Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe391792Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi141563Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2371295Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu631287Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas191106Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv631041- 611006
Wau mikä kroppa Sofialla
Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja107722