Lapset kysyy, miksi äiti itket...

äänetöntuskanhuuto

Oon kipee ikävästä sanoisin, jos voisin. Kipeä kauttaaltaan, syvältä sisältä varpaanpäihin. Kaikkialta, mistä minua olet koskettanut. Mutta eivät he tiedä sinun olemassa olevankaan. Etkä sinä tiedä, miten ikävä minulla sinua on.

Oli vaikeaa luopua hänestä, josta joskus välitti ja kenen kanssa rakensi ikuiseksi tarkoitetun elämän. Vielä vaikeampaa on luopua toisesta siksi, että välittää liian paljon.

32

<50

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • niinpäniinn

      Miksi pitää luopua, jos välität toisesta niin paljon, en ymmärrä? Eikö se toinen halua sinua? Luuletko tai oikeastaan tiedätkö, että sen toisen elämä olisi helpompaa ilman sinua? En voi vastata sinulle oikeastaan mitään, sillä en tiedä tilannettasi. Jos olet parisuhteesi sössinyt en oikeastaan tunne lainkaan sääliä, arjesta tehnyt mahdottoman niin.... No, eipä tänne enempiä.

      • aa_pee

        Aina ei ole lupaa rakastaa. Silloin on surtava pois elämästä ihminen, jollaista en uskonut olevan olemassakaan ja johon tahtomattani rakastuin. Tiedän helpottaneeni hänen elämäänsä niin kuin hänkin on tuonut valtavasti iloa ja uskoa parempaan minulle. Minun tunteeni ovat tässä kuviossa liikaa. Hänelle on kolonen sydämessäni. Aina. Sinne kurkistan sitten, kun pahin on ohi.


      • jarakkauttamyös

        Toivottavasti olet kuitenkin selvittänyt asian rakkautesi kanssa ettei kumpikin ajattele samalla tavalla. Itsellä rikkoutuneen liiton lisäksi sydänsurut päälle, se se vasta on herkkua. Toivottavasti tulee parempia ihmisiä vastaan


    • joshänolet

      Ei kai lapset mikään este voi olla rakkaudelle!:)

    • lapsiparat

      Voi äiti parkaa.
      Vuoden äiti mitalin ansaitsisit tuolla lapsikortin heilutuksella.
      Oikein sydän suli kun mieleen tuli ne pienet lapset jotka joutuvat olemaan huolissaan itkevästä äidistään. Sen saavuttamattoman oman rakkauden perään itkevästä marttyyri-äidistään, joka elää tunteitaan lapsiensa kautta ja kustannuksella, että myötätunto olisi aina maksimaalinen.

      • äitejämoneksi

        Osui kun naula päähän ed. kommentti. Ihmettelin itse lapsien sekoittamista koko kirjoitukseen ja jätin siksi aloittajalle vastaamatta. Kuulosti aika dramatisoidulta niin tuskin on terveen aikuisen vanhemman kirjoitus. Teiniäiti? Masentunut?


      • lapsellinenakka
        äitejämoneksi kirjoitti:

        Osui kun naula päähän ed. kommentti. Ihmettelin itse lapsien sekoittamista koko kirjoitukseen ja jätin siksi aloittajalle vastaamatta. Kuulosti aika dramatisoidulta niin tuskin on terveen aikuisen vanhemman kirjoitus. Teiniäiti? Masentunut?

        Haloo. Minäkin oon tuskaa ja ikävääni itkenyt kotona ulos. Se on ihan normaalia sydänsurua. Ja tietenki jos lapset näkevät niin kysyvät. Ei tarvitse olla masentunut itkeäkseen.


      • jokupelleileetaas

        Provo aloitus.


      • lapsellinenakka
        jokupelleileetaas kirjoitti:

        Provo aloitus.

        Minä oisin jossain vaiheessa voinut tehdä ikävissäni ihan samanlaisen.

        Ihmisen ikävä toisen luo ikävä palstalla??

        Mitä provoa siinä on? Se on ikävä tunne tuo ikävän tunne -joskus.


    • äiti-itsekin

      Kuten joku sanoi, lapsiparat. Lasten ei tarvitse vanhempien murheita nähdä, niitä käsitellään sitten kun lapset on esimerkiksi nukkumassa. Jos itkettää niin mene vessaan ja kokoa itsesi, lastesi ei tarvitse nähdä sitä. Lapset tarvitsevat turvallisuudentuntua ja vakaat vanhemmat. Tietenkään yksikään vanhempi ei ole täydellinen, mutta yritä edes!

      • TuoOnTotta

        Lasten harteille ei pidä sälyttää mitään murheita. Heidän pitää saada elää mahdollisimman turvallista ja huoletonta lapsuus- ja nuoruusaikaa. Tällä periaatteella olen kasvattanut lapseni. Kuitenkin tunteita on näytetty eli itkeminenkin on ollut normaalia tilanteissa, joissa tunteiden näyttämättömyys olisi omituista. Hautajaisissa ei vanhempienkaan sentään tarvitse pidätellä itkuaan.


      • Päivivain
        TuoOnTotta kirjoitti:

        Lasten harteille ei pidä sälyttää mitään murheita. Heidän pitää saada elää mahdollisimman turvallista ja huoletonta lapsuus- ja nuoruusaikaa. Tällä periaatteella olen kasvattanut lapseni. Kuitenkin tunteita on näytetty eli itkeminenkin on ollut normaalia tilanteissa, joissa tunteiden näyttämättömyys olisi omituista. Hautajaisissa ei vanhempienkaan sentään tarvitse pidätellä itkuaan.

        Itku ei ole elämälle vierasta eivätkä tilapäiset itkut horjuta lasten turvallisuuden tunnetta muuten vakaassa ja tasapainoisessa kodissa.

        On tietty eri asia, jos äiti rupeaa sanoin vuodattamaan murheitaan mutta pelkkä itku ei vahingoita ketään.


      • Roolituksetko_sekaisin

        Murheita mitä lapsille ei voi selittää, ei niille pidä myöskään näyttää. Hautajaiset on esimerkiksi luonnollinen tilanne näyttää lapsille tunteita, milloin he ovat kypsiä niitä tunteita ymmärtämään tai itse kokemaan.
        Pienen ihmisen huoli oman vanhemman itkuista on kohtuutonta, kun tunteita ei lapselle voi selittää, tai lapsi ei niiden syitä ymmärrä.
        Sanoilla on juuri se tilanteen selittävä merkitys lapselle ja kun sitä ei voi tehdä, on parempi jättää itkut näyttämättä.
        Näitä vanhemmistaan huolestuneita lapsia näen päivittäin työssäni ja se pienen ihmisen mielessä oleva kohtuuton huoli, on sydäntä särkevää seurata.
        Olkaa vanhemmat vanhempia ja antakaa lapsien kasvaa lapsena, ilman aikuisten sotkuja.


      • Päivivain

        Kyllä lapselle riittää kun sanoo, että on paha mieli ja se menee ohi niin kuin sinullakin silloin kun itket. Ei siitä sen enempää tarvitse vääntää.
        Ja kun lapsi näkee että se menee ohi, niin siitä ei traumoja tule. Niin vanhemmilla kuin lapsillakin on oikeus kotonaan näyttää tunteita.

        Itkeä ei saa kuin haitajaisissa tai yksin vessassa- lähes hassuinta mitä oon kuullut.

        Eri asia jos vanhempi hakee lohtua lapsestaan, pelkkä "ei mitään hätää, se menee ohi" -riittää vallan mainiosti.


      • Päivivain
        Roolituksetko_sekaisin kirjoitti:

        Murheita mitä lapsille ei voi selittää, ei niille pidä myöskään näyttää. Hautajaiset on esimerkiksi luonnollinen tilanne näyttää lapsille tunteita, milloin he ovat kypsiä niitä tunteita ymmärtämään tai itse kokemaan.
        Pienen ihmisen huoli oman vanhemman itkuista on kohtuutonta, kun tunteita ei lapselle voi selittää, tai lapsi ei niiden syitä ymmärrä.
        Sanoilla on juuri se tilanteen selittävä merkitys lapselle ja kun sitä ei voi tehdä, on parempi jättää itkut näyttämättä.
        Näitä vanhemmistaan huolestuneita lapsia näen päivittäin työssäni ja se pienen ihmisen mielessä oleva kohtuuton huoli, on sydäntä särkevää seurata.
        Olkaa vanhemmat vanhempia ja antakaa lapsien kasvaa lapsena, ilman aikuisten sotkuja.

        Ei lapsille tartte kaikkea selittää juurta jaksain, niin itku kuin naurukin kuuluvat elämään, ei itku tarkoita tunteiden hallitsemattomuutta se vain kertoo esimerkiksi herkästä luonteesta.

        Voi esimerkiksi sanoa, että äiti kuuli juuri hirveän surullisen asian ja siksi on tosi sirullinen mutta sinä olet vielä. Se riittää.

        Eri asia jos päivät pääksytysten vollotetaan milloin mistäkin :D


      • Päivivain
        Päivivain kirjoitti:

        Ei lapsille tartte kaikkea selittää juurta jaksain, niin itku kuin naurukin kuuluvat elämään, ei itku tarkoita tunteiden hallitsemattomuutta se vain kertoo esimerkiksi herkästä luonteesta.

        Voi esimerkiksi sanoa, että äiti kuuli juuri hirveän surullisen asian ja siksi on tosi sirullinen mutta sinä olet vielä. Se riittää.

        Eri asia jos päivät pääksytysten vollotetaan milloin mistäkin :D

        Olet vielä.liian pieni kuulemaan sitä tarinaa.


      • sivustaLaitan
        Päivivain kirjoitti:

        Kyllä lapselle riittää kun sanoo, että on paha mieli ja se menee ohi niin kuin sinullakin silloin kun itket. Ei siitä sen enempää tarvitse vääntää.
        Ja kun lapsi näkee että se menee ohi, niin siitä ei traumoja tule. Niin vanhemmilla kuin lapsillakin on oikeus kotonaan näyttää tunteita.

        Itkeä ei saa kuin haitajaisissa tai yksin vessassa- lähes hassuinta mitä oon kuullut.

        Eri asia jos vanhempi hakee lohtua lapsestaan, pelkkä "ei mitään hätää, se menee ohi" -riittää vallan mainiosti.

        Muistan, kun äitini ja isäni erosivat ja äiti itki silloin tällöin. Kysyessäni äidiltä syytä, hän vastasi, että "Olen vain väsynyt". Ahdistus oli käsin kosketeltava ja tunnelma hyvin surullisen loputon. Silloin ajattelin, että jos minulla on joskus lapsia, en itke heidän nähtensä. Olin tuolloin 10 vuotias.


      • tarinoitamonia

        Oletko nähnyt lapsen joka huolehtii vanhemman suruja tai masennusta. Lapsi jos ei tiedä tai ymmärrä miksi vanhempi itkee, mutta ymmärtää mitä itku tunteena tarkoittaa, alkaa lapsen mielikuvitus tekemään tilanteeseen omia selityksiä ja skenaarioita.
        Sellainen vanhempien puhumattomilla suruilla kyllästetty lapsi ottaa itselleen vastuun huolehtia vanhemmasta. Lapsi alkaa esittämään vanhemman pientä reipasta tukijaa ja tunteiden myötäeläjää, vaikka ei ymmärrä mistä vanhemman heikkous johtuu.
        Lapsi alkaa välttämään omien huolien kertomista vanhemalle, ettei vanhempi surisi itsensä takia lisää. Lapsi kantaa jopa tarhassa huolta vanhemmastaan, joka eilen taas itkeskeli, eikä lapsi ymmärrä miksi mutta on huolissaan vanhemman surullisuudesta.
        Lapsi menee myös piiloon itkemään omia murheita ja huolta, kun vanhemmalla on jo tarpeeksi surua, eikä reipas lapsi halua lisätä vanhemman itkuja. Tässä esimerkissä on 6v. tyttölapsi, jota äiti käytti terapeuttinaan ja tunteidensa viemärinä ja hoidatti reippaalla tytöllä vielä 3v. pikkuveljen, kun oma aika meni itsesäälissä rypemiseen.


      • Päivivain
        Roolituksetko_sekaisin kirjoitti:

        Murheita mitä lapsille ei voi selittää, ei niille pidä myöskään näyttää. Hautajaiset on esimerkiksi luonnollinen tilanne näyttää lapsille tunteita, milloin he ovat kypsiä niitä tunteita ymmärtämään tai itse kokemaan.
        Pienen ihmisen huoli oman vanhemman itkuista on kohtuutonta, kun tunteita ei lapselle voi selittää, tai lapsi ei niiden syitä ymmärrä.
        Sanoilla on juuri se tilanteen selittävä merkitys lapselle ja kun sitä ei voi tehdä, on parempi jättää itkut näyttämättä.
        Näitä vanhemmistaan huolestuneita lapsia näen päivittäin työssäni ja se pienen ihmisen mielessä oleva kohtuuton huoli, on sydäntä särkevää seurata.
        Olkaa vanhemmat vanhempia ja antakaa lapsien kasvaa lapsena, ilman aikuisten sotkuja.

        Kommentoin vielä tähän sitä, kun puhutaan, että lapselle pitää selittää asiat -tietenkin pitää mutta niitä ei voi puhua kuin aikuiselle, siitä sitä ahdistusta vasta tulisikin, eli pitää selittää mutta ei juurta jaksain.

        Minäkin olen lapsena nähnyt äitini itkevän.. tunnelma on ollut lohduton ja surullinen. On paljon asioita, joita minäkin olen päättänyt ja tehnyt toisin kuin vanhempani. Mutta edelleen.. niin itku kuin naurukin ovat elämään kuuluvia asioita -kyse on siitä miten tunteita hallitaan käsittelemällä eli puhumalla niistä. On totta, että lapset osaavat kysellä ja vaatiakin vastauksia itkun syihin mutta juuri siksi näistä tunteista ja juuri itkustakin kannattaa puhua myös silloin kun ei itketä.. on vanhempien vastuulla asettaa rajat kaikelle. Myös itkun syistä selittämiselle. Satunnainen vanhemman itku ei vahingoita lasta.


      • Päivivain
        tarinoitamonia kirjoitti:

        Oletko nähnyt lapsen joka huolehtii vanhemman suruja tai masennusta. Lapsi jos ei tiedä tai ymmärrä miksi vanhempi itkee, mutta ymmärtää mitä itku tunteena tarkoittaa, alkaa lapsen mielikuvitus tekemään tilanteeseen omia selityksiä ja skenaarioita.
        Sellainen vanhempien puhumattomilla suruilla kyllästetty lapsi ottaa itselleen vastuun huolehtia vanhemmasta. Lapsi alkaa esittämään vanhemman pientä reipasta tukijaa ja tunteiden myötäeläjää, vaikka ei ymmärrä mistä vanhemman heikkous johtuu.
        Lapsi alkaa välttämään omien huolien kertomista vanhemalle, ettei vanhempi surisi itsensä takia lisää. Lapsi kantaa jopa tarhassa huolta vanhemmastaan, joka eilen taas itkeskeli, eikä lapsi ymmärrä miksi mutta on huolissaan vanhemman surullisuudesta.
        Lapsi menee myös piiloon itkemään omia murheita ja huolta, kun vanhemmalla on jo tarpeeksi surua, eikä reipas lapsi halua lisätä vanhemman itkuja. Tässä esimerkissä on 6v. tyttölapsi, jota äiti käytti terapeuttinaan ja tunteidensa viemärinä ja hoidatti reippaalla tytöllä vielä 3v. pikkuveljen, kun oma aika meni itsesäälissä rypemiseen.

        Ihmiset itkevät muulloinkin kun masentuneena. Itku ei ole yhtä kuin masennus. Masennus on sairaus ja se ihan varmasti vaikuttaa myös lapseen.

        En kerro, mikä olen ammatiltani, eikä tarvikaan mutta sanotaanko, ettei tällaisten asioiden käsittely ole minullekaan vierasta töissä eikä vapaa-ajalla.

        Tiedänpä siis minäkin mistä puhun.


      • SivustaLaitan

        Äidin näkeminen niin itkuisena oli minulle pieni järkytys siksi, koska äitini on ollut aina hyvin vahva persoona, johon me lapset olemme saaneet tukeutua. Äiti oli aina meitä lapsia varten. Tuo kuva ( illuusio )jotenkin hämärtyi nähdessäni äidin itkevän kesken autolla ajon, kotitöiden yms. Äidin vastaus " Olen vain väsynyt " Oli mielestäni outo. En ymmärtänyt sitä. Äiti kuitenkin selvisi tuosta kuten on selvinnyt kaikista karikoistaan. Ei hän masentunut ollut, eikä koskaan, ei koskaan kertonut murheistaan meille. Päinvastoin, hän olisi antanut vaikka silmät päästään ja antaisi vieläkin lastensa puolesta. Äidin esimerkki on kuitenkin vaikuttanut minuun niin, etten itkisi lasten nähden kovin helposti. Jokainen tyylillään ja tavallaan.


      • SivustaLaitan
        SivustaLaitan kirjoitti:

        Äidin näkeminen niin itkuisena oli minulle pieni järkytys siksi, koska äitini on ollut aina hyvin vahva persoona, johon me lapset olemme saaneet tukeutua. Äiti oli aina meitä lapsia varten. Tuo kuva ( illuusio )jotenkin hämärtyi nähdessäni äidin itkevän kesken autolla ajon, kotitöiden yms. Äidin vastaus " Olen vain väsynyt " Oli mielestäni outo. En ymmärtänyt sitä. Äiti kuitenkin selvisi tuosta kuten on selvinnyt kaikista karikoistaan. Ei hän masentunut ollut, eikä koskaan, ei koskaan kertonut murheistaan meille. Päinvastoin, hän olisi antanut vaikka silmät päästään ja antaisi vieläkin lastensa puolesta. Äidin esimerkki on kuitenkin vaikuttanut minuun niin, etten itkisi lasten nähden kovin helposti. Jokainen tyylillään ja tavallaan.

        Lisään vielä. Ymmärrän aloittajan huolen siitä, mitä hän lapsilleen kertoisi. Minusta hänen huolestuneisuutensa on vastuuntuntoisen vanhemmuuden merkki. Voisin kuvitella, että jos on lohduton olo, ei välttämättä keksi tai löydä sanoja. Aloittajalle sanoisin, että auttaisiko jokin harrastus, ulkoilu, keskustelu asiasta lieventämään pahaa oloasi, niin että jaksaisit paremmin. Minusta myös tuntuu etteivät satunnaiset itkut vahingoita lasta. Uskon, että ennemminkin mitä liittyy itkujen väliseen elämään on suurempi vaikutus lapseen kuin satunnainen itkemisen näkeminen. Minäkin lapsena koin äidin itkemisen vaikeana siksi, koska hän normaalisti oli jotenkin niin täydellinen.


      • Päivivain
        SivustaLaitan kirjoitti:

        Äidin näkeminen niin itkuisena oli minulle pieni järkytys siksi, koska äitini on ollut aina hyvin vahva persoona, johon me lapset olemme saaneet tukeutua. Äiti oli aina meitä lapsia varten. Tuo kuva ( illuusio )jotenkin hämärtyi nähdessäni äidin itkevän kesken autolla ajon, kotitöiden yms. Äidin vastaus " Olen vain väsynyt " Oli mielestäni outo. En ymmärtänyt sitä. Äiti kuitenkin selvisi tuosta kuten on selvinnyt kaikista karikoistaan. Ei hän masentunut ollut, eikä koskaan, ei koskaan kertonut murheistaan meille. Päinvastoin, hän olisi antanut vaikka silmät päästään ja antaisi vieläkin lastensa puolesta. Äidin esimerkki on kuitenkin vaikuttanut minuun niin, etten itkisi lasten nähden kovin helposti. Jokainen tyylillään ja tavallaan.

        Ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Olet oikeassa -ei ole yhtä oikeaa tapaa! Eri tyyleissä ei ole mitään pahaa eikä vikaa. Maalaisjärjen käyttö tilanteessa kuin tilanteessa on sallittua.

        Varmastikaan kukaan vastuunsa tunteva vanhempi ei halua sysätä murheitaan lapsilleen. Mitäs virheitä me vanhemmat tiedostamatta sitten teemmekään, kaikki teemme parhaamme. Kyllä minäkin sitä mieltä oon, että lastensa edessä vanhemman tulee ja pitää olla vahva, koska näin he antavat mallia.. ja ovat tukena ja turvana lapsilleen. mutta ehkä itku ei ole heikkoutta -ellei sitten aina vollota syystä ja kolmannesta. Eikä lapsen ikätasolle sopivalla tavalla avaa asioita.

        Juuri jokin aika tähän keskusteluun sopivasti juttelin ystävättäreni kanssa, hän muistaa, kun äitinsä oli monta päivää itkenyt oman äitinsä kuolemaa. Ei se ollut "häirinnyt", äiti ei ollut itkenyt sitä lapselleen. Kuolema on se "sallittu syy" itkeä, surun tunteet, niiden näyttäminen ja jopa niistä puhuminen on yhä tabu suomalaisessa kulttuurissa. Ehkä siinä olisi kehitettävää.

        Tunteiden -lasten ja vanhempien- käsittely ja eri toten se tapa on kaiken a ja o.

        Toistan taas itseäni.

        Meitä on moneksi. Mikä on hyvä tapa minulle ei varmastikaan ole sitä kaikille. Myös persoona- ja temperamentti-kysymys :)


      • Päivivain
        SivustaLaitan kirjoitti:

        Lisään vielä. Ymmärrän aloittajan huolen siitä, mitä hän lapsilleen kertoisi. Minusta hänen huolestuneisuutensa on vastuuntuntoisen vanhemmuuden merkki. Voisin kuvitella, että jos on lohduton olo, ei välttämättä keksi tai löydä sanoja. Aloittajalle sanoisin, että auttaisiko jokin harrastus, ulkoilu, keskustelu asiasta lieventämään pahaa oloasi, niin että jaksaisit paremmin. Minusta myös tuntuu etteivät satunnaiset itkut vahingoita lasta. Uskon, että ennemminkin mitä liittyy itkujen väliseen elämään on suurempi vaikutus lapseen kuin satunnainen itkemisen näkeminen. Minäkin lapsena koin äidin itkemisen vaikeana siksi, koska hän normaalisti oli jotenkin niin täydellinen.

        Totta tuo "itkujen välinen elämä" eli muuten vakaa ja tasapainoinen sekä tarpeisiin vastaava, turvallinen kasvuympäristö :)


      • Sivustalaitan
        Päivivain kirjoitti:

        Ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Olet oikeassa -ei ole yhtä oikeaa tapaa! Eri tyyleissä ei ole mitään pahaa eikä vikaa. Maalaisjärjen käyttö tilanteessa kuin tilanteessa on sallittua.

        Varmastikaan kukaan vastuunsa tunteva vanhempi ei halua sysätä murheitaan lapsilleen. Mitäs virheitä me vanhemmat tiedostamatta sitten teemmekään, kaikki teemme parhaamme. Kyllä minäkin sitä mieltä oon, että lastensa edessä vanhemman tulee ja pitää olla vahva, koska näin he antavat mallia.. ja ovat tukena ja turvana lapsilleen. mutta ehkä itku ei ole heikkoutta -ellei sitten aina vollota syystä ja kolmannesta. Eikä lapsen ikätasolle sopivalla tavalla avaa asioita.

        Juuri jokin aika tähän keskusteluun sopivasti juttelin ystävättäreni kanssa, hän muistaa, kun äitinsä oli monta päivää itkenyt oman äitinsä kuolemaa. Ei se ollut "häirinnyt", äiti ei ollut itkenyt sitä lapselleen. Kuolema on se "sallittu syy" itkeä, surun tunteet, niiden näyttäminen ja jopa niistä puhuminen on yhä tabu suomalaisessa kulttuurissa. Ehkä siinä olisi kehitettävää.

        Tunteiden -lasten ja vanhempien- käsittely ja eri toten se tapa on kaiken a ja o.

        Toistan taas itseäni.

        Meitä on moneksi. Mikä on hyvä tapa minulle ei varmastikaan ole sitä kaikille. Myös persoona- ja temperamentti-kysymys :)

        Niin ja kauan aikaa sitten eräs ystäväni kertoi minulle, että hänen äitinsä kertoi murheet ja huolet avoimesti ja itki usein, eikä ystäväni pitänyt sitä mitenkään kummallisena asiana, vaan normaalina " meidän äiti nyt on tuollainen herkkis "- tyyliin. Minä taas en oisi voinut koskaan kuvitella, että äitini olisi käyttäytynyt niin. Äidin käytös oli minulle siis outoa ja vierasta sekä hämmentävää, kun yhtäkkiä itkikin. Tunsin itseni avuttomaksi. Minulle jäi siitä tunne, etten itse itkisi lasteni nähden, en voisi tehdä niin. Mutta en voisi sanoa, että tuo itku-kokemus äidistäni olisi pelkästään huono asia. Mielestäni jokaisessa asiassa on sekä hyvät, että huonot puolet :) Minä myös kohtaan työssäni välillä näitä vanhempien-lasten välisiä mietelmiä. Hoidan saattohoidossa olevia ihmisiä.


      • Päivivain
        Sivustalaitan kirjoitti:

        Niin ja kauan aikaa sitten eräs ystäväni kertoi minulle, että hänen äitinsä kertoi murheet ja huolet avoimesti ja itki usein, eikä ystäväni pitänyt sitä mitenkään kummallisena asiana, vaan normaalina " meidän äiti nyt on tuollainen herkkis "- tyyliin. Minä taas en oisi voinut koskaan kuvitella, että äitini olisi käyttäytynyt niin. Äidin käytös oli minulle siis outoa ja vierasta sekä hämmentävää, kun yhtäkkiä itkikin. Tunsin itseni avuttomaksi. Minulle jäi siitä tunne, etten itse itkisi lasteni nähden, en voisi tehdä niin. Mutta en voisi sanoa, että tuo itku-kokemus äidistäni olisi pelkästään huono asia. Mielestäni jokaisessa asiassa on sekä hyvät, että huonot puolet :) Minä myös kohtaan työssäni välillä näitä vanhempien-lasten välisiä mietelmiä. Hoidan saattohoidossa olevia ihmisiä.

        Tottumiskysymys. Niin totta, ei se o mustavalkoista :)

        No sulle on enemmän kuin kuin tuttua tuo surun käsittely. Yksilöllistä ja sitten työ ja perhearki asia erikseen.


    • Katsoeteenpäin

      Voimia, löydät kyllä oikean ratkaisun.

    • Eräs.Äiti

      onneksi tämä itkuntäyteinen viesti ei ollut minulta. Hohhoijakkaa, rupeis jo vähän nolottamaan. Toivottavasti se yksi ei taas luule, että minä olen tämänkin raapustanut.

      • Päivivain

        Onneksi ei. Minulta se melkein vaikka olisikin voinut olla eikä se minusta ole millään tavalla hävettävää tai noloa. Mutta me ihmiset koemme ja ajattelemme asioita erilailla. Siinä se elämän todellinen riemu ja rikkaus piilee.


    • WanhaTarina

      Kirjoitan tähän mummuni kertoman jutun. Olin n. 12-13 v. kun mummu tästä kertoi ja mielestäni kertomus oli silloin liikuttava. Kun pappani kaatui sodassa, heräsi mummu aikaisin aamulla kuullessaan ulko-oven aukeavan ja jalkojen tömistelyyn, kuin kunta olisi kengistä kopisteltu. Mummu kertoi, että hän oli varma, että pappa on tullut käymään, koska sisälle tuloäänet olivat samanlaiset kuin papalla. No, mummun mennessä katsomaan porstuaan, ei siellä ollut ketään ja ulko-ovi oli lukossa. Ei mennyt kauaa, kun samaisena aamuna viestintuoja saapui paikalle kertomaan papan kaatumisesta rintamalla. Kysyin mummulta, että miltä se tuntui, johon mummu vastasi, että arki sujui työnteossa. Heillä oli 5 pientä lasta, lehmiä, kanoja ja kyntöhevonen. aluksi töitä teki kuin robotti. Kysyin, että itkikö mummu ? Johon mummu vastasi, että vain navetassa lehmän kylkeä vasten, kun lapset eivät olleet näkemässä. On se ollut rankkaa :(

      • nykyäänsaatukea

        Silloin ei ollut terapeutteja tai henkistä tukea saatavilla joka viestimestä, mutta aikuiset oli aikuisia ja kantoivat vastuun lapsista. Oikein tehty. Surussakin ihminen tukee heikompaa tai hauraampaa ja säästää särkymiseltä.
        Nykyään on vanhemmillakin omat tukiverkot saatavilla, mutta samoin käyttäytyisin lapsien kanssa.


    • eikannataitkeävaratun

      Eronnut nainen rakastui varattuun mieheen ja nyt itkettää, kun homma ei mennytkään niinkuin piti. Salattu rakkaus. Osuiko oikeaan? Ei kannata itkeä varatun takia.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2195
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      38
      1779
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      12
      1535
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      237
      1283
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      62
      1270
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      17
      1091
    7. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      62
      1027
    8. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      990
    9. Wau mikä kroppa Sofialla

      Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja
      Kotimaiset julkkisjuorut
      104
      700
    Aihe