Rahan jakaminen avioliitossa

Rahariidassa

Hei,

antakaahan minulle ulkopuolisen mielipide, miten kannattaa yhteiset menot jakaa avioliitossa, niin että molempien tulot otetaan huomioon. Eli ollaan tasa-arvoisia.

Yhteistä tiliä en halua, mutta minulle sopisi siirtää miehen tilille rahaa ns. kiinteitä kuluja varten. Kiinteät kulut ovat; - vuokra 826e - hoitomaksu 283e - sähkö 50e - vakuutukset 35e - netti 40e =1234. Hoitomaksu on vaihteleva summa.

Miehen bruttotulot ovat 3300 e ja minun tulot 2300 e

Tähän mennessä siis olen maksanut kiltisti kiinteitä kuluja 600e kuukaudessa eli puolet. Minusta se tuntuu epäreilulle, sillä tienaan vähemmän kuin mieheni.

Meille tuli taas riitaa rahasta, kun oltiin kesälomareissulla, ja siellä meni rahaa yli budjetoidun summan. Miehen toiveesta laskimme paljon meni rahaa ylimääräistä, ja siitä summasta maksaisin hänelle puolet. Eli summaksi bensoineen kaikkineen tuli 350e. No laitoin miehelleni rahasiirroksi 900 e (600e kiinteitä ja 300e matkasta). En tuota 50e kokenut tarpeelliseksi. (Minä yritän tässä samalla säästää rahaa ASP tilille mutta eihän mikään säästäminen onnistu, kun kaikki rahat menee tässäkin kuussa elämiseen.)

Mies pyysi jälkeenpäin minulta tuota 50 euroa. Sanoin, että olin ostanut yhteiselle pojallemme toppapuvun ja tivolilippuja ym. Hän heti huomautti, että oli käynyt edellisellä viikolla kaupassa 50 eurolla.

Me olimme aiemmin sopineet, että rahoja ei tarkkaan lasketa, mutta edelleen ollaan siinä pisteessä, että maksan puolet kaikesta ja katsotaan mitä kukakin on maksanut.

Tämä tilanne turhauttaa, ja haluaisin selkeät pelisäännöt ja tasa-arvoisuutta.

Anteeksi sekava kirjoitus. Pliis auttakaa meitä sopimaan tasa-arvoinen pelisääntö!

105

335

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Olisiko.tästä

      On se kumma että avioparin pitää laskea joka ikinen euro puoliksi ja olla turhan tarkka. Itsekästäkin.
      Miehesi ajattelee että hänen varat on hänen omiaan ja rahaa kertyisi säästöön yhä enemmän suurempien tulojen tähden hänen tililleen. Sinun pienemmillä tuloilla sitä on mielestäsi liian vähän.
      Miksi yleensäkin miehillä on paremmat tulot? Eikö siksi että hän on perheen pää ja huolehtisi hieman enemmän perheestä taloudellisestikin. Palkoissa ei ole tasa-arvoa Suomessa, miksi se olisi talousmenoissakaan. On maita joissa vain mies tienaa ja vaimot on kotona huolehtimassa perheen taloudellisista tarpeista.
      Jos ei muuten onnistu, siirtäkää tilistänne joku tietty summa joka kuukausi yhteisiin menoihin eri tilille ja maksakaa sieltä yhteiset kulut, nekin lasten vaatteet ja kaikki muutkin yhteiset kulut. Pitäkää omat tilinne erikseen jonne palkka juoksee ja josta rahan siirrätte kuukausittain. Voitte tehdä matkatilinkin erikseen josta otatte juoksevat kulut yhteiseksi hyväksenne matkustaessanne.

      • oikeaparisuhde

        Olen täysin samaa mieltä tuosta pilkulleen laskemisesta ja tasajaosta. Jos niin pilkuntarkkoja ja oikeuden mukaisia halutaan olla, voisi esim. tietty prosenttiosuus palkasta olla se määrä, millä molemmat osallistuu yhteisen talouden ylläpitoon (vai onko sekin jaettu fifty-fifty)

        Meillä mies maksaa asumiseen ja autoon liittyvät kulut, minä muut eli ruuan, kodin hankinnat, matkat, vaatteet. Tosin tuloiltamme olemme aika saman tasoiset, käteen jää kummallakin noin 2300- 2500.

        Emme riitele rahasta ja vaikka meillä on erilliset tilit ja omat vastuualueet, kaikki on yhteistä.

      • MiesPksss

        No turhantarkasta kaikkien kulujen jakamisesta minäkin olen samaa mieltä, mutta paljon muusta en. Periaatteessa on ihan tasa-arvoista että noista molempien käyttämistä yhteisistä jutuista molemmat maksavat puolet. Sitten tuo säästäminen. Onhan se ihan selvä että jos tienaat tonnin vähemmän kuin mies, niin sinulle ei jää yhtä paljon säästöön. Miehenkö ne sinun omalla tilillesi menevät säästämisesi pitäisi maksaa?

        Tuo mies elättää -asenne on jäänne ajalta, jolloin mies tosiaan oli ainoa joka toi rahaa taloon ja nainen oli kotona lasten kanssa. Nykyään asiat ovat toisin, eikä voi olettaa että miehen pitäisi jakaa kaikki rahansa naiselle, jos nainen itsekin töissä käy.

        Miehillä ei käytännössä edes ole suurempi palkka, jos verrataan samalla alalla työskenteleviä henkilöitä, joilla on samanlaiset työtehtävät, kokemus ja työajat. Väite naisten 80 sentistä on kumottu monessa tutkimuksessa.

        Jos miehellä on korkeampi palkka, niin se johtuu yleensä jostakin loogisesta syystä. Miehet hakeutuvat rahakkaammille aloille. On ihan selvä että esim teollisuudessa tai yksityisessä insinööritoimistossa liikkuu enemmän rahaa kuin vaikka lastentarhassa tai taidealoilla. Mikään ei estä naisia hakeutumasta rahakkaammille aloille. Miehet myös tekevät usein pidempää päivää, enemmän ylitöitä ja pitävät paremmin pintansa palkkaneuvotteluissa. Jos ei itse koskaan vaadi mitään, ei voi syyttää muita jos palkka laahaa perässä.

      • Mies30v

        Niin, omalla kohdalla on pakko sanoa että en ole ikinä oikein ymmärtänyt tuota "sinun ja minun rahat" - ajatusta. Mielestäni kun on lähtökohta että parisuhteessa elämä on yhteinen joten kustannukset on. Molemmat kantaa kortensa kekoon ja yhteistyö on aina voimakkainta.

        AP:nkin tilanteessa rahaa on laittaa yhteiseen elämään, ruokineen päivineen varmasti ainakin 2100e netto miehen palkasta ja ap:n 1700e.
        Johan tuolla 3800 eurolla/kk elää varmasti melko hyvää elämää 2 aikuista 1 lapsi.

        Ja hieman kyllä ihmetyttää että itse olet asuntosäästäjä ja miehesi ei..

      • tätäkiis
        MiesPksss kirjoitti:

        No turhantarkasta kaikkien kulujen jakamisesta minäkin olen samaa mieltä, mutta paljon muusta en. Periaatteessa on ihan tasa-arvoista että noista molempien käyttämistä yhteisistä jutuista molemmat maksavat puolet. Sitten tuo säästäminen. Onhan se ihan selvä että jos tienaat tonnin vähemmän kuin mies, niin sinulle ei jää yhtä paljon säästöön. Miehenkö ne sinun omalla tilillesi menevät säästämisesi pitäisi maksaa?

        Tuo mies elättää -asenne on jäänne ajalta, jolloin mies tosiaan oli ainoa joka toi rahaa taloon ja nainen oli kotona lasten kanssa. Nykyään asiat ovat toisin, eikä voi olettaa että miehen pitäisi jakaa kaikki rahansa naiselle, jos nainen itsekin töissä käy.

        Miehillä ei käytännössä edes ole suurempi palkka, jos verrataan samalla alalla työskenteleviä henkilöitä, joilla on samanlaiset työtehtävät, kokemus ja työajat. Väite naisten 80 sentistä on kumottu monessa tutkimuksessa.

        Jos miehellä on korkeampi palkka, niin se johtuu yleensä jostakin loogisesta syystä. Miehet hakeutuvat rahakkaammille aloille. On ihan selvä että esim teollisuudessa tai yksityisessä insinööritoimistossa liikkuu enemmän rahaa kuin vaikka lastentarhassa tai taidealoilla. Mikään ei estä naisia hakeutumasta rahakkaammille aloille. Miehet myös tekevät usein pidempää päivää, enemmän ylitöitä ja pitävät paremmin pintansa palkkaneuvotteluissa. Jos ei itse koskaan vaadi mitään, ei voi syyttää muita jos palkka laahaa perässä.

        "Tuo mies elättää -asenne on jäänne ajalta, jolloin mies tosiaan oli ainoa joka toi rahaa taloon ja nainen oli kotona lasten kanssa. Nykyään asiat ovat toisin"

        Todella. Nykyään yhä useammin nainen elättää miehen. Vieläpä omia teitään kulkevan miehen, joka pistäytyy kotona kuin huoltoasemalla. Tai voiko tällaista tyyppiä edes mieheksi sanoa?

    • mekkk

      Kulut laitetaan suhteessa palkaan eli sinä maksat 1/3 yhteisistä menoista ja miehesi 2/3 kun hänelää on noin 1/3 suurremmat tulot kuin sinulla niin jää kummallekkin suhteellisesti omaa rahaa yhtä paljon. Sinä voisit maksaa 400 sataa ja miehesi lopu yhteisistä menoista niin menei suuhteessa palkkoihin tasan ja sinullekkin jäisi rahaa säätöön. Teeppä niin että ensin laitat asp tilille tarvitsevan summan ja sen jälkeen kerrot että on tämän verran käyttörahaa ja otan osaa vaikka sillä 400 sataa kuussa yhteisiin menoihin. Itse miehenä maksan ja hommaan reissuja ja muuta meille kun tulot ovat siuuremmat kuin naisellani.

    • Rahariidassa

      Miehen kommentti siihen, että siirrettäisiin vaikka 30 % bruttotuloista s-tilille oli, että "En innostu siitä kahden tilin vatuloinnista". Ja "Pääosin nykyinen systeemi on toiminut hyvin". Minä kommentoin, että ei mielestäni ei ole toiminut hyvin, kun kumpikin maksaa tasan puolet, vaikka toisella on isommat tulot. Ja kuulemma ei kannattaisi laskea bruttotuloista, sillä hänen veroprosentinsa on isompi kuin minun. Veroprosentti on tietysti isompi, mutta sitä voi säätää pitkin vuotta, ja kumpikin saa omat palautuksensa ja mätkynsä. Ja mies vetoaa myös siihen, että hän maksaa oman autonsa kulut (auto ei siis minun) ja yhteisistä menoista (kauppa ym. reissut) bensat. Että niitä tulee hänen mukaansa kiitettävä määrä.

      Mutta siis bruttotulojen mukaan miehen tulisi siirtää 990 e ja minun 690 e yhteiselle tilille. Kyllähän tästä jää molemmille kiitettävä summa säästöön ja omiin juttuihin. Luulisi miehen rahapussi kestävän omat automenonsa. Vai pitäisi minun osallistua jotenkin tuohon auto hommaan? Työmatkat menen fillarilla, ja jos pitempiä reissuja autolla ollut niin olen antanut puolet bensoista.

      Olen tosi kiltti ja reilu ihminen, niin siksi pyytäisin perusteluja ja apuja tilanteeseen, että minua ei tässä asiassa ihan lytättäisi.

      • mattimaatikko

        "Ja kuulemma ei kannattaisi laskea bruttotuloista, sillä hänen veroprosentinsa on isompi kuin minun."

        Huono provo. Vaan onhan niitä sellaisiakin puupäitä, jotka luulevat elävänsä bruttotuloilla. Jos olette sängyssä, niin muista että se on aina noin 100:n euron tulonsiirto mieheltä naiselle. Suunnilleen sen verran lysti maksaa julkisella puolella.

      • vitsailetkokenties

        Totta hemmetissä ne pitää laskea nettotuloista, eikä bruttotuloista. Eihän niitä bruttutuloja tililleen saa.

        "Luulisi miehen rahapussi kestävän omat automenonsa. "

        No ei varmaan kauaa kestä, jos sinä vaadit miestä jatkuvasti maksamaan kaikesta enemmän. Yhteiset kulut --> maksetaan yhdessä. Ne menot sovitetaan niin, että molemmilla on varaa niihin ja jos haluaa jotain säästää, niin säästää sitten omista rahoistaan, eikä vaadi toista maksamaan omia säästämisiä.

      • sdfeggetge
        mattimaatikko kirjoitti:

        "Ja kuulemma ei kannattaisi laskea bruttotuloista, sillä hänen veroprosentinsa on isompi kuin minun."

        Huono provo. Vaan onhan niitä sellaisiakin puupäitä, jotka luulevat elävänsä bruttotuloilla. Jos olette sängyssä, niin muista että se on aina noin 100:n euron tulonsiirto mieheltä naiselle. Suunnilleen sen verran lysti maksaa julkisella puolella.

        Aika seksististä ajatella, että mies maksaa aina naiselle seksistä, etenkin kun on kyse aviopuolisoiden välisestä seksistä. Kyllä naisetkin seksistä maksaa. Muista laittaa samalla tavalla hinta naisen tekemille kotitöille, sillä nekin maksaa julkisella puolella.

      • sdfeggetge

        Lisään vielä, että jos ei aviopuolisonsa kanssa halua jakaa kaikkea sitä hyvää, mitä saa, myös rahaa, niin silloin taitaa olla väärän ihmisen kanssa naimisissa, sillä rakkaudesta tuollainen pennien laskeminen ei ainakaan kerro. t. köyhä opiskelija toisen köyhän opiskelijan kanssa avoliitossa, vuokra maksetaan puoliksi mutta muuten ei lasketa senttejä...

      • voi_sua_pöljää
        mattimaatikko kirjoitti:

        "Ja kuulemma ei kannattaisi laskea bruttotuloista, sillä hänen veroprosentinsa on isompi kuin minun."

        Huono provo. Vaan onhan niitä sellaisiakin puupäitä, jotka luulevat elävänsä bruttotuloilla. Jos olette sängyssä, niin muista että se on aina noin 100:n euron tulonsiirto mieheltä naiselle. Suunnilleen sen verran lysti maksaa julkisella puolella.

        Tarkoitat varmaan, että se on 100 euron tulon siirto naiselta miehelle. Mies säästää sen 100 euroa ja nainen ei saa sitä 100 euroa.

    • Rahariidassa

      Ajatus minulla tuossa S-tilissä oli, että rahamäärä sisältäisi myös muut yhteiset menot, kuten lapsen vaatteet ja meidän ruuat. Ja jos jää ylimääräistä niin voisi käyttää reissussa ym.

    • 7167

      Vaikea uskoa, että oikeustoimikelpoiset ihmiset tuhlaavat energiaansa tuollaiseen.
      Vaikka kommunismin periaate ei toimutkaan laajemmissa puitteissa niin avioliitossa se toimii.
      "Kukin kykyjensä mukaan ja kullekin tarpeidensa mukaan" Reaaliset mahdollisuudet asettavat rajat. Pätee sekä rahan käytön, että töiden jakautumisen suhteen!
      Kokeikaa!!!!!!!!

    • sofinisti

      Tekemisen vai riidan aiheiden puutetta? Miksi vastustat yhteistä tiliä?

      Minun nettoeläkkeeni on alle 1000€ ja mieheni vastaava melkein 2400€ eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että meillä on, kuten on aina ollut, yhteinen tili ja sille rinnakkaiset luottokortit joita kumpikin käytämme harkintamme mukaan.
      Minä seuraan rahaliikenteen menopuolta. Mieheni on kiinnostuneempi tuloista vaikka ei niissä ole mitään kiinnostavaa mutta tapa johtunee menneisyydestä.

      Meillä on ollut tämä järjestely koko avioliittomme ajan, yli 40 vuotta.
      Olen aina tuntenut itseni todella tasa-arvoiseksi, luotettavaksi ja arvostetuksi!

      Miksi vaatisin erillisiä tilejä?
      Miksi haluaisin jakaa kuluja meidän kesken?

      Mutta avainkysymys on, miksi sinä?

      • Rahariidassa

        Haluisin pitää omat tilit, sillä haluan, että kumpikin saa käyttää ylimääräiset rahat kuten tahtoo. Ei tule huonoa omatuntua hömppäostoksesta. Ehdotin kyllä että olisi omat ja yhteinen tili. Kun miehellä on jo S-tilikin, jonne mielestäni voisi laittaa yhteistä rahaa. Mutta se ei tunnu miehelle kelpaavan. Meillä on nyt ongelma ettei löydetä yhteistä mielipidettä asiasta.

        Valaistakoon hieman, että ennen tätä miehelläni oli excel taulukko jonne se kirjasi yhteisiä menoja. Sen excelin mukaan olin hänelle jopa 3500 e velkaa yhteisistä menoista. Kun palasin työelämään, sanoin heti, että en maksa mitään velkoja, sillä eihän se noin kuulu mennä. Excel hävitettiin, ja nyt ollaan puljattu, että miten nuo kulut pitäisi jakaa. Kiltisti olen puolet maksellut että pysyy sopu talossa, sillä kyllä rahallisesti siihen pystyn, mutta en saa mitään säästöön...

      • sofinisti
        Rahariidassa kirjoitti:

        Haluisin pitää omat tilit, sillä haluan, että kumpikin saa käyttää ylimääräiset rahat kuten tahtoo. Ei tule huonoa omatuntua hömppäostoksesta. Ehdotin kyllä että olisi omat ja yhteinen tili. Kun miehellä on jo S-tilikin, jonne mielestäni voisi laittaa yhteistä rahaa. Mutta se ei tunnu miehelle kelpaavan. Meillä on nyt ongelma ettei löydetä yhteistä mielipidettä asiasta.

        Valaistakoon hieman, että ennen tätä miehelläni oli excel taulukko jonne se kirjasi yhteisiä menoja. Sen excelin mukaan olin hänelle jopa 3500 e velkaa yhteisistä menoista. Kun palasin työelämään, sanoin heti, että en maksa mitään velkoja, sillä eihän se noin kuulu mennä. Excel hävitettiin, ja nyt ollaan puljattu, että miten nuo kulut pitäisi jakaa. Kiltisti olen puolet maksellut että pysyy sopu talossa, sillä kyllä rahallisesti siihen pystyn, mutta en saa mitään säästöön...

        Jos olet talousasioissa holtiton niin silloinhan tuo vaikuttaa oikealta ratkaisulta! Jatkakaa kinaamista!

      • 524
        Rahariidassa kirjoitti:

        Haluisin pitää omat tilit, sillä haluan, että kumpikin saa käyttää ylimääräiset rahat kuten tahtoo. Ei tule huonoa omatuntua hömppäostoksesta. Ehdotin kyllä että olisi omat ja yhteinen tili. Kun miehellä on jo S-tilikin, jonne mielestäni voisi laittaa yhteistä rahaa. Mutta se ei tunnu miehelle kelpaavan. Meillä on nyt ongelma ettei löydetä yhteistä mielipidettä asiasta.

        Valaistakoon hieman, että ennen tätä miehelläni oli excel taulukko jonne se kirjasi yhteisiä menoja. Sen excelin mukaan olin hänelle jopa 3500 e velkaa yhteisistä menoista. Kun palasin työelämään, sanoin heti, että en maksa mitään velkoja, sillä eihän se noin kuulu mennä. Excel hävitettiin, ja nyt ollaan puljattu, että miten nuo kulut pitäisi jakaa. Kiltisti olen puolet maksellut että pysyy sopu talossa, sillä kyllä rahallisesti siihen pystyn, mutta en saa mitään säästöön...

        Meillä kukaan ei osta mitään isompaa ilman yhteisymmärrystä. Kaikki rahat ovat yhdessä potissa. Jo 20 euron heräteostos on vähän sopivuuden rajoilla.

      • sofinisti
        524 kirjoitti:

        Meillä kukaan ei osta mitään isompaa ilman yhteisymmärrystä. Kaikki rahat ovat yhdessä potissa. Jo 20 euron heräteostos on vähän sopivuuden rajoilla.

        Heräteostoksen määritelmä?
        Kaikki ostokseni perustuvat tarpeeseen. Tarve määräytyy ostoksen käyttöarvon tai sen antaman tyydytyksen perusteella.
        Sen on annettava tyydytys johonkin jo olemassa olevaan tarpeeseen ja esineen ollessa kyseessä, sillä on oltava jatkuvuutta tai, kertaluontoisen tarpeen ollessa kyseessä, etukäteen tiedossa.
        Koskaan mieheni ei ole kritisoinut hankintojani. Joskus hän on maininnut, että miksi en hankkinut enemmän jos se kerran on niin hyvä ja arvoonsa nähden edullinen.

        Kyse on myös hankintavaltuuksien delegoinnista. Minä vastaan tietyistä asioista, mieheni omistaan.
        Mittavin mieheni tekemä kertahankinta oli auto. Entinen oli vanha ja ilmeisen lopussa. Sovimme, että mieheni katsoo työpaikkakunnallaan uuden käyttämättömän. Myy vanhan jos löytää ostajan sekä tekee hankinnan.
        Hän soitti ja kertoi ratkaisunsa. Enhän minä ymmärtänyt mitään. Kuitenkin järkytyin kun hän perjantaina kurvasi pihaan. Se väri! Siihen tottuminen vaati aikansa.

      • rahariidoissa

        Hömppäostos oli väärin ehkä ilmaistu. Tarkoitan sillä vaatetta tai meikkiä itselleni. Pidän näitä hömppänä. Ei siis pakollisena. Olen köyhästä perheestä, tietäisittepä millaisissa vaatteissa olen jopa kulkenut...

        Ostan harvoin näitä sen takia että koitan säästää. Mutta olisihan se kiva saada naisena vähän shoppailla...

      • Paybacktimestillcoming

        Mielestäni kiinteät kulut on maksettava puoliksi. Eihän se ole miehesi "ongelma" jos et säästetty rahaa. Helpointa se on yhteisen tilin kautta jonne voisi laittaa muutaman euron extraa jos sattuu tulemaan isompi sähkölasku tms. Meillä oli mieheni kanssa aikoinaan 15 vuotta yhteiset rahat jotka tulivat kaikki samalle tilille (kimppaan mentiin niin että minulla rahaa 30.000mk ja hänellä 0mk). Alkuvuosina minä tienasin enemmän ja hän oli työtön, sitten hän tienasi ja minä opiskelin, sitten lyhyesti oltiin samassa tulotasossa ja sitten olinkin kotona lastan kanssa lähes yhtäjaksoisesti 5 vuotta (tosin minulla oli aina sivutuloja). Minä maksoin yhteiseltä tililtä kaikki laskut ja siirsin osan säästöön ja kummallakin oli pankkikortti sanaan tiliin. Kaikki toimi loistavasti kunnes minä rupesin tienaamaan 2 kertaa enemmän kuin mieheni. Hän meni ja siirsi palkkatilinsä toiseen pankkiin ja siirsi laskuja varten rahaa yhteiselee tilille jos hänestä siltä tuntui... Hän oletti että maksan kuitenkin kaikki laskut ja niin teinkin mutta mues joutui ulkoruokintaan. Yhteisestä pesästä ei lipsuta.

      • mekkk

        Täytyypä olla tyhmä mies kun meni tuollaisen tekemään ja varmasti pärjäsii paremmin kun olitte kimapssa koska kahden tulot on aina suuremmmat kuin yhden. Fiksu olisi antanut tilin mennä samalle tilille mutta olisi voinut siirtää pienen summan omalle tilille mutta ei toisen tietämättä. Tyhmyydestä kärsii koko keho.

    • Aviomies36

      Tonnin enemmän tienaavan pitäis maksaa kuluista 300 enemmän kuin vähemmän tienaavan. Meillä ei riidella vaan maksan n 300 enemmän kun tienaan sen tonnin enemmän. Miehesi ei halua panostaa joten se on väärä mies sinulle. Raha-asiat on suurin syy eroihin.

    • rahariidassa

      Kiitos vastauksista ja mielipiteistä! Mitä mieltä olette tuosta autoasiasta, tuleeko minun se huomioida rahallisesti? Ajattelin nyt, etten siirrän kuin miehelle kuin 400 e kiinteisiin. Sit saa valita minä vai rahansa. En vaan jaksa toisen itsekkyyttä ja ajattelemattomuutta enää.

      • mekkk

        Se maksaa auton kulut kenen auto on ja mulla miehnä auto ja mp ja kaikki kulut amksan itse mutta kaikki köyttää autoa meillä ja lapsi mukaan lukien ja maksan hänenkin bensat ja puhelinlaskut ja se siitä mutta rahaa se vain on.

    • Arvopohjaa

      Tuon tyyppinen tilanne voidaan myöskin tulkita taloudelliseksi väkivallaksi eli käytännössä miehesi voi hallita sinua epätasa-arvoisella taloudellisella tilanteella. Mielestäni avioliitossa pitäisi tehdä yhdessä töitä yhteisen hyvän eteen. Itse ottaisin puheeksi myöskin tämän puolen asiasta ja nostaisin kysymykset miksi olette menneet naimisiin, mitä toivotte suhteeltanne ja mitä olette valmiita tekemään suhteenne eteen. Epätasa-arvoinen suhde ei voi toimia oikealla tavalla ja jos kyseessä on taloudellinen väkivalta niin se on aivan yhtä vakava asia kuin fyysinen tai henkinen väkivalta. Erossa varallisuus jakautuu tasan, jos ei ole avioehtoa,niin miksei myöskin avioliiton aikana paremmin tienaava antaisi suurempaa rahallista panosta. Aineetonta panosta avioliittoon ei voi kovinkaan helposti arvottaa, mutta kaikki työ minkä kumpainenkin tekee "perheen" eteen on yhtä tärkeää ja arvokasta.

    • Avioliitto

      Ihanko oikeasti laskette pennoset noin tarkkaan? Meillä on rahat niin sekaisin et oksat pois. Miten ihmeessä ses hyödyttää tuo rahojen laskenta, kun kuitenkin loppuenlopuksi kaikki menee eron kohdalla puoliksi. Samoin, kun rasittaahan se koko suhdetta.

    • lastenisä

      Moi.

      meillä on silleen että mulla tulot 5300-7500 euroa kuussa ja vaimolla on 2600 euroa. Kaikki menee yhteisellä tilille ja vaimo hoitaa kaikki raha asiat. Minä käytän rahaa bensiiniin jotta pääsen töihin. Joskus kyselen vaimolta että mihin rahat on mennyt ja myös katon asuntolainatilanteen.

      • tuhkamuna_joo

        Enpä tarkoita piruilla, mutta oletkohan kuullut itsestäsi nimitystä "kuhnuri"?? Toivottavasti elätte pitkään ja terveinä sekä onnellisina, sillä sitten kun "luuta" lakaisee (ja jos osuu itseesi), tienasi vaimosi työlläsi elintasonsa.

      • Kuhnuri_teräsmies
        tuhkamuna_joo kirjoitti:

        Enpä tarkoita piruilla, mutta oletkohan kuullut itsestäsi nimitystä "kuhnuri"?? Toivottavasti elätte pitkään ja terveinä sekä onnellisina, sillä sitten kun "luuta" lakaisee (ja jos osuu itseesi), tienasi vaimosi työlläsi elintasonsa.

        mitäs sitten ?

    • 1136

      Minusta ei ole ainoaa oikeaa tapaa jakaa rahoja vaan jokainen pari päättää sen itse. Sekä sinun kantasi että puolisosi kanta ovat molemmat suhteellisen yleisiä ja molemmat myös helposti perusteltavissa. Molemmilla on oikeus näkemyksiinsä ja tässä tapauksessa (kuten usein on) molempien näkemys on tavallaan itsekäs. Se rahanjakotapa katsotaan parhaaksi, josta itse hyödytään eniten. Ihmisen perusluonne.

      Periaatteessa minusta on kuitenkin kurjaa alkaa äkkiä yksipuolisesti vaatimaan jo käytännössä sovittujen (tai ainakin hiljaisesti hyväksyttyjen) pelisääntöjen muuttamista. Miksi ihmiset eivät osaa keskustella näistä asioista ENNEN kun lyödään vakavissaan hynttyyt yhteen?

    • 7167

      Lisää jakoperusteita. Miten pitäisi jakaa kodinkoneiden hankinta ja käyttökustannukset?
      - Pesukone. Vaimo käyttää. Maksaako hän sähkön ja veden sekä pesuaineet?
      - Tiskari. Sama juttu?
      - Imuri. Maksanko minä sähkön?
      - Sama koskien liettä ja uunia.
      Em. koneiden kuoletukset?

      Sama koskenee loma-asuntomme pesukonetta? Tyttäremme soitti masinan halvaantuneen ja koska hän tulee sieltä pois huomenna jää sen uusiminen meidän kontollemme syyskuussa.
      Maksatanko minä sen vaimollani?
      Entä sapuskat? Noudan siellä aamuisin vaimolleni kookkaan, tuoreen kurpitsahillotäytteisen rinkelin tai voisarven. Esitänkö laskun jokainen aamu vai viikoittain tai ehkä kuukauden jaksolla tai reisukohtaisesti?

      Ainoa heikkous kuvaamassani järjestelmässä on se, että vaimo nostaisi rahat yhteiseltä tililtämme mutta olisihan tuossa väriä ja vaihtelua elämään!

    • tämmönenratkasu

      Minusta on erehdys, jos kuvittelee avioliitossa kaikki voitavan jakaa tasan.

      Tässäkin tapauksessa toisella on merkittävästi isommat tulot kuin toisella. Miehellä on oikeus ajella autolla ja hän tarvitsee siihen rahaa. Miksei vaimolla sitten ole myös autoa, johon hän käyttää rahansa? Onko puolisoilla siis eri elintaso? On.

      Yhteisessä yrityksessä miehen pitäisi mielestäni isompien tulojensa vuoksi osallistua yhteisen yrityksen kuluihin isommalla taloudellisella panoksella, eikä käyttää tulojaan vain omaksi hyväkseen (auto).

      Lähtökohta voisi olla se, että tulot lasketaan yhteen. Siitä otetaan kummallekin omaan yksityiseen käyttöön vaikka 300 €/kk. Tämän rahan käytöstä ei tarvitse tehdä tiliä toiselle. Kaikki loppu on yhteistä rahaa, jolla maksetaan kaikki yrityksen eli perheen kulut kuten asuminen, lapsen kulut, ruoka, kodin hankinnat vessapaperia myöden, perheen lomamatkat ja yhteiset huvit, sairauskulut. Yli jäävän osan käytöstä sovitaan yhdessä.

      Tarvitaan kolme tiliä. Yhteinen tili, johon molemmilla on täysi käyttöoikeus ja sitten molemmille omat tilit. Nykyajan tekniikan avulla näiden tilien käytön ei luulisi olevan ylivoimaista.

      Olennaista ja oikeudenmukaisinta mielestäni on, että perhe on yksi yksikkö, josta kumpikin vastaa suhteessa edellytyksiinsä mahdollisimman samalla tavalla, siis nimenomaan suhteessa edellytyksiinsä. Pienemmillä tuloilla edellytykset ovat vähäisemmät.

    • rahariidassa

      Kiitos, tuossa on ideaa että kummallekin jäisi tilille sama määrä käyttörahaa. Harmi vaan että mies ei taatusti suostu. Keksisinpä hyviä perusteluja asialle... Että miksi se on parempi juttu kuin nykyinen.

      • rahariidassa

        Ja auto on tosiaan jo arkipuheissakin "isin" auto eli ei mitenkään minun. Liikun pyörällä sillä minulla on valtava ajokammo. En ole ajanut autolla 6-7 vuoteen.

      • sofinisti

        Harkintaa ja vastuuta. Huolimatta hyvin eläkkeidemme hyvin suuresta erosta meillä mieheni kanssa on saman verran henkilökohtaista käyttörahaa. Kummallakin on rinnakkaiset luottokortit joita käytämme maksuaikakortteina. Käyttöraja on 5000€ joka on korttien yhteissumma ja lasku menee suoramaksuun yhteiselle tilillemme. Omia tilejä meillä ei ole.
        Miestäni ei ole missään vaiheessa kiinnostanut korttilasku. Minä tarkistan sen kuukausittain.
        Olemme aina eläneet taloudellisen tilanteemma mukaan, myös niukkoina vuosina, eikä rahan tai korttien käytöstä ole ollut kertaakaan sanomista.

        Siksi ihmettelen millaiset ovat parisuhteet joissa kulujen jyvittäminen on suuressa roolissa!

      • isäukko
        sofinisti kirjoitti:

        Harkintaa ja vastuuta. Huolimatta hyvin eläkkeidemme hyvin suuresta erosta meillä mieheni kanssa on saman verran henkilökohtaista käyttörahaa. Kummallakin on rinnakkaiset luottokortit joita käytämme maksuaikakortteina. Käyttöraja on 5000€ joka on korttien yhteissumma ja lasku menee suoramaksuun yhteiselle tilillemme. Omia tilejä meillä ei ole.
        Miestäni ei ole missään vaiheessa kiinnostanut korttilasku. Minä tarkistan sen kuukausittain.
        Olemme aina eläneet taloudellisen tilanteemma mukaan, myös niukkoina vuosina, eikä rahan tai korttien käytöstä ole ollut kertaakaan sanomista.

        Siksi ihmettelen millaiset ovat parisuhteet joissa kulujen jyvittäminen on suuressa roolissa!

        Sama juttu on meillä. Meillä on vain yhteiset tulot ja yhteiset menot. Ei ole todellakaan sinun rahoja ja minun rahoja. Kaikki on yhteistä rahaa yhteisessä perheessä. Meillä on elämäkin yhteinen.

      • fhfhfgjfj

        Meillä myös yhteiset rahat. Minä hoidan kodin ja lapset mies laskujen maksut suurimmaksi osaksi kaupassa käynnin, työn, autolla ajon. Mä oon kokenut että mun tehtävä on säästää ja sillä tavalla raha riittää.. toppahaalarit saa maksaa korkeintaan 7euroa.. kerran mies exälleen kiukustuessaan osti lapselleen haalarit, kengät ja pipon ja hanskat yhteensä 70euroa.. silloin oli miettimistä kun 70euroa en ikinä uskalla haaveillakkaan omien lasten vaatteisiin.. Sinne meni kestovaipoilla säästämät rahat aika hukkaan oli viimenen kerta kun viikon päästä sain niitä haalareita jo korjata. yleensä ollaan kuitenkin miehen kanssa raha-asioista samalla linjalla.. yli 20euron ostokset mietitään yhdessä.. lukuunottamatta että mies saa käydä kaupassa vapaasti ostaa niin paljon ruokaa kun huvittaa monta kertaa lainaa mun korttia ruokaan ja bensaan.. yleensä muista palauttaakin ja joskus ostaa mun lempiruokiakin..

    • piparminttuli

      Minun mielestä meidän muiden ei pidä antaa mitään neuvoa tuohon asiaan. Sillä jokainen perhe tekee omat päätöksensä mitä raha-asioihin tulee. Jotkut laittaa menot tasan, toisilla mies maksaa kaikki kulut, toisilla taas vaimo. Jokainen sopii itse oman talouden hoitoa koskevat asiat keskenään. Siihen ei kannata kuunnella muiden mielipiteitä sillä eihän me olla maksamassa mitään teidän menoista.

    • eläkeukko

      kaikkea on kokeiltu. On ollut yhteinen tili, ja on vieläkin. Sinne menee pääomatulot. On omat eläketilit ja vielä karttuvat tilit kummallakin. Vaimolla sattuu olemaan kolmekertaa enemmän tileillä rahaa kuin minulla vaikka eläke on kolmasosan pienempi. Laskuihin löytyy aina rahaa jostain tililtä. Meillä ei ole sinun tai minun rahoja. Yli 50v on toiminut .Avioliitto on yhteinen asia. Omaisuus on jaettu tasan .vaikka olen aina ollut se paremmin ansaitseva puoliso.

    • tiiu80

      Hei,

      Avioliitto, jospa ihan aluksi miettisitte mitä se oikeasti tarkoittaa. Te olette kaikki yhtä perhettä ja samaan hiileen puhaltamassa.

      Tuollaisen tyylin, että kaikki tarkkaan puoliksi maksetaan, ymmärrän jos asutaan kämppiksen kanssa. Mutta jos oma rakas rupeaisi niin vaikeaksi elämää tekemään, niin kyllä saisi jäädä ihan itsekseen laskemaan eurojansa.

      Peli pysyy selvempänä kun rahat on yhdessä, ja sieltä menee kulut. Näkee paljon perheellä on rahaa käyttää. Jos haluaa säästää niin yhteiseen säästöön. Jollei takaovea suunnittele itselleen..

    • Mejaammekulut

      No, jos haetaan kaupasta kassillinen ruokaa ja syödään ruoka yhdessä, niin onhan se järkevää jakaa kulut puoliksi. Samoin sähkölasku ja vastike tai vuokra. Tosin käytännössä se on työläs kirjanpito. Henkilökohtaiset tarvikkeensa ja vaatteensa sen sijaan mielestäni kumpikin maksaa itse.

      Se on sitten asia erikseen, jos vaimo on vauvan, pienten lasten kanssa kotona, niin silloin miehen tehtävänä on maksaa juoksevat menot.

      Auto ja asunto ovat kalliita hankkeita. Niihin ehkä otetaan yhteisesti lainaa ja maksetaan lyhennykset ja korot puoliksi, mutta taas olisi sen kirjanpitäjä toimi avoinna.

      • Mekinjaammejotain

        Jaahas, entäs jos mies syö siitä kassin sisällöstä suurimman osan jne. jne. AIvan naurettavaa pilkun viilaamista; huono on alku liitossa tuollainen vähäisten eurojen kyttääminen.

    • Enders78

      Se kannattaa aina muistaa, että viimeinen liivi ,mikä puetaan päälle on täysin taskuton. Rahasta ei kannata riidellä, sitä painetaan kokoajan lisää. Kannattaa elää yksinään mikäli se on elämässä tärkeintä.

      • tjaps

        Peukku tälle.

    • 60-40

      Näyttäisi äkkiseltään siltä että miehesi tulisi maksaa 60% yhteisistä menoista ja sinun 40%, koska mies tienaa reilut 3000€/kk ja nainen reilut 2000€/kk. Kokeile tätä 60%-40% menojen jakamista!!!:)

    • 754433222222

      se on siis miehen vika että sinä tienaat vähemmän ja siksi miehen pitää maksaa enempi!? 50/50 on järkevä. yhdessä eletään yhdessä maksetaan. nykypäivänä on ihan turha sössöttää että miehen pitäisi maksaa enempi tai elättää toinen. ennen se meni niin että mies teki töitä ja vaimo oli kotona pitämässä huolta talosta ja lapsista. tämä ei ole enää nykypäivää joten!!!

      • 1ja1

        Juuri näin. 50/50.

        Erittäin typerää olettaa että joku toinen maksaa omat elinkustannukset. Mikäli toinen tienaa enemmän on sille syynsä. Hyvin itsekästä ajatella että toisen saavutuksista revitään itsellensä mitä ei ole ansaittu. Aivan normaalia on, että yhteiset kustannukset hoidetaan yhdessä ja sellainen keskimääräinen kustannusarvio tehdään, mikä sopii molempien osapuolien kukkarolle.

        Tämä on se perus maalaisjärki, kun toinen tienaa enemmän, niin hänen pitäisi maksaa enemmän, jotta minulle jää enemmän rahaa kun tienaan vähemmän. Täysin itsekästä ajattelua, kun se mies vuotaa verta, hikeä ja kyyneliä sen 3300e/kk omassa töissään, eli on kaikki ihan itse tehnyt sen palkkatason ansaitakseen, joten ei luonnollisesti kuulu yhtään mitään enempää panostaa, mitä ei voi se toinenkaan.

        Jotenkin näkisin konesaliasentajan vs lähihoitajan, ihan kun voisin lukea miehen ajatukset. "Kosmetiikkaan tai muhun turhaan kenkiin ja käsilaukkuihin ne ylimääräiset rahat törsääntyisi"!

      • rakkaudensalaisuus
        1ja1 kirjoitti:

        Juuri näin. 50/50.

        Erittäin typerää olettaa että joku toinen maksaa omat elinkustannukset. Mikäli toinen tienaa enemmän on sille syynsä. Hyvin itsekästä ajatella että toisen saavutuksista revitään itsellensä mitä ei ole ansaittu. Aivan normaalia on, että yhteiset kustannukset hoidetaan yhdessä ja sellainen keskimääräinen kustannusarvio tehdään, mikä sopii molempien osapuolien kukkarolle.

        Tämä on se perus maalaisjärki, kun toinen tienaa enemmän, niin hänen pitäisi maksaa enemmän, jotta minulle jää enemmän rahaa kun tienaan vähemmän. Täysin itsekästä ajattelua, kun se mies vuotaa verta, hikeä ja kyyneliä sen 3300e/kk omassa töissään, eli on kaikki ihan itse tehnyt sen palkkatason ansaitakseen, joten ei luonnollisesti kuulu yhtään mitään enempää panostaa, mitä ei voi se toinenkaan.

        Jotenkin näkisin konesaliasentajan vs lähihoitajan, ihan kun voisin lukea miehen ajatukset. "Kosmetiikkaan tai muhun turhaan kenkiin ja käsilaukkuihin ne ylimääräiset rahat törsääntyisi"!

        "Erittäin typerää olettaa että joku toinen maksaa omat elinkustannukset."

        Aviopuoliso ei ole vain "joku toinen". Minun puolisoni on minulle tärkein ihminen ja perheessämme yhtä tärkeä kuin minäkin. Minä maksan vaikka kaikki hänen elinkustannuksensa, jos tarve vaatii. Oletan, että niin hänkin toimisi.

        Tällä tavalla meidän perhe on pärjännyt ja avioliitto on kestänyt jo 48 vuotta. Rakkautta on riittänyt, kun on yhteiseen hiileen puhallettu.

      • kaskaldi
        rakkaudensalaisuus kirjoitti:

        "Erittäin typerää olettaa että joku toinen maksaa omat elinkustannukset."

        Aviopuoliso ei ole vain "joku toinen". Minun puolisoni on minulle tärkein ihminen ja perheessämme yhtä tärkeä kuin minäkin. Minä maksan vaikka kaikki hänen elinkustannuksensa, jos tarve vaatii. Oletan, että niin hänkin toimisi.

        Tällä tavalla meidän perhe on pärjännyt ja avioliitto on kestänyt jo 48 vuotta. Rakkautta on riittänyt, kun on yhteiseen hiileen puhallettu.

        Sitä päivää ei tule, että vaatisin työttömäksi jäänyttä aviomiestäni maksamaan puolet meidän yhteisistä kuluista. (Työpaikka meni alan suurissa irtisanomisissa, uutta ei ole yrittämisestä huolimatta löytynyt, tekee keikkahommia kun saa, ei ole syrjäytynyt. - Eli ei tarvitse ryhtyä laiskurin elättämisestä moittimaan.) Mulla on töitä, minä maksan.

    • MeilläNäin

      Yksi talous on meilläkin ja yhteistä taivalta takana kohta 30 vuotta, enkä muista, että koskaan olisi rahasta tarvinnut riidellä. Minun on vaikea ymmärtää, että ollaan olevinaan perhe ja sitten on kaksi taloutta, toisilla jopa perheen sisällä kaksi eri elintasoa. Menee yli minun ymmärrykseni, mutta kukin tyylillään.

    • Crusher67

      Miksi pitää säästää omalle ASP Tilille omaa asuntoa kun ollaan perhe ? Eikö se kannattaisi yhdessä haaveilla omasta yhteidestä kodista. Vai ostaako kumpikin paritalosta oman puolikkaan ? Kaikki tämä yms avioehdot, mikäli ei ole jätti perintöä yms suhteen alkumetreillä niin on tietoista eroon valmistautumista.

    • neuvos

      Ei jää siis säästöön mitää noilla tuloilla? Vaikka maksatte menonne puoliks .... Tehkää budjetti laskelma vaikka viikolle kerrallaan siten kun ensin ootte maksanut pakolliset menonne niin siten teille selvii paljonko on varaa käytellä että sitä jäisi pahan päivänkin varalle .. Syystä että kaikkia ei saa tuhlata eikä kuulukkaan koska teillä on hemmetin hyvät tulot niin tuosta pitäisi molempien tuloilla jäädä säästöön sen 2000-3000€/kk vähintäänkin ... Näen siis ongelmana että ette osaisi oikeen käyttää järkevästi tuota jäljelle jäävää osaa.. Yksin elävä tarvii ruokaansa noin 80€ / viikko ja sillä se yksin elävä syö hyvin pakollisien menojen jälkeen eli siittä voipi laskea noin mitä se olisis 2 hlö tai 3 hlö tai jopa 4 hlö per viikko taso... 2 hlö ehkä maksimissaan noin 120€ , 3 hlö 200€ viikko karkeesti on ehkä jopa liikaakin mutta siinä on jo sitten vara hommailla esim hygienia tarpeita sun muutakin tavaraa

    • yksiperheyksitalous

      Meillä molempien palkka menee yhteiselle tilille. Siitä siirretään sama (250 e) määräsumma kummankin omalle tilille kuukausittain ihan "ikiomaksi" rahaksi. Muuten kaikki rahat käytetään perheen yhteiseksi hyväksi ja osa säästetään omaa asuntoa varten.

      Meillä on periaate yksi perhe - yksi talous. Tämä on toiminut hyvin jo kolme vuotta. Pian muutetaan omaan asuntoon ja lainaa aletaan maksaa siltä yhteiseltä tililtä.

      Ihan käsittämättömiltä tuntuvat puheet "perheestä", jossa puolisoilla on eri elintaso, koska on erilaiset tulot. Entä jos se parempituloinen jää työttömäksi? Miten sitten naama vääntyy? Entä jos pienempituloinen joutuu työttömäksi? Pitääkö hänen silti edelleen maksaa puolet perheen menoista? Entä mikä on lasten elintaso?

      Siihen on syynsä, miksi puolisoilla voi olla ja useimmiten onkin erilaiset tulot. Mutta perheessä pitää olla sama elintaso molemmilla. Muuten perhe on jo hajoamassa.

      • fiftysixty

        Meillä on toi vähän toisin päin (joku on jo varmaan esitellyt tällaisen tavan): päätetään kuinka paljon yhteisiin menohin kuussa tarvitaan, sitten laitetaan aina kuun alussa tämä summa yhteiselle tilille palkkojemme suhteessa. Jos tuo summa ei jossakin kuussa riitä (tulee vaikka joku iso lasku), maksetaan ylimenevä puoliksi.

    • Dava

      Voi herranterttu =)))) Tollaselle suhteelle haistattaisin pitkät hetsilleen.Ei voi olla totta jos ei löydy muuta tappelun aihetta kuin raha ja raha ja rahan lisäksi raha o_O
      Jos multa mies alkaisi karhuta jotain vtun 50 e summaa niin hoh hoh,kenkää tulisi ja juu,jos itse tekisin noin niin toivoisin pikaista tiputusta maanpinnalle =)
      Näen asian niin et suhteessa raha on yhteistä,kiva jos se riittää pakollisiin jne,sillä kummalla ne rahat on (tai paremmat tulot) en näe olevan asian kanssa mitään tekoa.
      Enkä kyllä kuuntelisi mitään "mä maksoin kaupassa viimeviikolla" juttua sen puoleen.
      Suosittelen teille yhteistä tilinpitoa vaikka iltapuhteina niin voitte elvistellä sillä kumpi maksoi pikku-Villen tikkarin viimekuussa LOL :DDD
      Tai mitä jos vaan olisitte kuin aikuiset,puhaltaisitte yhteen hiileen ja tappelisitte edes asioista joilla on suhteessa merkitystä.
      Meillä se maksaa jolla on sillä hetkellä rahaa,PISTE siihen kohtaan =)

    • isoäitee

      Eikö tuo kulujen jako sujuisi prosenttiperiaatteella, eli kumpikin laittaisi nettotuloistaan vaikkapa 40% perheen kuluihin. Oudolta kyllä tuntuu noin tarkka jakaminen, kun kerran yhteen on menty ja sitouduttu perheeksi.

    • jgoq

      Meillä ollaan vakiinnuttu sillai että rahat on yhteisiä. Kun elää tätä elämää, tulee väistämättä tilanteita jolloin jompikumpi joutuu heikoille taloudellisesti. Kun rahat on yhteisiä tämä tasoittaa kuoppia. Eletäänhän sitä muutenkin yhteistä elämää.

      • roletaari

        Aikuisen ihmisen järkipuhetta!

    • roletaari

      Ketjussa on esitelty erilaisia rahan ja kustannusten jakomalleja niiden perusteluineen ja heikkouksineen.

      Yhdessäkään kirjoituksessa ei ole selvitetty mitä heikkouksia tai epäoikeudenmukaisuuksia liittyisi "kaikki yhteen ja tarpeen mukainen käyttö" periaatteeseen.

      Olemme eläneet tuolla periaatteella pian 46-vuotta ilman hämminkiä. Kun rahaa ei ole ollut niin pula on koskettanut kumpaakin.
      Kun vuosikausiin vaimollani ei ollut mitään tuloja, ei työttömyyskorvausta eikä muitakaan tukia, oli hän taloutemme täysivaltainen jäsen ilman kontrollia.

    • pihipihmpi

      Meillä palkat menee yhteiselle tilille sieltä sitten maksetaan kaikki laskut kuukaudessa tapahtuvat ostokset ruoka,vaattee,auton kulut.Ei kannata kärpäsestä tehdä härkästä.

    • mies27v

      Hei! En osaa antaa muuta järkevää neuvoa kuin laittakaa rahat yhteen. Olette naimisissa, miksi ette jakaisi aivan kaikkea mitä teillä on - myös rahaa?! Olen itse 27-vuotias mies ja menin naimisiin reilu vuosi sitten. Meille oli vaimoni kanssa selvää jo ensi tapaamisesta alkaen, että kaikki mitä meillä on, on täysin yhteistä. Niimpä emme edes miettineet erillisiä pankkitilejä. 7,5 vuoden ajan meillä on ollut yhteiset rahat ja tulee aina olemaan. Jos käyttäisimme erillisiä rahoja, minusta ainakin tuntuisi, ettemme olisi täysillä sitoutuneet avioliittoon emmekä toisiimme. Tiedän, että vaimoni ajattelee täysin samoin.
      Sanoin tämän kaiken vinkkinä sinulle, hyvä aiheen kirjoittaja! Miettikäähän miehesi kanssa tätä :)

    • Maksakaa

      Menot puoliksi, se on paras ratkaisu. Jos toinen ansaitsee enemmän,ei siitä kannata vetää hernettä nenään. Sellaista elämä vaan on.

    • Riidatpoikki

      Kannattaisi miettiä asiaa vähän pidemmälle kuin tähän hetkeen. Onko teillä aikeissa joskus ostaa omistusasunto? Mitä pitää tehdä, jotta pääsette siihen tavoitteeseen?

      Kyllä noissa vertailuissa pitää käyttää nettopalkkoja. Valitettavasti. Kuitenkin pitäisi pitää huoli, että veroprosenttia ei tämän takia vedetä niin kireäksi, että kumpikin saisi mahdollisimman paljon veronpalautusta omiin menoihin käytettäväksi tai jos sellainen riski on, niin sitten veronpalautusten suhteestakin joku summa yhteiseen kassaan.

      Minusta paras tapa on katsoa puolisoiden nettotuloja esim. jos mies saa nettona 2400 ja nainen 1700 euroa, niin perheen tulot (ilman lapsilisää) ovat 4100 euroa. Tällöin miehen tulot kokonaispotista ovat (2400/4100*100) 58,54 % ja naisen tulot loput (100-58,54 %) 41,46 euroa. Kulut pitäisi jakaa nettotulojen suhteessa.

      Kannattaa laskea, että kuinka paljon menot tekevät kuukautta kohden noin keskimääräisesti (lapsen hoitomaksut, kotivakuutus, sähkö jne). Jos huomaatte, että kulut ovat keskimäärin vaikkapa 1500 euroa/kk, niin silloin heti palkkapäivänä mies siirtäisi 1500 x 58*100 = 870 euroa ja vastaavasti nainen 1500 x 42*100 = 630 euroa, mitkä tekevät yhteensä tuon 1500 euroa. Summa voitaisi katsoa vaikkapa vuoden kerrallaan tai niin kauan, kunnes jompikumpi saa palkankorotuksen tai jos menot oleellisesti muuttuvat.

      Olis järkevää, että olisi se yhteinen tili, johon kummallakin on käyttöoikeus ja johon kumpikin siirtää heti palkkapäivänään nuo summat. Kumpikin voi sitten vapaasti käyttää rahat haluamallaan tavalla. Jos tavoitteena on omistusasuminen, niin silloin tietenkin olisi fiksua, että kummallakin on myös säästötavoite, että monessako vuodessa on tarkoitus päästä omistusasuntoon kiinni eli montako euroa pitää joka kuukausi saada rahaa säästöön.

      Kun sitten aikoinaan aiotte ostaa asuntoa, niin voitte hankkia asunnon tulojenne suhteessa eli toinen omistaa asunnosta esim. 60 % ja toinen 40 %, jolloin lainojen lyhentäminen tai omarahoituksen säästäminen pitäisi sujua kummaltakin yhtä hyvin.

      Lapsilisän voisi varata lapsesta aiheutuviin kuluihin. Itse asiassa olisi fiksua säästää siitä rahaa tulevaisuutta varten esim. rippijuhlia, mopoa, auton ajokorttia, opiskelurahaa tms varten. Jos lapsilisästä laitetaan 10 euroa joka kuukausi erilliselle säästötilille, niin 18 vuoden aikana (huomioimatta korkotuottoa) lapselle kertyy ihan huomaamatta 2160 euroa, joka on jo sellainen summa, että sillä saisi nykyrahassa jo hommattua ainakin melkein auton ajokortin. Jos summaa täydennetään esim. possupankkisäästämisellä tai laittamalla silloin tällöin vähän ekstraa tilille, niin sillä tavoin summa tietenkin kasvaa ja mahdollistaa enemmän asioita nuorelle.

      Tästä järjestelmästä voidaan tehdä poikkeuksia esim. jos toinen tekee jatkuvasti pitkää päivää ja toinen hoitaa kotia enemmän, niin silloin varsinkin on kohtuullista, että reissutyötä tekevä huomioi saamansa päivärahat jollakin tavoin ja maksaa joitakin laskuja silloin enemmän kuin kotona kotia ja lasta hoitava.

      Liian moni pariskunta eroaa rahan takia, mikä on hirveän sääli. Kyllä kummankin pitää olla valmis joustamaan. Yhteisen perheen eteenhän näitä asioita tehdään. Jos kaipaa enemmän rahaa, niin sitten pitää opiskella työn ohessa, jotta pääsee uralla eteenpäin tai hankkia silloin tällöin lisätienestejä kakkosduunin kautta. Vaikka lapsi on pieni, niin korostan omasta näkökulmastani tätä asiaa, että on tosi tärkeää, että myös äiti panostaa uraansa. Yhteiskunta muuttuu, avioeroja tulee, voi tulla sairastumisia (itselle, puolisolle, lapselle), joten se ammattitaidon ylläpitäminen on ihan yhtä tärkeää kuin lapsen hoitaminen ja kasvattaminen.

    • cho-

      Meillä omat tilit ja yhteinen s-tili. On ollut kausia jolloin toinen on tienannut enemmän ja toisin päin, rahat on kuitenkin aina olleet ns. yheisiä. Yhteistä taivalta nyt hieman yli 6v joista vasta muutama kk oltu naimissa.
      Meillä minä (nainen) pidän huolen rahaliikenteestä/laskujen maksamisesta, mutta joka kk kerron tilanteen myös miehelle (onko varaa humputella turhuuksiin yms.). Keskustelemme myös yhdessä mistä kohtaa säästetään ja mihin panostetaan rahallisesti enemmän, eli vaikka "pankkitunnukset ovat minun käsissäni" on miehellä yhtäläinen oikeus osallistua talouden suunnitteluun/rahankäyttöön/säästämiseen jne. Rahaa käyttävät molemmat harkiten ja isommista hankinnoista (oli se sitten perheen hyväksi tai vaan omaan/yhteiseen hupiin) keskustellaan yhdessä. S-tilille säästämme yhdessä.
      Ainut kerta kun rahasta on ollut riitaa oli miehen holtiton juominen. Rahaa kului (mielestäni) järkyttäviä summia pelkästään kurkusta alas. Onneksi mieskin heräs "todellisuuteen" ja (holtiton)juominen loppui.
      Omasta mielestä kuullostaa oudolle jos avioliitossa pari elää erilaisessa elintasossa. Meillä puhalletaan yhteen hiileen ja perheen hyväksi, tämä oli selvyys molemmille jo alussa kun parisuhteeseen päädyimme.
      M27 N26, ei lapsia.

    • ainaimpi

      Aloittajan ongelma selvästi syntyy siitä, että perheessä on oikeasti kaksi eri taloutta. Puolisoiden tulot ovat eri suuruiset, mutta perheen kuluihin molemmat osallistuvat samalla summalla. Pienempituloinen tallettaa isompituloisen tilille rahaa! Uskomaton juttu. Ja riita on valmis 50 euron tähden.

      Jokainen saa valita puolisonsa. Itse jättäisin valitsematta keskenkasvuisen miehen, joka ei sitoudu yhteiseen perheeseen vaan koko ajan jakaa perhettä. Pian on ero edessä virallisestikin.

    • NäiN

      Perustakaa uusi tili maksuille, josta maksatte kaikki yleiset asumiskulut. Sinne sitten lisäätte sen mitä yhdessä sovitte, kunkin tulojen mukaan lisättävän.

    • Koipallero_

      En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, joten saattaa olla saman toistoa.
      Mutta jos nyt halutaan viilata pilkkua ja laskea teille molemmille omat osuutenne palkan mukaan, se tehdään näin. Ensin lasketaan teidän molempien palkkojen summa, eli 3300€ 2300€ = 5600€. Sitten yhteiset menot jaetaan tällä palkkojen summalla (1234€/5600€=0.220357..) ja vastauksena saadaan prosenttiluku, jota hyödynnteään osuuksien laskemisessa 0.2204 = 22.4%. Toisin sanoen molempien palkoista lasketaan 22,04% yhteisiin kuluihin, (eli kerrotaan kyseisellä luvulla molempien palkat, ja summataan tulot.)
      0.2204x3300€ 0.2204x2300€ = 727.32€ 506.92€ = 1234.24
      Toisin sanoen miehesi osuus yhteisistä kuluista on 727.32€ ja sinun osuus 506.92€

      • Koipallero_

        Jos tuosta 24 sentistä tulee vielä riitaa, niin tarkemmat luvut ovat 727.18€ ja 506.82€

    • tasa-arvo

      Voi tsiisus mitä tekstiä yleisestikkin tässä "tasa-arvon" maassa on yhteistä tiliä (naisella tietty pienempi palkka tai sitten täys tossunalla oleva mies)
      Jos tässäkin APn on jonkun verran lukenut mies ja tienaa enemmän tai sitten joutuu ja pitääkin tehdä ylitöitäkin niin tämähän sitten jaetaan.
      Nythän on niin kuin tuolla joku kirjoitti että se on valetta se naisen 80centtiä että tästä on tehty tutkimus mutta feministi-lepakot jaksaa jauhaa tästä??!!
      Naisellehan ei kelpaa parisuhdemarkkinoilla mies joka tienaa vähemmän kuin nainen ja kun mies joutuu työttömäksi niin aika nopeasti lentää pihalle mutta tiedän kyllä aika monta elätettävää naista...
      Erotilanteissa (80% eroista on naisten tekemiä ja aloittamia) niin otetaan kaikki irti taloudellisesti jo lasten elareissa....
      Että aika nössyköitä ja saamattomia miehet on näissä "tasa-arvon" asioissa.

      • N22v

        Kuulostaa naisia vihaavan itkuiitan tekstiltä :D

        P.S. Mieheni tienaa huonommin kuin minä enkä ole tietääkseni eroa ottanut. On muuten aina tienannut joten tiesin sen jo yhteen mentäessä. Arvaa kiinnostiko... Ei! Jos mieheni joutuisi työttömäksi niin auttaisin minkä pystyn. Mutta jos ei ole aikomustakaan palata työelämään kun työttömyys on niin lepposaa niin sitten saa kyllä monon perseelle! Sama myös jos mies olisi tavatessa työtön ja on tilanteeseen tyytyväinen. Sossupummit pariutukoon keskenään.

    • 1Väri

      Saan itse käteen kuussa varmaan tonnin vähemmän kuin mieheni, silti maksan puolet pakollisista laskuista (yhtiövastike, sähkö, vakuutukset), koska olen puolet meidän perheestä.

      Ruokaa ja muita päivittäistavaroita ostaa se, jonka matkan varrelle osuu kauppa.

      Omat puolikkaat asuntolainasta, harrastukset ja vaatteet kumpikin maksaa itse.

      Lomat, ulkona käymiset ja muut sellaiset maksetaan, miten jaksetaan.

      Tärkeintä tässä mallissa on se, että keskustellaan niistä rahoista, että tuntuuko toisesta, että on joutunut maksamaan kohtuuttomasti toiseen verrattuna!Mielestäni parisuhteessa täytyy pystyä joustamaan tällaisissa asioissa. Olen täysin valmis maksamaan koko pikku perheemme elämän, jos jostain syystä puolisoni tulot pienentyisivät tai loppuisivat. Koen, että meillä on yhteinen elämä, vaikka meillä onkin erilliset pankkitilit ja omat lainan puolikkaat.

      • munsun

        Niin sinä olet puolet teidän perheestä, jos perhe halutaan nähdä näin. Ilman sinua ei kuitenkaan mitään perhettäkään ole mielestäni. Mikähän on maksutyyli, kun olet vain 1/3 ja vähän myöhemmin 1/4 teidän perheestä? Minusta perhettä ei ole olemassa, jos se jaetaan osiin.

        Mutta tärkeintä nyt tietysti on, että teille sopii tuo teidän tyyli ja teillä se toimii hyvin, koska myös joustavuutta löytyy.

    • huahua

      Kannatan myös yhteistiliä, johon siirretään talouden yhteiskuluja vastaava summa. Ollaan kerätty pari kuukauden ajalta kuitteja ja siitä laskettu, miten paljon rahaa menee ruokiin, bensoihin, ulkona syömiseen, lapseen jne. Kumpikin laittaa sama verran rahaa yhteistilille. Loput rahat pidetään kumpikin omalla tilillä ja niitä saa käyttää miten itse haluaa.

      Jos lähdetään yhdessä lomalla tai hankitaan jotain isompaa, niin pidetään vähän tiliä kuluista ja puolitetaan kulut. Jos toinen hankkii auton tai muuta mitä itse ei kannattaa, niin toinen vastaa myös hankintansa kuluista.

      Kannatan kulujen jakamista puoliksi tuloista riippumatta. Jos tulot ovat hyvin eritasoisia, luokkaa toinen on köyhä opiskelija ja toinen yli 5000 euroa ansaitseva, niin heidän on sovittava, vastaako suurituloisempi vähän enemmän kuluista. Muuten tulee outoja laskelmia, että opiskelija maksaa ruokakuluista 20€ ja suurituloisempi 400€. Tuskin opiskelija käyttää 20€ kuussa ruokiin, jos yksin eläisi. Vähän tuloisemmalle jää yleensä vähemmän rahaa säästöön, vaikka kuinka yrittäisi, mutta se ei ole minusta isompi tuloisen syytä eikä hänellä ole muuta elatusvelvollisuutta kuin mitä itse katsoo kohtuulliseksi. Toiset ovat avokätisempiä kuin toiset ja kannustavat puolisoa opiskelemaan ja tavoittelemaan sellaista elämään mitä itse haluaa niin henkisesti kuin rahallisesti.

      Minusta AP:n ja puolisonsa tulot eivät ole niin merkittävästi erilaisia, että pitää suhteuttaa kulut tulojensa mukaan. Nettotuloina ero on alle 500 euroa. Joten olisi kulut voi jakaa puoliksi, mutta kannattaa hankkia yhteistili, niin ei tartte laskea kokoajan mitä toinen on maksanut.

      • kunnonperheenisä

        "mutta se ei ole minusta isompi tuloisen syytä eikä hänellä ole muuta elatusvelvollisuutta kuin mitä itse katsoo kohtuulliseksi. "

        Ei kai tässä sentään syyllisiä etsitä. Itsehän jokainen puolisonsa valitsee, pienituloisen tai isotuloisen tai siltä väliltä.

        Tärkeä tietää on se, että avioliitossa puolisot vastaavat myös toistensa elatuksesta täysimääräisesti. Tämä on yllätys niille, jotka luulevat voivansa itse määritellä elatusvelvollisuutensa. Mutta laki on tämä.

        En oikein osaa kuvitella, että rakkaan puolisoni pitäisi kulkea köyhänä, jos hänellä on pienet tulot tai ei tuloja ollenkaan ja minulla isot tulot. Taatusti elätän vaimon, lapset ja koiran niin, että kehtaan tunnustaa kaikki omikseni.

      • cho-

        "En oikein osaa kuvitella, että rakkaan puolisoni pitäisi kulkea köyhänä, jos hänellä on pienet tulot tai ei tuloja ollenkaan ja minulla isot tulot. Taatusti elätän vaimon, lapset ja koiran niin, että kehtaan tunnustaa kaikki omikseni."
        Kauniisti sanottu ja pätee myös toisin päin :)

      • huahua
        kunnonperheenisä kirjoitti:

        "mutta se ei ole minusta isompi tuloisen syytä eikä hänellä ole muuta elatusvelvollisuutta kuin mitä itse katsoo kohtuulliseksi. "

        Ei kai tässä sentään syyllisiä etsitä. Itsehän jokainen puolisonsa valitsee, pienituloisen tai isotuloisen tai siltä väliltä.

        Tärkeä tietää on se, että avioliitossa puolisot vastaavat myös toistensa elatuksesta täysimääräisesti. Tämä on yllätys niille, jotka luulevat voivansa itse määritellä elatusvelvollisuutensa. Mutta laki on tämä.

        En oikein osaa kuvitella, että rakkaan puolisoni pitäisi kulkea köyhänä, jos hänellä on pienet tulot tai ei tuloja ollenkaan ja minulla isot tulot. Taatusti elätän vaimon, lapset ja koiran niin, että kehtaan tunnustaa kaikki omikseni.

        Olen sama mieltä kanssasi, ja niin kunnon perheenisä tai -äiti kuuluisi tehdäkin!

        Kohtuullisuus on kuitenkin sellainen sana, mitä ihmiset ymmärtävät eri tavalla eri kulutustottumusten tai taustojen takia. Joten vaikea sanoa, riittääkö elatusvelvollisuuden täyttämiseksi se, että tarjoaa toiselle asunto, ruoat ja sen verran käyttörahaa, että pystyy harrastamaan ja hankkimaan kaikenlaista perustarpeidensa täyttämiseksi vai se että your money is my money, elikkä kaikki mitä toinen ansaitsee on toisen käytettävissä.

        AP:n tapauksessa tulot eivät ole omasta mielestäni kovin eritasoisia, joten minusta on kohtuullista, vaikka mies vaatikin, että kulut puolitetaan. Tosi ikävää vaan kuulla, että tulee riitaa jostain 50 eurosta. Tosin AP teki väärin, kun ei tehnyt tilinsiirtoa sellaisesta summasta kuin on sovittu. Eihän tavaraa ostettaessakaan pyöristelee summaa alaspäin. Olisi siis voinut tinkkiä ja sopia pienemmästä summasta ennen kuin tekee tilinsiirron.

        AP on muutenkin tyytymätön tilanteeseen, että joutuu maksaa puolet kaikista, vaikka ansaitsee vähemmän. Toisin sanoen hänen mielestä miehen kuuluu maksaa vähän enemmän tai, että miehen ei tarttisi olla aina niin pikkutarkka. Minusta hän siis syyllistää miestä vähäsen, vaikka minusta miestä EI tulisi syyllistää. Hienoa, jos mies ottaa enemmän vastuuta perheen yhteisistä menoista tai tarjoaa muutenkin vähän enemmän, koska se osoittaisi arvostusta puolisoansa kohtaan. Itse olen löytänyt sellaisen ja olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Se mitä jäi kirjoittamatta ja mitä haluan myös sanoa on se, että jos mies ei haluaa maksaa enemmän, niin se on myös ok.

        Niin kuin sanot, kukin on valinnut puolisonsa, joten eri aviopareilla on erilainen tapa hoitaa taloutta. Tärkeintä on löytää tasapainon, jossa kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.

    • eliittikö

      Ylläpidetty nainen.

      Seurusteluaikana minä olin töissä ja tuleva mieheni opiskeli. Menimme mihin tahansa niin oli täysin selvää, että kumppanini maksoi kaiken.

      Mieheni valmistuttua ammattiinsa ja saatuaan hyvän työpaikan, irtisanoin itseni työstäni ja varauduimme vaihtamaan paikkakuntaa.
      Jäin kotirouvaksi ilman omia tuloja mutta kaikki mieheni tulot olivat myös minun käytettävissäni.
      Ennen lapsia ehdin olemaan pienipalkkaisessa työssä pari vuotta ja lasten tulon jälkeen olin jälleen kotona, nyt 7 vuotta. En voinut ilmoittautua työkkäriinkään koska minulle olisi osoitettu jotain kaupan alan työtä joka ei vaatinut koulutusta.

      Paikkakunnat vaihtuivat mieheni työn vuoksi ja kun vakiintuminen näytti todennäköiseltä, menin osa-aikaiseen työhön päivittäistavarakaupan kassalle.

      Hieman haikeana, mutta pysyen yhteisessä päätöksessämme. lopetin töissäkäymisen hieman yli 50 vuotisena.
      Tuon jälkeiset 16 vuotta olemme eläneet rauhallista eläkeläisten elämää.

      Pitkän sepustukseni päätteeksi totean, että kaikki vuodet olen ollut perheemme täysivaltainen, tasa-arvoinen jäsen ilman tilivelvollisuutta kuluistani ja erittäin tyytyväinen osaani!
      Mieheni ei ole mitenkään edes yrittänyt rajoittaa toimintaani. Ei yhdistystoiminnassa, ei politiikassa eikä omissa matkoissani.
      Kaikki on tapahtunut valtaosin mieheni tulojen perusteella kulujen jakaumaa laskematta.

      Olen ylpeä ja tyytyväinen tasa-arvoiseen osaani. Joku on sanonut minua ylläpidetyksi naiseksi. Yhdellä matkalla kaksi ruotsalaistunutta latvialaisnaista kutsui minua luksusrouvaksi.
      Nautinnollista elämää käyttäen harkiten rahaa mutta ilman laskemista ja kontrollia, paitsi omaa!

      • Elatusta

        Ei millään pahalla, mutta aika erikoisen roolin olet vetänyt elämässäsi. Todennäköisesti sinua on siunattu kauniilla ulkonäöllä. Joskus tuollaita toiminttapaa on kutsuttu myös loisimiseksi. Sillä erotuksella että loiset tekivät töitä isäntäväelle ja saivat asua sitten työtä vastaan isäntäväen talossa. Ehkäpä sinun tapauksessa tämä työ oli sitten naisena olemista ja kaunetesi jakamista. Tuotakin toimintamallia voi toteutttaa hieman karkeammin ja näillä ihanilla naisilla on myös maailman vanhin ammatti. =)

      • Noniiin
        Elatusta kirjoitti:

        Ei millään pahalla, mutta aika erikoisen roolin olet vetänyt elämässäsi. Todennäköisesti sinua on siunattu kauniilla ulkonäöllä. Joskus tuollaita toiminttapaa on kutsuttu myös loisimiseksi. Sillä erotuksella että loiset tekivät töitä isäntäväelle ja saivat asua sitten työtä vastaan isäntäväen talossa. Ehkäpä sinun tapauksessa tämä työ oli sitten naisena olemista ja kaunetesi jakamista. Tuotakin toimintamallia voi toteutttaa hieman karkeammin ja näillä ihanilla naisilla on myös maailman vanhin ammatti. =)

        :-D Kaipa tajuat että käytännössä haukuit huoraksi juuri myös ainakin koko kirjoittajaa edeltäneen sukupolven naiset... Mitähän mummo tykkäis.. :-D

        Toisekseen en oikein ymmärrä miksi perheen sisäiset tulonsiirrot ovat niin kovin väärin mutta jonkun tuntemattoman naapurin Penan rahat kyllä kelpaa ottaa vailla minkäänlaisia tunnontuskia, nimittäin verovaroin ylläpidettyinä yhteiskunnan tulonsiirtoina. Lisäksi on todella tärkeää monille että tämä verovaroilla loisiminen pysyy myös ihan täydellisen vastikkeettomana, ei siis tarvitse olla edes kaunis... :-D Vai mikä se olikaan sinun mukaasi se ainoa työ kun eletään pienten lasten kanssa yhden ihmisen palkalla... Kirjoittaja ei ilmoittautunut työkkäriin joten ei ole ainakaan yhteiskuntaa työiässä loisinut. Lasten hoitopaikatkin jäivät niiden käyttöön joiden oli töihin ihan pakko mennä koska kirjoittaja hoiti lapset itse. Ehkä olisi ollut parasta luoda omaa uraa ja kieltäytyä muuttamasta mihinkään vaikka toisen työ oli ilmeisesti liikkuvaa, ts. hajottaa (lapsi)perhe, näinhän tämä homma nykyään hoidettaisiin. Kirjoittaja kuitenkin meni töihin kun muuttelu loppui ja lapset vähän kasvoivat. Jos lapsia on useampi niin onkohan koko pesue ehtinyt kunnolla kouluunkaan tuossa seitsemässä vuodessa. Tietenkin se on enemmän kuin monet nykyään pystyy kotona kitkuttelemaan mutta en oikein jaksa tuotakaan ihan tyhjänpäiväiseksi loisimiseksi ymmärtää jos vaihtoehtona on mennä osa-aikaiseksi kaupan alalle ja maksaa siitä valtavasta palkasta jollekulle joka hoitaa silla välin ne lapset?

        Mitä enemmän tuota kirjoitusta katselen ja laskeskelen vuosia sitä vähemmän oikeastaan ymmärrän vastaustasi. Vielä kun siihen lisää sen että hivenen nuorempana en kuitenkaan ymmärrä ihan kaikkea laskemallakaan koska ajat ovat toiset enkä ole tuolloin itse elänyt, aikuisiässä ainakaan. Ihmettelen oletko itse nukkunut hissan tunneilla ja sukukokouksissa ja minkäikäinen siellä oikein veivaa. Ymmärrä että tuossa ikäluokassakin osa pesi mukuloidensa takapuolia kantovedellä alivuokralaisina alkuvuosina että kaipa sitä pikku puuhastelua on riittänyt muutakin kuin nättinä oleminen? Ruotsiin lähti parhaimpina vuosina 40 000 ihmistä vuodessa koska siellä oli töitä ja täällä ei, voi olla että niidenkin joukossa oli alkuun muutama kotirouva vailla muuta valmista suunnitelmaa kuin mennä mukana jos edes toinen sai töitä.

      • eliittikö
        Noniiin kirjoitti:

        :-D Kaipa tajuat että käytännössä haukuit huoraksi juuri myös ainakin koko kirjoittajaa edeltäneen sukupolven naiset... Mitähän mummo tykkäis.. :-D

        Toisekseen en oikein ymmärrä miksi perheen sisäiset tulonsiirrot ovat niin kovin väärin mutta jonkun tuntemattoman naapurin Penan rahat kyllä kelpaa ottaa vailla minkäänlaisia tunnontuskia, nimittäin verovaroin ylläpidettyinä yhteiskunnan tulonsiirtoina. Lisäksi on todella tärkeää monille että tämä verovaroilla loisiminen pysyy myös ihan täydellisen vastikkeettomana, ei siis tarvitse olla edes kaunis... :-D Vai mikä se olikaan sinun mukaasi se ainoa työ kun eletään pienten lasten kanssa yhden ihmisen palkalla... Kirjoittaja ei ilmoittautunut työkkäriin joten ei ole ainakaan yhteiskuntaa työiässä loisinut. Lasten hoitopaikatkin jäivät niiden käyttöön joiden oli töihin ihan pakko mennä koska kirjoittaja hoiti lapset itse. Ehkä olisi ollut parasta luoda omaa uraa ja kieltäytyä muuttamasta mihinkään vaikka toisen työ oli ilmeisesti liikkuvaa, ts. hajottaa (lapsi)perhe, näinhän tämä homma nykyään hoidettaisiin. Kirjoittaja kuitenkin meni töihin kun muuttelu loppui ja lapset vähän kasvoivat. Jos lapsia on useampi niin onkohan koko pesue ehtinyt kunnolla kouluunkaan tuossa seitsemässä vuodessa. Tietenkin se on enemmän kuin monet nykyään pystyy kotona kitkuttelemaan mutta en oikein jaksa tuotakaan ihan tyhjänpäiväiseksi loisimiseksi ymmärtää jos vaihtoehtona on mennä osa-aikaiseksi kaupan alalle ja maksaa siitä valtavasta palkasta jollekulle joka hoitaa silla välin ne lapset?

        Mitä enemmän tuota kirjoitusta katselen ja laskeskelen vuosia sitä vähemmän oikeastaan ymmärrän vastaustasi. Vielä kun siihen lisää sen että hivenen nuorempana en kuitenkaan ymmärrä ihan kaikkea laskemallakaan koska ajat ovat toiset enkä ole tuolloin itse elänyt, aikuisiässä ainakaan. Ihmettelen oletko itse nukkunut hissan tunneilla ja sukukokouksissa ja minkäikäinen siellä oikein veivaa. Ymmärrä että tuossa ikäluokassakin osa pesi mukuloidensa takapuolia kantovedellä alivuokralaisina alkuvuosina että kaipa sitä pikku puuhastelua on riittänyt muutakin kuin nättinä oleminen? Ruotsiin lähti parhaimpina vuosina 40 000 ihmistä vuodessa koska siellä oli töitä ja täällä ei, voi olla että niidenkin joukossa oli alkuun muutama kotirouva vailla muuta valmista suunnitelmaa kuin mennä mukana jos edes toinen sai töitä.

        Täydellinen, analyyttinen vastaus! Kiitoksia!

      • Elatusta
        Noniiin kirjoitti:

        :-D Kaipa tajuat että käytännössä haukuit huoraksi juuri myös ainakin koko kirjoittajaa edeltäneen sukupolven naiset... Mitähän mummo tykkäis.. :-D

        Toisekseen en oikein ymmärrä miksi perheen sisäiset tulonsiirrot ovat niin kovin väärin mutta jonkun tuntemattoman naapurin Penan rahat kyllä kelpaa ottaa vailla minkäänlaisia tunnontuskia, nimittäin verovaroin ylläpidettyinä yhteiskunnan tulonsiirtoina. Lisäksi on todella tärkeää monille että tämä verovaroilla loisiminen pysyy myös ihan täydellisen vastikkeettomana, ei siis tarvitse olla edes kaunis... :-D Vai mikä se olikaan sinun mukaasi se ainoa työ kun eletään pienten lasten kanssa yhden ihmisen palkalla... Kirjoittaja ei ilmoittautunut työkkäriin joten ei ole ainakaan yhteiskuntaa työiässä loisinut. Lasten hoitopaikatkin jäivät niiden käyttöön joiden oli töihin ihan pakko mennä koska kirjoittaja hoiti lapset itse. Ehkä olisi ollut parasta luoda omaa uraa ja kieltäytyä muuttamasta mihinkään vaikka toisen työ oli ilmeisesti liikkuvaa, ts. hajottaa (lapsi)perhe, näinhän tämä homma nykyään hoidettaisiin. Kirjoittaja kuitenkin meni töihin kun muuttelu loppui ja lapset vähän kasvoivat. Jos lapsia on useampi niin onkohan koko pesue ehtinyt kunnolla kouluunkaan tuossa seitsemässä vuodessa. Tietenkin se on enemmän kuin monet nykyään pystyy kotona kitkuttelemaan mutta en oikein jaksa tuotakaan ihan tyhjänpäiväiseksi loisimiseksi ymmärtää jos vaihtoehtona on mennä osa-aikaiseksi kaupan alalle ja maksaa siitä valtavasta palkasta jollekulle joka hoitaa silla välin ne lapset?

        Mitä enemmän tuota kirjoitusta katselen ja laskeskelen vuosia sitä vähemmän oikeastaan ymmärrän vastaustasi. Vielä kun siihen lisää sen että hivenen nuorempana en kuitenkaan ymmärrä ihan kaikkea laskemallakaan koska ajat ovat toiset enkä ole tuolloin itse elänyt, aikuisiässä ainakaan. Ihmettelen oletko itse nukkunut hissan tunneilla ja sukukokouksissa ja minkäikäinen siellä oikein veivaa. Ymmärrä että tuossa ikäluokassakin osa pesi mukuloidensa takapuolia kantovedellä alivuokralaisina alkuvuosina että kaipa sitä pikku puuhastelua on riittänyt muutakin kuin nättinä oleminen? Ruotsiin lähti parhaimpina vuosina 40 000 ihmistä vuodessa koska siellä oli töitä ja täällä ei, voi olla että niidenkin joukossa oli alkuun muutama kotirouva vailla muuta valmista suunnitelmaa kuin mennä mukana jos edes toinen sai töitä.

        Sinä näet yksittäisen ihmisen kirjoittaman kommentin kansakuntaa koskevana asiana ja yhteiskunnallisena asiana.

        "Seurusteluaikana minä olin töissä ja tuleva mieheni opiskeli. Menimme mihin tahansa niin oli täysin selvää, että kumppanini maksoi kaiken."
        -> Mielestäni käsittämätön asenne naiseltam etä kaikki on kuulunut miehen maksettavaksi, vaikka mies opiskelee ja nainen töissä. Misä kohtuus ja tasa arvo ?

        "Jäin kotirouvaksi ilman omia tuloja mutta kaikki mieheni tulot olivat myös minun käytettävissäni."

        Ihan kiva juttu että rahat on jaettu. Nainen ei kuitenkaan ollut valmis jakamaan rahoja. Itsekästä. Missä tasa arvo ?

        "Ennen lapsia ehdin olemaan pienipalkkaisessa työssä pari vuotta ja lasten tulon jälkeen olin jälleen kotona, nyt 7 vuotta. En voinut ilmoittautua työkkäriinkään koska minulle olisi osoitettu jotain kaupan alan työtä joka ei vaatinut koulutusta."

        -> tässä paistaa puhdas laiskuus läpi. Kyllähän sitä varmaan on mukava kotona harrastaa ja käydä vähän taidepiireissä. Laiska ja itsekeskeinen luonne naisella. Toivottavati olit aktiivisesti myös lasten kanssa ja kasvatit heitä elämän alkuun. Epäiilen kovasti kirjoitusten perusteella. Mielenkiintosi on keskittynyt itseesi ja omin nautintoihin.

        "Paikkakunnat vaihtuivat mieheni työn vuoksi ja kun vakiintuminen näytti todennäköiseltä, menin osa-aikaiseen työhön päivittäistavarakaupan kassalle."
        -> Ihan kiva etä olit valis menemään töihin. Hieman vaikuttaa selittelyltä, että jos näytti vakiintuvan asuinpaikka niin siinä vaiheessa rouvaa kiinnosti ehkä hakeutua osa aikaiseen työhön. Jos on laiska ja itsekeskeinen nautiskelijaluonne niin ok, mutta ei kannat itseänsä pettää.

        "Mieheni ei ole mitenkään edes yrittänyt rajoittaa toimintaani. Ei yhdistystoiminnassa, ei politiikassa eikä omissa matkoissani."
        -> kiva, että olet saanut nauttia elämästä miehesi rahoilla.

        Loppuyhteenvetona olen vielä vakuuttuneempi, että nyt nautiskelija on istunut elämänsä työpaikkansa päällä. MOT. Ja tästä ei tarvitse vetää kantoja mihinkään laajempaan ihmisryhmän tai ajankuvaan. Laiskoja ja itsekeskeisiä ihmisiä on ollut aina ja tulee olemaan. Ei siinä ole mitään pahaa.

      • Noniiin

        Kiinnitin opiskelijamiehen tarjoamisiin itsekin huomiota mutta oletin että se on se aikakauteen liittyvä juttu jota en ymmärrä. Tiedän että se voi olla myös jotain mitä en miehistä ymmärrä, sillä myös meillä mies maksaa aina vaikka minulla olisi sillä hetkellä enemmän rahaa. Voi olla että siirrän sitten loppukuusta tililleen rahaa jälkeenpäin mutta kuitenkin. Ja ajatus on myös se, että jos koen että vaikkapa ravintolaan ei ole varaa niin en suostu ylipäänsä lähtemään. En myöskään ravintolaan suostuessani koskaan oleta että mies maksaa, mutta hän aivan ehdottomasti haluaa. Yhtä hyvin voisin siis sanoa ettei meilläkään tule kuuloonkaan että nainen maksaisi. Kai minuna järjestäisit asiasta jonkin kohtauksen? Maksatko saamistasi lahjoistakin puolet sillä meillä käydään ulkona lähinnä merkkipäivinä? Vai tulisitko ulkopuolisena ja haukkuisit minut jos näkisit että mieheni maksaa kun en itse ymmärrä järjestää jotain tilannetta päälle aterian päätteeksi?

        Muutenkin luin kirjoituksen jotensakin niin että nimimerkki "eliittikö" on nauttinut miehensä arvostuksesta ja siitä paljon puhutusta tasa-arvoisuudesta eli hänellä ja tekemisillään on myös arvo vaikka ei just tasan samaa teekään kuin joku toinen, eli miehensä. Siitä huolimatta ettei hänen panostuksensa yhteiseen asiaan ole aina laskettu ihan riihikuivana. Ehkä hän yritti lähinnä sitä selittää, tuossa Suuressa Taistelussasi et vaan pysty moista edes näkemään. Sinä arvostat ihmisiä euroissa ja koska niitä ei tule koskaan olemaan jokaisella tasan saman verran niin sinun silmissäsi tasa-arvo ei tule koskaan toteutumaan vaan ihmiset ovat eurojen mukaisessa arvojärjestyksessä sinulle. Luulen että jatkossa kannattaa selvittää kotihommien ostohinnasto niin ihmisten arvottaminen on siltä osin elämässäsi selkeämpää. Ei sitten kukaan jää myöskään velkaa kenellekään kun asiasta on tietoa.

        Noin muuten keskustelu on mahdotonta jos ei ymmärrä miten yhteiskunnan olot tähän liittyy. Ja oli miten oli niin sopimus on ollut heidän keskeinen, molempien hyväksymä ja vaikuttaa siltä että se molemminpuolinen arvostuskin on toteutunut, joten siinä ei varmaan ole ulkopuolisilla järkeä urputtaa, varsinkaan kun haluaa tehdä sen ihan vaan puhtaasta pahasta tahdosta. Veronmaksajien kannalta tuo yhtäköyttäyhdistys on nimittäin luultavasti säästänyt pitkän pennin vaikkei se yhteiskunta nyt tähän mielestäsi kuulunutkaan. Sitten ei jääkään oikein jäljelle muuta kuin mystinen halusi lytätä sopimus johon varsinaiset osapuolet ovat olleet tyytyväisiä ja eritoten sopimuksen toinen osapuoli. Pistää miettimään oletkohan ihan kondiksessa.

      • Noniiin
        Noniiin kirjoitti:

        Kiinnitin opiskelijamiehen tarjoamisiin itsekin huomiota mutta oletin että se on se aikakauteen liittyvä juttu jota en ymmärrä. Tiedän että se voi olla myös jotain mitä en miehistä ymmärrä, sillä myös meillä mies maksaa aina vaikka minulla olisi sillä hetkellä enemmän rahaa. Voi olla että siirrän sitten loppukuusta tililleen rahaa jälkeenpäin mutta kuitenkin. Ja ajatus on myös se, että jos koen että vaikkapa ravintolaan ei ole varaa niin en suostu ylipäänsä lähtemään. En myöskään ravintolaan suostuessani koskaan oleta että mies maksaa, mutta hän aivan ehdottomasti haluaa. Yhtä hyvin voisin siis sanoa ettei meilläkään tule kuuloonkaan että nainen maksaisi. Kai minuna järjestäisit asiasta jonkin kohtauksen? Maksatko saamistasi lahjoistakin puolet sillä meillä käydään ulkona lähinnä merkkipäivinä? Vai tulisitko ulkopuolisena ja haukkuisit minut jos näkisit että mieheni maksaa kun en itse ymmärrä järjestää jotain tilannetta päälle aterian päätteeksi?

        Muutenkin luin kirjoituksen jotensakin niin että nimimerkki "eliittikö" on nauttinut miehensä arvostuksesta ja siitä paljon puhutusta tasa-arvoisuudesta eli hänellä ja tekemisillään on myös arvo vaikka ei just tasan samaa teekään kuin joku toinen, eli miehensä. Siitä huolimatta ettei hänen panostuksensa yhteiseen asiaan ole aina laskettu ihan riihikuivana. Ehkä hän yritti lähinnä sitä selittää, tuossa Suuressa Taistelussasi et vaan pysty moista edes näkemään. Sinä arvostat ihmisiä euroissa ja koska niitä ei tule koskaan olemaan jokaisella tasan saman verran niin sinun silmissäsi tasa-arvo ei tule koskaan toteutumaan vaan ihmiset ovat eurojen mukaisessa arvojärjestyksessä sinulle. Luulen että jatkossa kannattaa selvittää kotihommien ostohinnasto niin ihmisten arvottaminen on siltä osin elämässäsi selkeämpää. Ei sitten kukaan jää myöskään velkaa kenellekään kun asiasta on tietoa.

        Noin muuten keskustelu on mahdotonta jos ei ymmärrä miten yhteiskunnan olot tähän liittyy. Ja oli miten oli niin sopimus on ollut heidän keskeinen, molempien hyväksymä ja vaikuttaa siltä että se molemminpuolinen arvostuskin on toteutunut, joten siinä ei varmaan ole ulkopuolisilla järkeä urputtaa, varsinkaan kun haluaa tehdä sen ihan vaan puhtaasta pahasta tahdosta. Veronmaksajien kannalta tuo yhtäköyttäyhdistys on nimittäin luultavasti säästänyt pitkän pennin vaikkei se yhteiskunta nyt tähän mielestäsi kuulunutkaan. Sitten ei jääkään oikein jäljelle muuta kuin mystinen halusi lytätä sopimus johon varsinaiset osapuolet ovat olleet tyytyväisiä ja eritoten sopimuksen toinen osapuoli. Pistää miettimään oletkohan ihan kondiksessa.

        Korjaus: Tarkoitus oli ilmaista että vaikutat haluavan lytätä erityisesti toisen sopimuksen osapuolista. Ei sanoa että toinen osapuolista on ollut tyytyväisempi kuin toinen.

      • Elatusta
        Noniiin kirjoitti:

        Korjaus: Tarkoitus oli ilmaista että vaikutat haluavan lytätä erityisesti toisen sopimuksen osapuolista. Ei sanoa että toinen osapuolista on ollut tyytyväisempi kuin toinen.

        Moikka sulle. Olen ihan kondiksessa. Mulla ei ole koskaan tullut ritaa rahasta. Tienaan palon enemmän kuin vaimoni. kaikki rahat on jaettu, ei ole erillisiä rahoja. Aivan sama kuka kumpi käyttää korttia. Tuosta maksetun rouvan kirjoituksesta paistaa pahasti läpi hänen purjehtiminen elämän läpi, ei millään pahalla.. Jos sinusta tuntuu siltä että kriittiset kommentit tuohon on jotain mielenvikaisuutta, se on sun omaa tulkintaa ja avarakatseisuutta. Ihme ristiriitaakin tosta löytyi, kuvaa rouvan toimintaa..

        "Ennen lapsia ehdin olemaan pienipalkkaisessa työssä pari vuotta ja lasten tulon jälkeen olin jälleen kotona, nyt 7 vuotta. En voinut ilmoittautua työkkäriinkään koska minulle olisi osoitettu jotain kaupan alan työtä joka ei vaatinut koulutusta."

        "Paikkakunnat vaihtuivat mieheni työn vuoksi ja kun vakiintuminen näytti todennäköiseltä, menin osa-aikaiseen työhön päivittäistavarakaupan kassalle."

        -> Ensi kaupan alan työ ei kelvannut ja sitten ehkä osa aikaisesti jos rouvaa huvitti.. kun pakkakunnalla oli oltu hiukkasen pidempään..

        Jos pidät minua jotenkin ihmeellisenä, minä pidän kyllä tuollasta toimintaa ihan suorana laiskuutena. Enkä kyllä yhtään arvosta moista. Mikä lisäanti tuolla komentilla oli alkuperäiseen otsikon problemaan ? muutakuin laiska rouva kehuskeli loisimisellaan ja sillä että jäi 50 vuotiaana eläkkeelle ? avaatko mulle vähän tätä ?

        No enivei, toivottavasti lapset sai kuitenkin hyvät eväät elämään ja myös muutakin mallia kuin töiden välttely ja loisiminen. toki jälkimmäinenkin voi joskus onnistua mukavasti , varsinkin jos on saatu hyvä malli kotoota.

      • eliittikö
        Elatusta kirjoitti:

        Sinä näet yksittäisen ihmisen kirjoittaman kommentin kansakuntaa koskevana asiana ja yhteiskunnallisena asiana.

        "Seurusteluaikana minä olin töissä ja tuleva mieheni opiskeli. Menimme mihin tahansa niin oli täysin selvää, että kumppanini maksoi kaiken."
        -> Mielestäni käsittämätön asenne naiseltam etä kaikki on kuulunut miehen maksettavaksi, vaikka mies opiskelee ja nainen töissä. Misä kohtuus ja tasa arvo ?

        "Jäin kotirouvaksi ilman omia tuloja mutta kaikki mieheni tulot olivat myös minun käytettävissäni."

        Ihan kiva juttu että rahat on jaettu. Nainen ei kuitenkaan ollut valmis jakamaan rahoja. Itsekästä. Missä tasa arvo ?

        "Ennen lapsia ehdin olemaan pienipalkkaisessa työssä pari vuotta ja lasten tulon jälkeen olin jälleen kotona, nyt 7 vuotta. En voinut ilmoittautua työkkäriinkään koska minulle olisi osoitettu jotain kaupan alan työtä joka ei vaatinut koulutusta."

        -> tässä paistaa puhdas laiskuus läpi. Kyllähän sitä varmaan on mukava kotona harrastaa ja käydä vähän taidepiireissä. Laiska ja itsekeskeinen luonne naisella. Toivottavati olit aktiivisesti myös lasten kanssa ja kasvatit heitä elämän alkuun. Epäiilen kovasti kirjoitusten perusteella. Mielenkiintosi on keskittynyt itseesi ja omin nautintoihin.

        "Paikkakunnat vaihtuivat mieheni työn vuoksi ja kun vakiintuminen näytti todennäköiseltä, menin osa-aikaiseen työhön päivittäistavarakaupan kassalle."
        -> Ihan kiva etä olit valis menemään töihin. Hieman vaikuttaa selittelyltä, että jos näytti vakiintuvan asuinpaikka niin siinä vaiheessa rouvaa kiinnosti ehkä hakeutua osa aikaiseen työhön. Jos on laiska ja itsekeskeinen nautiskelijaluonne niin ok, mutta ei kannat itseänsä pettää.

        "Mieheni ei ole mitenkään edes yrittänyt rajoittaa toimintaani. Ei yhdistystoiminnassa, ei politiikassa eikä omissa matkoissani."
        -> kiva, että olet saanut nauttia elämästä miehesi rahoilla.

        Loppuyhteenvetona olen vielä vakuuttuneempi, että nyt nautiskelija on istunut elämänsä työpaikkansa päällä. MOT. Ja tästä ei tarvitse vetää kantoja mihinkään laajempaan ihmisryhmän tai ajankuvaan. Laiskoja ja itsekeskeisiä ihmisiä on ollut aina ja tulee olemaan. Ei siinä ole mitään pahaa.

        Kukin voi arvioida tilitystäni omaa arvomaailmaansa vasten ja niinhän se tapahtuukin.
        Kuvaamani työnjako perustui jo seurusteluaikana hahmoteltuihin puitteisiin. Syynä olivat pelkästään käytännön seikat sekä yhteiset moraaliset periaatteet.
        Mieheni alkupalkka oli yli 4 x minun kokoaikainen palkkani. Lastemme synnyttyä palkkani ei olisi riittänyt heidän päivähoitomaksuihinsa. Yhteiskunnalliseen ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia.

        Lapsemme opetimme työntekoon ja vastuuseen tekemisistään. Molemmat menivät ensi yrittämällä haluamiinsa opiskelupaikkoihin. Toinen Otaniemeen tekniselle fysiikalle ja toinen matemaattis-luonnontieteelliseen,
        Huolimatta siitä, että he rahoittivat itse opintonsa niin he valmistuivat "normaaliajassa".
        Toinen oppi jo kotona rahan käytön, toinen tarvitsi yhden "pohjakosketuksen".

        Alkuperäisen kirjoitelmani sanoma yritti olla se, ettei tasa-arvo ja keskinäinen kunnioitus ole laskettavissa €:ssa!
        Missään vaiheessa suhteessamme ei ole ollut mitään laskelmointia moraalisesti arveluttavassa mielessä.

        Lisää löylyä. Omalla, pienellä eläkkeelläni en olisi pystynyt kustantamaan yksityisiä lääkäripalveluja. Mieheni on päättänyt, ettemme säästä ainakaan niissä.
        Sokerina pohjalla on se, että jos minä jään leskeksi niin eläkkeidemme epäsuhta takaa minulle vähintäänkin kohtuullisen kokonaiseläkkeen. Vastaavassa tilanteessa mieheni ei saisi mitään.
        En ole koskaan pitänyt itseäni kauniina. Mieheni on ensimmäinen mies seksuaalisessa mielessä kädestäpitosuhteita lukuun ottamatta.
        Kuitenkin vielä 7-kymmentä lähestyvänä isoäitinä mieheni jaksaa olla minusta kiinnostunut parisuhteen syvimmässäkin merkityksessä.

      • Noniiin
        Elatusta kirjoitti:

        Moikka sulle. Olen ihan kondiksessa. Mulla ei ole koskaan tullut ritaa rahasta. Tienaan palon enemmän kuin vaimoni. kaikki rahat on jaettu, ei ole erillisiä rahoja. Aivan sama kuka kumpi käyttää korttia. Tuosta maksetun rouvan kirjoituksesta paistaa pahasti läpi hänen purjehtiminen elämän läpi, ei millään pahalla.. Jos sinusta tuntuu siltä että kriittiset kommentit tuohon on jotain mielenvikaisuutta, se on sun omaa tulkintaa ja avarakatseisuutta. Ihme ristiriitaakin tosta löytyi, kuvaa rouvan toimintaa..

        "Ennen lapsia ehdin olemaan pienipalkkaisessa työssä pari vuotta ja lasten tulon jälkeen olin jälleen kotona, nyt 7 vuotta. En voinut ilmoittautua työkkäriinkään koska minulle olisi osoitettu jotain kaupan alan työtä joka ei vaatinut koulutusta."

        "Paikkakunnat vaihtuivat mieheni työn vuoksi ja kun vakiintuminen näytti todennäköiseltä, menin osa-aikaiseen työhön päivittäistavarakaupan kassalle."

        -> Ensi kaupan alan työ ei kelvannut ja sitten ehkä osa aikaisesti jos rouvaa huvitti.. kun pakkakunnalla oli oltu hiukkasen pidempään..

        Jos pidät minua jotenkin ihmeellisenä, minä pidän kyllä tuollasta toimintaa ihan suorana laiskuutena. Enkä kyllä yhtään arvosta moista. Mikä lisäanti tuolla komentilla oli alkuperäiseen otsikon problemaan ? muutakuin laiska rouva kehuskeli loisimisellaan ja sillä että jäi 50 vuotiaana eläkkeelle ? avaatko mulle vähän tätä ?

        No enivei, toivottavasti lapset sai kuitenkin hyvät eväät elämään ja myös muutakin mallia kuin töiden välttely ja loisiminen. toki jälkimmäinenkin voi joskus onnistua mukavasti , varsinkin jos on saatu hyvä malli kotoota.

        En kyllä ajatellut sinua ihan mielenvikaiseksi. Ajattelin että jospa söisit ja ottaisit päikkärit, painuisit saunaan, uimaan, metsään tai vaikka vietät ihan pidennetyn viikonlopun tms. ja kattellaan oletko joskus myöhemmin paremmalla tuulella. :-D Jotensakin karua kielenkäyttöä toista, täysin tuntematonta ihmistä kohtaan vaikka ei ole varmaan mikään pakko, ei edes netissä? Vaikka enhän toki tiedä kuuluuko tapoihisi ihan livenäkin ja vielä mielialastasi riippumatta huoritella eläkeläisiä. Ehkä oletkin ollut ihan hyvällä tuulella ja tämä on sitä sinun parempaa käytöstäsi... :-D

        Minusta tämän rouvan anti keskusteluun on ollut ihan hyvä esimerkki miten asioita voi myös järjestää ja ennenkaikkea säilyttää se perhe siinä samalla. Eihän se tietenkään alkuperäisen ongelmaa suoraan ratkaise mitenkään koska täsmälleen samaan lopputulokseen eivät voisi koskaan päästä, liekö toisaalta halujakaan. Mikä anti sitten kaikilla velkakirjojen kirjoittajilla tähän on? Minä kun en usko että tavalla tai toisella elämäänsä erottelevat pääsevät PARIsuhteissaan maaliin asti.

      • elatusta
        Noniiin kirjoitti:

        En kyllä ajatellut sinua ihan mielenvikaiseksi. Ajattelin että jospa söisit ja ottaisit päikkärit, painuisit saunaan, uimaan, metsään tai vaikka vietät ihan pidennetyn viikonlopun tms. ja kattellaan oletko joskus myöhemmin paremmalla tuulella. :-D Jotensakin karua kielenkäyttöä toista, täysin tuntematonta ihmistä kohtaan vaikka ei ole varmaan mikään pakko, ei edes netissä? Vaikka enhän toki tiedä kuuluuko tapoihisi ihan livenäkin ja vielä mielialastasi riippumatta huoritella eläkeläisiä. Ehkä oletkin ollut ihan hyvällä tuulella ja tämä on sitä sinun parempaa käytöstäsi... :-D

        Minusta tämän rouvan anti keskusteluun on ollut ihan hyvä esimerkki miten asioita voi myös järjestää ja ennenkaikkea säilyttää se perhe siinä samalla. Eihän se tietenkään alkuperäisen ongelmaa suoraan ratkaise mitenkään koska täsmälleen samaan lopputulokseen eivät voisi koskaan päästä, liekö toisaalta halujakaan. Mikä anti sitten kaikilla velkakirjojen kirjoittajilla tähän on? Minä kun en usko että tavalla tai toisella elämäänsä erottelevat pääsevät PARIsuhteissaan maaliin asti.

        Ei tässä ollut nälästä kyse.. Olen vain nähnyt moisen toiminnan lähipiirissä. Siinä ei vaan ole käynyt ihan samalla tavallla kuin täällä kerrotussa jutussa.. no ei kai siitä sen enempää.. Omiin kokemuksiini nähden varmasti ylireagoin tekstistä vaikka sillä ilmeisesti ole joku sanoma AP:lle, toisaalta en myöskään nähnyt pointtia tossa tarinassa. Pahoittelut teksteistäni (loukkaavat kohdat). ;(

    • Noniiin

      No katsotaanpa sitten mitkä on ne vaihtoehdot jos tilanne pysyy samana. Ap haluaa säästää, tässä tapauksessa asuntoon. Kaipa hän sen perheensä sinne uuteen asuntoon mukaansa ottaa sikäli kun se vielä on kasassa? Ilmeisesti miestä ei kiinnosta vaikka vuokra kuulostaa hurjalta, ja niistä rahoista ei näe koskaan enää penninhyrrää, ne on menneet omistajan taskuun. Tai jos Ap haluaisi säästää vaikka vaan pahan päivän varalle niin eikö hän käyttäisi sen rahan sitten kun se paha päivä tulee koko perheen hyväksi vai jäisikö lapsi ilman toppapukua ja jääkaapissa olisi vain valo? Tai jos ap säästäisi omaan autoon niin säästyisi se miehen auto turhalta kulutukselta, olisiko se hyvä vai huono asia kenenkin mielestä? Kaksi autoa samassa perheessä tilanteessa jossa todellisuudessa ei tarvittaisi kuin yksi on aika kallista puuhaa kokonaisuuden kannalta, jos tässä nyt on mitään kokonaisuutta. Yksikin auto on kallis varsinkin jos siitä on velkaa ja se on ns. parempaa sorttia. Arvo kuitenkin laskee kilometri kilometriltä ja loppujen lopuksi autosta tulee kuutio romuttamolla.

      No miten ap sitten saisi rahaa säästöön jos tilanne ei muutu? Hänen täytyisi nykyisen työmatkafillarointinsa ohella fillaroida kakkostyöhön, iltakouluun jos haluaa vaihtaa ammattia parempaan, ja vapaahetkinään pyöräilylaukut ja reput notkuen mahdollisesti vähän kauempana sijaitsevaan automarkettiin kerran viikkoon tekemään ostokset jos ja kun lähikauppa on kumminkin kalliimpi ja miehen auto on ilmeisesti taksiakin kalliimpi liikkumismuoto. Toki käytössä on oltava kaikki muutkin pihistelykeinot kirppiksistä ja alennusmyynneistä ruokien valmistamiseen ja marjareissuihin. Oman lisänsä hommaan tuo myös eritoten lapsi jos ja kun sitä ei voi yksin jättää mutta myös muut kotihommat. Osallistuuko mies niihinkään jos tilanne muuttuu ja ap tarvitsee nykyistä enemmän aikaa saadakseen toteutettua omia haaveitaan eli rahaa säästöön? Vai elääkö mies senkin puolesta sitä omaa elämäänsä ja kotipalvelut ja -olot on kiveen hakattu vakio jonka turvin hän toki voi sitten jäädä ylitöihin ja hankkia niitä parempia tuloja yksinomaan itselleen?

      Tarina ei kerro millaista elintasoa mies pitää riittävänä noin niin kuin muuten ja säästääkö hän tahollaan vaikkapa pahan päivän varalle jos asuntoasiat ei kiinnosta. Omia haaveita voi olla parisuhteessakin, vaikkapa omistusasunto. Kaipa ne rahat sieltä säästötililtä pois saa jos sattuu että jostain syystä asunnon omistaminen ei tule puolisoa koskaan kiinnostamaan ja suunnitelmat loppujen lopuksi vaihtuu. Samoin mies päättäköön itse jos haluaa maksella hienompaa autoa jos vaimolta ei olla mielipidettä kuitenkaan siitä asiasta kysytty. Nyt on vaan tilanne se, että tässä perheessä toinen ei pysty niitä omia haaveitaan kohtuudella toteuttamaan. Ja siitä syystä, herrat hyvät, mies on nyt perheen pää koska hän omilla toimillaan näyttäisi kuitenkin tahdin määräävän. Ikävä diili siltä kantilta katsottuna että vallasta seuraa kylläkin sitten se vastuu ja sitä ei oikein haluttaisi nykyään ottaa. Jos ap alkaa säästää mainitsemillani keinoilla ja mies tyytyväisenä elelee omaa elämäänsä ja vilkuttaa autonsa ikkunasta vaimolleen kun tämä fillaroi sienestämään jonnekin kymmenien kilsojen päähän (vuokra kuulostaa pk-seudulta) niin mies on käytännössä luultavasti sinetöinyt oman ja perheensä kohtalon, sillä todella harva tuohon enää nykyään jää kunnes kuolema erottaa. Käytöksestä on tähän mennessäkin jotensakin aistittavissa että jokainen pitäköön huolta itsestään vaikka koko tarinaa en tiedäkään. Ainakin joistain vastauksista tämä tulee selväksi että näin se menee joidenkin toisten elämässä. Mitenkä sitten tiukan paikan tullen, sairaudet, onnettomuudet, työttömyydet? Koska käytännössä jos toisella menee kaikki rahat elämiseen ja taloudellinen valta on toisella niin köyhemmällä ei ole mitään keinoa itse varautua mihinkään mutta tuollaisessa liitossa varmasti olisi henkinen tarve varautumiseen. Perheen pää ei laskutikkuineen vaikuta luotettavalta turvalta vaikka haluaakin pitää toisen jossain huolehdittavan lapsosen asemassa taloudellisesti. Tuossa ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joko järjestää talous jotenkin muuten tai sitten ap:n on jättäydyttävä herran haltuun ja aika näyttää kuinka huonosti kävi. Se kolmas vaihtoehto on sitten uusioperheet sovitteluineen ja lasten roudaamisineen, se vasta hauskaa varmaan olisikin kun eronneina miettisitte kuka on Janipetterille ostanut ja mitä.

    • didadida

      Hei, nyt minulla on sama raha ongelma ja minä on niin vihainen.
      Jutelle miehen kanssa, haluan perhe-tili, ja molemmat tulot 50% perhetilille, 20% perhe säästä, ja 30% jaa oma tilille, itse voi käyttää oman tiliraha mikä tahansa. Meidän tulot on melkein sama, yli 3000€ ja 2 lasta. Meidän kotimaassa perhe ei ole tällainen tapa, mutta en jaksa miehen kanssa koko aja bulabulaaaaaa rahasta. Joskus ajattelin, en halua oman rakas kanssa tällainen elämä, en halua raha sekoita minun onnellisuus. että kuin lasta kasva aikuisten, minä haluan avioliitto erottaa. Jos minä jaksan kaikki, jos raha peitä rakkaus, miksi vielä miehen kanssa?!

      Toivottavasti kaikki ymmärtää minun tekstit, koska suomea ei ole minun äidin kieli. :)

      • suomalainen__insinööri

        Valitettavasti pointtisi meni hieman ohi..toivottavasti kuitenkin saat raha asiat sovittua.. luulisi että raha olisi pieni mirhe parisuhteessa jossa molemmat osapuolet on tasa arvoisia

    • epojkåplerp

      Eikö tuo ole jo sairasta? Siis olette naimisissa ja teillä on perheessä lapsikin. Molemmat käy töissä. MITEN HEMMETISSÄ TE TAPPELETTA JOSTAIN 50 EUROSTA!? Pääasiassa avioliitossa rahat useimmilla on yhteisiä. On sitten omat tilit tai eri tilit, niin yhteisestä kassasta eletään. Toki näin ei ole pakko elää, mutta useimmat avioliitossa elää näin. Mysö hyvin moni vakiintuneessa avoliitossa elää niin.

      Jos jostain syystä ette pysty sellaiseen, niin istukaa rauhassa alas juttelemaan siitä, mikä on järkevää. Kukaan ulkopuolinen ei pysty sitä teille sanomaan, koska mielipiteitä on taatusti paljon. Tässä vaihtoehtoja:

      -Maksatte kaikki yhteisesti, ei ole ns. omia rahoja.
      -Sovitte isohkosta summasta, jonka laitatte yhteiselle tilille, ja josta huolehditte kiinteät kulut ja lapsen kulut. Tuo summa voi olla 50/50, tai sitten suhteessa tuloihinne (eli prodentteina enemmän tienaava laittaa tilille enemmän.)

      Ihan tuo että maksatte kaiken puoliksi, tuntuu hyvin kylmältä. Miksi ette sopineet tällaisia asioita ennen kuin saitte lapsen ja menitte naimisiin? Perus arkea, juttuja joista parin pitäis olla samaa mieltä!

      Avioliitossa on elatusvelvollisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että jos jommalle kumalle teistä sattuu jotain sellaista, ettei toinen pysty elättämään itseään (hoitovapaa, sairaus, työttömyys, opiskelu...), niin aviopuolisolla on velvollisuus elättää toinen. Tiesittekö tämän? Miten teille kävisi, jos tulisi tällainen tilanne? Täh?

      Te jaatte arjen ja juhlan, vastuun lapsesta, kodin, haaveet, intiimielämän, suurimmat surut ja ilot, huolet ja sairaudet... Mutta rahojanne ette ole valmiita jakamaan! Kumpikaan. Miksi ette?

    • Riidaton_liitto

      Meillä mies tienaa 50000 eur/brutto/vuosi, minä 27 000 eur/brutto/vuosi. Meillä on omat tilit ja yhteinen tili, josta maksetaan kaikki menot. Minä siirrän yhteiselle tilille rahaa 680 eur/kk, mies 1100 eur/kk. Mies on ostanut omilla rahoillaan auton ja maksaa omistaan myös polttoaineet, koska auto on 99% ajasta hänen käytössään. Minulla ei ole autoa. Auton vakuutukset ja ajoneuvovero menevät yhteiseltä tililtä, kuittaantukoot minun istumiset kauppareissuilla siinä.

      En halunnut meille yhtä yhtenäistä tiliä, koska kyllästyin kuuntelemaan vanhempieni riitoja yhteisestä tilistä. Meillä molemmilla on säästössä yli vuoden nettotulot, joten pahan päivän koittaessa ei paniikki iske ihan heti. Meillä ei ole koskaan riidelty rahasta, eikä tosin paljoa mistään muustakaan.

    • super-atm

      Yhteiset menot täytyy maksaa puoliksi riippumatta ansaitseeko toinen enemmän. Omat menot maksaa jokainen omista tuloistaan. Tätä kutsutaan nimellä tasa-arvo. Tasa-arvon käsite ja mitä se tarkoittaa, on monella pahasti hukassa.

      Monet naiset valitsevat ihan tarkoituksella tseään varakkaamman ja parempituloisen miehen. Tätä kutsutaan naisten hypergamiaksi (eli hyödytään miehestä taloudellisesti ja pariudutaan ylöspäin).

      Huorat antavat miehelle seksiä ja ansaitsevat sillä tavalla rahaa. Parisuhdehuorat saavat miehiltä rahaa ja antavat vastineeksi parisuhteen ja ehkä joskus myös seksiä (jos ei satu väsyttämään ja olemaan vähän pää kipeä).

      • elatusta

        Onko täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta jossa mies edustaa usean tason korkeampaa kolutusryhmää ja ansaitsee monin verroin enemmän kuin kouluttamaton nainen ja siitä huolimatta ko. henkilöt viihtyvät yhdessä ja haluavat aidosti tehdä kumppaninsa elämän miellyttäväksi?

        Onko täysin mahdotonta ymmärtää, että nainen tuosta huolimatta voi tuntea itsensä tasa-arvoseksi olematta kuitenkaan hyväksikäyttäjä?

        Nykypäivänä ei pitäisi puhua sosiaalisesta kierrosta mutta 60-luvun lopullakin "säätyrajat" olivat pienillä paikkakunnilla täyttä totta.
        Mentyämme naimisiin syksyllä 1969 sai mieheni kutsun suurehkon teollisuusyrityksen ylempien toimihenkilöiden pikkujouluihin.
        Meidät ohjattiin pöytään jossa istui pelkästään paikallisen laitoksen yli-insinöörejä vaimoineen, 3500:n henkilön yritysryhmän pääjohtaja ja minä mieheni kanssa.
        Erään pöydässä olevan pariskunnan rouva oli entinen työnantajani. Menestyvän, perinteikkään vähittäistavarakaupan omistajayrittäjä.
        Rouvalle minun läsnäoloni oli järkytys. Hän kiljaisi miehelleen kovaäänisesti: "Katso hei! Eikö tuo ole se J:n tyttö joka oli meillä piikana"? En ollut piikana vaan myymäläapulaisena ja aikaa siihen oli nelisen vuotta.
        En sanottavammin kiusaantunut lausahduksesta mutta se on ollut selkein tilanne jossa olen kuvitellut kokeneeni jonkin tason "säätykiertoa".

        Olen päässyt mieheni "siivellä" koti- ja ulkomailla paikkoihin ja tilanteisiin jotka muuten olisivat olleet minulta ulottumattomissa.

        Sittemmin olin yhden päivittäistavarakaupan kassalla 18 vuotta, osan jopa kokoaikaisena.
        Lopetin yhteisellä päätöksellämme 52 vuotisena ja aloin nauttimaan eläkepäivistä yhdessä mieheni kanssa.
        Tasa-arvoisena ja puhtaalla omallatunnolla!

      • super-atm
        elatusta kirjoitti:

        Onko täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta jossa mies edustaa usean tason korkeampaa kolutusryhmää ja ansaitsee monin verroin enemmän kuin kouluttamaton nainen ja siitä huolimatta ko. henkilöt viihtyvät yhdessä ja haluavat aidosti tehdä kumppaninsa elämän miellyttäväksi?

        Onko täysin mahdotonta ymmärtää, että nainen tuosta huolimatta voi tuntea itsensä tasa-arvoseksi olematta kuitenkaan hyväksikäyttäjä?

        Nykypäivänä ei pitäisi puhua sosiaalisesta kierrosta mutta 60-luvun lopullakin "säätyrajat" olivat pienillä paikkakunnilla täyttä totta.
        Mentyämme naimisiin syksyllä 1969 sai mieheni kutsun suurehkon teollisuusyrityksen ylempien toimihenkilöiden pikkujouluihin.
        Meidät ohjattiin pöytään jossa istui pelkästään paikallisen laitoksen yli-insinöörejä vaimoineen, 3500:n henkilön yritysryhmän pääjohtaja ja minä mieheni kanssa.
        Erään pöydässä olevan pariskunnan rouva oli entinen työnantajani. Menestyvän, perinteikkään vähittäistavarakaupan omistajayrittäjä.
        Rouvalle minun läsnäoloni oli järkytys. Hän kiljaisi miehelleen kovaäänisesti: "Katso hei! Eikö tuo ole se J:n tyttö joka oli meillä piikana"? En ollut piikana vaan myymäläapulaisena ja aikaa siihen oli nelisen vuotta.
        En sanottavammin kiusaantunut lausahduksesta mutta se on ollut selkein tilanne jossa olen kuvitellut kokeneeni jonkin tason "säätykiertoa".

        Olen päässyt mieheni "siivellä" koti- ja ulkomailla paikkoihin ja tilanteisiin jotka muuten olisivat olleet minulta ulottumattomissa.

        Sittemmin olin yhden päivittäistavarakaupan kassalla 18 vuotta, osan jopa kokoaikaisena.
        Lopetin yhteisellä päätöksellämme 52 vuotisena ja aloin nauttimaan eläkepäivistä yhdessä mieheni kanssa.
        Tasa-arvoisena ja puhtaalla omallatunnolla!

        "Onko täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta jossa mies edustaa usean tason korkeampaa kolutusryhmää ja ansaitsee monin verroin enemmän kuin kouluttamaton nainen ja siitä huolimatta ko. henkilöt viihtyvät yhdessä ja haluavat aidosti tehdä kumppaninsa elämän miellyttäväksi?"

        Ei ole mahdotonta ymmärtää. Asiakas maksaa huoralle täysin omasta tahdostaan ja rikas mies vaimolleen. Ei toisen elämän kustantamiseen kukaan pakota. Täysin omia valintoja.

        "Onko täysin mahdotonta ymmärtää, että nainen tuosta huolimatta voi tuntea itsensä tasa-arvoseksi olematta kuitenkaan hyväksikäyttäjä?"

        Ei kyse ole siitä miksi itsensä tuntee, vaan siitä mitä on ja tekee.

        "Olen päässyt mieheni "siivellä" koti- ja ulkomailla paikkoihin ja tilanteisiin jotka muuten olisivat olleet minulta ulottumattomissa."

        Oletko ylpeä? Sen takia naiset hankkivatkin itselleen rikkaita miehiä, jotta saavuttavat asioita jotka omin avuin ovat saavuttamattomissa.

        "Lopetin yhteisellä päätöksellämme 52 vuotisena ja aloin nauttimaan eläkepäivistä yhdessä mieheni kanssa."

        Tuollainen on mahdollista parisuhdehuorille. Joidenkin naisten ei tarvitse käydä koko elämänsä aikana päivääkään töissä koska elävät miestensä rahoilla. Tai vaihtoehtoisesti käyvät jossain höpöhöpö-töissä ansaitsemassa vähän taskurahaa omaan käyttöön.

        "Tasa-arvoisena ja puhtaalla omallatunnolla!"

        Tasa-arvo ei parisuhteessasi ole toteutunut vaikka niin väitätkin. Omatunto ei varmasti soimaa kun moraaliset arvot ovat rappiolla.

      • elatusta
        super-atm kirjoitti:

        "Onko täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta jossa mies edustaa usean tason korkeampaa kolutusryhmää ja ansaitsee monin verroin enemmän kuin kouluttamaton nainen ja siitä huolimatta ko. henkilöt viihtyvät yhdessä ja haluavat aidosti tehdä kumppaninsa elämän miellyttäväksi?"

        Ei ole mahdotonta ymmärtää. Asiakas maksaa huoralle täysin omasta tahdostaan ja rikas mies vaimolleen. Ei toisen elämän kustantamiseen kukaan pakota. Täysin omia valintoja.

        "Onko täysin mahdotonta ymmärtää, että nainen tuosta huolimatta voi tuntea itsensä tasa-arvoseksi olematta kuitenkaan hyväksikäyttäjä?"

        Ei kyse ole siitä miksi itsensä tuntee, vaan siitä mitä on ja tekee.

        "Olen päässyt mieheni "siivellä" koti- ja ulkomailla paikkoihin ja tilanteisiin jotka muuten olisivat olleet minulta ulottumattomissa."

        Oletko ylpeä? Sen takia naiset hankkivatkin itselleen rikkaita miehiä, jotta saavuttavat asioita jotka omin avuin ovat saavuttamattomissa.

        "Lopetin yhteisellä päätöksellämme 52 vuotisena ja aloin nauttimaan eläkepäivistä yhdessä mieheni kanssa."

        Tuollainen on mahdollista parisuhdehuorille. Joidenkin naisten ei tarvitse käydä koko elämänsä aikana päivääkään töissä koska elävät miestensä rahoilla. Tai vaihtoehtoisesti käyvät jossain höpöhöpö-töissä ansaitsemassa vähän taskurahaa omaan käyttöön.

        "Tasa-arvoisena ja puhtaalla omallatunnolla!"

        Tasa-arvo ei parisuhteessasi ole toteutunut vaikka niin väitätkin. Omatunto ei varmasti soimaa kun moraaliset arvot ovat rappiolla.

        Muutama kommentti.
        Joko et ole alkuunkaan ymmärtänyt kirjoitukseni alkuosaa tai väärität tahallisesti sen sisällön. Ohitat autuaasti maininnan yhdessä viihtymisestä ja miellyttävän olon tuottamisesta. Siihen vaaditaan paljon enemmän kuin pelkkää seksiä!

        Nimittelyn luokittelen sinun katkeruutesi tuootteeksi!

        Eräs pikkuasia joka ilmeni kirjoituksestani mutta jäi sinulta asenteellisuutesi vuoksi huomaamatta. "Höpöhöpö-työt" Minusta myymäläkassan työ ei ole höpöhöpöä!
        Minä en tarvinnut "taskurahaa" koska, kuten mainitsin, perheemme kaikki varat olivat minun käytettävissäni ilman mitään kontrollia. Tolkkuhan siinäkin oli oltava.

        Olemme nyt 70:n kahden puolen ja edelleenkin tyytyväisiä menneisiin vuosiin ja myös nykyisyyteen.
        Lohdutuksen sanoja. Viikon kuluttua alkaa elämässämme levoton loppuvuoden kestävä jakso jolloin kirjoitteluni jää sattuman varaiseksi.

      • Rose23
        super-atm kirjoitti:

        "Onko täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta jossa mies edustaa usean tason korkeampaa kolutusryhmää ja ansaitsee monin verroin enemmän kuin kouluttamaton nainen ja siitä huolimatta ko. henkilöt viihtyvät yhdessä ja haluavat aidosti tehdä kumppaninsa elämän miellyttäväksi?"

        Ei ole mahdotonta ymmärtää. Asiakas maksaa huoralle täysin omasta tahdostaan ja rikas mies vaimolleen. Ei toisen elämän kustantamiseen kukaan pakota. Täysin omia valintoja.

        "Onko täysin mahdotonta ymmärtää, että nainen tuosta huolimatta voi tuntea itsensä tasa-arvoseksi olematta kuitenkaan hyväksikäyttäjä?"

        Ei kyse ole siitä miksi itsensä tuntee, vaan siitä mitä on ja tekee.

        "Olen päässyt mieheni "siivellä" koti- ja ulkomailla paikkoihin ja tilanteisiin jotka muuten olisivat olleet minulta ulottumattomissa."

        Oletko ylpeä? Sen takia naiset hankkivatkin itselleen rikkaita miehiä, jotta saavuttavat asioita jotka omin avuin ovat saavuttamattomissa.

        "Lopetin yhteisellä päätöksellämme 52 vuotisena ja aloin nauttimaan eläkepäivistä yhdessä mieheni kanssa."

        Tuollainen on mahdollista parisuhdehuorille. Joidenkin naisten ei tarvitse käydä koko elämänsä aikana päivääkään töissä koska elävät miestensä rahoilla. Tai vaihtoehtoisesti käyvät jossain höpöhöpö-töissä ansaitsemassa vähän taskurahaa omaan käyttöön.

        "Tasa-arvoisena ja puhtaalla omallatunnolla!"

        Tasa-arvo ei parisuhteessasi ole toteutunut vaikka niin väitätkin. Omatunto ei varmasti soimaa kun moraaliset arvot ovat rappiolla.

        Mielestäni kulut pitäisi jakaa about puoliksi, mutta tiettyjä huomioita tekisin.

        On jokseenkin outoa, että perheen sisällä olisi kaksi eri elintasoa. Varsinkin sitten kun on lapsia niin tilanne kävisi erittäin hankalaksi. Minusta on täysin ok maksaa puolet kaikesta mutta sitten täytyy mennä enemmän köyhemmän ehdoilla. Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa ostetaan yhteistä asuntoa. Mikäli halutaan maksaa kaikki sentilleen puoliksi, täytyy asunnon olla sellainen, johon köyhemmälläkin on varaa. Jos taas varakkaampi haluaa väen vängällä hommata yhteiseksi asunnoksi talon, johon toisella osapuolella ei ole varaa niin hänen täytyy varautua maksamaan enemmän kuin puolet.

        Mielestäni liian tarkka rahan kyttääminen ei sovi parisuhteeseen. Esimerkiksi omassa suhteessani useimmiten minä käyn kaupassa ja valmistan ruuat, koska minulla on enemmän aikaa. Toisin sanoen maksan ruuasta enemmän ja teen kaiken "työn", vaikka poikaystäväni syö enemmän kuin minä. Sinun logiikallasi minun pitäisi nyt nostaa äläkkä, koska joudun maksamaan enemmän. Se olisi minun mielestäni kuitenkin pähkähullua. Tottakai parisuhteessa haluaa antaa toiselle hyvää eikä tulisi mieleenkään ruveta noin pienestä asiasta pikkumaisesti valittamaan.

        Omat vanhempani eivät ole koskaan riidelleet rahasta. Heille kaikki on ollut aina yhteistä siitä saakka kun naimisiin menivät. Alunperin äiti tienasi enemmän, mutta ei hän koskaan valittanut, että hänen palkastaan käytetään suurempi osa menoihin. Se maksoi, jolla sattui rahaa olemaan. Nyt vanhemmalla iällä tilanne on kääntynyt toisin päin ja isä tienaa enemmän kuin äitini. Ei isällekään tulisi mieleenkään alkaa laskea mustasukkaisesti jokaista senttiä. Edelleen se maksaa, jolla on rahaa ja perheen isommat hankinnat päätetään yhdessä.

        Mitä tasa-arvoon tulee niin jokainen pariskunta sopii yhdessä miten eri asiat hoidetaan. Mikäli asioista on sovittu ja molemmat ovat tyytyväisiä niin silloin tilanne on tasa-arvoinen sanoipa kuka muu hyvänsä mitä vaan. Jos taas tilanne on toisen mielestä epäoikeudenmukainen niin asiat pitää sopia uudelleen.

      • super-atm
        elatusta kirjoitti:

        Muutama kommentti.
        Joko et ole alkuunkaan ymmärtänyt kirjoitukseni alkuosaa tai väärität tahallisesti sen sisällön. Ohitat autuaasti maininnan yhdessä viihtymisestä ja miellyttävän olon tuottamisesta. Siihen vaaditaan paljon enemmän kuin pelkkää seksiä!

        Nimittelyn luokittelen sinun katkeruutesi tuootteeksi!

        Eräs pikkuasia joka ilmeni kirjoituksestani mutta jäi sinulta asenteellisuutesi vuoksi huomaamatta. "Höpöhöpö-työt" Minusta myymäläkassan työ ei ole höpöhöpöä!
        Minä en tarvinnut "taskurahaa" koska, kuten mainitsin, perheemme kaikki varat olivat minun käytettävissäni ilman mitään kontrollia. Tolkkuhan siinäkin oli oltava.

        Olemme nyt 70:n kahden puolen ja edelleenkin tyytyväisiä menneisiin vuosiin ja myös nykyisyyteen.
        Lohdutuksen sanoja. Viikon kuluttua alkaa elämässämme levoton loppuvuoden kestävä jakso jolloin kirjoitteluni jää sattuman varaiseksi.

        "Ohitat autuaasti maininnan yhdessä viihtymisestä ja miellyttävän olon tuottamisesta. Siihen vaaditaan paljon enemmän kuin pelkkää seksiä!"

        Ei siihen pelkkää seksiä tarvita. Yleensä naiset vaativat esimerkikis että mies on rikas. Niinhän sinullakin täytyy olla rikas mies. Ei pelkkä seksi riitä.

        "Nimittelyn luokittelen sinun katkeruutesi tuootteeksi!"

        En ole katkera. Itse olet katkera, kun täytyy perustella toisen rahoilla elämistä noin kovasti.

        ""Höpöhöpö-työt" Minusta myymäläkassan työ ei ole höpöhöpöä!"

        Olisit sitten ottanut myymäläkassan työssä olevan miehen itsellesi. Sitten olisit voinut miettiä onko siitä saatu palkka nykyisen miehen tuloihin verrattuna höpöähöpöä vai ei.

        "Minä en tarvinnut "taskurahaa" koska, kuten mainitsin, perheemme kaikki varat olivat minun käytettävissäni ilman mitään kontrollia. Tolkkuhan siinäkin oli oltava."

        Ei siinä ole mitään tolkkua jos kaikki varat ovat käytettävissäsi ilman kontrollia. Ei se ole tasa-arvoa että saa käyttää rikkaan miehen rahoja ihan miten huvittaa.

        "Lohdutuksen sanoja. Viikon kuluttua alkaa elämässämme levoton loppuvuoden kestävä jakso jolloin kirjoitteluni jää sattuman varaiseksi."

        Ei se haittaa. Kirjoittele sitten kun ehdit.

      • super-atm
        Rose23 kirjoitti:

        Mielestäni kulut pitäisi jakaa about puoliksi, mutta tiettyjä huomioita tekisin.

        On jokseenkin outoa, että perheen sisällä olisi kaksi eri elintasoa. Varsinkin sitten kun on lapsia niin tilanne kävisi erittäin hankalaksi. Minusta on täysin ok maksaa puolet kaikesta mutta sitten täytyy mennä enemmän köyhemmän ehdoilla. Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa ostetaan yhteistä asuntoa. Mikäli halutaan maksaa kaikki sentilleen puoliksi, täytyy asunnon olla sellainen, johon köyhemmälläkin on varaa. Jos taas varakkaampi haluaa väen vängällä hommata yhteiseksi asunnoksi talon, johon toisella osapuolella ei ole varaa niin hänen täytyy varautua maksamaan enemmän kuin puolet.

        Mielestäni liian tarkka rahan kyttääminen ei sovi parisuhteeseen. Esimerkiksi omassa suhteessani useimmiten minä käyn kaupassa ja valmistan ruuat, koska minulla on enemmän aikaa. Toisin sanoen maksan ruuasta enemmän ja teen kaiken "työn", vaikka poikaystäväni syö enemmän kuin minä. Sinun logiikallasi minun pitäisi nyt nostaa äläkkä, koska joudun maksamaan enemmän. Se olisi minun mielestäni kuitenkin pähkähullua. Tottakai parisuhteessa haluaa antaa toiselle hyvää eikä tulisi mieleenkään ruveta noin pienestä asiasta pikkumaisesti valittamaan.

        Omat vanhempani eivät ole koskaan riidelleet rahasta. Heille kaikki on ollut aina yhteistä siitä saakka kun naimisiin menivät. Alunperin äiti tienasi enemmän, mutta ei hän koskaan valittanut, että hänen palkastaan käytetään suurempi osa menoihin. Se maksoi, jolla sattui rahaa olemaan. Nyt vanhemmalla iällä tilanne on kääntynyt toisin päin ja isä tienaa enemmän kuin äitini. Ei isällekään tulisi mieleenkään alkaa laskea mustasukkaisesti jokaista senttiä. Edelleen se maksaa, jolla on rahaa ja perheen isommat hankinnat päätetään yhdessä.

        Mitä tasa-arvoon tulee niin jokainen pariskunta sopii yhdessä miten eri asiat hoidetaan. Mikäli asioista on sovittu ja molemmat ovat tyytyväisiä niin silloin tilanne on tasa-arvoinen sanoipa kuka muu hyvänsä mitä vaan. Jos taas tilanne on toisen mielestä epäoikeudenmukainen niin asiat pitää sopia uudelleen.

        Olet oikeassa että on hankalaa jakaa kulut täysin puoliksi jos tuloerot ovat suuret. Sellaiset tapaukset parisuhteissa olisivat kuitenkin paljon harvinaisempia ilman naisten hypergamiaa. Ensin nainen valitsee tarkoituksella rikkaan miehen ja sitten alkaa loogisena selittämään miten mistään ei tule mitään jos pitää maksaa kaikki puoliksi. Jos naisille kelpaisi oman tasoinen mies (myös tulojen suhteen), niin tasa-arvo toteutuisi.

        "Mikäli asioista on sovittu ja molemmat ovat tyytyväisiä niin silloin tilanne on tasa-arvoinen sanoipa kuka muu hyvänsä mitä vaan."

        Ei ole. Tilanne on epätasa-arvoinen. Mutta se on jokaisen oma asia jos ei tasa-arvoa vaadi.

    • flegu

      Kestoaihe joten ilmeisen yleinen.
      Jokaisella parisuhteella lienee yksi optimaalinen järjestely joka on, joko täysin harmiton, tai aiheuttaa vähiten syrjityksi tulemisen tunnetta.

      Tuttavapiirissämme on muutama ääritapaus.

      Toisessa herra on täysin holtiton joten rouvan on pidettävä kiinni taloudellisista järjestelyistä turvatakseen lasten ( 3kpl ) ja yhteisen talouden toimivuuden.
      Ennen pakkojärjestelyä herra esimerkiksi osti niukassa tilanteessa kuukausipalkkansa arvoiset stereot vaikka lasten vaatetarpeet olivat hoitamatta.
      Herra pulittaa rouvalle kuukausittain määräsumman.

      Toisessa tuttavaperheessämme roolit ovat täysin vastakkaiset. Rouvalla ei ole tolkkua lainkaan ja heidän järjestelynsä on se, että rouva maksaa markettiostokset ja herra kaiken muun. Matkakassaa kertyttävät kolikoiden tallentamisella!?!

      Kummankin perheen järjestelyt ovat heille ilmeisen optimaaliset.

      Läheinen tuttavani pitää vaimoltaan salaista "seksirahastoa" mutta lienee harvinainen ilmiö.
      Kustannusten jaosta riiteleviä emme tunne kaikkia mutta riittävästi kuitenkin.

      Tasa-arvolla ei ole mitään tekemistä kustannusten jakautumisen kanssa. Kyse on siitä mikä tuntuu sopivalle ja oikeudenmukaiselle.
      Moni nainen näyttää pönkittävän itsetuntoaan rähjäämällä kustannusten jaosta jossakin suhteessa. Keinotekoinen yhteys mutta numeerinen mitattavuus tekee sen helpoksi riidan aiheeksi vaikka varsinainen ongelma onkin muu!

    • Kauankojaksaa

      Meillä mies tienaa n. 3200, minä n 2000 kuussa. Kumpikin maksaa asuntolainaa n 500. Mies lisäksi autoa, puhelimensa ja nettilaskut, n 250/kk, välillä jotain muutakin.
      Minä maksan muut laskut, 700-1100 euroa/ kk ruokakaupan 600-800/ kk...
      Hmmm..aika mahdotonta, eikö? Mutta mutta kun miehellä ei riitä rahat, aina melkein p.a.
      Minullahan on riitettävä..myös kahden nuoren vaatteisiin ym ym..
      Asiassa ei päästä yhteisymmärrykseen, muutkin asiat hiertävät.
      Eroa on väännetty, minut on taivuteltu jatkamaan "lasten takia", pitkin hampain olen alistunut, mutta paska fiilis jo monta vuotta. Olen katkera.
      Kuvioihin liittyy kontrollointia, mustasukkaisuutta ym.
      Miehen juominen on aina humalahakuista, ja kaikenmaailman haavereitakin on sattunut. Asia joka pännii ihan suunnattomasti.
      Itse mieluiten "tissuttelen" silloin tällöin, mietoa juomaa rentoutukseksi. Tämä ei hänelle oikein meinaa passata, pitäisi hänen kanssaan juoda, ja ottaa paukkuja. Ja se ei minua kiinnosta, ylipäätään juominen hänen kanssaan...
      Teen kotona kaikki kotityöt, ruuat sekä luonnollisesti käyn kaupassa. Siinä sivussa koiran lenkitykset hoituvat..
      Nuoret jonkin verran auttavat (14 ja 18).
      Läheisyys kadonnut aikaa sitten.
      Seksi ei kiinnosta, enkä kaipaa miehen kosketusta enkä läheisyyttä. En rakasta enää.
      Painostava tunnelma usein.
      En tiedä kauanko oikeasti jaksan lasten takia tätä..
      Raha-asiat aina mielessä, venytän senttiä ja lasken lasken lasken...omista menoista tietenkin tingin.

      • mekkk

        Ehdotappa miehellesi yhteistä tiliä ja sina hoidat raha-asiat ja annat miehellesi sen verran rahaa mitä budjettia antaa periksi ja lopeta ne muiden laskujen maksaminen ja laita miehesi maksamaan kun suuremman tulotkin ovat niin helpottaa. Miten miehelläsi rahaa riittä alkoon jos ei perheeseen pysty satsaamaan. Kaikki laskut mitkä on miehesi nimissä kuuluu miehellesi ja pasta ne vaikka ulosottoon niin helpottaa ja laita ainakin yhtiövastike miehesi maksamaan.

    • asiantarkastaja

      Köyhät riitelee rahasta ja rikkaat vielä enemmän!

    • Myös_vastoinkäymisissä

      Tämä malli on mainittu jo aikaisemminkin, mutta myös meillä on (ollut alusta alkaen) käytössä tämä kolmen tilin malli: molemmilla on oma tili, ja näiden lisäksi yhteinen "taloustili", johon kummallakin on yhtäläiset käyttöoikeudet ja kortit. Tilille siirretään kuukausittain vähän yli kuukauden yhteisiä menoja vastaava summa tulojen suhteessa, eli koska mun tilille tällä hetkellä kilahtaa kuukausittain tuplasumma miehen vastaavaan verrattuna, minä maksan taloustilille kaksi kertaa enemmän kuin mieheni. Tältä tililtä maksetaan kaikki yhteiset kustannukset: vastikkeet, kotitalouslaskut, ruokaostokset, hygienia ja lääkkeet... Koska tilille kuukausittain laitettava summa on mitoitettu yläkanttiin, sinne kertyy vuoden aikana sen verran ylimääräistä, että voimme lähteä yhdessä lomalle näillä rahoilla. Näin ei loman suunnittelua tarvitse aloittaa jollakin ikävällä "kuka maksaa mitäkin" -keskustelulla.
      Mieheni ollessa työttömänä minä siirsin tarvittavan summan tilille yksin, koska halusin mieheni voivan käyttää vähäiset työttömyyskorvauksensa "omana rahanaan". Ensitöikseen duuniin taas päästyään hän vaati alkaa saada maksaa taas osuutensa tilille.
      En arvostele kenenkään muun toimintamallia tämän asian suhteen, mutta minulle oli mieheni kosintaan suostuessani itsestään selvää, että naimisissa ollessamme muodostamme "yksikön", toinen toistamme tukien kaikin tavoin, myös taloudellisesti.

      Hyvää syksyä kaikille, toivottavasti jokainen pariskunta löytää juuri heille sopivan toimintamallin!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Täytyy tunnustaa

      että olet kauneinta mitä olen nähnyt. Käteni tärisevät vieläkin. Olen tosiaan ihastunut. Tästäkin vaikenen.
      Ikävä
      127
      1674

    2. jos saat yhden

      Toiveen esittää niin mikä olisi
      Ikävä
      101
      1219

    3. Huomenta päivää

      Somen ihmeelliseen maailmaan. 🤗☕🌞💞
      Ikävä
      201
      1068

    4. Jorma Uotinen jakoi hämmentävän kuvan tiukoissa trikoissa - Jopa Vappu Pimiä häkeltyy: "No wau"

      Jorma! Ei huono! Aikamoisen häkellyttävä kuva totta tosiaan! Lue lisää ja katso kuva: https://www.suomi24.fi/viihde/jo
      Suomalaiset julkkikset
      7
      1005

    5. Vanhempi mies

      Minä rakastan sua. Ja tiedän, että sullakin on tunteita mua kohtaan. Tätä elämää ei pitäisi tuhlata enää päivääkään. J
      Ikävä
      54
      891

    6. Anna anteeksi

      Olen rikkonut sinua vastaan tavalla, josta minäkin kärsin. Syitä tutkiskellessani löydän vain itseni. Minä kuulin jokais
      Ikävä
      78
      823

    7. Aika haavat parantaa

      Hyvää huomenta ja mukavaa päivää. ☕🌾😊❤️🪷
      Ikävä
      171
      794

    8. Tänään kun näin sinut

      olit kuin taideteos. Arat ja väsyneet silmäni kaipaavat lepoa sinussa, mutta en voinut katsoa sinua niin paljon kuin hal
      Ikävä
      52
      792

    9. HUS näyttää, kuinka paljon turhaa tai vähemmän tarpeellista tehdään verorahoilla

      HUS on laskeskellut, että sieltä voidaan vähentää melkein tuhat ihmistä ilman, että se toiminta häiriintyy, johon verora
      Hallitus
      50
      783

    10. Nyt jos haluat vielä jotain nainen

      Niin laita tähän nimikirjain. Muuten klousaan keissin. Liikaa aikaa kulunut.
      Ikävä
      96
      783
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt