Aihe

Oletteko jättäneet kertomatta sairaudestanne

eioohelppoo

uudessa suhteessanne?
Itsellä mahdollisesti aikomus aloittaa suhde. Tuntuu siltä, että viimesetkin mahdollisuudet lentävät ikkunasta pihalle, jos tästä kerron.
Nyt on elämässä aika, jona lääkkeet heitin pois ja tunteet ovat aika villit. Ei mitään tasapaksua menoa, niin kuin lääkkeiden kanssa, nyt tunnetaan-ja lujaa. Kaikki on joko tai ei mitään siltä väliltä. Joko itkettää, tai sitten ollaan euforian huipulla.
On tullut mieleen, että voisi toiselle vähän selvittää tätä tunteiden vuoristorataa, kun saisi tämänkin tietoonsa, mutta ei taida mikään valtti olla kosioretkillä tämäkään. Tämä toinen ihminen tuntuu olevan vähän tietämätön mielen sairauksista, sillon se suhtautuminen voi olla turhan maallikkomainen.
En tiedä mitä nyt tekisi. Lääkitystä en halua ihan heti aloittaa, kertonee jonkin asteisesta maniasta tuokin. Eläkkeellä olen tuon takia, toiselle tosin sanoin, että masennuksen takia, se on jotenkin ihmisten helpompi hyväksyä. Lääkkeet veivät ison osan elämästäni pois, en tuntenut yhtään mitään.

24

52

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hessu73

      Olisi kyllä reilua kertoa asiasta vaikka et haluaisikaan. Tulee se ilmi joka tapauksessa kun kumppanisi alkaa ihmetellä käyttäytymistäsi ja ottaa asioista selvää..

      • vaikeetaon

        Kiitos kommentistasi. Niin se varmaan olisi, ei vaan haluaisi menettää toista, tai sitä mahdollisuutta. Jos se otsassa lukisi, olisin yksin lopun ikää. Taidan kyllä nytkin olla, saa tsempata, että pysyisi ihan stabiilina kokoajan. Eikä se tsemppaaminenkaan tunnu auttavan.


      • 000096667341897

        Just näin. Käytös bipolla on hyvin poikkeavaa ja sen käytöksen kyllä huomaa. Kannattaa kertoa, jos on kanttii.


      • tsemppiä
        vaikeetaon kirjoitti:

        Kiitos kommentistasi. Niin se varmaan olisi, ei vaan haluaisi menettää toista, tai sitä mahdollisuutta. Jos se otsassa lukisi, olisin yksin lopun ikää. Taidan kyllä nytkin olla, saa tsempata, että pysyisi ihan stabiilina kokoajan. Eikä se tsemppaaminenkaan tunnu auttavan.

        "Jos se otsassa lukisi, olisin yksin lopun ikää."

        Et voi tietää. Ajattele siltä kantilta että kun kerrot, sinulla ei ole mitään salattavaa. Ja sitten jos/kun se toinen edelleen haluaa jäädä vierellesi, sinulla ei ole mitään "pelättävää" vaan voit olla oikeasti onnellinen salaisuuksia peittelemättä. Taatusti sairaudesta kertominen karsii vaihtoehtoja. Mutta karsiminen ei aina välttämättä ole edes paha asia, sillä pinnalliset ja vähemmän empaattiset ihmiset saattavat siinä vain lähteä ja kulta ikäänkuin huuhtoutuu helpommin.


      • kiitostästä
        tsemppiä kirjoitti:

        "Jos se otsassa lukisi, olisin yksin lopun ikää."

        Et voi tietää. Ajattele siltä kantilta että kun kerrot, sinulla ei ole mitään salattavaa. Ja sitten jos/kun se toinen edelleen haluaa jäädä vierellesi, sinulla ei ole mitään "pelättävää" vaan voit olla oikeasti onnellinen salaisuuksia peittelemättä. Taatusti sairaudesta kertominen karsii vaihtoehtoja. Mutta karsiminen ei aina välttämättä ole edes paha asia, sillä pinnalliset ja vähemmän empaattiset ihmiset saattavat siinä vain lähteä ja kulta ikäänkuin huuhtoutuu helpommin.

        Kiitos kirjoituksestasi. Se oli kaunis ja ajatuksia herättävä. Kielikuva lopussa on omaa luokkaansa.


    • matala.profiili

      En ikinä kertonut sairaudestani missään suhteessa silloin kun niitä vielä oli.

      En myöskään naisystäville enkä muillekaan, ammattiauttajia lukuun ottamatta.

      Miksi ihmeeessä huudella asiasta ympäriinsä???? Säälipisteitäkö kerjätään vai mitä?

      Miehet on jo muutenkin niin helvetin kranttuja, ettei naisen kaannata niille kertoa mitään millä kuormittaa niiden valintakriteereitä lisää.

    • ikäväkinois

      Oikeessa olet. Kranttujahan ne. Sellanen ongelma, että reagoin liian voimakkaasti asioihin. Nytkin suurin piirtein välit poikki ihan omasta aloitteesta ja taas kerran pitäs madella takasin päin. Mietin vaan, pitäiskö sanoa, että tähänkin on selitys olemassa. Millään en haluaisi sanoa tota, juurikin ton kranttuuden takia ja sen takia, että ei tavallinen, normaali ihminen tahdo ymmärtää tota asiaa. Kiihdyn vaan 0-100 alle sekunnissa ja teen päätökset samalla vauhdilla. Se helvetin katumus on taas päällä. Jos otan yhteyttä, voi se tilanne taas olla sekunnin sisällä jo ihan toisenlainen.

    • dgfhdgfjgfhjdhkg

      Mielestäni kyseessä on niin oleellinen asia, ettei sitä pidä salata. Ei ehkä ihan yksityiskohtaisesti, mutta jotain olisi kerrottava.

      Ja toiseksi, kannattaisiko kuitenkin aloittaa lääkkeet uudelleen?

      Itse toivon ja odotan eläkettä. Olen elänyt vuosia milloin toimeentulotuella, milloin ilman tuloja lainkaan (kuten nyt). Diagnoosit on tosin erilaiset. Kelan kanssa on vaan tappelua, joten etuuden hakeminen on keskeytynyt. Nyt yritetään uudestaan. Tämä löyhässä hirressä roikkuminen estää mitkään seurusteluhaaveet. Jos kerron eläväni toimeentulotuella, kumppani katsoo, että odotan hänestä elättäjää. Pitää pahimmillaan huumehörhönä, vaikken käytä päihteitä, enkä ole käyttänytkään. Rehellinen eläke vapauttaisi minut myös seurustelemaan vapaiden ihmisten kanssa (nyt kelpaan kyllä salarakkaaksi).

      En aikoisi eläkettä salata, jos sen saan, mutta en ehkä ihan kaikkia diagnoosejakaan kertoisi tarkkaan. Kertoisin riittävästi, mutten kattavasti. Olen joka tapauksessa sen ikäinen, etten enää ydinperhettä perustaisi, vaan eläisimme eri talouksissa toisiamme tapaillen. Mieskin voisi olla sen verran vanhempi, että olisi jo vanhuuseläkkeellä. Toista psykiatrista potilasta suhteeseen ei tarvita (ellei sitten ole ollut esim. masennus sydäninfarktin seurauksena). Tällaiset haaveet.

      • ikuinenihmettelijä

        Miten hyväksyisit infarktn saaneen ihmisen seuraasi? Tätä ihmettelen.


      • bipol7777
        ikuinenihmettelijä kirjoitti:

        Miten hyväksyisit infarktn saaneen ihmisen seuraasi? Tätä ihmettelen.

        Haluaisitko pomputtaa infartin saanutta maniassa niin et kuolis uuteen infarktiin ku et huomais omaa tilaas.


    • toivoaon

      Kiitos kommentistasi. En tiedä mikä tilanteesi on, mutta ensisijainen asia eläkkeen hakuun on se 300pv sairaslomaa. Sen jälkeen voi eläkettä hakea. Varmaan tiesitkin sen, mutta jäin miettimään tuota toimeentulotukiasiaa. Millä diagnooseilla haet tai hait eläkettä?
      Ei se MT eläkekään nosta pisteitä, mutta en itse siitä välitä. Näillä mennään. Ihan kaikkea ei jaksa kuitenkaan salata.
      Toivon sulle paljon onnea eläkkeen suhteen ja sen oikean parisuhteen löytämiseen.
      Tuosta eläkeasiasta voisi enemmänkin jutella, mutta en näillä yleisillä palstoilla viitsi niistä sen enempää puhua.

    • truth_is_best

      Toivottavasti kerrot. Minä haluaisin tietää. Toki olen siinä mielessä hieman "jäävi" sanomaan yhtään mitään että takana muutaman kuukauden tapaileminen bipon kanssa ja jätti kyllä syvät arvet, jos niitä arviksi voi kutsua koska emme olleet varsinaisesti pariskunta. Hän kertoi minulle parin kuukauden tuntemisen jälkeen bipostaan. Toi toki selityksiä erittäin erikoiselle käytökselle mitä olin paljon ihmetellyt ystävieni kanssa. Sairaudestaan puhuimme paljon (silloin kun hän oli sillä tuulella että pystyi "avatumaan") ja minä opiskelin sairaudesta paljon netissä, jotta voisin paremmin ymmärtää häntä. Lopputulema oli se että mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kävellä pois taakse katsomatta, ei sellaista vuoristorataa voinut kestää ja mielestäni myös jonkin sortin hyväksikäyttöä, tai sellaiselta se ainakin tuntui, kun oltiin high tilassa toinen oli ihana ja seuraavana päivänä taas ei.
      Jos joku minulle kertoisi muutaman taapamisen jälkeen tai heti olevansa bipo, ikävä kyllä mä sanoisin että olen pahoillani mutta kerta sitä elämässä riitti. Harmi jos tämä tapaamani bipo sai minut ajattelmaan kaikista bipoista "pahaa", etteivät ole kykeneväisiä aitoon toisen ihmisen arvostamiseen ja empatiaan, muunmuassa.
      Mutta tässä nyt vaan mun mielipiteeni asiaan..

      • mamööööhhhhar

        Minulla bipoystävästä, siis entisestä sellaisesta, juuri samat kokemukset. Oli jo vähällä etten itse sairastunut jotenkin. Juuri tuo hurjan sairas ylös ja alas ja kovapäinen, aina vaan minä muodossa kaikki asiat, ja samoin minulle. Kunnes melko pian selvisi tuo pohjalla oleva hurjanlainen narsismi. Tosin tällä entisellä ystävälläni oli myöskin psykoosivaiheita.

        Aivan kummallista sekasortoa tuon ihmisen elämä oli. Maniassa rakastui ja sänkypuuhiin meni sitten aviopuolisostaan huolimatta toisen miehen kanssa, joka myös naimisissa oleva ( oli niin sekavaa sukupuolielämää tuolla naisella, jotta syrjähyppy avioliitossa olevan miehen kanssa sattuikin olemaan hänen poikansa vaimon lähisukulainen ). Kaikenlisäksi niin netissä sitten esittelee näitä tapahtumia omalla tavallaan. Narsistina ei antanut arvoa omalle aviomiehelleen, sen tulin huomanneeksi. Miehensä kertoi minulle omasta kärsimyksestään tämän naisen kanssa. Ymmärsin kyllä tuota miestä ja itse jonkin aikaa tilannetta seuranneena päätin jättää tämän ystävyyden.

        Nyttemmin tämän naisen mies on psykiatrinen potilas ja sairastunut narsismin ja bipon kourissa niin, että on eläkkeellä.

        Sen minkä huomasin, niin bipo antaa kyllä ensitutustumiskerroilla hyvänkin ja kohteliaan kuvan itsestään, mutta sitten sen huomaa, mistä on kysymys, kun on joitakin kertoja istunut samassa kahvipöydässä. Jutut ovat vähän enemmänkin outoja.

        Viimeinen pisara tällä bipolla oli narttukoiraan kohdistettu " runkkusuhde", joka ilmaantui myöskin samaan aikaan kuin tuohon avioliitossa olevaan mieheen suhde, eli siis maniassa. Pää oli niin sekaisin jotta kohteella ei siis ollutväliä. Ja niinhän on kautta aikojen mennyt kaksisuuntaisessa mielisairaudessa, jotta kaikki asiat menevät sekaisin maniavaiheessa ja depis on sitten jossakin syvässä psykoosidepiksessä. Tosiasia on, niin tällaista ei voi olla huomaamatta.

        Kannattaisi ottaa juttua uuden tuttavuuden kanssa asiasta ja tunnustella ensin , millaisia mielipiteitä sieltä tulee. Ja toisekseen, niin oletko milloinkaan ajatellut, niin voisithan hakea itsellesi vaikkapa bipokaveria. On olemassa sellainenkin käsitys, niin kaksi samantyyppistä sama sairaus,niin voisivat hyvinkin tulla toimeen ja ymmärtää silloin toisiaan. Mutta se vaan on perinnöllistä niin kuin kakki muukin täällä.


      • mamööööhhhar

        lisäten,..........ko henkilö jatkaa syrjähyppyjä. Ei se siitä miksikään muutu, täytyy todeta.


    • elämääsevainon

      Kiitos vastauksestasi. Itse pidän empatiaa ja toisen arvostamista jonain sellaisena asiana minkä ihminen oppii yleensä hyvin pienenä lapsena. itsestä jotenkin tuntuu siltä, että joku psykopatia tms voisi olla sellainen, joka nuo voisi ihmisestä poistaa, jos sinne ovat kerran päässeet. On olemassa ihmisiä, joilla ei empatiakykyä ole lähtökohtaisesti. Pidän itseäni liiankin herkkänä ja empaattisena ihmisenä. Kaikki tunteet vaan ovat ääripäistä ja tulevat herkästi pintaan, tiedän että se on ongelmallista.

    • lkhlhlkhll

      Luuletko sen olevan jotenkin parempi asia, että hän saa selville sinun valehdelleen?

      Tuo tulee joka tapauksessa selville ellei hän lopeta kaikkea hyvin nopeasti kun ei ymmärrä sinun käytöstäsi. Ainoa mahdollisuutesi johonkin pysyvään on olla täysin avoin ja rehellinen, 100% rehellinen.

    • astrhahnekra

      Fakta = kertomattakin selviää melko nopeasti

    • EiTuleMitäänKyllä

      Kyllä kaksisuuntaisen huomaa ihan varmasti kertomattakin. Luottamus vain menee, kun ei kerro.

      Toiseksi jos et syö lääkkeitä, niin on ihan sama mitä muuten teet, koska kukaan ei silloin pysty olemaan suhteessa kanssasi. Jos et syö lääkkeitä, niin todennäköisesti toimit holtittomasti ja ehkä jossain vaiheessa myös yrität itsemurhaa. Tyttöystävän osa on silloin uhrata oma elämänsä omaishoitajana ihmiselle, joka itse ei välitä hoitaa sairauttaan, johon rooliin hän ei toivottavasti suostu. Suhteessa molempien pitäisi saada jotain hyvää elämäänsä, hoitajat täytyy olla ihan erikseen. Vaikka nainen rupeaisikin hoitajaksesi, niin jossain vaiheessa hän palaa loppuun ja ehkä sairastuu itse.

      Jos olet liian sairas huolehtimaan omista lääkkeistäsi, niin yritä saada apua siihen.

    • exabtoyou

      Olen. Bipolaarisuus on vakava- asteinen mielisairaus ja se on tunnettu jo kauan sitten.
      Kerrot jollekin, niin elämäsi on mennyt. Et varmsti pääse töihin, et varmasti saa kunnollista kumppania, et varmasti pääse harrastuspiireihin, et varmasti ole luotettava jne.

      Ja kaikkien vähiten kertoisin asian bipolle tai jollekin muulle mielisairaalle. Miksi? Koska he eivät kunnioita toisia ihmisiä eivätkä toisten yksityisyyttä. Heillä ei myöskään ole minkäänlaisia moraalisääntöjä.

    • P.O.T

      Olen koko ikäni ollut kaksi suuntainen ( nyt sen tiedän )Olen nyt 71v. hyvässä fyysisessä kunnossa. Jäin eläkkeelle kun otin 60v. tämän diagnoosin ja aloitin Debrakine lääkityksen 4x 300mg vuorokaudessa. Lopetin vajaat kaksi vuotta sitten koko lääkityksen. Ehkä ikä nyt on vähän ainakin mania vaiheita jo helpottanut ja masennuksista ain jotenkin oon kuiville selvinnyt. Alkoholi on ollut yksi lääkkeistä nuormpana mutta se oli viedä kokonaan mennessään. Olen AA :ssa ja ollut 30 vuotta yhtä mittaa raittiina. Olin jo ennen pätkiä.

      Valvo usein öisin taas viime yönä rupesin pohtimaan että pitäis perustaa tai löytää vertaistuki ryhmä meikäläisille. Samanlainen kuin AA ryhmät alkoholisteille.

      Jos on titoa ryhmistä olisin kiitollinen tiedoista

    • kljlgklghkghkh

      AA-ryhmät ovat hienoja ja se auttaa monia paranemaan tai ainakin pysymään poissa viinasta. NA- ryhmät on myös hyvin toimivia.

      On myös paljon muita ongelmia joihin on kopioitu kahdentoista askeleen malli ja yleensä se on ollut toimiva tai kohtuullisen toimiva. Kaikissa näissä on ollut asetettavissa jonkinlainen maali jota kohti kulkea.

      Syöpää sairastavilla on omat (hyvinkin hyödylliset) vertaistukiryhmänsä, mutta heille AA:n malli ei toimisi, sillä heidän sairautensa ei ole itsestä kiinni.

      En tiedä, mutta onko skitsofrenia, rajatilapersoonat tai bibot sellaisia, joille AA:n malli toimisi?

      Voisi tietenkin olla, että joku rajatilapersoona muuttuisi, jos oikeasti ja päättäväisesti kohtaisi itsensä... mutta miten on näitten muiden laita?

      Itse olen käynyt ohutnahkaisten narsistien 12 askeleen ryhmässä ja se on psyykkinen sairaus, josta voi parantua. Itsensä kohtaaminen on tosin todella tuskallista ja todella harva siihen edes kykenee ilman Jumalan apua.

      • aW43T5R

        Narsisti uskoo että JUMALA auttaa juuri HÄNTÄ. Niimpä tietysti..


      • bhkhlhlhlhlhlh

        En tiedä yhtäkään ihmistä, jota Jeesus ei olisi auttanut, jos hän on aidosti ja täydellä sydämellä kääntynyt Jeesuksen puoleen ja antautunut hänelle ehdoitta.

        Oli kyse sitten ohutnahkaisesta narsistista, paksunahkaisesta narsistista tai jostain muusta...


    • Kiertokulkua_N86

      Sain diagnoosin vasta 23-vuotiaana, joten sitä ennen en tietenkään siitä ikinä kellekään kertonut kun en itsekään tiennyt. Sen jälkeen olen kyllä asiasta kaikille läheisille ystävilleni kertonut ja jos olen alkanut tapailemaan parisuhde mielessä jotain miestä, niin melko pian olen tästäkin asiasta hänelle uskoutunut.

      Töissä en ole tästä ihmisille kertonut, enkä myöskään sukulaisilleni vanhempiani lukuunottamatta. Ei tämä mielialahäiriö minusta mikään salailun aihe ole, mutta ei sitä nyt ihan kaikille pidä kertoa itsestään kaikkea.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naisen vessakäynti suhteen alussa

      Mä olin ihastukseni kaa viettämässä viikonloppua. Eka kertaa yövyin miehen luona. Toisen yön jälkeisenä aamuna mulla meni vatsa aivan sekaisin. Oltiin
      Parisuhde
      226
      14808
    2. Liikenne topissa

      Mitäs liedenpohjassa tekeillä ku kuus kutosen liikenne katkaistu..poliisioperaatio
      Virrat
      40
      13445
    3. Maisa se jaksaa valehdella

      https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/28acb452-15ff-470d-80c3-511ad69abec0 Taas on syytön, taas on todisteita jotka jossain vaiheessa paljastaa Ma
      Kotimaiset julkkisjuorut
      290
      9071
    4. Liedenpohja

      Mikä hässäkkä siälä on päällä ??
      Virrat
      42
      6485
    5. Karanteenimääräyksiä rikkovaa ei rangaista.

      Ulkomailta tuleva koronatartuttaja saa Suomessa liikuskella ja juhlia estoitta. Omantunnon kysymys on noudattaako karanteenimääräyksiä toista on mones
      Maailman menoa
      237
      3799