Moikka!
Olis kiva kuulla lyhyesti, millainen sairastelu/sairaus diaknoosit pitää olla jotta olette päässeet työkyvyttömyyseläkkeelle?
Lyhyet ja asialliset vastaukset, kiitos!
ps. itse olen 40v mies. työtön, jonkun verran kaikkea pientä vaivaa...
Millainen sairaus työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee
eläke_putkessa
69
14487
Vastaukset
- kirsikka39
toistuva masennus,psykoosipiirteinen persoonallisuus,ahdistuneisuushäiriö,paniikkihäiriö,rajatilahäiriö.Mulla ei ole kyllä mitään hajua tosta psykoosipiirteisestä persoonallisuudesta ja rajatilahäiriöstä.Eli olen saanut noi diagnoosit mun luonteeni mukaan.Eli kun olen luettelut millainen olen luonteeltani ja mihin omasta mielestäni kykenen esim. työelämässä niin vastaukseni luokitellaan kuuluvan psykoosipiirteiseen persoonnallisuuteen.Rajatilahäriö diagnoosi pohjautuu mielestäni myös ihmisen luonteeseen ja käyttäytymiseen.Netissä sanotaan että alkoholi ja huumeet ovat suuressa osassa rajatilahäiriössä.Itsetuhoisuus on yleistä.Ja näihin voin sanoa etten käytä alkoholia juurikaa,huumeita vihaan yli kaiken ja huumeiden käyttäjiä,tupakka en ole ikinä polttanut tai edes kokeillut.Se että mieliala voi vaihdella ihmisellä ei tarkoita että olisi heti helvetin vakava mielen sairaus.Eli mitä enemmän saa `vääriä` diagnooseja niin on jonkin mahdollisuus päätä työkyvyttömyyseläkkeelle.Mutta se vaatii että työkyky on tutkittu perusteellisest.Tästä ei tullut lyhyttä vastausta mutta näin mun tapauksessa.
- Kärsivällisyyttä_vaatii
"Eli mitä enemmän saa `vääriä` diagnooseja niin on jonkin mahdollisuus päätä työkyvyttömyyseläkkeelle.Mutta se vaatii että työkyky on tutkittu perusteellisest.Tästä ei tullut lyhyttä vastausta mutta näin mun tapauksessa."
Se ei vaadi muuta kuin vuodesta toiseen nuppitohtorilla käyntiä ja tarpeeksi kauan haetaan niillä diagnooseilla sille eläkkeelle jatkoa vaikka vuosi kerrallaan. Kun on vaikka 10vuotta mennyt niin haetaan pysyvää ja yleensä se sieltä tulee, kun ei mikään ole muuttunut. Ehkä jotain pientä kuntoutuksen yritystä siinä välissä pitää kokeilla, mutta jos ei siitäkään mitään tule, niin ei tule. - Anonyymi
Kärsivällisyyttä_vaatii kirjoitti:
"Eli mitä enemmän saa `vääriä` diagnooseja niin on jonkin mahdollisuus päätä työkyvyttömyyseläkkeelle.Mutta se vaatii että työkyky on tutkittu perusteellisest.Tästä ei tullut lyhyttä vastausta mutta näin mun tapauksessa."
Se ei vaadi muuta kuin vuodesta toiseen nuppitohtorilla käyntiä ja tarpeeksi kauan haetaan niillä diagnooseilla sille eläkkeelle jatkoa vaikka vuosi kerrallaan. Kun on vaikka 10vuotta mennyt niin haetaan pysyvää ja yleensä se sieltä tulee, kun ei mikään ole muuttunut. Ehkä jotain pientä kuntoutuksen yritystä siinä välissä pitää kokeilla, mutta jos ei siitäkään mitään tule, niin ei tule.Helpommallakin eläkkeelle kyllä pääsee.
Minä irrotin pääni ja pidin sitä kaksi vuotta kainalossani, niin jo uskoivat vakuutusyhtiönkin lääkärit että en ole enää työkykyinen.
Eivät tosin uskoneet aivan heti. Pitivät minua ensin puoli vuotta vajaatyökykyisenä henkilönä.
- vomiting
Vastaan vastaan, että millä sairauksilla EI tunnu pääsevän työkyvyttömyyseläkkeelle sitten millään.
Aluksi: sydän- ja verisuonisairaudet (infarkti podettu mm. ja vakava keuhkosairaus), tuki- ja liikuntaelinsairaus (nivelet, selkä), hermostovika (toisesta kädestä puuttuu tunto ja toimintakyky), ihosairaus (krooninen allergia, ihohaavaumat), hengityselinsairaus (homealtistus, liuotin- ja kemikaaliyliherkkyys), sisäelimien krooninen tulehdustila ja sellaista...
ja lopuksi näistä seikoista johtuen
keskivaikea masennus, väsymysoireyhtymä, paniikki- ja ahdistushäiriö, itsetuhoisuus, lääkeyliherkkyys ja silmien näkökyvyn huonontuminen ja värve, kuuloyliherkkyys.- kirsikka39
Kuulostaa kyllä kummalta etteivät diagnoosit ole riittävät.Itse olin ennen eläkkeelle pääsyä virallisesti työtön,vaikka tuona aikana tuli käytyä kaikenlaisia kuntouttavia toimenpiteitä läpi.Tai siis mua yritettiin kuntouttaa työelämään.Voin omasta kokemuksesta sanoa sillä on musta paljon merkitystä onko lääkäri potilaan/asiakkaan puolella ja on samaa mieltä asiaakkaan halusta päästä eläkkeelle.
- pitkäuratakana
kirsikka39 kirjoitti:
Kuulostaa kyllä kummalta etteivät diagnoosit ole riittävät.Itse olin ennen eläkkeelle pääsyä virallisesti työtön,vaikka tuona aikana tuli käytyä kaikenlaisia kuntouttavia toimenpiteitä läpi.Tai siis mua yritettiin kuntouttaa työelämään.Voin omasta kokemuksesta sanoa sillä on musta paljon merkitystä onko lääkäri potilaan/asiakkaan puolella ja on samaa mieltä asiaakkaan halusta päästä eläkkeelle.
Kuntoutustuella ollaan ja kai ne yrittää minuakin johonkin työkokeiluun yms paskaan höykkyyttää ajan kulueassa, mutta siihen voi aikaa mennä. Samaa mieltä tuosta lääkärin puolueellisuudesta, mutta hiukan ihmetytti kun uusimman b lausuntoni lopussa oli että paluumotivaatio työelämään hyvä? perkele, ehkä 5%...
- Jotuhkattu
työkyvuttömyyseläkkeelle pääsy vaatii pitkää pinnaa,sekä ison ruljanssin läpikäymistä.ensin olet sairaslomalla lain vaatiman ajan,sit olet sairaspäivärahalla vuoden,koko ajan haet lääkäriltä b1-todistuksia,joissa pitää olla pahenevia muutoksia.alkaa kuntoutusjaksot,jotka täytyy aivan kaikki käydä läpi,myös fisikaaliset hoidot,työyhteisöpalaverit,kolmikanta-neuvottelu,työurasuunnittelut,
työkokeilut.jos tässä vaiheessa ole jo luovuttanut,aikaahan mennyt vasta kolme vuotta,on edessä työkyvyn arviointi kuntoutuslaitoksessa.
tässä vaiheessa kun ollaan,katsoo joukko asiantuntijoita,kokein sekä haastatteluin oletko missä kunnossa prosentuaalisesti jatkamaan minkäänlaista työtä ja miten paljon,kauan,kevyttä,ym,ym.
LOPPULAUSUNNON SAADESSASI SIINÄ PITÄÄ LUKEA YLI 60%:a työkyvytön aikaisempaan ammattiin,sekä,KATSOMME KUNTOUTUJAN OLEVAN TYÖKYVYTÖN.
ja aikaahan kulunut jo nelisen vuotta,hermot riekaleina,ja perse auki.
No nyt tullaan siihen että laitanpas eläkehakemuksen vireille,jolloin mennään taas sairaspäivärahalle! jipii perkele!
Sitten vaan kiltisti odotellaan kolme-neljä kuukautta eläkepäätöstä,jossa lukee
katsomme sinun jaksavan kevennetyssä työssä,apuvälineitä käyttäen vielä hamaan tappiin asti,jos et jaksa,niin voivoi,laitamme adressin edesmenneen asiakkaan surevan puolison uudelle miehelle valittaen hänen heikkoa itsetuntoa,sekä yllättävää sairaudesta johtuvaa poismenoa terv: työeläkelaitos/kela
- titityykukkuu
Keskivaikea masennus, muu ahdistuneisuushäiriö, sekamuotoinen persoonallisuushäiriö ja psykoottispiirteinen persoonallisuushäiriö.
Kuten olen toisaalla kirjoittanut, tuo jälkimmäinen tuli neuropsykiatrilta joka tapasi minut vain kerran ja ilmoitti ettei voi (muka) tutkia Aspergeria (jonka vuoksi sinne olin mennyt), kun on masennus hoitamatta. Ja tuon yhden ainoan tapaamisen perään toinen henkilö teki monisivuisen persoonallisuustestin.
Lieneekö psykoottisuus keksaistu siitä että kysymykseen "muistuttaako sinusta mikään koskaan ihmisääntä" (tai jotain tällaista) vastasin että juu, talomme hissi kuulostaa siltä kuin ihmiset vaikertaisivat.
Se meinaan piti vinkuvaa valittavaa ääntä se vanha hissi. Mutta kaippa sitten on liian värikäs mielikuvitus jos joku ulina muistuttaa omassa päässä ihmisääntä.
Pipipäille annetaan eläke helpommin kuin fyys. tautia sairastaville, koska hullut halutaan työelämästä pois sekoilemasta, eikä heihin aleta tahaa tuhlaamaan kun eivät kumminkaan välttämättä kuntoudu. Fyys. sairauksia sairastavat ovat niin naatteja etteivät jaksa tapella eläkettä itselleen, vaan menevät kiltisti töihin vaikka uhkaisi kuolema. - Niinsevainon
Sitten kun olet työkyvytön.
- veitsikäteenkaulakatki
Iske kaula poikki niin päässet eläkkeelle jatkamaan loisimista yhteiskunnan tuella
- egwrg
Toistuva masennus jonka vaikea vaihe ei mene lääkityksellä kuntoon.
Tuossa artikkeli joka kannattaa lukea: http://beta.kansanuutiset.fi/kotimaa/3447992-rasittavuus-ei-riita-tyouraelakkeelle-paastakseen-on-oltava-myos-sairas - hetk
Mulla siis tuo ylläoleva , skitisoidi mielialahäriö aspergerille tyypillisin oirein. Sitten psykologin, neuropsykolgin ja psykiatrin lausunnot ynnä sossun täti kävi antamassa lausunnon kämpästäni- en ole asiakas. Neljän vuoden paperirumban jälkeen meni sairasloma läpi ja sen jälkeen tk-eläke. Nyt olen 51 - vuotias mies. Olen ollut vuodesta 2013 eläkkeellä ja nyt alkaa masennus olla ohitse kun tuo kyykytys loppui.
- qwerft46
Monikin paranee näistä mielen häiriöistä eläkkeelle päästyään.
- nbnbhhg
qwerft46 kirjoitti:
Monikin paranee näistä mielen häiriöistä eläkkeelle päästyään.
Sitä toivon itseltänikin tapahtuvaksi, sillä työyhteisöön en halua enää koskaan..25 vuotta sitä paskaa oli tarpeeksi.
- rwgtwg
toistuva masennus , ei psykoosipiirteisyyttä.
- kuntouttavalla
No joo, kyllä lääkärit parhaansa tekee ja arvio potilasta. Ei ihan nuoria päästetä helpolla eläkkeelle. Moni voisi olla vaikka osa-aika työkykyinen. Omien voimavarojen mukaan mennään.
- työ-parasta-terapiaa
En ymmärrä, miksi kaikki luulevat sen eläkkeen olevan jokin autuus. Kukaan täyspäinen ei vaihda terveyttään alle 700 euron kuukausieläkkeeseen. Siitä eläkepäätöksestä alkaa ikuinen köyhyys ja valittaminen toimeentulosta.
- veikkaan
Niinpä, mieluiten sitä olisi jossain työpaikassa, jossa on kiva työyhteisö ja hyvä palkka. Nykyään on vaikeeta saada vakituista työtä, saati mukavaa työyhteisöä. Luulen että sen takia moni eläisi köyhyydessä mieluummin kuin tappelisi toimeentulon kanssa silpputöiden kanssa ja menettäisi mielenterveyden ikävässä ilmapiirissä.
- ghgjhjyuihjgh
työ-parasta-terapiaa kirjoitti:
En ymmärrä, miksi kaikki luulevat sen eläkkeen olevan jokin autuus. Kukaan täyspäinen ei vaihda terveyttään alle 700 euron kuukausieläkkeeseen. Siitä eläkepäätöksestä alkaa ikuinen köyhyys ja valittaminen toimeentulosta.
Hassua, että monet kuvittelevat työkyvyttömyyseläkkeelle pyrkivien AINA toimivan muista motiiveista kuin siitä, että ovat kyvyttömiä työhön sairautensa takia. Heitäkin varmaan on, mutta kukapa ei mieluummin nauttisi palkkaa kuin pientä eläkettä.
.
- nainen52-
Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. Sairauksina operoitu synnynnäinen sydänvika sekä kulunut selkä, jonka jäykistäminen on harkinnassa.
Ennemmin tekisin työtä ja kartuttaisin työeläkettä kuin olisin pienimmällä peruseläkkeellä.
Olin Kelan kuntoutustutkimuksessa ja sieltä lykkäsivät eläkkeelle. Kannattaa hakeutua Kelan kuntoutustutkimukseen, niin saa sitäkautta tarvittavat lääkärintodistukset. - arpaonheitettynäin
Se on arpapeliä.
Jotkut sairaat ihmiset eivät pääse helpolla, kun taas jotkut teveet jo ekalla hakemisella.
Se on katsos niin, että eläkeyhtiöiden lääkärit eivät tunne sinua, ei ole koskaan nähneet sinua, ja hoitavan lääkärin lauusnto ei paina mitään, tuskin lukevat sitä.
Se on ihan sattumaa että sairas pääsee työkyvytömyys eläkkeelle.
Minä olin eläkeyhtiön mielestä työkykyinen, vaikka kävelin vielä kyynärsauvoilla, hoitava lääkärsi puolsi mutta eläkeyhtiönlääkäri vaan kirjoitti että olen työkykyinen.
Joten keppien kanssa mentiin töihin 4 kk.
Arpapeliä että pääsee.
Jouduin sitten uudelleen sairaslomalle rasitusvamman vuoksi. Olin puolivuotta.- Anonyymi
Voisi kuvitella, että näihin kuvioihin vaikuttavat taustalla erilaiset suhdeverkostot.
Työnantaja X:n johtajisto ja työeläkeyhtiö Ö:n pomot saattavat kuulua samaan klubiin. He vuorovaikuttavat toisiinsa siten, että työeläkeyhtiö myötäilee työnantaja X:n toiveita, joiden mukaan yhtään korkeampia työeläkemaksuja ei kaivata. Sellaisiahan työkyvyttömyyseläkkeet aiheuttaisivat. Muut vaihtoehdot ovat työnantajalle joko ilmaisia tai halvempia. Tällöin työntekijän tai tk-eläkkeen hakijan tilanne on sivuseikka.
Joskus työterveyslääkärin ja asiakkaan esimiehen suhde on niin luottamuksellinen, että kaikesta voidaan sopia. Potilastietojen kertominen ja aivan kaikki järjestyy työnantajapuolen toiveiden mukaan. Kerran olen todistanut tilannetta, jossa uusi pomo halusi eroon hieman vanhemmasta rouvasta, joka halusi jäädä eläkkeelle. Rouva jäi sairaslomalle, jonka alettua johto alkoi heti puhua rouvan jäävän eläkkeelle. Työterveyslääkäri ilmeisesti lupasi kirjoittaa lausunnot sellaisiksi, ettei tk-eläkehakemus menisi sukkana läpi. Niin myös kävi.
Tk-eläkepäätöksiin vaikuttavat muutkin asiat kuin hakijan vammat ja sairaudet.
- pläääääh
Miksi ihmiset jaksaa valittaa? Ettekö osaa arvostaa elämän pieniä asioita?
Olin 22vuotias kun jouduin vakavaan tapaturmaan. Nyt 3kymppisenä paloin loppuun työelämässä, olin eläkeyhtiön työkokeilun ja hain pysyvän osatyökyvyttömyyseläkkeen, taustalla siis tämä monen vuoden takainen tapaturma. Sain samantien puoltavat päätökset joka hakemukseen. Eläke 850e/kk ja ansiotuloraja 1700e/kk.
Kyllä se oma asennekkin vaikuttaa todella paljon, miten eläkeyhtiön työntekijät ja lääkärit sinut näkevät. Ihmisiä nekin on. Jos katkeroituneena ryvet itsesäälissä ilman minkäänlaista tahdonvoimaa niin ei mikään ihme ettei asiat suju.- Anonyymi
Miten työeläkeyhtiön työntekijät kenenkään mielentilaa näkevät?
Heruuko tk-eläke todennäköisemmin iloiselle, hyväntuuliselle hakijalle, joka uhkuu tahdonvoimaa? Helposti kuvittelisi, että sellaiset ihmiset eivät sairaseläkkeitä hae, koska eivät ole sairaita, eivätkä siis eläkkeitä tarvitse.
- syöpäläinen16vuotta
Krooninen syöpä. Eka kerralla eläkkeelle 40-kymppisenä. Olisin mieluummin terve ja töissä. Tai jos edes sairastasin jotakin ei näin vakavaa.. :(
- dfgfghdfghj
Minulla on krooninen syöpä. Ongelmani nyt on se, miten hakisin sairaslomaa ilman, että työkkäri määrää maksamaan takaisin työmarkkinatukeni. Koska eihän 'työnhakijana voi olla sairaana'. Olen ollut suurinpiirtein energitön zombie useita kuukausia. Sitä vain koko ajan kuvittelee, että se menee ohi. Kun lopulta oivaltaa, että oireilu ehkä johtuukin vuosia piilevänä olleesta, 'parantumattomasta' syövästä (joihin en periaatteesta usko, mutta...), miten pyytäisin lääkäriä kirjoittamaan todistuksen? Jos en kerro olleeni työkyvytön kuukausia, ottaako hän tämänhetkisen oloni vakavasti? Jos kerron olleeni jo kauan sairas, kirjoittaako hän niin todistukseen, jolloin työkkäri hyökkäisi päälle? Vaikka olen kyllä koko ajan ollut täysin kykenevä ottamaan vastaan ne työpaikat, joita minulle avoinna on. Varmaan ymmärrätte, mitä tarkoitan, tässä työttömyystilanteessa.
Sairaseläke tuntuu vielä unelmalta. Paras vaihtoehtohan se kyllä olisi, jos tämä syöpä tosiaan ei tästä parane. - tritolonen
dfgfghdfghj kirjoitti:
Minulla on krooninen syöpä. Ongelmani nyt on se, miten hakisin sairaslomaa ilman, että työkkäri määrää maksamaan takaisin työmarkkinatukeni. Koska eihän 'työnhakijana voi olla sairaana'. Olen ollut suurinpiirtein energitön zombie useita kuukausia. Sitä vain koko ajan kuvittelee, että se menee ohi. Kun lopulta oivaltaa, että oireilu ehkä johtuukin vuosia piilevänä olleesta, 'parantumattomasta' syövästä (joihin en periaatteesta usko, mutta...), miten pyytäisin lääkäriä kirjoittamaan todistuksen? Jos en kerro olleeni työkyvytön kuukausia, ottaako hän tämänhetkisen oloni vakavasti? Jos kerron olleeni jo kauan sairas, kirjoittaako hän niin todistukseen, jolloin työkkäri hyökkäisi päälle? Vaikka olen kyllä koko ajan ollut täysin kykenevä ottamaan vastaan ne työpaikat, joita minulle avoinna on. Varmaan ymmärrätte, mitä tarkoitan, tässä työttömyystilanteessa.
Sairaseläke tuntuu vielä unelmalta. Paras vaihtoehtohan se kyllä olisi, jos tämä syöpä tosiaan ei tästä parane.Työnhakijana voi olla sairaana, että sikäli.
- syöpäläinenvuotta
dfgfghdfghj kirjoitti:
Minulla on krooninen syöpä. Ongelmani nyt on se, miten hakisin sairaslomaa ilman, että työkkäri määrää maksamaan takaisin työmarkkinatukeni. Koska eihän 'työnhakijana voi olla sairaana'. Olen ollut suurinpiirtein energitön zombie useita kuukausia. Sitä vain koko ajan kuvittelee, että se menee ohi. Kun lopulta oivaltaa, että oireilu ehkä johtuukin vuosia piilevänä olleesta, 'parantumattomasta' syövästä (joihin en periaatteesta usko, mutta...), miten pyytäisin lääkäriä kirjoittamaan todistuksen? Jos en kerro olleeni työkyvytön kuukausia, ottaako hän tämänhetkisen oloni vakavasti? Jos kerron olleeni jo kauan sairas, kirjoittaako hän niin todistukseen, jolloin työkkäri hyökkäisi päälle? Vaikka olen kyllä koko ajan ollut täysin kykenevä ottamaan vastaan ne työpaikat, joita minulle avoinna on. Varmaan ymmärrätte, mitä tarkoitan, tässä työttömyystilanteessa.
Sairaseläke tuntuu vielä unelmalta. Paras vaihtoehtohan se kyllä olisi, jos tämä syöpä tosiaan ei tästä parane.En oikein ymmärrä pointtiasi. Ensinnäkin syöpä joko on krooninen parantumaton tai sitten ei ole. Lääkäri kyllä kertoo sinun tarkan diagnoosisi. Jos sinulla on nyt vasta eka kerta menossa syövän suhteen (siis ei ole uusiutunut..) niin ymmärtääkseni se lähes aina katsotaan "parantuneeksi" hoitojen jälkeen eli olet työkykyinen ja pystyt palaamaan yhteiskuntaan. Tilanne muuttuu sillä hetkellä kun syöpä uusiutuu ja tällöin siitä tulee krooninen sairaus eli sitä ei enää katsota saavan parantumaan. Minun ei ole tarvinnut tapella työkkäreiden kanssa joten en ymmärrä mitä haet kysymyksilläsi...
- iiikääväääää
Hävetkää te jotka kirjoitatte mukamas tosissanne ja kirjoitatte joidenkin piikkiin hakeutuvanna työkyvyttömyyseläkkeelle esim. masennuksesta. Kirjoitatte niinkuin se olisi faktaa, vaikka siinä ei ole totuuden häivääkään. Teidän päässänne on käsitys, että jotkut tekevät sitä ja esittävät, mutta takaan että täytyy olla vaikea masennus oikeesti jotta eläke myönnetään.
Ihmiset puhuu kaikenlaista kun eivät tiedä mitenvaikea sairaus on henkilölle itselleen ja läheisilleen. Masennus altistaa ihmisiä itsemurhiin ja on todella surullinen sairaus.
Ei kannata kirjoitella muiden puolesta ja oman virheellisen kuvitelman vuoksi, jos ei tiedä mistä oikeasti on kyse.- Anonyymi
Tuossa olet oikeassa- se kun on ettei aina ihmisestä ulospäin näy mikä on vialla. Itse sinnittelen töissä. Se on ihan hirveä suo, koittaa esittää terhakkaa palvelushaluista palvelualan ihmistä- kun ikäänkuin mikään ei tunnu kivalta. Onko pakko nousta töihin lähtemään, ylipäätään nousta, eikö saa kuihtua vaan pois?
Työpaikalla sitten- vuokratyössä, saa firman omilta, saa vain ikäviä. Milloin valitetaan mistäkin, mikä ei ole minun vallassani, miten asiat siellä täytyy tehdä, päivittäin. Teen ne kuten minulle ne on ohjeistettu.
Teen liikaa. Teen sitä, teen tätä. Jollain käytännöllä teen mihin tosiaan en voi vaikuttaa. Minusta tuntuu että olen kuin saasta, kun olen vuokratyöntekijä. Silloin kun viimeisin jurputus tuli, läksin itkien pois töistä.
En kauaa jaksa enää.
- vittumitäpasgoo
Varsinkin nämä "näyttelemällä" masentunutta. Siitä vaan yrittämään, veikkaan että jos onnistuu niin Hollywood Oscareineen odottaa myös..
Pitäsikö näytellä että jalat on poikki? Ei ne huomaa.- einetosiaanhuomaa
no joku oli ainakin huijannut kelaa kaksi vuotta näyttelemällä masennusta, siitä oli lehdessäkin juttua, monia muitakin mielisairauksia voi näytellä.
Tiedän myös erään tapauksen joka teeskenteli selkäkipuja useamman vuoden, tosin lopulta jäi siitä kiinni kun joutui valtion lääkäreiden tutkimuksiin - lisensiaattttti
einetosiaanhuomaa kirjoitti:
no joku oli ainakin huijannut kelaa kaksi vuotta näyttelemällä masennusta, siitä oli lehdessäkin juttua, monia muitakin mielisairauksia voi näytellä.
Tiedän myös erään tapauksen joka teeskenteli selkäkipuja useamman vuoden, tosin lopulta jäi siitä kiinni kun joutui valtion lääkäreiden tutkimuksiinRiippuu ihan myös kenelle näyttelee, mutta jos vastapäätä istuu esim psykiatri, kenellä 1970 luvulta lähtien kokemusta mielenterveyspotilaista niin noin kymmenen minuuttia ja hän vetää johtopäätökset masennuksen tilasta. Voi toki muutama näyttelijäkin olla mukana, mutta 99% oikeat oireet potilailla
- nähnytt
Päinvastoin ihminen pyrkii yleensä salaamaan pitkään masennuksensa. Silloin tilanne on jo vakava kun siihen on hakemassa apua.
Masentunut on usein melkein toimintakyvytön, eikä kykene hakeutumaan lääkäriin, hänellä on aloitteenkyvyn puutetta ja kaikki on harmaata ja ikävää ympärillä.
Ihan turha on väittää jonkun näyttelevän masentunutta.
Toinen asia on sitten taas se että jos ihminen kärsii voimakkaasta kivusta, takana on taloushuolia, työttömyyttä, sairautta, eroja ja menetyksiä, jotka altistavat lisäksi vaikealle masennukselle.- kaikki.on.suhteellista
Mutta on tuo masennus vaan niin outo, länsimaalaisten hyvinvointivaltioiden sairaus.
Kaverini oli puoli vuotta Ugandassa töissä ja kertoi, ettei paikallinen väestö edes tiennyt mitä masennus tarkoittaa. He jaksoivat hymyillä ja olla positiivisia, vaikka olosuhteet olivat joskus todella rankkoja.
Ja länsimaalaiset kehtaa valittaa masennuksesta ja kuinka elämä on niin synkkää ja paskaa. Meillä länsimaalaisilla on vaan liikaa aikaa miettiä asioita, ja kaikki tuodaan melkein valmiiksi nenän eteen. Eli meillä on liian helppoa. Eihän ennenvanhaan ollut aikaa lojua sohvan pohjalla ja miettiä ikäviä, kun piti tehdä kunnon duunia että sai tuvan lämpimäksi ja ruokaa nenän alle. - kjkjkjh
kaikki.on.suhteellista kirjoitti:
Mutta on tuo masennus vaan niin outo, länsimaalaisten hyvinvointivaltioiden sairaus.
Kaverini oli puoli vuotta Ugandassa töissä ja kertoi, ettei paikallinen väestö edes tiennyt mitä masennus tarkoittaa. He jaksoivat hymyillä ja olla positiivisia, vaikka olosuhteet olivat joskus todella rankkoja.
Ja länsimaalaiset kehtaa valittaa masennuksesta ja kuinka elämä on niin synkkää ja paskaa. Meillä länsimaalaisilla on vaan liikaa aikaa miettiä asioita, ja kaikki tuodaan melkein valmiiksi nenän eteen. Eli meillä on liian helppoa. Eihän ennenvanhaan ollut aikaa lojua sohvan pohjalla ja miettiä ikäviä, kun piti tehdä kunnon duunia että sai tuvan lämpimäksi ja ruokaa nenän alle.just, vedetäänhän nyt vielä uganda korttikin tähän:) Onko ugandassa muuten 8kk pilkkopimeää vuodesta? Kehtaahan länsimaalainen valittaa syövästä tai halvaantumisestakin. Miksi ei masennuksesta? mielen sairaus on ihan samalla tavalla sairaus noiden muidenkin tavoin, miksi tästä tehdään jotain salaamyhkäistä salaliittoteoriaa. itse vaihtaisin tämän sairauden milloin vain pois siihen aikaan kun vuositulot yli 60 tonnia ja elämä hymyili, mutta ei vaan onnistu toistaiseksi. Asioista kannattaa ottaa selvää ja ehkä kokeakin jotain konkreettisesti, muuten tekee itsestään pellen.
- kaikki.on.suhteellista
Olin teini-ikäisenä vuoden verran sairaalahoidossa vaikean masennuksen takia. Lääkärit uhkasivat "sitten sinun pitää syödä näitä masislääkkeitä loppuelämäsi".
Noh lopetin lääkkeet parikymppisenä enkä ole päivääkään katunut päätöstä. Samalla myös tajusin miten omalla suhtautumisella voi vaikuttaa asioihin. Lääkärit yrittivät tehdä minusta masentuneen ja sairaan loppuelämäksi, mutta toisin kävi.
Pari vuotta sitten aloitin terapian jotta saan käsiteltyä kaiken elämässä tapahtuneen. Noin parin kuukauden hoitosuhteen jälkeen terapeutti sanoi "olet masentunut". WTF??? Terapia loppui omalta osaltani siihen. Näköjään ihmisen elämässä ei saa tapahtua mitään itsestä riippumattomia vastoinkäymisiä ilman, että ollaan heti lyömässä MASENTUNUT-leimaa otsaan.
Joten on tässä jotain konkreettistakin koettu.
Joo ehkä Afrikassa paistaa vuoden ympäri aurinko. Mut on se silti kehitysmaa ja kuolema on sielä arkipäivää. Toisin kuin täällä hyvinvointivaltiossa. - jajaaj
kaikki.on.suhteellista kirjoitti:
Olin teini-ikäisenä vuoden verran sairaalahoidossa vaikean masennuksen takia. Lääkärit uhkasivat "sitten sinun pitää syödä näitä masislääkkeitä loppuelämäsi".
Noh lopetin lääkkeet parikymppisenä enkä ole päivääkään katunut päätöstä. Samalla myös tajusin miten omalla suhtautumisella voi vaikuttaa asioihin. Lääkärit yrittivät tehdä minusta masentuneen ja sairaan loppuelämäksi, mutta toisin kävi.
Pari vuotta sitten aloitin terapian jotta saan käsiteltyä kaiken elämässä tapahtuneen. Noin parin kuukauden hoitosuhteen jälkeen terapeutti sanoi "olet masentunut". WTF??? Terapia loppui omalta osaltani siihen. Näköjään ihmisen elämässä ei saa tapahtua mitään itsestä riippumattomia vastoinkäymisiä ilman, että ollaan heti lyömässä MASENTUNUT-leimaa otsaan.
Joten on tässä jotain konkreettistakin koettu.
Joo ehkä Afrikassa paistaa vuoden ympäri aurinko. Mut on se silti kehitysmaa ja kuolema on sielä arkipäivää. Toisin kuin täällä hyvinvointivaltiossa.Ehkä ensimmäinen ihminen terapeuttien historiassa millä masennus ilmenee terapiassa vasta. Itse olen masennuksen takia terapiassa kolmatta vuotta ja masennus parantunut ehkä 10%.
- kaikki.on.suhteellista
En kyllä tunne itseäni masentuneeksi. Lähimmäiseni ja ystäväni sanovat etten vaikuta masentuneelta. Ne lääkäreiden kyselylomake-masennustestit näyttävät kaikki negatiivista.
Että kyllä mä vähän ihmettelen tätä nykyhyvinvointi yhteiskuntaa ja masentuneiden ihmisten määrää. - Anonyymi
kaikki.on.suhteellista kirjoitti:
Olin teini-ikäisenä vuoden verran sairaalahoidossa vaikean masennuksen takia. Lääkärit uhkasivat "sitten sinun pitää syödä näitä masislääkkeitä loppuelämäsi".
Noh lopetin lääkkeet parikymppisenä enkä ole päivääkään katunut päätöstä. Samalla myös tajusin miten omalla suhtautumisella voi vaikuttaa asioihin. Lääkärit yrittivät tehdä minusta masentuneen ja sairaan loppuelämäksi, mutta toisin kävi.
Pari vuotta sitten aloitin terapian jotta saan käsiteltyä kaiken elämässä tapahtuneen. Noin parin kuukauden hoitosuhteen jälkeen terapeutti sanoi "olet masentunut". WTF??? Terapia loppui omalta osaltani siihen. Näköjään ihmisen elämässä ei saa tapahtua mitään itsestä riippumattomia vastoinkäymisiä ilman, että ollaan heti lyömässä MASENTUNUT-leimaa otsaan.
Joten on tässä jotain konkreettistakin koettu.
Joo ehkä Afrikassa paistaa vuoden ympäri aurinko. Mut on se silti kehitysmaa ja kuolema on sielä arkipäivää. Toisin kuin täällä hyvinvointivaltiossa.Niin se näyttää olevan, että lääkärit pyrkivät tekemään joistakin sairaita syöttämällä tiettyjä lääkkeitä. Toisten oireita, sairautta taas ei suostuta edes tutkimaan. Melkoista arpapeliä tuokin tieteenala.
- Anonyymi
kaikki.on.suhteellista kirjoitti:
Mutta on tuo masennus vaan niin outo, länsimaalaisten hyvinvointivaltioiden sairaus.
Kaverini oli puoli vuotta Ugandassa töissä ja kertoi, ettei paikallinen väestö edes tiennyt mitä masennus tarkoittaa. He jaksoivat hymyillä ja olla positiivisia, vaikka olosuhteet olivat joskus todella rankkoja.
Ja länsimaalaiset kehtaa valittaa masennuksesta ja kuinka elämä on niin synkkää ja paskaa. Meillä länsimaalaisilla on vaan liikaa aikaa miettiä asioita, ja kaikki tuodaan melkein valmiiksi nenän eteen. Eli meillä on liian helppoa. Eihän ennenvanhaan ollut aikaa lojua sohvan pohjalla ja miettiä ikäviä, kun piti tehdä kunnon duunia että sai tuvan lämpimäksi ja ruokaa nenän alle.Täällä ihmiset työskentelevät yhdessä mutta ovat yksin.
Siellä henkinen hyvinvointi parempaa
- Hävetkää
Älkää yleistäkö ja syyllistäkö masentunutta ihmistä. Oletko huomioinut että masennus on seuraus eikä syy. Se johtuu jostain ehkä kovista kivuista, tuskasta kun työ on mennyt alta, pelosta, vaikeista ihmisuhteista, ylikuormittumisesta, voimat ei vaan riitä, riittämättömyyden tunteesta, epäonnistumisesta, menetyksestä, sitä kun ei pysty työhön, ei pärjää omillaan jne.
Lukemattomia asioita joista masennus lähtee, ja kun vastoinkäymiset toistuu niin ollaan vaarassa sairastua masennukseen.
Nämä ihmiset ovat usein hyvin tunnollisia ja haavoittuvia, sekä herkkiä ja kilttejä.- pöörnoutti
juuri tuo yllä oleva kommentti et lääkärit heittää masennus-diagnooseja joka toiselle ja tekee näin ihmisiä sairaaksi. jotku voi ajatella et nyt kun mä oon sitten masentunut niin saan tuntea näin ja näin, ei minun tarvii olla niin energinen yms. ymmärrätkö mitä ajan takaa? jotku nielee ne diagnoosit liian helposti.
- Hävetkää
pöörnoutti kirjoitti:
juuri tuo yllä oleva kommentti et lääkärit heittää masennus-diagnooseja joka toiselle ja tekee näin ihmisiä sairaaksi. jotku voi ajatella et nyt kun mä oon sitten masentunut niin saan tuntea näin ja näin, ei minun tarvii olla niin energinen yms. ymmärrätkö mitä ajan takaa? jotku nielee ne diagnoosit liian helposti.
Tarkoitin taas itse sitä ettei puhu lääkärille masennuksestaan, eikä välttämättä edes läheisilleen. Pitää masennuksen ja ahdistuksen piilossa kaikilta. Näistä tapauksista toiset päätyvät itsemurhiin, jotkut irtisanoutuu töistä vaikka oikeasti kuuluisi sairauslomalle ja hoitoon. Muutama alkaa juomaan ja monilla menee elämä sekaisin, tulee ihmissuhde ongelmia ja ehkä muuttuu jopa luuseriksi,vaikka tarvitsisi psykoterapiaa jne.
Toiset toimivat viisaammin ja ymmärtävät hakea apua sairaslomaa. Joskus masennus on päässyt liian pitkälle ja ahdistus jäänyt päälle, itsetunto kärsinyt, ja aloituskyky mennyt, niin kroonistuessaan saattaa tilanne johtaa työkyvyttömyyseläkkeelle. - MasentunutLuuseri
No minulla ei koskaan ole todettu masennusta, mutta en myöskään siitä ole lääkäreille mitään puhunut, siis kaikista ongelmistani mitä mielessä vaan onkaan. Ajattelen nyt tuosta sinun kirjoituksestasi että minulla varmaan on jäänyt tää masis päälle, olen täysin aloitekyvytön, en jaksa tai huvita mikään enää, ärsyttää lähes kaikki ihmiset tuolla ulkona ja kaupoissa, vihaan jopa monia heistä ja heidän teennäisyyttään, vituttaa kun niillä on töitä ja rahaa yms Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi ja itsetuntoni on nollissa, ei minusta ole mihinkään, kunhan olen vaan, huomaan ettei kukaan edes pidä minusta, saan tylyjä katseita, huonoa palvelua yms yms Tunnen etten ole heille mitään, tunnen että olen luuseri, köyhä, työtön ja täysin turha ihminen.
- eieläkkeelle
Taitaa tänä päivänä ainoa mahdollisuus päästä eläkkeelle olla se, että päässä viiraa enempi tai vähempi. Tietty jos saat parantumattoman syövönkin, voit ehkä saada nauttia eläkepäivistä hyvin lyhen ajan ennen kuin heität henkesi.
- ikävänäin
Tunnen monia tapauksia, jossa sairas ehtii kuolla, ennen kuin hänelle eläke myönnettiin.
Toisilta jopa sairauslomat oli evätty. Toimintakyvyttömyys johtaa usein myös masennukseen, kun on luovuttava monista tärkeistä toimista ja harrastuksista. Ei ole helppoa jäädä toisten armoille. Ja silti olisit muka työkykyinen vaikket pystyisi edes hoitamaan omia asioitasi. - ghhhjjhg
On paljon ihmisiä jotka kieltää itseltään masennuksen, vaikka masennus on kiistaton. On ongelmallista kun masentunut ei usko diagnoosiin ja ei syö lääkkeitään. Lääkäri määrää sairaslomalle ja pomo ei voi päästää töihin. Tälläinen on vaikeaa työyhteisölle, omaisille ja masentuneelle itselleen. Masentunut kuvittelee olevansa tällöin ajojahdin uhri ja hän ei luota muihin.
- Anonyymi
Masennus on aivan erityinen diagnoosi. Mielestäni masennukseen on aina jokin syy. Kukaan ei masennu siksi, että aivokemia omia aikojaan, noin vain menisi sekaisin. Lääketeollisuus on kuitenkin onnistunut hienosti markkinoimaan tällaisen selityksen.
Vieläkin erikoisemmaksi masennusdiagnoosin tekee, jos henkilö kertoo oireidensa johtuvan työoloista, paskaduunista tai huonota johtamisesta, jne. Tuolloin hän ei enää olekaan masentunut, vaan työuupunut, jolloin ei ole oikeutettu sairaslomakorvauksiin tai mihinkään. Paljon ratkaisee siis, miten ihminen tuntemuksensa ja oireensa sattuu sanoittamaan. Ehdottomasti jokaisen työoloista pahoinvoivan olisi puhuttava asiat siten, kuin hänen oireistonsa olisi täysi arvoitus. Jos epäsäännöllinen vuorotyö vie kaikki voimat, aiheuttaa kroonisen unettomuuden eli sairastuttaa totaalisesti, ei saa sanoa ääneen mistä sekava olo johtuu. On parempi antaa ansiantuntijan todeta masennus.
- Anonyymi
Paranoidinen skitsofrenia
- Anonyymi
titityykukkuu kirjoitti: "Pipipäille annetaan eläke helpommin kuin fyys. tautia sairastaville, koska hullut halutaan työelämästä pois sekoilemasta, eikä heihin aleta tahaa tuhlaamaan kun eivät kumminkaan välttämättä kuntoudu. Fyys. sairauksia sairastavat ovat niin naatteja etteivät jaksa tapella eläkettä itselleen, vaan menevät kiltisti töihin vaikka uhkaisi kuolema."
Tuo käsitys minullekin on tullut, kun olen elämänmenoa seurannut pitkään. Tosin ne kaikkein nuppivikaisimmat ovat työelämässä perseilemässä, eivätkä edes halua sieltä pois. He viihtyvät, ovat usein avainhenkilöitä ja pompottavat raakkeja, jotka voivat vain haaveilla asiallisista työoloista ja palkoista tai ettei töihin meneminen vituttaisi/pelottaisi.
Mielestäni masennus löytyisi monelta pitkään tylsää paskaduunia tehneeltä, mikäli näitä ihmisiä tutkittaisiin. He ovat niin tottuneet harmaaseen toivottomuuteen, että uskovat itsekin olevan vain sen luonteisia. Tylsä työ ja huono kohtelu tappavat sielun, joten esim. työterveydessä eivät hälyt soi, kun nöyrä ja hiljainen paskaduunari hakee kipu- ja unilääkereseptin jaksaakseen mennä takaisin idioottimaiseen työpaikkaansa. Näillä ihmisillä saa olla fyysisiäkin vaivoja ilman, että he saavat edes sairaslomaa tai että heitä tutkittaisiin kunnolla. Työkyvyttömyyseläkkeen mahdollisuudesta ei heidän kohdallaan koskaan puhuta. Korkeintaan heidät potkitaan töistä kortistoon yt-neuvotteluissa. He ovat se porukka, jota ei huomata ja jota ei missään arvosteta.- Anonyymi
Tuo on pitkälti totta mitä kirjoitit. Oma tilanne se että koen että saan hyvin huonosti terveydenhuollosta apua, ihan tavallisissakaan asioissa(jos on jokin tulehdus, joka vaatii antibioottia, tms). Harvoin sairastan kummempia, mutta tuollaisia pikkujuttuja.
Työelämässä koen olevani hyvinkin ammatillisesti yksin, kun teen vuokratyönä omaa työtäni ihan muun alan ihmisten seassa touhuten.
Minua vituttaa joka ikinen työvuoro. Ei, ei siis semi vituta, vaan tuntuu että koko homma on aina kuin samannäköinen vuori, joka nousee aamuisin jyrkkänä eteeni. Ja sitä sitten rämmin vuoron ajan, enkä saa enempää tehoa enkä nopeutta itsestäni irti enää: monta vuotta olen tehnyt, enkä jaksaisi.
Kertakaikkiaan kun tämä korona-aika vielä toi enemmän työhön sitä kiirettä, ja tyrkin tosiaan eteenpäin hymyttömänä, ihan niinkuin jokin kone.
Eräs kohdepaikan työntekijä näkee tila nteeni hyvin, ja jututtaa ajoittain. Olen joskus hätkähtänyt sitä, miten tarkoin hän huomaakin sen, miten mielelläni sanoisin itseni irti.
Oma työnantaja taas ei tunnu millään ymmärtävän. On ilmeisesti sillä tavalla kuurosokea, ettei huomaa että en halua ja jaksa olla ns oman, työyhteisön kanssa oikein tekemisissä.
En tiedä mistä tuo johtuu: koenko olevani jotenkin ulkona, koko työyhteisöstä, vai olenko niin puhki masennuksen tms kanssa, että en vain millään jaksa.
Kaikki muu kiinnostaa enemmän, kuin omaan työhön ja ammattiin liittyvät asiat. En ole vuosiin enää kokenut mitään ahaa- elämyksiä, liki kaikki on koluttu, minkä työssäni voi koluta, useammanlaisten työkohteiden muodossa(myös edellisellä työnantajalla).
Ikää yli 50, muutama vuosi.
Iskias, lonkkakivut. Epikondyliittiä, nivelrikkoa... eli tuki- ja liikuntaelinvaivoja, joiden syynä on todennäköisimmin työ.
Kertokaapas, mitä tekisitte tilanteessani? Irtisanoutuminen veisi karenssin kautta pohjamutaan tulojen suhteen. Töitäkään ei ole täysipäiväisesti välillä.
Olen yrittänyt jotain säästöjä kerryttää, mutta lähes mahdoton tehtävä pitää säästöjen kertymistä yllä, jossain vaiheessa niitä joutuu käyttämään aina vähemmiksi, esimerkiksi kunnon talvikengät, kunnon takki, j ne maksavat.(ei mitään muotijuttuja, vaan ulkona liikkuvan ihmisen tarpeellisia, harrastan retkeilyä, ja käsitöitä, ym mitä pystyn ja ehdin)
Aina liian kaukana se tavoite, että pääsisin kaupunkielämästä eroon- ikäkin jo on vastassa kohta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo on pitkälti totta mitä kirjoitit. Oma tilanne se että koen että saan hyvin huonosti terveydenhuollosta apua, ihan tavallisissakaan asioissa(jos on jokin tulehdus, joka vaatii antibioottia, tms). Harvoin sairastan kummempia, mutta tuollaisia pikkujuttuja.
Työelämässä koen olevani hyvinkin ammatillisesti yksin, kun teen vuokratyönä omaa työtäni ihan muun alan ihmisten seassa touhuten.
Minua vituttaa joka ikinen työvuoro. Ei, ei siis semi vituta, vaan tuntuu että koko homma on aina kuin samannäköinen vuori, joka nousee aamuisin jyrkkänä eteeni. Ja sitä sitten rämmin vuoron ajan, enkä saa enempää tehoa enkä nopeutta itsestäni irti enää: monta vuotta olen tehnyt, enkä jaksaisi.
Kertakaikkiaan kun tämä korona-aika vielä toi enemmän työhön sitä kiirettä, ja tyrkin tosiaan eteenpäin hymyttömänä, ihan niinkuin jokin kone.
Eräs kohdepaikan työntekijä näkee tila nteeni hyvin, ja jututtaa ajoittain. Olen joskus hätkähtänyt sitä, miten tarkoin hän huomaakin sen, miten mielelläni sanoisin itseni irti.
Oma työnantaja taas ei tunnu millään ymmärtävän. On ilmeisesti sillä tavalla kuurosokea, ettei huomaa että en halua ja jaksa olla ns oman, työyhteisön kanssa oikein tekemisissä.
En tiedä mistä tuo johtuu: koenko olevani jotenkin ulkona, koko työyhteisöstä, vai olenko niin puhki masennuksen tms kanssa, että en vain millään jaksa.
Kaikki muu kiinnostaa enemmän, kuin omaan työhön ja ammattiin liittyvät asiat. En ole vuosiin enää kokenut mitään ahaa- elämyksiä, liki kaikki on koluttu, minkä työssäni voi koluta, useammanlaisten työkohteiden muodossa(myös edellisellä työnantajalla).
Ikää yli 50, muutama vuosi.
Iskias, lonkkakivut. Epikondyliittiä, nivelrikkoa... eli tuki- ja liikuntaelinvaivoja, joiden syynä on todennäköisimmin työ.
Kertokaapas, mitä tekisitte tilanteessani? Irtisanoutuminen veisi karenssin kautta pohjamutaan tulojen suhteen. Töitäkään ei ole täysipäiväisesti välillä.
Olen yrittänyt jotain säästöjä kerryttää, mutta lähes mahdoton tehtävä pitää säästöjen kertymistä yllä, jossain vaiheessa niitä joutuu käyttämään aina vähemmiksi, esimerkiksi kunnon talvikengät, kunnon takki, j ne maksavat.(ei mitään muotijuttuja, vaan ulkona liikkuvan ihmisen tarpeellisia, harrastan retkeilyä, ja käsitöitä, ym mitä pystyn ja ehdin)
Aina liian kaukana se tavoite, että pääsisin kaupunkielämästä eroon- ikäkin jo on vastassa kohta.Hyvä, riippumaton lääkäri pitäisi tietenkin löytää, mutta se on tunnetusti vaikeaa. Tuki- ja liikuntaelin vaivat aiheuttavat kipukausia, jolloinka sairasloma on joskus paikallaan, vaikka työpaikkalääkäri ei tätä ääneen myönnäkään.
Jos olet 2/3 osaa kyvytön nykyiseen työhösi, sinut ohjataan koulutukseen, vaikka todellisuus on, että ikäsi vuoksi et tule uutta työtä enää saamaan. Jos et työkyvyttömyyseläkkeelle pääse, onko osatyökyvyttömyyseläke kohdallasi mahdollinen? On totta, että yritykset työn keventämiseen johtavat helposti ongelmiin työnantajan kanssa. Tulot pienenevät jo sitä ennen. Kuitenkin on terveellistä mielessään hahmotella edes oljenkorsia ja sitäkin kautta helpottaa työstä johtuvaa oloa.
- Anonyymi
Juoppohulluus.
- Anonyymi
Paitsi, jos juoppo on esimiesasemassa ja haluaa itse jatkaa palkan nauttimista mahdollisimman pitkään. Julkisella puolella tämäkin onnistuu.
- Anonyymi
Ok, ensin ongelmaiselle voi antaa mahdollisuuden mikäli kännissä, hirveessä krapulassa, tms. töissä ovat, että opettelee olemaan selvänä siellä röissä ja jos ei auta niin helvettiin työpaikoilta sellaset.
- Anonyymi
Minulta onnistui helposti saada 100% työkyvyttömyys paperit. Sairauden johdosta olen 10 cm navan yläpuolelta alespäin kokonaan halvaantunut. Toki joitakin ikäviäkin puolia piisaa mutta kyllä tämä aina työnteon voittaa.
- Anonyymi
Oletko kenties ylen hybridikeskuksessa töissä vai mainosalalla?
- Anonyymi
Pitää olla diagnoosi tai useampia, joiden vuoksi alle puolet työkyvystä on vakuutuslääkäreiden mielestä jäljellä. Vieläpä niin, että henkilön katsotaan olevan kykenemätön paitsi omaan hommaansa, myös muiden teoriassa mahdollisuuksien rajoissa olevien alojen töihin, jotka vaatisivat uudelleenkoulutuksen. Silloin on oikeutettu työkyvyttömyyseläkkeeseen.
Jos satunnaisesti on joku paikka kipeänä, eikä diagnosoituja, työkykyä heikentäviä, kroonisia sairauksia ole, ei ole myöskään minkään asteen työkyvyttömyyttä. Poikkeuksena tähän ovat ne, joilla on suhdeverkostot asioista päättäviin tahoihin ja/tai jotka itse ovat töissä sairauden-/terveydenhuollossa. Viimeksi mainituilla on käytännön tietoa sairauksista, niiden tutkimisesta sekä mitä kukin lekuri potilaspapereihin tapaa kirjoitella. Hyvältä tietopohjalta on helppo lähteä tarkoitushakuisesti hakemaan saikkuja ja b-lausuntoja. Sanotaan muuten jokusen fysioterapeutin päässeen terveenä sairauseläkkeelle .. 🤔.
Jos terve ihminen jostain syystä tahtoo tk-eläkeläiseksi, lienee mielenterveysongelmien feikkaaminen varteenotettava keino. Tällä en vähättele oikeita mt-sairauksia vaan tarkoitan, että yhteiskunnan tahtotila näyttää olevan ulostaa niistä kärsivät pois työelämästä. Vastaavaa poistyöntöä ei ole muiden sairauksien kohdalla. Feikkiprojektin onnistuneeseen läpivientiin tarvitaan varmasti näyttelijänlahjoja sekä täydellinen tietopohja aiheesta. Jälleen alan lääkärit ja hoitajat ovat etulyöntiasemassa. - Anonyymi
Parkinsonintauti, pääsin eläkkeelle.
- Anonyymi
Nuppivian takia pääsee helpoiten tk-eläkkeelle? Tässä voi olla perää, koska yhteiskunta haluaa nuppivikaiset pois niin työmarkkinoilta kuin te-toimistoista ja erilaisilta vastaanotoilta. Jos päässä on vikaa, on kelvoton kaikkeen työhön. Jos käsissä on vikaa, voi tehdä töitä jaloillaan. Jotenkin niin tuntuu logiikka menevän.
Nuppivikojen erityisasema diagnoosien joukossa näkyy sairaslomissakin. Jos työntekijällä on fyysinen vaiva, hän on ollut vaikkapa leikkauksessa, on töihin palattava jo sairausloman aikana. Jos taas diagnoosi on masennus, työntekijä saa pitää sairauslomansa, jonka aikana työnantaja kiireesti kartoittaa mahdollisuuksia hankkiutua eroon masentuneesta. - Anonyymi
Armoa työkyvyttömille!
Käykää kannattamassa kansalaisaloitetta
Lisäys lakiin kansaneläkelaitoksesta 22 § Asiantuntijalääkärinä voi toimia ainoastaan potilasta hoitava Lääkäri
Muutos lähtee meistä jokaisesta - Anonyymi
Kyllä työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee nivelvaivainenkin mutta ei se onnistu jos ei mene lääkäriin ja ala sitä asiaa itse ajamaan eteenpäin. Olin työttömänä ja en kyllä ollut enään työkykyinen omaan ammattiini nivelvaivojen takia niinpä ensin omalääkäriin ja fysiatrille, no ei auttanut ja sain lähetteen ortopedille sitten kuvantamistutkimuksiin joka johti leikkaukseen sen jälkeen kuntoutusta vuosi, kun työkyky ei palautunut niin työkyvyttömyyseläkehakemus, käsittely kesti kaksi viikkoa, eläkepäätös myönteinen. Aikaa meni noin puolitoista vuotta koko ruljanssiin eli ei se mitään hätähousun hommaa ole. Nuppivikaa en ole itselläni huomannut mutta sehän ei nyt vielä todista mitään :)
- Anonyymi
Työkyvyttömyyden todistaminen eläkeyhtiölle vaatii todellakin monia, monia lääkärissä käyntejä ja tutkimuksia. Polku on pitkä. Mikäli osuu PÄTEVÄLLE (kaikki eivät sitä ole ) erikoislääkärille, niin pääsee nopeimmin asioissa eteenpäin.
""Ei se mitään hätähousun hommaa ole". Muistakaa kaikki tämä. - Anonyymi
Eräänlaisen asiantuntijan suusta olen kuullut, että kun tulet nivelongelmien vuoksi työkyvyttömäksi, et käytännössä voi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle ennen kuin olet täyttänyt 60 vuotta - jos silloinkaan. Eläkeyhtiöiden kannalta tämä on upea systeemi.
- Anonyymi
Keskivaikea masennus, joka kroonistunut, ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireinen häiriö… näillä sain työkyvyttömyyseläkkeen oltuani ensin 4 v. kuntoutustuella.
- Anonyymi
Työhullu pääsee eläkkeelle,puhut vain töistä etkä mistään muusta.Kerrot että pitkät päivät ja urakkatyö antaa mielihyvää,ei mikään muu. Jos olet vaikka timpuri niin haluat vain vasaroida yöt päivät,nauloja nauloja,lisää nauloja. Tuossa hommassa pitää olla varovainen ettei joudu koppiin,pokeri ja näytteliän taidoilla pääsee pitkälle. Noin5v pitää jaksaa hölöttää ympäripyöreitä,sitten kolahtaa eläkepäätös postilaatikkoon.
- Anonyymi
Itse pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle kun täytin 52.Hommaa vaikeuti että olen ollut useamman ammatin työssä,Autokorimekaanikkona,linja-autonkuljettajana,lvi-asentajana sekä teknisen myynnin eri tehtävissä ja autopeltikorjaamo yrittäjänä..
Sain sydänoireita vuosia,pitkittynyt stressi,verenpaine korkea,masennusta ja ahdistusta,..nämä useamman kaatuneen avioliiton,lapsen sairastumisen syöpään,usean läheisen kuolemat,talousongelmia ulosottoineen jne...ongelmaan tein töitä usean vuoden kolmessa😹 paikassa ja terveys meni lopullisesti...hoitava lääkäri totesi että "työt on osaltasi tehty"...usean vuoden taistelin eläkkeelle pääsystä ja lopulta tuli myönteinen sairaseläkepäätös...loppui huolet ja elämänlaatu parani,sain perintöä pienen mutta minulle ison summa että sain ostettua pienen rivarihuoneiston itselle sekä vanhan maalaistalon itä-suomesta vapaa ajan asunnoksi,pärjään elääkkeellä loistavasti,kalastan,marjastan sekä touhuan puunikkarointia ja vanhoissa taloissa on remonttia jatkuvasti,rahatilanteen mukaan remontoin....terveys on mennyt mutta muuttunut elämä on parantanut vointia että ei se pahenekkaan ja sitten kun aika on lähteä niin sitten mennään...en enää kuluta yhteiskunnan varoja vaan pärjään eläkkeen turvin,onneksi sitä kertyi kun töissä ollut ja ei työttömyyttä ennen sairastelukierteen alkua,vaikka ei ole iso mutta minulle riittää.Lääkkeetkin on vähentyneet kun syö terveellisemmin( marjat ja kalat) eikä maksa mitään kun poimii ja kalastaa,saunon päivittäin joka sekin on mielenterveydelle ja verenpaineelle hyväksi,vapaa ajan asunnolla on puuta sen verran hyvästi poltettavaksi että ruoanlaitto ja saunominen on ilmaista samoin lämmitys,puiden keruu ja polttopuun teko on terveysliikuntaa ja kun on aikaa niitä tehdä niin ei tule stressiä,koen että tämä on vihdoinkin hyvää elämää minulle... - Anonyymi
Kyllä se on nykyään niin että ei kannatte maksaa eläkemaksuja ynm koska niitä ei takas saa vaikka kuinka oisi työkyvytön. Eli pimeällä työllä ja bisniksillä, sukanvarteen rahaa jemmaan. Ka ko tarvistulee ei tarvi eläkeyhtiöiltä tai kelalta kysellä. Ottaa jemmasta sen minkä on sinne laittanu
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1293537- 851835
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap151611Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541352VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu901194Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1081162- 681069
- 65954
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k80915Oli pakko saada sut suuttumaan
Muuten et olis jättäny rauhaan. Miks miehet häiritsee intiimeil wa viesteillä vaik kieltää niit tekemästä20887