Millainen sairaus työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee

eläke_putkessa

Moikka!

Olis kiva kuulla lyhyesti, millainen sairastelu/sairaus diaknoosit pitää olla jotta olette päässeet työkyvyttömyyseläkkeelle?

Lyhyet ja asialliset vastaukset, kiitos!

ps. itse olen 40v mies. työtön, jonkun verran kaikkea pientä vaivaa...

58

3836

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kirsikka39

      toistuva masennus,psykoosipiirteinen persoonallisuus,ahdistuneisuushäiriö,paniikkihäiriö,rajatilahäiriö.Mulla ei ole kyllä mitään hajua tosta psykoosipiirteisestä persoonallisuudesta ja rajatilahäiriöstä.Eli olen saanut noi diagnoosit mun luonteeni mukaan.Eli kun olen luettelut millainen olen luonteeltani ja mihin omasta mielestäni kykenen esim. työelämässä niin vastaukseni luokitellaan kuuluvan psykoosipiirteiseen persoonnallisuuteen.Rajatilahäriö diagnoosi pohjautuu mielestäni myös ihmisen luonteeseen ja käyttäytymiseen.Netissä sanotaan että alkoholi ja huumeet ovat suuressa osassa rajatilahäiriössä.Itsetuhoisuus on yleistä.Ja näihin voin sanoa etten käytä alkoholia juurikaa,huumeita vihaan yli kaiken ja huumeiden käyttäjiä,tupakka en ole ikinä polttanut tai edes kokeillut.Se että mieliala voi vaihdella ihmisellä ei tarkoita että olisi heti helvetin vakava mielen sairaus.Eli mitä enemmän saa `vääriä` diagnooseja niin on jonkin mahdollisuus päätä työkyvyttömyyseläkkeelle.Mutta se vaatii että työkyky on tutkittu perusteellisest.Tästä ei tullut lyhyttä vastausta mutta näin mun tapauksessa.

      • Kärsivällisyyttä_vaatii

        "Eli mitä enemmän saa `vääriä` diagnooseja niin on jonkin mahdollisuus päätä työkyvyttömyyseläkkeelle.Mutta se vaatii että työkyky on tutkittu perusteellisest.Tästä ei tullut lyhyttä vastausta mutta näin mun tapauksessa."

        Se ei vaadi muuta kuin vuodesta toiseen nuppitohtorilla käyntiä ja tarpeeksi kauan haetaan niillä diagnooseilla sille eläkkeelle jatkoa vaikka vuosi kerrallaan. Kun on vaikka 10vuotta mennyt niin haetaan pysyvää ja yleensä se sieltä tulee, kun ei mikään ole muuttunut. Ehkä jotain pientä kuntoutuksen yritystä siinä välissä pitää kokeilla, mutta jos ei siitäkään mitään tule, niin ei tule.


      • Anonyymi
        Kärsivällisyyttä_vaatii kirjoitti:

        "Eli mitä enemmän saa `vääriä` diagnooseja niin on jonkin mahdollisuus päätä työkyvyttömyyseläkkeelle.Mutta se vaatii että työkyky on tutkittu perusteellisest.Tästä ei tullut lyhyttä vastausta mutta näin mun tapauksessa."

        Se ei vaadi muuta kuin vuodesta toiseen nuppitohtorilla käyntiä ja tarpeeksi kauan haetaan niillä diagnooseilla sille eläkkeelle jatkoa vaikka vuosi kerrallaan. Kun on vaikka 10vuotta mennyt niin haetaan pysyvää ja yleensä se sieltä tulee, kun ei mikään ole muuttunut. Ehkä jotain pientä kuntoutuksen yritystä siinä välissä pitää kokeilla, mutta jos ei siitäkään mitään tule, niin ei tule.

        Helpommallakin eläkkeelle kyllä pääsee.

        Minä irrotin pääni ja pidin sitä kaksi vuotta kainalossani, niin jo uskoivat vakuutusyhtiönkin lääkärit että en ole enää työkykyinen.

        Eivät tosin uskoneet aivan heti. Pitivät minua ensin puoli vuotta vajaatyökykyisenä henkilönä.


    • vomiting

      Vastaan vastaan, että millä sairauksilla EI tunnu pääsevän työkyvyttömyyseläkkeelle sitten millään.
      Aluksi: sydän- ja verisuonisairaudet (infarkti podettu mm. ja vakava keuhkosairaus), tuki- ja liikuntaelinsairaus (nivelet, selkä), hermostovika (toisesta kädestä puuttuu tunto ja toimintakyky), ihosairaus (krooninen allergia, ihohaavaumat), hengityselinsairaus (homealtistus, liuotin- ja kemikaaliyliherkkyys), sisäelimien krooninen tulehdustila ja sellaista...

      ja lopuksi näistä seikoista johtuen
      keskivaikea masennus, väsymysoireyhtymä, paniikki- ja ahdistushäiriö, itsetuhoisuus, lääkeyliherkkyys ja silmien näkökyvyn huonontuminen ja värve, kuuloyliherkkyys.

      • kirsikka39

        Kuulostaa kyllä kummalta etteivät diagnoosit ole riittävät.Itse olin ennen eläkkeelle pääsyä virallisesti työtön,vaikka tuona aikana tuli käytyä kaikenlaisia kuntouttavia toimenpiteitä läpi.Tai siis mua yritettiin kuntouttaa työelämään.Voin omasta kokemuksesta sanoa sillä on musta paljon merkitystä onko lääkäri potilaan/asiakkaan puolella ja on samaa mieltä asiaakkaan halusta päästä eläkkeelle.


      • pitkäuratakana
        kirsikka39 kirjoitti:

        Kuulostaa kyllä kummalta etteivät diagnoosit ole riittävät.Itse olin ennen eläkkeelle pääsyä virallisesti työtön,vaikka tuona aikana tuli käytyä kaikenlaisia kuntouttavia toimenpiteitä läpi.Tai siis mua yritettiin kuntouttaa työelämään.Voin omasta kokemuksesta sanoa sillä on musta paljon merkitystä onko lääkäri potilaan/asiakkaan puolella ja on samaa mieltä asiaakkaan halusta päästä eläkkeelle.

        Kuntoutustuella ollaan ja kai ne yrittää minuakin johonkin työkokeiluun yms paskaan höykkyyttää ajan kulueassa, mutta siihen voi aikaa mennä. Samaa mieltä tuosta lääkärin puolueellisuudesta, mutta hiukan ihmetytti kun uusimman b lausuntoni lopussa oli että paluumotivaatio työelämään hyvä? perkele, ehkä 5%...


      • Jotuhkattu

        työkyvuttömyyseläkkeelle pääsy vaatii pitkää pinnaa,sekä ison ruljanssin läpikäymistä.ensin olet sairaslomalla lain vaatiman ajan,sit olet sairaspäivärahalla vuoden,koko ajan haet lääkäriltä b1-todistuksia,joissa pitää olla pahenevia muutoksia.alkaa kuntoutusjaksot,jotka täytyy aivan kaikki käydä läpi,myös fisikaaliset hoidot,työyhteisöpalaverit,kolmikanta-neuvottelu,työurasuunnittelut,
        työkokeilut.jos tässä vaiheessa ole jo luovuttanut,aikaahan mennyt vasta kolme vuotta,on edessä työkyvyn arviointi kuntoutuslaitoksessa.
        tässä vaiheessa kun ollaan,katsoo joukko asiantuntijoita,kokein sekä haastatteluin oletko missä kunnossa prosentuaalisesti jatkamaan minkäänlaista työtä ja miten paljon,kauan,kevyttä,ym,ym.
        LOPPULAUSUNNON SAADESSASI SIINÄ PITÄÄ LUKEA YLI 60%:a työkyvytön aikaisempaan ammattiin,sekä,KATSOMME KUNTOUTUJAN OLEVAN TYÖKYVYTÖN.
        ja aikaahan kulunut jo nelisen vuotta,hermot riekaleina,ja perse auki.
        No nyt tullaan siihen että laitanpas eläkehakemuksen vireille,jolloin mennään taas sairaspäivärahalle! jipii perkele!
        Sitten vaan kiltisti odotellaan kolme-neljä kuukautta eläkepäätöstä,jossa lukee
        katsomme sinun jaksavan kevennetyssä työssä,apuvälineitä käyttäen vielä hamaan tappiin asti,jos et jaksa,niin voivoi,laitamme adressin edesmenneen asiakkaan surevan puolison uudelle miehelle valittaen hänen heikkoa itsetuntoa,sekä yllättävää sairaudesta johtuvaa poismenoa terv: työeläkelaitos/kela


    • titityykukkuu

      Keskivaikea masennus, muu ahdistuneisuushäiriö, sekamuotoinen persoonallisuushäiriö ja psykoottispiirteinen persoonallisuushäiriö.

      Kuten olen toisaalla kirjoittanut, tuo jälkimmäinen tuli neuropsykiatrilta joka tapasi minut vain kerran ja ilmoitti ettei voi (muka) tutkia Aspergeria (jonka vuoksi sinne olin mennyt), kun on masennus hoitamatta. Ja tuon yhden ainoan tapaamisen perään toinen henkilö teki monisivuisen persoonallisuustestin.

      Lieneekö psykoottisuus keksaistu siitä että kysymykseen "muistuttaako sinusta mikään koskaan ihmisääntä" (tai jotain tällaista) vastasin että juu, talomme hissi kuulostaa siltä kuin ihmiset vaikertaisivat.

      Se meinaan piti vinkuvaa valittavaa ääntä se vanha hissi. Mutta kaippa sitten on liian värikäs mielikuvitus jos joku ulina muistuttaa omassa päässä ihmisääntä.

      Pipipäille annetaan eläke helpommin kuin fyys. tautia sairastaville, koska hullut halutaan työelämästä pois sekoilemasta, eikä heihin aleta tahaa tuhlaamaan kun eivät kumminkaan välttämättä kuntoudu. Fyys. sairauksia sairastavat ovat niin naatteja etteivät jaksa tapella eläkettä itselleen, vaan menevät kiltisti töihin vaikka uhkaisi kuolema.

    • Niinsevainon

      Sitten kun olet työkyvytön.

    • veitsikäteenkaulakatki

      Iske kaula poikki niin päässet eläkkeelle jatkamaan loisimista yhteiskunnan tuella

    • egwrg
    • hetk

      Mulla siis tuo ylläoleva , skitisoidi mielialahäriö aspergerille tyypillisin oirein. Sitten psykologin, neuropsykolgin ja psykiatrin lausunnot ynnä sossun täti kävi antamassa lausunnon kämpästäni- en ole asiakas. Neljän vuoden paperirumban jälkeen meni sairasloma läpi ja sen jälkeen tk-eläke. Nyt olen 51 - vuotias mies. Olen ollut vuodesta 2013 eläkkeellä ja nyt alkaa masennus olla ohitse kun tuo kyykytys loppui.

      • qwerft46

        Monikin paranee näistä mielen häiriöistä eläkkeelle päästyään.


      • nbnbhhg
        qwerft46 kirjoitti:

        Monikin paranee näistä mielen häiriöistä eläkkeelle päästyään.

        Sitä toivon itseltänikin tapahtuvaksi, sillä työyhteisöön en halua enää koskaan..25 vuotta sitä paskaa oli tarpeeksi.


    • rwgtwg

      toistuva masennus , ei psykoosipiirteisyyttä.

    • kuntouttavalla

      No joo, kyllä lääkärit parhaansa tekee ja arvio potilasta. Ei ihan nuoria päästetä helpolla eläkkeelle. Moni voisi olla vaikka osa-aika työkykyinen. Omien voimavarojen mukaan mennään.

      • työ-parasta-terapiaa

        En ymmärrä, miksi kaikki luulevat sen eläkkeen olevan jokin autuus. Kukaan täyspäinen ei vaihda terveyttään alle 700 euron kuukausieläkkeeseen. Siitä eläkepäätöksestä alkaa ikuinen köyhyys ja valittaminen toimeentulosta.


      • veikkaan

        Niinpä, mieluiten sitä olisi jossain työpaikassa, jossa on kiva työyhteisö ja hyvä palkka. Nykyään on vaikeeta saada vakituista työtä, saati mukavaa työyhteisöä. Luulen että sen takia moni eläisi köyhyydessä mieluummin kuin tappelisi toimeentulon kanssa silpputöiden kanssa ja menettäisi mielenterveyden ikävässä ilmapiirissä.


      • ghgjhjyuihjgh
        työ-parasta-terapiaa kirjoitti:

        En ymmärrä, miksi kaikki luulevat sen eläkkeen olevan jokin autuus. Kukaan täyspäinen ei vaihda terveyttään alle 700 euron kuukausieläkkeeseen. Siitä eläkepäätöksestä alkaa ikuinen köyhyys ja valittaminen toimeentulosta.

        Hassua, että monet kuvittelevat työkyvyttömyyseläkkeelle pyrkivien AINA toimivan muista motiiveista kuin siitä, että ovat kyvyttömiä työhön sairautensa takia. Heitäkin varmaan on, mutta kukapa ei mieluummin nauttisi palkkaa kuin pientä eläkettä.

        .


    • nainen52-

      Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. Sairauksina operoitu synnynnäinen sydänvika sekä kulunut selkä, jonka jäykistäminen on harkinnassa.
      Ennemmin tekisin työtä ja kartuttaisin työeläkettä kuin olisin pienimmällä peruseläkkeellä.
      Olin Kelan kuntoutustutkimuksessa ja sieltä lykkäsivät eläkkeelle. Kannattaa hakeutua Kelan kuntoutustutkimukseen, niin saa sitäkautta tarvittavat lääkärintodistukset.

    • arpaonheitettynäin

      Se on arpapeliä.
      Jotkut sairaat ihmiset eivät pääse helpolla, kun taas jotkut teveet jo ekalla hakemisella.
      Se on katsos niin, että eläkeyhtiöiden lääkärit eivät tunne sinua, ei ole koskaan nähneet sinua, ja hoitavan lääkärin lauusnto ei paina mitään, tuskin lukevat sitä.
      Se on ihan sattumaa että sairas pääsee työkyvytömyys eläkkeelle.

      Minä olin eläkeyhtiön mielestä työkykyinen, vaikka kävelin vielä kyynärsauvoilla, hoitava lääkärsi puolsi mutta eläkeyhtiönlääkäri vaan kirjoitti että olen työkykyinen.

      Joten keppien kanssa mentiin töihin 4 kk.

      Arpapeliä että pääsee.

      Jouduin sitten uudelleen sairaslomalle rasitusvamman vuoksi. Olin puolivuotta.

      • Anonyymi

        Voisi kuvitella, että näihin kuvioihin vaikuttavat taustalla erilaiset suhdeverkostot.

        Työnantaja X:n johtajisto ja työeläkeyhtiö Ö:n pomot saattavat kuulua samaan klubiin. He vuorovaikuttavat toisiinsa siten, että työeläkeyhtiö myötäilee työnantaja X:n toiveita, joiden mukaan yhtään korkeampia työeläkemaksuja ei kaivata. Sellaisiahan työkyvyttömyyseläkkeet aiheuttaisivat. Muut vaihtoehdot ovat työnantajalle joko ilmaisia tai halvempia. Tällöin työntekijän tai tk-eläkkeen hakijan tilanne on sivuseikka.

        Joskus työterveyslääkärin ja asiakkaan esimiehen suhde on niin luottamuksellinen, että kaikesta voidaan sopia. Potilastietojen kertominen ja aivan kaikki järjestyy työnantajapuolen toiveiden mukaan. Kerran olen todistanut tilannetta, jossa uusi pomo halusi eroon hieman vanhemmasta rouvasta, joka halusi jäädä eläkkeelle. Rouva jäi sairaslomalle, jonka alettua johto alkoi heti puhua rouvan jäävän eläkkeelle. Työterveyslääkäri ilmeisesti lupasi kirjoittaa lausunnot sellaisiksi, ettei tk-eläkehakemus menisi sukkana läpi. Niin myös kävi.

        Tk-eläkepäätöksiin vaikuttavat muutkin asiat kuin hakijan vammat ja sairaudet.


    • pläääääh

      Miksi ihmiset jaksaa valittaa? Ettekö osaa arvostaa elämän pieniä asioita?

      Olin 22vuotias kun jouduin vakavaan tapaturmaan. Nyt 3kymppisenä paloin loppuun työelämässä, olin eläkeyhtiön työkokeilun ja hain pysyvän osatyökyvyttömyyseläkkeen, taustalla siis tämä monen vuoden takainen tapaturma. Sain samantien puoltavat päätökset joka hakemukseen. Eläke 850e/kk ja ansiotuloraja 1700e/kk.

      Kyllä se oma asennekkin vaikuttaa todella paljon, miten eläkeyhtiön työntekijät ja lääkärit sinut näkevät. Ihmisiä nekin on. Jos katkeroituneena ryvet itsesäälissä ilman minkäänlaista tahdonvoimaa niin ei mikään ihme ettei asiat suju.

    • syöpäläinen16vuotta

      Krooninen syöpä. Eka kerralla eläkkeelle 40-kymppisenä. Olisin mieluummin terve ja töissä. Tai jos edes sairastasin jotakin ei näin vakavaa.. :(

      • dfgfghdfghj

        Minulla on krooninen syöpä. Ongelmani nyt on se, miten hakisin sairaslomaa ilman, että työkkäri määrää maksamaan takaisin työmarkkinatukeni. Koska eihän 'työnhakijana voi olla sairaana'. Olen ollut suurinpiirtein energitön zombie useita kuukausia. Sitä vain koko ajan kuvittelee, että se menee ohi. Kun lopulta oivaltaa, että oireilu ehkä johtuukin vuosia piilevänä olleesta, 'parantumattomasta' syövästä (joihin en periaatteesta usko, mutta...), miten pyytäisin lääkäriä kirjoittamaan todistuksen? Jos en kerro olleeni työkyvytön kuukausia, ottaako hän tämänhetkisen oloni vakavasti? Jos kerron olleeni jo kauan sairas, kirjoittaako hän niin todistukseen, jolloin työkkäri hyökkäisi päälle? Vaikka olen kyllä koko ajan ollut täysin kykenevä ottamaan vastaan ne työpaikat, joita minulle avoinna on. Varmaan ymmärrätte, mitä tarkoitan, tässä työttömyystilanteessa.

        Sairaseläke tuntuu vielä unelmalta. Paras vaihtoehtohan se kyllä olisi, jos tämä syöpä tosiaan ei tästä parane.


      • tritolonen
        dfgfghdfghj kirjoitti:

        Minulla on krooninen syöpä. Ongelmani nyt on se, miten hakisin sairaslomaa ilman, että työkkäri määrää maksamaan takaisin työmarkkinatukeni. Koska eihän 'työnhakijana voi olla sairaana'. Olen ollut suurinpiirtein energitön zombie useita kuukausia. Sitä vain koko ajan kuvittelee, että se menee ohi. Kun lopulta oivaltaa, että oireilu ehkä johtuukin vuosia piilevänä olleesta, 'parantumattomasta' syövästä (joihin en periaatteesta usko, mutta...), miten pyytäisin lääkäriä kirjoittamaan todistuksen? Jos en kerro olleeni työkyvytön kuukausia, ottaako hän tämänhetkisen oloni vakavasti? Jos kerron olleeni jo kauan sairas, kirjoittaako hän niin todistukseen, jolloin työkkäri hyökkäisi päälle? Vaikka olen kyllä koko ajan ollut täysin kykenevä ottamaan vastaan ne työpaikat, joita minulle avoinna on. Varmaan ymmärrätte, mitä tarkoitan, tässä työttömyystilanteessa.

        Sairaseläke tuntuu vielä unelmalta. Paras vaihtoehtohan se kyllä olisi, jos tämä syöpä tosiaan ei tästä parane.

        Työnhakijana voi olla sairaana, että sikäli.


      • syöpäläinenvuotta
        dfgfghdfghj kirjoitti:

        Minulla on krooninen syöpä. Ongelmani nyt on se, miten hakisin sairaslomaa ilman, että työkkäri määrää maksamaan takaisin työmarkkinatukeni. Koska eihän 'työnhakijana voi olla sairaana'. Olen ollut suurinpiirtein energitön zombie useita kuukausia. Sitä vain koko ajan kuvittelee, että se menee ohi. Kun lopulta oivaltaa, että oireilu ehkä johtuukin vuosia piilevänä olleesta, 'parantumattomasta' syövästä (joihin en periaatteesta usko, mutta...), miten pyytäisin lääkäriä kirjoittamaan todistuksen? Jos en kerro olleeni työkyvytön kuukausia, ottaako hän tämänhetkisen oloni vakavasti? Jos kerron olleeni jo kauan sairas, kirjoittaako hän niin todistukseen, jolloin työkkäri hyökkäisi päälle? Vaikka olen kyllä koko ajan ollut täysin kykenevä ottamaan vastaan ne työpaikat, joita minulle avoinna on. Varmaan ymmärrätte, mitä tarkoitan, tässä työttömyystilanteessa.

        Sairaseläke tuntuu vielä unelmalta. Paras vaihtoehtohan se kyllä olisi, jos tämä syöpä tosiaan ei tästä parane.

        En oikein ymmärrä pointtiasi. Ensinnäkin syöpä joko on krooninen parantumaton tai sitten ei ole. Lääkäri kyllä kertoo sinun tarkan diagnoosisi. Jos sinulla on nyt vasta eka kerta menossa syövän suhteen (siis ei ole uusiutunut..) niin ymmärtääkseni se lähes aina katsotaan "parantuneeksi" hoitojen jälkeen eli olet työkykyinen ja pystyt palaamaan yhteiskuntaan. Tilanne muuttuu sillä hetkellä kun syöpä uusiutuu ja tällöin siitä tulee krooninen sairaus eli sitä ei enää katsota saavan parantumaan. Minun ei ole tarvinnut tapella työkkäreiden kanssa joten en ymmärrä mitä haet kysymyksilläsi...


    • iiikääväääää

      Hävetkää te jotka kirjoitatte mukamas tosissanne ja kirjoitatte joidenkin piikkiin hakeutuvanna työkyvyttömyyseläkkeelle esim. masennuksesta. Kirjoitatte niinkuin se olisi faktaa, vaikka siinä ei ole totuuden häivääkään. Teidän päässänne on käsitys, että jotkut tekevät sitä ja esittävät, mutta takaan että täytyy olla vaikea masennus oikeesti jotta eläke myönnetään.
      Ihmiset puhuu kaikenlaista kun eivät tiedä mitenvaikea sairaus on henkilölle itselleen ja läheisilleen. Masennus altistaa ihmisiä itsemurhiin ja on todella surullinen sairaus.
      Ei kannata kirjoitella muiden puolesta ja oman virheellisen kuvitelman vuoksi, jos ei tiedä mistä oikeasti on kyse.

    • vittumitäpasgoo

      Varsinkin nämä "näyttelemällä" masentunutta. Siitä vaan yrittämään, veikkaan että jos onnistuu niin Hollywood Oscareineen odottaa myös..

      Pitäsikö näytellä että jalat on poikki? Ei ne huomaa.

      • einetosiaanhuomaa

        no joku oli ainakin huijannut kelaa kaksi vuotta näyttelemällä masennusta, siitä oli lehdessäkin juttua, monia muitakin mielisairauksia voi näytellä.

        Tiedän myös erään tapauksen joka teeskenteli selkäkipuja useamman vuoden, tosin lopulta jäi siitä kiinni kun joutui valtion lääkäreiden tutkimuksiin


      • lisensiaattttti
        einetosiaanhuomaa kirjoitti:

        no joku oli ainakin huijannut kelaa kaksi vuotta näyttelemällä masennusta, siitä oli lehdessäkin juttua, monia muitakin mielisairauksia voi näytellä.

        Tiedän myös erään tapauksen joka teeskenteli selkäkipuja useamman vuoden, tosin lopulta jäi siitä kiinni kun joutui valtion lääkäreiden tutkimuksiin

        Riippuu ihan myös kenelle näyttelee, mutta jos vastapäätä istuu esim psykiatri, kenellä 1970 luvulta lähtien kokemusta mielenterveyspotilaista niin noin kymmenen minuuttia ja hän vetää johtopäätökset masennuksen tilasta. Voi toki muutama näyttelijäkin olla mukana, mutta 99% oikeat oireet potilailla


    • nähnytt

      Päinvastoin ihminen pyrkii yleensä salaamaan pitkään masennuksensa. Silloin tilanne on jo vakava kun siihen on hakemassa apua.
      Masentunut on usein melkein toimintakyvytön, eikä kykene hakeutumaan lääkäriin, hänellä on aloitteenkyvyn puutetta ja kaikki on harmaata ja ikävää ympärillä.
      Ihan turha on väittää jonkun näyttelevän masentunutta.
      Toinen asia on sitten taas se että jos ihminen kärsii voimakkaasta kivusta, takana on taloushuolia, työttömyyttä, sairautta, eroja ja menetyksiä, jotka altistavat lisäksi vaikealle masennukselle.

      • kaikki.on.suhteellista

        Mutta on tuo masennus vaan niin outo, länsimaalaisten hyvinvointivaltioiden sairaus.

        Kaverini oli puoli vuotta Ugandassa töissä ja kertoi, ettei paikallinen väestö edes tiennyt mitä masennus tarkoittaa. He jaksoivat hymyillä ja olla positiivisia, vaikka olosuhteet olivat joskus todella rankkoja.

        Ja länsimaalaiset kehtaa valittaa masennuksesta ja kuinka elämä on niin synkkää ja paskaa. Meillä länsimaalaisilla on vaan liikaa aikaa miettiä asioita, ja kaikki tuodaan melkein valmiiksi nenän eteen. Eli meillä on liian helppoa. Eihän ennenvanhaan ollut aikaa lojua sohvan pohjalla ja miettiä ikäviä, kun piti tehdä kunnon duunia että sai tuvan lämpimäksi ja ruokaa nenän alle.


      • kjkjkjh
        kaikki.on.suhteellista kirjoitti:

        Mutta on tuo masennus vaan niin outo, länsimaalaisten hyvinvointivaltioiden sairaus.

        Kaverini oli puoli vuotta Ugandassa töissä ja kertoi, ettei paikallinen väestö edes tiennyt mitä masennus tarkoittaa. He jaksoivat hymyillä ja olla positiivisia, vaikka olosuhteet olivat joskus todella rankkoja.

        Ja länsimaalaiset kehtaa valittaa masennuksesta ja kuinka elämä on niin synkkää ja paskaa. Meillä länsimaalaisilla on vaan liikaa aikaa miettiä asioita, ja kaikki tuodaan melkein valmiiksi nenän eteen. Eli meillä on liian helppoa. Eihän ennenvanhaan ollut aikaa lojua sohvan pohjalla ja miettiä ikäviä, kun piti tehdä kunnon duunia että sai tuvan lämpimäksi ja ruokaa nenän alle.

        just, vedetäänhän nyt vielä uganda korttikin tähän:) Onko ugandassa muuten 8kk pilkkopimeää vuodesta? Kehtaahan länsimaalainen valittaa syövästä tai halvaantumisestakin. Miksi ei masennuksesta? mielen sairaus on ihan samalla tavalla sairaus noiden muidenkin tavoin, miksi tästä tehdään jotain salaamyhkäistä salaliittoteoriaa. itse vaihtaisin tämän sairauden milloin vain pois siihen aikaan kun vuositulot yli 60 tonnia ja elämä hymyili, mutta ei vaan onnistu toistaiseksi. Asioista kannattaa ottaa selvää ja ehkä kokeakin jotain konkreettisesti, muuten tekee itsestään pellen.


      • kaikki.on.suhteellista

        Olin teini-ikäisenä vuoden verran sairaalahoidossa vaikean masennuksen takia. Lääkärit uhkasivat "sitten sinun pitää syödä näitä masislääkkeitä loppuelämäsi".
        Noh lopetin lääkkeet parikymppisenä enkä ole päivääkään katunut päätöstä. Samalla myös tajusin miten omalla suhtautumisella voi vaikuttaa asioihin. Lääkärit yrittivät tehdä minusta masentuneen ja sairaan loppuelämäksi, mutta toisin kävi.

        Pari vuotta sitten aloitin terapian jotta saan käsiteltyä kaiken elämässä tapahtuneen. Noin parin kuukauden hoitosuhteen jälkeen terapeutti sanoi "olet masentunut". WTF??? Terapia loppui omalta osaltani siihen. Näköjään ihmisen elämässä ei saa tapahtua mitään itsestä riippumattomia vastoinkäymisiä ilman, että ollaan heti lyömässä MASENTUNUT-leimaa otsaan.

        Joten on tässä jotain konkreettistakin koettu.

        Joo ehkä Afrikassa paistaa vuoden ympäri aurinko. Mut on se silti kehitysmaa ja kuolema on sielä arkipäivää. Toisin kuin täällä hyvinvointivaltiossa.


      • jajaaj
        kaikki.on.suhteellista kirjoitti:

        Olin teini-ikäisenä vuoden verran sairaalahoidossa vaikean masennuksen takia. Lääkärit uhkasivat "sitten sinun pitää syödä näitä masislääkkeitä loppuelämäsi".
        Noh lopetin lääkkeet parikymppisenä enkä ole päivääkään katunut päätöstä. Samalla myös tajusin miten omalla suhtautumisella voi vaikuttaa asioihin. Lääkärit yrittivät tehdä minusta masentuneen ja sairaan loppuelämäksi, mutta toisin kävi.

        Pari vuotta sitten aloitin terapian jotta saan käsiteltyä kaiken elämässä tapahtuneen. Noin parin kuukauden hoitosuhteen jälkeen terapeutti sanoi "olet masentunut". WTF??? Terapia loppui omalta osaltani siihen. Näköjään ihmisen elämässä ei saa tapahtua mitään itsestä riippumattomia vastoinkäymisiä ilman, että ollaan heti lyömässä MASENTUNUT-leimaa otsaan.

        Joten on tässä jotain konkreettistakin koettu.

        Joo ehkä Afrikassa paistaa vuoden ympäri aurinko. Mut on se silti kehitysmaa ja kuolema on sielä arkipäivää. Toisin kuin täällä hyvinvointivaltiossa.

        Ehkä ensimmäinen ihminen terapeuttien historiassa millä masennus ilmenee terapiassa vasta. Itse olen masennuksen takia terapiassa kolmatta vuotta ja masennus parantunut ehkä 10%.


      • kaikki.on.suhteellista

        En kyllä tunne itseäni masentuneeksi. Lähimmäiseni ja ystäväni sanovat etten vaikuta masentuneelta. Ne lääkäreiden kyselylomake-masennustestit näyttävät kaikki negatiivista.

        Että kyllä mä vähän ihmettelen tätä nykyhyvinvointi yhteiskuntaa ja masentuneiden ihmisten määrää.


      • Anonyymi
        kaikki.on.suhteellista kirjoitti:

        Olin teini-ikäisenä vuoden verran sairaalahoidossa vaikean masennuksen takia. Lääkärit uhkasivat "sitten sinun pitää syödä näitä masislääkkeitä loppuelämäsi".
        Noh lopetin lääkkeet parikymppisenä enkä ole päivääkään katunut päätöstä. Samalla myös tajusin miten omalla suhtautumisella voi vaikuttaa asioihin. Lääkärit yrittivät tehdä minusta masentuneen ja sairaan loppuelämäksi, mutta toisin kävi.

        Pari vuotta sitten aloitin terapian jotta saan käsiteltyä kaiken elämässä tapahtuneen. Noin parin kuukauden hoitosuhteen jälkeen terapeutti sanoi "olet masentunut". WTF??? Terapia loppui omalta osaltani siihen. Näköjään ihmisen elämässä ei saa tapahtua mitään itsestä riippumattomia vastoinkäymisiä ilman, että ollaan heti lyömässä MASENTUNUT-leimaa otsaan.

        Joten on tässä jotain konkreettistakin koettu.

        Joo ehkä Afrikassa paistaa vuoden ympäri aurinko. Mut on se silti kehitysmaa ja kuolema on sielä arkipäivää. Toisin kuin täällä hyvinvointivaltiossa.

        Niin se näyttää olevan, että lääkärit pyrkivät tekemään joistakin sairaita syöttämällä tiettyjä lääkkeitä. Toisten oireita, sairautta taas ei suostuta edes tutkimaan. Melkoista arpapeliä tuokin tieteenala.


    • Hävetkää

      Älkää yleistäkö ja syyllistäkö masentunutta ihmistä. Oletko huomioinut että masennus on seuraus eikä syy. Se johtuu jostain ehkä kovista kivuista, tuskasta kun työ on mennyt alta, pelosta, vaikeista ihmisuhteista, ylikuormittumisesta, voimat ei vaan riitä, riittämättömyyden tunteesta, epäonnistumisesta, menetyksestä, sitä kun ei pysty työhön, ei pärjää omillaan jne.
      Lukemattomia asioita joista masennus lähtee, ja kun vastoinkäymiset toistuu niin ollaan vaarassa sairastua masennukseen.
      Nämä ihmiset ovat usein hyvin tunnollisia ja haavoittuvia, sekä herkkiä ja kilttejä.

      • pöörnoutti

        juuri tuo yllä oleva kommentti et lääkärit heittää masennus-diagnooseja joka toiselle ja tekee näin ihmisiä sairaaksi. jotku voi ajatella et nyt kun mä oon sitten masentunut niin saan tuntea näin ja näin, ei minun tarvii olla niin energinen yms. ymmärrätkö mitä ajan takaa? jotku nielee ne diagnoosit liian helposti.


      • Hävetkää
        pöörnoutti kirjoitti:

        juuri tuo yllä oleva kommentti et lääkärit heittää masennus-diagnooseja joka toiselle ja tekee näin ihmisiä sairaaksi. jotku voi ajatella et nyt kun mä oon sitten masentunut niin saan tuntea näin ja näin, ei minun tarvii olla niin energinen yms. ymmärrätkö mitä ajan takaa? jotku nielee ne diagnoosit liian helposti.

        Tarkoitin taas itse sitä ettei puhu lääkärille masennuksestaan, eikä välttämättä edes läheisilleen. Pitää masennuksen ja ahdistuksen piilossa kaikilta. Näistä tapauksista toiset päätyvät itsemurhiin, jotkut irtisanoutuu töistä vaikka oikeasti kuuluisi sairauslomalle ja hoitoon. Muutama alkaa juomaan ja monilla menee elämä sekaisin, tulee ihmissuhde ongelmia ja ehkä muuttuu jopa luuseriksi,vaikka tarvitsisi psykoterapiaa jne.
        Toiset toimivat viisaammin ja ymmärtävät hakea apua sairaslomaa. Joskus masennus on päässyt liian pitkälle ja ahdistus jäänyt päälle, itsetunto kärsinyt, ja aloituskyky mennyt, niin kroonistuessaan saattaa tilanne johtaa työkyvyttömyyseläkkeelle.


      • MasentunutLuuseri

        No minulla ei koskaan ole todettu masennusta, mutta en myöskään siitä ole lääkäreille mitään puhunut, siis kaikista ongelmistani mitä mielessä vaan onkaan. Ajattelen nyt tuosta sinun kirjoituksestasi että minulla varmaan on jäänyt tää masis päälle, olen täysin aloitekyvytön, en jaksa tai huvita mikään enää, ärsyttää lähes kaikki ihmiset tuolla ulkona ja kaupoissa, vihaan jopa monia heistä ja heidän teennäisyyttään, vituttaa kun niillä on töitä ja rahaa yms Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi ja itsetuntoni on nollissa, ei minusta ole mihinkään, kunhan olen vaan, huomaan ettei kukaan edes pidä minusta, saan tylyjä katseita, huonoa palvelua yms yms Tunnen etten ole heille mitään, tunnen että olen luuseri, köyhä, työtön ja täysin turha ihminen.


    • eieläkkeelle

      Taitaa tänä päivänä ainoa mahdollisuus päästä eläkkeelle olla se, että päässä viiraa enempi tai vähempi. Tietty jos saat parantumattoman syövönkin, voit ehkä saada nauttia eläkepäivistä hyvin lyhen ajan ennen kuin heität henkesi.

    • ikävänäin

      Tunnen monia tapauksia, jossa sairas ehtii kuolla, ennen kuin hänelle eläke myönnettiin.
      Toisilta jopa sairauslomat oli evätty. Toimintakyvyttömyys johtaa usein myös masennukseen, kun on luovuttava monista tärkeistä toimista ja harrastuksista. Ei ole helppoa jäädä toisten armoille. Ja silti olisit muka työkykyinen vaikket pystyisi edes hoitamaan omia asioitasi.

    • ghhhjjhg

      On paljon ihmisiä jotka kieltää itseltään masennuksen, vaikka masennus on kiistaton. On ongelmallista kun masentunut ei usko diagnoosiin ja ei syö lääkkeitään. Lääkäri määrää sairaslomalle ja pomo ei voi päästää töihin. Tälläinen on vaikeaa työyhteisölle, omaisille ja masentuneelle itselleen. Masentunut kuvittelee olevansa tällöin ajojahdin uhri ja hän ei luota muihin.

      • Anonyymi

        Masennus on aivan erityinen diagnoosi. Mielestäni masennukseen on aina jokin syy. Kukaan ei masennu siksi, että aivokemia omia aikojaan, noin vain menisi sekaisin. Lääketeollisuus on kuitenkin onnistunut hienosti markkinoimaan tällaisen selityksen.

        Vieläkin erikoisemmaksi masennusdiagnoosin tekee, jos henkilö kertoo oireidensa johtuvan työoloista, paskaduunista tai huonota johtamisesta, jne. Tuolloin hän ei enää olekaan masentunut, vaan työuupunut, jolloin ei ole oikeutettu sairaslomakorvauksiin tai mihinkään. Paljon ratkaisee siis, miten ihminen tuntemuksensa ja oireensa sattuu sanoittamaan. Ehdottomasti jokaisen työoloista pahoinvoivan olisi puhuttava asiat siten, kuin hänen oireistonsa olisi täysi arvoitus. Jos epäsäännöllinen vuorotyö vie kaikki voimat, aiheuttaa kroonisen unettomuuden eli sairastuttaa totaalisesti, ei saa sanoa ääneen mistä sekava olo johtuu. On parempi antaa ansiantuntijan todeta masennus.


    • Anonyymi

      Paranoidinen skitsofrenia

    • Anonyymi

      titityykukkuu kirjoitti: "Pipipäille annetaan eläke helpommin kuin fyys. tautia sairastaville, koska hullut halutaan työelämästä pois sekoilemasta, eikä heihin aleta tahaa tuhlaamaan kun eivät kumminkaan välttämättä kuntoudu. Fyys. sairauksia sairastavat ovat niin naatteja etteivät jaksa tapella eläkettä itselleen, vaan menevät kiltisti töihin vaikka uhkaisi kuolema."

      Tuo käsitys minullekin on tullut, kun olen elämänmenoa seurannut pitkään. Tosin ne kaikkein nuppivikaisimmat ovat työelämässä perseilemässä, eivätkä edes halua sieltä pois. He viihtyvät, ovat usein avainhenkilöitä ja pompottavat raakkeja, jotka voivat vain haaveilla asiallisista työoloista ja palkoista tai ettei töihin meneminen vituttaisi/pelottaisi.

      Mielestäni masennus löytyisi monelta pitkään tylsää paskaduunia tehneeltä, mikäli näitä ihmisiä tutkittaisiin. He ovat niin tottuneet harmaaseen toivottomuuteen, että uskovat itsekin olevan vain sen luonteisia. Tylsä työ ja huono kohtelu tappavat sielun, joten esim. työterveydessä eivät hälyt soi, kun nöyrä ja hiljainen paskaduunari hakee kipu- ja unilääkereseptin jaksaakseen mennä takaisin idioottimaiseen työpaikkaansa. Näillä ihmisillä saa olla fyysisiäkin vaivoja ilman, että he saavat edes sairaslomaa tai että heitä tutkittaisiin kunnolla. Työkyvyttömyyseläkkeen mahdollisuudesta ei heidän kohdallaan koskaan puhuta. Korkeintaan heidät potkitaan töistä kortistoon yt-neuvotteluissa. He ovat se porukka, jota ei huomata ja jota ei missään arvosteta.

      • Anonyymi

        Tuo on pitkälti totta mitä kirjoitit. Oma tilanne se että koen että saan hyvin huonosti terveydenhuollosta apua, ihan tavallisissakaan asioissa(jos on jokin tulehdus, joka vaatii antibioottia, tms). Harvoin sairastan kummempia, mutta tuollaisia pikkujuttuja.
        Työelämässä koen olevani hyvinkin ammatillisesti yksin, kun teen vuokratyönä omaa työtäni ihan muun alan ihmisten seassa touhuten.
        Minua vituttaa joka ikinen työvuoro. Ei, ei siis semi vituta, vaan tuntuu että koko homma on aina kuin samannäköinen vuori, joka nousee aamuisin jyrkkänä eteeni. Ja sitä sitten rämmin vuoron ajan, enkä saa enempää tehoa enkä nopeutta itsestäni irti enää: monta vuotta olen tehnyt, enkä jaksaisi.
        Kertakaikkiaan kun tämä korona-aika vielä toi enemmän työhön sitä kiirettä, ja tyrkin tosiaan eteenpäin hymyttömänä, ihan niinkuin jokin kone.
        Eräs kohdepaikan työntekijä näkee tila nteeni hyvin, ja jututtaa ajoittain. Olen joskus hätkähtänyt sitä, miten tarkoin hän huomaakin sen, miten mielelläni sanoisin itseni irti.
        Oma työnantaja taas ei tunnu millään ymmärtävän. On ilmeisesti sillä tavalla kuurosokea, ettei huomaa että en halua ja jaksa olla ns oman, työyhteisön kanssa oikein tekemisissä.
        En tiedä mistä tuo johtuu: koenko olevani jotenkin ulkona, koko työyhteisöstä, vai olenko niin puhki masennuksen tms kanssa, että en vain millään jaksa.
        Kaikki muu kiinnostaa enemmän, kuin omaan työhön ja ammattiin liittyvät asiat. En ole vuosiin enää kokenut mitään ahaa- elämyksiä, liki kaikki on koluttu, minkä työssäni voi koluta, useammanlaisten työkohteiden muodossa(myös edellisellä työnantajalla).
        Ikää yli 50, muutama vuosi.
        Iskias, lonkkakivut. Epikondyliittiä, nivelrikkoa... eli tuki- ja liikuntaelinvaivoja, joiden syynä on todennäköisimmin työ.
        Kertokaapas, mitä tekisitte tilanteessani? Irtisanoutuminen veisi karenssin kautta pohjamutaan tulojen suhteen. Töitäkään ei ole täysipäiväisesti välillä.
        Olen yrittänyt jotain säästöjä kerryttää, mutta lähes mahdoton tehtävä pitää säästöjen kertymistä yllä, jossain vaiheessa niitä joutuu käyttämään aina vähemmiksi, esimerkiksi kunnon talvikengät, kunnon takki, j ne maksavat.(ei mitään muotijuttuja, vaan ulkona liikkuvan ihmisen tarpeellisia, harrastan retkeilyä, ja käsitöitä, ym mitä pystyn ja ehdin)
        Aina liian kaukana se tavoite, että pääsisin kaupunkielämästä eroon- ikäkin jo on vastassa kohta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on pitkälti totta mitä kirjoitit. Oma tilanne se että koen että saan hyvin huonosti terveydenhuollosta apua, ihan tavallisissakaan asioissa(jos on jokin tulehdus, joka vaatii antibioottia, tms). Harvoin sairastan kummempia, mutta tuollaisia pikkujuttuja.
        Työelämässä koen olevani hyvinkin ammatillisesti yksin, kun teen vuokratyönä omaa työtäni ihan muun alan ihmisten seassa touhuten.
        Minua vituttaa joka ikinen työvuoro. Ei, ei siis semi vituta, vaan tuntuu että koko homma on aina kuin samannäköinen vuori, joka nousee aamuisin jyrkkänä eteeni. Ja sitä sitten rämmin vuoron ajan, enkä saa enempää tehoa enkä nopeutta itsestäni irti enää: monta vuotta olen tehnyt, enkä jaksaisi.
        Kertakaikkiaan kun tämä korona-aika vielä toi enemmän työhön sitä kiirettä, ja tyrkin tosiaan eteenpäin hymyttömänä, ihan niinkuin jokin kone.
        Eräs kohdepaikan työntekijä näkee tila nteeni hyvin, ja jututtaa ajoittain. Olen joskus hätkähtänyt sitä, miten tarkoin hän huomaakin sen, miten mielelläni sanoisin itseni irti.
        Oma työnantaja taas ei tunnu millään ymmärtävän. On ilmeisesti sillä tavalla kuurosokea, ettei huomaa että en halua ja jaksa olla ns oman, työyhteisön kanssa oikein tekemisissä.
        En tiedä mistä tuo johtuu: koenko olevani jotenkin ulkona, koko työyhteisöstä, vai olenko niin puhki masennuksen tms kanssa, että en vain millään jaksa.
        Kaikki muu kiinnostaa enemmän, kuin omaan työhön ja ammattiin liittyvät asiat. En ole vuosiin enää kokenut mitään ahaa- elämyksiä, liki kaikki on koluttu, minkä työssäni voi koluta, useammanlaisten työkohteiden muodossa(myös edellisellä työnantajalla).
        Ikää yli 50, muutama vuosi.
        Iskias, lonkkakivut. Epikondyliittiä, nivelrikkoa... eli tuki- ja liikuntaelinvaivoja, joiden syynä on todennäköisimmin työ.
        Kertokaapas, mitä tekisitte tilanteessani? Irtisanoutuminen veisi karenssin kautta pohjamutaan tulojen suhteen. Töitäkään ei ole täysipäiväisesti välillä.
        Olen yrittänyt jotain säästöjä kerryttää, mutta lähes mahdoton tehtävä pitää säästöjen kertymistä yllä, jossain vaiheessa niitä joutuu käyttämään aina vähemmiksi, esimerkiksi kunnon talvikengät, kunnon takki, j ne maksavat.(ei mitään muotijuttuja, vaan ulkona liikkuvan ihmisen tarpeellisia, harrastan retkeilyä, ja käsitöitä, ym mitä pystyn ja ehdin)
        Aina liian kaukana se tavoite, että pääsisin kaupunkielämästä eroon- ikäkin jo on vastassa kohta.

        Hyvä, riippumaton lääkäri pitäisi tietenkin löytää, mutta se on tunnetusti vaikeaa. Tuki- ja liikuntaelin vaivat aiheuttavat kipukausia, jolloinka sairasloma on joskus paikallaan, vaikka työpaikkalääkäri ei tätä ääneen myönnäkään.

        Jos olet 2/3 osaa kyvytön nykyiseen työhösi, sinut ohjataan koulutukseen, vaikka todellisuus on, että ikäsi vuoksi et tule uutta työtä enää saamaan. Jos et työkyvyttömyyseläkkeelle pääse, onko osatyökyvyttömyyseläke kohdallasi mahdollinen? On totta, että yritykset työn keventämiseen johtavat helposti ongelmiin työnantajan kanssa. Tulot pienenevät jo sitä ennen. Kuitenkin on terveellistä mielessään hahmotella edes oljenkorsia ja sitäkin kautta helpottaa työstä johtuvaa oloa.


    • Anonyymi

      Juoppohulluus.

      • Anonyymi

        Paitsi, jos juoppo on esimiesasemassa ja haluaa itse jatkaa palkan nauttimista mahdollisimman pitkään. Julkisella puolella tämäkin onnistuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

        Ok, ensin ongelmaiselle voi antaa mahdollisuuden mikäli kännissä, hirveessä krapulassa, tms. töissä ovat, että opettelee olemaan selvänä siellä röissä ja jos ei auta niin helvettiin työpaikoilta sellaset.


    • Anonyymi

      Minulta onnistui helposti saada 100% työkyvyttömyys paperit. Sairauden johdosta olen 10 cm navan yläpuolelta alespäin kokonaan halvaantunut. Toki joitakin ikäviäkin puolia piisaa mutta kyllä tämä aina työnteon voittaa.

    • Anonyymi

      Oletko kenties ylen hybridikeskuksessa töissä vai mainosalalla?

    • Anonyymi

      Pitää olla diagnoosi tai useampia, joiden vuoksi alle puolet työkyvystä on vakuutuslääkäreiden mielestä jäljellä. Vieläpä niin, että henkilön katsotaan olevan kykenemätön paitsi omaan hommaansa, myös muiden teoriassa mahdollisuuksien rajoissa olevien alojen töihin, jotka vaatisivat uudelleenkoulutuksen. Silloin on oikeutettu työkyvyttömyyseläkkeeseen.

      Jos satunnaisesti on joku paikka kipeänä, eikä diagnosoituja, työkykyä heikentäviä, kroonisia sairauksia ole, ei ole myöskään minkään asteen työkyvyttömyyttä. Poikkeuksena tähän ovat ne, joilla on suhdeverkostot asioista päättäviin tahoihin ja/tai jotka itse ovat töissä sairauden-/terveydenhuollossa. Viimeksi mainituilla on käytännön tietoa sairauksista, niiden tutkimisesta sekä mitä kukin lekuri potilaspapereihin tapaa kirjoitella. Hyvältä tietopohjalta on helppo lähteä tarkoitushakuisesti hakemaan saikkuja ja b-lausuntoja. Sanotaan muuten jokusen fysioterapeutin päässeen terveenä sairauseläkkeelle .. 🤔.

      Jos terve ihminen jostain syystä tahtoo tk-eläkeläiseksi, lienee mielenterveysongelmien feikkaaminen varteenotettava keino. Tällä en vähättele oikeita mt-sairauksia vaan tarkoitan, että yhteiskunnan tahtotila näyttää olevan ulostaa niistä kärsivät pois työelämästä. Vastaavaa poistyöntöä ei ole muiden sairauksien kohdalla. Feikkiprojektin onnistuneeseen läpivientiin tarvitaan varmasti näyttelijänlahjoja sekä täydellinen tietopohja aiheesta. Jälleen alan lääkärit ja hoitajat ovat etulyöntiasemassa.

    • Anonyymi

      Parkinsonintauti, pääsin eläkkeelle.

    • Anonyymi

      Nuppivian takia pääsee helpoiten tk-eläkkeelle? Tässä voi olla perää, koska yhteiskunta haluaa nuppivikaiset pois niin työmarkkinoilta kuin te-toimistoista ja erilaisilta vastaanotoilta. Jos päässä on vikaa, on kelvoton kaikkeen työhön. Jos käsissä on vikaa, voi tehdä töitä jaloillaan. Jotenkin niin tuntuu logiikka menevän.

      Nuppivikojen erityisasema diagnoosien joukossa näkyy sairaslomissakin. Jos työntekijällä on fyysinen vaiva, hän on ollut vaikkapa leikkauksessa, on töihin palattava jo sairausloman aikana. Jos taas diagnoosi on masennus, työntekijä saa pitää sairauslomansa, jonka aikana työnantaja kiireesti kartoittaa mahdollisuuksia hankkiutua eroon masentuneesta.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tämäkin vielä! Steppi suviseuroissa

      Nyt on maailmankirjat sekaisin, En ollut uskoa silmiäni. Selvänä teltassa lauloi muiden mukana.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      162
      6411
    2. Kiinteistökuningattarelle satelee nyt tuomioita oikein urakalla

      https://www.is.fi/viihde/art-2000008926919.html TELEVISIOSTA kiinteistövälittäjänä tunnetuksi tullut Kaisa Liski sai yhden vuoden ja kahden kuukaude
      Kotimaiset julkkisjuorut
      47
      2212
    3. Puolangan Porukka. Kuulkaas tämä.

      Hyvää iltaa hyvä Puolangan herrasväki. Kertokaa minulle mistä löydän Puolangalta vastusta niinsanotusti tanssimaan nurkan taakse! Olen saanut tarpeeks
      Puolanka
      53
      1236
    4. Ei tiemme enää kohtaa

      Joten älä odota, että ilmestyisin elämääsi. Se, mitä on tapahtunut on mennyttä, eikä sitä enää saa takaisin. Voi olla, että et näe minua pitkään aikaa
      Ikävä
      75
      1114
    5. Pysyt hyvännäköisenä pitkään

      Mulla on sellainen sormituntuma, eli monia hyviä syitä sanoa sinusta noin. Pidät huolta itsestäsi ja varmaan myös muistakin siinä ohessa. Sinussa on p
      Ikävä
      46
      1025
    6. Martinan uusin hirvitys

      Nyt on järkyttävät hopeiset paljetti shortsit jalassa. Mistä se löytää noita hutsahtavia vaatteita. Luuleeko näyttävänsä nuoremmalta, vaikka vaikutus
      Kotimaiset julkkisjuorut
      103
      973
    7. En mä jaksa enää uskoo

      Meihin... Ei me tulla enää ikinä näkemään uudelleen niin se vaan on. Toivottavasti molemmat löydetään vielä rakkautta.
      Ikävä
      85
      934
    8. Suomi on allekirjoittanut NATO:n liittymissopimuksen

      Tätä hetkeä on odotettu: Nato-maat allekirjoittivat tiistaina aamupäivällä Suomen ja Ruotsin liittymispöytäkirjat. ”Yhdessä olemme vahvempia”, Haavi
      NATO
      127
      897
    9. Martina on kova vaihtamaan juhannusheilaa

      2018 -Hannes 2019-Stefu 2020-Palomies 2021-Pikkarainen 2022-Tanskalainen lippis mies Ihan sairasta kun ei yhtään pysty viettämään aikaansa vain laste
      Kotimaiset julkkisjuorut
      180
      848
    10. Body count

      Sanotaan että miehellä tulevaisuus ratkaisee ja naisella menneisyys kun etsitään oikeasti vakavaan parisuhteeseen toista. Jos naisella paljastuu oleva
      Sinkut
      239
      841
    Aihe