Monessa ketjussa kysytään kokemuksia. Olen kertonut tämän ennenkin ja jaan kokemukseni jälleen.
Olin autoreissulla yksinäni joitain vuosia sitten. Tarkoituksenani oli kierrellä Norjan Lapissa aikani, kokea pohjoista ympäristöä ja nauttia luonnosta.
Olin ollut Kuusamossa töissä monia kuukausia ennen retkeäni, joten koin Helsinkiläisenä olevani vanha tekijä, mitä pohjoiseen tulee.
Lähdin liikkeelle varhain sunnuntaiaamuna, luonnollisesti Helsingin Kalliossa oli juuri silloin rengasratsia ja minut pysäytettiin. Elettiiin myöhäistä lokakuuta, olin jo vaihtanut nastat alle, koska olin pohjoiseen menossa. Konstaapeli katseli renkaitani, kaikkea autooni lastattua ja lopulta minua. "Nastat alla?", hän kysyi ja selitin matkani tarkoituksen. Nauru helähti ja hän kehotti minua jatkamaan matkaani mitä piakkoin.
Ajomatka oli pitkä, halusin nähdä ja käydä Talvisodan muistomerkillä. Hukkasin aikaa sen löytämiseen ja yö saapui. Olin pakotettu yöpymään Suomussalmella. Etsin yöpymispaikkani aina rauhallisuuden perusteella. En koskaan nuku esimerkiksi rakennustyömaan vieressä. Kyseessä oli sunnuntai-maanantaiyö. Kuten monina öinä ennenkin, valitsin nukkumapaikkani hautausmaan parkkipaikalta. Kukaan ei tule ikinä hautausmaalle arkiaamuisin.
Lueskelin hetken ennen nukkumaan menoa tai maata panoa. Kääriydyin makuupussiini, ajattelin mukavia ja uni sulki minut poveensa.
Nukuin ja näin unta, olin juuri samassa autossa ja samassa tilanteessa kuin nukkumaan mennessänikin. Erotuksella, että nukkumaan mennessä oli ollut joitain katuvaloja antamassa minulle valoa lukea ja tehdä muuta sellaista.
Hämmästelin pimeyttä aluksi ja lopulta ajattelin sen johtuvan kunnallisista säästötoimista.
Makoilin autossani ja yllättäen pimeydessä hohtava parivaljakko lähestyi autoani.
Näin selkeästi vanhemman naisen ja nuoremman, kuin lapsen, kulkevan vanhemman naisen seurassa.
Minua ehkä pelotti, en tiedä.
Minulla ei ollut voimia, kykyä taikka halua käynnistää moottoria ja ajaa tieheni.
Katselin, ihmettelin ja pelkäsin.
Hahmot kiersivät autoani.
Hän tai hänen seuralaisensa eivät ikinä sanoneet sanaakaan.
Olin seurannut heidän kiertokulkuaan autoni ympärillä joitain minuutteja.
Vanhempi "rouva" alkoi yllättäen käyttäytyä aggressiivisesti.
Hän keräsi raivoa paikallaan.
Hän ikäänkuin latasi itseään.
Lopulta hän syöksyi minua kohti.
Heräsin tai pikemminkin havahduin kun autoni tärähti iskun voimasta.
Kun heräsin. Vaihdoin nukkumapaikkaa.
Olin autoreissulla yksinäni joitain vuosia sitten. Tarkoituksenani oli kierrellä Norjan Lapissa aikani, kokea pohjoista ympäristöä ja nauttia luonnosta.
Olin ollut Kuusamossa töissä monia kuukausia ennen retkeäni, joten koin Helsinkiläisenä olevani vanha tekijä, mitä pohjoiseen tulee.
Lähdin liikkeelle varhain sunnuntaiaamuna, luonnollisesti Helsingin Kalliossa oli juuri silloin rengasratsia ja minut pysäytettiin. Elettiiin myöhäistä lokakuuta, olin jo vaihtanut nastat alle, koska olin pohjoiseen menossa. Konstaapeli katseli renkaitani, kaikkea autooni lastattua ja lopulta minua. "Nastat alla?", hän kysyi ja selitin matkani tarkoituksen. Nauru helähti ja hän kehotti minua jatkamaan matkaani mitä piakkoin.
Ajomatka oli pitkä, halusin nähdä ja käydä Talvisodan muistomerkillä. Hukkasin aikaa sen löytämiseen ja yö saapui. Olin pakotettu yöpymään Suomussalmella. Etsin yöpymispaikkani aina rauhallisuuden perusteella. En koskaan nuku esimerkiksi rakennustyömaan vieressä. Kyseessä oli sunnuntai-maanantaiyö. Kuten monina öinä ennenkin, valitsin nukkumapaikkani hautausmaan parkkipaikalta. Kukaan ei tule ikinä hautausmaalle arkiaamuisin.
Lueskelin hetken ennen nukkumaan menoa tai maata panoa. Kääriydyin makuupussiini, ajattelin mukavia ja uni sulki minut poveensa.
Nukuin ja näin unta, olin juuri samassa autossa ja samassa tilanteessa kuin nukkumaan mennessänikin. Erotuksella, että nukkumaan mennessä oli ollut joitain katuvaloja antamassa minulle valoa lukea ja tehdä muuta sellaista.
Hämmästelin pimeyttä aluksi ja lopulta ajattelin sen johtuvan kunnallisista säästötoimista.
Makoilin autossani ja yllättäen pimeydessä hohtava parivaljakko lähestyi autoani.
Näin selkeästi vanhemman naisen ja nuoremman, kuin lapsen, kulkevan vanhemman naisen seurassa.
Minua ehkä pelotti, en tiedä.
Minulla ei ollut voimia, kykyä taikka halua käynnistää moottoria ja ajaa tieheni.
Katselin, ihmettelin ja pelkäsin.
Hahmot kiersivät autoani.
Hän tai hänen seuralaisensa eivät ikinä sanoneet sanaakaan.
Olin seurannut heidän kiertokulkuaan autoni ympärillä joitain minuutteja.
Vanhempi "rouva" alkoi yllättäen käyttäytyä aggressiivisesti.
Hän keräsi raivoa paikallaan.
Hän ikäänkuin latasi itseään.
Lopulta hän syöksyi minua kohti.
Heräsin tai pikemminkin havahduin kun autoni tärähti iskun voimasta.
Kun heräsin. Vaihdoin nukkumapaikkaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.