Ei voi! Ihminen joutuu yksinäisyyteen monistakin syystä. Yksinäisiksi joudutaan kuoleman, iän , vammaisuuden ym. kautta. Yksinäisyys on vastakohta seurallisuudelle, molemmat ominaisuuksia, joita ei voi muuttaa.
Yksinäisyys lisääntyy yhteiskunnassa kun syrjäytymistä tapahtuu lisääntyvästi. Ainoa tehokas keino on yhä useammin oman hengen riisto.
Onko kuolema yksinäisen ystävä?
Voiko yksinäisyyden voittaa?
Ernestolekuona
51
227
Vastaukset
Eipä ole.
Jesse sanoi että siihen osallistuu aina kauhea lauma porukkaa.
Heillä-päin on kyllä keskusteltu pitäisikö kuollut jättää hetkeksi yksin.
Ei se toimi, sanoi Jesse.
Nauramatta ei pysty katselemaan kuinka ihminen alkaa harhailemaan sinne, sun
tänne.
Sama juttu kuulema elävienkin kuolleitten kanssa.
H.- kylmätotuus
Nimim. "hunksz", kuka on tämä usein mainitsemasi Jesse?
Missä hän asuu ja mitenkähän saisin häneen yhteyden? Minulla olisi paljon kysymyksiä hänelle.
Hänen täytyy olla erityisen älykäs, koska sinäkin hänen ajatuksiinsa tukeudut, vaikka olet itsekin hyvin viisas.
Kiitos jo etukäteen vastauksestasi. kylmätotuus kirjoitti:
Nimim. "hunksz", kuka on tämä usein mainitsemasi Jesse?
Missä hän asuu ja mitenkähän saisin häneen yhteyden? Minulla olisi paljon kysymyksiä hänelle.
Hänen täytyy olla erityisen älykäs, koska sinäkin hänen ajatuksiinsa tukeudut, vaikka olet itsekin hyvin viisas.
Kiitos jo etukäteen vastauksestasi."kylmätotuus"
Palstalta löydät antamani selityksen.
Etsivä lö... jne.
Hiljaisuus ja itseensä keskittyminen on hyvä alku Jessen luokse.
Pari kertaa vuodessa minä otan kossuakin tueksi.
Vaikka enää ei tarvitsisikaan.
Muista kuitenkin että pikkuisenkin tyhmänä joudut kulkemaan opetus-lapsena erittäin kauan.
Jopa 65 vuotta.
H.- kylmätotuus
hunksz kirjoitti:
"kylmätotuus"
Palstalta löydät antamani selityksen.
Etsivä lö... jne.
Hiljaisuus ja itseensä keskittyminen on hyvä alku Jessen luokse.
Pari kertaa vuodessa minä otan kossuakin tueksi.
Vaikka enää ei tarvitsisikaan.
Muista kuitenkin että pikkuisenkin tyhmänä joudut kulkemaan opetus-lapsena erittäin kauan.
Jopa 65 vuotta.
H."Hunksz" ystäväiseni, et kai ole tosissasi, että alkaisin kahlaamaan läpi kaikkia tuotoksiasi saadakseni tietää, kuka tuo Jesse on?!
Toivotttavasti olen väärässä tulkitessani kirjoituksesi tarkoittavan Raamatun lausetta: "Etsivä löytää jne."!
Jos näin kuitenkin on, että viittaat ko. tekstiin, niin olet ymmärtänyt sen aivan väärin.
Suosittelen,että luet koko kirjan uudelleen!
Tiedän varsin hyvin, että opetuslapsi olen läpi elämäni. Sen tiedon vahvistamiseksi en tarvitse Kossuakaan.
Vajavaisuutenikin tunnustan. Eikä minusta täydellistä ihmistä tule vaikka eläisin 100 vuotta.
Tiedän kuitenkin kelpaavani näin vajavaisenakin.
Minulla ei ole myöskään mitään erikoisoikeuksia kohdella kaltoin kanssakulkijoitani senkin tiedän.
Jos olen yhtään "oikeilla jäljillä" tulkinnoissani, niin en palaa niihin enää koskaan.
Vain sinä itse voit vastata.
Laitapa pieni kommentti kirjoitukseeni jonain iltana!
- yksinäisyyden-voittaa
Yksinäisyyden voi voittaa,
ihminen aikansa kärsii yksinäisyydestä,
terve ihminen oppii tuntemaan itsensä,
oppii myös uuden tavan elää yksin,
eikä enää koskaa tunne yksinäisyyttä,
elämä voi olla suurta nautinnollista onnellista elämää yksinki,
kaikesta suurestakin esm. puolison menetyksestä kuolemalle huolimatta,
täytyy vain jatkaa elämää
opiskella tuntemaan itsensä ja ympäristönsä uudelleen,
elämä jakuu aina menetyksistä huolimatta,
kannattaa jatkaa harrastuksiaa, voi jopa lisätä uusia harrastuksia,
lopulta yksinäisyys karkaa taivaan tuuliin,
voi olla vain onnellinen kaikesta mitä on ollu ja mitä tuleman vielä pitää,,,"yksinäisyyden-voittaa"
"Nauramatta ei pysty katselemaan kuinka ihminen alkaa harhailemaan sinne, sun tänne.
Sama juttu kuulema elävienkin kuolleitten kanssa."
Noinko se on kun on 80 ?
H.- kaikki-vielä-edessäpäin
hunksz kirjoitti:
"yksinäisyyden-voittaa"
"Nauramatta ei pysty katselemaan kuinka ihminen alkaa harhailemaan sinne, sun tänne.
Sama juttu kuulema elävienkin kuolleitten kanssa."
Noinko se on kun on 80 ?
H.mua naurattaa sun vastaus kyhäelmä,
toi ei ole 80
hää o 60 kaikki-vielä-edessäpäin kirjoitti:
mua naurattaa sun vastaus kyhäelmä,
toi ei ole 80
hää o 60"kaikki-vielä-edessäpäin"
Toi?
H.- höh-
hunksz kirjoitti:
"kaikki-vielä-edessäpäin"
Toi?
H.TÄH ! ?
- kylmätotuus
hunksz kirjoitti:
"yksinäisyyden-voittaa"
"Nauramatta ei pysty katselemaan kuinka ihminen alkaa harhailemaan sinne, sun tänne.
Sama juttu kuulema elävienkin kuolleitten kanssa."
Noinko se on kun on 80 ?
H."hunksz" ystäväiseni näyttää ihminen harhailevan jo kuuskymppisenäkin ja olla myös pystyynkuollut! Valitettavasti!
Mitään syytä nauruun en kuitenkaan näe.
- toljotapeiliinjahöpötä
voi.. puhele peilin kanssa niin saat myös parhaat vastaukset.
Yksinäisyys kuitenkin tappaa nykypäivinä suhteettoman paljon.
- mimmimum-mi
hunksz kirjoitti:
Mitäpä väliä enää?
H.Kultamussukka....ei noin saa sanoa...että mitä väliä enää... Mehän elämme..tunnemme...hengitämme.
- kylmätotuus
mimmimum-mi kirjoitti:
Kultamussukka....ei noin saa sanoa...että mitä väliä enää... Mehän elämme..tunnemme...hengitämme.
Nimim. "mimmimum-mi" uskotko tosissasi , että "hunksz" tuntisi jotain tai eläisi? Hän vain hengittää ja tekee senkin todennäköisesti vastentahtoisesti.
Anteeksi vaan kaikilta yhdessä ja erikseen, mutta minä olen vajaassa vuodessa nähnyt hänen pääsääntöisesti vain loukkaavan ja mitätöivän toisten nimimerkkien tunteita ja kirjoituksia!
En voi mitenkään ymmärtää tai hyväksyä tuollaista käytöstä keneltäkään ja toivon, ettei kukaan toinenkaan voisi!
Sanoisnpa jopa, että hän myrkyttää koko ilmapiirin.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Hän on linkittänyt palstalle monia hienoja musiikkiesityksiä.
Olen jo aiemmin kertonut, että olen jokseenkin suorasanainen, niin tässäkin tapauksessa.
Rajansa kaikella!
PS. "mimmimum-mi" kirjoitukseni ei ole osoitettu pelkästään sinulle, vaan kaikille 60 palstalaisille.
Kommenttisi vaan antoi oivan lainausmahdollisuuden. - rukoilkaammeherraa
kylmätotuus kirjoitti:
Nimim. "mimmimum-mi" uskotko tosissasi , että "hunksz" tuntisi jotain tai eläisi? Hän vain hengittää ja tekee senkin todennäköisesti vastentahtoisesti.
Anteeksi vaan kaikilta yhdessä ja erikseen, mutta minä olen vajaassa vuodessa nähnyt hänen pääsääntöisesti vain loukkaavan ja mitätöivän toisten nimimerkkien tunteita ja kirjoituksia!
En voi mitenkään ymmärtää tai hyväksyä tuollaista käytöstä keneltäkään ja toivon, ettei kukaan toinenkaan voisi!
Sanoisnpa jopa, että hän myrkyttää koko ilmapiirin.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Hän on linkittänyt palstalle monia hienoja musiikkiesityksiä.
Olen jo aiemmin kertonut, että olen jokseenkin suorasanainen, niin tässäkin tapauksessa.
Rajansa kaikella!
PS. "mimmimum-mi" kirjoitukseni ei ole osoitettu pelkästään sinulle, vaan kaikille 60 palstalaisille.
Kommenttisi vaan antoi oivan lainausmahdollisuuden.Salli mummien mennä hunksin tykö ja osoittaa hänelle ihailunsa kiintymyksensä ja rakkautensa sillä niistä hunksi elää ja jaksaa vanhuuttaan viettää.
- kylmätotuus
rukoilkaammeherraa kirjoitti:
Salli mummien mennä hunksin tykö ja osoittaa hänelle ihailunsa kiintymyksensä ja rakkautensa sillä niistä hunksi elää ja jaksaa vanhuuttaan viettää.
Enhän minä ketään pyri estämään mistään! Pois se minusta.
Jos n. 65-vuotias on vanhus, niin ei hyvältä näytä. Samoilla ikävuosilla olen piakkoin itsekin, mutten totta vieköön tunne itseäni vanhukseksi. Minä olen ikinuori. Mieleni on avara ja alati utelias uusiin juttuihin. Kroppakin vielä pelaa, kuin nuorena ennen.(Tosin pieniä muutoksia olen huomannut, mutta älä kerro niistä kenellekään!)
Kyllä minäkin rukoilen, mutta minulla ja "hunkszilla" on eri Herra ja varmaan myös eri rukouksetkin.
- mimmimum-mi
Yksin oleminen....eläminen... ei tee välttämättä yksinäiseksi... Yksinäisyyden kokeminen on yksilöllistä....yksinäisyyden voi kokea myös isossa yhteisössä....perheessä....parisuhteessa...
Oma omaiseni valitti aina yksinäisyyttään kotona asuessaan...sitten kun muutti palvelutaloon jossa oli seuraa vaikka kuinka....ja tekemistä ...valitti entistä enemmän yksinolosta... - Psykoterapeutitar
Ihan siletti viihdyn yksinäni! Ensimmäiset viiskytvuotta erilaisissa ja eri kokoisissa kommuuneissa asuneena ja loputtomasti kompromisseja tehneenä vietän nyt yksinäistä elämää.
Vaikeaa on enää kuusikymppisenä eläkeläisenä uusiin ihmisiin tutustua. Menisinkö eläkeläisten piiriin? "Päiväkansan!" Mitähän ne siellä mahtavat tehdä? Mitä puhuttavaa minulla on? No, ei mitään!
Yksinäinen vanhuus! No, jos muuta ei ole tarjolla, niin käy. Mistä apua, jos sitä tarvitsen? Kunnalta! Kunnan piiat viiden minuutin käynneillä!
Toivottavasti lähden ajoissa lenkkaria jalassa!- Vaihtoehtoja-ajatuksiin
Jos ei ole "puhuttavaa", niin hyviä kuuntelijoita kaivataan monessa paikassa aivan samoin kuin mukana olijoita ja vierellä kulkijoita. Kaikkien ei tarvitse paasata ja hiljaisuuskin voi puhua ja sanoa monta asiaa.
- Psykoterapeutitar
Onko jollain jotain puhuttavaakin, jota jaksaa kuunnella?
- Epäsopivanimimerkkisi
Mitä se kertoo ihmisestä, jos ei "jaksa kuunnella"? Koskaan? Mitään? Vähääkään?
- jään.kuulolle.taas
Vaihtoehtoja-ajatuksiin kirjoitti:
Jos ei ole "puhuttavaa", niin hyviä kuuntelijoita kaivataan monessa paikassa aivan samoin kuin mukana olijoita ja vierellä kulkijoita. Kaikkien ei tarvitse paasata ja hiljaisuuskin voi puhua ja sanoa monta asiaa.
Ei meitä kaivata.
- Psykoterapeutitar
Niin se vaan on! Sitä kun vanhenee, niin muuttuu ikäänkuin näkymättömäksi. Ei ole enää kehityskelpoinen. Tietty päämäärä on saavutettu ja se siitä. Yksinäs voit kuvitella olevas vaikka mitä, mutta mitään muutosta ei missään tapahdu, vaikka sinua ei enää olisikaan.
- Se-eioleikäkysymys
Jos sinusta, tai kenestä tahansa, tuntuu tuollaiselta, niin se kuulostaa itsetunto-onglemalta. Sen korjaamisesta voi aloittaa toisenlaisen tavan ajatella ja asennoitua.
Muutos on mahdollista aina, siihen ei tarvita mitään muuta kuin oma halu ja tahto.
Vapaaehtoinen yksinäisyys on ylellisyyttä. En ikinä tunne oloani yksinäiseksi vaikka viikot elelen yksinäni. Viikonloput vietän kumppanin kanssa.
Voi olla että tuntuisi pahalta jos ei olisi ketään eikä mitään, ihan yksin vain.- yksin-on-hyvä-olla
" yksin oot sinä ihminen,
yksin keskellä kaiken
yksin tänne syntynyt oot
yksin lähtevä oot, "
joku joskun jotensakki noin on kirjoittanu omasta kokemuksestaan,
totta on kirjoittanu, - marras64
Aikaisemmin yksinäisyyden tunne oli aivan outo käsite, kun oli työkiireitä ym. Oli vain mukavaa kun sai viettää yksin rauhallisen illan.
Kaikki muuttui kun jäin eläkkeelle ja samaan aikaan läheinen ihminen nukkui pois. Ensin tuli tarpeettomuuden tunne ja pikkuhiljaa tuli myös yksinäisyyden tunne. Vaikka on läheisiä ja ystäviä, mutta silti tuntee olevansa yksin ja yksinäinen. Tämä synkkä vuodenaika varmasti syventää tunnetta. Omasta itsestään varmaan kaikki on kiinni, koska osa vastaajista on tyytyväisiä ja onnellisa ihan yksin ja ilman yksinäisyyden tunnetta.
Täytyy vain toivoa, että tämä tunne tulee jatkossa myös meille "yksinäisille"- reppuriika
Ei ole ihme, että koet nyt noin, marras64. Sinulta on nyt kaksi tärkeää tekijää poissa työ ja sinulle paljon merkinnyt läheinen. Kyllä tuollainen aukon jälkeen jättää. Et olisi terve, jos et kokisi surua ja kaipausta. Kuitenkin on lohdullista että kun aikaa kuluu, niin sitä alkaa sopeutua. Hyväksyy että nämä tärkeät asiat ovat nyt muistoina ja pikkuhiljaa sallii itselleen uusia vaiheita. Elämä on jatkuva prosessi ja muuttuu ajan saatossa. Uskon että sinäkin saat olla vielä onnellinen.
- marras64
Kiitos "reppuriika" näistä lohdullisista sanoista. Aika varmasti helpottaa tätä tunnetta. Muistot ovat vain vielä niin tuskallisia, ettei niistä osaa tällä hetkellä nauttia, mutta uskon että vielä sellainenkin aika koittaa. Varmaan jo ensi kesä näyttää valoisammalta ja tulevaisuuttakin odottaa toisella tavalla.
- 1eero
En paljoo syvenny mielialoihin sehän tulee tilanteen mukaan, ihminen on ajatteleva olio meissä jokaisessa löytyy Havukka-ahon ajatteliaa. Aloittaja kuvailee hermostoa ulkoisine et sisäisine ärsykkeitä niitä löytyy, entäs intituutio humanistinen käsitys jonka mukaan olemme oman elämämme asiasntuntijoita kukapa muu.
Aloitukseen voin antaa vain ymmyränmuotoisia vastauksia vaatisi tarkempaa itsetutkiskelua syvällistä mietiskelyä kuten Havukka-ahon ajattelijalla. Sanovat merimiesten olevan erakkoja ja ei kuulemma siel pärjää ellei uskalla kuunnella omii ajatuksiaan.
Koska 40v siel olin sanon et kyllä tottuu ,oikeestaan kaipaa tilaa ympärilleen.
Oikeestaan tää paljon parjattu netti jopa helpottaa sitä erakoitumista , olis oikein helppoa sinne kadota ,mut pikkasen käyn kylilläkin ja kavereitten luona.
Pakkoraossa uskoisin mainiosti yksinkin selviytyväni.Täytyy myöntää, että tässä on joutunut yksinäisyyden kanssa painiskelemaan tai miten sen nyt ilmaisisi, eli lähin juttu kaveri on viety pois. En osaa vastata siihen, että voiko yksinäisyyden voittaa, mutta loiventaa voi mielestäni hakeutumalla seuraan. Jotenkin tuntuu siltä, että yksinäisyys on käsitteenä aika henkilökohtainen asia, eli ihminen voi saada yksinäisyyden loitommaksi harrastuksilla tai toiminnalla, mutta ei se kaikkiin ihmisiin toimi, jotka on esimerkiksi menettäneet läheisen ystävän , joka on täyttänyt elämän ja samalla ei ole tarvinnut kärsiä yksinäisyydestä. Ehkä siitäkin tulee ongelma, että kynnys on aika korkea ns liimaantuneen hakeutua seuraan tai harrastuksiin ja saada yksinäisyys loitommalle.
Suomessakin on noin miljoona sinkkua ja varmaan jokaisella on omat selvityksensä miksi oon sinkku. Tuntuu jotenkin vaikealta ymmärtää se, että onko kaikki omasta halusta sinkkuja, vai onko osa olosuhteiden pakosta.- reppuriika
Kyllä se yksinäisyys on subjektiivinen tunne: joku kokee olevansa kaikin puolin yksin: ei ole omaisia, ystäviä, sosiaalisuutta, ja jos jotain on vaikka puoliso niin ei saa henkistä kumppanuutta häneen. Sitten on osittaista yksinäisyyttä, on puoliso ja parisuhde toimii mutta kaipaisi vielä lisää ihmisiä elämäänsä. On myös viikonloppuyksinäisyyttä, harrastuskavereita, ym.
Olen sosiaalinen luonne ja kohtaan paljon potentiaalisia ystävyyskohteita, mutta on se aika harvinaista, että molemmin puolin kolahtaa niin hyvin, että on tarve alkaa pitää yhteyksiä yllä.
Olen tainnut kertoa, että muutama vuosi sitten menetin parhaan naisystävän, ikätoverini ja jonka kanssa synkkasi kaikin puolin seurustelukumppanille. Hän löysi elämänsä miehen ja muutenkin monen lapsen äitinä, ei enää riitä virtaa ja aikaa naisystäville. On kulunut monta vuotta, että emme ole pitäneet paljoa kontaktia. Alussa tuntui pahalta ja jopa loukkasi, että näin vähänkö sitä sitten todella on merkinnyt ystävänä, mutta tottahan se on että tällainen kuuluu elämään. Niin varmaan itse toimisin vastaavassa elämäntilanteessa. Nyt ystävyyden polku on alkanut jäälleen vihannoimaan, kun romanssi alkaa olla ohi ja ei se sitten ollutkaan ihan se elämänikuinen mies.
Noin vuosi sitten tutustuin vapaaehtoistyössä kirpparilla paikkakunnalle muuttaneeseen rouvaan. Hän poikkesi usein putiikkiin, tarjosin kahvit ja autoin häntä sopeutumisessa paikkakuntaan. Siitä se tuttavuus on sitten hiljalleen muuttunut ystävyydeksi ja hän on nyt yksi läheisimpiä ystäviäni. Pian lähden käymään hänen lapsuudenkodissaan, jossa vielä hänen äiti asuu.
Voihan se minullakin olla se tosiyksinäisyys edessä, mikäli elän vanhaksi. Sitten kun on sairas, ei pääse liikkumaan, ja ikätoverit kuolevat tai menevät ymmärryksen tavoittamattomiin (dementia) niin saan viettää päiväni itseni seurassa. Nyt ei ole aika vielä sitä surra ja huolehtia. Se pitää ottaa sitten ihmisen elämään kuuluvana osana. On sitten aikaa muistella ystäviä ja hetkiä menneiltä vuosilta.
Yksinäisyys on mielen tila, ei olotila. Se on siis valinnainen tila, vaikka olisitkin yksin.
- eppu2
Sanot, että yksinäisyys on vastakohta seurallisuudelle.
Minä en näe asiaa noin.
Asustelen kissani kanssa ja varsinkin talvet ollaan suurimmaksi osaksi vaan täällä pikkukaupungissa. Nautin olostani ja silti voin olla myös seurallinen.
Kesäisin olen paljon omaisten kanssa maaseudulla.
Siltikin aina välillä kaipaan omaa oloa.
On ihanaa olla omaisten kanssa ja vetää taas henkeä välillä kaikesta touhusta.
Niinkauan, kun pärjään yksinasuvana, tiedostan sen, että, jos kaipaan jotakin, voi astua ulos ovestani ja mennä minne vaan. Kylläpä Ernesto aikamoisen julman lauseen kirjoitit "ainoa tehokas keino yhä useammin on oman hengen riisto"se on viimeinen pysäkki, mutta monta pysäkkiä on ennen sitä.
Voiko voittaa, toki voi, yksinäisyys on tunteen ja tahdon asia. Ei sitä ulkopuoliset sanele, tosin ei ulkopuoliset ei-vapaaehtoisesti yksinäisen elämää aina helpotakaan.Yksinäisyyden tunne on subjektiivinen, vaihtelee paikasta ja jopa vuorokauden ajasta riippuen. Kun osallistun tilaisuuksiin missä kaikki muut ovat jonkun mukana, kieltämättä tulee ulkopuolinen, yksinäisyyttä korostava tunne.
Eron alussa kun se tyhjä olo oli pahimmoillaan, mielessä oli usein erään ystäväni tokaisu "kyllä minä paikkani tiedän - sitä ei ole, ei missään enää"
Molemmat olemme siitä suosta nousseet, tosin eri lähtökohdista. Nyt on rauhallinen hyvä olla, onnekas olen niin paljosta.
Tuo että kuolema olisi ainoa ratkaisu kertoo mielestäni sen tason yksinäisyydestä, että vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa on ihan liian vähän ja ajatukset ovat kuin umpiossa. Ratkaisukeskeiseen pohdintaan, voimat eivät yksin riitä.kawe kirjoitti:
Yksinäisyyden tunne on subjektiivinen, vaihtelee paikasta ja jopa vuorokauden ajasta riippuen. Kun osallistun tilaisuuksiin missä kaikki muut ovat jonkun mukana, kieltämättä tulee ulkopuolinen, yksinäisyyttä korostava tunne.
Eron alussa kun se tyhjä olo oli pahimmoillaan, mielessä oli usein erään ystäväni tokaisu "kyllä minä paikkani tiedän - sitä ei ole, ei missään enää"
Molemmat olemme siitä suosta nousseet, tosin eri lähtökohdista. Nyt on rauhallinen hyvä olla, onnekas olen niin paljosta.
Tuo että kuolema olisi ainoa ratkaisu kertoo mielestäni sen tason yksinäisyydestä, että vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa on ihan liian vähän ja ajatukset ovat kuin umpiossa. Ratkaisukeskeiseen pohdintaan, voimat eivät yksin riitä.Varsin lohduttomalta ja ajattelemattomalta kuulostaa tuo tokaisu...sitä ei ole, ei missään enää... hyvin olet sen kuitenkin löytänyt. Onnekas olet.
Yksinäisyyskin saattaa olla omanlaisensa lumipallotapaus, se kerää kaikkea muutakin siihen samaan palloon (saattaa olla ujoutta ja terveysongelmia, työjuttuja) kaikki vaan kasaantuu sen saman yksinäisyyden ympärille ja lopulta sen alle musertuu. Oman tulevaisuuden näkeminen valoisana, yleensä koko tulevaisuuden näkeminenkin vaatii niin suuria ponnisteluja, että yksin ei niistä selviä. Lisäksi siihen voi tulla vielä kykenemättömyys hakea ja pyytä apua. Helposti kuvittelee, että olen ainut yksinäinen tässä maailmassa.
Ihminen ei tarvitse kuin yhden ainoan ihmisen tukiverkkoonsa niin se auttaa jo paljon, ja jos tuo ihminen sattuu olemaan edes pikkiriikkisen persuksille potkija, niin johan helpottaa.
- Täsmä.vastaaja
Yksinäisethän ovat voittajia. He ovat jääneet yksin tavalla tai toisella ja hyväksyvät tai kestävät sen kuin mies tai nainen. Pääsevät voitolle asiassa.
Täsmä.vastaaja
Oikeassa olet siitä, että yksinäisyyteen on päädytty jonkin tien kautta. Mietin sitäkin ettei kaikilla ole sukulaisia kovin paljoa tai sisaruksia ym. lähistöllä ja tuo joukkohan on olemassa turvana aina, ystävät voi valita.
- Valinnainenasiaintila
Mitä hemmetin höpinää? Maailma on täynnä ihmisiä, yksinäisiä ja kaikenlaisia muitakin. Oma moka, jos ei saa kontaktia heistä kehenkään.
- fshimsh
Tosta peilin edessä hokemisesta - sanoitko vähän "yksinkertaistaen"
- ihmiset, jotka joskus shokkiin pudonneet, joko fyysinen t. psyykkinen,
järkytyksen kohdatessaan voi useinkin hokea - ei voi olla totta.. ei..ei eieiei...
Mitäs muuta peilin edessä voi harjoitella - ihminen kun ei ole sama asia kuin peilikuvansa?
Yksinäisyys - voi olla myös rikkaus elämässä l. vrt esm luovat ihmiset,
tms. Kaikki eivät olla mökeltäviä joukkoja.
Mitä voittopalkinto on esm laitoksiin tai leireihin immeisten sijoittamisilla tai muut menetelmät - perhe-eloa ihannoidaan ja hehkutellaan, mutta jos todellisuus on sitä ollut ennenkin että kriisistä toiseen - kuka jaksaa elää sitä mieli ja psyyke keinussa-elämää ilman omaa rauhaa? Tai että yhteiskunnassa on aina erilaisia ryhmiä niin hyvässä kuin pahassa, vaikkei niitä tunnista tai tunnusteta - niitten vahvuudet ja heikkoudet, uhat tai mahdollisuudet, miettiminen kai sallittua ilman vainoharhaiseksi nimittelyä - onko keinoja edes olemassa asioidensa hoitoon."delta00"
Sinäkin olet valtion-hoitaja.
Miksi et vakuuta meitä toisia?
Puuttuvatko sinultakin keinot.
H.- kylmätotuus
hunksz kirjoitti:
"delta00"
Sinäkin olet valtion-hoitaja.
Miksi et vakuuta meitä toisia?
Puuttuvatko sinultakin keinot.
H.Nimim. "hunksz" puhu vain omasta puolestasi.
Miksi sinä et pysty vieläkään "vakuuttamaan" minua, vaan olet edelleen hampaaton?!
Missä ovat keinosi?
Hyvää torstaita!
- äksäyyzeta
Olla yksin ei ole sama kuin olla yksinäinen. Suurimman osan elämästäni olen elänyt yksin, koskaan en ole tuntenut itseäni yksinäiseksi. Nuoresta asti olen panostanut erilaisiin ihmissuhteisiin, en ole 15-vuotiaana rakastunut ja mennyt nuorena naimisiin ensirakkauteni kanssa ja viis välittänyt muista ihmisistä. Elämää ei voi elää uudelleen, mutta pettymiset jo nuorena ovat koulinneet. Niin kauan kuin ovat aistit ja liikkumiskyky tallella ei ole hätää. Jos en enää näe, kuuntelen radiota. Television katselunkin olen siirtänyt myöhemmäksi. Muistelen ja makoilen, kun en enää muuhun pysty. Rikkaassa eletyssä elämässä riittää muistelemista - sitten joskus.
Voi olla hyvin yksinäinen myös parisuhteessa. Kaksin yksin olemista on paljon enemmän kuin voisi kuvitella.
Ollaan pitkässä liitossa tottumuksesta, molemmilla on omat harrastukset ja mielenkiinnon kohteet.
Tilanne ei ole useinkaan korjattavissa kun elämä on alkanut mennä omaa rataansa. Kuitenkin kulissit halutaan pitää kunnossa eikä muutoksiinkaan ole halua, muutokset pelottavat.
Itselläni on tällä hetkellä hyvin, on yksinäisyyttä ja seuraa sopivassa suhteessa.- etäonlähi
Jossain oli tutkittu, miten kauan puolisot käyttävät aktiivisesti aikaa toisilleen ja se ei ollut kuin muutama minuutti vuorokaudessa. Itselläni on ollut etäliittoja ja puhelimessa olen viettänyt enemmän aikaa kumppanieni kanssa.
- nuormieli
etäonlähi kirjoitti:
Jossain oli tutkittu, miten kauan puolisot käyttävät aktiivisesti aikaa toisilleen ja se ei ollut kuin muutama minuutti vuorokaudessa. Itselläni on ollut etäliittoja ja puhelimessa olen viettänyt enemmän aikaa kumppanieni kanssa.
Olen samaa mieltä, elän ns. etäliitossa joka on kestänyt jo yli 20v.
Skype on myös aivan mahtava asia siinä kun voi kasvotusten keskustella.
- Johanny_vaan
Mee vastanottokeskukseen vapaa ehtois-hommiin, ei taatusti siellä vatuloida kuten Sipilä.
Tässä on myös hyvää iltalukemista. http://mvlehti.net/- mielpiteeni
Muka, tuolla lehdellä en pyyhkisi edes pyllyäni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174056
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1842449Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731597Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641167Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella231127- 171894
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42892Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä74863- 103845
Oletko päättänyt
Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa72810