vauvakuume ja mies ei valmis

Jos te menette pankkiin neuvottelemaan asuntolainaa ja sinä olet työtön, elät ansiosidonnaisella päivärahalla vai kelan tuilla? Niin voin kyllä sanoa että aika hiljaista pankin puolelta tulee olemaan. Asuntolainan lyhennys plus yhtiövastike, tai oman talon juoksevat menot. Ei se mitään halpaa huvia ole.

Ihan sama homma lapsissa. Lapset nielevät yllättävän paljon rahaa. Että siinä mielessä miehesi ajattelee ihan fiksusti. Olet kuitenkin vielä todella nuori, 22v. Sulla on vielä aikaa löytää työpaikka itsellesi ja olla muutaman vuoden työelämässä, laittaa rahaa säästöön, ennen lasten hankintaa.

Miksei sinulla ole kavereita? Onko sinulla ammattia, oletko opiskellut peruskoulun jälkeen?

Ja tuohon pillereiden poisjättämiseen en viitsi edes kommentoida tai tulee painokelvotonta tekstiä.

ap tässä hei!
kirjoitan tilannekatsauksen!
asuntolaina asiasta siis sen verran että miehelle pankki myöntää lainan sitä ollaan kysytty jo aiemmin, mutta ei otettu kun ei tuntunut löytyvän siihen lainaan sopivaa asuntoa/taloa ja sekin on tietty että kauas ei voida muuttaa tai työmatka liianpitkä.
Itse kun olen katsellut olen löytänyt varmaan 100rivaria/taloa johon hyvinkin voisi muuttaa, mutta luotan miehen arvioon asumiskuluista ja remontin tarpeesta (mies katsoo kyllä kuuliaisesti jokaisen asunnon mitä näytän ja kertoo aina kustannusarviot ja kk menot kyseisista asunnoista) ja toistaiseksi ei ole löytynyt sellaista mihin viitsii niin ison summan sijoittaa.
ja epillereistä vielä sen verran että tunnustin miehelle mitä olen ajatellut ja kerroin kuinka ajattelin jopa salaa jättää ne pois (juu tyhmää riidan hakemista mutta omatunto soimasi jo ajattelusta!) ja mies oli sitä mieltä että jätetään pois vaan!:D kuulemma ei minun tarvitse syödä jotain joka vie seksihalut ja aiheuttaa jos jonkin moista oiretta:D ja nyt mennään sitten keskeytetyllä niin kauan kunnes tulee "vahinko" ja jos raskaaksi en tule niin sitten aletaan koittamaan kun tulee vauvan aika:D
ja minun työ/elämän tilanne tämä: olen opiskellut kaksi ammattia ja teen siis keikkahommia aina sillointällöin, mutta työpaikkaa en ole saanut ja edelleen haen jopa erialoilta jotta saisin työpaikan nyt onneksi joulunaikaan on tullut monia uusia duunipaikkoja mihin voin hakea ja vaikka kyse vain tilapäisestä työstä niin saisinpa edes vähän kenkää oven väliin.
jaaa sitten vielä asiaan miksi mulla ei ole kavereita?
olen suuresta perheestä ja hyvin läheinen kaikkien kanssa joten en ole koskaan ennen kokenut tarvitsevani ystäviä, minulla on sisarukset ja vanhemmat ja ihanat välit muihin sukulaisiin plus miehen perheeseen eli mahtava ja kannustava tukiverkko!
kavereita en vain ole kaivannut... olen itse aika laiska pitämään yhteyttä ja ketään ns sielunsiskoa ei vain ole tullut vastaan.
en vain halua puhua parisuhteesta ihan kovin yksityiskohtaisesti perheelleni:D
joten nyt olisi ollut kiva jos olisi kaverisuhteita, mutta noh aina ei voi voittaa:)
ja niille ketkä ihmettelee miksei vaan suoraan hankita vauvaa, niin tiedotan että mies ei halua vielä lapsia ja tahtoo pitää vielä jonkinlaista ns"ehkäisyä" yllä vaikka se lapsi ei maailmaakaada niin silti emme ala koittamalla koittamaan:)

Hei 'eienään'.

Kerrot tilanteesta, jossa teillä on erilaiset käsitykset kumppanisi kanssa tulevaisuudesta ja perheen perustamisesta.
Tämä esille ottamasi asia on syvä ja oleellinen. Lapsen 'hankinta' ei ole sellainen asia, jossa voidaan tehdä kompromissia kuten auton ostossa - se on elinikäinen sitoumus, joka jokaisen pitää tehdä oman itsensä kanssa. Lasta ei voi eikä saa hankkia mieliksi toiselle tai ikään kuin 'kaupankäyntinä' - se olisi väärin lasta, itseä ja puolisoa kohtaan ja sitä paitsi todennäköisesti joka tapauksessa muodostuisi kompastuskiveksi ennemmin tai myöhemmin.

Parisuhteen eräs päätehtävä on sitoutuminen jollain tavalla samoilla periaatteilla tai samansuuntaisesti. Sitoutuminen tarkoittaa, että haluaa vapaaehtoisesti ja omista lähtökohdistaan liittyä toisen kanssa yhteen, silti oman erillisyytensä säilyttäen. Perheen perustaminen on elämän syviä kysymyksiä. Siitä, haluaako tulla äidiksi tai isäksi, ja milloin haluaa, voi kukin vastata vain itse.

Olette olleet yhdessä jo jonkin aikaa ja tämä on kattava kysymys. Hyötyisittekö mielestäsi ulkopuolisen terapeutin tapaamisesta? Itse uskon, että hyötyisitte.
Ehkäisyn jättäminen salaa pois vahingoittaa luottamusta ja ei ole missään nimessä aikuismainen ja vastuullinen ratkaisu.

Voisit vielä pohtia omassa mielessäsi, mistä noin voimakas halu lasten saamiseen on sinulla juuri nyt? Miksi se on sinulle niin kiireellinen, vaikka olet vielä noin nuori? Oletko mielestäsi itsenäistynyt riittävästi? Minulle tuli mieleen kysymys, mahdatko ajatella, että lasten saaminen toisi elämääsi sisältöä ja merkitystä? Niin se varmasti tekeekin. Kuitenkin viime kädessä lapsen tehtävä ei ole olla vanhempansa elämän täyttäjä. Voisiko olla, että olet itsenäistymisen tiellä vielä alussa ja muutama vuosi elämänkokemusta ja rauhaa asian pohdinnalle parisuhteessasi voisi tehdä hyvää?

kanssasi pohtii diakoni Merja