Apua eronneelle

Voin sanoa sinulle että teit oikein kun erosit tuon miehen kanssa et olisi ikinä ollut onnellinen koska haluat lapsen ja hän ei. Ehkä mies sai tarpeeksi lapsipaineesta ja huomasi ettei haluakaan lasta, ei ole valmis siihen. Oli iloinen että se kävi nyt ilmi eikä sitten kun se lapsi jolle hän sanoisi ettei halunnut häntä tähän maailmaan. Mieti miten se oli loukannut lasta.Vaikka olisit nyt ahdistunut aika auttaa, älä lukittaudu vaan kotiisi,tutustu muihin ihmisiin,hanki ystäviä joiden kanssa teet asioita.

ei siitä toivu, tottua voi ajan kanssa, ihminen on yksiavioisekseksi tarkoitettu, mikään ei mene paikalleen, rakkaus on vaikeaa mahdotonta ...

Mulle tulee mieleen ajatuksia mutta jos ne uhdellä sanalla kuvaisi niin se voisi ola vaikkqa tämä sana: " AMMUU!"

Toimiiko paikkakunnallasi eroseminaari? Suosittelen sitä lämpimästi omasta kokemuksestani. Vaikean eron jälkeen omasta seminaaristani tuli käännekohta silloiseen elämäntilanteeseeni, pala palalta eheydyin ja sain työkalut käsitellä kaikki eroon liittyvät vaikeat tunteet/asenteet, oppia paljon omista virheistäni ja lopulta päästää irti, antaa anteeksi itselleni ja toiselle. Sain työkalut auttaakseni myös lapsiani erokriiseissään ja luodakseni tulevaisuudessa toimivampia ihmissuhteita. Itsetuntokin on korjaantunut paremmalle tasolle kuin koskaan. Hanki itsellesi kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Sitä käytetään perusteoksena eroseminaareissa. Voimia sinulle nyt ja tulevaisuudessa!

Hei,turha sinun on syyllistää itseäsi menneistä tekemisistä tai tekemättä jättämisistä parisuhteessanne.Tunteesi olivat silloin aidot ja toimit silloin niiden tunteittesi vallassa.Älä vähättele niitä.Varmasti myös ex-miehelläsi oli oma osuutensa tapahtuneisiin.
Ei kannata siis ryvetä menneissä.Menneitä ei saa todellakaan takaisin.Menneet tapahtumat tekivät sinusta ihmisen juuri nyt.Voit oppia menneistä/oppia itsestäsi.Ja olet vahvempi ja viisaampi kuin selviät tästä.
Älä jää yksin.Sureminen kuuluu asiaan mutta älä jää piehtaroimaan siihen.Sinun on mentävä ihmisten ilmoille.Sinä olet vielä nuori ja sinulla vielä elämä edessä.Rohkeasti vain eteenpäin!

Kuulostaa siltä, että ongelmasi ei ole miehesi tai sukulaisesi tai lapsettomuushoidot. Olet hukassa oman itsesi kanssa. Ahdistuminen on merkki siitä, että sinulla on rankkoja käsittelemättömiä asioita itsesi kanssa eikä kukaan muu kuin sinä itse voi tehdä sille jotain. Hienoa jos miehesi on helpottanut ahdistustasi, mutta miehesi ei voi lopulta poistaa pahaa oloasi, ei vaikka hän jäisi. Jos hän jäisi, jäisit kellumaan joksikin aikaa siihen hyvään oloon, mutta se ahdistus jää kuitenkin taustalle ja palaa taas toisessa tilanteessa niin kauan kunnes käsittelet asian itsesi kanssa.
Elämässä ei voi varmistaa, että joku ihminen pysyy vierellä eikä kukaan muu ihminen voi antaa sinulle mielenrauhaa, paitsi sinä itse.
Sanot, että olet takertunut menneeseen ja ryvet siinä. Sinun pitäisi työstää tätä. Oletko juuri aloittanut terapian? Keskustele terapeutin kanssa onko tuo määrä viikossa riittävä. Pahimpaan oloon voisit hakea lääkeapua, jotta saisit mielesi ja kehosi rauhoittumaan. Olet melko stressaavassa tilanteessa, joka yleensä vielä ruokkii itseään. Se kannattaa nyt katkaista, vaikka lääkeavulla. Käy lääkärissä ja kerro tilanteesi. Pystyt myös paremmin käsittelemään asioita, kun et ole kovin ahdistuneessa tilassa.
Miehesi varmasti rakastaakin sinua, mutta hän todennäköisesti tajuaa, että ei pysty antamaan sinulle sitä, mitä oikeasti tarvitsisit. Tuen antaminen on hieno asia, mutta terapian antaminen ei kuulu miehellesi eikä hän ole vastuussa sinun sisäisen maailmasi hyvinvoinnista.
Yritä unohtaa sukulaistesi kommentit. He todennäköisesti purkavat omaa pahaa oloaan sinuun eikä se ole oikein. Jos voit, pidä heihin toistaiseksi etäisyyttä. Eikä sinun tarvitse teeskennellä mitään eikä kenellekään.
Ystäväsi taas eivät ehkä osanneet suhtautua pahaan oloosi tai sitten eivät olleet oikeita ystäviä. Ystävänkin tehtävä on tukea, mutta tarvitset enemmän kuin tukea. Varsinaisen terapian antaminen ei kuulu ystäville, koska heillä tuskin on siihen kykyä ja voimia. Oikeat ystävät löytyvät siinä vaiheessa kun alat auttaa myös itse itseäsi.
Sinun ei kannata syyllistää itseäsi tästä tilanteesta. Elämä on mennyt niin kuin se on mennyt ja suurimpaan osaan asioista tuskin olet voinut itse vaikuttaa. Meitä muokkaavat niin monet asiat ja usein elämän aikana joudumme selviämään niillä keinoilla mitä meillä sillä hetkellä on käytettävissä. Olet kuitenkin selvinnyt tähänkin asti. Nyt olet aikuinen ja se mitä teet tästä eteenpäin, siitä sinä olet itse vastuussa.
Ja muista: et voi elää elämääsi kenenkään muun kautta.

Se menee ohi ajallaan, olet nuori vielä. Ota iisisti, keksi harrastuksia, lepäile ja käy vaikka vähän viihteellä. Se aikanaan siitä taas hahmottuu. Ajatukset selviävät parhaiten kun niitä ei pyörittele mielissään, alitajunta hoitaa ne järjestykseen ajallaan. Terapia on tietty hyvä homma kanssa, saa näkökulmaa.
Äläkä stressaa, se kuluttaa kehoa eikä muuta mitään, vain pahentaa kaikkea. Relax.

Hei,

olen itsekin ihan vasta eronnut pitkästä suhteesta, jossa olin koko aikuisikäni. Olo on hyvin epätodellinen ja toivoton, olen vieläkin shokissa koska ero tuli ihan puskista. Haluaisitko jutella kanssani esim. sähköpostitse?