Moi,
Olen juurikin eronnut 7,5 vuotta kestäneestä suhteesta. Olen 25-vuotias nainen, eli olen koko aikuisikäni ollut hänen kanssaan. Yritin tulla hänelle raskaaksi melkein kolme vuotta, söin kahta lääkettä ja gyneni sanoin ettei muuta tarvita, tulet kyllä raskaaksi. Yrittäminen kuormitti paljon parisuhdettani, kymmeniä negatiivisia raskaustestejä ja pettymyksiä toisen perään. Kun sanoin haluavani lapsettomuustutkimuksiin mieheni sanoi ettei halua lapsia. Ollenkaan. Tästä alkoi sitten vuoden kestävä miettiminen että mitä haluan miehen vai lapsen. Tässä hämää se, että joskus hän halusi lapsia kanssani. Kävin lapsettomuus tutkimuksissa ja tämä toinen gyne sanoi että olen syönyt edellisen gynen antamia lääkkeitä väärin, joten se lääke on estänyt ovulaation melkein kolmen vuoden ajan. Eroon oli päädytty juuri ennen kun sain tämän tiedon. Asiaa vaikeuttaa se että olen yliherkkä ihminen ja syytän itseäni kaikesta. Kärsin pahasta ahdistuksesta ja ystäväni ovat sen myötä hävinneet. En ole myöskään tekemisissä äitini tai veljeni kanssa, siskoni kanssa oleminen ahdistaa koska en saa hänen seurassaan näyttää oikeita tunteitani. Pitäisi teeskennellä että kaikki on ok.
Noh, tässä mä nyt sit yritän pakata tavaroita. Olen yrittänyt asiaa korjata, että jatkaisimme kuitenkin vielä yhdessä, mutta hän ei halua enää. Pelkään tulevaa, koska hän on ollut juuri se henkilö joka nosti minut pahimmasta ahdistuksesta takaisin jaloilleen, ja nyt ahdistus on tullut rymisten takaisin. Hän on myös puolustanut minua perheeltäni, he ajattelevat että olen epäonnistunut elämässä, en tule koskaan pääsemään amk/yliopistoon, veljeni on sanonut ettei minusta ole äidiksi, ja "surullani" yritän vain saada huomiota ja saada draamaa aikaiseksi. Isäni on tehnyt itsemurhan kun olin pieni.
Olemme hyvissä väleissä ja läheisiä, rakastamme toisiamme mutta mieheni mielestä tämä ei enää toimi. Syytän tästä omaa ahdistustani joka oli todella kova paikka suhteellemme. Hän on sanonut että ei hylkää minua ja auttaa parhaansa mukaan, mutta itse ajattelen että jos annan hänen vähän aikaa olla niin kyllä hän vielä joskus minut haluaa takaisin. Ei tämä voi olla lopullista. En pysty uskomaan että hän ei enää halua minua. Päässäni pyörii niin kamalia ajatuksia, että pelkään että en pysty käsittelemään tätä surua ja ahdistusta ja pelkoa, vaan teen satutan itseäni tai jotain muuta. En halua satuttaa muita, tai itseäni. Mutta entä jos vain sekoan?
Auttakaa, miten jatkan tästä eteenpäin? Tukiverkostooni kuuluu terapia 2xviikossa ja entinen mieheni. Muuten olen aina yksin. Olen myös niin takertunut mennesseen, ja ryven vanhoissa muistoissa ja ruoskin itseäni suhteen pilaamisesta ja virheistäni.
En tiedä miten pystyn jatkamaan yksin. Tämä on hätähuuto, haluan elää mutta tämä tuska tuntuu liian isolta.
-E
Apua eronneelle
9
114
Vastaukset
- Toivoaonn
Voin sanoa sinulle että teit oikein kun erosit tuon miehen kanssa et olisi ikinä ollut onnellinen koska haluat lapsen ja hän ei. Ehkä mies sai tarpeeksi lapsipaineesta ja huomasi ettei haluakaan lasta, ei ole valmis siihen. Oli iloinen että se kävi nyt ilmi eikä sitten kun se lapsi jolle hän sanoisi ettei halunnut häntä tähän maailmaan. Mieti miten se oli loukannut lasta.Vaikka olisit nyt ahdistunut aika auttaa, älä lukittaudu vaan kotiisi,tutustu muihin ihmisiin,hanki ystäviä joiden kanssa teet asioita.
- näinseon
ei siitä toivu, tottua voi ajan kanssa, ihminen on yksiavioisekseksi tarkoitettu, mikään ei mene paikalleen, rakkaus on vaikeaa mahdotonta ...
- Lehmällekuulostaa
Mulle tulee mieleen ajatuksia mutta jos ne uhdellä sanalla kuvaisi niin se voisi ola vaikkqa tämä sana: " AMMUU!"
- KokemustaOn
Toimiiko paikkakunnallasi eroseminaari? Suosittelen sitä lämpimästi omasta kokemuksestani. Vaikean eron jälkeen omasta seminaaristani tuli käännekohta silloiseen elämäntilanteeseeni, pala palalta eheydyin ja sain työkalut käsitellä kaikki eroon liittyvät vaikeat tunteet/asenteet, oppia paljon omista virheistäni ja lopulta päästää irti, antaa anteeksi itselleni ja toiselle. Sain työkalut auttaakseni myös lapsiani erokriiseissään ja luodakseni tulevaisuudessa toimivampia ihmissuhteita. Itsetuntokin on korjaantunut paremmalle tasolle kuin koskaan. Hanki itsellesi kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Sitä käytetään perusteoksena eroseminaareissa. Voimia sinulle nyt ja tulevaisuudessa!
- Selvinnyt
Hei,turha sinun on syyllistää itseäsi menneistä tekemisistä tai tekemättä jättämisistä parisuhteessanne.Tunteesi olivat silloin aidot ja toimit silloin niiden tunteittesi vallassa.Älä vähättele niitä.Varmasti myös ex-miehelläsi oli oma osuutensa tapahtuneisiin.
Ei kannata siis ryvetä menneissä.Menneitä ei saa todellakaan takaisin.Menneet tapahtumat tekivät sinusta ihmisen juuri nyt.Voit oppia menneistä/oppia itsestäsi.Ja olet vahvempi ja viisaampi kuin selviät tästä.
Älä jää yksin.Sureminen kuuluu asiaan mutta älä jää piehtaroimaan siihen.Sinun on mentävä ihmisten ilmoille.Sinä olet vielä nuori ja sinulla vielä elämä edessä.Rohkeasti vain eteenpäin! - VoimiaSinulle
Kuulostaa siltä, että ongelmasi ei ole miehesi tai sukulaisesi tai lapsettomuushoidot. Olet hukassa oman itsesi kanssa. Ahdistuminen on merkki siitä, että sinulla on rankkoja käsittelemättömiä asioita itsesi kanssa eikä kukaan muu kuin sinä itse voi tehdä sille jotain. Hienoa jos miehesi on helpottanut ahdistustasi, mutta miehesi ei voi lopulta poistaa pahaa oloasi, ei vaikka hän jäisi. Jos hän jäisi, jäisit kellumaan joksikin aikaa siihen hyvään oloon, mutta se ahdistus jää kuitenkin taustalle ja palaa taas toisessa tilanteessa niin kauan kunnes käsittelet asian itsesi kanssa.
Elämässä ei voi varmistaa, että joku ihminen pysyy vierellä eikä kukaan muu ihminen voi antaa sinulle mielenrauhaa, paitsi sinä itse.
Sanot, että olet takertunut menneeseen ja ryvet siinä. Sinun pitäisi työstää tätä. Oletko juuri aloittanut terapian? Keskustele terapeutin kanssa onko tuo määrä viikossa riittävä. Pahimpaan oloon voisit hakea lääkeapua, jotta saisit mielesi ja kehosi rauhoittumaan. Olet melko stressaavassa tilanteessa, joka yleensä vielä ruokkii itseään. Se kannattaa nyt katkaista, vaikka lääkeavulla. Käy lääkärissä ja kerro tilanteesi. Pystyt myös paremmin käsittelemään asioita, kun et ole kovin ahdistuneessa tilassa.
Miehesi varmasti rakastaakin sinua, mutta hän todennäköisesti tajuaa, että ei pysty antamaan sinulle sitä, mitä oikeasti tarvitsisit. Tuen antaminen on hieno asia, mutta terapian antaminen ei kuulu miehellesi eikä hän ole vastuussa sinun sisäisen maailmasi hyvinvoinnista.
Yritä unohtaa sukulaistesi kommentit. He todennäköisesti purkavat omaa pahaa oloaan sinuun eikä se ole oikein. Jos voit, pidä heihin toistaiseksi etäisyyttä. Eikä sinun tarvitse teeskennellä mitään eikä kenellekään.
Ystäväsi taas eivät ehkä osanneet suhtautua pahaan oloosi tai sitten eivät olleet oikeita ystäviä. Ystävänkin tehtävä on tukea, mutta tarvitset enemmän kuin tukea. Varsinaisen terapian antaminen ei kuulu ystäville, koska heillä tuskin on siihen kykyä ja voimia. Oikeat ystävät löytyvät siinä vaiheessa kun alat auttaa myös itse itseäsi.
Sinun ei kannata syyllistää itseäsi tästä tilanteesta. Elämä on mennyt niin kuin se on mennyt ja suurimpaan osaan asioista tuskin olet voinut itse vaikuttaa. Meitä muokkaavat niin monet asiat ja usein elämän aikana joudumme selviämään niillä keinoilla mitä meillä sillä hetkellä on käytettävissä. Olet kuitenkin selvinnyt tähänkin asti. Nyt olet aikuinen ja se mitä teet tästä eteenpäin, siitä sinä olet itse vastuussa.
Ja muista: et voi elää elämääsi kenenkään muun kautta. - 9348
Se menee ohi ajallaan, olet nuori vielä. Ota iisisti, keksi harrastuksia, lepäile ja käy vaikka vähän viihteellä. Se aikanaan siitä taas hahmottuu. Ajatukset selviävät parhaiten kun niitä ei pyörittele mielissään, alitajunta hoitaa ne järjestykseen ajallaan. Terapia on tietty hyvä homma kanssa, saa näkökulmaa.
Äläkä stressaa, se kuluttaa kehoa eikä muuta mitään, vain pahentaa kaikkea. Relax. - Itsekinjuurieronnut
Hei,
olen itsekin ihan vasta eronnut pitkästä suhteesta, jossa olin koko aikuisikäni. Olo on hyvin epätodellinen ja toivoton, olen vieläkin shokissa koska ero tuli ihan puskista. Haluaisitko jutella kanssani esim. sähköpostitse?- Itsekinjuurieronnut
Jos kiinnostaa niin minulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen [email protected]. Muutkin samassa tilanteessa olevat voivat laittaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801867Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181709- 171563
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201266En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121214Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61212hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121176Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291151Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää91150Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot91140