Biseksuaalina parisuhteessa ei helppoa

Kiva kun sain nettidiagnoosin mun "häiriöön". Jep juuri tämä on sitä bi fobiaa mitä en tarvitse. Ohitan kommentin. Et auta.

Nainen0987 kirjoitti:

Kiva kun sain nettidiagnoosin mun "häiriöön". Jep juuri tämä on sitä bi fobiaa mitä en tarvitse. Ohitan kommentin. Et auta.

Jos kirjoitat täällä mielenterveysongelmistasi niin varmasti saat diagnooseja "häiriöösi"

Vähä-älyinen lunttu.

:'D

Nainen0987 kirjoitti:

Kiva kun sain nettidiagnoosin mun "häiriöön". Jep juuri tämä on sitä bi fobiaa mitä en tarvitse. Ohitan kommentin. Et auta.

Kyseessä ei suinkaan ole bifobia, vaan selkeästi kerrot, että mielesi on häilyväinen, välillä tekee mieli toista, välillä toista ts. mielesi ei ole vakaa. Jos mieli ei ole vakaa, yksi vaihtoehto on todellakin kaksisuuntainen ja tämä ei millään pahalla. Kaksisuuntaista kuten mitä tahansa muuta mielenterveyshäiriötä ei kannata vihata, hävetä tai ajatella, että se on jotain fobiaa tai bifobiaa. Yhtä hyvin voisit olla täysin hetero, mutta mielesi vaihtelisi laidasta laitaan, yhtenä päivänä tekisi mieli omaa miestä, toisena päivänä jotain toista miestä, kolmantena päivänä havahtuisit siihen, että hetkinen, pitikö sinun siis omaa miestä kohtaan tuntea jotain halua. Mielialojen ja halujen vaihtelu voi tapahtua ihan samalla tavoin esim. heteroilla, kyse ei välttämättä todella ole biseksuaalisuudestasi vaan yleensäkin siitä, että mielihalusi ja mielialasi vaihtelevat, kenties radikaalisti laidasta laitaan.

Kuvailemasi naiskasi ja mieskausi voisi ihan hyvin olla myös esim. heteronaisella niin, että välillä tekee mieli raamikasta, lihaksikasta pahismiestä ja välillä tekee mieli kiltttiä sohvaperunanörttipoikaa mieli, välillä tekee mieli kolmen kimppaa, välillä rajua seksiä, välilllä hellää seksiä, välillä ei tee mieli seksiä ollenkaan. Se, että seksuaaliset halut vaihtelevat, on sinänsä ihan normaalia, ihan sama ootko bi vai hetero.

Se taas, että mielesi hyvin radikaalisti vaihtelee laidasta laitaan, et oikein itsekään pysy perässä, et välttämättä mitä haluat ja välillä tiedät voi aivan oikeasti kieliä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöästä. Välillä olet hyperaktiivinen, hyperinnokas, hyperiloinen, hyper seksuaalisesti aktiivinen, välillä mikään ei huvita, mikään ei maistu, mikään ei tunnu miltään, kaikki on masentavaa, oma mieskään ei tunnu miltään jne. Maniavaiheessa kaikki on aivan ihanaa ja loistavaa (kuten nousuhumalassa), myös seksi ja oma mies.

Biseksuaalisuus sinänsä ei automaattisesti tarkoita, että jokaisella biseksuaalilla olisi erityisiä naiskausia ja mieskausia. Voithan tätä vaikka verrata siihen, että jos olisit hetero niin kun olisit saanut haluamasi miehen, niin se ei enää tunnu miltään, vaan haluat jotain toista miestä. Kyse on silloin siitä, että et oikeasti ole esim. rakastunut vaan olet rakastunut siihen hurmaamisen tunteeseen, heti kun saat tavoitteesi läpi, kiinnostuksesi lopahtaa ja siirryt seuraavaan kohteeseen, tykkäät siis haasteista ja hurmaamisesta enemmän kuin hurmaamisen kohteesta. Toisaalta kyse voi olla myöskin tiedostomattomasta itsesuojeluvaistosta, suojelet omaa mieleäsi haavoilta ja sydänsuruilta kun et keskity omaan mieheesi vaan siihen, joka on turvallinen, saavuttamaton kohde. Eli silloin kun saat miestä, ajattelet naisia, silloin kun saat naista, haluat vain miestä ihan syystä, että mielesi suojelee sinua pettymyksiltä, jätetyksi tulemiselta, sydänsuruilta. On helpompi tulla jätetyksi jos omat ajatuksesi ovat jo jossakin toisessa ihmisessä.

Tunnen joitakin biseksuaaleja, joilla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja joitakin, joilla jo pelkät hormooneiden heittelyt vaikuttaa mieleen. Uskon, että kaikki biseksuaalit eivät ole mieleltään erityisen ailahtelevaisia, tosin kaikki, jotka tunnen, ovat erittäin ailahtelevaisia. Ehkä heillä on se taipumus muutenkin ihmisenä siihen.

Kakssuuntainen kirjoitti:

Kyseessä ei suinkaan ole bifobia, vaan selkeästi kerrot, että mielesi on häilyväinen, välillä tekee mieli toista, välillä toista ts. mielesi ei ole vakaa. Jos mieli ei ole vakaa, yksi vaihtoehto on todellakin kaksisuuntainen ja tämä ei millään pahalla. Kaksisuuntaista kuten mitä tahansa muuta mielenterveyshäiriötä ei kannata vihata, hävetä tai ajatella, että se on jotain fobiaa tai bifobiaa. Yhtä hyvin voisit olla täysin hetero, mutta mielesi vaihtelisi laidasta laitaan, yhtenä päivänä tekisi mieli omaa miestä, toisena päivänä jotain toista miestä, kolmantena päivänä havahtuisit siihen, että hetkinen, pitikö sinun siis omaa miestä kohtaan tuntea jotain halua. Mielialojen ja halujen vaihtelu voi tapahtua ihan samalla tavoin esim. heteroilla, kyse ei välttämättä todella ole biseksuaalisuudestasi vaan yleensäkin siitä, että mielihalusi ja mielialasi vaihtelevat, kenties radikaalisti laidasta laitaan.

Kuvailemasi naiskasi ja mieskausi voisi ihan hyvin olla myös esim. heteronaisella niin, että välillä tekee mieli raamikasta, lihaksikasta pahismiestä ja välillä tekee mieli kiltttiä sohvaperunanörttipoikaa mieli, välillä tekee mieli kolmen kimppaa, välillä rajua seksiä, välilllä hellää seksiä, välillä ei tee mieli seksiä ollenkaan. Se, että seksuaaliset halut vaihtelevat, on sinänsä ihan normaalia, ihan sama ootko bi vai hetero.

Se taas, että mielesi hyvin radikaalisti vaihtelee laidasta laitaan, et oikein itsekään pysy perässä, et välttämättä mitä haluat ja välillä tiedät voi aivan oikeasti kieliä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöästä. Välillä olet hyperaktiivinen, hyperinnokas, hyperiloinen, hyper seksuaalisesti aktiivinen, välillä mikään ei huvita, mikään ei maistu, mikään ei tunnu miltään, kaikki on masentavaa, oma mieskään ei tunnu miltään jne. Maniavaiheessa kaikki on aivan ihanaa ja loistavaa (kuten nousuhumalassa), myös seksi ja oma mies.

Biseksuaalisuus sinänsä ei automaattisesti tarkoita, että jokaisella biseksuaalilla olisi erityisiä naiskausia ja mieskausia. Voithan tätä vaikka verrata siihen, että jos olisit hetero niin kun olisit saanut haluamasi miehen, niin se ei enää tunnu miltään, vaan haluat jotain toista miestä. Kyse on silloin siitä, että et oikeasti ole esim. rakastunut vaan olet rakastunut siihen hurmaamisen tunteeseen, heti kun saat tavoitteesi läpi, kiinnostuksesi lopahtaa ja siirryt seuraavaan kohteeseen, tykkäät siis haasteista ja hurmaamisesta enemmän kuin hurmaamisen kohteesta. Toisaalta kyse voi olla myöskin tiedostomattomasta itsesuojeluvaistosta, suojelet omaa mieleäsi haavoilta ja sydänsuruilta kun et keskity omaan mieheesi vaan siihen, joka on turvallinen, saavuttamaton kohde. Eli silloin kun saat miestä, ajattelet naisia, silloin kun saat naista, haluat vain miestä ihan syystä, että mielesi suojelee sinua pettymyksiltä, jätetyksi tulemiselta, sydänsuruilta. On helpompi tulla jätetyksi jos omat ajatuksesi ovat jo jossakin toisessa ihmisessä.

Tunnen joitakin biseksuaaleja, joilla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja joitakin, joilla jo pelkät hormooneiden heittelyt vaikuttaa mieleen. Uskon, että kaikki biseksuaalit eivät ole mieleltään erityisen ailahtelevaisia, tosin kaikki, jotka tunnen, ovat erittäin ailahtelevaisia. Ehkä heillä on se taipumus muutenkin ihmisenä siihen.

Lue lisää

Joillekkin pareille sopii avoin suhde, ja joillekkin tuo kolmen kimppa.
Pääasia on, ettei kukaan kärsi siitä. Yhteiset pelisäännöt pitää olla.

Itselleni sopii tuo kolmen kimppa, seksi naisen kanssa on mahtavaa, mutten koskaan voisi edes kuvitella eläväni pelkästään naisen kanssa. Ilman naista voin hyin kuvitella eläväni.

Useamman vuoden kokemuksella voin sanioa, että meitä kimppa on vain lähentänyt ja lujittanut suhdetta. Täytyy myöntää, että lähes täydellisen miehen satuin löytämään...

Mun identiteetti ei ole ongelma. Mä tiesin että bi fobia elää vahvana tälläkin palstalla mutta ziisus... joo ei ole helppoa missään suhteessa ei.

Lähinnä toivoin että löytyisi jonkinlaista vertaistukea. Tai joku joka jakaa samankaltaisia kokemuksia.

Koen samantapaisia tunteita. Mies, jonka kanssa olen ollut jo pitkään, on maailman ihanin ja olen hänestä tosi kiitollinen. Siksi haluaisin antaa kaikkeni, kaikin mahdollisin tavoin. Sisälläni silti elää kaipuu naissuhteeseen, eikä ehkä niinkään eroottiseen kuin kokonaisvaltaiseen läheiseen rakkaussuhteeseen. Tuskin sukupuoli tekee kenestäkään minulle sopivampaa kumppania, sanon itselleni ja pysyn liitossa. Olen jo parin vuoden ajan haaveillut ja kyseenalaistanut haavettani ja syyttänyt itseäni siitä, etten ole tyytyväinen siihen kaikkeen hyvään mitä minulla jo on. Keski-iän kriisi? Kyllä, sitäkin on vahvasti ilmassa. Silloin tällöin kaihertaa vahvasti. Jotain on jäänyt toteutumatta ja minun on ratkaistava haluanko antaa sille mahdollisuuden.

Huh helpotus etten ole yksin. :) Juuri tämän bifobisen kuran takia mitä tuossa jotkut tarjoili, biseksuaalisuus tuntuu niin vaikealta. Ei jaksaisi millään selittää itselle selkeitä kuvioita tietämättömille jotka kyseenalaistaa sun mielenterveyden. :(

Mulla on muutama ystävä ketkä tietää, mutta ei oikeastaan ketään kuka ymmärtää. Porukka hyväksyy mutta mä näen että he ei tajua. Mun vanhemmat eivät tiedä, en tiedä mitä tapahtuisi jos kerron. Eipä ole tullut aiheelliseksi kun heterosuhteessa elän nyt. Toki naisten kanssa olen ollut myös treffeillä ym mut ei mitään vakavaa varsinaista pitkää suhdetta. Mulla on ollut huono tuuri ihastua vaan bi fobisiin lesboihin, jolloin mun uskollisuus kyseenalaistetaan jo alkuunsa tai heteronaisiin.

Ja muuten suhteessa olen AINA sataprosenttisen uskollinen. Vaikka esim mun nykyinen mies ei ole ollut. Mun kohdalla se uskottomuuskin menis vissiin heti sarjaan "No tietty se oli uskoton kun se EI TIEDÄ mitä se haluaa". Vaikka mä kyllä tiedän mitä mä haluan. Se vaan on vähän ongelmallista kun se vaihtelee.

Yksi bi naisten ongelma mun nähdäkseni on just löytää ensinnäkin nainen joka ei ajattele että sä saatat lähteä miehen matkaan kun silmä välttää, ja sit kun kuitenkin yhteiskunta on niin heteronormatiivinen niin sitä helposti ajautuu miehiin päin. Se painostus on niin kova kuitenkin ja kun se kerran on mahdollista niin moni "valitsee" hetero elämän. :/

Mä oon melko vakuuttunut että homot ja heterot on tässä fobioissaan samalla viivalla. Kummatkaan ei ymmärrä. Hyväksyy ehkä mut pyörittelee päätään ja odottaa kumman se bi lopulta valitsee. Tai siltä musta tuntuu. Ja kuitenkin kumman vaan lopulta valitset, sä oot bi aina. Se ei muutu miksikään. Ja mun olot ei muutu miksikään vaikka olisin 50v saman miehen kanssa. Tai naisen. En ole koskaan hetero, en ole koskaan homoseksuaali. Oon väliinputoaja.

Niin ja vielä mä lisään kuinka mua henkkoht ärsyttää suunnattomasti tämän palstan käyttö "kolmansien pyörien" etsimisessä oman kulahtaneen suhteen piristämiseksi.

Kun tuntematon (mies, yleensä) kuulee mun olevan bi, on automaattinen lausahdus että mun mies on onnekas (tyyliin että meillä harrastettaisiin villejä kolmenkimppoja) tai kysymys että haluanko mukaan hänen ja naisystävänsä sänkyyn! Mä näen niin punaista heti! Mikä hemmetin seksilelu mä olen vaan koska satun kiinnostumaan sekä miehistä että naisista! Mutta nämä on näitä perusjuttuja mitä kuulee kun ei halua olla kaapissa...

Nainen0987 kirjoitti:

Niin ja vielä mä lisään kuinka mua henkkoht ärsyttää suunnattomasti tämän palstan käyttö "kolmansien pyörien" etsimisessä oman kulahtaneen suhteen piristämiseksi.

Kun tuntematon (mies, yleensä) kuulee mun olevan bi, on automaattinen lausahdus että mun mies on onnekas (tyyliin että meillä harrastettaisiin villejä kolmenkimppoja) tai kysymys että haluanko mukaan hänen ja naisystävänsä sänkyyn! Mä näen niin punaista heti! Mikä hemmetin seksilelu mä olen vaan koska satun kiinnostumaan sekä miehistä että naisista! Mutta nämä on näitä perusjuttuja mitä kuulee kun ei halua olla kaapissa...

Lue lisää

Mistä tuntemattomat kuulee sun seksuaalisesta suuntauneisuudesta? Ei kai se niille kuulu!?

Yleensä se tieto on tullut julki kun puolustan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Silloin ensimmäinen kysymys/kommentti on ollut että miksi ne mua kiinnostaa kun en ole lesbo/et näytä lesbolta (mitä ikinä sekin nyt tarkoittaa). Mua ei yhtään vaivaa oma vähemmistöstatukseni nostaa esiin kun mun piikit nousee pystyyn.

Eihän se kelleen kuulukaan, mutta tietyssä tilanteessa olen sen itse nostanut esiin.

...ratkeaisin.

Mä en tiedä miten teillä muilla, vaikka mäkin kun elän just nyt mun "naisiin päin" olevaa vaihetta (hyvin voimakasta vieläpä), olen alkanut miettiä että tuleekohan tämä sama vaihe käänteisenä vastaan jos nyt olisinkin pitkässä suhteessa naisen kanssa. Mulla ei siis ole kokemusta edes vuoden mittaisesta suhteesta naiseen, joten en rehellisesti sanoen tiedä.

Tiedän että voin ihastua, rakastua ja tuntea seksuaalista vetoa sekä miehiin että naisiin. Toisaalta mä olen alkanut päätyä siihen että ehkä KUITENKIN olen enemmän naisiin päin. Tähän lopputulemaan olen tullut kun olen pohtinut omaa elämääni ja ajatuksiani.

Se miksi olen pitkässä suhteessa nimenomaan miehen kanssa, johtuu myös muista tekijöistä kuin itsestäni.
Naisen on ainakin vielä tässä ajassa ja tässä yhteiskunnassa helpompi valita mies jos kerran "valita" voi ja helpompi olla kaapissa vaikka koko elämänsä. Tuskaillen, mutta varmasti vähemmän tuskaillen kuin homoseksuaalin. Lisäksi se että ei-biseksuaalit pelkäävät usein biseksuaalisuutta, joten se rajoittaa naiskumppanin löytämistä.

Minulle suuntautumiseni tajuaminen tuli hieman yllätyksenä vasta hiukan päälle parikymppisenä, vaikka kun mietin aikaa ennen asian selkiytymistä oli merkit jo vahvana ilmassa teini-iästä saakka. Se vain oli helppo ohittaa kun kerran pojatkin kinnosti.

Ja tosiaan se nyt vaan on fakta että biseksuaalisuus koetaan vähän joka puolella uhkana tai ei-todellisena, sekä seksuaalivähemmistöjen että enemmistön joukossa. :(

Tähän on pakko kommentoida: ehdin illalla paremmin kirjoittamaan, kun saa koota ajatukset! Mutta siihen asti iloista torstaita! :)

Mitä aloittaja ja muut bi:t ajattelevat tästä kysymyksestä: kelpaisiko kukaan bi:lle? Itse vastaan, että kyllä! Itselläni ainakin tunnepuolinen side rakastamaani ihmiseen on niin vahva, että "ailahtelun" ei luulisi tuhoavan sitä - jos siis tietenkään ei rakastu toiseen, mitä ei varsinaisesti toivoisi kenellekään heterollekaan/homoseksuaalille! :) Tästä syystä järkevät ja avarakatseiset ystävät tms. olisivat kultaa meille, ettei tarvitse pitää itseään epäluotettavana ja vinksahtaneena! ;D

Joo mä kyllä allekirjoitan että mun aloitus oli kökkö, mutta juuri sillä hetkellä mulla oli vaan tosi kova tarve saada puhaltaa höyryä ulos.

Eli en ole mielenvikainen tai mussa ei ole "yhdessä ihmisessä montaa persoonaa". En ole ailahtelevainen. Olen vain HYVIN HYVIN tietoinen että molemmat sukupuolet kiinnostaa. Ja tulee kausia kun se kiinnostuksen kohde vaihtelee.

Kaikki se missä biseksuaalisuus tuomitaan jonain mielenvikaisuutena, päättämättömyytenä, yleisenä henkisenä ailahtelevuutena, uskottomuuden todennäköisyytenä, tai sanotaan että kyseessä on joku vaihe joka menee ohi, laitetaan nuorilla biseksuaaleilla nuoruuden piikkiin, sanotaan että olet kokeilunhaluinen tai muodikas hetero/kaapissa oleva homo ym on ennakkoluuloa ja bifobiaa.

Korostan että biseksuaalisuus ei tee uskottomaksi tai potentiaaliseksi pettäjäksi. Epärehellisyys ja toisen tunteista välinpitämättömyys ym mikä nyt sitä uskottomuutta KAIKILLA SIIHEN TAIPUVAISILLA aiheuttaa, se erottelee uskottomat uskollisista.

Mä en ole koskaan ollut uskoton mun suhteissa. Mä pistän suhteen poikki jos alkaa muu kuin oma kumppani niin kovasti houkuttaa. Ja muut ei houkuta niin kauan kun suhde voi hyvin ja siinä on rakkautta. Olen silti bi sen kaiken alla, se ei muutu. Uskoton ihminen näkee mahdollisuuden sivusuhteeseen vaikka olisi homo tai hetero. Tai bi. Mutta se ei johdu suuntautumisesta.

Ja se riittämättömyyden tunne on kuule ihan molemminpuolista. Tai on silloin kun on vaikka nyt mun tapauksessa naisvaihe menossa. Koska musta tuntuu että en pysty antamaan itsestäni toiselle sitä mitä hän kaipaa juuri nyt. Se on se miksi tämä on vaikeaa parisuhteessa. Ei vain koska haluaa enemmän toista sukupuolta mitä kumppani on, vaan koska se vaikuttaa kumppaniini myös. Kuinka särkee sydäntä sanoa että nyt en pysty virittäytymään, halaillaan vaan. Ja kun tiedän että kumppani (jossa ei todellakaan mitään vikaa ole! ) ei vaan nyt pysty herättämään sitä seksuaalisen kiihottumisen tunnetta rakkaudesta huolimatta. Silloin se tuntuu kuin hän olisi vain minun rakkain parhain ystävä siinä. :(

Älä välitä asiattomista kommenteista. Tule mieluummin keskustelemaan ranneliikkeeseen. Siellä, toivottavasti, olisi enemmän asioihin perehtyneitä? ;)

Huomentakaikki kirjoitti:

Mitä aloittaja ja muut bi:t ajattelevat tästä kysymyksestä: kelpaisiko kukaan bi:lle? Itse vastaan, että kyllä! Itselläni ainakin tunnepuolinen side rakastamaani ihmiseen on niin vahva, että "ailahtelun" ei luulisi tuhoavan sitä - jos siis tietenkään ei rakastu toiseen, mitä ei varsinaisesti toivoisi kenellekään heterollekaan/homoseksuaalille! :) Tästä syystä järkevät ja avarakatseiset ystävät tms. olisivat kultaa meille, ettei tarvitse pitää itseään epäluotettavana ja vinksahtaneena! ;D

Lue lisää

Todellakin kelpaa! Ja edelleen minun puolisoni kelpaa, hänessä ei ole vikaa. Jos voisin tilannetta johonkin verrata, olisi lähinnä ehkä se että kuvittele olevasi aikeissa mennä sänkyyn parhaan ystäväsi kanssa. Sellaisen ystävän, jota kohtaan et tunne seksuaalista vetovoimaa. Eli homoseksuaalit voisi kuvitella että pitäisi löytää haluja vastakkaista sukupuolta olevaan ystävään, ja hetero voi kuvitella että pitäisi tuntea vetoa samaa sukupuolta olevaan ystävään.

Mulla se vaihtelee milloin se on TÄYSIN normaalia tuntea rakkautta ja halua mun puolisoon, ja joskus on se vaihe kun mä olen että eieiei tunnu oikealta/hyvältä koska ei vaan tunnu. Vaikka se rakkaus on sama, henkilö siinä sama, kaikki on samaa ulkoisesti, mun pää vaan sanoo että väärä sukupuoli.

Olen myös biseksuaalisuuteni lisäksi demiseksuaali, joten mun täytyy oikeasti tuntea ihminen tunteakseni seksuaalista vetoa häneen. Että se kyllä lisää sitä uskollisuus-todennäköisyyttä entisestään, vaikka muutenkin pyrin kaikissa suhteissa olemaan mahdollisimman rehellinen (osittain varmaan siihen taas vaikuttaa ennakkoluulot mitä saanut suuntautumiseni takia sietää).

Nainen0987 kirjoitti:

Todellakin kelpaa! Ja edelleen minun puolisoni kelpaa, hänessä ei ole vikaa. Jos voisin tilannetta johonkin verrata, olisi lähinnä ehkä se että kuvittele olevasi aikeissa mennä sänkyyn parhaan ystäväsi kanssa. Sellaisen ystävän, jota kohtaan et tunne seksuaalista vetovoimaa. Eli homoseksuaalit voisi kuvitella että pitäisi löytää haluja vastakkaista sukupuolta olevaan ystävään, ja hetero voi kuvitella että pitäisi tuntea vetoa samaa sukupuolta olevaan ystävään.

Mulla se vaihtelee milloin se on TÄYSIN normaalia tuntea rakkautta ja halua mun puolisoon, ja joskus on se vaihe kun mä olen että eieiei tunnu oikealta/hyvältä koska ei vaan tunnu. Vaikka se rakkaus on sama, henkilö siinä sama, kaikki on samaa ulkoisesti, mun pää vaan sanoo että väärä sukupuoli.

Olen myös biseksuaalisuuteni lisäksi demiseksuaali, joten mun täytyy oikeasti tuntea ihminen tunteakseni seksuaalista vetoa häneen. Että se kyllä lisää sitä uskollisuus-todennäköisyyttä entisestään, vaikka muutenkin pyrin kaikissa suhteissa olemaan mahdollisimman rehellinen (osittain varmaan siihen taas vaikuttaa ennakkoluulot mitä saanut suuntautumiseni takia sietää).

Lue lisää

Ei ne ole ennakkoluuloja, olet sairas ja siksi muut suhtautuvat sinuun eri tavalla.

Hae hoitoa niin kaikki muuttuu paremmaksi.

Mosca kirjoitti:

Älä välitä asiattomista kommenteista. Tule mieluummin keskustelemaan ranneliikkeeseen. Siellä, toivottavasti, olisi enemmän asioihin perehtyneitä? ;)

Mä joskus vuosia sitten itseasiassa siellä tuskailin tätä samaa :D mut silloin tuntui että aidot bi keskustelut jäi fobisten homojen ja lesbojen jyrän alle... ja mun hermo meni ja tuli vaan surkeampi olo. Oisko siellä ranneliikkeessä kasvettu yli siitä vaiheesta? Ehkä uskaltaudun joku päivä vilkaisemaan.

mover-imam kirjoitti:

Ei ne ole ennakkoluuloja, olet sairas ja siksi muut suhtautuvat sinuun eri tavalla.

Hae hoitoa niin kaikki muuttuu paremmaksi.

Uuu olipas tässä freessi lähestymistapa. Not.

Nainen0987 kirjoitti:

Joo mä kyllä allekirjoitan että mun aloitus oli kökkö, mutta juuri sillä hetkellä mulla oli vaan tosi kova tarve saada puhaltaa höyryä ulos.

Eli en ole mielenvikainen tai mussa ei ole "yhdessä ihmisessä montaa persoonaa". En ole ailahtelevainen. Olen vain HYVIN HYVIN tietoinen että molemmat sukupuolet kiinnostaa. Ja tulee kausia kun se kiinnostuksen kohde vaihtelee.

Kaikki se missä biseksuaalisuus tuomitaan jonain mielenvikaisuutena, päättämättömyytenä, yleisenä henkisenä ailahtelevuutena, uskottomuuden todennäköisyytenä, tai sanotaan että kyseessä on joku vaihe joka menee ohi, laitetaan nuorilla biseksuaaleilla nuoruuden piikkiin, sanotaan että olet kokeilunhaluinen tai muodikas hetero/kaapissa oleva homo ym on ennakkoluuloa ja bifobiaa.

Korostan että biseksuaalisuus ei tee uskottomaksi tai potentiaaliseksi pettäjäksi. Epärehellisyys ja toisen tunteista välinpitämättömyys ym mikä nyt sitä uskottomuutta KAIKILLA SIIHEN TAIPUVAISILLA aiheuttaa, se erottelee uskottomat uskollisista.

Mä en ole koskaan ollut uskoton mun suhteissa. Mä pistän suhteen poikki jos alkaa muu kuin oma kumppani niin kovasti houkuttaa. Ja muut ei houkuta niin kauan kun suhde voi hyvin ja siinä on rakkautta. Olen silti bi sen kaiken alla, se ei muutu. Uskoton ihminen näkee mahdollisuuden sivusuhteeseen vaikka olisi homo tai hetero. Tai bi. Mutta se ei johdu suuntautumisesta.

Ja se riittämättömyyden tunne on kuule ihan molemminpuolista. Tai on silloin kun on vaikka nyt mun tapauksessa naisvaihe menossa. Koska musta tuntuu että en pysty antamaan itsestäni toiselle sitä mitä hän kaipaa juuri nyt. Se on se miksi tämä on vaikeaa parisuhteessa. Ei vain koska haluaa enemmän toista sukupuolta mitä kumppani on, vaan koska se vaikuttaa kumppaniini myös. Kuinka särkee sydäntä sanoa että nyt en pysty virittäytymään, halaillaan vaan. Ja kun tiedän että kumppani (jossa ei todellakaan mitään vikaa ole! ) ei vaan nyt pysty herättämään sitä seksuaalisen kiihottumisen tunnetta rakkaudesta huolimatta. Silloin se tuntuu kuin hän olisi vain minun rakkain parhain ystävä siinä. :(

Lue lisää

Hei, tarkoitin, että tuo minun oma kirjoitukseni voi näyttää törkeeltä tai tökeröltä, koska siitä voi tulla ekassa lauseessa sellainen sääli-meininki mieleen. "Voivoi kun suruttaa teidän puolesta". Sitä en varsinaisesti siis tarkoittanut. Katsoin asiaa vain ulkopuolelta tietäen sen hölmön ennakkoluulon mitä teihin tähdätään.
En voi sanoa oikeasti ymmärtäväni kokemuksen kautta, miltä sinusta tuntuu mutta ymmärrän noin muuten ettei minun tarvitse katsoa ongelmaasi halveksivien lasien kautta, niinkuin jotkut tietyt.
Oikeastaan ensimmäistä kertaa joku osaa täällä kunnolla selittää myös nuo tuntemuksensa hyvin, ketkä varmasti moni muukin komppaa. Saisit hyvin vertaiskavereita asiaan liittyen.
Se, että joku diagnosoisi, oikeastaan ihan luonnollisenkin ongelmasi mielenhäiriöksi, on jotain tavattoman outoa.

Itse lesbona koen, että binainen ei missään tapauksessa ole uhka enkä edes koe,ettenkö kelpaisi binaiselle tai ettenkö riittäisi. Useimmiten minua tulevat nimenomaan binaiset iskemään ja aina annan heille pakit. Useimmiten heillä itsellään on sellainen stereotyyppinen käsitys, että jos nainen on naisellinen, on hän automaattisesti bi tai hetero, ei suinkaan lesbo.

Kyse on siitä, että minua häiritsee suunnattomasti kyseisen ihmisen yleinen epävarmuus, yleinen häilyväisyys, useimmiten se hyvin suuri epärehellisyys, ei tiedä mitä haluaa, useimmiten törmää vielä näihin, jotka hakevat joko kumppaninsa luvalla seuraa tai sitten selän takana tai sitten kolmatta pyörää. En halua mitään jalkavaimoa, en halua mitään ryhmäseksiorgioita, en halua polyamorisia suhteita. Omaa itsetuntoani ei suinkaan millään tavalla horjuta, että nainen haluaisi miestä tai ettenkö muka riittäisi hänelle, vaan se, että henkilö pohjimmiltaan ylipäätänsä on niin sekaisin itsensä kanssa, ei tiedä mitä haluaa (ja tämä pätee hänen koko elämäänsä perhe/seurustelu/ura/harrastus/asumisjne. asioihin ei pelkästään seksiin).

Yksinkertaisesti en halua kumppanin olevan mieleltään sekaisin ja mieleltään hyvin ailahteleva, sellaisen ihmisen kanssa on hyvin vaikea tulla toimeen ja arki on useimmiten hyvin haastavaa vuoristorataa, joskus jopa mahdotonta. Itse haluaisin kumppanin, joka on mieltänsä tasapainoinen, sinut itsensä kanssa, terveellä tavalla itsevarma eikä suuremmin kärsisi mielenterveysongelmista. Arjen haluaisin olevan tasaisen onnellista, eikä suinkaan jotain suurta vuoristoratanäytelmää jonkun draamaqueenin kanssa. Se olisi nimittäin henkisesti hirveän kuluttavaa eikä minulla elämässä muiden asioiden ohella riittäisi edes siihen aikaa tai energiaa.

Nainen0987 kirjoitti:

Todellakin kelpaa! Ja edelleen minun puolisoni kelpaa, hänessä ei ole vikaa. Jos voisin tilannetta johonkin verrata, olisi lähinnä ehkä se että kuvittele olevasi aikeissa mennä sänkyyn parhaan ystäväsi kanssa. Sellaisen ystävän, jota kohtaan et tunne seksuaalista vetovoimaa. Eli homoseksuaalit voisi kuvitella että pitäisi löytää haluja vastakkaista sukupuolta olevaan ystävään, ja hetero voi kuvitella että pitäisi tuntea vetoa samaa sukupuolta olevaan ystävään.

Mulla se vaihtelee milloin se on TÄYSIN normaalia tuntea rakkautta ja halua mun puolisoon, ja joskus on se vaihe kun mä olen että eieiei tunnu oikealta/hyvältä koska ei vaan tunnu. Vaikka se rakkaus on sama, henkilö siinä sama, kaikki on samaa ulkoisesti, mun pää vaan sanoo että väärä sukupuoli.

Olen myös biseksuaalisuuteni lisäksi demiseksuaali, joten mun täytyy oikeasti tuntea ihminen tunteakseni seksuaalista vetoa häneen. Että se kyllä lisää sitä uskollisuus-todennäköisyyttä entisestään, vaikka muutenkin pyrin kaikissa suhteissa olemaan mahdollisimman rehellinen (osittain varmaan siihen taas vaikuttaa ennakkoluulot mitä saanut suuntautumiseni takia sietää).

Lue lisää

Kyllä heterovaimoillakin on näitä kausia, että ei tee mieli itse seksi, vaikka muuten oma mies olisi todella mukava tai todella ihana. Se on ihan normaalia se. Ei kaikilla heteromiehilläkään seiso joka ikinen ilta vaimonsa kanssa sängyssä, vaikka kuinka rakastaisikin vaimoa. Se on ihan normaalia se. On kausi, joilloin haluaa seksiä enemmän ja kausia jolloin ei halua. Vika ei välttämättä ole siinä, että kumppani olisi jotenkin epähaluttava tai olisi väärän ihmisen kanssa yhdessä, vaa yksinkertaisesti ei ihmiset ole mitään duracellpanopupuja 24h joka ikinen päivä viikossa. Joskus tekee mieli enemmän, joskun vähemmän. Toisinaan väsyttää, toisinaan on nälkä, toisinaan ajatukset ovat työasioissa, toisinaan on surua tai stressiä, ihan normaalia siis. Jos koet olevasi demiseksuaali, niin ei se siis auta, että vaihdat vaan naiseen, siis johonkin vaan naiseen, kun vaan se on nainen. Sinun siis pitää tuntea häntä kohtaan jotain erityistä, ihastusta, rakastumista, kenties rakkauttakin. Joten se, että tunnet miehesi kanssa sängyssä ollessasi, että nyt tekee naista, kertoo, että et oikeasti ole demi, koska sinun tekee mieli yleensä naista, eikä vaan jotain tiettyä naista.

Tiedätkö, heteroillakin saattaa tehdä mieli sängyssä jotain erilaista, joku haluaa kokeilla eri asentoa tai saattaa tehdä mieli vaikka jotain roolileikkiä, erilaisia seksihepeniä tms. Se on ihan normaalia.

Nainen0987 kirjoitti:

Joo mä kyllä allekirjoitan että mun aloitus oli kökkö, mutta juuri sillä hetkellä mulla oli vaan tosi kova tarve saada puhaltaa höyryä ulos.

Eli en ole mielenvikainen tai mussa ei ole "yhdessä ihmisessä montaa persoonaa". En ole ailahtelevainen. Olen vain HYVIN HYVIN tietoinen että molemmat sukupuolet kiinnostaa. Ja tulee kausia kun se kiinnostuksen kohde vaihtelee.

Kaikki se missä biseksuaalisuus tuomitaan jonain mielenvikaisuutena, päättämättömyytenä, yleisenä henkisenä ailahtelevuutena, uskottomuuden todennäköisyytenä, tai sanotaan että kyseessä on joku vaihe joka menee ohi, laitetaan nuorilla biseksuaaleilla nuoruuden piikkiin, sanotaan että olet kokeilunhaluinen tai muodikas hetero/kaapissa oleva homo ym on ennakkoluuloa ja bifobiaa.

Korostan että biseksuaalisuus ei tee uskottomaksi tai potentiaaliseksi pettäjäksi. Epärehellisyys ja toisen tunteista välinpitämättömyys ym mikä nyt sitä uskottomuutta KAIKILLA SIIHEN TAIPUVAISILLA aiheuttaa, se erottelee uskottomat uskollisista.

Mä en ole koskaan ollut uskoton mun suhteissa. Mä pistän suhteen poikki jos alkaa muu kuin oma kumppani niin kovasti houkuttaa. Ja muut ei houkuta niin kauan kun suhde voi hyvin ja siinä on rakkautta. Olen silti bi sen kaiken alla, se ei muutu. Uskoton ihminen näkee mahdollisuuden sivusuhteeseen vaikka olisi homo tai hetero. Tai bi. Mutta se ei johdu suuntautumisesta.

Ja se riittämättömyyden tunne on kuule ihan molemminpuolista. Tai on silloin kun on vaikka nyt mun tapauksessa naisvaihe menossa. Koska musta tuntuu että en pysty antamaan itsestäni toiselle sitä mitä hän kaipaa juuri nyt. Se on se miksi tämä on vaikeaa parisuhteessa. Ei vain koska haluaa enemmän toista sukupuolta mitä kumppani on, vaan koska se vaikuttaa kumppaniini myös. Kuinka särkee sydäntä sanoa että nyt en pysty virittäytymään, halaillaan vaan. Ja kun tiedän että kumppani (jossa ei todellakaan mitään vikaa ole! ) ei vaan nyt pysty herättämään sitä seksuaalisen kiihottumisen tunnetta rakkaudesta huolimatta. Silloin se tuntuu kuin hän olisi vain minun rakkain parhain ystävä siinä. :(

Lue lisää

"Mä pistän suhteen poikki jos alkaa muu kuin oma kumppani niin kovasti houkuttaa. Ja muut ei houkuta niin kauan kun suhde voi hyvin ja siinä on rakkautta."

Eli kirjoitit itsellesi jo vastauksen. Toinen ihminen houkuttaa kun nykyinen suhde ei voi hyvin. Siis nykyinen suhteesi ei voi hyvin. Kirjoitat kuitenkin, että nykyisessäsi ei ole mitään vikaa. Tästä huolimatta suhteesi siis voi huonosti kun tekee vierasta mieli, olkoon se sitten nainen tai mies.

Eli, suhteesi ei voi hyvin ja siksi sinun teke mieli vierasta. Miksi se ei voi hyvin? Eikö sinua itseäsi vaan kiinnosta, vaikka miehesi on kaikin puolin ok, vai onko? Jos on ok, "vika" on sinussa. Sinua ei kiinnosta, tarpeeksi, siksi sinun tekee mieli muita. Kyse ei siis ole siitä, että sinulla on mieskausia ja naiskausia tai se, että olet biseksuaali, vaan koet, että suhteessasi ei ole kaikki kunnossa tai se on vaan yksinkertaisesti tylsä, miehesi on kenties tylsä, kaipaat jännitystä ja vaihtelua. Ihan tuttua huttua myös heteropareilla, jotka ovat olleet naimisissa vuosia, kyllästyttää aina se sama naama ja sama jyystäminen, samat asennot jne. ja haluat jotain jännitystä, seikkailua arkeesi.

kirjoitititsevastauksesi kirjoitti:

"Mä pistän suhteen poikki jos alkaa muu kuin oma kumppani niin kovasti houkuttaa. Ja muut ei houkuta niin kauan kun suhde voi hyvin ja siinä on rakkautta."

Eli kirjoitit itsellesi jo vastauksen. Toinen ihminen houkuttaa kun nykyinen suhde ei voi hyvin. Siis nykyinen suhteesi ei voi hyvin. Kirjoitat kuitenkin, että nykyisessäsi ei ole mitään vikaa. Tästä huolimatta suhteesi siis voi huonosti kun tekee vierasta mieli, olkoon se sitten nainen tai mies.

Eli, suhteesi ei voi hyvin ja siksi sinun teke mieli vierasta. Miksi se ei voi hyvin? Eikö sinua itseäsi vaan kiinnosta, vaikka miehesi on kaikin puolin ok, vai onko? Jos on ok, "vika" on sinussa. Sinua ei kiinnosta, tarpeeksi, siksi sinun tekee mieli muita. Kyse ei siis ole siitä, että sinulla on mieskausia ja naiskausia tai se, että olet biseksuaali, vaan koet, että suhteessasi ei ole kaikki kunnossa tai se on vaan yksinkertaisesti tylsä, miehesi on kenties tylsä, kaipaat jännitystä ja vaihtelua. Ihan tuttua huttua myös heteropareilla, jotka ovat olleet naimisissa vuosia, kyllästyttää aina se sama naama ja sama jyystäminen, samat asennot jne. ja haluat jotain jännitystä, seikkailua arkeesi.

Lue lisää

Olet siis seikkailunhaluinen, mikä on aika valitettavan yleistä ja tyypillistä myös yleensä biseksuaaleilla ja heillä, joilla mieli heittelee laidasta laitaaan. Haet jännitystä, seikkailua tylsään arkeesi.

Ongelmana pohjimmiltaan on, että olet aika monelle varmasti vaikea kumppani, sekä miehille että naisille.

Eikö ihminen saa olla epävarma? Kuka ei ole joskus vaikea kumppani? Kuka tuntee itsensä sataprosenttisen täydellisesti? Ketä palstadiagnoosi auttaa? KYSYN VAAN.

kirjoitititsevastauksesi kirjoitti:

Olet siis seikkailunhaluinen, mikä on aika valitettavan yleistä ja tyypillistä myös yleensä biseksuaaleilla ja heillä, joilla mieli heittelee laidasta laitaaan. Haet jännitystä, seikkailua tylsään arkeesi.

Ongelmana pohjimmiltaan on, että olet aika monelle varmasti vaikea kumppani, sekä miehille että naisille.

Lue lisää

Äh. Joo en saanut menemään sun kohdalla ihan oikeaan osoitteeseen mun olojen kuvailua.

Joku täällä ymmärsi mistä puhuin, toiset ei. Se on ihan ok.

Ei mun suhde ole mitenkään kriisissä tai mene huonosti. Tiedän ylös mitä on pitkässä suhteessa eteen tuleva haluttomuus kun se johtuu stressistä, väsymyksestä ym.

Tämä mitä mä kuvaan ja tunnen NYT ei oke sitä. Se vaan kuuluu muhun ja mun biseksuaalisuuteen. Se ei tee musta häilyvää (en vaihda mielipidettä/kumppania kun tämä olo iskee!), mielenvikaisuutena tai mielisairaudesta kärsivää (ihan terve olen kiitos vaan) eikä vähennä mun uskollisuutta (en oke KOSKAAN ollut uskoton), en ihastu/rakastu yhtämittaa (olen rakastunut 2 kertaa elämässäni, ihastunut muutamia kertoja) tai halua kolmansien pyöriä/olla itse kolmas pyörä.

Tämä on taistelua tuulimyllyjä vastaan kun yrittää jotenkin avata mitä biseksuaalisuus on ihmisille ketkä eivät oke kiinnostunut kuin yhdestä sukupuolesta. Eikä se mitään. Niin se vaan on varmaan aina kun kerran vähemmistön vähemmistöön kuuluu...

^ Jaahas ja puhelimella kun kirjoittaa tälle palstalle niin koko teksti muuttuu käsittämättömäksi sotkuksi... no saitte ehkä selvää :)

Uskomatonta kuinka hyvin osaat kuvailla asiaa. Tai siis ainakin mulle - oot todella puhunu melkein mun suulla. Käsittämättömiä kommentteja mahtuu ihmisiltä tonne väliin, mut eihän toki voi olettaa että ihan jokainen, tai edes joka toinen, pystyis ymmärtämään tai jakamaan sielunmaisemaa. Huhhuh. Hirveen puhdistavaa jotenkin huomata, että on yhtä kipeitä ihmisiä kuin ite oon ;) Kiitos siis mahdottoman hauskoista diagnooseista nettitohtoreille tässä viestiketjussa. Mutta sun tekstit koukutti ihan täysin, koukutti tajuamaan että joku osasi pukea sanoiksi tämän kaiken, ja vieläpä niin ymmärrettävästi, että se hämmentää. Oot timanttia!

Tarkennan vielä että onko pohjimmainen ongelma lopulta se että rakastanko puolisoani ja haluanko sitoutua häneen (riippumatta minun/puolisoni sukupuolesta/suuntautumisesta)?

Tarkennan vielä että en halua mitenkään vähätellä ap:n ongelmaa, en vain käsitä miten se eroaa mistä tahansa muusta halujen vaihtelusta. Olen lesbo eikä minua kiinnosta mihin laatikkoon ihmiset itsensä lajittelevat, jos rakastun niin minulle ei ole mitään väliä onko se toinen ihminen lesbo vai biseksuaali.

Joo mä ymmärrän että sulle on lesbona sama onko vastapuoli lesbo vai bi. Pääasia kuitenkin on että hän on nainen. Ja hienoa btw että on myös "avarakatseisia" lesboja! :)

Ei mullekaan ole väliä missä laatikossa kumppani on ts mitä seksuaalista suuntautumista kumppani on. Hän voi olla hetero mies, bi mies, bi nainen tai hetero nainen. (Homo mies nyt on tietty oman mahdottomuuteensa takia mun kohdalla poissuljettu vaihtoehto).

Biseksuaalina mulle käy (periaatteessa) nainen tai mies, molemmat. Huom ei kaikki naiset tai miehet, pidätän oikeudet tehdä valintoja.

Ongelma tulee vastaan kun se suuntautuminen ei ole täysin kiinteä tai pysyvä. Joku on joskus kuvannut tätä sanalla sexual fluidity. Se siis mulla ainakin vaihtelee eri aikoina. Se ei riipu mun kumppanista tai että onko edes olemassa ketään toista kehen ihastua/ketä haluta. Se ei riipu välttämättä mistään tekijästä minkä itse keksisin ja joka aiheuttaa niitä muutoksia.

Se on vaan joku olo siitä että joskus toisinaan sä löydät itsesi ihmettelemästä miten seksuaalinen halu on koskaan voinut olla olemassa (nykyistä) kumppania kohtaan? Se Ei. Vaan. Sytytä. Mut sit samalla sä oot varma että nyt jos sopiva toista sukupuolta oleva olisi siinä, sä olisit aivan valmis toimintaan.

Se hetki kun itse tajuaa että ylipäätään voi kokea seksuaalista halua toiseen ihmiseen, niin osa tietää heti kumpi sukupuoli on se mikä sytyttää.

Mulla henkoht se vaihtelee. Välillä miehet, välillä naiset. Ei yleensä yhtäaikaa kyllä ole ollut molemmat. Tiedän että joillain biseksuaaleilla ei välttämättä kulje tämä näin vaiheittain vaan tilaisuudenkin mukaan ja voi olla että yhtäaikaa molemmat sukupuolet kiinnostaa yhtä paljon.

Mä ensin luulin että vain miehet kiinostaa ja en mitenkään kyseenalaistanut heterouttani. Mutta sitten rakastuin naiseen. Ja sitten tuli taas miehiä. Ja sit muutama naisihastus. Jne. Ja tämä on jatkunut tähän päivään. Sinkkunahan ongelma on huomattavasti pienempi eikä aiheuta ongelmaa. Pitkässä suhteessa se on huonompi juttu. Siitä tämä koko mun alkuasetelma lähti kun rupesin avautumaan...

Nainen0987 kirjoitti:

Joo mä ymmärrän että sulle on lesbona sama onko vastapuoli lesbo vai bi. Pääasia kuitenkin on että hän on nainen. Ja hienoa btw että on myös "avarakatseisia" lesboja! :)

Ei mullekaan ole väliä missä laatikossa kumppani on ts mitä seksuaalista suuntautumista kumppani on. Hän voi olla hetero mies, bi mies, bi nainen tai hetero nainen. (Homo mies nyt on tietty oman mahdottomuuteensa takia mun kohdalla poissuljettu vaihtoehto).

Biseksuaalina mulle käy (periaatteessa) nainen tai mies, molemmat. Huom ei kaikki naiset tai miehet, pidätän oikeudet tehdä valintoja.

Ongelma tulee vastaan kun se suuntautuminen ei ole täysin kiinteä tai pysyvä. Joku on joskus kuvannut tätä sanalla sexual fluidity. Se siis mulla ainakin vaihtelee eri aikoina. Se ei riipu mun kumppanista tai että onko edes olemassa ketään toista kehen ihastua/ketä haluta. Se ei riipu välttämättä mistään tekijästä minkä itse keksisin ja joka aiheuttaa niitä muutoksia.

Se on vaan joku olo siitä että joskus toisinaan sä löydät itsesi ihmettelemästä miten seksuaalinen halu on koskaan voinut olla olemassa (nykyistä) kumppania kohtaan? Se Ei. Vaan. Sytytä. Mut sit samalla sä oot varma että nyt jos sopiva toista sukupuolta oleva olisi siinä, sä olisit aivan valmis toimintaan.

Se hetki kun itse tajuaa että ylipäätään voi kokea seksuaalista halua toiseen ihmiseen, niin osa tietää heti kumpi sukupuoli on se mikä sytyttää.

Mulla henkoht se vaihtelee. Välillä miehet, välillä naiset. Ei yleensä yhtäaikaa kyllä ole ollut molemmat. Tiedän että joillain biseksuaaleilla ei välttämättä kulje tämä näin vaiheittain vaan tilaisuudenkin mukaan ja voi olla että yhtäaikaa molemmat sukupuolet kiinnostaa yhtä paljon.

Mä ensin luulin että vain miehet kiinostaa ja en mitenkään kyseenalaistanut heterouttani. Mutta sitten rakastuin naiseen. Ja sitten tuli taas miehiä. Ja sit muutama naisihastus. Jne. Ja tämä on jatkunut tähän päivään. Sinkkunahan ongelma on huomattavasti pienempi eikä aiheuta ongelmaa. Pitkässä suhteessa se on huonompi juttu. Siitä tämä koko mun alkuasetelma lähti kun rupesin avautumaan...

Lue lisää

" Ongelma tulee vastaan kun se suuntautuminen ei ole täysin kiinteä tai pysyvä. Joku on joskus kuvannut tätä sanalla sexual fluidity. Se siis mulla ainakin vaihtelee eri aikoina. Se ei riipu mun kumppanista tai että onko edes olemassa ketään toista kehen ihastua/ketä haluta. Se ei riipu välttämättä mistään tekijästä minkä itse keksisin ja joka aiheuttaa niitä muutoksia."

Ihan hyvä päivittää omia käsityksiä välillä. En osannut ehkä muotoilla kysymystänikään oikein, tarkoitin että halut (tai haluttomuus omaa kumppania kohtaan) voivat ehkä vaihdella ihan kaikilla riippumatta siitä onko niille haluille joku tietty kohde, joku tietty ihminen? Kiitos joka tapauksessa selvennyksestä ja toivottavasti löytyy vielä ymmärtävää vertaistukea. :)

Enkä siis tarkoittanut mitenkään dumata ketään täällä, haluan vain tietää.

Nainen0987 kirjoitti:

Joo mä ymmärrän että sulle on lesbona sama onko vastapuoli lesbo vai bi. Pääasia kuitenkin on että hän on nainen. Ja hienoa btw että on myös "avarakatseisia" lesboja! :)

Ei mullekaan ole väliä missä laatikossa kumppani on ts mitä seksuaalista suuntautumista kumppani on. Hän voi olla hetero mies, bi mies, bi nainen tai hetero nainen. (Homo mies nyt on tietty oman mahdottomuuteensa takia mun kohdalla poissuljettu vaihtoehto).

Biseksuaalina mulle käy (periaatteessa) nainen tai mies, molemmat. Huom ei kaikki naiset tai miehet, pidätän oikeudet tehdä valintoja.

Ongelma tulee vastaan kun se suuntautuminen ei ole täysin kiinteä tai pysyvä. Joku on joskus kuvannut tätä sanalla sexual fluidity. Se siis mulla ainakin vaihtelee eri aikoina. Se ei riipu mun kumppanista tai että onko edes olemassa ketään toista kehen ihastua/ketä haluta. Se ei riipu välttämättä mistään tekijästä minkä itse keksisin ja joka aiheuttaa niitä muutoksia.

Se on vaan joku olo siitä että joskus toisinaan sä löydät itsesi ihmettelemästä miten seksuaalinen halu on koskaan voinut olla olemassa (nykyistä) kumppania kohtaan? Se Ei. Vaan. Sytytä. Mut sit samalla sä oot varma että nyt jos sopiva toista sukupuolta oleva olisi siinä, sä olisit aivan valmis toimintaan.

Se hetki kun itse tajuaa että ylipäätään voi kokea seksuaalista halua toiseen ihmiseen, niin osa tietää heti kumpi sukupuoli on se mikä sytyttää.

Mulla henkoht se vaihtelee. Välillä miehet, välillä naiset. Ei yleensä yhtäaikaa kyllä ole ollut molemmat. Tiedän että joillain biseksuaaleilla ei välttämättä kulje tämä näin vaiheittain vaan tilaisuudenkin mukaan ja voi olla että yhtäaikaa molemmat sukupuolet kiinnostaa yhtä paljon.

Mä ensin luulin että vain miehet kiinostaa ja en mitenkään kyseenalaistanut heterouttani. Mutta sitten rakastuin naiseen. Ja sitten tuli taas miehiä. Ja sit muutama naisihastus. Jne. Ja tämä on jatkunut tähän päivään. Sinkkunahan ongelma on huomattavasti pienempi eikä aiheuta ongelmaa. Pitkässä suhteessa se on huonompi juttu. Siitä tämä koko mun alkuasetelma lähti kun rupesin avautumaan...

Lue lisää

Korjaus: siis naisista bi ja lesbo käy. Hetero tuskin lähtee mukaan. ;)

Väsyneenä kun kirjoittaa niin kirjoittaa ihan höpsöjä.

Tarkoitin että bi fobiaa on sitä että mulle on suoraan sanottu että en osaa päättää mitä sukupuolta haluan (kyse ei ole päättämisestä, niinkuin ei koskaan heterokaan päätä innostua vain vastakkaisen sukupuolen edustajasta tai homo päätä innostua vain samasta) tai bi fobiaa on kun mulle on sanottu että olen todennäköinen pettäjä koska voin ihastua/tuntea vetoa "kaikkiin" (öö en TODELLAKAAN voi, eiköhän me kaikki kuitenkin melko pieneen määrään populaatiosta voida ihastua loppujen lopuksi).

Sitäpaitsi hahaha mua niin naurattaa varsinkin toi "koko maailma on sulle avoinna" senkin takia että mulla on avoimesti biseksuaalina varmasti VÄHEMMÄN vientiä kuin heteroilla tai lesboilla. Koska niin moni kammoaa. Se tehokkaasti rajaa kyllä sitä tarjontaa. Vielä epäreilummaksi mä koen ne kommentit kun mä olen toistaiseksi ainakin aina ollut uskollinen, mua kohtaan ei kyllä olla oltu.

Mä tiedän että tämä kuulostaa kamalalta, ja siltä se myös tuntuu. Se ON kamalaa kun rakastaa toista niin että sattuu, ja silti SILTI tämä homma tulee vastaan toistuvana. Ei kukaan (en ainakaan mä!) myöskään halua olla kausittain se joka tuntee että oma rakas on vääränlainen/ei aina saa syttymään.

Olen nykyissessä suhteessa ollut jo 8 vuotta, näitä kausia on ollut ja mennyt sinä aikana. Joku kysyi miten niistä on kukakin selvinnyt. Mä olen selvinnyt mun kumppanin ymmärryksen avulla ja suoraan sanottuna hätätilanteessa paljolla masturboinnilla. Ei siinä että se olisi mitenkään huono asia olla yksinäänkin välillä, se on huono asia vaan koska sitä teen näistä syistä kuin teen. En missään tapauksessa ole lähdössä etsimään sivusuhdetta näihin oloihin ja oma apu kyllä riittää. V***ttaa vaan suoraan sanottuna tämä koko kuvio. Ja olen valmis sitoutumaan, pysymään kumppanini vieressä niin kauan kuin mua siinä vieressä siedetään (ei ole vielä pelkoa että heivattaisi) :) mutta kunhan kävin avautumaan ja jakamassa turhautumistani tänne koko Suomen valituspalstalle.

Ja vielä: mä en ehkä ihan (ainakaan omalla kohdalla) voi rinnastaa sitä että olisi sama asia haluta "toisenlaista kroppaa" kuitenkaan siihen viereen. Tai siis että se olisi täysin vain kropasta kiinni. Kyllä se on se koko paketti.

Eikä ole kyse mistään ahneudesta että haluaa kaikenlaista. Se kuulostaa kuin lapsi karkkikaupassa ei osaa päättää mitä pussiin valkkaa ja ottaa sitten vähän kaikkea. Ei se ole sitä. En halua kaikenlaista tai kaikkia tai pyörittää naista ja miestä samaan aikaan tai edes vuorotellen. Mä olen täysin yksiavioista sorttia. Ja siis itseasiassa mä en ole kuin kerran ollut edes ihastunut toiseen kun olen ollut suhteessa. Ja täysin uskollisena pysyin. Se ei siis tarvitse mitään "kohdetta" että tuntuu oudolta olla omansa kanssa. Se on vaan yleinen olo että nyt kuvassa on jotain hassusti.

Mä en todellakaan haluaisi kuin osata tuntea sen rakkauden lisäksi että tämä ihminen tässä on aina se mikä riittää.

Aloittaja puhuu asiaa! Eikä ole mikään lapsi, joka ei tiedä mitä haluaa. Säälittää vain hänen puolestaan, että jotkut täällä tuhlaavat energiaansa hänen ajatustensa solvaamiseen. Kertokaapa, missä muualla voisi vuodattaa tuntoja kuin täällä? Täällä ei vaan oikein kukaan enää viitsi kirjoittaa, kun vastarinta on kova.

Kirjoitat hyvin ja ymmärrettävästi asiasta, aloittaja. Halusin vain tehdä eron bifobian ja sen kanssa, ettei halua tuollaiseen tilanteeseen eli seurustella siksi bin kanssa. Ennakkoluulot pettämisestä ym. on kyllä varmasti syvällä. Toivottavasti löydät sopivaa vertaistukea!

Nainen0987 kirjoitti:

Tarkoitin että bi fobiaa on sitä että mulle on suoraan sanottu että en osaa päättää mitä sukupuolta haluan (kyse ei ole päättämisestä, niinkuin ei koskaan heterokaan päätä innostua vain vastakkaisen sukupuolen edustajasta tai homo päätä innostua vain samasta) tai bi fobiaa on kun mulle on sanottu että olen todennäköinen pettäjä koska voin ihastua/tuntea vetoa "kaikkiin" (öö en TODELLAKAAN voi, eiköhän me kaikki kuitenkin melko pieneen määrään populaatiosta voida ihastua loppujen lopuksi).

Sitäpaitsi hahaha mua niin naurattaa varsinkin toi "koko maailma on sulle avoinna" senkin takia että mulla on avoimesti biseksuaalina varmasti VÄHEMMÄN vientiä kuin heteroilla tai lesboilla. Koska niin moni kammoaa. Se tehokkaasti rajaa kyllä sitä tarjontaa. Vielä epäreilummaksi mä koen ne kommentit kun mä olen toistaiseksi ainakin aina ollut uskollinen, mua kohtaan ei kyllä olla oltu.

Mä tiedän että tämä kuulostaa kamalalta, ja siltä se myös tuntuu. Se ON kamalaa kun rakastaa toista niin että sattuu, ja silti SILTI tämä homma tulee vastaan toistuvana. Ei kukaan (en ainakaan mä!) myöskään halua olla kausittain se joka tuntee että oma rakas on vääränlainen/ei aina saa syttymään.

Olen nykyissessä suhteessa ollut jo 8 vuotta, näitä kausia on ollut ja mennyt sinä aikana. Joku kysyi miten niistä on kukakin selvinnyt. Mä olen selvinnyt mun kumppanin ymmärryksen avulla ja suoraan sanottuna hätätilanteessa paljolla masturboinnilla. Ei siinä että se olisi mitenkään huono asia olla yksinäänkin välillä, se on huono asia vaan koska sitä teen näistä syistä kuin teen. En missään tapauksessa ole lähdössä etsimään sivusuhdetta näihin oloihin ja oma apu kyllä riittää. V***ttaa vaan suoraan sanottuna tämä koko kuvio. Ja olen valmis sitoutumaan, pysymään kumppanini vieressä niin kauan kuin mua siinä vieressä siedetään (ei ole vielä pelkoa että heivattaisi) :) mutta kunhan kävin avautumaan ja jakamassa turhautumistani tänne koko Suomen valituspalstalle.

Ja vielä: mä en ehkä ihan (ainakaan omalla kohdalla) voi rinnastaa sitä että olisi sama asia haluta "toisenlaista kroppaa" kuitenkaan siihen viereen. Tai siis että se olisi täysin vain kropasta kiinni. Kyllä se on se koko paketti.

Eikä ole kyse mistään ahneudesta että haluaa kaikenlaista. Se kuulostaa kuin lapsi karkkikaupassa ei osaa päättää mitä pussiin valkkaa ja ottaa sitten vähän kaikkea. Ei se ole sitä. En halua kaikenlaista tai kaikkia tai pyörittää naista ja miestä samaan aikaan tai edes vuorotellen. Mä olen täysin yksiavioista sorttia. Ja siis itseasiassa mä en ole kuin kerran ollut edes ihastunut toiseen kun olen ollut suhteessa. Ja täysin uskollisena pysyin. Se ei siis tarvitse mitään "kohdetta" että tuntuu oudolta olla omansa kanssa. Se on vaan yleinen olo että nyt kuvassa on jotain hassusti.

Mä en todellakaan haluaisi kuin osata tuntea sen rakkauden lisäksi että tämä ihminen tässä on aina se mikä riittää.

Lue lisää

Minä kun olen luullut olevani ainoa joka tuntee tuollaisia tuntemuksia mitä sinä olet aloituksessa ja tässä kirjoittanut!Ihan kuin mun päästä kirjoitettu-lohduttavaa huomata etten olekaan yksin noiden tuntemusten kanssa!
Ero sinuun on että minä olen nyt sinkku ja olen seurustellut sekä naisten että miesten kanssa ja todennut että miehen kanssa kun seurustelin(pisin suhteeni vuosia sitten)niin silloin sain samanlaisia tunteita ihan ykskaks vaikka meillä meni pääsääntöisesti hyvin(lähinnä sängyssä).Se ahdisti todella paljon.
Mutta kun olen ollut naisen kanssa seurustelusuhteessa niin en ole kertaakaan tuntenut samoin että haluaisin miehen kanssa olla.Ei ole ollu mitään ahdistavia ailahteluja missään vaiheessa ja olen todennut että haluan olla ja elää naisen kanssa vakavassa suhteessa&siellä olen tuntenut "olevani kotona",saanu mielenrauhan.Siitä syystä en ole vuosiin deitannu miehiä tositarkoituksella ainoastaan naisia mutta vielä se mun naiskumppaani on kadoksissa jonka kanssa voisin olla onnellinen.
Toisaalta taas kun mietin sitä mun mies-suhdetta silloin aikoinaan niin tullu mieleen että siitä suhteesta kyllä puuttuikin asioita jota olisin kaivannu kaikista eniten&ongelmien tullessa minä yksin ylläpidin suhteen ja koitin puhumalla puhua miehen kanssa ongelmat läpi mutta hän ei ollu halukas tulemaan puolitiehen vastaan vaan olin hänelle itsestäänselvyys.
Lopulta se tappoi sen vähän mitä tunteista oli jäljellä ja päätin jättää hänet kun kerran olin onneton-silloin vasta hän heräsi&alkoi yrittää minut takaisin vaikka oli jo liian myöhäistä.
Totesin että päätökseni oli oikea kaikinpuolin ja muutama vuosi eron jälkeen löysin tyttöystävän mutta väärän sellaisen joka oli kaapissa eikä varma itsestään joten sekin suhde kariutui lopulta.
Minä olen bi mutta en harrasta pettämistä sillä se ei ole mikään oikotie onneen saati ratkaisu ongelmiin jos sellaisia on.Minä haluan puhumalla saada asiat ratkaistu ja jos ei auta niin parempi erota ja etsiä itseään uudelleen.

Mieti siis aloittaja tarkasti läpi sun suhde mieheesi-onko se ihan aidosti ja rehellisesti ajatellen sitä mitä haluat,puuttuuko suhteessanne jotain olennaista mikä olisi sinulle tärkeää saada mieheltäsi?!?
Onko suhdekuvio vain liian tylsän harmaa vailla kipinää mitä saattoi olla suhteen alussa kun olit rakastunut?
Puuttuuko siinä tietynlainen hellyys,läheisyys,rakkaus mitä ehkä muistelet ja kaipaat joltain naiselta(oletan että olet ollu naisten kanssa aiemmin)?

Amen! Samaistun tekstiisi täysin!

Hahahaha!!! Paras tässä ketjussa toistaiseksi! :'D

Osaako joku vielä pistää paremmaksi? :) :P

Mielenterveysosaston avoimet ovet taas näköjään :D
Miehenä täytyy todeta, että aika surkea tilanne sinulla kuinka pahaan jamaan olet itsesi päästänyt, kun saastutat noin pahalla naisvihallasi paikkoja ja annat naisten luulla meidän olevan kaikki tuollaisia samanlaisia luusereita niinkuin sinä.
Päästä katkeruudestasi irti, ettei mielesi mene tuosta sairaammaksi.

:'D repesin

Sanotaan näin, että se miksi niin moni bi _nainen_ valitsee miehen, on juurikin meidän kulttuurissa vallitseva kaksinapainen ja heteronormatiivinen sukupuolijärjestelmä. Se "koulutus" heteroelämään lähtee ihan lapsuudesta saakka, ja hyvin usein naishalut painetaan piiloon tai niitä ei edes tiedosteta varhaisessa nuoruusvaiheessa. Tai näin ainakin itse v. 1984 syntyneenä ajattelen, tämä on varmasti ainakin osittain muuttunut tilanne nykyisille lapsille, koululaisille ja nuorille. Ei minun aikanani ollut mitään sukupuolisensitiivistä kasvatusta, tai sateenkaarilippuja näköpiirissä. Ei ollut mitään somea, tai kaikilla edes alkeellista tietokonetta himassa. Nettiin pääsin 1. kertaa yläasteella, jolloin se oli muuten todella paljon suppeampi kokemus kuin tänä päivänä. :D Eli siis ihan jo tietämys eri vaihtoehdoista on hyvin hyvin paljon eri kuin muinoin.

Kun olet bi, eikä sun koko olemus kilju vastarintaa hetero elämälle (kuten 100% lesbojen tai homojen kohdalla) on NIIN helppoa ajautua heterosuhteeseen. Kun yhtälöön lisää muutaman bifobisen kohtaamisen, ja olon, ettei kuulu oikein mihinkään tai on väliinputoaja, myös oman biseksuaalisuuden tiedostavat naiset perustavat perheen helpommin miehen kanssa. Olkoonkin että siitä voi tulla myöhemmin ongelmia.

Suurin osa heterosuhteisiin päätyvistä biseksuaaleista on varmasti rakastunut puolisoonsa perhettä perustaessaan, eikä pitkiin aikoihin välttämättä edes "muista" biseksuaalisuuttaan, tai sillä ei ole suuremmin väliä. Mutta siellä se on ja pysyy.

Kyse ei ole siitä että olisi arka ryhtymään suhteeseen naisen kanssa, vaan kun koko heteronormatiivinen ympäristö painottaa suuntautumaan miehiin, ja bi:nä se on ihan todellinen vaihtoehto, ja kun yleensä otollisia parisuhdetta toivovia heteromiehiä on enemmän kuin lesbo- tai bi naisia, homma vaan menee niin.

Tämä siis tämmöisen 32v. bissen pohdintaa aiheesta.

RuBIn32 kirjoitti:

Sanotaan näin, että se miksi niin moni bi _nainen_ valitsee miehen, on juurikin meidän kulttuurissa vallitseva kaksinapainen ja heteronormatiivinen sukupuolijärjestelmä. Se "koulutus" heteroelämään lähtee ihan lapsuudesta saakka, ja hyvin usein naishalut painetaan piiloon tai niitä ei edes tiedosteta varhaisessa nuoruusvaiheessa. Tai näin ainakin itse v. 1984 syntyneenä ajattelen, tämä on varmasti ainakin osittain muuttunut tilanne nykyisille lapsille, koululaisille ja nuorille. Ei minun aikanani ollut mitään sukupuolisensitiivistä kasvatusta, tai sateenkaarilippuja näköpiirissä. Ei ollut mitään somea, tai kaikilla edes alkeellista tietokonetta himassa. Nettiin pääsin 1. kertaa yläasteella, jolloin se oli muuten todella paljon suppeampi kokemus kuin tänä päivänä. :D Eli siis ihan jo tietämys eri vaihtoehdoista on hyvin hyvin paljon eri kuin muinoin.

Kun olet bi, eikä sun koko olemus kilju vastarintaa hetero elämälle (kuten 100% lesbojen tai homojen kohdalla) on NIIN helppoa ajautua heterosuhteeseen. Kun yhtälöön lisää muutaman bifobisen kohtaamisen, ja olon, ettei kuulu oikein mihinkään tai on väliinputoaja, myös oman biseksuaalisuuden tiedostavat naiset perustavat perheen helpommin miehen kanssa. Olkoonkin että siitä voi tulla myöhemmin ongelmia.

Suurin osa heterosuhteisiin päätyvistä biseksuaaleista on varmasti rakastunut puolisoonsa perhettä perustaessaan, eikä pitkiin aikoihin välttämättä edes "muista" biseksuaalisuuttaan, tai sillä ei ole suuremmin väliä. Mutta siellä se on ja pysyy.

Kyse ei ole siitä että olisi arka ryhtymään suhteeseen naisen kanssa, vaan kun koko heteronormatiivinen ympäristö painottaa suuntautumaan miehiin, ja bi:nä se on ihan todellinen vaihtoehto, ja kun yleensä otollisia parisuhdetta toivovia heteromiehiä on enemmän kuin lesbo- tai bi naisia, homma vaan menee niin.

Tämä siis tämmöisen 32v. bissen pohdintaa aiheesta.

Lue lisää

Tai lisään vielä, että ehkäpä se voi joillain olla MYÖS arkuutta ryhtyä parisuhteeseen naisen kanssa, mutta väitän että suurin syy heterosuhteeseen "ajautumiselle" on otollisten kumppaneiden tarjonta ja ympäröivän kulttuurin paine.

Lisäksi itse olen kokenut räikeää fobiaa naisten taholta (juurikin aiemmissa kommenteissa mainittu biseksuaalisuuteen sisäänrakennettu ns. pettäjä-ominaisuus tai yleinen päättämättömyys). Miesten kohdalla fobia ilmenee osittain eri tavalla. "Normaalia" suurempi mahdollisuus pettämiseen on mainittu myös miesten suulla, mutta lisäksi ehkä vielä ahdistavampaa on biseksuaalisuuden yliseksualisointi. Esim on ehdotettu 3. pyörän hankinnan mahdollisuutta yksiaviolliseksi uskomassani parisuhteessa (eli kumppani tiennyt etukäteen ettei kimpat ole millään tavalla mun juttu, mutta silti nostettu esiin, koska "Hei kuuluuhan sun nyt bi:nä tykätä ees vähän ajatuksesta"), ja myös pariskunnat ovat ehdottaneet haluaisinko itse 3. pyöräksi. Että näin.

Elikkäs kaapissa ja heterosuhteessa tuntuu bissen usein turvalliselta olla, kun se kerran on edes jotenkin mahdollista. :(

Mä olen itse hyvin varovainen nykyään siitä tulenko uudessa suhteessa ulos vai en, vaikka joku ehkä ajattelee että se tieto kuuluu potentiaalisen kumppanin tietää. Mä pidän kuitenkin enemmän tärkeänä omaa turvallisuuden tunnetta, kuin toisen oikeutta mahdollisesti loukata mua fobioillaan. Se on nähty liian monta kertaa kuinka se tieto lisää tuskaa ja aivan turhaan.

Ymmärrän ettei biseksuaalina oleminen ole aina helppoa juurikin sen takia, koska meistä lesboista löytyy myös sellaisia, jotka eivät oikein luota bi-naisiin juurikin sen takia, koska ajattelevat heidän olevan ailahtelevaisia ja alttiita pettämään jonkun miehen kanssa (ei yleensä naisen). Joillakin tuo epäluottamus bi-naisiin voi juontua omista henkilökohtaisista kokemuksista, et jos on esim.joskus ollu yhessä jonkun bi-naisen kanssa ja tämä on sitten pettänyt, mutta sen ei silti pitäisi koskea joka ikistä biseksuaalia naista, sillä voihan lesbokin ihan hyvin pettää, ihminenhän on ensisijassa yksilö, jolla oma luonne, omat ajatukset ja mieltymykset ja kaikki eivät vain ole niin kykeneviä tai halukkaita olemaan vakituisessa parisuhteessa, pettäminenkään kun ei ole sidoksissa seksuaaliseen suuntautumiseen. Ja sit toinen: jos mies kuulee naisen olevan bi, niin hän saattaa ruveta ehdottelemaan kolmen kimppaa tai jotain muuta omien seksifantasioidensa tyydyttämistä, tosin saattaahan jotkut miehet ehdotella tällaista myös heteronaisille ja jopa lesboille.

Se, että bi-nainen menee monesti vakituiseen parisuhteeseen miehen kanssa voi monessa tapauksessa johtua juurikin siitä, että yhteiskunta on vieläkin aika heteronormatiivinen ja perinteisesti mies ja nainen ovat vain menneet yhteen sen enempää kyseenalaistamatta tätä kuviota ja useassa tapauksessa tuohon kuvioon liittyy ennemmin tai myöhemmin myös lapsia. Voihan olla niinkin et bi-nainen vain sattuu rakastumaan johonkin mieheen eikä siinä sen kummempia tai et on yhessä jonkun miehen kanssa, johon on alussa ollu rakastunu tai jota rakastaa yhä, mutta vasta myöhemmin hänelle valkenee se, että hän pitää myös naisista. Monesti mitä olen lukenut netin keskustelupalstoilta bi-naisten kirjoituksia, niin heillä kuitenkin tuntuu olevan aika vahva naishalu ja haluaisivat kokeilla ainakin seksiä toisen naisen kanssa tai jopa mennä parisuhteeseen toisen naisen kanssa ja jotku jopa rakastuneet johonkin tiettyyn naiseen, mut haave ei voi toteutua kun aika moni on yhessä miehen kanssa ja joillain lapsia, ellei sitten eroa, mutta kaikki eivät vain halua erota kovista naishaluista huolimatta tai sit suvun/perheen yms. paineet on vain niin suuret pysyä yhessä miehen kanssa, et siinä ollaan hampaat irvessä vaikka veri vetäis toisaalle.

Ehkä meillä lesboilla on sitten tämän suhteen ainakin hieman helpompaa, koska veri ei vedä seksiin ja parisuhteeseen miehen kanssa ja voi siksi ainakin osittain unohtaa sen heteronormatiivisyyden, tosin onhan meilläkin paineita, välillä yhteiskunnankin taholta eikä lesbotkaan aina säästy toisten naisten arvostelulta, esim. jos on tyyliltään naisellisempi/tyttömäisempi, niin jotkut stereotypisemmät lesbot voi aatella, et toi ei oo oikeesti lesbo, toi on varmaan vaan bi tai sit vaan joku hetero, joka on utelias ja haluaa laajentaa seksikokemuksiaan ja josta on ihquu kun saa nähä oikeita lesboja livenä.Ja monilla heteroillakin on se mielikuva, että lesbo on vaan siilitukkainen, miesten vaatteissa lompsiva ja ajaa työkseen rekkaa tai on rakennusalalla. Eikä kaikki heteromiehet aina usko, jos nainen sanoo olevansa lesbo, vaan jotkut voivat jopa kiihottua siitä entistä enemmän, kun luulevat pääsevänsä katsomaan kun kaksi naista on yhessä sängyssä.

Et olit lesbo tai bi, niin ei ole aina helppoa. Mutta koitetaan kuitenkin mennä eteenpäin, vaikka päivä kerrallaan. Ja toivoa ja haaveilla aina voi siitä omasta kullasta on haavekuva sitten mies tai nainen.

Ei muuta kuin hyvää elokuisen tiistaipäivän jatkoa kaikille ja pidetäänhän lippu korkealla! =)