Tutustuin vuosia sitten Near-Death.com-sivustoon, jossa on myös elämän arviointi -osio. http://www.near-death.com/science/research/life-review.html
Ilmeisesti elämän arvostelun voi nähdä kuoleman partaalla tai sen jälkeen. Pidettyäni taukoa kaikesta kuolemanjälkeisestä elämästä kertovista kirjoista ja nettisivuista törmäsin tähän asiaan Thomas de Quinceyn (1785-1859) kirjassa "Englantilaisen oopiuminkäyttäjän tunnustukset".
Se menee näin.
"Kerran eräs lähisukulaiseni kertoi, että oli lapsuudessaan pudonnut jokeen ja käynyt aivan kuoleman partaalla. Ennen kuin apu saapui täpärästi, hän oli nähnyt hetkessä oman elämänsä ja sen mitätättömimpienkin sattumusten järjestäytyvän silmiensä eteen samanaikaisesti kuin peilissä konsanaan. Silloin hänelle kehittyi myös kyky käsittää kokonaisuus ja sen jokainen osa yhdellä kertaa. Tämän voin joidenkin oopiumikokemusteni perusteella uskoa. Olen itse asiassa huomannut, että eräissä uudenaikaisissa kirjoissa on kahdesti väitetty samaa muuan tärkeän lisähuomion saattelemana, jonka todenperäisyydestä olen vakuuttunut - nimittäin se kammottava tilikirja, josta Raamatun kirjoitukset puhuvat, onkin itse asiassa jokaisen yksilön omassa mielessä. Ainakin siitä olen varma, että unohtaminen ei ole mielelle mahdollista." (s. 137-138, suom. Ville-Juhani Sutinen)
Kappale jatkuu vielä kirjassa, siinä de Quincey vain hiukan runoilee.
Onko teillä moisia kokemuksia? Voitteko kertoa niistä?
Elämän näkeminen välähdyksenä kuoleman lähestyessä
11
313
Vastaukset
- jklt7
Tilikirja on meissä itsessämme. Siksi se kulkee aina mukanamme. Se tulee luonnollisesti ja ajallaan nähtäväksi joko ennen kuolemaa tai kuolemassa. Itsestään ei tarvitse väkisin ja teennäisesti tehdä syntistä.
Mitähän oppia taas yrität änkeä palstalle ? Ihminen on syntinen vsuvsdta vaariin. Ja luonnotaan olemme tuomitut kadotuksern, yhden ihmisrn , Adsmimn lankeemuksen tähden. Me kaikki olemme syntiä tehneet ja olemme Jumalan kirkkautta vailla. Upeat kristalli kruunuin loristellut kiiltävine lattioineen ei ketään pelasta. Vain henkohtainen , Jeesuksen antama usko vvoi peladtaa. Jeesus on sovittanut , ensinnäkin, ns. perisynnin, ettäjos vauva kuolee hän on Jumalan luona Kristuksen lunastustyön tähden sellaisenaan, ei kaipaa mitään ns. hätäkasteita. Ditten Hän, Jeesus on ennenkaikkea uskkovan Vapahtajja. Vain elävä usko yhdistää Jumalaan. Joko me olemme Jeesuksessa, muutoin olemme pois Hänestä ja Hänen ulkopuolellaan ei ole iankaikkista elämää. Mikään vesikaste ei takaa taivas osuutta, vaikka olisi kuinka hienot ja kiiltävät kirkolliet puitteet jossa olet ehkä vauvana niin sanotusti kastettu, ja piispat ja papit väoittävät sinun uudestisyntyneen, se on kirkon emävale !
- Filminauhaa
Olen miettinyt yhtä kokemustani, ja siitä päätellyt että tämä elämän filminauhan näkeminen johtuu ainakin joissain tapauksissa siitä että hengenvaarassa aivot käyttävät tiedostamattomasti kaikki mahdolliset voimavarat tilanteesta selviämiseen hakemalla muistoista mahdollisia selviytymiskeinoja. Tämä kaikki tapahtuu sekunnin murto-osissa ennen kuin tietoinen mieli herää ymmärtämään tilanteen.
- The-Fit
Kyllä näin on, selvittävä on!
- a-no
Tämä on mielenkiintoinen aihe, josta en omaa omaa kokemusta. Eräs suomalainen filosofi on pohtinut aihetta otsikolla: "Elämä on kuin pornoelokuva." Tässä linkki siihen:
https://www.youtube.com/watch?v=XkQsI5GcAC0 - jk795
Läpikäynti-ilmiön pohdintaa:
https://www.youtube.com/v/BK_wgWGbdtg?version=3&start=726&end=1416&autoplay=1 - gotenh_eikirj
Tuli mieleen tuosta laajempikin yhteys. Trauman hetkellä voi menneisyys levittäytyä eteemme, kun mieli hakee selviytymiskeinoja ja koettaa takertua muistoihin. Kuolema on joillekin sellainen kokemus, että alkaa muistella menneitä ja tekee tiliä kokemistaan asioista. Näen tässä ihan psykologisen tapahtuman. Pakko ei,olisi muistella, mutta tietoisuus näkee tuon vapauttavana. Siksi "elämänkirjan esittely ja elämän arviointi".
Tosin, meditaation kautta olen menettänyt kaiken ja saanut tilalle muistot kaikista elämistä. Tämäkin voidaan nähdä jonkinlaisena mielen takertumisyrityksenä menneeseen. Hienoa tässä on, ettei ole pakko muistaa, muistin voi sulkea joksikin aikaa. Voi olla pelkkä muistamaton, kui dementikko. Mutta dementikkona ei ole loputtomasti kivaa, siksi muistan välillä kuolleita persooniani (jotka eivät enää ole elämässä). Kokemukseni menee niin, että kun ihminen on kuollut nykyiselle persoonalleen, mieli hakee muistoja/täytettä menneisyydestä.
Tosin on muistoista valtavasti apuakin. Pystyäkseen käymään töissä pakotan itseni muistaamaan kuka olen. Maallinen elämä perustuu pitkälti muistiin.
Mutta ah sitä autuutta kun illalla nukkumaan mennessä voi lakata olemasta. Silloin kaikki häipyy, on hiljaisuus ja täydellinen rauha. Tuo rauha ja hiljaisuus on kaiken taustalla. Persoonamme monissakin elämissä ja nykyisessä ovat ehdottomasti illusorisia käyttövälineitä - niillä ei ole itsenäistä olemassaoloa. Ne ovat työkaluja.- a-no
Toivottovasti et aja työksesi mitään ajoneuvoja, etkä muutenkaan autoile.
Montako persoonaa olet tällä hetkellä? Miksi ajattelet, että muistamiesi aikaisempien elämien kokija olisi ollut juuri sinä? Siis jos uskot kuolemattomaan sieluun, niin uskotko tuon sielun jakautumiseen? Yksi, kaksi, miljoona, miljardi... ja kaikista yht'aikaisista elämistä sinulla on muisto. Oletko liian takertunut oppirakennelmaasi? Ovatko nuo viimeiset lauseesi tulkittavissa niin. että kaikki on harhaa. - a-no
gotenh kirjoitti:
Hän valottaa asiaa.
https://www.youtube.com/watch?v=Uzd0txiRN2ETervehenkistä julistusta! Luonnollisuus - jokaisen sisäinen guru - universaali rakkaus. Vai ei fyysistä gurua välttämättä tarvita valaistumiseen? Vieroksun, kun puhutaan luonnollisuudesta ja ykseydestä ja kuitenkin käytetään paljon sanoja. Muinaiset kiinalaiset ja monet japanilaiset ilmaisisivat tuon sanattomammin. Sanat ovat aina valhetta, koska ovat niin karkeita, eivätkä täten voi kuvata henkistä todellisuutta.
Miksi sitten elämän näkeminen filminauhana tai väläyksinä ennen kuolemaa? Ainakin siksi, koska sanat ovat valhetta! Elämänkirjan näkeminen on huono kielikuva. Miten paljon onnellisempia olisimmekaan, jos luopuisimme puhumisesta ja ajattelisimme vain kuvin!
- gotenh
Tiivistänpä tuon elämänkirjajutun näin: itse olen hiljainen tarkkailija elämänkirjan taustalla. "Elämänkirja" on lukuisat elämäni yhdessä. Elämänkirjan yksi "sivu" on yhden elämän tapahtumat.
Voi tarkastella koko elämien sarjaa abstraktina yleisluontoisena syy-seuraus-ketjuna tai keskittyä yksityiskohtiin, jolloin niitä ponnahtaa esiin. Muisti perustuu mielen keskittämiseen tiettyyn tapahtumasarjan kohtaan.
Näin on kaikilla: kaikilla on "asuinsija" mielen taustalla, missä on ääretön rauha. Koska kaikilla on perusta "ikuisuudessa" - kaikki on Yhden ilmentymää - niin kaikki myöskin aikanaan rauhaan palaa. Ihmisen kehitystä ylläpitävä motivaatio pitää kyllä huolen, että ihminen menee aina eteenpäin... kunnes jättää kaiken.
Tämä on Joulun sanomaa, kristuslapsi (tähti, valo) syntyy ihmisen sydämessä talliin eläinten keskelle, kun kaikki entinen on menetetty. Kolme itämaan tietäjää edustavat tämän maailman kolminaisuutta, fyysistä puolta, tunnetta ja ajatuksia. Allegoria, missä talli edustaa tätä muotomaailmaa, eläimet edustavat sen eläimellistä puolta. Tähti edustaa sitä, mikä alkaa loistaa keskellä yötä, vrt. sielun pimeä yö.
Me itse olemme tässä allegoriassa tuo Betlehemin tähti, mikä on aina loistanut, mutta vasta "syntymän" hetkellä sen huomaa. Jouluinen ikuisuus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S617820- 1334504
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.323757- 213118
- 232662
- 282586
- 502296
- 252170
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3922123- 322059