Mestariviimmosenpäälle

Olen lukenut Halstin muistelmien kaikki osat ja osan niistä kahdesti. Ajatuksia herättävää tekstiä jossa on paljon ajankohtaista ja jopa opiksi otettavaa ensimmäisen osan alusta alkaen.

Halsti oli isänmaallinen mies, jota stallarit vihasivat!

Mielestäni Halstin muistelmien ensimmäinen osa "Mies elää aikaansa" olisi nykylukijalle tärkein. Siinä hän kertoo mitä punakapinassa todella tapahtui.

suhtautua aina hieman varoen. Mielikuvitus ohittaa joskus tosiasiat. Kaikki esitetty ei ole faktaa.
Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoittaja hän kyllä on.

Halsti oli todellinen besservisseri ja kovin verenhimoinen jo nuorena. Hänhän ampui ensi kerran ihmisen jo 12 -vuotiaana.

Täällä on laajasti juttua Halstista

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4259&sid=b50499c5988ed7c18f6bafdbecd71b7e&start=15

Halstin muistelmien 1. osassa on luku Partiopoika sodan jaloissa, sivuilla 77-100.

Siinä luvussa hän kertoo sivulla 83 kuinka "Sotani alkaessa olin siis 12 vuoden 5 kuukauden ikäinen."

Halsti toimi saksalaisten tulkkina ja näki ruumiita ja teloituksiakin jatkuvasti missä liikkuikin saksalaisten "vankkurikaravaanin" matkassa. Hetkessä hän kertoo olleensa niin tottunut kuolemaan, ettei häntä kertomansa mukaan edes enää oksettanut, ei vaikka mitä näki. Sekin perhe, joka oli käsistään ja kielistään pöytään naulattuna tapettu pistimin ja naiset puukoilla, ei herättänyt sen kummempaa kauhistelua. Naisilla, joista toinen oli nuori keskenkasvuinen tyttö, oli vielä puukot selässään.

Willem-"setä", joka oli saksalainen kersantti, piti häntä tulkkinaan ja opetti ampumaan ja Halsti besorkkasi itselleen amerikkalaismallisen kiväärin ja haulikon, joiden sanoi olevan itsellään vieläkin (1973) muistoina. Halsti otti kertomansa mukaan osaa erään mökin piiritykseen ja ammuskeluun, jonka tuloksena mökin "asukkaat" antautuivat. Kaikki 5 antautunutta ammuttiin, tosin mukana olleiden paikallisten toimesta, eräskin haulikolla päin naamaa niin, että pää hajosi. Siitäkös Willem-"setä" suuttui kun oli antanut kunniasanansakin... Toki sekin kerrottiin kuinka kamalia punikkeja nämä 5 antautunutta olivat olleet paikallisia kohtaan ja että paikalliset vain tasasivat tilejään eli kostivat.
Hän näki alastomia punaisia, joiden sukuelimien päälle oli laitettu heidän jäsenkirjansa jne... 

Sivulla 89 onkin se etsimäni kohta:

"Siinä paikassa, aivan Sipoon kirkon nurkalla, surmasin tietoisesti ensimäisen kerran ihmisen. Willem-setä oli oppilaaseensa hyvin tyytyväinen. Se olikin joko-tai tilanne meille."



Halsti Wolf H. Mies elää aikaansa - Muistelmat I 1905-1939
Otava, 1973, 312 s.,1.painos

" Halsti besorkkasi "

Hyvveä uuvenvuojen jatkoa vaan. Pussis Keski-Suomesta.

muistelmat on aina vain vanhan ihmisen ego horinoita ja oman merkittävyyden korostamista.
Jopa kaljabaareissa kuulee tätä samaa ego trarinaa puhuttuna ja eri klubeissa , herra seuroissa, jne , kaikissa muka hienommissa piireissä....tulee riittämiin ego asiaa...

Horinat voi siis jättää viihteeksi ja omaan arvoonsa.
Ja jos joku tykkää rakentaa imagoa, niin rakentakoon.
Pitää siis vaan suhtautua horinoihin kuin leikkiin.....

Halsin Lapin sodassa kirja osui kirppikseltä hyllyyni everstin omistuskirjoituksella ja joulukortissa hyvää joulua "Eliakselle".

Entäs Halsti ja 1950 -luvun loppupuolella kirjoitettu Suomen sota 1939-1945 -teossarja?

Lieneepä Halsti joutu käymään arkistoissakin kun tuo teossarja on aika perusteellinen yleiskuvaus sotatapahtumista Talvi- ja Jatkosodasta.

Suomen sota 1939-1945 (Ensimmäinen osa) Talvisota 1939-1940 / Wolf H. Halsti

Helsingissä: Otava, 1955

Suomen sota 1939-1945; (Toinen osa) Kesäsota 1941 / Wolf H. Halsti

Helsingissä: Otava, 1956

Suomen sota 1939-1945; (Kolmas osa) Ratkaisu 1944 / Wolf H. Halsti

Helsingissä: Otava, 1957

JOS taas Halsti kertoo omissa muistelmissaan omista kokemuksistaan, niin siihen hän tuskin tarvitsi kauhean paljoa arkistokäyntejä.

Itselläni on kaikki Halstin kirjoittamat kirjat hyllyssäni.

Tuossa on kaikki julkaissut:

Isänmaan historia maanpuolutajia varten, 1936

Suomen puolustaminen, 1939

Suomen puolustuskysymys, 1954

Suomen sota 1939-1945 - Talvisota 1939-1940, 1955

Suomen sota 1939-1945 - Kesäsota 1941, 1956

Suomen sota 1939-1945 - Ratkaisu 1944, 1957

Me, Venäjä ja muut, 1969 (1. ja 2.painos)

Talvisodan päiväkirja, 1971

Lapin sodassa JR11 mukana Torniosta Karesuvantoon, 1972

Vapaudesta ja demokratiasta, 1973

Muistelmat I 1905-1939 - Mies elää aikaansa, 1973

Muistelmat II 1939-1948 - Aika vaatii veronsa, 1974

Muistelmat III 1948-1975 - Tilinteon aika, 1975

Vuosi elämästäni, tarkkailijan päiväkirja 1975, 1976

Euroopan kriisi, 1987

Halsti ja hänen aikansa ei ole hullumpi valinta joululukemiseksi: hämmästyttävän ajankohtaista.

Uusintapainos Halstin kirjasta Suomen puolustaminen, ( 1939 )



http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1104


Halsti: Suomen puolustaminen, 1939

Tästä kirjasta sensuroitiin poliittisista syistä liki 30 sivua kirjan alusta. Täydellinenen painos ilmestyi jo vuosia sitten (2006 ?) ja uudintapainoksen lopussa oli ne puuttuvat sivut kirjan johdannosta.

tutkijoiden piirissä tunnettu siitä, että hän ei juuri viihtynyt arkistoissa, vaan kirjoitti mieluummin oman muistinsa ja käsityksensä perusteella.

Teksti on kyllä hyvin mukavaa lukea ja usein erittäin vauhdikasta.
Kannattaa suhtautua varoen eräisin kohtiin Talvisodan päiväkirjassa ja samoin muisteluihin Lapin sodassa.

Kolmiosaisessa sotahistoriassaan hän hyödynsi häikäilemättä työn alla ollutta Sotahistorian laitoksen tutkimustyötä.

Omakohtaiset kokemukset tuovat kyllä mielenkiintoista väriä tekstiin.