Lueskelin W.Halstin kirjoja joulunpyhinä. Siinäpä mies! Asiaa kannesta kanteen, rehtiä mielipidettä ajanhengestä vähän irtiottaen. Ei tietenkään sovi kaikille p......nuolijoille. Mies paikallaan! Varsinkin loppu...
Mestariviimmosenpäälle
hävittäjä7
28292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Olen lukenut Halstin muistelmien kaikki osat ja osan niistä kahdesti. Ajatuksia herättävää tekstiä jossa on paljon ajankohtaista ja jopa opiksi otettavaa ensimmäisen osan alusta alkaen.
Halsti oli isänmaallinen mies, jota stallarit vihasivat!
Halsti oli viimeisen päälle isänmaallinen mies.
Lukekaa jumaliste Lapin sota jos epäilette.
Näin stallarina ja tiltuna nostan hattua hänelle.
Mielestäni Halstin muistelmien ensimmäinen osa "Mies elää aikaansa" olisi nykylukijalle tärkein. Siinä hän kertoo mitä punakapinassa todella tapahtui.
Ja kertoi miten eläimellistä meininki oli 20-luvun armeijassa. Pentti Haanpää ei siis liioitellut ja mikä omituisinta, nämä kaksi tunsivat myöhemmin toisensa.
suhtautua aina hieman varoen. Mielikuvitus ohittaa joskus tosiasiat. Kaikki esitetty ei ole faktaa.
Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoittaja hän kyllä on.
Halsti oli todellinen besservisseri ja kovin verenhimoinen jo nuorena. Hänhän ampui ensi kerran ihmisen jo 12 -vuotiaana.
Joskin kyseessä oli joko/tai-tilanne! Ei itsesuojelu edellytä mitään verenhimoa!
Täällä on laajasti juttua Halstista
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4259&sid=b50499c5988ed7c18f6bafdbecd71b7e&start=15
Halstin muistelmien 1. osassa on luku Partiopoika sodan jaloissa, sivuilla 77-100.
Siinä luvussa hän kertoo sivulla 83 kuinka "Sotani alkaessa olin siis 12 vuoden 5 kuukauden ikäinen."
Halsti toimi saksalaisten tulkkina ja näki ruumiita ja teloituksiakin jatkuvasti missä liikkuikin saksalaisten "vankkurikaravaanin" matkassa. Hetkessä hän kertoo olleensa niin tottunut kuolemaan, ettei häntä kertomansa mukaan edes enää oksettanut, ei vaikka mitä näki. Sekin perhe, joka oli käsistään ja kielistään pöytään naulattuna tapettu pistimin ja naiset puukoilla, ei herättänyt sen kummempaa kauhistelua. Naisilla, joista toinen oli nuori keskenkasvuinen tyttö, oli vielä puukot selässään.
Willem-"setä", joka oli saksalainen kersantti, piti häntä tulkkinaan ja opetti ampumaan ja Halsti besorkkasi itselleen amerikkalaismallisen kiväärin ja haulikon, joiden sanoi olevan itsellään vieläkin (1973) muistoina. Halsti otti kertomansa mukaan osaa erään mökin piiritykseen ja ammuskeluun, jonka tuloksena mökin "asukkaat" antautuivat. Kaikki 5 antautunutta ammuttiin, tosin mukana olleiden paikallisten toimesta, eräskin haulikolla päin naamaa niin, että pää hajosi. Siitäkös Willem-"setä" suuttui kun oli antanut kunniasanansakin... Toki sekin kerrottiin kuinka kamalia punikkeja nämä 5 antautunutta olivat olleet paikallisia kohtaan ja että paikalliset vain tasasivat tilejään eli kostivat.
Hän näki alastomia punaisia, joiden sukuelimien päälle oli laitettu heidän jäsenkirjansa jne...
Sivulla 89 onkin se etsimäni kohta:
"Siinä paikassa, aivan Sipoon kirkon nurkalla, surmasin tietoisesti ensimäisen kerran ihmisen. Willem-setä oli oppilaaseensa hyvin tyytyväinen. Se olikin joko-tai tilanne meille."
Halsti Wolf H. Mies elää aikaansa - Muistelmat I 1905-1939
Otava, 1973, 312 s.,1.painos
" Halsti besorkkasi "
Hyvveä uuvenvuojen jatkoa vaan. Pussis Keski-Suomesta.
KEB täältä Oulua liki.
Terve vaan ja hyvää Uuttavuotta.
Halsti itse viljeli termiä "besorkata" kirjoissaan.
muistelmat on aina vain vanhan ihmisen ego horinoita ja oman merkittävyyden korostamista.
Jopa kaljabaareissa kuulee tätä samaa ego trarinaa puhuttuna ja eri klubeissa , herra seuroissa, jne , kaikissa muka hienommissa piireissä....tulee riittämiin ego asiaa...
Horinat voi siis jättää viihteeksi ja omaan arvoonsa.
Ja jos joku tykkää rakentaa imagoa, niin rakentakoon.
Pitää siis vaan suhtautua horinoihin kuin leikkiin.....
ns. oikeassa olemisen vimma !!
- vanhat just jorisee omiaan ja on niin oikeassa, lienee dementiaa tms...
- säälittävää, ja liian yleistä muistelu horinaa....
imelälle muisti kompostille haisee useimmat ns. muistelmat.
Muistelmia on vaan kovin monenlaisia ja hyvän kirjoittajan erottaa huonosta helposti! Stallaria kenkuttaa kun omasta menneisyydestä ei löydy mitään kohottavaa muistettavaa!
Halsin Lapin sodassa kirja osui kirppikseltä hyllyyni everstin omistuskirjoituksella ja joulukortissa hyvää joulua "Eliakselle".
Entäs Halsti ja 1950 -luvun loppupuolella kirjoitettu Suomen sota 1939-1945 -teossarja?
Lieneepä Halsti joutu käymään arkistoissakin kun tuo teossarja on aika perusteellinen yleiskuvaus sotatapahtumista Talvi- ja Jatkosodasta.
Suomen sota 1939-1945 (Ensimmäinen osa) Talvisota 1939-1940 / Wolf H. Halsti
Helsingissä: Otava, 1955
Suomen sota 1939-1945; (Toinen osa) Kesäsota 1941 / Wolf H. Halsti
Helsingissä: Otava, 1956
Suomen sota 1939-1945; (Kolmas osa) Ratkaisu 1944 / Wolf H. Halsti
Helsingissä: Otava, 1957
JOS taas Halsti kertoo omissa muistelmissaan omista kokemuksistaan, niin siihen hän tuskin tarvitsi kauhean paljoa arkistokäyntejä.
Itselläni on kaikki Halstin kirjoittamat kirjat hyllyssäni.
Tuossa on kaikki julkaissut:
Isänmaan historia maanpuolutajia varten, 1936
Suomen puolustaminen, 1939
Suomen puolustuskysymys, 1954
Suomen sota 1939-1945 - Talvisota 1939-1940, 1955
Suomen sota 1939-1945 - Kesäsota 1941, 1956
Suomen sota 1939-1945 - Ratkaisu 1944, 1957
Me, Venäjä ja muut, 1969 (1. ja 2.painos)
Talvisodan päiväkirja, 1971
Lapin sodassa JR11 mukana Torniosta Karesuvantoon, 1972
Vapaudesta ja demokratiasta, 1973
Muistelmat I 1905-1939 - Mies elää aikaansa, 1973
Muistelmat II 1939-1948 - Aika vaatii veronsa, 1974
Muistelmat III 1948-1975 - Tilinteon aika, 1975
Vuosi elämästäni, tarkkailijan päiväkirja 1975, 1976
Euroopan kriisi, 1987
Tuo Euroopan kriisi onkin varsin mielenkiintoinen teos.
Siinähän lähtökohtana on Kiinan nousu kiistattomaksi supervallaksi ennemmin tai myöhemmin,joka pakottaisi Neuvostoliiton ryhtymään ennakoiviin toimenpiteisiin Naton muodostaman uhan neutraloimiseksi.Ratkaisuksi Halsti kaavaili eräänlaista eurooppalaista yhteistyö-ja avunantosopimusta.
Nyt kuitenkin Neuvostoliitto hajosi juuri niinä aikoina,kun kriisin olisi pitänyt ilmaantua.
Kiina on kuitenkin jo noussut alueelliseksi suurvallaksi,jonka vuoksi valtapoliittinen kehityskulku on siirtynyt toisenlaiselle linjalle.
Yhdysvallatja sitä kautta myösnato pyrkivät nostamaan poliittista painetta venäänmaan pakottamiseksi gblobaalin dominanssin myötäjuoksijaksi.
Lopullisena maalina on tietenkin keskustan valtakunta.
Halsti ja hänen aikansa ei ole hullumpi valinta joululukemiseksi: hämmästyttävän ajankohtaista.
Uusintapainos Halstin kirjasta Suomen puolustaminen, ( 1939 )
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1104
Halsti: Suomen puolustaminen, 1939
Tästä kirjasta sensuroitiin poliittisista syistä liki 30 sivua kirjan alusta. Täydellinenen painos ilmestyi jo vuosia sitten (2006 ?) ja uudintapainoksen lopussa oli ne puuttuvat sivut kirjan johdannosta.
Luin aikanaan kirjan uusintapainoksen ja vähän ihmettelin sen uudelleenjulkaisua. Valtaosahan siitä käsittelee Karjalan Kannaksen varaan rakentuvaa puolustusta.
tutkijoiden piirissä tunnettu siitä, että hän ei juuri viihtynyt arkistoissa, vaan kirjoitti mieluummin oman muistinsa ja käsityksensä perusteella.
Teksti on kyllä hyvin mukavaa lukea ja usein erittäin vauhdikasta.
Kannattaa suhtautua varoen eräisin kohtiin Talvisodan päiväkirjassa ja samoin muisteluihin Lapin sodassa.
Kolmiosaisessa sotahistoriassaan hän hyödynsi häikäilemättä työn alla ollutta Sotahistorian laitoksen tutkimustyötä.
Omakohtaiset kokemukset tuovat kyllä mielenkiintoista väriä tekstiin.
Kiinnostaisi tietää mihin Halstin muisteluihin Lapin sodassa on suhtauduttava "varauksella"? Halsti kieltämättä ajoittain sortuu jälkiviisasteluun ja värittelyyn (esimerkiksi kun sanoo tavanneensa ja keskustelleensa taktiikasta muka Rommelin kanssa), mutta se nyt lienee aika luonnollista muistelmissa yleensäkin, joten annetaan anteeksi.
(esimerkiksi kun sanoo tavanneensa ja keskustelleensa taktiikasta muka Rommelin kanssa)
Missä kirjassa / ja sivulla tämä mainitaan?
Muistelmien ensimmäisessä osassa, kun on vierailemassa Berliinissä vuonna 1937.
Ei kai se mahdotonta ole? Ei Rommel 1937 ollut sotamarsalkka... tuskinpa edes kenraali.
Halstin muistelmissa Lapin sodassa on suuri määrä asiavirheitä. Ne on Sampo Ahto osoittanut tutkimuksessaan "Aseveljet vastakkain".
Halsti ei yleensä vaivautunut tarkistamaan asioita. Faktoissa pysyminenhän usein vie vauhdin tekstistä.
On hän vinut Rommelin tavata. 1938 tämä oli eversti ja Potsdamin sotakoulun johtaja.