Purjehdusolosuhteet Välimerellä

Ei kokemusta muuta kuin Kreikasta. Sanoisin että Itämerellä tuulen suunta ja voima on sattumakauppaa kun taas Välimerellä paikallistuntemus auttaa ennakoimaan tuulen suunnan ja nopeuden. Monin paikoin tiettynä vuodenaikana tiettyyn kellonaikaan tuulee tietyltä suunnalta ja tietyllä voimalla. Kun tuntee paikalliset sääilmiöt voi melko tarkkaan ennakoida tuulen. Noin yleissääntönä tuulet ovat tasaisen reippaita monilla alueilla. Kroatian rannikko ja kreikan Joonianmeren puoleinen osa on leppoisampaa, joskus jopa aivan tyyntä, reippaammat tuulet löytyy Ageianmeren puolelta keskeltä laantuen pohjoiseen mennessä.
Tuota tutkimalla saa asiasta jonkinlaisen käsityksen:
http://www.sailingissues.com/windroses.html
Yleinen kuvio tuntuisi olevan että aamulla lähdetään kevyessä tuulessa ja vauhti lisääntyy päivän kääntyessä iltaan. Vuorenseinämät lämmetessään voivat aiheuttaa koviakin tuulenpuuskia ja häiriöitä "normaaliin" kuvioon ja sitten on vielä nämä sääilmiöt kuten Meltemi joka voi sotkea normaalin vuorokausivaihtelun muutamaksi päiväksi.

Tuuliolosuhteiltaan Välimeri ei ole mitenkään parhaasta päästä. Kovin usein tuulta on liian vähän tai liian paljon. Välimeri on tietenkin melkoisen iso, sopii verrata pallokartalla tai muulla skaalaa vääristelemättömässä projektiossa Itämereen, erilaisia alueita siellä on. Kesällä on kuumaa, talvella kylmää. Maltalla oma vene oli suosittu vierailukohde sekä toisille purjehtijoille että paikallisille tutuille, kun meillä oli kamina. Kesällä tarvitaan suojaa auringolta ja nykyvakioita parempi tuuletus. Jos siellä useamman vuoden viettää, pitää varautua siihen, että auringon ja suolaveden jäljet kyllä palatessa näkyvät.

Daphne ei ollut iso vene. Yksi ensimmäisiä Välimerenkävijöitä aivan 70-luvun alussa oli Scampi, siis juuri 30-jalkainen. Ja on sen jälkeen moni muukin 30-jalkaisella siellä käynyt. Jos vain tilat itselle asumiseen ja mukaan kuljetettavaan tavaraan riittää, ei 30 jalkaa ole liian pieni. Kovat tuulet ovat kovempia kuin täällä, mutta myrskyissä ei ole sen enempää pelättävää kuin kotivesilläkään. Yksi pieni yksityiskohta on se, että ilmapuntarin liikkeet eivät tulevasta tuulesta kerro ollenkaan samaa kuin pohjoisempana, mutta ennusteethan saa muualtakin.

Ranska ja Italia jäivät paljolti taloudellisista syistä siellä ollessa vähälle. Muutoin suurimmalta osin aika kului satamissa ja niissä kiinni laitureissa. Luonnosatamia on niukasti, eikä läheskään joka paikassa satamissa ole ankkurointimahdollisuutta. Niitä harvempiakin tapauksia varten pitäisi mielellään olla jolla käytettävissä ja ankkurointivälineet kunnolliset. Kiinteää jollaa ei voi käyttää, ellei vene ole niin iso, että sen saa kannelle.

Muutamia täydennyksiä Välimeren olosuhteista. Purjehduskausi on maaliskuusta joulukuun alkuun. Sesonki on paljon lyhyempi. Paras aika on lokakuu (sopivat tuulet ja vähän turisteja) ja huonoin elokuu (keskieuroopan lomat, heikot tuulet ja liian kuuma).
Haittaavaa vuorovettä tai maininkeja ei ole. Tyyniä alueita (Joonian ja Tyrrhenian meret sekä Sisilian eteläpuoli mm) ja jaksoja on enemmän. Voi joutua ajamaan vuorokausikaupalla moottorilla. Kesällähän siellä normaalisti on jatkuva korkeapaine ja heikot vaihtelevat tuulet. Yli puoli vuotta ei ole sadepäiviä paikallista ukkosrintamaa lukuun ottamatta. Kovat pohjoistuulet Meltemi, Bora , Mistral ja Metrale ovat huonosti jos ollenkaan ennustettavissa. Toisaalta Egealla Dodekanesian ja Kykladien alueella tuulimalli toistuu päivittäin: yöksi tyyntyy, päivän mittaan voimistuvaa pohjoistuuli, iltapäivällä reivataan ja illalla tyyntyy. Ukkosalueet ovat tyypillisesti illalla maamassojen lähellä. Ankkurointipaikkoja on Kreikan ja Turkin alueella hyvin, läntisessä osassa ja etenkin mantereen äärellä huonosti. Italiasta ja Baleaareilta löytyy poijualueita, missä ankkurointi on kielletty. Ankkuroitaessa peräköysi maihin, jos on tarvetta tehdä tilaa toisille veneille. Perä edellä laituriin on tapana lähes poikkeuksetta.
Erikoispiirre on kovat tuulenpuuskat saarten takana. Ei Itämeren kaltaista suojaa. Nyrkkisääntö 10x rannan korkeus: jopa 10 km leveä puuska-alue saarten takana alkaen rannasta. Toinen erikoisuus on lämmin vesi vielä syksyllä. Jos joutuu konttaamaan kannella ja se sukeltaa aaltoon, niin 26-27 asteen vesi hämmästyttää.

Muiden loistaviin vastauksiin pari lisäystä:
- Kareja ei tarvitse koko ajan kytätä, niinkuin koto-Suomen vesillä. Yleensä on reilusti vettä siellä missä ylipäätään on vettä. Toki poikkeuksiakin on.
- Sellaista tiheää suojaista saaristoa niinkuin Saaristomerellä/Suomenlahdella ei ole. Göran Schildt kirjoitti jossain kirjassaan tähän tyyliin: " Suomessa saaria on purjehtimisen kannalta liian tiheässä, Kreikassa liian harvassa. Mutta Kroatian rannikolla juuri sopivasti".
- Hyviä satamakirjoja löytyy runsaasti. Vaikka tämä Kreikan saaristoon :
Rod Heilkell: Greek waters pilot: A yachtsmans guide to the Ionian and Aegean Coasts and the Islands of Greece"

Kiitoksia paljon mielipiteistä. Niiden perusteella tuo ei vaikuta yhtään liian haastavalta kohteelta, kunhan huomioi nuo paikalliset tuulet. Hieman tietty jännittää pienellä purtilolla tuonne lähteä, mutta lainasin kirjastosta yhden Daphnen matkakirjan ja hyvin tuntui tuo Görankin tuolla pärjäävän 30-luvun puuveneellä. Aika oli eri, mutta meri ei.

Osaako joku suositella hyvää kirjaa aiheesta. Lukisin mieluusti hieman enemmän purjehtimisesta ja navigoinnista Välimerellä

Pieni purtilo ei ole muutoin kuin vesi- ja polttoainekapasiteetin suuruinen ongelma. Navigaation kannalta ilmeisesti parhaat ovat Rod Heikellin yleiskirja Mediterranean cruising handbook ja sitten saman herran kunkin alueen kirja, missä aikoo kierrellä. Yllä mainittiin jo kreikan kirja. Turkish waters pilot on yhtä hyvä, Italian waters pilot on siinä ja siinä. Ranskan ja etenkin Espajan mantereen rannikot ovat varsin tylsiä eikä kanattane kirjoihin investoida.
Yksi erityispiirre on vielä mainitsematta. Harvat karit ovat yleensä merkitsemättä. Turkista muutama viitta löytyy ja Baleaareilta. Mutta esim. Strombolin eteläpuolella on alue teräviä kallioita pimeänä. Samoin yleensä Kreikassa. Yöllä epämiellyttävä navigoida eikä kaiusta ole hyötyä kuin ankkuroidessa.

Ankkurimahdollisuuksia on varsin vahan lannessa ja kaytannossa aina kun on, ne tulevat hyodynnettya heinakuun puolivalissa alkavan parin kk. korkeasesongin aikana. Siksi tuo aika on hyva olla Kroatiassa tai Kreikassa ja ankkuroitua usein.

Kalliiseen aikaan Kroatian ja Italian marinat kiskovat 40-110 euroa / yo. Kroatiassa toki ravintoloilla on ilmaispaikkoja asiakkaille, mutta taytta tulee jo aikaisin paivalla. Kroatiassa juuri mainittujen tuulien takia en jata venetta yksin ankkuriin niin etta itse olisin eri ilmanalassa maissa, koska paikallispuuskat ovat joskus arvaamattomia. Olen nahnyt yksin ankkuriin jatetyn charter-veneen karanneen nousseen tuulen mukana ja ajautuneen kivikkoon. Silti aivan ylivertainen purjehdusmaa!

Italiassa Sardiniassa on ainakin etelassa hiekkapohjaisia ankkuripaikkoja , samoin Sisilian pohjoisrannikolla ja Taorminan lahdella. Myos Calabriassa ankkurointi onnistuu useimmiten. Suojaa tosin on sitten vain yhteen tai kahteen suuntaan, joten tuulen ja aallokon tulosuunta on kriittinen, joskaan ei akkinaisesti muuttuva. Baleaareilla Ibizalla on hyvia ankkuripaikkoja, mutta muualla vahemman. Korsikan kaakkoiskulmassa on hyvia ankkuripaikkoja. Menorcalla olin Mahonin lahella umpisuojaisessa, joskin ahtaassa lahdelmassa linnoitusten keskella.

Varaudu pitkalla ketjulla tai lisaliinalla ankkurointeihin. Se saastaa budjetista puolet ja on oma rauha. Tavallinen Bruce -ankkuri toimii ok. Mainittakoon etta vain kerran olisin tarvinnut jollan peramoottoria puolen vuoden aikana, eli jollamatkat ovat lyhyita.

Kartta-aineistona tabletissa Navionics gold ja plotterissa silver. Silverin taso on ok kun ei ole vuorovetta. Atlantin osuudelle plotterissakin hyva olla gold. Paperikartat oli Sardiniaan saakka, varmaan 20 vuotta vahat jos ei ylikin. Pilottikirja hyva olla, nakee etukateen hiukan sataman tai ankkurilahden meininkia. Varsinkin Atlantille ehdoton juttu, mutta se loppuu sitten Aurinkorannikolle (Imray Norjasta Gibraltariin) Ei valttamatta uudet, vuorovedet voi katsoa plotteristakin siella Atlantilla.

Datasiirto kuntoon kannykassa, kuvien lataus paalle vain saakarttalatauksessa ja saat rauhassa miettia. Satanen / kk suunnilleen suomalaisella simmilla ja kayttoa on muutenkin kuin saaasioissa. Wifit marinoissa. VHF on hyva Atlantilla, Valimerella kaytto vahaista. Kasikapulakin riittaa siina.

Kaasuadapteri Camping-gaz:lle joka on butaania. Toimii propaanihellassa saadoitta yleensa. Iso ja pieni maasahkoadapteri matkaan. Se suomalainen ja sitten pykalaa suurempi. Oma vesiletku, joku 20 metrinen ainakin ja adapterit siihen eri kraanaliittimiin. Aurinkosuoja on pakko olla avotilaa varten. Puomin yli meneva peitto riittaa jos biminia ei ole.

Kalusto ei ole ratkaiseva, lahtopaatos on.

Reissuun vaan, se antaa paljon!