Alzheimer-omaisellani (85 v.) todettiin Merkel-ihosyöpä. Tämä ilmeni, kun hoitolaitoksessa oli vanhus toimitettu epämääräisen patin poistoon. Pitkällisen kamppailun tuloksena sain aikaan sen, että häneltä poistettiin syöpäkudosta laajemmalta alueelta viime lauantaina omalla paikkakunnalla ns. kiertävän kirurgin toimesta.
Aiemmin oli minulle suositeltu kokonaan luopumista minkäänlaisesta hoitamisesta. Siihen en voinut suostua. Tämän jälkeen ei kuulemma tehdä enää mitään toimenpiteitä syövän hoidon suhteen.
Voisitteko nyt vanhusten laitoshoitajat kertoa, että mikä tulee eteen siinä tapauksessa, että syöpää ei saatu kuriin tällä leikkauksella. Saavatko vanhukset tarpeeksi kipulääkitystä? Miten sen tarpeen saa selville omalta äidiltäni, joka viimeisinä sanoinaan muisteli, kuinka hän hienosti valittelematta kipujaan synnytti minut, joka olin lisäksi perätilassa?
Hoidon rajat
16
93
Vastaukset
- Kaikkeekanssa
Mitä yrität kertoa kirjoitelmallasi?
- v.56_perätila
Yritän kysellä, että mikä olisi tarkoituksenmukaista vanhustenhoitoyksikön kannalta (sikäli mikäli syöpää ei saada kuriin näillä toimenpiteillä). Saako vanhus mielestänne tarpeeksi kipulääkitystä laitoksessa? Saattohoitovaiheessa olisi myös mahdollista vapauttaa vanhus kivuilta nukuttamalla hänet.
- v.56_perätila
Muistikokeen tulos on kuulemma viimeksi ollut 2/30 p. Ei saisi vaikuttaa hoitosuunnitelmiin, mutta tuo viimeinen muistelu perätilasynnytyksestä vaikuttaa minuun tässä kivunsietoasiassa, halusin tai en. Muutenkaan ei tämä vanhus tule ilman kärsimyksiä kestämään jatkuvia siirtelyitä keskussairaalaan jatkohoitojen muodossa.
Onneksi en ole antanut (minulta sitä on kyllä vuosia ruinattu) lupaa jättää pois suonensisäistä lääkitystä. Mutta kestävätkö suonet? - Kaikkeekanssa
Kaikenlaista säkin funtsaat! Anna mennä vaan! Perätilassa tai ilman! Kyllä tarpeeksi kipulääkitystä saa!
Mitä vähemmän hoitoon puutut, sen parempi! - v.56_perätila
Tässä nyt olisi omainen, jonka voisi haukkua suoraan päin naamaa. Minä en tule olemaan paikalla kaiken aikaa mahdollisessa saattohoitovaiheessa. Olen ollut paikalla kuoleman hetkellä yhden ihosyöpäpotilaan kohdalla, joka oli täysissä sielunvoimissa ja tarvitsi minua.
Tiedän, että äitiäni hoitavat henkilöt ovat häneen liian kiintyneitä (yli 8 vuoden laitoshoidon jälkeen) vastaamaan minulle. Siispä toivoisin jotain objektiivisempaa näkökohtaa tähän asiaan. - Kaikkeekanssa
v.56_perätila kirjoitti:
Tässä nyt olisi omainen, jonka voisi haukkua suoraan päin naamaa. Minä en tule olemaan paikalla kaiken aikaa mahdollisessa saattohoitovaiheessa. Olen ollut paikalla kuoleman hetkellä yhden ihosyöpäpotilaan kohdalla, joka oli täysissä sielunvoimissa ja tarvitsi minua.
Tiedän, että äitiäni hoitavat henkilöt ovat häneen liian kiintyneitä (yli 8 vuoden laitoshoidon jälkeen) vastaamaan minulle. Siispä toivoisin jotain objektiivisempaa näkökohtaa tähän asiaan.No, ihan normaalisti vanha ihminen on tullut tiensä päähän. Johonkin ja jotenkin se elämä loppuu meiltä kaikilta. Turha sitä on pitkittää, kun loppuu kuitenkin.
Huono omainen olet, kun väkisin kiinni pidät! - v.56_perätila
Alun perin vakavasti ja parantumattomasti sairas äitini pääsi uuteen upeaan hoitoyksikköön, jonka me (edesmenneen) isäni kanssa pystyimme hyvin mielin vastaanottamaan. Siellä oli juurikin filosofiana se, että tässä on nyt äidin koti ja äidin omaiset - muuta kotia tai omaisia ei ole.
Jossain vaiheessa äidistäni tuli rasite (kahden autettava), jolloinka hänet siirrettiin hurlumhei-yksikköön (oma mielipiteeni) ja minustakin tuli isäni kuoltua tavallinen omainen, vaikka alun perin oli myönnetty, että Alzheimer on enemmänkin omaisen sairaus.
Nyt on ollut vaikeaa sopeutua, kun lähinnä lääkäri on ollut kimpussani vaatien milloin mitäkin suostumusta luopua 1) elvytyksestä 2) suonen sisäisen lääkityksen antamisesta. Ensiksi mainittu on kuulemma tehty jo viranomaisteitse, mutta sen avulla nyt kiristettiin luopumista syöpäleikkauksesta, koska potilas kuulemma kuolisi leikkaukseen. Siis minun piti päättää, olenko murhaaja vai murhaaja.
Sain läpi tämän korjausleikkauksen, mikä ylitti täysin paikkakunnan rajat äitini kaltaisten potilaiden kohdalla. Olen tyytyväinen siitä, että on edes ihmisarvon nimissä yritetty tehdä jotain, kun kerran alun perinkin lähdettiin leikkaamaan jotain epäilystä aiheuttavaa ihomuutosta.
Sitä vain ihmettelen, että miksi omainen on asetettu Jumalasta seuraavaksi (ylöspäin) näissä asioissa, joille ei oikeastaan mitään mahdeta. Muistan vastanneeni, kun lääkäri soitti tästä syövästä, että eikö osaston sairaanhoitaja voisi päättää. Siis aivan alkuperäisen suunnitelman mukaan. - v.56_perätila
Hukkaan ei mene kenenkään elämä! Isä se aina sanoi, että piä tyttö turpas kiinni, muuten ai saaha sitäkään vähää hoitoa.
Tämä tästä kunnallisesta! - elämän_opetus
Kaikkeekanssa kirjoitti:
No, ihan normaalisti vanha ihminen on tullut tiensä päähän. Johonkin ja jotenkin se elämä loppuu meiltä kaikilta. Turha sitä on pitkittää, kun loppuu kuitenkin.
Huono omainen olet, kun väkisin kiinni pidät!Pitää osata luopua. Harva meistä elää satavuotiaaksi ja missä kunnossa elää siihen paaluun on syytä huomioida.Itse tavoittele pitkää ikää muutoin, kuin siinä tapauksessa, että olen järjissään ja fyysisesti sellaisessa kunnossa, etten tarvitse ulkopuolisen apua arjessa. Paljon on nähtyä ja koettua elämän varrella.
- v.56_perätila
Isäni oli elämänhaluinen, mutta silti tuntui kurjalta, kun lääkäri pyysi minua varmentamaan allekirjoituksellani isän oman toiveen, että ei enää hoideta syöpää, johon hän joka tapauksessa kuolee. Kuolema tuli vain runsaan kahden kuukauden kuluttua tästä hetkestä.
Minulle on annettu enemmän kuin olisi kohtuullista ainokaisena kantaa, koskapa nyt olisi luovuttava äidistäkin. Mutta kyllä tässä pahinta on se, että äidiltä itseltään ei pystytä kysymään - eikä minulla ole aavistustakaan siitä, että mitä hän haluaisi. (Ei ole esimerkiksi vielä nähnyt lapsenlastaan, mikä on suuri vääryys, mutta ei ole kiinni minun tahdostani.)
Kuten huomaatte, niin minäkin satuilen aivan kuten muutamat liiaksi kiintyneet pitkäaikaiset hoitajat tai omat lapseni, jotka tapaavat äitiä vain harvakseltaan ja tuntevat luopumisen tuskaa. Sanovat, että mummi kyllä tunsi heidät. Minä sanon, että on kasvatuksen tulosta, että hän käyttäytyy kuin tuntisi. ... Siksipä tähän olisi saatava (ja alun perin saatiinkin) jokin virallinen ja järjellinen diagnoosin mukainen linja. Se olisi kaikille oikeus ja kohtuus.
Asiat muuten lähtivät kunnan kannalta menemään pieleen siinä vaiheessa, kun pätevä johtajatar savustettiin ulos luomastaan laitoksesta, joka oli perustettu nimenomaan muistisairaita varten. Sen jälkeen valittiin hoidokit "hyvä veli"- periaatteella huomioiden paikkakunnan asuntotilanne: Vanhusten kämpät menivät hyvin kaupaksi kaivoksen perustamisen myötä, kunhan saatiin heidät laitosasuntoon. Äitiä ("vaikeasti hoidettava") kun vietiin toiseen yksikköön, niin hänet talutettiin omilla jaloillaan ja hoitaja sanoi, että nimenomaan hänestä he eivät olisi halunneet luopua.
No mutta sori, minä olen nyt aiheuttanut hämmennystä, kun kirurgi tulikin potilaan luo ja teki uuden leikkauksen paikkakunnalla, kun potilas ei olisi välttämättä kestänyt siirtelyä keskussairaalaan. Tämäkään ei välttämättä miellytä kaikkia muita omaisia, voihan olla, että ikää tulisi lisää tätä kautta omallekin vanhukselle ... - testit.ja.testit
v.56_perätila kirjoitti:
Muistikokeen tulos on kuulemma viimeksi ollut 2/30 p. Ei saisi vaikuttaa hoitosuunnitelmiin, mutta tuo viimeinen muistelu perätilasynnytyksestä vaikuttaa minuun tässä kivunsietoasiassa, halusin tai en. Muutenkaan ei tämä vanhus tule ilman kärsimyksiä kestämään jatkuvia siirtelyitä keskussairaalaan jatkohoitojen muodossa.
Onneksi en ole antanut (minulta sitä on kyllä vuosia ruinattu) lupaa jättää pois suonensisäistä lääkitystä. Mutta kestävätkö suonet?Oliko muistitestissä kuulolaite paikallaan ja patterit vaihdettu?
Lähiomaisellani muisti testattiin. 90-v vanhuksen muisti oli parempi kuin 60-vuotiaalla keskimäärin. Vajaan vuoden päästä kotoutetiin leikkaussalista terveyskeskuksen vuodeosastolle "muistamattomana" vanhuksena ja siellä yritettiin nukuttamalla ja näännyttämällä .... - paljonnähny
Ihmisen tila voi muuttua äkkiä. Olen nähnyt käytännössä miten normaalisti kotona pärjännyt vanhus sekoaa täysin joutuessaan uuteen ympäristöön. Hyvin tavallinen reaktio kuulema iäkkäillä, kertoi tuttu psykiatri. Käyttäytymistään ei voi säädellä, vaikka kuinka etukäteen luulisi. Joten päättelen, että lähiomaisellesi kävi juuri noin, että ikä ja ympäristö teki tehtävänsä.
- Käsityskyvytönkö
"Testit"-juttuun sanoisin, että tuossa iässä vuodessa ja vähemmässäkin ajassa tapahtuu niin paljon asioita terveyspuolella, somaattiset sairaudet vievät fysiikkaa alaspäin ja toimintakyky rajoittuu ja siinä samalla kaikki yhdessä ja erikseen vaikuttavat myös mielen puoleen ja henkisiin asioihin.
Etkö sinä itse todellakaan huomaa ja hoksaa jos omaisesi ei enää muista asiota? Silloin kannattaa testata myös itsensä.
Yritän ymmärtää luopumisen tuskaasi. Paras keino voisi olla jos olisit omaisesi vierellä vaikka viikon- pari yhtä soittoa. Huomaisit ehkä ettei ihmistä pitäisi kiduttaa kaikenlaisilla toimenpiteillä jos ei mitään selviämisen mahdollisuuksia ole. Jos näkisit tuskan ja voimien uupumisen, olisi helpompi päästää irti.
Yleensä vanhemmat joutuvat luopumaan vanhemmistaan, ettei se sinun osasi niin erikoinen ole. Erikoisempaa on jos vanhempi joutuu hautaamaan lapsensa, vaikka aikuisenkin.Siis yleensä lapset joutuvat luopumaan vanhemmistaan. Anteeksi virheeni.
- Perätilantakiako
Tarkoittaako "perätila" myös sitä, että järki on jäänyt jälkitilaan? Kun iäkkään ja sairaan äidin aika on ohi niin miksi sinä tahdot pitkittää kärsimystä ja kipua?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 175006
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2182686- 301820
Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella341775Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731707Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon301608Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641237- 1531187
Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme81164Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti43974