Perheen ns turvaverkko ja adhd,n hoito.

Mitäkö tapahtuu, jos jätämme adhd,n yksikseen kotiin?? On kokeiltu, eikä toiste uskalla, lähti meinaan tikkana ulos ja jätti ovet sepposen selälleen, huidellen itse ties missä. Toisella kertaa lähti takapihan ovesta ulos, pelkissä alushousuissaan, ovet taaskin auki kaikelle kansalle. Psykiatrin mukaan pojalla ei ole mitään estoja,voi lähteä ihan ventovieraankin matkaan,jutellen samalla kuin vanhalle tutulle. koulusta lähtenyt omille lomille, vaikka taksi normaalisti hoitaa kuljetukset. Pojan sosiaaliset taidot täysin olemattomat,käytöstavat,toisten huomioonottaminen,jne puuttuu häneltä kokonaan. Viime talvena olimme sosiaalisten taitojen ryhmässäkin, jossa koetettiin saada poikaa jotenkin normaaliraiteille. Pelleili sielläkin ja alkoi riehumaan, kun peli ei ollut mieleistä. Se siitä ryhmästä, mutta psykon mielestä hänelle tekisi hyvää juuri ryhmätyöskentely.. Säännölliset lääkärikäynnit on koko ajan päällä ja mitään edistystä ei tapahdu, koska jos poikaa ei kiinnosta jokin,se ei silloin kiinnosta.. Ihan normaalia adhd,n käytöstä. 20 medikinet ei tehoa yhtään ja seuraavalla kontrollilla kokeillaan 30 medikinettiä. Ongelma ei ole se, ettei pojalle koko ajan etsitä mielekästä tekemistä tai haeta apua adhd,n käsittelyyn. Vaan se, ettei mikään haettu apu tehoa, jos se ei poikaa satu kiinnostamaan, jos hän ei pidä jostakin asiasta tai tilanteesta, kuulee sen kaikki kyllä.

Vanhemman pojan isä on jo kuollut, eikä poika edes tavannut oikeaa isäänsä koskaan. Emännän aikaisemmasta liitosta on myös jo kaksi aikuista tytärtä, joista vanhimmalla on myös adhd,n oireita. Tosin häntä ei koskaan saatu testeihin asian varmistamiseksi, ja muu suku oli puolustuskannalla juuri silloin uskoen tämän tytön puheita liikaakin. Oikeastaan koko soppa emännän suvun kanssa syntyi juurikin kun olivat kärkkäästi koko ajan neuvomassa kasvatuasioissa, vaikka juuri silloin tyttö ja poika oireili pahoin. Kaikki laitettiin kasvatuksen ja kotiolojen piikkiin, mm puolustivat tytön arvaamatonta käytöstä sillä, että oli ollut vaikea lapsuus mm oikea isä ryyppäsi ja huusi kotona.. Kun pojassakin alkoi samat oireet, niin sen jälkeen ei mitään puolusteluja tullutkaan, vaan suku keskittyi suojelemaan tyttöä, joka valehteli kaikesta kaikille hyvin uskottavasti. Tämä sitten sai aikaan sen, että tyttöä kyllä uskottiin ja voivoteltiin ankeaa lapsuutta, mutta pojan kohdalla kyse olikin yllättäen vain kasvatuksen puutteesta. Sinänsä outoa, että eivät arvostelleet silloista isää pahasti ja sallivat hänen olla tyttöjen lähellä vaikka ryyppäsi ja käytti muitakin aineita. Minä taasen en ryyppää, enkä käyttäydy muutenkaan holtittomasti, mutta eivät yhtään ota kontaktia. Nuorin poikamme oireilee kyllä aika-ajoin, matkii mm veljen raivokohtauksia ja on oppinut kiroilemaan ja haistattelemaan juurikin häneltä. Sillä adhd,n suuttuessa suusta tulee kaikenlaista ja sen ikävä kyllä joutuu kaikki samassa tilassa olevat kuulemaan. Ja vastauksena tulevaan kysymykseen, eikö siskot auta. Voin vastata, että auttaa toisinaan, mutta vain jos se sopii heille. Yleensä ei sovi,koska vanhempi poika on niin arvaamaton. Taustalla on myös tyytöjen puolelta epäluottamusta, juurikin valehtelun ja lupausten pitovaikeuksien takia. Jokunen kerta on käynyt niin, että esim ollaan jo pari viikkoa aikaisemmin kysytty joutaako jompikumpi katsomaan poikien perään muutamaksi tunniksi. Ovat yleensä innosta puhkuen luvanneettulla, mutta kun kyseinen päivä on koittanut, ei ole saatu mitään viestiä esteestä eikä puheluihin vastata. Tätä tapahtui varsinkin vanhimman tytön kohdalla usein. Se riitti minulle, ja en itse enää pyydä heiltä mitään, koska heihin ei voi luottaa 100 prosenttissesti. Minulla oli viimeisen oharien aikaan todella tärkeä meno sovittuna, ja vanhin tyttö vielä ed päivänä sanoi tulevansa, mutta aamun valjetessa ei tyttöä saatu mistään kiinni eikä mitään viestiä tullut. Saimme nuorimman tytön kiinni ja hän tuli lyhyellä varoitusajalla. Joten pääsin kantamaan isäni hautaan.

Vaikka emännän pojalla on adhd Pitää teidän kasvattaa hänta kuitenkin. Johdonmukainenm kasvatus ja kuri vaan kehiin. Ja sun pitää isänä kantaa vastuu molempien lasten kasvatuksesta, ja osaltasi osallistua. Ja vaimon pitää alistua siihen. Jos hän ei ymmärrä, että lasta kuuluu kasvattaa sinunkin, ota yhteys perheneuvolaan. Johdonmukainen kuri ja kasvatus auttaa varmasti oli adhd tai ei. Eli ensin luodaan normi mikä on tavoite. ja jos päivä sujuu hyvin saa palkinnon ja jos ei niin ei saa. ja monesta hyvästä päivästä saa jotain parempaa. ja jos menee huonosti lähtee laturit koneista lukkojen taakse. Ja alussahan siis pyritään muuttammaan vain yhtä asiaa.

adhd lapsille ei muutenkaan saa antaa sokeria, limpsoja, energiajuomia.


Asiaan on todella tärkeää puuttua, koska tälläiset lapset ovat monesti myös kiusaajia ja jatkavat vastaavaa käytösta aikuisena. Tärkeää on myös että lasta ei huomioida, kun hän käyttäytyy huonosti. Toki siis jos heittelee tavaroita päin toisia tai käyttäytyy väkivaltaisesti tai karkaa. eli lapsi saa huomiota hyvällä käytöksellä.

Toki jos lasta et ole saanut kasvattaa niin ei se helppoa aluksi ole, mutta kyllä vaihtoehdotkin ovat vähissä. pelastakaa lasten kautta voisitte saada tukiperheen, jotta saisitte joskus huuahtaa. Kannattaa vielä hakea apua kun kuitenkin lapset ovat pieniä ja tarvitsevat teidät molemmat. Olet kuitenkin ainoa isä ja miehen malli pojalle.

Itselläni oli helpompaa, koska pojallani oli opettajat, valmentajat, papat ja oma isäkin kanssani. Mutta silti piti olla johdonmukainen, kun oli pieni.

Kannattaa varmaan harrastaa liikunnallisia asioita. Lapsen energia kuluu ja ruoka maistuu kun on ulkoillut, ja mieli pysyy positiivisena.

Pojalla on normit ja rutiinit, myöskin jaksetaan muistuttaa että jos päivä menee hyvin saa palkkion. Ongelma on siinä ettei aina noudata sovittuja asioita, unohtaa ne jos tapahtuu normista poikkeavia asioita.

Tässä tulee sitten iso kysymysmerkki, nimittäin muistaa kyllä hyvin sen luvatun asian, oli se sitten töllö tai nettiaika. Vaan ei käsitä rangaistusta, joka tuli sovitun asian noudattamatta jättämisestä. Huutaa vain naama punaisena, että oli lupa.
Yleensä myös hakkaa tuolloin seinä ja potkii ovia.

Tullakseen puolen tunnin päästä taas juttelemaan niinkuin mitään ei olisi hetkeä aikaisemmin tapahtunut.

Harrastuksia on myös kokeiltu mm jääkiekkoa,salibandya, jalkapalloa. Nuo kiinnostaa poikaa kovasti,, televisiosta katsottuna. Mutta ei enää kun itse pitäisi kokeilla.
Olen käyttänyt häntä harjoituksissa ja jo 5min päästä turhautuu, kun ei kikkakakkoset onnistukkaan. Lyö leikin kesken alkamalla riehumaan pois tilanteesta, taikka menemällä vain istumaan johonkin eikä reagoi pyyntöihin tai muuhunkaan.

Tietyissä määrin alkaa olla kohta vati aika täysi, sillä olen käyttänyt hirvittävän määrän aikaani, käyttämällä mm lääkäreissä ollut kotimiehenä pojan kanssa hänen tullessa koulusta. Mikään muu ei kaveria kiinnosta, kuin töllö ja läppäri, jos niitä ei saa ei tee mitään muutakaan ja kehotuksista lukkiutuu vain enemmän.
Nykyään jos on kielto päällä,en reagoi mitenkään annan hänen olla oloissaan ja istua. Välillä saattaa siinä leikkiä mutta useimmiten vain istuu ja tuijottaa eteensä.
On osoittautunut ihan hyväksi konstiksi, mutta helvetti repeää aina irti,kun emäntäkin tulee töistä ja nuorin poika tarhasta.
Silloin alkaa hirveä heiluminen ja selitys, sekä kysely voiko olla koneella tai kattoa töllöö. Emäntäkin kun vastaa ei, niin alkaa huutamaan..

Tällä hetkellä tilanne on se, että aloitettiin yhdessä lääkärin ja opettajan suositusten mukaan 30 medikinet, se jopa hetken pitää poikaa aisoissa n3 tuntia.
ja näillä mennään seuraavaan kontrolliin asti, sitten mietitään joko lääkityksen vaihtamista tai muuta vastaavaa.

Liikunnaksi olisi varmaan hyvä jokin muu kuin tuollainen säädelty valmennusjuttu. Tykkääkö poika jostain sellaisesta fyysisestä tekemisestä? Esimerkiksi jos menette metsään retkelle, johonkin peuhupaikkaan, jossa saa kiipeillä ym, uimaan, tai heittelette yhdessä vaikka fribeetä. pelaatte palloa tai pikipataa? Tai pystytkö laittamaan pojan hyppimään trampoliinilla pariksi tunniksi päivittäin? :)

Meillä on esim mökillä tilaa ja lääniä tehdä ihan mitä mieleen juolahtaa, on myös trampoliini.. Nuo vain ei kiinnosta poikaa, jos kehoitat että mene leikkimään, ei satavarmasti mene. Yksinään jos on ulkona ei tiedä mitä tekisi,ei osaa tai halua aloittaa mitään ja jos pikkuveikka on mukana leikkii kyllä hänen kanssaan hetken, mutta alkaa sitten pomoilemaan ja ehtoilemaan että leikitään sitä ja tätä. Nuorempi vain ei ole samaa mieltä ja lähtee omiin leikkeihinsä, jolloin vanhempi lopettaa leikit siihen.
Kuten sanoin aiemmin kaikkea on kokeiltu ja jos ei poikaa kiinnosta ko tekeminen, niin se ei kiinnosta. Kaikenlainen kehoittelu ja pyytäminen vain pahentaa asiaa.

Kaveri menee aina kuoreensa,mitä enemmän kehotat.
Jostain luin kauan sitten, että adhd,llä on autoriteettikammo tai jotain vastaavaa.
käskyt ja kiellot ei toimi samalla lailla, kuin normilapsella.

Tässä pari päivää sitten oli taas ns vaikea päivä, eikä poika koulusta tultuaan päässyt koneelle taikka katsomaan televisiota, niin istui tuolilla 4 tuntia ja vain tuijotti ulos ikkunasta.. toisinaan kyllä menee huoneeseensa laikkimään ja leikkii siellä rauhallisesti, näin vain silloin kun on kahdestaan jommankumman vanhemman kanssa.
Heti kun kaikki on kotona, ei keskity enään mihinkään, ainoat mitkä silloin pitäisi pojan paikoillaan on juurikin töllö tai läppäri.

Emme kuitenkaan anna hänen olla jatkuvasti joko koneella tai katsoa töllöä, siitä sentään ollaan samaa mieltä ja lääkärikin on samoilla linjoilla.
On nimenomaan ohjeistettu ettei pojan ehtoiluihin mennä mukaan, vaan hänen pitää toimia sääntöjen mukaan.

Onkohan tuo ADHD-diagnoosi varmasti oikea, jos 12-vuotiasta ei voi hetkeksikään jättää yksin? Minä olen ADHD-perheestä, ja meillä oli välillä ehkä omalaatuista, mutta ei lähellekään tuollaista. Poikahan kuulostaa ihan joltain viidakossa kasvaneelta susilapselta!

Voisitteko tehdä yhdessä perheenä tai kahdestaan pojan kanssa jotain kivaa? Esimerkiksi mennä retkelle metsään?

Kieltämättä sitä itsekin välillä miettii, että miksi ei löisi kaikkea ihan lekkeriksi, kun kuitenkin kaikki aina menee pieleen. Miksi edes yrittää, kun ei koskaan onnistu? Haukkumiset tulee aina joka tapauksessa, pinnisteli tai ei.

En tiedä onko diagnoosi oikea, en ole lääkäri, mutta monta vuotta poikaa käytettiin eri lääkäreillä asian tiimoilta. Autismin kirjo luki papereissa, mutta käytös on vahvasti adhd painoitteista. Poikaa on kokeiltu jättää yksin ja kokeiluksi myös jäi, syyn voi lukea ylempää ketjusta. Ongelma ei ole se etteikö yritettäisi kehitellä mielekkäitä harrastuksia tai muuta, vaan se ettei poika kiinnostu niistä, jos vasten tahtoaan joutuu jotain tekemään, tekeen viivytellen ja lopulta alkaa joko riehumaan tai pelleilemään päästäkseen pois tilanteesta.

Ongelmia on nyt ilmennyt myös siinä, ettei poika osaa solmia kengännauhoja, tai ylipäätään tehdä solmua. yritetty on kovasti ja monta kertaa, aina pojalta palaa käpy ja alkaa kiukutella, joten enää ei edes yritä. Tämä heijastuu harrastusten mielekkyyteen, sillä luistimia ja jaliskenkiä ei tarrakiinnityksillä oikein ole. Tosin ei nuo lajit kiinnosta häntä muuten kuin töllöstä katsottuna. Nuorempana tykkäsi kyllä ajaa fillarilla, mutta ei oppinut hallitsemaan pyörää ilman apupyöriä ja se oli sitten siinä.

Psykon neuvokin on ollut, että mennään pojan kiinnostuksen mukana, ts tällä hetkellä vain joko töllö tai kone, mutta ei niissäkään voi tuntitolkulla olla yhteen menoon. Nyt käytössä jo 40mg medikinet, koska myös opettaja informoinut lääkäriä, ettei oikein keskity ja haittaa muuta opetusta.

Näillä mennään nyt kesää kohti ja katsotaan mitä tapahtuu.

Ainoa apu tällähetkellä on nämä viikottaiset kontrollikäynnit, joissa seurataan lääkityksen tehoa.

Kyllä poika toisinaan tulee leikkeihin, jos kaikki on siinä mukana, mutta hyvin usein alkaa määräämään leikin suuntaa. Ja jos ei sitä saa tehdä alkaa riehumaan ja pelleilemään päästäkssen pois tai ollakseen huomion keskellä, en tiedä kummin.

Eräs seikka jäi alussa mainitsematta, nimittäin kahdestaan jommankumman aikuisen kanssa kotona ollessaan, poika käyttäytyy liki normaalisti. Saattaa touhuta omiaan tai katsoa töllöä ja jopa kehitellä jonkin leikinkin.

Mutta heti kun tupa on ns täysi ihmisiä, alkaa holtiton heiluminen ja selitys, sekä huomion haku, tässävaiheessa ei enää sitten kuuntele käskyjä, eikä ohjeita.

Tuohon diagnoosiin.. papereissa todellakin lukee autismin kirjo, ja tietyt rutiinit päivässä pitää olla jotta päivä menisi jotenkin hyvin.

Poika pärjää kokeissa hyvin, vaikka ei edes pahemmin lue niihin, toisaalta aikeat tehtävät turhauttaa nopeasti ja levottomuus alkaa.

Pojalla on olematon kanssakäymisen taito,puhuu koko ajan päälle, ei tykkää jos keskeytetään, eikä myöskään osaa tunnistaa tunnetiloja.

saattaa iloisena selittää omia juttujaan vastapuolelle, vaikka toista juuri silloin sattuisi jokin asia harmittamaan.
Koulussa esim koskettelee toisia täysin spontaanisti,vaikka toinen ei tykkäisi siitä.

Pojan tarinat on yleensä myös hurjempia,kuin oli alunperin tapahtuessaa, liioittelee ja satuilee omia tekojaan. eikä reagoi millään lailla, vaikka vastapuoli ihmettelisi ääneen moista.

Syyttää kaikista tilanteista yleensä muita,ei koskaan myönnä omia virheitään, ja päivän tapahtumista kertominen on täyttä lottoa.
Eli voi tulla satuja, eilisen päivän tapahtumia, viikon vanhoja,välillä jotain muuta jne..
mutta omia virheitään ei näe missään.

Psykiatrikin oli kiinnostunut juuri siksi, että osa oireista viittaa autismiin ja osa adhd,hen
Ja näihin nyt yritetään löytää sopiva lääkitys.