YLE keskustelu: Yht.katsomusaine, ET, ussa

Ohjelmassa kerrottiin tapauksesta, jossa oppilas oli lukenut ekalla luokalla ET:tä, mutta oliko se sitten kouluvaihto vai mikä, vai oppilaiden puute, niin sitten tokalla olisikin sitten ollut pakkoussa kohtalona.

Tuollaisissa tapauksissa pitäsi olla tiukkoja vanhempia, jotka sanoisivat että se on ETn jatko tai sitten papsemme ei osallistu kyllä ussankaan tunneille.KOtro kertoi huonoja esimerkkejä SWE ja GBR ja Suomen, Hgin, Eurooppakoulu, joissa yhteinen katsomusaine, joka on USKONTOtieto.

Miten olisi jos katsomusaine olisikin jaettu niin. että kaikki oppilaat opiskelevat puolet ajasta yhteistä uskontotiedettä ja toisen puolen ajasta yhteistä ET:tä?

Linkki vielä tuohon aloituksessa mainittuun ohjelmaan:
Uskontoa vai katsomustietoa

http://areena.yle.fi/1-3052166

Kyllä minuakin, niin kuin luullakseni tosiuskovaisia, oikeastaan harmitti että olivat niin yksituumaisia keskustelijat, olisi ollut kiva kuulla jotain tolloa keskitaloa tai komulaista. Niin olis paremmin paljastunut kuinka peestä ussanopetus kouluissa on, edelleenkin luonteeltaan vähintäänkin semitunnistuksellista. Se mitä sanotaan ops:issa ja mitä todella opetetaan tunneilla ei ole välttämäti sama asia. Ops saattaa muuttuakin, mutta opetus ei juurikaan.

Tuo ateisti ussanope Taristo ei muuten kertomansa mukaan kuulu edes ussanopettajien liittoon. Saan nähdä onko tämän ohjelman jälkeen kylmä vastaanotto Taristolla tiedossa tietyissä piireissä?

Jos islaminope sanoisi moisia asioita julkisesti, niin taas pitäsi pyytää SUPO paikalle ratkomaan pulmaa ja opetajalle pitäisi palkata kaupungin kustannuksella tietenkin, tunneille oikeaoppinen, opettajana epäpätevä, muslimi päällystakiksi, jotta ope ei opettaisi väärin, vaikkapa kertoen, että Suomessa on usk.vapaus, joka koskee kaikkia, teitäkin rakkaat oppilaani.

Tällainen tapaus oli Treella muutama v. sitten. Huh, huh"

Ai helkutti, olisi pitänyt nähdä kuuntelijan ilmeet... Ateisti opettaa uskontoa.

Oppilaat eivät ehkä muista paljon uskonnon tunneista. Toisaalta, muistavatko sanaluokista, sekalukujen yhteenlaskusta tai naalin elintavoista?

"Kotro sanoi että nykyisessa poliittisessa ja uskonnollisessa ilmapiirissä ei voida kuvitella, että jos yhteiseen pöytään asiasta neuvottelemaan menee 13 uskonnon, joita Suomen kouluissa opetetaan, ja yksi ET:n(/vapareiden/uskonnottomien) edustaja, niin turha toivo että se uusi aine olisi muuta kuin uskontopainotteinen."

Kotro onkin pihalla kuin lumiukko. Eihän katsomusten edustajat sitä sanelisi että mitä siellä opetetaan. Ne olisivat opetusalan ammattilaiset, jotka sen uuden aineen mallin muokkaisivat. Eihän puolueilta kysytä mitä yhteiskuntaopissa opetetaan. Eihän Teemu Selänteeltä kysytä mitä urheilulajia harjoitellaan liikuntatunnilla. Ei Tauskilta kysytä mitä kappaleita musiikintunnilla lauletaan.

Kotron argumentteja olen seurannut tässä varsin läheltä (3 metrin päästä parhaimmillaan), ja ne ovat aina olleet olkiukkoargumentteja, eli hän maalaa katsomusaineesta ruman kuvan ja haukkuu sen sitten lyttyyn. Myötähäpeä on syvää...

Tämä uusi kaikille yhteinen uskontoaine pyrkii uskontojen vuoropuheluun. Ongelma tässä on se, että ateismi ei ole uskonto.

Asian tiivistänee vanha sanonta, että kahden kauppa on kolmannen korvapuusti tai tässä tapauksessa 13 kauppa, joista yksi, ateismi, ei kuulu siihen kauppaan laisinkaan.

Voidaan myös aiheesta kysyä, mitä tuollaisista vuoropuheluista seuraa sekulaarille koulutukselle ja yhteiskunnalle ylipäätään. Sementoidaanko siinä uskontojen asema "yksissä miehin".

Toivottavasti tämän ketjun kirjoitukset saavat hiukan jalkoja maata päin noilla katsomusaineintoilijoilla.

Norjassa tosiaan pilkataan yhteistä "uskontotietoa" (eli religionkunskap), kun hallitus on käskenyt osittamaan sen opetusta tietyisssä suhteissa eri uskontojen mukaan... Tarkoittaa että oppiaine menee pääasiassa uskontojen tahdissa, pääroolissa tietysti luterilaisen kirkon oppi... Eli just mitä et-opettajat pelkäävät... että kun asioita voi pohtia ja tarkastella muutenkin kuin uskonnnollisten linssien läpi!

ET sopisi kaikille. Ongelma on, että sen asema ei ole vielä tarpeeksi vahva, eikä siitä tulisi olennaista osaa uuden oppiaineen pohjasta. Se vahvistuu, mutta ET-oppilaiden osuuden pitäisi vielä ainakin kaksinkertaistua kahdesti.

Ei tämä ihan helppo yhtälö kuitenkaan ole.

ET on siirtymävaiheen järjestely; todellinen päämäärä tulisi olla yhteiskunta, missä uskonto ja julkiset instituutiot koulua myöten on erotettu toisistaan. Yksinkertaisesti uskonnon opetus ei kuulu kouluun sitten laisinkaan, ei tunnustuksellisena eikä tietoutena. Jos oppilas ja hänen perheensä ei halua kuulla Jeesuksesta, Marian neitseellisyydestä, palavista pensaista ja Mooseksen kivitauluista halaistua sanaa, heillä on siihen täysi oikeus.

Nykyisellään ET on korvaava järjestely uskonnolle; oletusarvoisesti ilman moraalista ohjausta oppilaista ei tule yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä. Aikaisemmin ET kulki siveysopin nimellä, mikä paljastaa hyvin sen, mitä vallanpitäjien vinttikamareissa on liikkunut, kun oppilaat on kuitenkin pakotettu jotain opiskelemaan uskonnon sijasta. Uskonnoton on lähtökohtaisesti epäilyttävä tapaus.

Todellinen vapaus on sitä, että uskontoa ei opeteta eikä sen puoleen tarvita uskonnon paikkaajia, siveyksiä eikä moraaleja. Koulun tulee olla kylmästi tietoa ja taitoja jakava laitos, jolla ei ole ideologisia, uskonnollisia eikä poliittisia sidoksia. Näinhän ne väittävät nykyisinkin olevan, mutta käytäntö puhuu ihan jotain muuta kieltä. Esimerkeistä ateismista käyvät Yhdysvallat ja Ranska. Raahatkoot loput kirkkovaiset pilttinsä vaikka pyhäkouluun, jos todellinen vakaumus sitä vaatii.

Niille tahoille, jotka väittävät, että uskonnoista tarvitaan lisätietoa, voi huomauttaa, että nykyisellään uskonto tulee esille useissa aineissa, kuten:

- Historiassa, josta esimerkkinä hugenottien ja katolilaisten väliset kahinat Ranskassa.

- Maantieteessä, jossa käsitellään eri maiden demografisia piirteitä, kuten väestön jakaantumista uskontokuntiin.

- Filosofiassa, jossa käsitellään esimerkiksi uusplatonismia ja logosta, joka on suoraan kopioitu raamattuun ("Alussa oli sana...")

Miten edelliset eroavat uskontotiedosta, liittyy normatiivisuuden ja deskriptiisuuden käsitteisiin. Näistä deskriptiivisyys käsittelee asiaa kuvailevasti ja normatiivisuus sitä, miten asioiden TULISI olla. Tästä jaosta tunnistaa helposti uskonnollisen ajattelun, johon myös tämä uusi uskontotieto selvästi pyrkii (normatiivisuus). Uskontoihin liittyvää kritiikkiä on turha odottaa tällaiselta aineelta, koska se pyrkii nimenomaan lakaisemaan ne maton alle, koska siellähän on puolestapuhujien mukaan tarkoitus lisätä ymmärrystä ja vuoropuhelua uskontojen kesken.

Jos ateistin mielestä evoluutio sulkee pois Jahven luomistyön ja sitä myöten muunkin, niin pitääkö tässä alkaa hymistelemään ja kumartelemaan ja välttelemään vääriä kysymyksiä? On odotettavissa, että juuri tuollaiseen hymistelyyn ja älylliseen taantumiseen tuollainen "kirkkovais" aine johtaa.

Edellisistä esimerkeistä historia antaa sievistelemättömän kuvauksen uskontojen verisestä historiasta, maantieto saattaa herättää kysymään oppilaissa kysymyksiä siitä, miksi uskonnolliset valtiot ovat yleensä takaperoisia, ja filosofia puolestaan osoittaa, että järki ja humanismi eivät ole uskonnoista syntyneitä. Tällaista kritiikkiä on uskontotiedolta turha odottaa, vaan siellä päntätään entiseen malliin kivitaulut ja lisänä sitten muita uskomuksia "edistyksen nimissä", jossa se edistys nimenomaan tarkoittaa uskontopitoista yhteiskuntaa. Ilmiselvää taantumusta tuo edustaa eikä mitään edistystä!