Sama tili?

Äimistynytäiti

Minulla ja puolisollani on ollut yhteinen tili siitä lähtien, kun olimme seurustelleet pari vuotta. Meistä on helpompaa maksaa laskut samalta tililtä ja on aina tilanteen tasalla paljonko meillä on rahaa. Yhteinen tili on ollut nyt 10vuotta ja on jatkossakin.

Joitakin tämä ratkaisu kauhistuttaa, mutta miksi? Esimerkiksi useilla tutuilla, jotka ovat olleet jo kymmeniä vuosia yhdessä on edelleen eri tilit. Äitini järkyttyi kun kuuli vast ikään puolison ja minun yhteisestä tilistä ja melkein raivosi, että nyt otat kyllä oman tilin. Ihme tyyppi.

Kertokaapa nyt sitten mikä siinä yhteisessä tilissä on niin kamalaa ja onko teillä yhteinen tili. Jos ei ole, niin miksei?

173

3867

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • olepa-keskenäs

      Ei tee mieli kertoa yhtään mitään tuollaiselle tyypille joka haukkuu muita jos nämä eivät ajattele samalla tavalla kuin hän.

      • Toimivuutta

        Aloittajallekkin selviää eri tilien ja kukkaroiden hyöty liian myöhään . Yhteinen systeemi tuo ongelman jo toisen kuollessa , sellaistakin tapahtuu mutta sitä ei huomioida .


      • Äimistynytäiti

        Testamentti on tehty sitä varten,ettei asiat mene vaikeaksi kun joskus niin paska homma käy,että toinen kuolee.


      • semmottiijatämmöttii

        Vaikka olisi testamentti, tiliäkään ei käytetä ennen perunkirjoitusta. Voi tulla nälkä odotellessa


      • tommottiikulta
        semmottiijatämmöttii kirjoitti:

        Vaikka olisi testamentti, tiliäkään ei käytetä ennen perunkirjoitusta. Voi tulla nälkä odotellessa

        Sen vuoksi nykyinen ulkomaalainen vaimoni ei osallistu yhteisiin menoihin vaan sovimme, että minä maksan kaiken ja sinä säästät
        koska hänellä on niin pienet tulot(1200e)netto. Asunnot ja mökki on jo testamentattu omalle pojalle ja vaimolle. Verot niistä voi maksaa yhteisestä säästötilistä.


    • öokwpwwjdodko

      Aiemmassa liitossani meillä oli yhteinen tili varmaan siitä lähtien kun yhteen muutettiin. Molemmilla oli samat arvot rahan käytön suhteen, joten homma toimi hyvin. Yhdessä elettiin 7 vuotta, ja yksi yhteinen lapsikin saatiin. Jossain vaiheessa toinen tienasi enemmän kuin toinen, sillä ei ollut merkitystä. Yhteistä taloutta kuitenkin elettiin, perheenä. Minä olin se, joka huolehti laskujen maksut yms. Tain budjettiakin, kun olin selvästi pihimpi. Hyvin sujui. Erotessakin oli selkeää, että kaikki menee puoliksi, eikä siitä riitoja tullut. Ero tuli ihan muista syistä.

      Nykyisin uusperheessäni meillä on puolison kanssa erilliset tilit, erilliset menot. Minulle sopisi paremmin yhteiset tilit, mutta puolisoni eli sinkkumiehenä liki 40 vuoden ikään saakka, ja hänelle tietynlainen yksityisyys on ollut tärkeämpää. Myös luottamusta ollaan hiljalleen opeteltu. Olemme eläneet yhdessä nyt kaksi vuotta, ja enemmän rahat ovat nyt sekaisin, kuin mitä olivat vaikkapa ensimmäisen vuoden aikana.

      Ollaan juteltu, että ajan kuluessa "omat rahat" käsite varmasti hälvenee. Minä olen selvästi pihimpi (tässäkin liitossa), minulla on pienemmät menot. Toisaalta myös pienemmät tulot.

      Meillä on kuitenkin yhteinen asuntolaina, sekä yhteinen "perhetili", josta maksellaan kaikille ruuat ja sähkölaskut. Mutta molemmat maksamme omat laskumme, vaatteemme, lastemme hankinnat jne. Ne maksetaan omilta tileiltä, joihin toisella ei ole käyttöoikeuksia. Poikkeuksena on joulut ja synttärit, jolloin esimerkiksi lasten hankinnat maksetaan yhdessä molempien lapsille.

      Sille yhteiselle perhetilille laitamme tismalleen saman summan molemmat joka kuukausi. Etenkin miehelle tällainen tasa-arvo on tärkeää. En pistä vastaan, vaikkakin minulle sellainen on yhdentekevää.

      Kuten sanoin, omien rahojen merkitys on hiipunut. Suhteen alussa minäkin koin tärkeäksi sen, että vastasin itse omista rahoistani, ja en toisen raha-asioita liiaksi tiennyt. Olen uutta oppinut tässä parin vuoden aikana. Molemmat olemme sen oppineet, että me olemme molemmat sellaisia tunnollisia rahankäyttäjiä. Hyvä niin.

      Me emme ole naimisissa, ja tuskin ihan pian menemmekään. Jos menemme, niin teemme avioehdon, joka on voimassa jos tulee ero. Jos liitto päättyy toisen kuolemaan, kuten kuuluu, niin ehto ei ole voimassa.

      Omilla vanhemmillani on täysin yhteiset rahat. Ovat eläneet yhdessä yli 40 vuotta.

      • eurot

        "Ollaan juteltu, että ajan kuluessa "omat rahat" käsite varmasti hälvenee. Minä olen selvästi pihimpi (tässäkin liitossa), minulla on pienemmät menot. Toisaalta myös pienemmät tulot. "

        Ai miten niin hälvenee, ja miksi pitäisi? Minusta on täysin luonnollista, että avo- ja avioparilla on aina oma tili (vähintään yksi). Yhteinen tili on nurinkurinen, se että toinen säästää ja toinen tuhlaa, etenkin sen säästäjän kannalta. Jokaisella ihmisellä on oikeus käyttää omaa rahaa, mutta ei elellä toisen kustannuksella. Omat vanhempani olivat yhdessä myös yli 40 vuotta, isäni kuolemaan asti. Heillä oli aina omat tilit, äidillä kaksikin. Äitini myös hoiti lähes kaikki juoksevat raha-asiat.

        Jotkut tuttavat ihmettelivät kun aikoinaan lainasin rahaa (ex) miehelleni. Itse ihmettelin ihmettelyä. Miksi minun olisi pitänyt antaa rahaa hänelle, ja kärsiä itse ja antaa lasten kärsiä rahapulasta? Tätä ei varmasti tule ajatelleeksi, jos kaksi "säästäjää" on parisuhteessa. Tai sitä rahaa on tuhlattavaksi asti.


      • edellinen

        Siksi meidän tapauksessa ajan kuluessa oman rahan merkitys hälvenee, kun toisen kuollessa loput jää kuitenkin toiselle. Niin haluamme. Lisäksi arki on niin pitkälti isoissa menoissa yhteinen, että sitä on ihan se ja sama maksella yhteiseltä tililtä. Kumpikaan meistä ei elä yli varojensa.


      • 3456765
        edellinen kirjoitti:

        Siksi meidän tapauksessa ajan kuluessa oman rahan merkitys hälvenee, kun toisen kuollessa loput jää kuitenkin toiselle. Niin haluamme. Lisäksi arki on niin pitkälti isoissa menoissa yhteinen, että sitä on ihan se ja sama maksella yhteiseltä tililtä. Kumpikaan meistä ei elä yli varojensa.

        Ette te täysin toisianne peri testamentin kautta, vaikka olisittekin naimisissa.
        Jos taas teillä ei ole testamenttia, niin puoliso ei silloin peri mitään, koska teillä kummallakin on lapsia. (Lapseton pariskunta kyllä perisi toisensa.)

        Teillä kummallakin on lapsia, jotka ovat tietysti rintaperillisiä, eikä sitä voi sivuuttaa edes testamentilla (perivät 50% siitä, minkä olisivat perineet ilman testamenttia).
        Ota huomioon, että jos sinä kuolet ensin ja olet tehnyt testamentin miehellesi, niin lapsesi perivät tässä vaiheessa 50% kokonaisomaisuudestasi. Myöhemmin kun miehesi kuolee niin hänen lapsensa perivät isänsä eikä lapsesi saa enää tässä vaiheessa mitään.
        Haluatko oikeasti, että miehesi lapset perivät sinun omaisuudestasi puolet?
        Jos olisitte naimisissa niin tuolloinhan leskellä on esim. asumisoikeus vaikka vainaja omistaisi asunnosta puolet.


      • edellinen
        3456765 kirjoitti:

        Ette te täysin toisianne peri testamentin kautta, vaikka olisittekin naimisissa.
        Jos taas teillä ei ole testamenttia, niin puoliso ei silloin peri mitään, koska teillä kummallakin on lapsia. (Lapseton pariskunta kyllä perisi toisensa.)

        Teillä kummallakin on lapsia, jotka ovat tietysti rintaperillisiä, eikä sitä voi sivuuttaa edes testamentilla (perivät 50% siitä, minkä olisivat perineet ilman testamenttia).
        Ota huomioon, että jos sinä kuolet ensin ja olet tehnyt testamentin miehellesi, niin lapsesi perivät tässä vaiheessa 50% kokonaisomaisuudestasi. Myöhemmin kun miehesi kuolee niin hänen lapsensa perivät isänsä eikä lapsesi saa enää tässä vaiheessa mitään.
        Haluatko oikeasti, että miehesi lapset perivät sinun omaisuudestasi puolet?
        Jos olisitte naimisissa niin tuolloinhan leskellä on esim. asumisoikeus vaikka vainaja omistaisi asunnosta puolet.

        Meillä on testamentti, jossa on määrätty, että perimme toisemme, mikäli toinen kuolee. Lapsilla on oikeus vaatia lakiosaa, jos eivät malta odottaa toisenkin kuolemaa.

        Olemme kirjanneet toistemme lapset samalle viivalle. Eli jos minä kuolen, miehen lapsella on myös oikeus periä, ja jos mies kuolee, minun lapsilla on oikeus periä. Siinä mielessä emme siis testamentin takia eroa perinteisestä ydinperheestä. Ja kyllä, juuri näin haluamme.

        Lisäksi testamenttiin on kirjattu asumisoikeus yhteiseen asuntoon, vaikka emme ole naimisissa. Suurin osa omaisuudesta onkin talossa kiinni, joten lapset eivät pysty koko lakiosaa saamaan käyttöönsä ennen kuin molemmista aika jättää.


      • Luottamus901
        edellinen kirjoitti:

        Meillä on testamentti, jossa on määrätty, että perimme toisemme, mikäli toinen kuolee. Lapsilla on oikeus vaatia lakiosaa, jos eivät malta odottaa toisenkin kuolemaa.

        Olemme kirjanneet toistemme lapset samalle viivalle. Eli jos minä kuolen, miehen lapsella on myös oikeus periä, ja jos mies kuolee, minun lapsilla on oikeus periä. Siinä mielessä emme siis testamentin takia eroa perinteisestä ydinperheestä. Ja kyllä, juuri näin haluamme.

        Lisäksi testamenttiin on kirjattu asumisoikeus yhteiseen asuntoon, vaikka emme ole naimisissa. Suurin osa omaisuudesta onkin talossa kiinni, joten lapset eivät pysty koko lakiosaa saamaan käyttöönsä ennen kuin molemmista aika jättää.

        Liitossa tietysti täytyy luottaa toiseen ja yleensä luotetaankin. Aina ei kuitenkaan pitäisi. Tuntemani aviopari, joilla molemmilla oli lapsi toisen kanssa, oli tehnyt suunnilleen samanlaisen testamentin. Miehelle mitään kertomatta nainen oli myöhemmin tehnyt testamentin, jolla testamenttasi omaisuutensa poikansa pojalle. Hänen poikansa ei vaatinut lakiosuuttaan. Ikävä tilanne, talo meni myyntiin ja välit poikki.


      • 3456765
        edellinen kirjoitti:

        Meillä on testamentti, jossa on määrätty, että perimme toisemme, mikäli toinen kuolee. Lapsilla on oikeus vaatia lakiosaa, jos eivät malta odottaa toisenkin kuolemaa.

        Olemme kirjanneet toistemme lapset samalle viivalle. Eli jos minä kuolen, miehen lapsella on myös oikeus periä, ja jos mies kuolee, minun lapsilla on oikeus periä. Siinä mielessä emme siis testamentin takia eroa perinteisestä ydinperheestä. Ja kyllä, juuri näin haluamme.

        Lisäksi testamenttiin on kirjattu asumisoikeus yhteiseen asuntoon, vaikka emme ole naimisissa. Suurin osa omaisuudesta onkin talossa kiinni, joten lapset eivät pysty koko lakiosaa saamaan käyttöönsä ennen kuin molemmista aika jättää.

        Vastasitko kysymykseen:
        "Haluatko oikeasti, että miehesi lapset perivät sinun omaisuudestasi puolet?"
        näin: "...kyllä, juuri näin haluamme."
        Eli sinun ja miehesi yhteisestä omaisuudesta miehesi lapset perivät 75% ja sinun lapsesi 25%?
        Aika erikoista sinun lastesi kannalta, mutta toki täysin sinun päätettävissäsi.
        Entäs jos leski muuttaa testamenttia ja hänen kuoltuaan sinunkin omaisuutesi siirtyy kokonaisuudessaan lesken lapsille? Sillehän aiemmin kuollut ei enää voi mitään.
        Toki kaikki tekevät kuten parhaaksi näkevät, mutta näitä asioita ei ole helppo hahmottaa.


      • edellinen
        3456765 kirjoitti:

        Vastasitko kysymykseen:
        "Haluatko oikeasti, että miehesi lapset perivät sinun omaisuudestasi puolet?"
        näin: "...kyllä, juuri näin haluamme."
        Eli sinun ja miehesi yhteisestä omaisuudesta miehesi lapset perivät 75% ja sinun lapsesi 25%?
        Aika erikoista sinun lastesi kannalta, mutta toki täysin sinun päätettävissäsi.
        Entäs jos leski muuttaa testamenttia ja hänen kuoltuaan sinunkin omaisuutesi siirtyy kokonaisuudessaan lesken lapsille? Sillehän aiemmin kuollut ei enää voi mitään.
        Toki kaikki tekevät kuten parhaaksi näkevät, mutta näitä asioita ei ole helppo hahmottaa.

        Luitkohan ollenkaan... Siis meillä lapset perivät molemmat, ja kyllä juuri niin me haluamme. Eli mieheni lapsi perii minua ja minun lapseni mieheni. Riippumatta minun tai mieheni omaisuuksien määrästä kuollessamme, niin lapset perivät. Jos nyt heti kuolisimme, niin minun lapset "voittaisivat", koska tällä hetkellä miehen omaisuus on suurempi kuin minun, ja minulla on lapsia kaksi mutta miehellä vain yksi. Mutta jos kuolemme vasta minun vanhempieni kuoltua, niin tilanne kääntyy toisinpäin, koska minun vanhemmiltani jää minulle sen verran omaisuutta, että minusta tulee selvästi varakkaampi tässä liitossa. Näillä asioilla ei kuitenkaan ole merkittystä, vaan oleellista on, että lapset ovat samalla viivalla.

        Leskeksi jääneellä ei ole oikeutta muuttaa testamenttia siten, että se ei olisi oikeudenmukainen kaikkia lapsia kohtaan. Tämäkin on paperiin kirjattu.

        Jos jollain ilveellä mieheni muuttaisikin testamenttia siten, että minun lapsilleni ei juuri mitään jäisi, niin silti voisin ainakin itse elää hyvällä omatunnolla, että olen hoitanut asiat kuten kuuluu. Jos joku muu toimisi väärin, niin sillehän ei mitään mahtaisi. Sama juttu, jos vaikka mieheni sekoaisi ja tappaisi koko perheen, niin sehän ei olisi minun vikani. Ymmärrät varmasti pointin.

        Minulla ei kuitenkaan ole mitään syytä epäillä, etteikö asiat menisi oikein. Asia on sopimuksella turvattu, ja minulla on mies joka myös kokee tämän oikeaksi.


      • 3456765

        Luin. Luitko (ja ymmärsitkö) itse?
        En mitenkään morkannut ratkaisuanne, vaan esitin toisen näkökulman. Pahoittelut, että yritin avata myös toista näkemystä asiaan.
        Sen verran vielä sanon, ennenkuin poistun takavasemmalle, että leski kyllä voi muuttaa OMAA testamenttiaan. Jos sinun jälkeesi perijöinä ovat puolisosi sekä sinun ja puolisosi lapset, niin tämän jälkeen leski voi repiä testamenttinsa ja tällön hänen perijäkseen jää hänen lapsensa.
        Terveisin yhteisen tilin omistajat, jotka ovat eläneet yli kahden vuosikymmenen pidempään yhdessä kuin te tuolla 2 vuoden yhteisasumisella.


      • edellinen
        3456765 kirjoitti:

        Luin. Luitko (ja ymmärsitkö) itse?
        En mitenkään morkannut ratkaisuanne, vaan esitin toisen näkökulman. Pahoittelut, että yritin avata myös toista näkemystä asiaan.
        Sen verran vielä sanon, ennenkuin poistun takavasemmalle, että leski kyllä voi muuttaa OMAA testamenttiaan. Jos sinun jälkeesi perijöinä ovat puolisosi sekä sinun ja puolisosi lapset, niin tämän jälkeen leski voi repiä testamenttinsa ja tällön hänen perijäkseen jää hänen lapsensa.
        Terveisin yhteisen tilin omistajat, jotka ovat eläneet yli kahden vuosikymmenen pidempään yhdessä kuin te tuolla 2 vuoden yhteisasumisella.

        Meidän testamentti on ns. yhteistestamentti, joka on vahvistettu siten, ettei sitä voi muuttaa lasten asemaa heikentävällä tavalla toisen kuoltua. Nämä ovat vain sopimusseikkoja.

        Meillä ei ole yhteisiä vuosikymmeniä takana. Aiemmassa liitossani ehdin elää pidempään kuin tässä nykyisessä. Mutta ei sitoutumisen aste ole aina vuosista kiinni. Tämä suhde alkoi tutun ihmisen kanssa, ja alunperinkin sillä tyylillä, että asiat puhuttiin ja sovittiin hyvin selviksi jo ennen yhteen muuttoa. Uskon että tämän ihmisen kanssa olen hautaan saakka. :)

        Minun vanhemmillani on takana n. 40 vuotta yhdessä. Koko omaisuus on yhteistä, ja varat jaetaan vastan kun molemmat kuolee. Mieheni vanhemmat ovat eläneet n. 60 vuotta yhdessä, edelleen osittain erilliset rahat, eivätkä peri toisiaan mitenkään. Kukin tyylillään... Yhteisistä vuosista riippumatta.


      • Kokemuksenääni

        Luin pikaisesti kommentteja yhteisestä tilistä ja ainut huolta aiheuttava juttu tuntuu olevan puolison kuolema ja rahojen jako sen jälkeen.Mutta mutta..olen sellaisessa työssä, että olen huomannut yhteisen tilin ongelmia jo aikaisemmassa vaiheessa. Kannattaa säilyttää itsenäisyytensä rahan käytössä heti alusta asti.Eikä muuhun suostua!!Etenkään, jos ei täydellisesti tunne toista. Jos puoliso on mustasukkainen tai narsisti, toista valvotaan joka ostoksesta ja mitään ei voi hankkia eikä minnekään mennä. Pankkitunnuksilla näkee kaikki.Jos sitten vielä tulee ero ja omaisuusriidat, tilanne on mahdoton.Kukin tyylillään ja tuntemuksellaan tosiaan.


      • hmmmmm
        edellinen kirjoitti:

        Meidän testamentti on ns. yhteistestamentti, joka on vahvistettu siten, ettei sitä voi muuttaa lasten asemaa heikentävällä tavalla toisen kuoltua. Nämä ovat vain sopimusseikkoja.

        Meillä ei ole yhteisiä vuosikymmeniä takana. Aiemmassa liitossani ehdin elää pidempään kuin tässä nykyisessä. Mutta ei sitoutumisen aste ole aina vuosista kiinni. Tämä suhde alkoi tutun ihmisen kanssa, ja alunperinkin sillä tyylillä, että asiat puhuttiin ja sovittiin hyvin selviksi jo ennen yhteen muuttoa. Uskon että tämän ihmisen kanssa olen hautaan saakka. :)

        Minun vanhemmillani on takana n. 40 vuotta yhdessä. Koko omaisuus on yhteistä, ja varat jaetaan vastan kun molemmat kuolee. Mieheni vanhemmat ovat eläneet n. 60 vuotta yhdessä, edelleen osittain erilliset rahat, eivätkä peri toisiaan mitenkään. Kukin tyylillään... Yhteisistä vuosista riippumatta.

        "Koko omaisuus on yhteistä, ja varat jaetaan vastan kun molemmat kuolee."
        Ihan mielenkiinnosta kyselen, että miten tämä on turvattu..? Leski saa kyllä asua yhteisessä asunnossa, mutta jos on esim. säästöjä niin perilliset voivat niitä kyllä vaatia.


    • hjuiko

      Se yhteinen tili hyvin harvoin onnistuu, sillä ihmisten rahankäyttö on niin erilaista. Toinen on aina ostamassa jotain turhaa tai itselleen ja rahat ovat loppu ennen aikojaan.
      Lienette harvinaisuus, että on onnistunut, onhan se tavallaan toisen kontrolloimista, sillä näkee tilin tapahtumat , omia salaisuuksia ei ole.

      Useimmiten on paikallaan, että on yhteinen tili jonne kumpikin omalta tililtään laittaa kodin tarpeisiin tarvittavan määrän kuukausittain ja oma tili on sitten se josta voi ostella vaikka huulipunan käydä kampaajalla ym, muuta pientä.
      Tämäkään ei sovi kaikille, sillä on niitä, jotka puhdistavat tilin omin menoihinsa ja jää kodin asiat hoitumatta, kun on rahat menneet.
      Juuri viikolla tuli esiin, että olikin asiat hoitamatta rahaa ei ollut ja vielä lisäksi ilmeni, että perintäfirman kirjeitä tullut, tietenkin ensin tullut pari huomautusta, mutta olipa kätkenyt hyvin asian.
      Jouti postilaatikon tyhjentämään ajoissa, että toisen sai vasta tässä tilanteessa tietää, kun ulosottomies on jo kovin lähellä.
      No rakkaus loppui luuseriin samalla kun tuli tieto. Saa nyt ihan itse hoitaa sotkunsa, onneksi avoliitto kyseessä.

      • 43893489

        Meillä on yhteinen tili, eikä kukaan ota sieltä mitään omiin menoihin. Omia menoja ei ole.


      • tojhl

        Omia menoja ei ole? Ymmärrän yhteiset rahat.. Mutta eikö teillä osteta omia vaatteita, eikö koskaan ole omaa lounasruokailua? Eikö ole omaa puhelinta josta tulee lasku? Eikö emäntä osta hajuvettä? Jne... Kaikilla on myös omia menoja.


      • 43893489
        tojhl kirjoitti:

        Omia menoja ei ole? Ymmärrän yhteiset rahat.. Mutta eikö teillä osteta omia vaatteita, eikö koskaan ole omaa lounasruokailua? Eikö ole omaa puhelinta josta tulee lasku? Eikö emäntä osta hajuvettä? Jne... Kaikilla on myös omia menoja.

        Ei mitään merkittävää. Päivittäis- ja välttämättömyysostoksia sekä pienehköjä heräteostoja.

        Kaikki merkittävät (> 50€) ostokset sovitaan erikseen tai ainakin mainitaan jälkeenpäin.


      • skoskiskö

        Eli hajuvedesn ostosta täytyy sopia erikseen... Ei ole ihan luottamus kunnossa teidän suhteessa.


      • ptma

        toi yhteinen tili on muuten hyvä mut jos toinen kuolee äkillisesti niin tili jäädytetään


    • Vanhaa kauraa!
      Meidän hyvin epätasaisesti ja usean vuoden ajan yksipuolisesti kertyneet tulomme ovat menneet yhdelle ja samalle, hra tai rva tilille kohta 47 vuotta.
      Varsinkin vaimoni kotivuosina minusta olisi ollut hänen nöyryyttämistään olla missään talousrahajärjestelmässä.

      Kaikki on puoliksi paitsi Espanjan asuntomme. Kun 29-vuotta sitten olimme menossa notariaattiin tekemään papereita, vaimo havaisi matkan varrella kiinnostavia hamosia tai jotain sellaista. Hän jäi hypistelemään rättejä ja asunto jäi vahingossa minun nimiini.
      Tuskin tuosta on haittaa koska se on testamentattu lapsillemme mutta vaimollani on elinikäinen nautintaoikeus.

      Yksi perhe, yksi talous, yhteiset ja yksityiset menot, yhteiset varat. Helppoa ja hauskaa.

      • eurot

        Meillä ei olisi saatu lapsille ruokaa pöytään, jos ex-miehelläni ja minulla olisi ollut sama tili.


    • äly.hoi

      eiköhän se ole jokaisen parin ikioma päätös mitenkä ne rahat tilillä on ja monellako tilillä ovat ja kenen nimellä ja missä pankissa ja miten kauan ja miksi
      sitä muille tarvii alkaa selittämään

      • MrBolivar

        Ei tarvitsekkaan.Kyseinen asia vain kertoo todella paljon pariskunnasta parina ja myös ihmisinä.


      • sekäettä

        Pitää olla talousasiat hyvin molemmilla hallinnassa ja sovittu, jos ei tuu suukopua yhteisen tilin käytöstä. Osalle sopii, mutta veikkaan että nykyään suurimmalle osalle ei käy.
        Asiantuntijat neuvovat, että kannattaa pitää yhteistä taloustiliä, mutta silti molemmilla omat palkka/eläketilit.

        http://www.hs.fi/raha/a1415938819706


      • flegmaatti

        Selityksiä! Hyviä selityksiä! Minulta on kerran vaadittu. Kuten olen maininnut niin vaimoni seuraa kulurakennettamme ja varmistaa korttilaskujen todenperäisyyden. Tosin virheitä ei ole ilmennyt.
        Aikanaan olin töissä Sipoossa ja kävin salilla Porvoossa. Kerran olivat jumppavehkeeni unohtuneet kotiin joten kävin ostamassa halvimmat mahdolliset KKK-kaupasta. Kun vaimoni tarkasti korttilaskun yhteenvetoa niin minulta alettiin tivaamaan selitystä ostetusta NAISTEN pikeepaidasta. Se oli halvin tavoittamani tarkoitukseen sopiva paita. Kysymys oli esitetty uteliaan huvittuneena ja asian käsittely loppui siihen kun esittelin hankintani.

        Ostamme kaiken mahdollisen kortin maksuaikaominaisuudella aivan helppoussyistä. Vuosittain vaimoni kuljeskelee Euroopassa kerran, pari tyttöjen matkoilla kortti mukanaan enkä ole koskaan ollut utelias hänen rahan käyttönsä suhteen. Ostoksensa hän esittelee aina ylpeänä. Yritän olla kiinnostuneen näköinen.


    • kliou

      Eihän sillä niin kauan ole väliä, kun niistä ei tapella yhteiskunnan varoilla käräjäoikeudessa. Tämän päivän sana kun on ero, siinä nousee yhteiset tilit melkoiseksi kiistakapulaksi.

    • eurot

      Oma tili, tai tilejä on aivan luonnollista. Siinä sivussa voi olla yhteinenkin tili. Kaikkia munia kun ei kannata laittaa samaan koriin.

      Mitä erilaisemmat rahankäyttötavat puolisoilla, tai pienemmät tulot - sitä fiksumpaa on pitää oma tili.

      • Oman tilin ongelma. Vaimollani ei ollut vuosikausiin lainkaan tuloja. Ei korvauksia, ei avustuksia, ei mitään eikä markkaakaan. Silloiset 4 kertaa vuodessa maksetut lapsilisät olivat naurettavan pieniä.
        Jos vaimoni olisi halunnut oman tilin niin minunhan olisi täytynyt armosta siirtää sinne rahaa.
        Yhteinen tili johon hänellä oli ( ja on ) täysi käyttöoikeus, oli ainoa mielessämme käynyt vaihtoehto.

        Toinen käytännön ongelma. Ennen nettiaikaa vaimoni hoiti kaikki käytännön asiat mukaan lukien laskut ja maksut. Kyllä oli kivutonta kun hän hallinnoi täysin valtuuksin varojamme.

        Nykyinen, kauan toiminut järjestely. Meillä on luottokorttien rinnakkaiskappaleet joiden yhteinen lasku menee suoramaksuun yhteiseltä tililtämme. Ei ole mitään laskemista, jakamista tai muutakaan häslinkiä!
        Minua ei kiinnosta kulupuoli. Vaimoa ei puolestaan kiinnosta tulonmuodostus. Hän tarkistaa korttilaskun ja pankkien tiliotteet. Työnjako toimii kivuttomasti.

        Ymmärrän hyvin, että tämä edellyttää saman kaltaista suhdetta talouden hoitoon ja tuttavapiirissämme on pariskuntia joilla tämä olisi mahdotonta mutta he ovat löytäneet ratkaisun jonka kanssa pystyvät elämään.

        Ps. Yhteinen tili ja perikunta. Kuolintapauksessa tiliehto hra TAI rva merkitsee sitä, että kuolleen puolison tilalle tulee perikunta ja leski hallinnoi omaa osuuttaan.


      • Oman tilin ongelma. Vaimollani ei ollut vuosikausiin lainkaan tuloja. Ei korvauksia, ei avustuksia, ei mitään eikä markkaakaan. Silloiset 4 kertaa vuodessa maksetut lapsilisät olivat naurettavan pieniä.
        Jos vaimoni olisi halunnut oman tilin niin minunhan olisi täytynyt armosta siirtää sinne rahaa.
        Yhteinen tili johon hänellä oli ( ja on ) täysi käyttöoikeus, oli ainoa mielessämme käynyt vaihtoehto.

        Toinen käytännön ongelma. Ennen nettiaikaa vaimoni hoiti kaikki käytännön asiat mukaan lukien laskut ja maksut. Kyllä oli kivutonta kun hän hallinnoi täysin valtuuksin varojamme.

        Nykyinen, kauan toiminut järjestely. Meillä on luottokorttien rinnakkaiskappaleet joiden yhteinen lasku menee suoramaksuun yhteiseltä tililtämme. Ei ole mitään laskemista, jakamista tai muutakaan häslinkiä!
        Minua ei kiinnosta kulupuoli. Vaimoa ei puolestaan kiinnosta tulonmuodostus. Hän tarkistaa korttilaskun ja pankkien tiliotteet. Työnjako toimii kivuttomasti.

        Ymmärrän hyvin, että tämä edellyttää saman kaltaista suhdetta talouden hoitoon ja tuttavapiirissämme on pariskuntia joilla tämä olisi mahdotonta mutta he ovat löytäneet ratkaisun jonka kanssa pystyvät elämään.

        Ps. Yhteinen tili ja perikunta. Kuolintapauksessa tiliehto hra TAI rva merkitsee sitä, että kuolleen puolison tilalle tulee perikunta ja leski hallinnoi omaa osuuttaan.


      • yutyr
        flegu kirjoitti:

        Oman tilin ongelma. Vaimollani ei ollut vuosikausiin lainkaan tuloja. Ei korvauksia, ei avustuksia, ei mitään eikä markkaakaan. Silloiset 4 kertaa vuodessa maksetut lapsilisät olivat naurettavan pieniä.
        Jos vaimoni olisi halunnut oman tilin niin minunhan olisi täytynyt armosta siirtää sinne rahaa.
        Yhteinen tili johon hänellä oli ( ja on ) täysi käyttöoikeus, oli ainoa mielessämme käynyt vaihtoehto.

        Toinen käytännön ongelma. Ennen nettiaikaa vaimoni hoiti kaikki käytännön asiat mukaan lukien laskut ja maksut. Kyllä oli kivutonta kun hän hallinnoi täysin valtuuksin varojamme.

        Nykyinen, kauan toiminut järjestely. Meillä on luottokorttien rinnakkaiskappaleet joiden yhteinen lasku menee suoramaksuun yhteiseltä tililtämme. Ei ole mitään laskemista, jakamista tai muutakaan häslinkiä!
        Minua ei kiinnosta kulupuoli. Vaimoa ei puolestaan kiinnosta tulonmuodostus. Hän tarkistaa korttilaskun ja pankkien tiliotteet. Työnjako toimii kivuttomasti.

        Ymmärrän hyvin, että tämä edellyttää saman kaltaista suhdetta talouden hoitoon ja tuttavapiirissämme on pariskuntia joilla tämä olisi mahdotonta mutta he ovat löytäneet ratkaisun jonka kanssa pystyvät elämään.

        Ps. Yhteinen tili ja perikunta. Kuolintapauksessa tiliehto hra TAI rva merkitsee sitä, että kuolleen puolison tilalle tulee perikunta ja leski hallinnoi omaa osuuttaan.

        En voisi kuvitella elämää ilman omia tuloja, ja omaa tiliä.


      • yutyr
        flegu kirjoitti:

        Oman tilin ongelma. Vaimollani ei ollut vuosikausiin lainkaan tuloja. Ei korvauksia, ei avustuksia, ei mitään eikä markkaakaan. Silloiset 4 kertaa vuodessa maksetut lapsilisät olivat naurettavan pieniä.
        Jos vaimoni olisi halunnut oman tilin niin minunhan olisi täytynyt armosta siirtää sinne rahaa.
        Yhteinen tili johon hänellä oli ( ja on ) täysi käyttöoikeus, oli ainoa mielessämme käynyt vaihtoehto.

        Toinen käytännön ongelma. Ennen nettiaikaa vaimoni hoiti kaikki käytännön asiat mukaan lukien laskut ja maksut. Kyllä oli kivutonta kun hän hallinnoi täysin valtuuksin varojamme.

        Nykyinen, kauan toiminut järjestely. Meillä on luottokorttien rinnakkaiskappaleet joiden yhteinen lasku menee suoramaksuun yhteiseltä tililtämme. Ei ole mitään laskemista, jakamista tai muutakaan häslinkiä!
        Minua ei kiinnosta kulupuoli. Vaimoa ei puolestaan kiinnosta tulonmuodostus. Hän tarkistaa korttilaskun ja pankkien tiliotteet. Työnjako toimii kivuttomasti.

        Ymmärrän hyvin, että tämä edellyttää saman kaltaista suhdetta talouden hoitoon ja tuttavapiirissämme on pariskuntia joilla tämä olisi mahdotonta mutta he ovat löytäneet ratkaisun jonka kanssa pystyvät elämään.

        Ps. Yhteinen tili ja perikunta. Kuolintapauksessa tiliehto hra TAI rva merkitsee sitä, että kuolleen puolison tilalle tulee perikunta ja leski hallinnoi omaa osuuttaan.

        Vielä: yleensä kyllä kuolemantapauksessa yhteinen tili lopetetaan.


      • flegmaatti
        yutyr kirjoitti:

        En voisi kuvitella elämää ilman omia tuloja, ja omaa tiliä.

        Mutta kun se yhteinen tili on "oma tili"! Tietenkin, jos heikko itsetunto vahvistuu henkilökohtaisella tilillä niin silloinhan se on helppo ratkaisu.
        Sama koskee "omia tuloja". Perheen tulot ovat "omia tuloja"!
        Jos tuntuu hankalalle niin sinkkuelämä olisi vuorenvarmasti ongelmatonta.

        Olen tarkistanut hra TAI rva tilimuodon toimivuuden kuolemantapauksen jälkeen eikä ongelmia ole. Tilimuoto hra JA rva on toinen juttu.

        Hieman sivusta. Olen nähnyt lukuisia kertoja kun "omien tilien" käyttäjät kinaavat kaupan kassajonossa kumman maksettavaksi joku ostos jää.
        Olen matkoilla kuullut samasta asiasta kinaamista mutta silloin ravintoloissa.
        Kuka hakee elämäänsä sisältöä mitenkin. Pääasia, että ihmiset ovat tyytyväisiä!


      • flegmaatti kirjoitti:

        Mutta kun se yhteinen tili on "oma tili"! Tietenkin, jos heikko itsetunto vahvistuu henkilökohtaisella tilillä niin silloinhan se on helppo ratkaisu.
        Sama koskee "omia tuloja". Perheen tulot ovat "omia tuloja"!
        Jos tuntuu hankalalle niin sinkkuelämä olisi vuorenvarmasti ongelmatonta.

        Olen tarkistanut hra TAI rva tilimuodon toimivuuden kuolemantapauksen jälkeen eikä ongelmia ole. Tilimuoto hra JA rva on toinen juttu.

        Hieman sivusta. Olen nähnyt lukuisia kertoja kun "omien tilien" käyttäjät kinaavat kaupan kassajonossa kumman maksettavaksi joku ostos jää.
        Olen matkoilla kuullut samasta asiasta kinaamista mutta silloin ravintoloissa.
        Kuka hakee elämäänsä sisältöä mitenkin. Pääasia, että ihmiset ovat tyytyväisiä!

        "Pääasia että ihmiset ovat tyytyväisiä" mutta kuitenkin "jos heikko itsetunto vahvistuu henkilökohtaisella tilillä"? Miksi toisten tilit ovat sinulle ongelma? Oletko sittenkin hieman epävarma omasta ratkaisustasi? Miksi oletat, että ihmisellä on heikko itsetunto, jos hän haluaa säilyttää henkilökohtaisen tilin myös avo- tai avioliittoon mennessään?


      • tahdonko__
        flegmaatti kirjoitti:

        Mutta kun se yhteinen tili on "oma tili"! Tietenkin, jos heikko itsetunto vahvistuu henkilökohtaisella tilillä niin silloinhan se on helppo ratkaisu.
        Sama koskee "omia tuloja". Perheen tulot ovat "omia tuloja"!
        Jos tuntuu hankalalle niin sinkkuelämä olisi vuorenvarmasti ongelmatonta.

        Olen tarkistanut hra TAI rva tilimuodon toimivuuden kuolemantapauksen jälkeen eikä ongelmia ole. Tilimuoto hra JA rva on toinen juttu.

        Hieman sivusta. Olen nähnyt lukuisia kertoja kun "omien tilien" käyttäjät kinaavat kaupan kassajonossa kumman maksettavaksi joku ostos jää.
        Olen matkoilla kuullut samasta asiasta kinaamista mutta silloin ravintoloissa.
        Kuka hakee elämäänsä sisältöä mitenkin. Pääasia, että ihmiset ovat tyytyväisiä!

        Ha-ha. Yhteinen tili vaan ei voi olla oma tili. "Yhteinen" ja "oma" on kaksi täysin eri asiaa. Itsetunto tuskin vahvistuu omalla tilillä, mutta raha-asiat kylläkin. "Avioliitossa puolisoiden kesken vallitsee omaisuuden erillisyyden periaate." Eli nimenomaan kahden puolison omaisuudesta on kysymys, ei perheen omaisuudesta. Pankkitili on omaisuutta.

        Yhteinen tili sopii kahdelle pihinpuoleiselle kontrollifriikille joilla on hyvät tulot (tai ainakin toisella) eikä avioehtoa, ja vain meidän lapsia.


      • flegmaatti
        tahdonko__ kirjoitti:

        Ha-ha. Yhteinen tili vaan ei voi olla oma tili. "Yhteinen" ja "oma" on kaksi täysin eri asiaa. Itsetunto tuskin vahvistuu omalla tilillä, mutta raha-asiat kylläkin. "Avioliitossa puolisoiden kesken vallitsee omaisuuden erillisyyden periaate." Eli nimenomaan kahden puolison omaisuudesta on kysymys, ei perheen omaisuudesta. Pankkitili on omaisuutta.

        Yhteinen tili sopii kahdelle pihinpuoleiselle kontrollifriikille joilla on hyvät tulot (tai ainakin toisella) eikä avioehtoa, ja vain meidän lapsia.

        Järkevän rahankäyttäjän ja kontrollifriikin raja lienee henkilökysymys. Ei rahaa tarvitse tuhlata vain sen vuoksi, että sitä sattuisi olemaan. Harvalla on niin suuret palkkatulot, että tuolla tavoin pääsee kertymään reserviä.
        Rahaa voi käyttää kun mielestään sille saa riittävän vastikkeen.

        Minä en aivan ymmärrä tuota omaisuuden erillisyyden periaatetta!
        Vikka yritän miettiä käytännön sovellutusta niin näen vain vaikeuksia.
        Meillä yksi erillisyys syntyi vahingossa. Toinen syntyi tarkoituksellisella varautumisella verotukseen.


      • pepoi
        tahdonko__ kirjoitti:

        Ha-ha. Yhteinen tili vaan ei voi olla oma tili. "Yhteinen" ja "oma" on kaksi täysin eri asiaa. Itsetunto tuskin vahvistuu omalla tilillä, mutta raha-asiat kylläkin. "Avioliitossa puolisoiden kesken vallitsee omaisuuden erillisyyden periaate." Eli nimenomaan kahden puolison omaisuudesta on kysymys, ei perheen omaisuudesta. Pankkitili on omaisuutta.

        Yhteinen tili sopii kahdelle pihinpuoleiselle kontrollifriikille joilla on hyvät tulot (tai ainakin toisella) eikä avioehtoa, ja vain meidän lapsia.

        Hetkinen... Me olemme kyllä kaksi kohtuullisen pihiä ihmistä, että se kohta menee ok. Mutta meillä ei ole yhteisiä lapsia ollenkaan, vaan vain minun ja hänen lapsia. Silti yhteinen tili toimii moitteettomasti. Miten ihmeessä se vaikuttaa asiaan, onko yhteisiä lapsia vai ei? Tarvitseehan ne lapset perheessä vaatteita ja ruokaa joka tapauksessakin, riippumatta siitä kenen geeniperimä heillä on. Vai??

        Itse myös koen että yhteinen on omaa, koska se ei ole muiden. Kyseessä on meidän pariskunnan varallisuus. Meidän yhteinen talo, meidän yhteiset rahat. Meidän omia. Ei naapureiden, kavereiden tai vanhempien. Vaan omia. Ymmärrän että ei vain yhden ihmisen omia, vaan kahden. Mutta mihin se vaikuttaa? Mikä on käytännön ero? Ei yhtään mikään.

        Haluaisitko siis jotenkin käytännössä avata, miksi tämän ei pitäisi meillä toimia? Vaikka toimii kyllä oikein hyvin. Ei ole rakasta ollut koskaan riitaa. Tulomme ovat normaalit.


    • BBBBBBC

      Meillä on (avioliitossa) molemmilla omat tilit, mutta tämän lisäksi yhteinen tili, johon kummallakin on täysi käyttöoikeus. Tälle tilille maksetaan tulojen suhteessa rahaa niin, että siltä voidaan maksaa yhtiövastikkeet ym. kulut ja laskut, ruokaostokset jnpp. "Tulojen suhteessa" tarkoittaa myös sitä, että mieheni ollessa työttömänä minä maksoin kaiken tilille menevän rahan. Minusta tämä on ihan vain reilua, ja tiedän, että mieheni tekisi saman jos minä jäisin työttömäksi. Meillä tämä toimii näin ihan hyvin.

    • pariskunta39-35

      Eri tilit on meillä. Ei mitään ongelmaa ole ollut. Laskuja maksetaan puoliksi vuokrat ja sähkö ja ruoka. Omia kuluja saa olla ja ei minua kiinnosta miten avokki rahaa käyttää

    • jkuio

      Kerron asian jonka kuulin ihan omin korvin ja minulle kerrottuna. Eräs avioon aikova nuori pari asteli eteeni, siinä sitten tuleva morsian kertoili, että sitten kaikki omaisuus muuttuu yhteiseksi ja hän työtön saa rahaa käyttöönsä hvvätuloisen puolison tililtä.

      Mieli teki kyllä täräyttää tälle sanojalle, että sitäkö varten hän menee naimisiin ja eikö hänen ihan oman tulevaisuutensa esim. eläketulon saamiseksi olisi viisasta hakeutua itsekin työhön, sillä nuori ihminen saa työtä jos haluaa ja viitsii.

      Kuinka moni tuijottaa puolison tuloja sen yhteisen tilin toivossa.
      Tuossa edellä kerrotussa, jossa ollaan yhteisen tilin lumoissa ja sitten esitellään ostoksia, joita on tililtä tehty tyylin heräteostos.
      Sanoisin näillekin ihmisille, että sentään olisivat niin paljon kiinnostuneita tästä talouspuolesta että edes tarkistaisivat tilin tapahtumat kuukausittain ja molemmat tilinkäyttäjät.
      Nykyisin ne täytyy katsoa netistä, mikä on helppoa, mutta molemmilla pitää olla edes omat nettitunnukset. Jos ovat aina toisella, toinen on ikäänkuin pimennossa kaikesta.

      Ei ole kivaa herätä tilanteeseen, että asiat hoitamatta ja tilin varat menneet "hatin vattiin" sitäkin tuolla pankkipuolella näkee jonkin verran tai sitten näkee että siellä maksellaan perintäfirmoille jatkuvasti. Sen tien pää yleensä on se että on jatkuvasti otettu pieniä lainoja, korttiluottoja, osamaksuja, jokaiseen täytyy maksaa joku kymppi. Kun niitä on tarpeeksi monta niistä kertyykin jopa tuhat euroa kuukaudessa rihkaman ostoon tarvittu rahaa ja otettu korttiluotto. No sitten koittaa hetki, siellä onkin perintä nyt ulosotossa. Sen tarinan loppu.

      Jo maksuviiveet merkitsevät riskiluokkaan merkitsemisen ja ulosotto sitten viekin jo enemmän, enää ei tule vippejä, ei kortteja ei mitään luottoa.
      Sitten onkin pärjättävä kuukausitulolla josta ensin vie ulosottomies, sitten maksettava niitä vippejä, jotka eivät vielä ole ulosotossa.
      Ja merkintä kestää vuosikaupalla, vaikka olisit suorittanut maksut poiskin.

      Muuten vinkki, rakastuessa kannattaisi katsella ihmistä tältäkin kantilta, onko hän valmiiksi sotkenut jo asiansa, silloin sen yhteiselämän rakentaminen on vaikeaa, kun toisella ei ole minkäänlaista luottoa missään, eli häntä ei luotota kukaan esim asunnon hankinta. Avioliitossa vaikka hankit asunnon omilla varoilla, kun toinen ei omien luottohäiriöiden vuoksi olla mukana, erss asia kulminoituu, hän saakin puolet asunnon arvosta, se avioehto olisi turvannut hyväksikäytön.
      Nythän näitä alle vuoden liittojakin on esiin ihan useampiakin, saatikka se seitsem än vuoden kriisi, jossa puhutaan jo melkein puolet liitoista purkautuu.

      • flegmaatti

        Muutama kommentti.

        Meillä on vain yhdet nettitunnukset mutta ne ovat yhteisessä käytössä. Vaimo seuraa kuluja, minua ne eivät kiinnosta.
        Näiden vuosikymmenten aikana ei ole edes epäilty "hattivatteja".
        Ainoa haitta yksistä tunnuksista on se, ettei vaimo voi käytää omakantaa.

        Avioituessamme vaimoni oli töissä E-liikkeessä silloisella 60-luvun palkalla.
        Minun aloituspalkkani oli noin 5 x vaimon kokoaikaisen työn palkka. Ryhtyessämme hankkimaan lapsia vaimon palkka olisi juuri ja juuri riittänyt lasten päivähoidon kustannuksiin. Tuloistani johtuen kunnalliseen emme olisi penskoja saaneet joten oli täysin selvä ratkaisu, että vaimo jäi kotiin.
        Hän ei pystynyt nostamaan edes työttömyyskorvausta koska ilmoittautuessaan työkkäriin hänet olisi välittömästi usutettu töihin ja sen vaihtoehdon olimme sulkeneet pois.

        Vaikutus eläkkeeseen oli selviö mutta sen varaan meistä kumpikaan ei ollut laskenut mitään.
        Vaimo palasi työelämään elämän sisällön vuoksi. Työaika klo17 > klo 20 sopi meille koska tällä järjestelyllä minäkin olin enemmän lasten kanssa.
        Penskojen ollessa yläasteikäisiä vaimo vaihtoi päivätöihin 22h/viikko.

        En halua todistella, että yhteinen perhekassa ja periaate "kaikki yhteistä" olisi mikään autuus kaikille mutta meillä muut vaihtoehdot eivät ole käyneet mielessäkään.
        Lienee myös selvää, että osittain erillinen taloudenpito on monelle välttämättömyys mutta onkohan sekään perimmiltään niin auvoinen olotila kuin jotkut haluavat todistella? Käytännön sanelema pakko!


      • tahdonko__

        Niinpä. Joku voi kokea yhteisen tilin ihanaksi aina siihen asti kunnes tilin saldo on pienempi kuin maksettavat laskut.


      • flegmaatti
        tahdonko__ kirjoitti:

        Niinpä. Joku voi kokea yhteisen tilin ihanaksi aina siihen asti kunnes tilin saldo on pienempi kuin maksettavat laskut.

        Kumpikin vastaa samalla lailla, etteivät tulevat laskut ylitä alimmillaan olevaa saldoa.


    • Minulla on opiskeluaikojen peruna edelleen kaksi tiliä, vähän kuin säästö- ja käyttötili, vaikkei niissä mitään eroa nykyisin ole. Samoin on Rouva Ratikalla. Kaikki neljä tiliä on samassa verkkopankissa toisen katseltavana.

      Siitä huolimatta meillä on periaatteessa omat rahamme, vaikka tietyin sopimuksin on hoidettu asia niin, että molemmilla on sama elintaso. Eli käytännössä sopimalla, kenen tililtä laskut menevät.

      Vaikka meillä on molemmilla melko samanlainen tapa käyttää rahaa, on parempi, ettei meillä ole yhteistä tiliä. Todennäköiseti tulisi hetkiä, jolloin minä ihmettelisin RR:n matkailua ja se minun juhlimis- tai autoilu- ja elektroniikkakulujani. Nyt kumpikaan ei ole tilivelvollinen toisilleen.

    • tahdonko__

      Ehdottomasti oma tili molemmilla. Minulla on kolme tiliä, koska olen ahneempi ja suurituloisempi kuin kumppani ;). Myös mahdollisessa erossa tai kuolemantapauksessa eri tilit ovat vailla vertaa. Muutenhan omaisuuden ositus/erottelu on vaikeaa.

      • 7267

        Miksiköhän vaimoni ei ole avannut omaa tiliä ja siirtänyt sille haluamansa summan rahaa. Mahdollisuus olisi tyhjentää kaikki rahamuotoiset ja lisäksi realisoida osakkeet ja rahasto-osuudet.
        En usko, että tuo johtuu tyhmyydestä. Mikähän sitten voisi olla syy?


      • tahdonko__
        7267 kirjoitti:

        Miksiköhän vaimoni ei ole avannut omaa tiliä ja siirtänyt sille haluamansa summan rahaa. Mahdollisuus olisi tyhjentää kaikki rahamuotoiset ja lisäksi realisoida osakkeet ja rahasto-osuudet.
        En usko, että tuo johtuu tyhmyydestä. Mikähän sitten voisi olla syy?

        Ehkä hän haluaa pitää sinut tyytyväisenä... rahasamponsa (käsittääkseni)? Ei se tosiaan tyhmyyttä ole vaan päinvastoin, viisautta. Ruokkivaa kättä ei pidä purra ;).


      • 7267
        tahdonko__ kirjoitti:

        Ehkä hän haluaa pitää sinut tyytyväisenä... rahasamponsa (käsittääkseni)? Ei se tosiaan tyhmyyttä ole vaan päinvastoin, viisautta. Ruokkivaa kättä ei pidä purra ;).

        Pitää minut tyytyväisenä? Miksi? Hän voisi hyvin lyhyessä ajassa, pankkipäivänä kyse olisi pisimmillään muutamasta tunnista, taata loppuelämänsä ajaksi hyvän aineellisen elintason tarvitsematta miellyttää ketään.
        Tilit tyhjenisivät minuuteissa. Muu vaatisi ehkä muutaman tunnin.
        Huom! Eläkkeemme ovat todella pienet! Se siitä sammosta.

        Omituisin vaihtoehto lienee se, että hän saattaa olla muutenkin tyytyväinen elämäänsä minun kanssani. Oli sitä pulavuosinakin.


      • 7267 kirjoitti:

        Pitää minut tyytyväisenä? Miksi? Hän voisi hyvin lyhyessä ajassa, pankkipäivänä kyse olisi pisimmillään muutamasta tunnista, taata loppuelämänsä ajaksi hyvän aineellisen elintason tarvitsematta miellyttää ketään.
        Tilit tyhjenisivät minuuteissa. Muu vaatisi ehkä muutaman tunnin.
        Huom! Eläkkeemme ovat todella pienet! Se siitä sammosta.

        Omituisin vaihtoehto lienee se, että hän saattaa olla muutenkin tyytyväinen elämäänsä minun kanssani. Oli sitä pulavuosinakin.

        Eihän yhteisissä rahoissa tai siivestämisessäkään välttämättä ole mitään ongelmaa niin pitkään kuin ollaan yhdessä. Ongelmat alkavat siinä vaiheessa, jos tulee ero. On paljon ikuiseen onneeen uskoneita ja silti erossa rahansa menettäneitä ja katkeroituneita.

        Jos sinulle ei ole niin käynyt eikä käy, se ei tarkoita, etteikö jollekin voisi niin käydä ja etteikö siihen kannattasi varautua.


      • 7267
        Ratikkakuski kirjoitti:

        Eihän yhteisissä rahoissa tai siivestämisessäkään välttämättä ole mitään ongelmaa niin pitkään kuin ollaan yhdessä. Ongelmat alkavat siinä vaiheessa, jos tulee ero. On paljon ikuiseen onneeen uskoneita ja silti erossa rahansa menettäneitä ja katkeroituneita.

        Jos sinulle ei ole niin käynyt eikä käy, se ei tarkoita, etteikö jollekin voisi niin käydä ja etteikö siihen kannattasi varautua.

        Ymmärrän kyllä riskit senkin vuoksi, että olen hyvin lähellä nähnyt niiden realisoituvan.
        Meidän elämämme muotoutui täysin tyhjästä. Tai oikeastaan miinuksen puolelta. Minulla oli vain velkaa, vähän käytettyjä vaatteita ja nuorikollani oli pahvilaatikollinen lakanoita ja astioita. Emme pitäneet minkään mittakaavan häitä.
        Kaikki natsasi yhteen eikä käynyt mielessäkään omat tai eri tilit tai mikään muukaan koska ei ollut mitään.
        Toisen kuukauden tilistä osti ensimmäisen kulkuneuvon. Käytetyn fillarin.
        Rakensimme elämäämme yhdessä, resurssiemme puitteissa saamatta valmiina mitään!
        Siihen mennessä kun saattoi aloittaa tileistä puhumisen olivat asiat asettuneet uomiinsa itsestään. Ei ollut tarvetta varautua mihinkään. Tosin se ei käynyt ajatuksissakaan.


    • liufyhktgch

      No järjestely sopii ja toimii teillä, joten mitä sitten? Eihän se kuulu kenellekään teidän parisuhteenne ulkopuoliselle (äidillesikään) pätkän vertaa.

    • totpp

      Parisuhteessa on minun menot, sinun menot ja yhteiset menot. Eli eri tilit, ehdottomasti. Yhteinenkin voi olla.

      Kuten tuossa edellä sanottiin, niin yhteinen tili voi toimia joissain tapauksissa, mutta erossa se ei ainakaan toimi.

      • eölppölö

        Minulla oli exän kanssa yhteiset rahat ja yhteinen tili. Ei se erotessa mitenkään hankalaa ollut. Toiselle avattiin uusi tili, ja toisen käyttöoikeus vanhaan lopetettiin. Rahat laitettiin puoliksi, ja siirrettiin toisen uudelle tilille. (Yksinkertaistettuna... Ei ihan puoliksi laitettu rahoja, koska myös muu omaisuuden jako vaikutti. Esimerkiksi auto jäi toiselle, huonekaluja enemmän toiselle jne... Mutta siis rahat jaettiin niin, että omaisuus meni tasan.)

        Jos olisi ollut eri tilit, niin ei olisi heti ollut molemmilla tiedossa, että paljonko rahaa yhteensä on. Nyt oli. Selkeää, helppoa ja riidatonta. Mahdollistaa riidattoman eron, kun ei eron vaiheessa tule taloudellisia yllätyksiä.


      • 7267
        eölppölö kirjoitti:

        Minulla oli exän kanssa yhteiset rahat ja yhteinen tili. Ei se erotessa mitenkään hankalaa ollut. Toiselle avattiin uusi tili, ja toisen käyttöoikeus vanhaan lopetettiin. Rahat laitettiin puoliksi, ja siirrettiin toisen uudelle tilille. (Yksinkertaistettuna... Ei ihan puoliksi laitettu rahoja, koska myös muu omaisuuden jako vaikutti. Esimerkiksi auto jäi toiselle, huonekaluja enemmän toiselle jne... Mutta siis rahat jaettiin niin, että omaisuus meni tasan.)

        Jos olisi ollut eri tilit, niin ei olisi heti ollut molemmilla tiedossa, että paljonko rahaa yhteensä on. Nyt oli. Selkeää, helppoa ja riidatonta. Mahdollistaa riidattoman eron, kun ei eron vaiheessa tule taloudellisia yllätyksiä.

        Aikuisten ihmisten järkevää touhua! Mitäpä tuohon muuta sanosi!


      • dunja
        eölppölö kirjoitti:

        Minulla oli exän kanssa yhteiset rahat ja yhteinen tili. Ei se erotessa mitenkään hankalaa ollut. Toiselle avattiin uusi tili, ja toisen käyttöoikeus vanhaan lopetettiin. Rahat laitettiin puoliksi, ja siirrettiin toisen uudelle tilille. (Yksinkertaistettuna... Ei ihan puoliksi laitettu rahoja, koska myös muu omaisuuden jako vaikutti. Esimerkiksi auto jäi toiselle, huonekaluja enemmän toiselle jne... Mutta siis rahat jaettiin niin, että omaisuus meni tasan.)

        Jos olisi ollut eri tilit, niin ei olisi heti ollut molemmilla tiedossa, että paljonko rahaa yhteensä on. Nyt oli. Selkeää, helppoa ja riidatonta. Mahdollistaa riidattoman eron, kun ei eron vaiheessa tule taloudellisia yllätyksiä.

        Eihän tuo toimi erossa ellei raha-asiat liiton aikanakaan ole toimineet. Ex ajatteli aina että kaikkien rahat olivat hänen rahojaan. Tai ei, korjaan. Minun ja sukulaisteni rahat olivat hänen. Ei hänen omien sukulaistensa esimerkiksi.

        Ja jos tai kun on avioehto, niin on todella paljon helpompaa jakaa rahat. Etenkin jos toinen haluaisi ne kaikki.


      • dunja

        Niin, omilta tileiltä näkee selkeästi kenelle saldo kuuluu.


      • pokpkope
        dunja kirjoitti:

        Niin, omilta tileiltä näkee selkeästi kenelle saldo kuuluu.

        Omat tilit eivät kerro mitään siitä, kenelle rahat moraalisesti kuuluu. Jos esimerkiksi toinen puolisoista on käynyt töissä, kun toinen on hoitanut kolmosia kaksi vuotta kotona, niin kumman tilillä on erotessa luultavasti enemmän rahaa? Ja tarkoittaako se sitä, että nuo rahat automaattisesti kuuluvat kaikki hänelle? Eikö lapsia kotona hoitanut puoliso ole mahdollistanut puolison töissä käynnin ja tienaamisen? Kyllä on. Tai jos lapset olisivat menneet tarhaan jo hyvin pieninä, niin palkasta olisi hyvässä lykyssä mennyt useita satoja joka kuukausi tarhamaksuun. Eli tilille ei olisi kertynyt varoja likikään niin paljoa.

        Lisäksi omat tilit eivät kerro siitä, mitä kumpikin osapuoli on maksanut. Jos toinen puolisoista on aina maksanut vaikkapa asumiskulut hyvässä uskossaan ja luottamuksessaan, niin eron tullessa toisella on sitten omalla tilillään enemmän rahaa. Kuuluvatko nuo rahat kaikki hänelle? No ei kuulu.

        Yhteinen tili takaa sen, että rahat voidaan jakaa tasapuolisesti, eikä kumpikaan pääse vedättämään kumpaakaan.


    • keskitiellämennään

      Meillä on käytössä ns. taloustili, joka on yhteinen. Siltä ostetaan lähinnä ruokaa ja taloustarpeita, ja kerran kuussa molemmat siirtävät sinne saman summan. Tähän päälle sitten omat käyttötilit, joista ei olla tilivelvollisia toiselle. Ellei nyt jotain suurta ole suunniteltu, johon pitää kerätä molempien rahaa. Mutta ne ovat sitten sopimuskysymyksiä ja asia erikseen. Jos ostaa esim. yhteisen auton, niin kulutkin pitää sitten koittaa tasapainottaa ainakin käytön ja tulojen yms. mukaan.

      Meillä on jako mennyt karkeasti silleen, että nainen maksaa kämpästä tulevat laskut ( esim. Vakuutus, netti, sähkö), paitsi vuokran joka menee puoliksi. Ja minä maksan auton kulut suurimmalti osalti. Koska sen omistankin. Yleensä nainen on kuitenkin halunnut osallistua, kun saa sitä autoa kuitenkin vapaasti käyttää. Erotessa yhteisestä omaisuudesta tietenkin voi syntyä riitaa.

      Tämä toimii ainakin niin kauan mutkattomasti, kun molemmilla on säälliset tulot, ja yhdessä ollaan. Eikä kummallakaan ole tarvittaessa ongelmaa kantaa vähän isompaa taakkaa, ellei se nyt taloutta kertakaikkisesti kaada. Tuota ruokarahaa laitetaan tilille sen verran, että käytännössä aina jää yli, ja sillä ylimenevällä osalla voi sitten tarvittaessa ostaa jotain yhteistä kivaa, tai syödä ravintolassa tms.

      Joillakin on ollut käytössä vuosikymmeniä ihan exel siitä kuka maksaa mitäkin. Ja joillakin tiedän olevan ihan kaikki varat yhteistä omaisuutta. Tuo meidänkin suosima Keskitie lienee näistä yleisin. Ihmisiä kun on erilaisia, niin mitä tuota ihmettelemään.

    • jkiou

      Tämäkin tili asia on sellainen, että elämä muuttuu ja me ihmiset muutumme myös. Saattaa olla että alussa yhteinen tili toimiikin, kun vielä eletään niin yhdessä, että kukaan ei ketään mahdu mukaan. Tämä vaihe tuskin kenellekään kestää ikuisesti, tulee ns. oma elämä, johon tietenkin tarvitaan joskus varoja, joita nyt ei ihan kaikkia kehtaisi ilmoitella.
      Kuinka paljon tuleekaan sanomista siitä, että nostaa vaikka rahaa tililtä itselleen ja käyttää omiin tarpeisiin, täytyykö alkaa kertomaan "valkoisia valheita".
      Minusta tuollaiseen joutuminen tilin vuoksi on uhka liitolle, joten kannatan sitä yhtä yhteistä tiliä arjen pyörittämiseen ja lainojen maksuun. Isompia suunnitelmia varten yleensä säästetään, sillekin voisi olla oma tilinsä, ei tule kiusausta mennä käyttämään varoja.
      Jokaiselle pitäisi olla sen verran omaakin vaputta oman tulonsa käyttämiseen, että on ihan oma tili jonne se tulee ja sinne jää hieman omiin pikkuostoksiin varaa.
      Ainakin minulle on ollut tärkeää, että koen saavani palkkani ja muut tuloni omalle tilille, josta siirrän niitä tarpeen mukaan.
      Tosin monilla on sellainenkin onnistunut, että toinen maksaa ruuat ja toinen laskut.

      Tärkeintähän asiassa on, että asiat hoituu ja ei riidellä rahasta. Pitemmän päälle se kyllä vie eroon ihmiset.
      Vaikka se rakkaus on syvää ja lujaa, raha-asiat voivat toiselle hällä väliä tyyliin ja toiselle tärkeitä hoitaa ajallaan. Myöskin on kumppaneita, joiden varat ovat jo tilipäivänä loppu, joten on rakennettava sellainen talouden hoito, joka ei alista toista ja jonka myötä asiat hoituu. Pitää holtiton puoliso laittaa valvontaan.

      • dunja

        Kyllä. Raha asiat ovat ylipäänsä suurin uhka liitolle, etenkin jos molemmilla on täysin erilainen käsitys rahasta ja omista velvollisuuksista sen suhteen.


    • dunja

      Minulla on ollut lapsesta lähtien oma tili. Sain pankkikirjan käyttöön itselleni, kun olin 15-vuotias. Ei ole tullut mieleenkään jakaa tiliä kenenkään kanssa. Ex-liitossani meillä oli molemmilla oma tili, ja yhteinen tili hetken. Se päättyi silloin, kun mies oli taas nostanut omiin firman juttuihinsa tilin tyhjäksi eikä minua enää huvittanut laittaa sinne rahaa.

    • Luettuani omien ja yhteisten tilien ja kustannusten jakamisten eri versioita niin voin vain todeta, että kaikissa vaihtoehdoissa olisi vaimoni elämä ollut tähänastista paljon niukempaa.
      Feministien kiljuma TASA-ARVO olisi hyvin kaukana. Minusta todellista tasa-arvoa on se, että molemmat osapuolet elävät saman tasoista elämää!

      • yuyeut

        Jaa, miten oma tili tekee elämästä niukempaa? Kyllä puoliso voi laittaa sinne rahaa, jos toinen ei esim. ole työelämässä.

        Todellista tasa-arvoa ei ole sekään, että toinen tekee mitä huvittaa, ja puoliso maksaa sen. Puolisoilla on toistensa elatusvelvollisuus, joten molempien on kannettava kortensa kekoon sen eteen. Saman tasoista elämää voi elää oikein hyvin, kun yhteiset pelisäännöt on sovittu. Feministinä pidän myös tärkeänä, että naisella on sen verran rahaa sukan varressa, että hän voi lähteä, jos tarve vaatii. Aivan liikaa naiset kärsivät väkivaltaisen tai juopon miehensä kanssa.


      • flegmaatti
        yuyeut kirjoitti:

        Jaa, miten oma tili tekee elämästä niukempaa? Kyllä puoliso voi laittaa sinne rahaa, jos toinen ei esim. ole työelämässä.

        Todellista tasa-arvoa ei ole sekään, että toinen tekee mitä huvittaa, ja puoliso maksaa sen. Puolisoilla on toistensa elatusvelvollisuus, joten molempien on kannettava kortensa kekoon sen eteen. Saman tasoista elämää voi elää oikein hyvin, kun yhteiset pelisäännöt on sovittu. Feministinä pidän myös tärkeänä, että naisella on sen verran rahaa sukan varressa, että hän voi lähteä, jos tarve vaatii. Aivan liikaa naiset kärsivät väkivaltaisen tai juopon miehensä kanssa.

        "puoliso voi laittaa sinne rahaa" kuullostaa armopalojen jakelulta! Siis päättää minkä verran nyt armosta antaa. Minusta se olisi nöyryyttävää vaimoani kohtaan!
        Naisella rahaa sukan varressa?
        Halutessaan vaimoni voisi minuuteissa siirtää sukanvarteensa kaikki käteisvaramme ja pankkipäivänä muutaman tunnin aikana valtaosan notariaatin varoistamme.
        Sopuisassakin erossa hänen sukkansa täyttyisi 50%lla, paitsi kaiken muotoisista talletuksistamme niin myöskin muun omaisuuden arvon puolikkaasta.

        Kun varat ovat yhdessä, yhteisessä kassassa, niin ei voi syntyä tunnetta, että toinen maksaa kumppaninsa hurvittelun. Onkohan tämä liian vaikea ymmärtää?
        Eikä tarvita mitään sovittuja pelisääntöjä kun molemmilla on tolkku päässä ja vastuu yhteisistä varoista ilman kumppanin kontrollia.


      • yuyeut
        flegmaatti kirjoitti:

        "puoliso voi laittaa sinne rahaa" kuullostaa armopalojen jakelulta! Siis päättää minkä verran nyt armosta antaa. Minusta se olisi nöyryyttävää vaimoani kohtaan!
        Naisella rahaa sukan varressa?
        Halutessaan vaimoni voisi minuuteissa siirtää sukanvarteensa kaikki käteisvaramme ja pankkipäivänä muutaman tunnin aikana valtaosan notariaatin varoistamme.
        Sopuisassakin erossa hänen sukkansa täyttyisi 50%lla, paitsi kaiken muotoisista talletuksistamme niin myöskin muun omaisuuden arvon puolikkaasta.

        Kun varat ovat yhdessä, yhteisessä kassassa, niin ei voi syntyä tunnetta, että toinen maksaa kumppaninsa hurvittelun. Onkohan tämä liian vaikea ymmärtää?
        Eikä tarvita mitään sovittuja pelisääntöjä kun molemmilla on tolkku päässä ja vastuu yhteisistä varoista ilman kumppanin kontrollia.

        Ei taideta olla ihan samalla aaltopituudella... Minusta olisi nöyryyttävää, ellei olisi omaa tiliä ja omaa rahaa. Samoin koin, en nöyryyttäväksi, mutta hyväksikäytöksi ex-mieheni rahan käytön. Täysin suunnittelematonta, holtitonta. Hän aina odotti, että "pelastaisin" hänet verraten säännöllisestä rahapulasta. Ehkä hänellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, ehkä ei? Mutta normaalia ei ole tuhlata vähäisiä rahojaan esim. aivan järjettömän kalliisiin leluihin lapsille (joista lapset eivät välttämättä edes pitäneet) ja jättää kaikki laskut maksamatta.

        Mitä vähemmän rahaa on, sitä paremmin sitä pitää hallinnoida ja laskea. Minulla oli tolkku päässä rahan suhteen, exällä ei. Siksi puistattaa ajatuskin yhteisestä tilistä. Mies oli firmansa vuoksi myös velkasaneerauksessa. Jo tämänkin vuoksi vastuu lasten elättämisestä oli minulla (ja sukulaisillani, joille lasten elättäminen ei kuulunut kyllä mitenkään). Enkä olisi ollenkaan onnistunut siinä ilman omaa tiliä. Tosin olisin kyllä joutunut eroamaan paljon aikaisemmin miehestäni, jos meillä olisi ollut yhteinen (tyhjä) tili.

        Nykyisen miehen kanssa asutaan viikot erillään. Enkä edelleenkään harkitse yhteistä tiliä. Tosin ei hänellekään sellaista ole tullut mieleen.

        Sinä saat tietysti tehdä juuri niin kuin parhaaksi koet. Ja hyvähän se on, jos vaimokin on tyytyväinen. Mikä sen mukavampaa.


      • flegmaatti
        yuyeut kirjoitti:

        Ei taideta olla ihan samalla aaltopituudella... Minusta olisi nöyryyttävää, ellei olisi omaa tiliä ja omaa rahaa. Samoin koin, en nöyryyttäväksi, mutta hyväksikäytöksi ex-mieheni rahan käytön. Täysin suunnittelematonta, holtitonta. Hän aina odotti, että "pelastaisin" hänet verraten säännöllisestä rahapulasta. Ehkä hänellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, ehkä ei? Mutta normaalia ei ole tuhlata vähäisiä rahojaan esim. aivan järjettömän kalliisiin leluihin lapsille (joista lapset eivät välttämättä edes pitäneet) ja jättää kaikki laskut maksamatta.

        Mitä vähemmän rahaa on, sitä paremmin sitä pitää hallinnoida ja laskea. Minulla oli tolkku päässä rahan suhteen, exällä ei. Siksi puistattaa ajatuskin yhteisestä tilistä. Mies oli firmansa vuoksi myös velkasaneerauksessa. Jo tämänkin vuoksi vastuu lasten elättämisestä oli minulla (ja sukulaisillani, joille lasten elättäminen ei kuulunut kyllä mitenkään). Enkä olisi ollenkaan onnistunut siinä ilman omaa tiliä. Tosin olisin kyllä joutunut eroamaan paljon aikaisemmin miehestäni, jos meillä olisi ollut yhteinen (tyhjä) tili.

        Nykyisen miehen kanssa asutaan viikot erillään. Enkä edelleenkään harkitse yhteistä tiliä. Tosin ei hänellekään sellaista ole tullut mieleen.

        Sinä saat tietysti tehdä juuri niin kuin parhaaksi koet. Ja hyvähän se on, jos vaimokin on tyytyväinen. Mikä sen mukavampaa.

        Käsitteitä! Mutta kun se yhteinen tili = se "oma tili". Mielestäni asia on selvä kuin pläkki.
        Jos toisella osapuolella ei ole tolkkua ja vastuuta niin silloin se on mahdottomuus mutta sellainen tilanne on minun käsityskykyni ulkopuolella.


      • ekonomi

        "yhteinen tili = se "oma tili".

        Nimenomaan "oma tili", lainausmerkeissä. Tili, jossa on vain yksi tilinomistaja on oma tili, ilman lainausmerkkejä.


    • Omapolkujokaisella

      Ei kai siinä mitään kamalaa ole - se on vain yksi tapa hoitaa yhteisen kotitalouden kulut. Meillä, yli 30 vuotta yhdessä olleena, on aina ollut omat tilit ja olemme maksaneet laskuja tulojen mukaan eli se kumpi tienaa enemmän maksaa enemmän. Meille tämä on sopinut todella hyvin ja pidämme molemmat siitä, että meillä on sitä omaa rahaa vaikka toki sitä voi olla vaikka olisi yhteinenkin tili.

      Nyt kuitenkin, kun menot ovat pienentyneet huomattavasti ja laskuja vähemmän, olemme miettineet, että laittaisimme yhden tilin, johon molemmat laittaisi kuukausittain jonkun summan, maksaisimme sieltä laskut sekä säästäisimme samalla vaikka lomamatkaa varten. Katsotaan, ei tähän mitään erityistä syytä ole mutta käytännön järjestelynä tämä voisi toimia hyvin, oma tilit silti säilyttäisimme.

      Tasa-arvo kanssa tällä on sen verran tekemistä, että kunhan jokainen pari voi itse päättää mikä systeemi sopii kullekin niin silloin puhutaan siitä aidosta tasa-arvosta eli siitä, että on mahdollista valita ja päättää. Fifty-fifty ilman tilanteen huomioimista ei ole tasa-arvoa, niin kuin usein virheellisesti kuvitellaan

    • akka-ja-ukko

      Molemmilla omat tilit meillä. Minä maksan meillä pääasiassa laskut että ne tulee maksetuksi. Mies ostaa meidän ruuat ja vaikka laskut maksaa enemmän nii ei se ole minua haitannut.

    • yunaG

      Omat tilit on vielä käytännön syistä, itselleni raha on melko yhden tekevää. Heitän puoliskoni tilille palkkapäivänä noin 3/4 palkastani ja hän hoitaa laskut ja säästämisen. Tienaan häntä paremmin, maksan usein kaupassa ja vien häntä syömään.

      Voisin avioliiton myötä hankkia yhteisen tilin. Kumppanini on kailen luottamukseni arvoinen.

    • ekonomi

      Oma tili, aivan ehdottomasti. Kuten myös avioehto, jos naimisissa ollaan.

      Ainakin tämän ketjun perusteella suomalaiset luottavat yhä sokeasti puolisoonsa. Juu, kyllä kaikki meneekin hyvin, JOS menee. Heti kun ongelmia ilmenee, yhteisestä tilistä ei ole kuin harmia. Jos tai kun se on pariskunnan ainoa tili.

      Ihmisillä on erilaisia tapoja ja tottumuksia rahan käytön suhteen. Luonne-eroista johtuvat myös rahan käytön erot. Suhteen muut ongelmat usein ilmenevät rahankäytössä.

      • MrBolivar

        Hyvä, hyvä! Exelissäsi on varmasti ositukset jo tehtynä, ettet vain itse menetä senttiäkään ;)


    • MrBolivar

      Niin, tämä on aihe mikä aiheuttaa aina kyllä keskustelua. Ensinnäkin itse on koe enkä näe tilannetta järkeväksi jossa ei ole yhteistä tiliä.Käytännöllisesti katsoen siinä hukataan potentiaalista elintasoa. Toisin sanoen jos molemmat tienaa 1500e/kk nettona.Jos ajatellaan että olisi yhteinen tili, olisi taloudellinen vara 3000e/kk rakentaa yhteistä elämää.
      Omilla tileillä se on voi olla esim. vain 2000e/kk, jos molemmat laittaa 1000e/kk yhteiselle tilille.Toisin sanoen molemmat saa " polttaa" 500e/kk, 6000e/v ( x 2 = 12 000e/v yhdessä ), taivaan tuuliin.Kyse on mielestäni huomattavasta elintason vaikuttava tekijä.Tilanne jossa toinen tienaa huomattavasti enemmän tai toinen on työttömänä/kotona lasten kanssa, tekee tilanteesta vielä monimutkaisemman omilla tileillä.
      Toisekseen, itse koen että kyseisessä tilanteessa (kun on omat tilit) rahasta tehdään kysymys merkki joka tulee parisuhteeen, rakkaudenkin väliin.Siinä annetaan rahalle suurempi paino arvo kuin itse parisuhteelle.Siinä on mielestäni rako ns. ME-hengessä.Siinä on enemmän minä ja sinä-henkeä jossa eletään toisen kanssa omina yksikköinä, ei parina.

      • pojpoup

        Haha. Oma tili on ehdoton turva. Parilla ei ole yhteisellä tilillä yhtään enempi rahaa kuin omilla tileilläkään. Ja kuka sanoo, että omista ja yhteisistä menoista jäljelle jäävä osa olisi tuhlattava?


      • MrBolivar
        pojpoup kirjoitti:

        Haha. Oma tili on ehdoton turva. Parilla ei ole yhteisellä tilillä yhtään enempi rahaa kuin omilla tileilläkään. Ja kuka sanoo, että omista ja yhteisistä menoista jäljelle jäävä osa olisi tuhlattava?

        No, näinhän siis kaikki omatili-ihmiset perustelee että "Kun on niitä omia menoja".
        Toisin sanoen, niillä rahoilla käydään baarissa, matkustellaan, ostetaan autoja/vaateita/meikkejä, käydään kasvohoidoissa yms yms. Toisin sanoen, rahat ovat kulutusta varten.

        Ja ok, vaikka kaikki ns.omat rahat säästetttäisiin, ei se edistäisi yhteistä taloutta lainkaan.

        Yhteisessä tilistä toki menee samoja joitakin pakollisia kustannuksia kuin edellisestäkin mutta se antaa sen mahdollisuuden että taloutta voidaan ajatella organisoidummin ja käyttää rahat tehokkaammin.

        Elämän ja perheen tulee olla yhteinen, ei kahden "sinkun" muodostama yhteisö jossa molemmat nipottaa omasta hyvästään.


      • flegmaatti

        Noin olen minäkin ajatellut. Olen päissäni pohdiskellut omien tilien tunteenomaisten puolustelijoiden vaikuttimia. Onko kyseessä heikon itsetunnon kompensointia vai epäilyä suhteen jatkuvuudesta?
        Ymmärrän hyvin, että tilanteessa jossa puolisoiden asenne rahan käyttöön poikkeaa vahvasti, omat tilit ovat tarpeen.

        Aihe kiinnostaa minua senkin vuoksi, että lähi- ja tuttavapiirissämme on ääritapauksia jotka ilmiöinä heijastuvat näkyvästi muihinkin asioihin.


      • ööööklökl

        Jokainenhan voi tehdä minkä parhaakseen katsoo.

        Tosiasiat elävästä elämästä kyllä puhuvat vahvasti, kuten tuossa jo sanottiin: kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin. Ihmisten rahankäyttö poikkeaa todella usein vahvasti. Ja vaikkei poikkeisikaan, niin erillistä tileistä ei ole mitään haittaa. Paitsi ehkä kontrollifriikeille? Itse olen lukenut vain tältä palstalta, että jollain on vielä tänä päivänä pelkästään yhteinen tili. Omilla isovanhemmillanikin on aina olleet omat tilit, vaikka rahankäyttö ei ole poikennut toisistaan.


      • flegmaatti kirjoitti:

        Noin olen minäkin ajatellut. Olen päissäni pohdiskellut omien tilien tunteenomaisten puolustelijoiden vaikuttimia. Onko kyseessä heikon itsetunnon kompensointia vai epäilyä suhteen jatkuvuudesta?
        Ymmärrän hyvin, että tilanteessa jossa puolisoiden asenne rahan käyttöön poikkeaa vahvasti, omat tilit ovat tarpeen.

        Aihe kiinnostaa minua senkin vuoksi, että lähi- ja tuttavapiirissämme on ääritapauksia jotka ilmiöinä heijastuvat näkyvästi muihinkin asioihin.

        Päissään ei kannata paljon pohdiskella, selvinpäin ajatus juoksee paremmin ;)

        "Olen päissäni pohdiskellut omien tilien tunteenomaisten puolustelijoiden vaikuttimia."

        Jaa. Minusta kun koko tämä ketju on alun alkaenkin sellaisen kirjoittajan aloittama, jonka mielestä muillakin pitäisi olla yhteinen tili, kun heilläkin on. Ei täällä muuten olisi kukaan erillisiä tilejä edes joutunut perustelemaan.

        Minulle on täysin yhdentekevää, millaisia järjestelyjä muilla on, itselleni on itsestäänselvyys että vaikka joskus saman katon alle menisin, niin kummallakin olisi yhteisen tilin lisäksi myös oma.


      • Iloinen-vaimo-ei-vanki
        MrBolivar kirjoitti:

        No, näinhän siis kaikki omatili-ihmiset perustelee että "Kun on niitä omia menoja".
        Toisin sanoen, niillä rahoilla käydään baarissa, matkustellaan, ostetaan autoja/vaateita/meikkejä, käydään kasvohoidoissa yms yms. Toisin sanoen, rahat ovat kulutusta varten.

        Ja ok, vaikka kaikki ns.omat rahat säästetttäisiin, ei se edistäisi yhteistä taloutta lainkaan.

        Yhteisessä tilistä toki menee samoja joitakin pakollisia kustannuksia kuin edellisestäkin mutta se antaa sen mahdollisuuden että taloutta voidaan ajatella organisoidummin ja käyttää rahat tehokkaammin.

        Elämän ja perheen tulee olla yhteinen, ei kahden "sinkun" muodostama yhteisö jossa molemmat nipottaa omasta hyvästään.

        Siis, jos ymmärsin oikein niin tilin pitää olla yhteinen siitä syystä että silloin pariskunnan molemmat osapuolet voivat kontrolloida ja valvoa toistensa rahankäyttöä ja yhdessä päätetään aivan kaikki mitä ostetaan, lukuunottamatta todella pieniä hankintoja (mitä nyt sitten pidetäänkin pienen hankinnan rajana).

        En todellakaan voisi ajatella eläväni moisessa parisuhteessa!

        Johtuu ehkä siitäkin että minä ja mieheni olimme molemmat jo 32 kun tapasimme, ja olimme eläneet kumpkin yli 10 vuotta yksin. Mutta meille ei todellakaan tullut mieleenkään missään vaiheessa että siirtyisisimme omista tileistämme yhteiseen tiliin. Yhtenä syynä tähän varmaan on sekin että tienaamme molemmat todella hyvin, eli meillä ei ole edes tarvetta säännöstellä sitä miten ja mihin toinen rahaa käyttää.

        Nyt olemme olleet naimisissa kohta 15 vuotta ja molemmilla on edelleen oma tili ja molemmat päättävät itse rahankäytöstään. Asunto ostettiin puoliksi ja molemmat ottivat oman lainan.

        Yhteiset menot maksetaan puoliksi; muuten kumpikin ostaa mitä haluaa. Toki niin että sitä rahaa tosiaan sitten on niihin yhteisiin menoihin, mutta 15 vuoden aikana ei koskaan ole ollut tilannetta että ei olisi.

        "Toisin sanoen, niillä rahoilla käydään baarissa, matkustellaan, ostetaan autoja/vaateita/meikkejä, käydään kasvohoidoissa yms yms. Toisin sanoen, rahat ovat kulutusta varten."

        Entä sitten? Miksi ei? No tosin kumpikaan meistä ei baareissa käy eikä autoja ostele, mutta kyllä, voin aivan iloisesti laittaa 175 euroa kasvohoitoon tai 100 euroa jalkahoitoon. Mies sitten ostaa 2900 uuden MS Surface Pron kun se hänen mielestään on niin kiva. Ostakoon, omillaanhan ostaa.


      • flegmaatti
        helka kirjoitti:

        Päissään ei kannata paljon pohdiskella, selvinpäin ajatus juoksee paremmin ;)

        "Olen päissäni pohdiskellut omien tilien tunteenomaisten puolustelijoiden vaikuttimia."

        Jaa. Minusta kun koko tämä ketju on alun alkaenkin sellaisen kirjoittajan aloittama, jonka mielestä muillakin pitäisi olla yhteinen tili, kun heilläkin on. Ei täällä muuten olisi kukaan erillisiä tilejä edes joutunut perustelemaan.

        Minulle on täysin yhdentekevää, millaisia järjestelyjä muilla on, itselleni on itsestäänselvyys että vaikka joskus saman katon alle menisin, niin kummallakin olisi yhteisen tilin lisäksi myös oma.

        Aiheeseen kohdistuva mielenkiintoni johtuu yhden läheisen, muutaman ystävä- ja eräiden tuttavapariskuntien enemmän tai vähemmän avoimista kiistoista koskien kustannusten jakoa.
        Mainitsemani läheinen pariskunta ajautui eroon kun miehen hoitaman yhteisen kassan periaatteen vuosien jälkeen rouva pääsi vakituiseen, hyväpalkkaiseen toimeen jonka jälkeen hän ilmoitti, että hänen tulonsa ovat hänen henkilökohtaiseen kulutukseensa eikä suinkaa osa perheen menoja, saati asuntolainan hoitamista.
        Loppu tuli.

        Ystävä- ja tuttavapariskunnissa on enemmän tai vähemmän kinaa rahasta ja sen käytön jakaumasta. Omat tilit yhteinen taloustili ja yhdellä pariskunnalla vielä matkatili.

        Eräs herra uskoutui minulle kertoen, että hänellä on vaimolta salattu seksitili johon hän ohjaa päivärahansa ja satunnaiset tulot. Koska työskentelee kaukana kotipaikkakunnasta hän voi ajoittain ilmoittaa vaimolleen olevansa estynyt tuöemaan kotiin viikonlopuksi ja sen asemesta lähtee kavereiden kanssaa Kesli- tai Etelä-Eurooppaan seksilomalle. Tämä nyt sentään on asiassa.

        Toimiiko oma tili vain ukkosenjohdattimena muille skismoille vai onko tuo periaate todellinen syy kinaamiseen jossa, ainakin tuntemissani tapauksissa, toinen tuntee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti?

        Ymmärrän hyvin, että pareissa joissa näkemys rahan käytöstä poikkeaa vahvasti, on oltava rajoituksia ja sääntöjä. Minun on vaikea kuvitella sellaista elämää.
        Kun on niukkaa niin niukkuus on yhteistä. Kun hieman helpottaa niin kumpikin tajuaa silti resurssien rajallisuuden.


      • weqwe
        flegmaatti kirjoitti:

        Aiheeseen kohdistuva mielenkiintoni johtuu yhden läheisen, muutaman ystävä- ja eräiden tuttavapariskuntien enemmän tai vähemmän avoimista kiistoista koskien kustannusten jakoa.
        Mainitsemani läheinen pariskunta ajautui eroon kun miehen hoitaman yhteisen kassan periaatteen vuosien jälkeen rouva pääsi vakituiseen, hyväpalkkaiseen toimeen jonka jälkeen hän ilmoitti, että hänen tulonsa ovat hänen henkilökohtaiseen kulutukseensa eikä suinkaa osa perheen menoja, saati asuntolainan hoitamista.
        Loppu tuli.

        Ystävä- ja tuttavapariskunnissa on enemmän tai vähemmän kinaa rahasta ja sen käytön jakaumasta. Omat tilit yhteinen taloustili ja yhdellä pariskunnalla vielä matkatili.

        Eräs herra uskoutui minulle kertoen, että hänellä on vaimolta salattu seksitili johon hän ohjaa päivärahansa ja satunnaiset tulot. Koska työskentelee kaukana kotipaikkakunnasta hän voi ajoittain ilmoittaa vaimolleen olevansa estynyt tuöemaan kotiin viikonlopuksi ja sen asemesta lähtee kavereiden kanssaa Kesli- tai Etelä-Eurooppaan seksilomalle. Tämä nyt sentään on asiassa.

        Toimiiko oma tili vain ukkosenjohdattimena muille skismoille vai onko tuo periaate todellinen syy kinaamiseen jossa, ainakin tuntemissani tapauksissa, toinen tuntee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti?

        Ymmärrän hyvin, että pareissa joissa näkemys rahan käytöstä poikkeaa vahvasti, on oltava rajoituksia ja sääntöjä. Minun on vaikea kuvitella sellaista elämää.
        Kun on niukkaa niin niukkuus on yhteistä. Kun hieman helpottaa niin kumpikin tajuaa silti resurssien rajallisuuden.

        Kyllä se kuule on niin, että kustannusten jaosta tulee, jos on tullakseen, parille ongelmia oli sitten oma tili, yhteinen tili tai molemmat. Raha on sellainen asia, että sen käytöstä pitäisi parin sopia selkeät pelisäännöt.

        Mielenkiintoinen tuo seksitili. Se kertoo hyvin paljon kaverisi parisuhteen tilasta. Ei omasta tilistä niinkään.


      • weqwe
        Iloinen-vaimo-ei-vanki kirjoitti:

        Siis, jos ymmärsin oikein niin tilin pitää olla yhteinen siitä syystä että silloin pariskunnan molemmat osapuolet voivat kontrolloida ja valvoa toistensa rahankäyttöä ja yhdessä päätetään aivan kaikki mitä ostetaan, lukuunottamatta todella pieniä hankintoja (mitä nyt sitten pidetäänkin pienen hankinnan rajana).

        En todellakaan voisi ajatella eläväni moisessa parisuhteessa!

        Johtuu ehkä siitäkin että minä ja mieheni olimme molemmat jo 32 kun tapasimme, ja olimme eläneet kumpkin yli 10 vuotta yksin. Mutta meille ei todellakaan tullut mieleenkään missään vaiheessa että siirtyisisimme omista tileistämme yhteiseen tiliin. Yhtenä syynä tähän varmaan on sekin että tienaamme molemmat todella hyvin, eli meillä ei ole edes tarvetta säännöstellä sitä miten ja mihin toinen rahaa käyttää.

        Nyt olemme olleet naimisissa kohta 15 vuotta ja molemmilla on edelleen oma tili ja molemmat päättävät itse rahankäytöstään. Asunto ostettiin puoliksi ja molemmat ottivat oman lainan.

        Yhteiset menot maksetaan puoliksi; muuten kumpikin ostaa mitä haluaa. Toki niin että sitä rahaa tosiaan sitten on niihin yhteisiin menoihin, mutta 15 vuoden aikana ei koskaan ole ollut tilannetta että ei olisi.

        "Toisin sanoen, niillä rahoilla käydään baarissa, matkustellaan, ostetaan autoja/vaateita/meikkejä, käydään kasvohoidoissa yms yms. Toisin sanoen, rahat ovat kulutusta varten."

        Entä sitten? Miksi ei? No tosin kumpikaan meistä ei baareissa käy eikä autoja ostele, mutta kyllä, voin aivan iloisesti laittaa 175 euroa kasvohoitoon tai 100 euroa jalkahoitoon. Mies sitten ostaa 2900 uuden MS Surface Pron kun se hänen mielestään on niin kiva. Ostakoon, omillaanhan ostaa.

        Pystyn samaistumaan sinuun. Ei pidä puuttua puolison raha-asioihin. Miksi pitäisi? Ei parisuhde siitä ainakaan parane, että molemmat halveksii toisensa rahankäyttöä. Molemmilla on yhtäläinen oikeus käyttää rahansa parhaaksi katsomallaan tavalla, se on ihmisen perusoikeus.

        Itse kävin töissä 15-vuotiaasta, sain sitä ennen viikkorahaa vanhemmiltani, sukulaisilta rahaa kuukausittain. Ihan omaa rahaa. Sain käyttää sen haluamallani tavalla. Yleensä en halunnut käyttää sitä, vaan säästin. Todella vierasta olisi ollut yhteinen tili mieheni kanssa yli 10 vuotta myöhemmin ja jakaa hänen kanssaan elämäni varrella kerätyt säästöt.


      • flegmaatti
        weqwe kirjoitti:

        Kyllä se kuule on niin, että kustannusten jaosta tulee, jos on tullakseen, parille ongelmia oli sitten oma tili, yhteinen tili tai molemmat. Raha on sellainen asia, että sen käytöstä pitäisi parin sopia selkeät pelisäännöt.

        Mielenkiintoinen tuo seksitili. Se kertoo hyvin paljon kaverisi parisuhteen tilasta. Ei omasta tilistä niinkään.

        Minä totesinkin kaverin "seksitilin" olevan asiaa eikä salaisena aiheuttanut riitaakaan. "Oma tili" parhaasta päästä!
        Arviosi parisuhteen tilasta osuu nappiin!

        Mitä tulee noihin sääntöihin niin yli 46:n avioliittovuoden aikana emme ole koskaan sopineet mitään sääntöjä vaan asiat ovat muotoutuneet luonnostaan ja kinaamatta.
        On ollut todellisia pulavuosia ja silloinkin kun on hieman väljempää niin kumpikin on sopimatta ymmärtänyt resurssien rajallisuuden.
        Käytännön syistä vaimoni hoiti kotivuosinaan kaiken maksuliikenteen ja muutkin asiat. Talomme ollessa vielä kesken hän joskus huomautti, että kirstun pohja häämöttää ja laskuja on pystyssä. Pahimmillaan tei 3kk:n vekselin välttyäksemme karhuilta. Sen hoitamiseksi jouduimme myymään rantasaunamme.


      • weqwe

        Kaikki parit eivät tarvitse sääntöjä. Hyvä muistaa, että sääntöjä on kahdenlaisia: sellaisia, joista on sovittu. Ja sellaisia joista ei ole sovittu. Jälkimmäisessä esim. juuri rahankäyttö sujuu hyvin molemmipuolin " kuin itsestään", "automaattisesti".


      • MrBolivar
        Iloinen-vaimo-ei-vanki kirjoitti:

        Siis, jos ymmärsin oikein niin tilin pitää olla yhteinen siitä syystä että silloin pariskunnan molemmat osapuolet voivat kontrolloida ja valvoa toistensa rahankäyttöä ja yhdessä päätetään aivan kaikki mitä ostetaan, lukuunottamatta todella pieniä hankintoja (mitä nyt sitten pidetäänkin pienen hankinnan rajana).

        En todellakaan voisi ajatella eläväni moisessa parisuhteessa!

        Johtuu ehkä siitäkin että minä ja mieheni olimme molemmat jo 32 kun tapasimme, ja olimme eläneet kumpkin yli 10 vuotta yksin. Mutta meille ei todellakaan tullut mieleenkään missään vaiheessa että siirtyisisimme omista tileistämme yhteiseen tiliin. Yhtenä syynä tähän varmaan on sekin että tienaamme molemmat todella hyvin, eli meillä ei ole edes tarvetta säännöstellä sitä miten ja mihin toinen rahaa käyttää.

        Nyt olemme olleet naimisissa kohta 15 vuotta ja molemmilla on edelleen oma tili ja molemmat päättävät itse rahankäytöstään. Asunto ostettiin puoliksi ja molemmat ottivat oman lainan.

        Yhteiset menot maksetaan puoliksi; muuten kumpikin ostaa mitä haluaa. Toki niin että sitä rahaa tosiaan sitten on niihin yhteisiin menoihin, mutta 15 vuoden aikana ei koskaan ole ollut tilannetta että ei olisi.

        "Toisin sanoen, niillä rahoilla käydään baarissa, matkustellaan, ostetaan autoja/vaateita/meikkejä, käydään kasvohoidoissa yms yms. Toisin sanoen, rahat ovat kulutusta varten."

        Entä sitten? Miksi ei? No tosin kumpikaan meistä ei baareissa käy eikä autoja ostele, mutta kyllä, voin aivan iloisesti laittaa 175 euroa kasvohoitoon tai 100 euroa jalkahoitoon. Mies sitten ostaa 2900 uuden MS Surface Pron kun se hänen mielestään on niin kiva. Ostakoon, omillaanhan ostaa.

        Niin, en kyllä laittanut mitään "Iso veli valvoo" systeemistä.Ei toisen rahan käyttöä ole tarkoitus kytätä ja nipottamalla nipottaa että "kävit sitten kahvilla ja se maksoi 5e!"
        Be point on itsestäni siinä että yhteisellä taloudella pystytään samaan aivan toisenlaista yhteisestä tulosta ja elämäntaso nousemaan.Tällä tarkoitan asuntoja, autoja, mökkjeä, matkailua yms.
        Tämä korostuu huomattavasti niissä talouksissa missä on normaalit tai pienet palkat.

        Ja vaikka olisi oikeasti isot tulot molemmilla, en toisaalta ymmärrä miksei voisi tehdä kyseisellä tavalla.

        Itselleni on kuitenkin suurempi asia symboolisena asiana, yhteiset tulot, yhteiset meno = yhteinen elämä.


    • pensionistas

      Kysymys ketjun "omatilispesialisteille".
      Miten pitäisi hoitaa omat ja yhteinen tili kun nettoeläkkeemme ovat 955€ ja 2888€?
      Olemme yksinkertaistaneet ongelman ohjaamalla kaikki tulomme samaan pottiin jossa kummallakin on täysi käyttöoikeus ja luottokortin rinnakkaiskappaleet 5000€.

      Odotan ehdotuksia talouden virtaviivaistamiseksi.

      • ööööklökl

        Mikä ongelma tuo on? Molemmille oma tili, 2888 eläkettä tienaava maksaa kaikki juoksevat menot, matkat ym. Luottokortin ylärajaa pitäisi laskea reilusti.


      • pensionistas
        ööööklökl kirjoitti:

        Mikä ongelma tuo on? Molemmille oma tili, 2888 eläkettä tienaava maksaa kaikki juoksevat menot, matkat ym. Luottokortin ylärajaa pitäisi laskea reilusti.

        Kysynkin juuri siksi, ettemme havaitse mitään ongelmaa. Olemme vuosikymmenten saatossa urautuneet käytäntöömme.
        Ehdotuksesi sisältää ajatuksen, että minä maksan kaiken ja vaimoni käyttää eläkkeensä "taskurahana" henkilökohtaisiin menoihinsa?
        Mitä hyötyä, etua tai helpotusta siitä olisi käytännön tasolla?
        Minusta tuo olisi epistä. Minä maksaisin kaiken ja vaimollani on avio-oikeuden muodossa oikeus kaiken omaisuuden puolikkaaseen?
        Kyllä menisi vaikeaksi nykyiseen verrattuna.

        Luottokortin ylärajan laskeminen? Miksi?


      • weqwe
        pensionistas kirjoitti:

        Kysynkin juuri siksi, ettemme havaitse mitään ongelmaa. Olemme vuosikymmenten saatossa urautuneet käytäntöömme.
        Ehdotuksesi sisältää ajatuksen, että minä maksan kaiken ja vaimoni käyttää eläkkeensä "taskurahana" henkilökohtaisiin menoihinsa?
        Mitä hyötyä, etua tai helpotusta siitä olisi käytännön tasolla?
        Minusta tuo olisi epistä. Minä maksaisin kaiken ja vaimollani on avio-oikeuden muodossa oikeus kaiken omaisuuden puolikkaaseen?
        Kyllä menisi vaikeaksi nykyiseen verrattuna.

        Luottokortin ylärajan laskeminen? Miksi?

        Hm. Jos sinulla/teillä ei ole ongelmaa yhteisestä tilistä, eikä esim. minulle/meille ole ongelmaa omista tileistä, niin eikö se ole ihan fine? Jokaisella on omat juttunsa.


      • weqwe
        pensionistas kirjoitti:

        Kysynkin juuri siksi, ettemme havaitse mitään ongelmaa. Olemme vuosikymmenten saatossa urautuneet käytäntöömme.
        Ehdotuksesi sisältää ajatuksen, että minä maksan kaiken ja vaimoni käyttää eläkkeensä "taskurahana" henkilökohtaisiin menoihinsa?
        Mitä hyötyä, etua tai helpotusta siitä olisi käytännön tasolla?
        Minusta tuo olisi epistä. Minä maksaisin kaiken ja vaimollani on avio-oikeuden muodossa oikeus kaiken omaisuuden puolikkaaseen?
        Kyllä menisi vaikeaksi nykyiseen verrattuna.

        Luottokortin ylärajan laskeminen? Miksi?

        "Luottokortin ylärajan laskeminen? Miksi?"

        Tuohon vielä kommentoin:
        Luottoraja ei pidä olla kuin korkeintaan omien nettokuukausitulojen suuruinen. Siis ihan max.


      • pensionistas
        weqwe kirjoitti:

        "Luottokortin ylärajan laskeminen? Miksi?"

        Tuohon vielä kommentoin:
        Luottoraja ei pidä olla kuin korkeintaan omien nettokuukausitulojen suuruinen. Siis ihan max.

        Jatkan inttämistä. Miksi luottokortin käyttöraja saisi olla vain kuukauden nettotulojen suuruinen?
        Tuossa tapauksessa meille olisi tullut usein hankaluuksia. Ei ongelmia mutta työläämmäksi olisi mennyt asioiden hoitaminen.


      • visanvinguttaja
        weqwe kirjoitti:

        "Luottokortin ylärajan laskeminen? Miksi?"

        Tuohon vielä kommentoin:
        Luottoraja ei pidä olla kuin korkeintaan omien nettokuukausitulojen suuruinen. Siis ihan max.

        "Luottoraja ei pidä olla kuin korkeintaan omien nettokuukausitulojen suuruinen. Siis ihan max."

        huutelen sivusta, mutta jos eläke on 2888€ / netto per. kk. Niin eiköhän siellä puskuria ole luottokorttilaskunkin maksuun. Olettaen vaikka, että rosvotunnoton sen vinguttaisi kerran tappiin. Tai mistä minä tiedän? Itse olen pitänyt sellaista luottorajaa, jolla on pystynyt isotkin ostokset (esim matkat.) maksamaan, ilman että tulisi aina nostaa rajaa tapauksen mukaan.


      • pensionistas
        visanvinguttaja kirjoitti:

        "Luottoraja ei pidä olla kuin korkeintaan omien nettokuukausitulojen suuruinen. Siis ihan max."

        huutelen sivusta, mutta jos eläke on 2888€ / netto per. kk. Niin eiköhän siellä puskuria ole luottokorttilaskunkin maksuun. Olettaen vaikka, että rosvotunnoton sen vinguttaisi kerran tappiin. Tai mistä minä tiedän? Itse olen pitänyt sellaista luottorajaa, jolla on pystynyt isotkin ostokset (esim matkat.) maksamaan, ilman että tulisi aina nostaa rajaa tapauksen mukaan.

        Vinkumatta paras. Emme ole koskaan käyttäneet kortin luottoa vaan kaikki on mennyt suoramaksuun maksuaikaominaisuudella.
        Yhden kerran oli nostettava rajaa. Tein silloin Espanjan asuntomme keittiöremppaa ja kaluste- ja konehankinnat yhdessä muutaminen lentolippujen kanssa nosti summan yli rajan. Nosto onnistui puhelimessa muutamassa minuutissa mutta luottokunnan heppu sanoi noston koskevan vain sitä kuukautta.

        Vaimoni on meistä se vauhko. Hän ei ole muuten kiinnostunut tileistämme mutta katsoo kerran kuukaudessa pankkien tiliotteet ja pysyy levollisena kun veloitettavan käyttelytilin saldo on riittävän paljon yli luottorajan.
        Pidämme sen haarukassa 7000 - 10000€. Kun saldo hiipii yli kymppitonnin niin teen silloin joitakin järjestelyjä.
        Kalliimmat matkat maksan suoraan tililtä koska peruskulutuksen lisäksi esimekiksi 2h Karibian risteily, jotkut kiertomatkat yms. eivät mahdun kortin 5000€ summaan muun lisäksi.

        Yhteinen periaatteemme on, ettei rahaa tarvitse välttämättä käyttää vaikka sitä sattuisi hieman olemaankin.
        Markka-aikaan minulla oli jonkin aikaa Diners jossa luottoraja oli tolkuttoman korkealla. Emme tarvinneet sitä siksi, että se oli henkilökohtainen ilman rinnakkaismahdollisuuta ja myös siksi, että sen käyttöpisteet olivat rajallisia.


    • weqwe

      Omat tilit, tietysti. Yhteiselle tilille säästetään jotain x varten. X on yleensä matka.

      • flegmaatti

        Täsmää yhteen tuttavaperheeseemme. Rouva maksaa sapuskat. Herra kaiken muun. Matkakassaan säästäminen ilman jakoa koskevaa sopimusta.
        Molempien tulot muuttuivat eläköitymisen myötä ja tuloero kasvoi. Rouva joutui ahtaammalle ja joustaa.


      • weqwe

        Voi täsmätä, mutta toisinpäin. Tai ehkei kuitenkaan. Meillä ei kumpikaan ole "ahtaammalla". Tilille säästetään tulojen mukaan, eli minä säästän enemmän.


    • lkjfldsfkjg

      Meillä on omat tilit, ja yhteisiä kuluja hoidetaan yhteisymmärryksessä ja tulojen suhteessa. Meillä on kuitenkin niin erilaiset rahankäyttötavat - minä säästän pahan päivän varalle ja puolisoni käyttää tilinsä tyhjäksi seuraavaan tilipäivään mennessä - että yhteinen tili ei tule kyseeseen.

      • fattig

        Entä sitten kun se "paha päivä" tulee? Tuleeko puolisosi siipeilemään sinun säästöillesi ja jätätkö hänet pulaan?


      • lkjfldsfkjg
        fattig kirjoitti:

        Entä sitten kun se "paha päivä" tulee? Tuleeko puolisosi siipeilemään sinun säästöillesi ja jätätkö hänet pulaan?

        Kun tulee paha päivä, yhteisiä kuluja karsitaan yhteisymmärryksessä, ja jos se ei riitä, käytän säästöjäni, siksihän ne on olemassa. Ansaitsen enemmän kuin puolisoni, joten mulla on sekä halua että mahdollisuus tähän. Siipeilyn tai pulaan jättämisen käsitteet tunnemme, mutta ne eivät kuulu meidän suhteeseemme.


    • Äimistynytäiti

      Ei,en ole sanonut missään kohdassa,että kaikilla pitäisi olla yhteinen tili niin kuin joku väitti. Esitin kysymyksen siksi, koska halusin tietää minkä vuoksi pariskunnat pitävät eri tiliä ja miksei yhteinen tili tule kysymykseen.

      Kun oli eri tilit, koko ajan piti siirtää rahaa jollekin tilille eikä ollut kärryillä paljonko rahaa YHTEENSÄ. Lainahan on kuitenkin yhteinen,kulut elämisestä yhteisiä ja hankinnat tehdään yhdessä. Molemmilla on tietysti omat pankkitunnukset. Lainatili meillä on erikseen ja sinne menee automaattisesti tietty osuus. Lainatilikin on kuitenkin yhteinen.

      Ymmärrän,että jos molemmilla olisi erilainen rahankäyttötapa, ei yhteinen tili onnistu.MUTTA jos pariskunnan näkemys rahan käytöstä eroaa niin paljon toisistaan,että toisella on jo palkkapäivänä tili tyhjä ja toinen säästää,voiko sellaisen ihmisen kanssa elää?

      Joku puhui jo mahdollisesta erotilanteesta. Jos naimisiin mennään niin ei silloin pitäisi jo miettiä "kun tulee ero, niin onpahan ainakin itselläni omat rahat". Eikö parisuhde ole silloin jo alusta alkaen huteralla pohjalla?

      Mitä niihin tuloeroihin tulee, niin miten laskette oikean osuuden tuloista yhteisiin menoihin kuten ruoka,vuokra tms. Jos toisella on monikertainen palkka?

      • lkjfldsfkjg

        "MUTTA jos pariskunnan näkemys rahan käytöstä eroaa niin paljon toisistaan,että toisella on jo palkkapäivänä tili tyhjä ja toinen säästää,voiko sellaisen ihmisen kanssa elää?"

        No meillä se onnistuu sillä, että tilinsä tyhjäksi käyttävä puoliso osallistuu meidän kesken reiluksi katsotulla tavalla yhteisiin menoihin. Molemmat olemme siis kuitenkin samaa mieltä siitä, että ensin maksetaan laskut ja muut välttämättömyydet, sen jälkeen voi kumpikin päättää, mitä tekee rahoillaan.


    • flegmaatti

      Molemmilla tietysti omat pankkitunnukset? Meillä käytössä on vain minun tunnukseni. Ne ovat myös vaimoni käytössä.
      Ainoa haitta on ollut se, ettei minun tunnuksillani pääse vaimon omakantaan.
      Olen ehdottanut vaimolle omia tunnuksia mutta eipä tuo innostu asiasta.
      Sen verran painosta laskujen maksuun, että tuntuma säilyy. Muuten käyttää luottokortin maksuaikaominaisuutta ja tarvitessaan nostaa seinästä käteistä.

      Tektisi viimeisen osan kysymys on paikallaan.
      Olen joskus leikitellyt kyseisellä kysymyksellä.
      Kotona minun ravintokustannukseni ovat ronskisti suuremmat. Lisäaineprotskut, vitskut, hivenaineet. Lisäksi täydennän muutenkin protskupitoista ja monipuolista sapuskaa raejuustolla ja rahkalla.
      Asuntojen hoitovastikkeiden jakaminen? Kulutusmaksut? Vaimo käyttää pesu- ja tiskikoneita. Ovatko rätit ja astiat tasan? Eivät ole joten epätaspaino olisi selvitettävä ja veden ja sähkön kulutus jyvitettävä henkilöittäin? Vai tulojen suhteessa? Entä silloin kun toisella ei ole lainkaan tuloja. Ei liene nykyään mahdollista?
      Kumpi katsoo enemmän tv:a ja boxia? Mikä on käytön ero tunneissa > sähkö. Boxin kulutus 40W/h mutta vanha plasma kuluttaa 400W. Pitäisikö asentaa käyttöaikaa kirjaavat laskimet?

      Matkoilla minun käyttämäni alkoholi olisi kyllä laskettavissa mutta jokaisen oluen ja drinkin kirjaaminen saattaisi olla epätarkkaa.

      Jos muuten ei ole elämässä puuhaa niin tuolla tapaa sitä syntyy!
      Elämämme ei ole niin tylsää, että hakisimme siihen sisältöä tuolla tapaa.

    • EskoMörkö-

      Kaksi asiaa mitä jokaisen tulisi muistaa.

      1. Jos välttämättä haluaa mennä naimisiin, tee avioehto.
      2. Ei yhteistä tiliä.

      Tämä on minun mielipiteeni ja näin on toiminut aivan mainiosti.

    • Talousmatematiikkaa

      Meillä on omat tilit kummallakin. Jos meillä olisi yhteinen tili, niin mieheni käyttäisi kaikki rahat "kaikkeen kivaan".

    • reissullataas

      tottakai omat tilit,
      vaimoni ja lapseni ei minun palkkaani koske,
      maksan auton, moottoriveneen ja -pyörän, mökin ja ok-talon käyttömenot ja tietysti omat muut menot (matkat, ryyppäykset, sikarit),
      vaimo huolehtii ruuat, vaatteet yms turhempi menoerä
      hyvin on mennyt ja jos ei kelpaa niin kävelemään

    • omattilit

      Tietysti ja yhteinen tili, josta maksetaan laskut ja elämiseen menevät kulut. Kumpikin laittaa kulutilille tietyn summan joka kuukausi. Näin kun toimitaan,talous pysyy kunnossa eikä kummankaan tarvitse käyttää luottokorttia. Rahaa jää näin hyvin omiin tarpeisiin.

    • köyhämuijako

      Minäkin olen vuosia pitänyt siitä,että on yhteinen tili.Käyttötiltä on hoitunut tasaisesti kaikki menot.Nyt on kumminkin alkanut tuntumaan,että kun kaikki rahat menevät yhteisille kahdelle tilillemme,niin mies vahtii kuin haukka näitä.Minun puoleltani on tullut kuitenkin säästötilille enemmän rahaa esim.perintöjen kautta,mutta rahaa en saisi yhtään kuluttaa.Mies selittää,että pitää olla pahanpäivän varalle ja kyllä sen ymmärrän,mutta olisi sitä kuitenkin kiva joskus käyttää sitä rahaa johonkin pieneen omaan kivaan juttuun.
      Olen miettinyt joskus sitä,että jos ero tulisi,niin meneekö nämä tilien säästöt sitten puoliksi?

      • psykosomaatti

        jaa-ha vai niin ja milloin on arvioitu pahanpäivän tulevan? aijäs taitaa odottaa, että pääsis periin sut


    • kolmekymmentäseitsemänv

      Ilman muuta eri tilit. Nykynainen on itsenäinen. Perheen kulut pystytään tasaamaan molemmille huolimatta eri tileistä esim toinen maksaa asumiskulut, toinen lasten harrastukset, vaatetuksen ym..
      Itselläni on kokemusta siitä, jos meillä olisi ollut yhteiset rahta ja tilit niin miehen jouduttua pankin toimesta 90-luvulla lamassa vaikeuksiin niin, että perheemme menetti kotinsa.Samassa rytäkässä olisin varmasti menettänyt omat rahani ja omaisuuteni.
      Avioerosta ei ole kokemusta, miten omaisuuden ja rahojen suhteen toimitaan.
      Avioehto yhtä tärkeä kuin eri tilitkin!

    • jaakkojaanne

      Meillä on sellellainen yhteinen tili (omien tilien lisäksi), josta maksetaan asumiskulut, ruoat, yhteiset vakuutukset, vesi, sähkö jne. Ai niin ja lomakassana tuo toimii myös :-)
      Tuolle tilille molemmat laittaa joka kuukausi 1000 € ja homma on toiminut enemmän kuin hyvin. Joskus ollaan jouduttu laittamaan hieman lisääkin, lähinnä lomakulujen vuoksi.

    • 987789

      Me naimissa, Kummalakin tilit, ja käyttöoikeudet kumpaankin tiliin. Vapaasti käytellään mitä milloinkin tarvitaan, niin vaimo kuin minäkin, kesäksi vielä poika saa käyttöoikeuden. Tileihimme rahaa mennee mut sitä tuleekin, kotimaan kulutus kunniaan.

      • flegmaatti

        Eli käytännössä kaksi yhteistä tiliä. Vaikuttaa selvältä ja väljältä. Onnitteluni!


    • urtsuinen

      Tyhmää!!!!! Omat rahat ja omat tilit.

    • Matikaine

      Meillä ollut 9 vuotta yhteisille menoille yhteinen tili ja molemmilla omat. Yhteiselle tilille laitetaan tarvittaessa rahaa molemmilta sillee, ettei se sieltä lopu. Hyvin toimii

    • naimisissa6v

      Olisimme aikoinaan halunneet mieheni kanssa yhteisen tilin, kun menimme naimisiin. Meistä se olisi tuntunut järkevältä ja olen edelleen sitä mieltä, että se olisi ollut käytännössä helpompaa. Meille kuitenkin pankissa sanottiin, ettei sitä suositella, koska toisen kuollessa tili jouduttaisiin jäädyttämään ennen perinnönjakoa, jolloin leski ei voisi käyttää tiliä. Meillä on kuitenkin käyttöoikeudet molemmilla molempien tileille ja sekin on kyllä toiminut aivan hyvin.

      • flegmaatti

        Tarkistin asian. Minulle vakuutettiin, että käyttöoikeus hra TAI rva tarkoittaa sitä, että toisen osapuolen kuollessa henkiin jääneellä säilyy tilin käyttöoikeus. Kuolleen oikeus siirtyy perikunnalle.

        Hra JA rva olisi kuvaamasi kaltainen tilanne.


    • nuorimies28-v

      Tervehdys! Meille on vaimoni kanssa alusta alkaen ollut selvää, että kaikki on yhteistä, joka asia jaetaan, eikä rahat ole erillään. Pankkitilit ovat ja tulevat aina olemaan meillä yhteiset. Ihmettelen suuresti muiden ihmisten ajatusmaailmaa parisuhteissa, kun niin monet haluavat pitää rahat erillään. Haluaisin kysyä, mitä yhteistä sellaisilla pariskunnilla oikein on, kun harrastetaan eri asioita, käydään ulkona eri aikoihin ja eri ihmisten kanssa, jolloin oman kumppanin kanssa vietetty aika jää hyvin vähälle. Tämän lisäksi vielä rahatkin pitäisi olla erilliset. Tiedän monien pariskuntien jopa ajattelevan "sitten kun me erotaan" -tavalla, eli rahat on ikään kuin sen takia "jo valmiiksi" erilliset, kun se ero kuitenkin tulee. Tällaisien pariskuntien kannattaisi mieluummin pysähtyä nauttimaan siitä parisuhteesta ja elää hetkessä!

      Omasta mielestäni kaikista yksinkertaisinta ja helpointa pariskunnan rahankäyttö on silloin, kun rahat ovat nimenomaan yhteiset. Niin ei myöskään tarvitse miettiä joka ikistä laskua ja menoa, kun kuitenkin yhteisessä taloudessa asutaan. Tämä on vain minun ja vaimoni mielipide.

      • Tarkoitatko, että kun ollaan parisuhteessa, niin ei saa enää olla omia ystäviä, omia harrastuksia eikä muita omia menoja? Miksi? Jos ollaan sillä mielellä yhdessä, että vietetään yhdessä koko loppuelämä, niin eiköhän sitä kumppanin kanssa vietettävääkin aikaa jää ihan riittävästi.


      • flegmaatti

        Kyse ei ole "joko - tahi" asetelmasta. Yhteiset rahat ovat käytännön järjestely eikä sillä ole mitään yhteyttä kummankaan ajankäyttöön.
        Meillä ei yhteinen, vapaa tilin ja luottokorttien käyttö, ole mitenkään rajoittanut menemisiä tai tekemisiä. Takavuosina rahan puute saneli ehdot. Rajallista se on nykyäänkin mutta ei ongelmallista.

        Yhteistä ja omaa? Vaikka minä käyn salilla 6krt/viikko ja vaimo omissa humputuksissaan neljästi viikossa sekä lisäksi tekee tyttöjen ulkomaan matkoja, kotimaassa pk-sudun retkiä, lisäksi harmaahapsiklubin kulttuurimatkoja, niin kaikesta huolimatta meille jää riittävästi yhteistä aikaa.
        Olemme toki olleet tilanteessa jossa olemme kahdestaan vieraassa kieliympäristössä yhtäjaksoisesti 3kk eikä sekään ollut mikään ongelma.
        Yhteisillä matkoillammekaan emme kokoaikaisesti roiku toisissamme. Olen jossakin yhteydessä kertonut tilanteen jossa vaimoni lähti etsimään jotain pusakkaa Kudamin puodeista. Keskustellessamme asiasta minä näin erotiikkamuseon kyltin ja sanoin meneväni siksi aikaa tutustumaan paikkaan ja tarjontaan.
        Asiamme tulivat valmiiksi suunnilleen samoihin aikoihin ja tapasimme sovitusti.
        Paheksujille tiedoksi, että kun erotiikkamuseon tarjonta meni mielenkiintoiseksi niin se meni myös maksulliseksi.
        Jos meistä jompi kumpi alkaisi liimaantumaan toiseen niin heräisi kysymys mistä olisikaan kysymys.

        Syksyllä tulee 47:s hääpäivä.

        Viimeisen kappaleesi sisällön suhteen olen täysin samaa mieltä kanssasi, 46:n vuoden kokemuksella.


    • D.trumppi

      Mulla on muijan kanssa yhteinen tili ollu jo 20v ja siitä lähtien mulla on ollu aina rahaa tilillä! sitä paitti kun molemmilla on omistusoikeus tiliin niin ei ongelmia ikävissä perhetapahtumissa.on muuttunut nuo tilin varojen jäädyttäminen oli Neuvosto aikainen jäänne.

      p.s muijan rahat on joskus loppunu:)

    • pellehermannet

      Miehen oma tili on viimeinen jäänne vanhoilta hyviltä ajoilta. Miten sitä voi mennä prätkäkauppaan, jos muija väittää omistavansa yhteisellä tilillä olevat rahat?
      Pyörä jäisi kauppaan. Kun katsoo nettimotoa tai yrittää myydä pyöräänsä, niin huomaa tämän yhteisen tilin kirouksen. "hei, mun pitää vielä soittaa muijalle", ja sitten kaveri poistuukin tontilta häntä koipien välissä.

    • Ei kannata käyttää yhteisen tilin turvallisuuden takia. Jos on täysin luotettava kyllä voidaan käyttää, mutta silti täytyy ottaa riski. Vaikka ei mitään ongelma ollut tapahtunut, et tiedä mikä tapahtuisi tulevaisuudessa. Jos paha asia(esim rikollisuus) olisi tapahtunut, olisi vaikeampi pitää huolta jos ei olisi oma tili.

      • äimistynytäiti

        Tarkoitat mitä turvallisuudella ja rikollisuudella tässä asiayhteydessä?


      • ulla_zx
        äimistynytäiti kirjoitti:

        Tarkoitat mitä turvallisuudella ja rikollisuudella tässä asiayhteydessä?

        Rikollisuus, jota itse ajattelen yhteisen tilin käytössä vaikka tässä:
        Jos on yhteinen tili ja esim. toisen pankki/luottokortti ryöstetään ulko- tai kotimaassa, niin koko tili pitää sulkea. Aivan suunnaton hässäkkä, jos yhden sijasta kärsii kaksi.


    • kolmet_tilit

      Hyvä parisuhde perustuu luottamukseen. Tämän vuoksi meillä on kolme tiliä, on molempien henkilökohtaiset tilit ja yhteinen tili.

      Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia. Rahasta riitely tappaa parisuhteen melko nopeasti, tälle tielle ei kannata lähteä.

    • dgjsjfsdfs

      Olen jakanut elämäni puolisoni kanssa jo vuosikymmeniä, miksi en jakaisi rahojani? Onhan elämä arvokkaampi kuin raha.

    • KäyhänSeNäinkin

      Meillä muijan kanssa on ainakin omat tilit, mutta meillä on myös tällainen "taloustili", jonne molemmat laittaa rahaa tilistään. Siitä sitten hoidellaan näitä asumis- ja elämiskuluja ynnä muita yhteismenoja. Pointtina tässä on ihan sekin, että molemmilla on myös varmasti sitä omaa rahaa, mistä voi sitten hoidella omia menojansa ilman, että tulee riitaa "yhteisien rahojen haaskaamisesta omiin humputuksiin".
      En tiedä, onko miten fiksu tapa, mutta hyvin tuntuu toimivan meillä ainakin. Ja ei me nyt tietenkään laskemalla lasketa asioita, tietysti kun joinakin kuukausina on enempi menoja kuin toisina ja muutenkin. Ja mukulasta me ei pihdata yhtään, jos hänelle tarvitsee hankkia jotain, niin sehän sitten hankitaan. Eikä sitä mietitä että tehdäänkö se hankinta omista vai yhteisistä varoista.
      Ja tosiaan, ihan hyvin sujuu. Asumiset, sapuskat sun muut talouskulut saadaan katettua tuolta yhteistililtä ja rahaa riittää myös omiin menoihin ja jääpä sitä säästöönkin sitten aina jokunen summa ny ainakin.
      Rahahan tuntuu olevan se iänkaikkinen riidankylväjä parisuhteissa, mutta ei meidän huushollissa vaan.

    • mies-ja-nainen

      Meillä on omat eri tilit. Ei tarvita mitään yhteistä tiliä, pitää vaan sopia laskujen maksusta etukäteen ja meillä homma toiminut hyvin eikä olla pennejä laskettu että maksaako toinen enemmän tai ostaako toinen ruokaa enemmän koska sellanen olisi turhaa ja toisi vaan ristiriitoja. Meillä maksetaan vuokra sillee että maksan vuokran huhtikuussa ja avovaimo maksaa sitten taas toukokuussa. Sähkö maksetaan samalla kaavalla ja ruokaa ostetaan kaupasta ja maksetaan vuorotellen.

    • En jotenkin ymmärrä näitä joka pennin laskijoita. Meillä on aina ollut yhteinen tili, josta jokainen on ottanut rahaa tarpeensa mukaan. Ei ole ikinä tullut edes mieleenkään ruveta laskemaan kuinka paljon kukakin käyttää mihinkin rahaa.

      • ulla_zx

        Rahaa täytyy laskea! Mitä vähemmän tai enemmän sitä on, sen tarpeellisempaa. Suunnitelmalliseen rahankäyttöön kuuluu budjetin tekeminen. Se on hyvin paljon helpompaa, jos on minun, sinun ja meidän budjetti.


      • aritematiikkaa
        ulla_zx kirjoitti:

        Rahaa täytyy laskea! Mitä vähemmän tai enemmän sitä on, sen tarpeellisempaa. Suunnitelmalliseen rahankäyttöön kuuluu budjetin tekeminen. Se on hyvin paljon helpompaa, jos on minun, sinun ja meidän budjetti.

        Minun, sinun ja meidän budjetti vaatii enemmän laskemista ja sovittelemista kuin pelkkä meidän budjetti.
        Tuskin tarvitsee perustella.


    • Varmasti yhteinen tili kätevä, mutta ite en pystyistyis -keneenkään- -koskaan- luottaan niin paljoa että tekis yhteisen tilin. Liikaa pettyny elämässä ihmisiin.

    • nuukaJAnuukaton

      Meillä kummallakin omat tilit. Alussa tapeltiin rahoista, koska mies on pihi ja minä taas en. Meillä on pitkä suhde takana. On helpompaa, kun kumpikin tekee niin kuin parhaaksi katsoo. Asunto on kummankin puoliksi eikä velkaa ole. Miehellä on auto, minulla ei. Mies haluaa, että minä maksan bensat, jos minä olen kyydissä. Jos menemme esim. katsomaan äitiäni, minä maksan bensat ja ostan äidille tuliaiset. Toinen vaihtoehto on se, että menen äitiäni katsomaan julkisilla kulkuneuvoilla, jolloin silloinkin maksan matkat itse tuliaiset.

      Mies ei harrasta mitään, mikä maksaa, koska hän haluaa kerätä rahaa sukanvarteen. Ryyppääminen taitaa olla ainoa, mihin hän pistää rahaa mukisematta, mutta se on hänen valintansa.

      Minä taas käyn ulkomailla 1-2 kertaa vuodessa yksin tai jonkun kaverini kanssa, sillä mies ei raaski lähteä mukaan kuin aniharvoin. Lisäksi harrastan paljon esim. taidetta, joten käyn museoissa, taidenäyttelyissä jne. Kaikki nämä tietysti omilla rahoillani.

      En surkuttele kohtaloani. Yhteiselämämme toimii ihan hyvin. Mies siivoaa, syö kaiken ruoan minkä valmistan ja pihahommat teemme puoliksi. Kummankin tulot riittävät haluamaansa elintasoon ja kummallakin jää rahaa säästöönkin.

      Hyvää meidän järjestelmässä on se, että emme ole toisillemme tilivelvollisia. Olemme kumpikin itsenäisiä eikä testamentit tai perinnöt tule olemaan ongelma. Omalta osaltani lapsemme perivät ainakin minut. Miehestä en osaa sanoa, että millaiseen testamenttiin hän on päätynyt vai onko ylipäätään tehnyt mitään. Luulen, että hänelle tulee olemaan kova paikka luopua rahoista kuollessaan, koska hän on koko ikänsä ollut rahan perään.

      • flegmaatti

        Eriparin asenteet vaativat omat ratkaisunsa. Pääasia, että homma toimii. Omaan napaansa tuijottaen on helppo viisastella toisille. Tosin tunnistan itsessäni sitä syntiä vaikka ei pitäisi ärsyttää vakavalla asialla!

        Aidosti yhteneväiset asenteemme ovat suoneet meille mahdollisuuden mutkattomaan, yhden talouden hoitamiseen ilman mitään jakamisia.
        Matkustelua myöten.
        Minäkin voin kehua, että vaimoni syö, ollessamme kotona kaikki minun tekemäni sapuskat. Otan huomioon hänen rajoituksensa. Tuo kaikki on liioittelua koska vaimoni tekee vuosittain yhden aterian juuri sen vuoksi, etten pääsisi kehumaan tekeväni kaikki.
        Loma-asunnollamme toimin samoin vaimoni aamiaista myöten mutta sunnuntaisin käymme ravintolalounaalla.

        Ennen vaimoni paluuta tyttöjen matkoilta, kesto vähintään yksi viikko, minä teen suursiivouksen paluuta edeltävänä päivänä.
        Muulloin hoitelen raskaammat osuudet, huonekalujen siirrot, mattojen käsittelyn, moppauksen.

        Lahjoitimme ajoissa lapsillemme asunnon joten vältyimme verotukselta. Espanjan asunto on testamentattu heille. Samoin minun nimissäni oleva säästövakuutus.
        Omat testamentit teimme jo 15-vuotta sitten. Hoito, hautaus ja omaisuutta koskevat.

        Takapuolituntumalla, laskematta, arvioisin nyt, että vaimoni alle 1000€:n eläke kattaa hänen peruskulutuksen. Ja vaikka ei kattaisikaan niin eipä haittaa.


    • Pettynytpekko

      Ehdottomasti omat tilit

    • annikki56v

      Ainakin omassa avioliitossani on ollut alusta asti selvää, että meillä on omat tilit. Avioehtokin tehtiin. Hyvin on toiminut; ensi vuonna on 30-vuotishääpäivämme. Keskinäinen testamentti on tehty. Lapsemme (3kpl) perivät aikanaan meidät molemmat.

    • Perhe.maalta

      On oltu mieheni kans jo 31v. yhdessä, seurustelu alkoi kun olin 15, mies 17. Nyt on oma talo, kaksi teini-ikäistä lasta. Tulot kutakuinkin samat, alle 2000e/kk jää käteen molemmilla. Palkka menee molemmilta nyt eri tilille, ennen meni yhteiselle tai-tilille, jonne nyt menee miehen palkka, molemmilla kortti ko.tilille. Oma palkka menee s-tilille. Muutos piti tehdä kun tuli verkkopalkkanauha enkä olisi sitä saanut kun yhteinen tili. Minä hoidan kaikki perheen raha-asiat. Maksan laskut tällä hetkellä useimmiten siltä tililtä jonne miehen palkka tulee ja muut käyttörahat nostan automaatilta isoina summina tuolta toiselta tililtä ja ne käyttörahat käyttää se joka tarvii. Halutaan aina maksaa käteisellä (paitsi auton tankkaus), ihan idioottimaiselta tuntuis jotain pikkuostoksia maksaa kortilla. Pankille ei ole ikinä oltu velkaa eikä ole tarkoitus koskaan velkaantua. Ei käytetä ollenkaan alkoholia, ei polteta, ei reissata aurinkoon. Reilu vuosi sit ostettiin uusi auto, väliraha 17000e maksettiin siltä tililtä jonne tulee miehen palkka mut auton mies halusi minun nimiin. Auton oston jälk hoidettiin sit muut kulut tuolta toiselta tililtä kunnes mol.tilien saldo oli taas suurinpiirtein tasassa kuten olivat silloin kun auto ostettiin. Mies ajaa päivittäisen työmatkan vm.98 autolla joka ollut meillä 02 lähtien. Perheen ykkösauto on minun käytössä ja sitä on päivitetty aina muutaman vuoden välein. Ikinä ei tarvii miettiä mitään rahaan liittyen ja lapsilisätkin on kaikki säästössä lasten opiskelemaan lähtöä varten.

    • ulla_zx

      Omat tilit molemmilla. Yhdessä yhteisessä tilissä ei ole mitään järkeä. Näin sanoo myös talousasiantuntijat. Avioliitossa on puolisoiden varallisuuden erillisyysperiaate. Jos on omaa omaisuutta niin on typerää olla turvaamatta sitä. Ilman avioehtoa se on myös todella hankalaa, ellei mahdotonta.

      Aivan liian monta eroa on johtanut totaaliseen taloudelliseen tuhooon ja umpikujaan. Näin tapahtuu erityisesti silloin, kun jommallakummalla tai molemmilla on firma, perittyä omaisuutta yms.

    • Eiriidellärahasta

      Minun vanhemmillani on yhteinen tili. Isän mielestä ei ollut koskaan mihinkään varaa, paitsi siihen, että hänellä riitti tupakkaa. Äitini ei ollut mikään tuhlari, mutta joutui silti esim. piilottelemaan ostamansa lenkkikengät, koska muuten olisi tullut huutoa. Tästä vanhemmiltani saamasta esimerkistä viisastuneena olen pitänyt mieheni kanssa aina omat tilit, mutta meillä on yhteinen taloustili, johon siirrämme joka kuukausi rahaa, joilla maksetaan yhteiset menot (asuntolainan lyhennys, yhtiövastike jne). Siirrettävä rahasumma on suhteutettu molempien palkkoihin - mieheni siirtää rahaa enemmän kuin minä, koska hän myös tienaakin enemmän kuin minä. Loput rahat jää omalle tilille säästöön tai tuhlattavaksi. (Molemmat säästeliäitä luonteeltaan.) Kohta on 20 vuotta menty näillä eväillä ja kertaakaan ei ole tarvinnut riidellä rahasta.

      • flegmaatti

        Minun vanhemmillani oli oma tili. Ensin se oli isälläni josta hän antoi kotona olevalle äidilleni talousrahaa silloin kun sitä riitti.
        Sen jälkeen kun isäni vuoden verot jäivät maksamatta se oma tili oli, helvetinkoisen rähinän jälkeen, äidilläni jolle kuskasimme avaamattomat tilipussimme, isäni lopun ikäänsä, veljeni siihen saakka kun hän tyrmäsi isäni 18v ja poistui ja minä inttiin menoon saakka.
        Jokainen killinki piti kerjätä ja perustella sen tarve.
        Ehkä tuota taustaa ajatellen minusta kaikki määrärahaan vivahtavakin on nöyryyttävää! Samoin pienikin epäilys olisi loukkaavaa! Kyllä kaveriin pitää pystyä luottamaan ehdottomasti. 46:een vuoteen ei ole tullut yhtään yllätystä eikä pettymystä, kumminkaan puolin.

        Vaimoni käyttää täysivaltaisesti ja minun kontrolloimatta yhteistä käyttelytiliämme johon ohjautuvat kaikki tulomme. Eläkkeet ja pääomatulot.


    • tätämieltämäoon

      Itsellä myös reilun kahden vuoden seurustelu ja ei ole tullut edes mieleenikään ehdottaa miehelle yhteistä tiliä. Omat tilit ovat kaikesta paras. Ehkä naimisissa olevalle voi olla ok omien pankkitilin lisäksi yhteinen, mutta sekin harkinnan mukaan.
      Jos toinen on säästäväinen ja toinen laittaa surutta rahaa meneen ,se yhteistili ei oo hyvä.

      • Matteuspa

        Luepas ideani tuosta vähän alempaa. Miten tuhlari ja säästäväinen hoitavat yhteiset menot, kun ovat eri tilit ja rahat, se on asian ydin.


      • nothingbutthetruth

        Tuhlari ja säästäväinen sopivat miten yhteiset menot jaetaan. Yksi maksaa yhtä, toinen toista jne. Helppoa, ei todellakaan mikään ongelma.


    • Kissaneito

      Omat tilit
      Oon yrittäny jo monta kertaa pistää rahaa säästöön avopuolisoni kanssa mutta turhaan, heti kun on saatu pienikin summa säästöön niin tili on pitäny tyhjentää samamantien, nykyään oon pitäny omaa säästötiliä ja se on auttanu säästöjen kerryttämisessä

    • Matteuspa

      Meillä oli vain yhteinen tili avioliiton alusta yli 30 v., kunnes vaimo halusi ja sai myös oman tilin, johon tosin minunkin hallussa ovat tunnus- ja avainluvut, koska hoidan hänenkin raha-asiansa. Hän halusi oman tilinsä vain siksi, että jos kuolen ennen häntä, niin hän "jäisi puille paljaille, koska ei voisi ennen perinnönjakoa käyttää yheisiä rahojamme". No, tämä järjestely on teknisesti vähän hankalaa, kun joudun asioimaan 3 pankissa eli yhteisellä tilillämme (DB), omallani (S.pankki) ja vaimoni (POP), ja turhaa, koska nykytilanteessamme minä periaatteessa tyhjennän kaikki tilit luottojen ja lainan maksuihin ennen tilipäiviä. Vanha ja uusi käytäntö on vaimon kannalta samanlaisia: hän "on puilla paljailla" korkeintaan seuraavaan tilipäiväänsä, eli jos olisin kuollut yhteisen tilin aikana, hän olisi tietysti heti avannut oman pankkitilin ja pyytänyt seuraavan palkan sille.. ja elämä olisi jatkunut.
      Yhteinen tili on paras ja helpoin vaihtoehto. Se on ongelma vain silloin, kun "tuhlaripuoliso" haluaa tuhlata kaiken liikenevän ja säästäjä panna säästöön pahan päivän varalle. Siinä tapauksessa parasta olisi neuvotella ja siirtää kuukausittainen summa säästäjäpuolison omalle tilille. Esim. 300 €/kk tuntuisi 30-vuotisen liiton päätyttyä säästäjästä mukavalle: 108000 € - ja tuhlaajallakin olisi parempi omatunto kuolla, eikö?

    • vanhaaikanenukko

      Yleensä yhteinen tili on loistoidea sen vähemmän tienaavan puolison mielestä. Meillä minä tienaan 5-6 kertaa enemmän ja yhteistä tiliä ei tule koskaan. Maksan ihan kaiken yhteiset menot ja annan emännälle vielä käyttörahaa hänen omien tulojensa päälle (varmaan 500€/kk en oo laskenu). Kotitöitä en suostu tekee. Aamulla emäntä pyys avuks lattian pesuun, sanoin, teen kuus päivää viikosta 10 tuntista duunipäivää ja sunnuntai on mun ainoa vapaa, jos siivous ei kiinnosta palkkaan jonkun sen tekee. Ymmärsi yskän, nyt on puhtoiset lattiat.

      • Matteuspa

        Nostan hattua, kun maksat kaikki yhteiset menot ja annat vielä käyttörahaa emännälle. Noin jaloja miehiä en ole tietääkseni tavannut. Suosittelen, että oikeasti palkkaat kotityöapua vaikkapa sillä emännällesi antamallasi käyttörahalla. Näin saat hyvillä mielin ja omallatunnolla olla tekemättä kotitöitä.


      • vanhaaikanenukko
        Matteuspa kirjoitti:

        Nostan hattua, kun maksat kaikki yhteiset menot ja annat vielä käyttörahaa emännälle. Noin jaloja miehiä en ole tietääkseni tavannut. Suosittelen, että oikeasti palkkaat kotityöapua vaikkapa sillä emännällesi antamallasi käyttörahalla. Näin saat hyvillä mielin ja omallatunnolla olla tekemättä kotitöitä.

        Eipä mun omatunto vaivaa nytkään, mutta minun ajatusmaailmassani mies elättää perheen ja vaimo hoitaa kodin. Vaimo tekee osa-aikatyötä n. 3-4h päivässä arkisin (20h/vk) minä n.50-60h/vk yrittäjänä, mielestäni se, että odotan vaimon hoitavan kodin on erittäinkin kohtuullista ja tasa-arvoista. Toden sanoakseni kotiavun palkkaaminen vaimolle ei ole käynyt edes mielessä.


      • flegmaatti

        Asennekysymys. Minusta "käyttörahan" antaminen on nöyryyttävää armopalojen jakelua! Mikä on miehen niin se on myös vaimon ja myös toisin päin!


      • lehtokurppax
        flegmaatti kirjoitti:

        Asennekysymys. Minusta "käyttörahan" antaminen on nöyryyttävää armopalojen jakelua! Mikä on miehen niin se on myös vaimon ja myös toisin päin!

        flegmaatti on mitä suurimmallalla todennäköisyydellä se pariskunnan heikommin tienaava osapuoli.


      • lehtokurppax kirjoitti:

        flegmaatti on mitä suurimmallalla todennäköisyydellä se pariskunnan heikommin tienaava osapuoli.

        Aktiivivuosina = avioitumisesta lopulliseen laiskistumiseen, minä panostin yhteisen kassan varoista noin 80%. Verotetuista palkkatuloista!
        Nyt nettoeläkkeemme ovat suhteessa 3 : 1 minun edukseni tai tappiokseni, miten sen nyt haluaa tulkita. Minun eläkkeeni on nettoarvoltaan toistuvasti pienentynyt paitsi viimeeksi se nousi 2 centtiä ( todellakin ). Vaimoni on saanut vuosittain muutaman euron lisää. Ikämme ei riitä eläkkeiden tapapäistymiseen.


    • haluantotuuden

      Kertokaa nyt mikä on totuus tässä asiassa..Siis jos on yhteinen tili ja toinen vaikkapa kuolee,niin eikö sitä ainoaa olemassaolevaa tiliä muka saa toinen sitten käyttää,vaikka tili on yhteinen?Täytyyhän sitä eloonjääneen kumminki syödä ja hoitaa laskutkin.

      • flegmaatti

        Koska et usko HRA TAI RVA ehdon toimivuuteen niin kysy sellaiselta taholta johon luotat!
        Minulle riittää pankkineuvoskelijan kahdesti vahvistama tieto toimivuudesta.
        Olen tarkistanut myös netistä. TAI ehto tarkoittaa, että leskellä on hallinta kuten myös perikunnalla.
        Vaikka ei toimisikaan niin taatusti leski, minä tai vaimoni, pystyy järjestämään asian pankin tai perikunnan kanssa vaivattomasti.


      • haluantotuuden

        En lukenut kaikkia viestejä tässä ketjussa,koska niitä on niin paljon.Olisit jättänyt vastaamatta,jos noin kiukuttaa!


      • nothingbutthetruth

        "Yhteisen tilin toisena osapuolena onkin puolison sijaan kuolinpesä. Siihen voi kuulua kirjava joukko ihmisiä, kuten yhteisiä lapsia, vainajan lapsia ja lasten aviopuolisoita. Välit voivat olla kireät.

        Yleensä leski saa rahansa pois yhteiseltä tililtä, mutta asioiden selvittely voi viedä aikaa."

        Eli näin haluantotuuden.

        Selkeintä ja yksinkertaisinta on oma tili. Ehkä sen vuoksi sitä täällä henkeen ja vereen vastustetaan :D.


      • nothingbutthetruth
        flegmaatti kirjoitti:

        Koska et usko HRA TAI RVA ehdon toimivuuteen niin kysy sellaiselta taholta johon luotat!
        Minulle riittää pankkineuvoskelijan kahdesti vahvistama tieto toimivuudesta.
        Olen tarkistanut myös netistä. TAI ehto tarkoittaa, että leskellä on hallinta kuten myös perikunnalla.
        Vaikka ei toimisikaan niin taatusti leski, minä tai vaimoni, pystyy järjestämään asian pankin tai perikunnan kanssa vaivattomasti.

        Vaivattomasti ei pysty järjestämään, mutta ajan kanssa ehkä.


      • nothingbutthetruth kirjoitti:

        Vaivattomasti ei pysty järjestämään, mutta ajan kanssa ehkä.

        Saattaapi olla tapauskohtainen juttu!


      • haluantotuuden
        nothingbutthetruth kirjoitti:

        "Yhteisen tilin toisena osapuolena onkin puolison sijaan kuolinpesä. Siihen voi kuulua kirjava joukko ihmisiä, kuten yhteisiä lapsia, vainajan lapsia ja lasten aviopuolisoita. Välit voivat olla kireät.

        Yleensä leski saa rahansa pois yhteiseltä tililtä, mutta asioiden selvittely voi viedä aikaa."

        Eli näin haluantotuuden.

        Selkeintä ja yksinkertaisinta on oma tili. Ehkä sen vuoksi sitä täällä henkeen ja vereen vastustetaan :D.

        Kiitos sinulle.Nyt pitäisi vain saada erotettua tili itselleni.Siinäpä onkin tekemistä.


    • Luotettavavaimmo

      Minulla on myös mieheni kanssa yhteinen tili ja raha asiamme sujuu hyvin.Muistan kun 10 vuotta sitten halusin avata yhteisen tilin ,pankkikin yritti suositella eri tilejä.Kerroin pankissa että ymmärrän hyvin heidän varoitukset mutta koska minulla on luottamus mieheen jonka kanssa jaan yhteisen kodin ,haluan sen näin.Minä vaimmo olen perheen raha asioitten hoitaja ja minulta mies myös kysyy jos hän haluaa tehdä jotain kalliinpia hankintoja jotta tiedän tilanteen tilissä.Minä olen myös se joka tienaa puolet vähenpi kuin mieheni,mutta en käytä mieheni rahoja hyväkseni vaan yhteisen talouden ja hyvänolomme hoitoon samoin kuin omianikin.
      Meille tämä systeemi on sopinut hyvin ja olen jopa kasvattanut mieheni tiliä ,järkevällä talouden hoidollani.

    • omatili

      25 vuotta yhteinen tili, kaikki sujui hyvin, ei riitoja, kuvittelin, että yhdessä ollaan kuolemaan saakka, mutta rakastuinkin toiseen mieheen ja muutin pois, mies ehti tyhjentää tilin ennen minua, jossa siis meidän molempien säästöt, ei ollut mitään sanomista, koska hänellä oli siihen yhtäläinen oikeus kuin minullakin olisi ollut, uuden miehen kanssa erilliset tilit

      • nothingbutthetruth

        Yhteisessä tilissä on vain riskejä. Omissa ei.


      • eiymmärräei

        En ymmärrä miten toiselle muka oli OIKEUS viedä kaikki rahat??? Kai sitä nyt puoliaan pitäisi vaikka sitten oikeusteitse.


      • veerakarhu
        eiymmärräei kirjoitti:

        En ymmärrä miten toiselle muka oli OIKEUS viedä kaikki rahat??? Kai sitä nyt puoliaan pitäisi vaikka sitten oikeusteitse.

        Jos parilla on yhteinen tili, josta molemmat voivat ilman toisen suostumusta nostaa tililtä rahaa, niin tottahan toki molemmilla on täysi oikeus nostaa myös tili tyhjäksi! Se nostaa, joka ensin ehtii!

        Eli kannattaisi siis olla se oma tili. Sellaisen avaaminen on ihan helppoa.


      • flegmaatti
        veerakarhu kirjoitti:

        Jos parilla on yhteinen tili, josta molemmat voivat ilman toisen suostumusta nostaa tililtä rahaa, niin tottahan toki molemmilla on täysi oikeus nostaa myös tili tyhjäksi! Se nostaa, joka ensin ehtii!

        Eli kannattaisi siis olla se oma tili. Sellaisen avaaminen on ihan helppoa.

        Olisi kammottavaa elää noin epäluuloisessa suhteessa!
        Meillä "rosvoaminen" ei välttämättä pysähtyisi käyttötilin tyhjentämiseen.
        Koska vaimollani on käytössään myös minun pankkitunnukseni niin hän voisi minä tahansa pankkipäivänä pistää lihoiksi myös pörssitalletuksemme lukuun ottamatta säästövakuutustani jossa edunsaajina ovat lapsemme.
        Osakkeet ja rahasto-osuudet häipyisivät tunneissa vaimon niin halutessa. Tai minun.
        Kumpikaan meistä ei näe vähäisintäkään aihetta moiseen toimintaan.
        Jos joku olisi valmis noin härskiin touhuun niin ihmettelen ko. parisuhteen perusteita kaikkinensa!


      • 53478743
        veerakarhu kirjoitti:

        Jos parilla on yhteinen tili, josta molemmat voivat ilman toisen suostumusta nostaa tililtä rahaa, niin tottahan toki molemmilla on täysi oikeus nostaa myös tili tyhjäksi! Se nostaa, joka ensin ehtii!

        Eli kannattaisi siis olla se oma tili. Sellaisen avaaminen on ihan helppoa.

        Miksi olisin huolissani tilin tyhjentämisestä? Luotanhan siihenkin, ettei puoliso yöllä viillä kurkkuani auki, sekä siihen, ettei hän heitä lapsia jokeen, kun olen töissä.


    • veerakarhu

      Minulla on kolme tiliä, miehellä yksi. Vähintään yhtä omaa tiliä myös pankit suosittelevat pareille. Voihan yhteinen olla myös, esim. ruokatili. Mitä enemmän tilejä, sitä parempi. Vain näin pystyy itsenäisesti huolehtimaan rahoistaan. Sitä tärkeämpää mitä vähemmän sitä on.

      • flegmaatti

        Minusta tiliviidakko on osoitus kykenemättömyydestä oman talouden suunnitteluun ja varsinkin sen HALLINTAAN.
        Meillä oli pitkään vain yksi, yhteinen, hra TAI rva käyttelytili. Molemmilla luottokortin rinnakkaiskappaleet joiden maksuaikalaskut ovat menneet suoraan em. tilille.
        Avasin samaan pankkiin toisen tilin sen jälkeen kun Elisa onnistui nyysimään käyttelytililtämme yli 11000€.
        Välillä meillä on ollut saman aikaisesti tilit OP:ssa, Sampossa, H-B:ssa ja Tapiolassa. Tilien järjestelyluonteesta johtuen ne olivat vain minun nimissäni. Nyt, tätä kilkuttaessani tuli mieleeni B:B:ssa minun nimissäni oleva tilimme. Se on olemassa suoramaksuja varten.

        Pankkimme neuvoskelija ei ole edes maininnut tilien lukumäärää yhden tilin vuosinakaan. Ammattitaidoton neuvoskelija?


    • yhteinen

      Yhteinen tili pelottaa niitä jotka itse eivät ole luotettavia ja epäilevät toista. Yhteinen tili on kätevä ja molemminpuolisen luottamuksen osoitus.

    • äimistynytäiti

      Pankista kerrottiin, että koska tili on yhteinen, voi tiliä käyttää normaalisti toisen kuoltua. Jos tilit olisivat erit, kuolleen tili "jäädytetään" kunnes perinnön jako on selvä. Että semmosta.

      • eter

        Tiliä voi käyttää, joo. Mutta puolet siitä kuuluu puolison perikunnalle. Siksi viimeistään perukirjoituksen jälkeen tili kannattaa lopettaa ja avata oma.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Martinan Emma gaala.

      Luuleeko Martina olevansa koko Emmagaalan pääjehu vai mikä on? Monta päivää jo laittanut itseään gaalaa varten,ja tottakai, pois kotoa hotelliin pakko
      Kotimaiset julkkisjuorut
      307
      2617
    2. Ilman heijastinta ?

      Kauhavalla lenkkeilijä menehtyi auton törmättyä päin. Kyllä se heijastin on halpa henkivakuutus pimeällä, toki ei ole tietoa että onko heijastinta käy
      Kauhava
      13
      1844
    3. Erika Vikman Emmagaalassa

      Luulin nähneeni tuolta harakalta kaiken, mutta erehdyin. Mikä hiton riepu sillä on päällä? Hirveä ilmestys!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      179
      1700
    4. Olen tajunnut että tein virheen

      Kun meidän yhteys katkesi. Olisit ollut se oikea nainen mulle, miten enää voisin asian korjata? Olen pahoillani.
      Ikävä
      116
      1630
    5. Pilaa sun tunteista

      Sitähän minä vaan teen täällä. Ootko tajunnut?
      Ikävä
      336
      1505
    6. Sofia lähti taas matkalle

      sinä ja minä emme....
      Kotimaiset julkkisjuorut
      148
      1303
    7. Kerro itsestäsi jotain, joka tulisi todennäköisesti yllätyksenä kaivatullesi

      Hyvässä tai pahassa. (Mutta mieluummin tietysti olisi kiva kuulla niitä hyviä asioita!)
      Ikävä
      116
      1242
    8. Martina, uusi hirviö Jocelyn Wildenstein

      Emma gaalan matolla Martinan esiintyi tänään, naama muuttuneena hirviön kaltaiseksi, kuten överi kauneusleikkauksia itselleen tehnyt Jocelyn Wildenste
      Kotimaiset julkkisjuorut
      262
      1147
    9. Miehen malli ja rooli tässä yhteiskunnassa

      Eli olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että miehen rooli on ollut murroksessa jo vuosikymmenien ajan ja yhä edelleen se on vähän hakusessaan. En ole
      Sinkut
      235
      998
    10. 82 prosenttia kannattaa Natoa!!!

      SUOMALAISTEN Nato-jäsenyyden kannatus on koko ajan vahvistunut ja vankistunut. IS:n Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan 82 prosenttia on sit
      NATO
      219
      847
    Aihe