Mielipiteitä...

HorizonDeVer8

Voiko ihminen olla uskovainen ja kristitty, vaikka ei kuulu/on eronnut kirkosta? Onko siis olemassa dogmatonta kristinuskoa? Mitä on synkretistinen kristinusko?

27

169

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • On-aika-lähteä

      Uskova voi pitää kirkon vanhakantaisia dogmeja oikeina, mutta kirkko nykyisellään on hylännyt käytännössä dogminsa. Siis on parempi erota maallistuneesta, maailmaamyötäilevästä dogminsahylänneestä kirkosta, kuin tulla osalliseksi kirkkolaitoksen synneistä.

      • usko.riittää

        Muitakin tilaisuuksia on kuin kirkossa, lehdissä kerrotaan niistä, ja niissä saa käydä vapaasti (vapaaseurakuntakin). Uskoa ei kukaan ota pois jos sitä on, kannattaa vaan rukoilla ja mennä tilaisuuksiin.


      • asdfgasfg

        Noin ajattelevat ne, joiden mielestä kirkko on liian liberaali. Toisin sanoen lähinnä änkyrälahkolaismiehet. Tulta ja tulikivea oksentavat, kaikkea erilaista vihaavat fundamentalistit.


    • pitkäänuskossa

      Kuuluminen kirkkoon, sen perusteella että on sinne lapsena kasteessa vanhempien toimesta liitetty ei välttämättä vaikuta mitenkään uskoon. Uskoon tullaan kuulemalla tai lukemalla Jumalan sanaa ja sitten Pyhä Henki vaikuttaa että usko syntyy.
      Tunnen muutaman henkilön, joilla ei ole vielä minkään seurakunnan jäsenyyttä, mutta ovat tulleet uskoon ja kokevat Jumalan johdatusta elämässään. Kuitenkin Raamattu, Jumalan sana opettaa, että uskovaisen tulisi löytää seurakuntayhteys "hengellinen koti" ja päästä kasvamaan uskossa ja löytämään palvelupaikka Jumalan valtakunnassa.

    • jarinhotelli

      Hei!

      Seurakunta-yhdistyksien toiminta on tarkoituksen mukaista ja asiaan kuuluvaa, sillä aina Jumalan omat ovat olleet ryhmissä.

      On kuitenkin maantieteellisiä, ja inhimillisiä syitä miksi jotkut elävät erillään ryhmistä

      Jumala elää- ja Raamattu on kotona, ja vilpitön usko ja synnin karttaminen voi liittyä mainiosti vaikka erakon elämään arvona.

      Jumalalle ei tarvitse ikkunaa avata, ei savupiippua tarvitse saapumiseen.
      Jumalan Hengelle pitää ihmisen mieli- tietoisuus "sydän" olla avoin.

      Raamattua voi lukea kotona, rukoilla.

      Siunauksia
      Jari Laurila
      keskustelija

    • Brina

      Kristinusko on dogmaattinen uskomusjärjestelmä. Jos uskoo kristinuskon määräämällä tavalla, uskoo myös sen tulkintoja ja uskomuksia. Ellei näin usko, ei voi kuulua kristinuskon piiriin.
      Uskominen on jokaisen henkilökohtainen asia ja riippuu itsekunkin henkisen kehityksensä/kasvunsa asteesta eli siis mitä pystyy sisimmässään tunnistamaan oikeaksi ja mitä vääräksi. Uuden testamentin kirjoitukset kertovat yhden suuren ihmiskunnan opettajan, mestari Jeshuan, elämästä ja opetuksista (jos ei oteta lukuun samaan kirjaan otettuja joidenkin tyyppien "näkyjä"). Niistä löytyy hienoja, syvällisiä opetuksia, mutta monet niistä on kristinuskon piirissä pantu toissijaisiksi v.325 Nikean kirkolliskokouksessa mukaan liitetyn "pelastusopin" rinnalla ja siten tavallaan vetistetty ne.
      Itse olen eronnut kirkosta heti kun siihen sai luvan (silloin piti olla 21v täyttänyt enkä edelleenkään kuulu minkään erityisen uskonnon tai lahkon piiriin), koska en mitenkään voinut uskoa täysin esim. kristinuskon uskontunnustusta. En ole kuitenkaan hyljännyt uskoani Jumalaan, päinvastoin! Yhä kasvava halu ymmärtää Elämää, Jumalaa, ihmistä ja kaiken tarkoitusta on tuonut minut siihen mitä olen nyt eli sellainen ns. "toisinajattelija" ;) ....Minä Olen!

    • 12_13

      Jeesuksen opetuslapsi (“kristitty”) voi olla kuka vain, joka pysyy Jeesuksen sanassa.

      Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
      Joh. 8:31-32

    • HorizonDeVer8

      Kysyin teiltä mielipidettä siksi, koska olen kahden vaiheilla siinä, olenko uskovainen vai ateisti vai hengellinen ihminen. Erosin kirkosta 18 v. Pitkän harkinnan jälkeen, vaikka päätös syntyi jo riparilla. Mietin vain mitä minulle tapahtui, kun lapsena uskoin ihan oikeasti Jeesukseen (siis Jeesukseen, en ehkä Jumalaan) ja jopa rukoilin säännöllisesti - tosin muu perhe taval. Ihmisiä. Tunsin oloni kirkossa kaikkein turvallisimmaksi ja kirkossa tunsin samaa pyhyyden tunnetta, jota nykyään saan luonnosta ja musiikista. Uskonto oli lempiaineitani. Mutta sitten se usko hävisi jonnekin? Olen lukenut Raamatun ja se on minusta pelkkää skeidaa, olen lukenut myös mustan raamatun. Minun mielestä esim. tele-evankelistat ja Amerikan republikaanit eivät ole oikeita kristittyjä. Uskaltaisin sanoa, että varmasti suuri osa itseään kristityksi kutsuva ei sitä ole. Minusta tuntuu, että historian saatossa kristinuskon sanomaa on vääristelty tiettyjen ihmisten toimesta sellaiseksi kun se on nykyään. Minun mielestä abortin, tasa-arvoisen avioliittolain, vastustajat eivät ole kristittyjä, eivätkä rasistit tai maahanmuuton sekä monikulttuurisuudenvastustajat. En tiedä mikä minä olen. Minun mielestä ei ole olemassa jumalia tai jumalaa, Jumala on kuollut. Mielestäni ihminen on itsensä jumala. Uskon kyllä että universumilla on oma elämänlähde, se jokin, taustakohina joka on kaiken elämän avain, eräänlainen brahma. Uskon että tieteen: Fysiikan, matematiikan, psykologian, filosofian, kielentutkimuksen jne. voimme selvittää " jumalan". Mielipiteitä???

      • HengellinenAteistiTeisti

        "Kysyin teiltä mielipidettä siksi, koska olen kahden vaiheilla siinä, olenko uskovainen vai ateisti vai hengellinen ihminen."

        Tarvitseeko itseään yrittää sovittaa jonkin yhden ja vain yhden käsitteen alle? Ihmisiä on useammanlaisia kuin vain tarkkarajaisesti kolmenlaisia. Nuo käsitteet eivät ole lainkaan hyvin määriteltyjä, ja määritelläänpä ne miten vain, niin varmasti lähes jokainen ihminen aina löytää itsestään piirteitä useammasta kuin yhdestä kategoriasta. Ja jos he yrittävät takoa itsensä vain yhden keinotekoisen käsitesanan alle, he vain supistavat itseään joksikin sellaiseksi, mitä he eivät todellisuudessa ole.

        Lisäksi tähän liittyy todellisuuden kokeminen. Joillekin tulee kiire selittää jokainen kokemuksensa vain aineen liikkeeksi ja pienentävät niin tehdessään itsensä tyngäksi niin kuin joillekin koiraroduille tehtävän valitettavan hännän typistämisen yhteydessä tapahtuu. Mutta myös joidenkin toisten mahdollisesti harjoittama jokaisen kokemuksen selittäminen jumalten intentionaalisena toimintana voi olla todellisuutta vastaamatonta ja siten yhtälailla todellisuuden pakottamista johonkin tietynlaiseen muottiin. Joskus tosin tarvitsemme mielenrauhamme vuoksi turvautumista malliin, koska uudenlainen kokemus voi olla hämmentävää ja koska selittämätön kokemus helposti jatkuu, kun taas kokemuksen selittäminen tai "selittäminen" helposti katkaisee kokemuksen. Joka tapauksessa taipumuksemme kategorisoida asioita ja pakottaa kaikkea johonkin muottiin on niin kaikenkattavaa, että se on suorastaan psykologinen pakko.

        Identiteetissään jonkin aatesuunnan taakse vetäytyminen on aina myös typistämistä yhtäältä ja vahvistamista toisaalla. Niin ainoaoikeauskoinen lahkolainen kuin vakaumuksellinen ateistikin kuin jokainen muukin johonkin tiettyyn aatteeseen identifioituva sallii vain tietyt ajatuksensa ja piirteensä ja pyrkii häivyttämään muut ajatuksensa ja piirteensä riippuen siitä, millaiseen ideaan (käsitteeseen) hän pyrkii identifioimaan itsensä.

        Joka tapauksessa kulloinkin olemme mitä olemme. Ehkä emme niinkään sitä, mitä kulloinkin sanomme olevamme.


    • erolohkolahkosiidusta

      Voi, ja eikun kohti uusia seikkailuja.

    • eikäjoudu

      Taivasten valtakunnassa ei ole enää kyse uskonnollisesta valinnasta. Siivelläkään ei pääse.

    • pitkäänuskossa

      Jotenkin lukiessa aloitustasi koin sisimmässäni, että olet etsijä ja varmaan ihan rehellinen. Yli 40 vuotta uskossa olleena voin kyllä vakuuttaa, että Raamattu on Jumalan ilmoitus ihmiselle ja Jumalan yhteyteen päästään Jeesuksen sovitustyön tähden. Onhan se niin, että uskoa ei voi toiselle ammentaa ja se on Jumalan Pyhän Hengen työ ihmisessä.
      Annan sinulle neuvoksin. Rukoile vaikka näin: Jumala jos olet todella olemassa, niin anna minulle selvyys näissä asioissa. Anna minun ymmärtää, mistä näissä jutuissa on kysymys.

    • HorizonDeVer8

      Voin kyllä myöntää, että sillon kun rukoilin, tuntui siltä että se todellakin tuntui joltakin - olen näin jälkeenpäin, koska jälkeenpäin sen olen huomannut, että ne olivat sopivia yhteensattumia ja ko. aikaan olin uskonnollinen, niin "rukouksen toteutuminen" sen väittäminen olisi liian puolueellista. Tosin olen myös selittänyt sitä sillä että rukous toimi minulle itsesuggestiona, mikä sitten sai vain asiat loksahtamaan paikalleen. Minulla ei ollut mitenkään helppoa lapsuutta - minua kiusattiin rankasti koko peruskoulu ja varsinkin ylä-asteella se alkoi tuntumaan, olin silloin hyvin ihmisvihainen ja syvästi masentunut, osittain ehkä kristinuskon takia koska koin sen opetukset liian ahtaina - eikä koulukaan mennyt hyvin. Esim. Rukoilin sitä, että koe menisi hyvin, vaikka oli liian, melkein olemattoman määrän lukenut masennuksen takia - koe meni hyvin, ei kylläkään kympin arvoisesti - oli ehkä kasi tai kasi puoli, vaikka en oikeasti lukenut melkein yhtään. Se oli myös aine joka ei oikein kiinnostanut.
      Toisaalta uskon tosi paljon tieteeseen, objektiivisuuteen ja rationaalisuuteen - pyrin olemaan aina mahd. rationaalin ja objektiivinen. En yksinkertaisesti voi olla punnitsematta ei vaihtoehtoje hyvinkin kriittisesti. Toisaalta oma "uskoni" tai henkisyyteni nojaa dharmalaisiin uskontoihin, shintolaisuuteen, shamanismiin - ja valitettavaa sanoa satanismi jne. En kuitenkaan palvo mitään tai ketään tai ole jossain lahkossa kautta kultissa. Pidän esim. Jeesusta henkilönä, jolla oli valtava positiivinen vaikutus aikanaan ja jonka monet opetukset ovat sellaisia, joita kuka tahansa hyvä ihminen seuraisi tai pitäisi esikuvanaan. En kuitenkaan usko Jumalaan tai Kristukseen, en kolminaisuuteen, en pyhään henkeen jne. Monet uskovaiset maalaavat mm. Jumalasta ihmisenkaltaisen kuvan - että vaikka hän on Jumala, on hän kuitenkin ihmismäinen. Mutta kun ajattelee mikä erottaa Jumalan ihmisestä on se, että Jumala on kaikkea muuta kuin inhimillinen. Oikeasti hän olisi tunteeton sosiopaatti tai diktaattori - Pohjois-Korean johtajaa voisi käyttää esimerkkinä -anteeksi kaikki uskovaiset joita loukkasin, mutta realiteetit ovat nämä.

      • Uskossa-on-hyvä-olla

        Vastailen osittain Raamatunsanoilla, vaikket niitä arvostaisikaan.

        >> Monet uskovaiset maalaavat mm. Jumalasta ihmisenkaltaisen kuvan<<
        "Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen"
        Täydellinen Jumala, JUMALAN POIKA, Jeesus Kristus tuli täydelliseksi ihmiseksi elämään ihmisten keskellä.
        >>Oikeasti jumala olisi diktaattori<<
        Luomaansa maailmankaikkeuteen istuttamiinsa ihmisiin Jumalalla on täydet tekijänoikeudet. Ainoa, mihin tilanteessa voi vedota, on Hänen oma Sanansa, Raamattu.

        Raamatullisena kristittynä voin ja saan kiinnostunut luonnontieteistä ja minun kuuluisikin rökittää esimerkiksi Valtaojaa ja Enqvistiä heidän uskonnollisella puolella tietämättömyyttään esittämistään älyttömyyksistä.

        Mielestäni ainakin olet ollut uskossa ja olet kenties tietämättisi edelleenkin, mutta olet nykyvaiheessasi jonkinlaisilla "Odysseuksen harharetkillä" moninaisten seireenien houkuttelemana.


      • pitkäänuskossa

        Olen ollut uskossa melkein koko ikäni. Vanhempani eivät olleet mitenkään uskonnollisia ja äitini jo enemmän kieltäjä. Olisin varmaan tullut uskoon jo 5-vuotiaana, jos olisi ollut rinnalla opastaja. Tietoisen ratkaisun tein 15-vuotiaana, joskin parinkympin kahtapuolin oli luopumuksen ja maallistumisen jakso.
        Olen ollut aina kiinnostunut tieteestä mielestäni ei ole mitään ristiriitaa olla uskovainen ja jopa tiedemies. Tiede tutkii mitä voi löytää ja testata tieteen menetelmin. On myös maailma, johon ei tieteen lainalaisuudet päde ja sen vuoksi sitä ei voi tukia tieteellisin keinoin.
        Nuorena sekaannuin myös okkultismiin (saatanan isännöimään henkimaailmaan). Sain kokea yliluonnollisia pelottavia juttuja.
        Rankka lapsuus ja koulukiusaaminen jättävät jälkensä ihmiseen mutta onneksi ihminen voi eheytyä.
        Pääasia että ihminen on pohdinnoissaan aito ja rehellinen. Olemme todella pieniä täällä maailmankaikkeudessa.
        Kyllä vankka usko ja vakaumus että Taivaallinen Isä pitää huolta ja elämä kantaa ovat peruspilareita elämässä ja kantavat myrskyistenkin vaiheiden keskellä.


      • Lennokki-Eemeli
        Uskossa-on-hyvä-olla kirjoitti:

        Vastailen osittain Raamatunsanoilla, vaikket niitä arvostaisikaan.

        >> Monet uskovaiset maalaavat mm. Jumalasta ihmisenkaltaisen kuvan<<
        "Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen"
        Täydellinen Jumala, JUMALAN POIKA, Jeesus Kristus tuli täydelliseksi ihmiseksi elämään ihmisten keskellä.
        >>Oikeasti jumala olisi diktaattori<<
        Luomaansa maailmankaikkeuteen istuttamiinsa ihmisiin Jumalalla on täydet tekijänoikeudet. Ainoa, mihin tilanteessa voi vedota, on Hänen oma Sanansa, Raamattu.

        Raamatullisena kristittynä voin ja saan kiinnostunut luonnontieteistä ja minun kuuluisikin rökittää esimerkiksi Valtaojaa ja Enqvistiä heidän uskonnollisella puolella tietämättömyyttään esittämistään älyttömyyksistä.

        Mielestäni ainakin olet ollut uskossa ja olet kenties tietämättisi edelleenkin, mutta olet nykyvaiheessasi jonkinlaisilla "Odysseuksen harharetkillä" moninaisten seireenien houkuttelemana.

        Josko loi omaksi kuvakseen ei suurempata munausta voisi ajatella !

        Onko kuva huonotunut peilin lailla vai onko tullut oikaistua mutkapaikoissa ?
        Millainen on malli jos kuva on pommilennokkeja lasten ja äitien tappamiseen lähettelevä on kuva jumalasta ? Onko toisen ihmisen tappaja kuvan mukainen ?
        Minkälainen on malli jos kuvajainen komentaa pommittamaan siviiliä tai vaikkapa yllyttää jonkun miehittämään ja orjuuttamaan kanssaihmisiä.


    • HorizonDeVer8

      Tämä on just tätä, mitä vihaan kristinuskossa " Kyllä Jumala kantaa..." , "Jumala on kaiken peruspilari...", vaikka ei ole. Ja sitten vielä " Saatanan isännöimä henkimaailma..". Tämmöstä hippimoskaa. Buddhistit tai hindutkin osaisivat ilmaista uskoaan rationaalisemmin. Oma uskoni on lähinnä gnostilaisuutta - eli mielestäni Jumala oli demiurgi eli paha (omasta mielestäni Saatana ja Jumala ovat yksi ja sama olento - tai Saatana, Piru tai Lucifer onkin niin voimakas että voi vaikuttaa Jumalaankin - jumala usein tuntuu sosiopaatilta jne. Jumala on siis kaikkivoipa ja hyvä, mutta Saatanallakin on voimaa vaikuttaa häneen - siksi hänet tiputettiin Taivaasta.) , kaikkeus on pahan tai tietämättömän alemman luojajumalan luomus, ja pelastus viittaa pelastavaan tietoon ihmisen jumalallisesta alkuperästä ja sielun vapautumiseen ruumiin vankilasta. Aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, demiurgi, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä (Kristinuskon Jumala). Tämä luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton. Demiurgi on tietämätön korkeimmasta jumaluudesta ja luulee olevansa ainoa jumala. Usein hänet kuvataan myös aidosti pahantahtoisena. Tämä johtaa luomisen epäonnistumiseen. Demiurgi luo tyypillisesti joukon voimia ja valtiaita, arkhonit, (papit, fundamentalistit, radikaalit jne.) jotka johtavat materiaalista maailmaa ja pyrkivät estämään ihmisen sielua pakenemasta aineellisesta maailmasta (Kristinuskon Jumala). Luomisen epäonnistumisen vuoksi maailmaa pidetään epäonnistuneena ja virheen tuloksena, ei niin hyvänä kuin mitä sen muodostavasta aineesta olisi saanut aikaan, tai jopa suoranaisen pahana, sen asukkaiden eli sielujen aineellisena vankilana.

      Lankeemus: Jumaluudessa itsessään lopulta tapahtuva lankeaminen inhimillisen lankeamisen sijaan.

      Mutta mikä kuitenkin minua riepoo eniten on se, että kristityt nostavat Jumalan alustalle, vaikka minun oman pääni (ja varmasti muiden kirkosta eronneiden etsijöiden) mukaan ei ole olemassa ketään absoluuttista "Jumalaa" (on monia jumalia, tai jumalat ovat vain elämän alkuvoiman eri ilmentymiä) koska se on ihmisen oma päänsisäinen keksintö. IHMINEN ON ITSENSÄ JUMALA - SIKSI HÄNELLÄ ONKIN NIIN SUURI VASTUU ESIM. MAAILMAN HYVINVOINNISTA. Tieto, siis tiede vapauttaa mielestäni ihmisen ikuisten elämien kiertokulusta. Tieteen avulla ihmiset voivat saavuttaa jumalankaltaisen tiedon. Mutta toisaalta en voi olla ajattelematte että kun ihmiset saavuttavat tiedoissaan, teknologiassa jne. oman singulariteettinsä, niin ihminen lajina katoaa maapallolta ja olemassolosta (tietoisuuden siirto koneisiin jne.) tehden sitten tilaa toisille lajeille, joista tulee evoluution myötä yhtä älykkäitä kuin ihmiset. Ja koska ei voi tietää onko nämä lajit ihmisen katoamishetkellä riittävän älykkäitä käyttämään ihmisten jälkeensäjättämää teknologiaa - ihmisen koneisiin siirretty tietoisuus joko häviää kokonaan tai menee ikäänkuin horrokseen.

    • pitkäänuskossa

      Minua usko ja Jumala on kantanut. En mahda sille mitään jos tämän tunnustaminen on kuin punainen vaate härälle. Ei sitä tietenkään voi ymmärtää jos ei ole kokenut. Sinä voit jatkaa etsintääsi ja olen varma, että rehellinen kyselijä löytää.
      Minä en yleensä lähde kiistelemään uskonasioista. Jokainen saa itse päättää mihin suuntaan etsintäänsä kohdistaa.
      Raamattu sanoo, että monet ovat kutsut mutta harvat valitut. Ihminen ei mielellään halua taipua Jumalan tahtoon.

    • niinsevainon

      Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva".
      Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi"
      ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi". Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin. 1 Petr 2: 6 - 8.

      Luuk. 20:18 -keskiviikkoko 9. maaliskuuta

      Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa. Tämä on eriskummainen saarna. Jonka päälle kivi kaatuu - nimittäin sellaisen päälle, joka ei ole sille rakennettu - sen se murskaksi murentaa. Sen sijaan jos sinä kaadut sille, ei ole mitään hätää. Olinhan minäkin omasta mielestäni oivallinen, pyhä toveri, ennen kuin pääsin evankeliumin tuntoon, mutta kun evankeliumi tuli, menin murskaksi ja pidin kaiken tyhjänä roskana.

      Näin Herra jakaa maailman kahtia: kumpienkin on ruhjouduttava, toisten mieluisasti, toisten vastahakoisesti. Toiset kaatuvat siihen kiveen, toisten
      päälle kivi kaatuu. Nämä edelliset nöyrtyvät, omistavat kiven ja luopuvat omista teoistaan. Nämä ovat kristillinen kirkko. He hylkäävät entisen menonsa, olipa se ollut syntinen tai ulkokultainen. He ovat yhdessä Paavalin kanssa epätoivoisia omista teoistaan ja siksi heidän tilansa on hyvä. Nämä toiset taas ovat ylpeitä ja uppiniskaisia tahtoen repiä irti kiven, Kristuksen, että hän raukeaisi tyhjiin. Varjelkoot nämä itsensä pyhyyksineen, sillä hän on tyystin heidät murskaava ja jauhava rikki. Heidät hylätään niin kokonaan, ettei heistä jää jäljelle edes vähäisintäkään muistoa.

      Kun ihminen päätyy Kristukseen hänen oma oppirakennelma murskautuu ja ihminen muuttuu, mutta jos ei ota vastaan, niin Kristus-kivi loukkaa ja vetäytyy.

    • HorizonDeVer8

      Mutta miksen kuitenkaan usko? Uskoin ennen ja en voinut jostain syystä käsittää "vääriä oppeja". Jostain syystä nyt sama kohdistuu Kristinuskoon, aivoni eivät voi vain enää käsittää miksi kukaan järkevä ihminen siihen uskoisi? Miksei kukaan vain sanoisi asiaa niinkuin se on:uskominen on heikoille( tiedän, ongelmallinen väite) Tämä tuli vähän kärjistettynä, mutta miksi kukaan ei vain tunnusta sitä että maailma on paha ja se on paha ihmisten takia, jotka ovat pahoja. Jos luovutaan uskosta voidaan ottaa asiat sellaisena kuin ne ovat, se olisi shokki, mutta pärjäisimme auttamalla toinen toisiamme. Ihminen on eläimistä ainut joka on eläimellisistä, alkeellisista vaistoista huolimatta niistä vapaa:hän tunnistaa viettinsä ja täyttää ne, ei yhtä lailla kuin eläimet joiden olemassaolo on viettien seuraamista hetkestä toiseen. Ihminen on täysin vapaa tekemään mitä vain, mutta uskonto keksittiin kahlitsemaan ihmistä.

    • Los-Bublikanos

      Miten on onko pellosta otettu nauris huonompi kuin tukkukaupan ,keskusvarasto kuljetusten ja viimein kaupanhyllyissä seisonut ?
      Onko opinkappale sitä parempi mitä kauemmin se on pyöritelty kirkkoisien toimesta.
      Tarvitaanko ihmisyyteen organisaatio ? Eikö ketään voi auttaa ilman organisoitua "ojentajalaumaa" ? Siis kuka tai mikä määrittää uskon laadun ? Onko nöyryys osa uskoa vai sen vastakohta ? Onko uskovan velvollisuus olla hiljaa vääryydestä jonka näkee ympärillään vain siksi että saisi olla lauman jäsen ?

    • UniversaaliTietoisuus

      Uskontoa ei varsinaisesti ole keksitty mihinkään massojen hallitsemiseen, vaikka on sitä siihenkin tarkoitukseen käytetty. Alkuperäisin alkuperä on kuitenkin hengellisissä kokemuksissa.

      Eri uskonnot ovat tukkanuottasilla keskenään, koska ne ovat saaneet alkunsa ja sisältävät aineistoja erilaisista ilmestyksistä, NDE- ja muista kokemuksista, kulttuureista, historioista jne. Kun eri uskonnoista riisutaan kaikki yksityiset piirteet ja jätetään jäljelle yleinen, näyttää konsensukseksi jäävän:

      1) On olemassa ihmistä korkeampia ja suurempia materiaaliselta pohjalta käsittämättömiä voimia, nimitetäänpä niitä minkälaisilla nimillä ja käsitteillä tahansa.

      2) Tietoisuus ei katoa ruumiin kuollessa vaan jatkaa olemassaoloaan.

      Nämä ovat jo hyvin lähellä tieteellisiä teesejä. Varsinkin 2)-osastolle on olemassa paljon empiiristä todistusaineistoa, ja osa parapsykologista tutkimusta sivuaa myös 1)-osastoa.

    • HorizonDeVer8

      Lisätään yhtälöön vielä kovia tieteitä kuten kvanttifysiikka jne. niin periaatteessa ajan kanssa voitaisiiin ehkä tieteellisesti mallintaa uskontoa, mutta siitä sitten puuttuisi ehkä olennainen asia eli usko.

      Eikö?

      • Laajempi-merkitys

        Suomalainen sana "uskonto" on maailmalla melko harvinaislaatuinen poikkeus. Sana "religion" viittaa paljon kokonaisvaltaisempaan systeemiin kuin vain johonkin opinkappaleeseen uskomiseen.

        http://www.etymonline.com/index.php?term=religion

        religion (n.) Look up religion at Dictionary.com
        c. 1200, "state of life bound by monastic vows," also "conduct indicating a belief in a divine power," from Anglo-French religiun (11c.), Old French religion "piety, devotion; religious community," and directly from Latin religionem (nominative religio) "respect for what is sacred, reverence for the gods; conscientiousness, sense of right, moral obligation; fear of the gods; divine service, religious observance; a religion, a faith, a mode of worship, cult; sanctity, holiness," in Late Latin "monastic life" (5c.).

        "Religion" muistuttaakin merkitykseltään melko paljon sitä, mitä Intiassa "dharma" tarkoittaa, eli merkitys on pelkän uskon sijaan kokonaisvaltainen henkinen. Tietyntyyppiset uskovaiset Suomessa ovat kuitenkin kutistaneet kaiken henkisen elämänsä pelkäksi uskoksi, ehkäpä ainakin osittain "uskonto"-sanan inspiroimana. Yleisemmässä muodossaan religioon / dharmaan kuitenkin sisältyy myös itsensä kehittäminen sekä ei-sokea rationaalinen tiedustelu, jossa prosessissa myös uskomukset muokkautuvat.


      • HorizonDeVer8

        Erosin aikoinaan kirkosta siksi, että koin sen aika ahdasmieliseksi - se enemmän rajoitti minua kuin antoi vapautta. Se antoi vain yhden totuuden ja todellisuuden elää vaikka minun mielestäni elämässä on viisikymmentä sävyä eri sateenkaarenvärejä. Olin ja olen vieläkin tosi utelias monia asioita kohtaan esim. luen paljon erilaisia tietokirjoja ja eri aiheista ( eri maiden kulttuurit, historia, psykologia, fysiikka/kemia,anatomia, filosofia, antropologia, kielet, folkloristiikka, mytologia, runous), kaunokirjallisuutta (niissä lähinnä fantasiaa ja kirjallisuuden klassikoita, mutta myös dekkari/trilleri, elämänkerrat, romantiikka jne.) Piirrän, maalaan, kirjoitan runoja ja novelleja sekä teen musiikkia, katson paljon telkkaria, sarjoja( paljon suosikkeja) sekä elokuvia.

        Olen kiinnostunut tieteistä sekä eri uskomuksista jne. mutta luen myös aika paljon vaihtoehtokamaa eli rajatietoa, okkultismia, paranormaalia, ufologiaa, pseudotieteitä, salaliittoteorioita sekä hömppää.... Ammatinvalinnassakin on tällä hetkellä vähän ongelmia kun olen kiinnostunut niin monista asioista - toisaalta haluaisin teolliseksi muotoilijaksi, toisaalta historioitsijaksi, toisaalta kirjailijaksi, toisaalta laulajaksi, toisaalta runoilijaksi, toisaalta filosofiksi, lääkäriksi, insinööriksi, malliksi, psykologiksi, mekaanikoksi, baarimikoksi, myyntineuvottelijaksi, fyysikko-kemistiksi list goes on.

        Luonnehtisin itseni avoimeksi ja helmasyntini olisi ehkä uteliaisuus ja liika skeptisyys/kriittisyys - joka menee joskus liian pitkälle. En vain esim. pysty olemaan sanomatta jotain, jos jonkun ajatusjuoksu tai mielipide on mielestäni irrationaalinen tai epälooginen tai jos huomaan että henkilö ei tiedä/huomaa tärkeää asiaan liittyvää tietoa. Joten sivistän häntä. Joskus ihmisiä se ärsyttää. Jos löydän jostakin kirjasta esim. jonkun tieteellisesti kiinnostavan konseptin (vaikkapa mustien aukkojen synty avaruudessa) en voi olla lukematta kosolti siihen liittyvää kirjallisuutta, usein sen jälkeen tulee toinen kiinnostava kohde (vaikkapa maan ulkopuolinen elämä) ja sama prosessi tapahtuu uudestaan ja uudestaan. Olen ollut tällainen lapsesta saakka. Tuntuu ettei aika, tunnit päivässä vain riitä melkein ikinä tämän kaiken kiinnostavan tiedon haalintaan ja ymmärtämiseen ja joskus joudun jättämään tutkimusprosessin kesken, koska pitää käydä myös töissä ja tehdä kotitöitä ja suunnitella minne haluaa opiskelemaan jne.

        Olenko sitten tuossa määritelmässä dharmalaisittain uskonnollinen?

        Vai henkinen? Vai hengellinen? Mikä ero on henkisyydellä ja hengellisyydellä?

        Tietääkö kukaan esim. mitä tarkoittaa sekulaari henkisyys ja rationaalinen mystiikka ja miten ne ilmenee?


      • Laajempi-merkitys
        HorizonDeVer8 kirjoitti:

        Erosin aikoinaan kirkosta siksi, että koin sen aika ahdasmieliseksi - se enemmän rajoitti minua kuin antoi vapautta. Se antoi vain yhden totuuden ja todellisuuden elää vaikka minun mielestäni elämässä on viisikymmentä sävyä eri sateenkaarenvärejä. Olin ja olen vieläkin tosi utelias monia asioita kohtaan esim. luen paljon erilaisia tietokirjoja ja eri aiheista ( eri maiden kulttuurit, historia, psykologia, fysiikka/kemia,anatomia, filosofia, antropologia, kielet, folkloristiikka, mytologia, runous), kaunokirjallisuutta (niissä lähinnä fantasiaa ja kirjallisuuden klassikoita, mutta myös dekkari/trilleri, elämänkerrat, romantiikka jne.) Piirrän, maalaan, kirjoitan runoja ja novelleja sekä teen musiikkia, katson paljon telkkaria, sarjoja( paljon suosikkeja) sekä elokuvia.

        Olen kiinnostunut tieteistä sekä eri uskomuksista jne. mutta luen myös aika paljon vaihtoehtokamaa eli rajatietoa, okkultismia, paranormaalia, ufologiaa, pseudotieteitä, salaliittoteorioita sekä hömppää.... Ammatinvalinnassakin on tällä hetkellä vähän ongelmia kun olen kiinnostunut niin monista asioista - toisaalta haluaisin teolliseksi muotoilijaksi, toisaalta historioitsijaksi, toisaalta kirjailijaksi, toisaalta laulajaksi, toisaalta runoilijaksi, toisaalta filosofiksi, lääkäriksi, insinööriksi, malliksi, psykologiksi, mekaanikoksi, baarimikoksi, myyntineuvottelijaksi, fyysikko-kemistiksi list goes on.

        Luonnehtisin itseni avoimeksi ja helmasyntini olisi ehkä uteliaisuus ja liika skeptisyys/kriittisyys - joka menee joskus liian pitkälle. En vain esim. pysty olemaan sanomatta jotain, jos jonkun ajatusjuoksu tai mielipide on mielestäni irrationaalinen tai epälooginen tai jos huomaan että henkilö ei tiedä/huomaa tärkeää asiaan liittyvää tietoa. Joten sivistän häntä. Joskus ihmisiä se ärsyttää. Jos löydän jostakin kirjasta esim. jonkun tieteellisesti kiinnostavan konseptin (vaikkapa mustien aukkojen synty avaruudessa) en voi olla lukematta kosolti siihen liittyvää kirjallisuutta, usein sen jälkeen tulee toinen kiinnostava kohde (vaikkapa maan ulkopuolinen elämä) ja sama prosessi tapahtuu uudestaan ja uudestaan. Olen ollut tällainen lapsesta saakka. Tuntuu ettei aika, tunnit päivässä vain riitä melkein ikinä tämän kaiken kiinnostavan tiedon haalintaan ja ymmärtämiseen ja joskus joudun jättämään tutkimusprosessin kesken, koska pitää käydä myös töissä ja tehdä kotitöitä ja suunnitella minne haluaa opiskelemaan jne.

        Olenko sitten tuossa määritelmässä dharmalaisittain uskonnollinen?

        Vai henkinen? Vai hengellinen? Mikä ero on henkisyydellä ja hengellisyydellä?

        Tietääkö kukaan esim. mitä tarkoittaa sekulaari henkisyys ja rationaalinen mystiikka ja miten ne ilmenee?

        Anglosaksisissa kielissä sekä "henkinen" että "hengellinen" ovat "spiritual". Ei kai niillä mitään eroa ole.

        Sanoisin sellaista ihmistä - ainakin käytännön kommunikatiivisia tarkoituksia varten - uskonnollisen sijasta henkiseksi, jolla on ei-dogmaattinen ote asioihin; joka siis sokean uskon sijasta etsii ja harjoittaa ja siten käytännössä myös tulee testanneeksi asioiden toimivuutta. Saattaahan hänellä olla uskontoihinkin liittyviä myönteisiä uskomuksia ja uskonnollisia tuntemuksia, mutta jos uskonnon x dogmaattinen tai peruskannattaja näkee hänet sallivine tai universaaleine käsityksineen jonakin muuna kuin uskontoon x kuuluvana, niin hän on todennäköisesti henkinen ihminen. Uskonnollisuus ja henkisyys eivät kuitenkaan ole varsinaisesti toisensa poissulkevia asioita, mutta ihmisille herää helposti väärinkäsityksiä, jos henkinen ihminen sanoo olevansa uskonnollinen, koska uskonnollisuuteen mielletään usein kapeakatseisuus, lahkolaisuus, sokea uskovaisuus, dogmaattisuus, irrationaalisuus ja kaikenmoinen hihhulointi.

        Oivaltaneet mystikot ovat nähdäkseni juurikin paljon saavuttaneita henkisiä ihmisiä; heidän kokemuksensa ovat universaaleja toistuen samankaltaisina joka puolella maailmaa kulttuurista riippumatta. Toki heitä on myös alueensa uskonnoissa, mutta jokin tietty uskonto uskomuksineen ei ole mikään vaatimus. Päinvastoin mystikot näkevät uskontojen dogmien ja kaiken uskonnollisen kapeakatseisuuden yli.

        Siinä mielessä henkisyys, ml. mystiikka on rationaalista. Se on avointa tiedustelulle ja omakohtaiselle kokemukselle (ja siten testattavuudelle) pelkän sokean uskon sijaan. Siten henkisyys/mystiikka on paljon paremmin linjassa tieteellisen asenteen kanssa kuin dogmaattiset uskonnot.

        Jotkut tosin nykyaikana haluaisivat samaistaa rationaalisuuden ja materialistiset ennakkovaatimukset, mutta tietenkään sellainen dogmaattisuus ei ole yhtään sen enempää rationaalista kuin mikään muukaan dogmatismi.


    • Jacop

      Kyllä minun mielestä voi olla uskovainen, kuulumatta mihinkään seurakuntaan. Seurakunnat tekee jonkin verran, humanitaarista työtä. Kristin opin perustana on rakkaus, kanssa ihmisten keskuudessa. Se vain meidän vajaitten kristittyjen keskuudessa aina toteudu. Jos menettelisimme kuten raamattu uudessa testamentissa opettaa, niin eipä meillä mitään hätää olisikaan. Tuskin olisi nälkää missään maa pallolla.
      Vaikka suhtaudun positiivisesti seurakuntin. Niin minun on vaikeata uskoa siihen, että Jumala olisi ihmisen näköinen persoona. Kuten monet seurakunnat olettavat hänen olevan. Minun Jumalani on kaikki se minkä me jokainen omin silmin näämme, me olemme kaikki osa olemassa olevaa Jumalaa Kuten on kasvit, puut.pilvet ja sade, maa ja vuoret, me ollaan me ihmisetkin peräisin tästä kaikkeudesta. Joissakin kohdissa raamattua tästä mainitaankin ala viitteessä. Sanan Jumala sanottaan merkitsevän sanontaa "Minä olen". Tarkoittaa sitä kaikkea mikä on. Kehottaisin nyt kaikkia jotka näin uskovat rukoilemaan tätä kaikkeutta, parantamaan esm jokin sinussa oleva sairaus. Jos sinulla on vaikka nivel kipuja niin pane käsi sen nivelen päälle jota särkee ja ajattele sitä kaikkeutta joka on Jumalasi jo rukous vaiheessa tuntuu ihanalta se lämpö joka kädestäsi säteilee luustoon asti kun keskityt tuntemaan sen. Tällä tavoin ymmärrät myöskin ja hengessäsi tiedostat kuka Jumala oikeasti on. Me kaikki olemme tämän Jumalan lapsia josta edellä olen kertonut
      Kun olen joilekkin seurakuntalaisille puhunut tätä käsitystäni Jumalasta, niin joskus minulle on sanottu; "Tuo on panteismiä"!. En tiedä olkoon mitä on, en halua enkä ole kuullut tai lukenut mikä panteismi on. Minun Jumalani on se tai hän josta yllä olen kirjottanut

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9297
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      374
      8202
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      164
      6053
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2467
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2167
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1799
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1744
    8. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      9
      1619
    9. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1525
    10. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      441
      1422
    Aihe