Yritän pitää kirjoitukseni lyhyenä, eikä sen ole tarkoitus provosoida ketään. Olen vaan niin hämmentynyt nykyisestä elämäntilanteestani, että se alkaa tuntua jo lähes henkiseltä vankilalta.
Aiemmissa suhteissani oli paljon riitoja laidasta laitaan.. pikkukiistoista pahoinpitelyihin asti. Ja yleensä mua syytettiin aina. Onhan mussakin ollut välillä vikaa, mutta jos ihan kaikki väitetään olevan mun syytä.... Joten kyllä tiedän riitelystä kaiken oleellisen.. Ne kauheat fiilikset, häpeän, pelon, mutta myös asioiden selvittyä sen vapauttavan hyvänolon tunteen.
Nykyään olen naimisissa ja ei juurikaan riitoja.. kuulostaa hyvältä, vai mitä? niin minäkin ajattelin alkuun.. Kiistelemme kyllä välillä, mutta jokin on muuttunut. Nykyään pelkään ajatustakaan siitä, että jos kiistely yltyy vähääkään pidemmälle ( sanallisesti), en meinaa päästä itsesyytöksistä irti. Ajaudun aina ajattelemaan, että vaikka toinen olisi aiheuttanut sen hetkisen riidan, niin automaattisesti e on mun syytä.. ja yleensä tässä kohtaa käyn läpi mielessä kaikki mahdolliset tavat kadota.. Ja kun sen vatvominen kestää ja kestää, en kykene edes päästämään irti ajatuksesta että olisin jälleen pilannut kaiken, aivan kaiken, vaikka kyse olisi loppujen lopuksi kuinka mitättömästä asiasta tahansa.. Ne itsesyytökset on vaan niin valtavia ettei ne jätä rauhaan. Toki lopulta yritän esittää et kaikki on taas ok, mutta ne sisällä heränneet "demonit" pitävät kyllä huolen ettei ole puhettakaan ainakaan seuraaviin pariin viikkoihin päähän juuri mahdu muutakuin järjetön epäonnistumisen tunne puolisona..
Mitä ihmettä tää on ja voiko tälläsistä fiiliksistä päästä eroon? Kiitos jos jaksoit lukea.
Omituinen tilanne
2
198
Vastaukset
- Jenniina1111
Keskustelkaa rauhassa. Jos ei onnistu, muuta erilleen, pitäkää tauko. Suhteenne tuntuu niin tulehtuneelta. En ala tuon perusteella arvioimaan mikä on tilanteenne, kun tuossa on vain toisen osapuolen näkemys ja tunteet.
Opettele elämään itsesi kanssa. Mieti: oma koti, oma rauha. Mielestäni sitä tarvitsisit nyt, miettimisaikaa ilman jatkuvaa piinaa. Mitä elämältäsi tahdot loppujen lopuksi? Hei black_butterfly!
Kirjoituksesssasi otit esille tärkeän asian. Koet, ettet voi olla oma itsesi tai ilmaista negatiivisia tunteita vaan syytät itseäsi.
Parisuhde synnyttää ihmisissä usein sellaisia prosesseja, jotka eivät johdukaan kumppanista, vaan omasta aikaisemmasta tarinasta, kuten lapsuudesta. Parisuhde on olemukseltaan sellainen, että se tuo aina oman kiintymyssuhdehistorian esiin, toisin kuin muut kaveruus- tai ystävyysuhteet. Parisuhteessa ihminen on tietyllä tavalla haavoittuvimmillaan, joskin tietenkään suhteen tarkoitus ei ole haavoittaa, mutta panokset ovat niin kovat: riitänkö minä, kelpaanko, pysytkö rinnallani ym. Tätä on parisuhteen läheisyys.
Jokaisen on pystyttävä itse kuitenkin viime kädessä riittämään itselleen. Parisuhteessa kumpikin on itsenäinen olento, jolla on vastuu omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan ja tunteistaan. Pitää pystyä hyväksymään itsensä, kelpaamaan itselleen, jotta voi asettua suhteeseen muiden kanssa. Tätä tarkoittaa 'erillisyys' puhuttaessa parisuhteesta. Minulle tuli kirjoituksestasi mieleen (voin olla aivan väärässä) että pelkäät hylätyksi tulemista ja siksi koet uhkaavana jos tunnet eri tavalla kuin puolisosi.
Parisuhteessa ei voida mitenkään olla aina samaa mieltä ja hyvällä fiiliksellä. Erimielisyydet ja ns negatiiviset tunteet kuuluvat koko elämään, myös parisuhteeseen. Niitä pitäisi voida ilmaista turvallisesti, ilman pelkoa. Ilman pelkoa jätetyksi tulemisesta tai kohtuuttomista muista reaktioista. Mutta myös ilman pelkoa siitä, että itse hylkäät itsesi. Et ole vain parisuhteen osapuoli, olet kokonainen ihminnen omine mielipiteinesi ja tunteinesi. Parisuhteessa voit olla vuorovaikutuksessa kumppanisi kanssa, mutta teistä ei tule yhtä, samalla tavoin ajattelevaa, tuntevaa ja reagoivaa sulautumaa.
Miltä tämä kuulostaa? Oletko ajatellut oman tarinasi läpikäymistä keskusteluavun kanssa? Onko historiassasi jotain, joka estää sinua olemasta oma itsesi ja elät vangitsevan pelon alla? Miten voisit vapautua siitä?
Ajatuksenpätkiä lähettää Merja, diakoni
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saisinpa halata sinua joka päivä
ja kertoa miten paljon sinusta välitän. Vaikka olisi jommalla kummalla huono päivä, väsynyt päivä tai kiireinen päivä, a626863Nykymiehet odottaa, että nainen lähestyy?
Perus luonnonlaki menee päinvastoin! Oletko nähnyt luontodokkaria jossa naaraat juoksee uroksien perässä??? 🦁🫎🦍🐒🦦�2225602Me työeläkeläiset äänestämme SDP:tä
SDP on luonut koko työeläkejärjestelmän, jonka hedelmistä saamme nyt nauttia. Kansaneläkelaitos on Maalaisliiton tekele,714536Kolmen tuiki tavallisen demariahdistelijan nimet julki
Nyt tiedetään ketkä kolme oli niissä niin tavanomaisissa demarin jokapäiväisissä askareissa avustajia ahdistelemassa. K1063782Sannahan laski sähkön ALV:n 10 prosenttiin, Riikka runnoi 25,5 %:iin
Tässäkin nähdään kumpi on Suomen kansan puolella, ja kumpi omaa vastaan. Putinistipersuille Suomen kansa tulee aina vii732941Eikö tunnukin kamalalta, kun en
anna periksi vaikka parhaasi olet tehnyt antaaksesi täystyrmäyksen? Ja kyllähän minä monta iskua olen saanut ja maannut662897Kansalaispalkka ja maksuton joukkoliikenne
Noilla pienillä parannuksilla saadaan Suomesta taas hitusen parempi paikka peruskansalaiselle, joka elää ekologisesti ja1162602SDP:n selitykset ontuu pahasti - "On käsitelty heti, mutta kukaan ei tiedä"
Kokoomuslaiset pistää taas demareita nippuun. Tuppuraisen mukaan mukaan SDP:n useat ahdistelutapaukset on käsitelty het212044Antti Lindtman: "Ainahan kaikenlaisia huhuja liikkuu"
Näin hän siis vastaa SDP:n häirintäkohuun, väistelee vastuutaan Juttuhan on niin, että Lindtman ja Tuppurainen on tasan621927Muistattekos kun kaupassa piti pyytää tavarat myyjältä
Edes kahvipakettia ei saanut itse valita, vaan myyjä nouti sen hyllystä tiskille. Jos osti jauhelihaa, niin se jauhettii2551831