Raamatulla päähän

Höpöhöpö!

Jumalan olemassaolosta ei ole minkäänlaista näyttöä.

Sensijaan uskonnot pyrkivät turvaamaan johtohahmoilleen helpon elämän seurakuntalaisten avulla ja siinä ei valhetta pidetä edes pahana asiana.

Lyö vaan jaripekka näyte pöytään jumalastasi, niin olet jokaisen lehden kansijuttuna huomenna.

Koko olemassaolonsa ajan ihminen on selittänyt jumalilla sellaista, mitä ei ole ymmärtänyt.

Nyt meillä on kuitenkin käsissämme tilanne, jossa laiskat uskonharhaiset eivät edes yritä lukea jo selvinneitä asioita, vaan jankuttavat vanhoja valheita. Säälittävää sakkia.

Höpöhöpö-fiilis mullekin tuosta tuli...

Mitä edes tarkoittaa "Jumala" tai "Jumala on rakkaus"? Ihan kun Jumalasta oltaisiin kovinkin perillä, tunnettaisiin ja tiedettäisiin miten homma toimii, vaikka kukaan ei osaa selittää. Raamatusta on ensin ihan ok ottaa jotain lempeiyä rakkausjakeita, mutta kaikki ihan älytön, epälooginen ja sairas jätetään pois. Joo alkuunsa aina noin, mutta ei siinä kauaa mene kun uskovan muottiin aletaan ahtaamaan.

Sitä se uskonelämä on, että ei saa kysyä, tai viimekädessä ei ihminen voi muka ymmärtää, ja sitten taas puhutaankin kirjasta jossa on muka vastaus kaikkeen, punainen lanka ja ristiriidaton kokonaisuus.
Kaiken sen keskellä pitää vaan uskoa vaikka väkisin ja vääntää rukousvastauksiksi asioita joilla ei ole mitään tekemistä rukoilun kanssa.

Harhaista ja ahdistavaa. Olen lukenut Novumit, Wilkersonit, Norvannot, Aapeli Saarisalot ja vaikka kuinka paljon alan kirjoja vielä uskonelämää yrittäessäni, ja vaikka osa oli ihan ok kirjoja, ei mitään yhtenäistä tai rehellistä selitystä mikä vastaisi kysymyksiin. Jatkuva rukoilu, Jumalan armo ja rakkaus ei tehneet kysymyksille tai edes tunteille mitään.

Tulipa taas huono olo noita muistellessa.

Maadotuskaapeli kirjoitti:

Höpöhöpö-fiilis mullekin tuosta tuli...

Mitä edes tarkoittaa "Jumala" tai "Jumala on rakkaus"? Ihan kun Jumalasta oltaisiin kovinkin perillä, tunnettaisiin ja tiedettäisiin miten homma toimii, vaikka kukaan ei osaa selittää. Raamatusta on ensin ihan ok ottaa jotain lempeiyä rakkausjakeita, mutta kaikki ihan älytön, epälooginen ja sairas jätetään pois. Joo alkuunsa aina noin, mutta ei siinä kauaa mene kun uskovan muottiin aletaan ahtaamaan.

Sitä se uskonelämä on, että ei saa kysyä, tai viimekädessä ei ihminen voi muka ymmärtää, ja sitten taas puhutaankin kirjasta jossa on muka vastaus kaikkeen, punainen lanka ja ristiriidaton kokonaisuus.
Kaiken sen keskellä pitää vaan uskoa vaikka väkisin ja vääntää rukousvastauksiksi asioita joilla ei ole mitään tekemistä rukoilun kanssa.

Harhaista ja ahdistavaa. Olen lukenut Novumit, Wilkersonit, Norvannot, Aapeli Saarisalot ja vaikka kuinka paljon alan kirjoja vielä uskonelämää yrittäessäni, ja vaikka osa oli ihan ok kirjoja, ei mitään yhtenäistä tai rehellistä selitystä mikä vastaisi kysymyksiin. Jatkuva rukoilu, Jumalan armo ja rakkaus ei tehneet kysymyksille tai edes tunteille mitään.

Tulipa taas huono olo noita muistellessa.

Lue lisää

Hei! Vaikka sinun tulikin huono olo muistoistasi ja kokemuksistasi,olisiko mahdollista,että kertoisit edes jotain silloisesta uskon-etsinnästäsi? Oma uskoni on horjunut pahoin ja suuri syy siihen on mm.karismaattisella ja menestysteologisella opilla,vaikkei se olekaan ainoa syy-myös omakohtainen sietämätön ja epäinhimillinen kärsimys on ollut osasyy epäilyihini. Ennen uskoontuloani olin joskus kavereiden kanssa hölmöilemässä ja pelasimme spiritismiä-lasi todella liikkui,vaikka toiset päästivät lasista irti,kun en uskonut ensin! Siksi olen ajatellut kuten tuo ketjun toinen kirjoittaja,että demonit tai henkivallat jotenkin todistaisivat että raamatun jumala-kuvaus olisi totta,mutta en ole enää niin varma...? Osaisitko auttaa?

eksytettynäollut kirjoitti:

Hei! Vaikka sinun tulikin huono olo muistoistasi ja kokemuksistasi,olisiko mahdollista,että kertoisit edes jotain silloisesta uskon-etsinnästäsi? Oma uskoni on horjunut pahoin ja suuri syy siihen on mm.karismaattisella ja menestysteologisella opilla,vaikkei se olekaan ainoa syy-myös omakohtainen sietämätön ja epäinhimillinen kärsimys on ollut osasyy epäilyihini. Ennen uskoontuloani olin joskus kavereiden kanssa hölmöilemässä ja pelasimme spiritismiä-lasi todella liikkui,vaikka toiset päästivät lasista irti,kun en uskonut ensin! Siksi olen ajatellut kuten tuo ketjun toinen kirjoittaja,että demonit tai henkivallat jotenkin todistaisivat että raamatun jumala-kuvaus olisi totta,mutta en ole enää niin varma...? Osaisitko auttaa?

Lue lisää

Olen entinen helluntailainen, mutta irtauduttuani niistä kuvioista kävin eri seurakunnissa ja tutustuin moniin muihinkin uskontoihin. Kaikki tuntui kuitenkin vain toinen toistaan tyhjemmiltä. Lopulta halusin kokeilla, josko palaaminen helluntailaisuuteen toisi sittenkin jotain tullessaan ja uuteen seurakuntaan päädyttyäni tykästyinkin rauhalliseen ja hyväksy ään ilmapiiriin. Noin puolen vuoden päästä aika olikin kypsä kysyä ja saada vastauksia. Vastauksia en saanut, mutta ahdistavaa tiedevastaisuutta, vastakkainasettelua, sivistymättömyyttä, rasismia, pelottelua ja jatkuvaa kymmenyksistä muistuttamista alkoi tulla sitäkin enemmän. Sitten taas ne sekavat kielilläpuhumiset, profetiat ym. missä ei ollut mitään oikeaa sisältöä, semmoista tunnepitoisra hakuammuntaa vain. Tiedätkös, sellasta "olet syntinen, tule niin minä jeesus vapautan sinut"-juttua. Niinpä lähdin viimeisen kerran uskonnoista, enkä enää takaisin mene.

Lapsena ja nuorena vielä uskovana ollessani näin paljon selittämättömoä asioita. Ne mistä aikuiset saivat tietää, tulkittiin uskonnon kautta vaikka itse en niihin sellaista liittänyt. Ja se onkin ollut yksi merkittävä ristiriita koko uskonelämässä. Tavarat liikkuvat, ääniä kuuluu, näkyy outoja valoja ja kaikkea, ja niille annetaan heti jokin uskontoa tukeva merkitys vaikka itse en sellaista näe. Ei niissä ole mun mielestä ees msitään yliluonnollista kun mulle selittämätön ei aiheuta suuria tunteita, ne on vaan selittämättömiä asioita! Uskoville taas selittämätön asia nostaa tunteet, minkä jälkeen niihin luömää yliluonnollisen leima.
Kerran yks saarnamies luuli kameran salamavaloa ihmeeksi :D

Ja noista hämäristä kokemuksista vielä se, että tutkimalla saa paljon parempia vastauksia kun inttämällä, väittämällä, luulemalla tai tulkitsemalla. Psykologia ja aivotutkimus selittää monia juttuja oikeasti hyvin. Ihmeparantumisetkin oli aina tasoa "pääkipu ja pelkotila hävisivät", missä ei ole oikwasti mitään ihmeellistä. Tai sit joku haki asuntoa ja kun sen sai, niin se olikin muka rukousvastaus vaikka oli itse sitä asuntoa hakenut! Kaikki vaan verhottiin semmoseen uskonnolliseen kuorrutteeseen.

Ja sit on se ihmeelinen palloilu jumalkäsityksen kanssa! Ensin sanotaan jumalan olevan rakkaus ja puhutaan jumalan tuntemisesta, jopa sen persoonasta. Sit kun kysyy vaikeita, niin jumalaa ei voikaan nähdä, mielesi ei ole oikeasti nöyrä, jumala on käsityskyvyn ulkopuolella ja hitosti rukousta tukemaan koko järjettömyyttä. Hullukshan semmonen teke. Ja aina sama alku, eli ensin vedotaan syntisyyteen et heräis olo omasta syyllisyydestä, huonoista seurakuntakokemuksista puhutaan toitottamalla uskonnon ja uskon eroista ja sit sitä samaa aletaan kohta jo tunkemaan kurkusta alas! Alkaa sadella ohjeita mikä on oikein, mikä väärin, eikä elämässä ole kun mustaa tai valkoista, hyvää tai pahaa, perkelettä tai jeesusta.

Huh, vaikee edes kirjoittaa näistä. Jotenkin niin puistattavaa kun kelailee noita jälkikäteen. Rauhan sain kun etsin totuuden itse, eikä siihen totuuteen ole mitään ohjekirjaa. Eikä siihen kuulu uskonnot!

Maadotuskaapeli kirjoitti:

Olen entinen helluntailainen, mutta irtauduttuani niistä kuvioista kävin eri seurakunnissa ja tutustuin moniin muihinkin uskontoihin. Kaikki tuntui kuitenkin vain toinen toistaan tyhjemmiltä. Lopulta halusin kokeilla, josko palaaminen helluntailaisuuteen toisi sittenkin jotain tullessaan ja uuteen seurakuntaan päädyttyäni tykästyinkin rauhalliseen ja hyväksy ään ilmapiiriin. Noin puolen vuoden päästä aika olikin kypsä kysyä ja saada vastauksia. Vastauksia en saanut, mutta ahdistavaa tiedevastaisuutta, vastakkainasettelua, sivistymättömyyttä, rasismia, pelottelua ja jatkuvaa kymmenyksistä muistuttamista alkoi tulla sitäkin enemmän. Sitten taas ne sekavat kielilläpuhumiset, profetiat ym. missä ei ollut mitään oikeaa sisältöä, semmoista tunnepitoisra hakuammuntaa vain. Tiedätkös, sellasta "olet syntinen, tule niin minä jeesus vapautan sinut"-juttua. Niinpä lähdin viimeisen kerran uskonnoista, enkä enää takaisin mene.

Lapsena ja nuorena vielä uskovana ollessani näin paljon selittämättömoä asioita. Ne mistä aikuiset saivat tietää, tulkittiin uskonnon kautta vaikka itse en niihin sellaista liittänyt. Ja se onkin ollut yksi merkittävä ristiriita koko uskonelämässä. Tavarat liikkuvat, ääniä kuuluu, näkyy outoja valoja ja kaikkea, ja niille annetaan heti jokin uskontoa tukeva merkitys vaikka itse en sellaista näe. Ei niissä ole mun mielestä ees msitään yliluonnollista kun mulle selittämätön ei aiheuta suuria tunteita, ne on vaan selittämättömiä asioita! Uskoville taas selittämätön asia nostaa tunteet, minkä jälkeen niihin luömää yliluonnollisen leima.
Kerran yks saarnamies luuli kameran salamavaloa ihmeeksi :D

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi! Jäin miettimään tuota kirjoittamaasi,jossa sanot:"..tykästyin rauhalliseen ja hväksyvään ilmapiiriin." Et kerro oletko kasvanut vahvasti uskovaisessa kodissa tai mikä on taustasi ennen hengellistä etsintääsi,mutta jäin ikään kuin käsitykseen,että melko fiilis-pohjalta olet ollut liikkeellä..? Olet varmasti jollain tavoin kriittisesti kysellyt asioita ja sinulle ei ole osattu antaa vastauksia-olen kokenut saman kyllä itsekkin. Lähdin tuolloin pois seurakunnasta,en kokenut saavani sieltä apua asioihin joihin olin raamatun ja vilpittömän vakaumukseni pohjalta uskonut. Voin tosin todeta sen saman huomion todeksi yhä tänäpäivänä,mutta onneksi olen löytänyt myös muutamia ihan käytännössä uskoaan harjoittavia ihmisiä :) (olkoonkin,että minulla on käsitykseni-ihmiset ovat vajavaisia aina) Siksi olenkin pyrkinyt yhä enemmän turvaamaan Jeesukseen,etsimään Häntä ristin juurella,kuten sanotaan;olen jättäytynyt pois helluntaista ja karismaattisista piireistä(ihmettelen,miten me ihmiset olemmekin niin herkästi mukana siellä,missä kaveritkin..)enkä takaisin mene minäkään.
Palaisin vielä esineiden liikkumiseen-Minulla oli kyse tilanteesta jossa todella rukoilimme satanaa ja tahdoimme tuon ilmestyvän. Ja lasi siis liikkui. Minulle automaattinen reaktio tietenkin oli napata hyllystä raamattu-sinä yönä ei uni tullut. Koin uskoontullessani Jeesuksen vapauttavan minua jostakin ja myöhemmin olen saanut oppia paitsi eri tahoilta myös kärsimyksieni kautta viisautta. Silti kokemani ovat jättäneet elinikäiset jäljet,enkä voi olla miettimättä,että mitä jos Raamatun Jumala ei olekaan tie totuus ja elämä? Mitä jos? Sillä jos Hän on,elämme tänäpäivänä hirvittävässä hengellisessä pimeydessä ja ihmiset ovat raamatun kuvausten mukaisia lopunajan eläjiä-tulevaisuus hiukan kyllä pelottaa..Etsin kuitenkin yhä Herraani Jeesusta Kristusta,sillä ilman Hänen kohtaamistaan en enää olisi elossa-siksi kuitenkin yhä kiitän :) Korkeimman haltuun!

Olen kasvanut helluntailaisperheessä.

Mä en pystyis enää yrittämään mitään uskontoa. Tunnen nykyisin useita eri uskontoihin kuuluvia, enkä tiedä miten ne ylipäätään ratkasee sen että uskontoja on paljon. Toisilla monijumalaisuus kuuluu asiaan, toisilla sillä ei ole merkitystä, ja enemmistö tuntuu kuitenkin cain lujasti ajattelevan, että juuri heidän juttunsa on se oikea.

On meininki mikä hyvänsä, kaikkien henkilökohtaisten uskomusjärjestelmien pohjalla on fiilis. Fiilis siitä että vakavamielisyys on hyvä asia ja jumalasta, tai fiilis siitä että ylistäminen on just oikeenlaista jumalasettiä, tai fiilis siitä että on fiilis, mikä taas kertoo jotain oman uskon oikeellisuudesta. Aina vain se fiilis. Ja siihen se sit jääkin.

:) niinpä kai, aika tunnepitoisia olentojahan me olemme :) toivottavasti löydät vastauksia ja rauhan elämään :) ehkäpä minäkin sen löydän,kunhan saan ajatukseni kyllin selviksi :) samaa toivon myös aloittahalle-häntä on kohdeltu kovin väärin ja tiedän että niin on monia muitakin-jaksamista hänelle!

Jos tuo on peruste asioiden olemassaololle, on maailmassa tuhansia jumalia ja kaikki uskonnot ja uskomukset ovat tosia. Kukaan ei lopulta ole väärässä, joten on ihan sama mihin uskoo. Alkua pidemmälle ei siis tuolla tarinalla edetä.

Entä jos mitään jumalaa tai jumalia ei edes ole? Entä jos syy noihin tuntemuksiin onkin juuri siinä?