Miksi sinä kirjoitat?

No ensiksikin, kirjat ovat aina trendissä. Ne ovat klassikkoja, trendikkäitä, niistä tehdään filmejä, ei ole mitään, mikä ei olisi alkanut kirjoitetusta sanasta. Niin minä ajattelen.
Kaikki maailmassa alkaa ajatuksesta, jopa maailman sodat. Ajatus muuttuu sanaksi, sitten virkkeeksi, ehkä sen jälkeen argumentiksi, ideaksi tai päähänpinttymäksi.... siitä se kaikki mielestäni alkaa.

Kirjoittaja haluaa jakaa ideansa, keksintönsä, tunteensa, päähänpinttymänsä, kokemansa, kauhunsa, surunsa, ilonsa, rakkautensa.... se on omaa taidetta. Joku maalaa, joku säveltää, joku kirjoittaa.

Minä kirjoitan siksi, että se antaa tyydytystä. Keskustelen kirjainten kautta ja niiden kanssa. Opettelen päästämään tunteeni rohkeasti ulos. Maiskuttelen ja röhkin sanojen painolla, syön niitä ahneudellani. Yritän oppia aina vain rohkeammaksi, rikkoa rajoja ja uskaltaa kehittää uutta.
Projekti vie voimia ja kehittää eteenpäin, se on henkilökohtaista kasvamista. Se on uskallusta sukeltaa erilaiseen maailmaan, tai omaan varovaiseen sisimpään. Se on sukeltamista pimeään, sillä valosta kirjoittaminen ei ole niin jännittävää. Se on tasapainon etsimistä, nuorallatanssia ja uskaltamista.

Julkaisusta haaveilu olisi palkinto kaikelle sille työlle, mitä on raatanut. Ei liian vähän mielestäni, jos ja kun vain jaksaa ensin harjoitella tarpeeksi kauan.

Miksi muuten kirjoitat aina eri nimimerkeillä?

---Miksi muuten kirjoitat aina eri nimimerkeillä?---

Kirjoitan eri nimmareilla, jotta ihmiset kiinnittäisivät huomion siihen, mitä kirjoitan, eivät siihen, että sen kirjoitan nimenomaan minä. Jostain syystä monilla nettikirjoittajilla on mielestäni ikävä tapa ruveta pahimmillaan pohtimaan kirjoittajan persoonaa, hänen perhesuhteitaan, lapsuuttaan, mielenterveyttään....keskustelu menee pois aiheesta. Toki kirjoittavat ihmiset tunnistavat tyylini.

Aloitus on kyllä ihan asiallisesti tehty ja kysymys, miksi ihmiset kirjoittavat (itse kirjoitan vain satunnaisesti vailla sen suurempaa intohimoa kirjoittamiseen) kiinnostaa minua. Niin tällä palstalla kuin muuallakin, missä tapaan kirjoittavia ihmisiä.

Kiva kun vastasit. No minua ei ainakaan ole koskaan kiinnostanut se, kuka kirjoittaa. Minua kiinnostaa teksti ja kaikki rivien välissä. Jokaisella on oma elämä ja elämänkokemukset, ne eivät mielestäni kuulu tälle palstalle.

Sinulla on asiallinen ja mietiskelevä tyyli, mikä tuntuu mukavalta. Siitä huomasin, että käytät eri nimimerkkejä. Rohkenen itse käyttää tätä samaa nimimerkkiä, että voi mukavasti jatkaa entisiä kommentteja, kun antaa tiedoksi että on sama juttelija kuin aikaisemminkin.
Sellainen kysymys, että miksi kirjoitat vain satunnaisesti, sinullahan on kirjoittamisen kyky?

Kirjoitan itse aina samalla nimimerkillä, koska olen ollut täällä jo aika pitkään joten olen kerryttänyt tiettyä positiivista mainetta nimimerkilleni. Tuo maine auttaa silloin, jos/kun kirjoitan kommentteja josta voisi pahimmillaan ottaa nokkiinsa. Kun taas jos lukija silloin sattuu muistamaan minut aikaisemmista viestiketjuista voi hän myös ehkä muistaa ja ymmärtää, että pyrin asiallisuuteen ja että teen parhaani säilyttääkseni keskustelussa järkevyyden.

Mainitakseni pari oikeasti asiallista ja järkevää "kirjailijanalkua" joiden sanat kannattaa ottaa vakavasti: loveatar ja Mashiach. Jälkimmäinen on jo tosin ihka oikea, julkaiseva kirjailija joten häntä ei varmaan enää täällä nähdä.

Trolleja on myös liikkeellä.

Ja sitten aloituksen kysymykseen.

Kirjoitan, koska minulla on siihen lahjoja ja viihdyn silloin, kun pääsen ohjailemaan hahmoja päässäni ja nautin kun saan kuvitella kokonaisia maailmoja ja luoda niistä edes vähän valaisevia tilannekuvia kirjalliseen muotoon.
Kirjoittaminen on myös terapeuttista. Pyrin kirjoittamaan sellaista, josta minut tunnistaa ja jossa paistaa selkeänä oma maailmankatsomukseni.

Ette muuten arvaa kuinka helpommin tekstiä syntyy kirjoitusprosessista itsestään sen sijaan että oikeasti tuottaisin kaunokirjallista tekstiä! Paradoksi.

Minä kirjoitan, koska se on parasta mitä ihminen voi tehdä (housut jalassa). Luova prosessi on mielenkiintoinen ja monella tavoin selittämätön.
Ihminen käyttää joidenkin tutkimusten mukaan vain 10 % aivokapasiteetistaan arkielämässä, mutta fiktiota kirjoittamalla olen varma, että prosenttiosuus on paljon suurempi. Kirjoittamalla fiktiota saa yhteyden alitajuntaansa sellaisella tavalla, mikä ei arkielämässä olisi mitenkään mahdollista. En muulla tavoin pysty mitenkään selittämään sitä, että kun kirjoitan, en itsekään tiedä, "mitä sieltä on tulossa", enkä millään malttaisi odottaa, että tarina on valmis. Rukoilen itseäni kertomaan, miten tämä päättyy, miten tämä päättyy, ihan kuin meitä olisi kaksi, tämä tietoinen minä ja sitten joku toinen, joka kertoo itselleni tarinaa, sitä mukaa kun sitä syntyy.
Kuulostan varmaan kahjolta näine mielipiteineni, mutta minusta kaikkien kannattaisi kokeilla fiktion kirjoittamista. Se on helkkarin vaikeaa, mutta samalla suorastaan jumalaisen palkitsevaa.
Ja siksi se, kun tuntee menettäneensä tämän taidon, on yhtä musertavaa kuin menettäisi raajansa.

Minä olen kirjoittanut lapsesta asti (niin varmaan muutkin täällä). Äitini uskoi pitkään minusta tulevan kirjailija. Kärsimättömyyteni ja kunnianhimon puutteeni kuitenkin estivät minua paneutumasta kirjoittamiseen tosissani: en jaksanut nähdä sitä vaivaa, että olisin hionut tai muokannut tekstejäni. Lisäksi löysin työn, jota rakastin ja joka mahdollisti jossain määrin myös kevyehkön kirjoittelemisen.

Viime aikoina olen viimein ymmärtänyt, mistä minun kannattaisi kirjoittaa: työstäni. Haluaisin julkaista tosipohjaista fiktiota kaikesta kokemastani. Ongelma on edelleen se, että olen niin julmetun laiska: kirjoitan liian tiiviisti ja lyhyesti enkä millään viitsisi korjailla tekstiäni.

Minulla on siis melko kaksijakoinen suhde kirjoittamiseen: tavallaan se on ominta minua, ja sitten ei kuitenkaan.

Kirjoitan koska se on intohimoni, turvani ja tyydytykseni, sillä saan kaikki päässä surraavat ajatukset ja ideat hiljenemään ja sen avulla voin luoda jotain kokonaan uutta, eli yksinkertaisimmillaan kirjoitan, koska se on hauskaa.

Koska haluan vaikuttaa.

----Minä olen kirjoittanut lapsesta asti (niin varmaan muutkin täällä). ---
Minä en. Onko jokin ansio tehdä jotain toimintoa "aina"?

Se on minulle terapiaa. Käsittelen vaikeita tapahtumia muotoilemalla niistä tarinan.

kirjoitan, koska valmiit kirjat joskus ärsyttvät ja haluan kertoa tarinan toisella tavalla , vaikkpa scifissa klassikko on että örkit tulee ja valloittaa maapallon. Minun maailmassa örkit haluaa vain katsella, kuinka maapallolla eletään, ja heille kissat, koirat ihmiset ja muurahaiset ovat yhtälaisen mielenkiinno kohteita, mutta mistä ihmiset tekee?. ja... sama juttu jossain hömppärakkaustarinassa, kun päähenkilöt on kauniita ja rikkaita, niin mitäs jos ne oliskin rumia ja köyhiä? kuinka tarina muuttuis. Julkaiu, no, sitä odotetaan, yhä... ehjk' sitgten sadan vuoden päästä ...

Kirjoitan, koska pidän kirjoittamisesta. Eipä siihen sen kummempaa syytä tarvita.

Kirjoitan, koska se on ammatti ja elämäntapa jo ennestäänkin. Olen aina liikkunut sellaisissa piireissä, jossa kirja on trendikäs, joten ehkä minustakin tulee hieman trendikkäämpi, kun kirjani julkaistaan ;)

Olen kirjoittanut kirjaani seitsemän vuotta, syksyllä aion lähettää sen kustantamoihin. Jännittävää!