Olen seurustellut saman miehen kanssa 6vuotta, asuttu yhdessä 5 vuotta. Hän on kohta 26v ja minä 24. Molemmat olemme työelämässä. Olen jo muutaman vuoden haaveillut vauvasta mutta olen sivuttanut asiaa koska ei ole ollut hyvä hetki taloudellisista syistä tai muista syistä. Meillä ei ole lähipiirissä lapsia ja mieheni on aika arka tehdä kaveripiirissään asioita ensimmäisenä. Mieheni kanssa on mahdotonta keskustella vauvanhankinnasta. Haluaisin tietää mitä mieltä hän on asiasta ja mitä hän ajattelee vanhemmuudesta mutta kun hän aina sanoo ettei koskaan halua lapsia ja turha puhua asiasta. Tämä hänen kommentti on jonkin aikaa muhinut mielessäni ja olen masentunut mm sen takia että en ole varma onko tämä mies se kenen kanssa haluan viettää vielä monta monta vuotta. En halua ajatella että hän kieltää minulta yksi haaveistani. Masentuneena olin ottanut jo etäisyyttä hänestä ja alkanut käyttäytymään kuin idiootti häntä kohtaan.
Viime viikonloppuna olin valmis lopettaa suhteemme mutta en saanut sanoja suustani. Itkin vain ja annoin tyhmänä hänen lohduttaa. Eilen aloimme keskustelemaan kesälomamatkastamme Lappiin. Hän ei haluaisi suunnitella mitään matkaa vaan olla kotona 3 viikkoa. Minä taas olen valmis lähtemään yksinkin jos häntä ei kiinnosta, tästä alkoi riita koska meillä on vain yksi auto ja hänen mielestä minä en saa ottaa sitä autoa matkalleni. Noh. sitten sanoin sen. Suunnilleen näin: "Jos kiellät minulta äitiyden, olen oikeutettu ottaa automme viikon lomamatkalle." Aloin tietenkin itkemään ja sulkeuduin täysin. Hän tulee vihaiseksi koska taas pillitän. Sitten sain sanottua että tarvitsen aikaa miettiä onko äitiydestä luopuminen hänen takiaan uhrauksen arvoista. Heti kun tuon sanoin tajusin että tuo kuullostaa aivan tyhmältä. Ei kenenkään tulisi elää elämänsä toisen vaatimusten kautta. Tietynlainen myönteilevyys on hyvä parisuhteelle mutta ei tuollaisissa asioissa. Olin jo päättänyt jättää hänet ja tein sotasuunnitelman pyytää siskoltani yöpaikkaa. Sitten hän toteaa että ei hän koskaan ole poissulkenut ajatusta perustaa perhettä. Hän ei vaan ole halunut antaa käsityksen että aletaan NYT HETI yrittämään. Tyhmintä on että hän on lukuisia kertoja käyttänyt sanoja ettei koskaan halua lapsia. Nyt hän on kiitollinen että tietää syyn miksi olen käyttäytynyt oudosti jonkin aikaa. Minä taas en tiedä voinko tuohon mieheen luottaa. Sanoo yhtä ja yhtäkkiä tarkoittaa jotain toista. Tuhlaanko aikaani? Onko muilla samantyyppisiä kokemuksia? Mitä olette tehneet?
Mies ei halua lasta
9
203
Vastaukset
- Kommentoija69
Mielestäni tässä on oikein hyvä esimerkki siitä, että parisuhdetta ei kannata koskaan solmia sellaisen henkilön kanssa, jolla on noin tärkeissä asioissa erilaiset arvot tai tavoitteet elämässä. Onkohan miesystäväsi nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että hän voisi haluta hankkia lapsia sinun kanssasi, jos hän on kuitenkin useiden vuosien ajan sanonut sinulle, ettei halua koskaan lapsia ja että asiasta on turha puhua? Hänkin varmasti rakastaa sinua eikä halua luopua sinusta, kuten sinäkin häntä, vaikka teillä on ollut kovin erilaiset toiveet tulevaisuuttanne ajatellen.
Näyttää kuitenkin siltä, että syvä pettymys on jommallekummalle väistämätön, jos jatkatte suhdettanne. Joko sinä katkeroidut, kun jäät lapsettomaksi vain säilyttääksesi suhteesi miesystävääsi, joka sitä paitsi voi myöhemmin kariutua aivan muista syistä, tai sitten hän joutuu vastentahtoisesti hankkimaan lapsia kanssasi. Riippuen syistä miksi hän haluaa olla lapseton ja siitä kuinka vahva tuo halu on, lasten hankkiminen voisi olla vakava virhe häneltä. Ei ole lapsen etu, että jompikumpi tai molemmat hänen vanhemmistaan on tullut vanhemmaksi vastoin tahtoaan.
Sinunkin on syytä ymmärtää (puhun kokemuksesta), että vanhemmuus voi olla ajoittain hyvin raskasta. On tutkitusti niin, että *keskimäärin* vanhemmat ovat onnettomampia kuin olivat ennen vanhemmuutta aina siihen asti, kunnes lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja muuttaneet pois kotoa. Siinä vaiheessa onnellisuustaso jää hieman lähtötasoa korkeammaksi. Mutta kaikissa noissa asioissa on tietenkin erittäin suuria yksilökohtaisia eroja. Onnellisuus ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa vaan ihmiselle on tärkeä myös toinen, siitä osin riippumaton asia, nimittäin mielekkyys. Haluan tällä sanoa, että vanhemmuuteen ei kannata ryhtyä, jollei sitä todella, todella halua. Vanhemmuus tulee kokea omalla kohdalla mielekkään elämän edellytykseksi, jotta siihen kannattaa ylipäätään ryhtyä.
Ajatus erosta on varmasti hyvin kivulias nyt mutta yritä ajatella tilannettasi 5-10 vuoden kuluttua. Sinulla menisi erosta toipumiseen maksimissaan ehkä 1-3 vuotta. Sen jälkeen olisit vapaa etsimään miehen, joka itsekin haluaa tulla vanhemmaksi yhtä paljon kuin sinäkin. Olisit kuitenkin vielä parhaassa iässä miehen saamiseksi. Teidän on syytä keskustella asiasta perinpohjaisesti. - Sinulla-fiksu-mies
Vaikutat lapselliselta lellipenikalta. Kasva vielä 10 vuotta ja hankkikaa lapsi mikäli olette vielä yhdessä tuolloin. Nauttikaa, kasvavaa, kokekaa.
- Äkkipäättäjä.katuu
Sitä että töksäytit asian mielestäsi typerästi, ei kannata miettiä. Tilanne oli silloin päällä ja sinulla oli ristiriitainen, kurja olo. Sanottu mikä sanottu. Minusta hyvä että tuli puheeksi, tavalla ei niin väliä.
Nyt tehdään lapset vanhempana kuin ennen. En kovasti ihmettele, että kaverisi 26 vuotiaana haluaa vielä miettiä. Ei välttämättä tarkoita, että elämänarvot olisivat erilaiset, kuten Kommetoija69 päättelee. Toki hän voi olla oikeassakin, ja kaverisi ei halua vastuuta perheestä. Luulisi että viidessä vuodessa jo tietäisi mitä sinun kanssasi haluaa. Mutta ehkä silti kannattaisi odottaa. Voihan olla että kaverisi ihan järkevyyttään haluaa olla varma näin isosta päätöksestä.
Jos teillä on muuten kivaa yhdessä, niin et mielestäsi tuhlaa aikaasi, kun olet vasta 24 vuotias. Uskon että asia selviää alle vuodessa, nyt kun se on esille otettu. Ottanette asian puheeksi silloin tällöin, kyllä sinulle tulee selviämään, mikä todellinen tilanne on. Yleensä asioilla on tapana järjestyä. Kärsivällisyyttä ja oikeaa päätöstä sinulle toivon.- Kommentoija69
Olet varmaankin oikeassa, että asia selviää kohtuullisessa ajassa, kun se on nyt esille otettu, koska kumpikin varmasti ajattelee asiaa. Kuitenkin on sanottava, että kirjoittajan miesystävä on kirjoittajan mukaan sanonut monta kertaa täysin selvin sanoin, ettei halua lapsia *koskaan*. Vasta *nyt*, kun kirjoittaja on vakavasti harkinnut hänen jättämistään, miesystävä on sanonut, että tarkoitti, ettei halunnut lapsia *vielä*.
Mielestäni kirjoittajan kannattaisi odottaa jonkin aikaa ja ottaa asia puheeksi miesystävänsä kanssa täysin painostamatta ja vihjaamatta, että aikoo jättää hänet, jos ei suostu lasten hankintaan, sekä kysyä *mitkä* tulevaisuudensuunnitelmansa ovat ja jos lasten hankkiminen ei kuulu niihin, niin *mistä syystä* näin on. Mikäli kirjoittaja pystyy keskustelemaan asiasta miesystävänsä kanssa todellakin kuunnellen häntä painostamatta ja ajamatta omaa agendaansa, niin keskustelusta voi tulla varsin hedelmällinen. Saattaa olla, että miesystävän suunnitelmiin eivät lapset kuulu jostakin ikäkauteen liittyvästä syystä, tai sitten kyse on pysyvästä arvovalinnasta, joka ei tule muuttumaan, jolloin on viisainta erota ja etsiä mies, jonka suunnitelmiin lasten hankinta kuuluu. Tässä suhteessa ei kannata turhaan vuosikausia roikkua, jos ristiriita tulevaisuudensuunnitelmien välillä on pysyvä. Suhteen päättäminen ja sen loppumisen sureminen on prosessi, joka vie aikansa. Myös uuden suhteen löytäminen ja kehittyminen vie aikansa. Saattaa olla, että jos eron prosessointi vie 1-3 vuotta ja uuden suhteen löytäminen pari vuotta sekä sen eteneminen lastentekovaiheeseen sen jälkeen pari vuotta, ensisynnyttämisen aika koittaa kirjoittajalle vasta 31-vuotiaana, jolloin toisen lapsen syntymisen aika sopivalla ikäerolla onkin vasta 35-vuotiaana. Ei tässä suhteessa kannata kolmekymppiseksi asti roikkua, jos näyttää siltä, että miesystävä ei todellakaan halua perhettä perustaa.
- Asiat.tapahtuu
Voi hyvät hykkyrät mitä aikoja. Olin nuorena 4 vuotta suhteessa, lasta emme halunneet. Tuli bänksit. Meni 2 viikkoa, kun löysin toisen, jonka kanssa puolen vuoden kuluttua päätimme pykätä lapsen ja kohta toisen. Siinä sitten hoidimme heitä ja perhettä 20 vuotta, kunnes toinenkin lähti kotoa. Meillä ei löytynyt enää yhteistä säveltä, olimme muuttuneet erilaisiksi, kiinnostuksen kohteemme olivat kaukana toisistaan. Minä urheilin ja retkeilin, hän luki ja harrasti keräilyä. Teimme eroa vuoden verran. Jo sinä aikana löysin uuden, jonka kanssa olen ollut useita vuosia. Ihan mukavasti menee. En ole koskaan ymmärtänyt, että pitää prosessoida. Exän kanssa olemme sovussa, joskin aika vieraita toisillemme. Myös hänellä on hyvä uusi suhde.
En tarkoita että pitää hötkyillä, asiat kannattaa miettiä, mutta mitään pakko-suru-aikoja ei kannata rakentaa. Kun uusi tulee tielle, niin sen kyllä tietää, onko se oikea. En ole koskaan uskonut elämän kestävään suhteeseen, enkä sitä tavoitellut.- Kommentoija69
Nimimerkki asiat.tapahtuu, sinäkin kerroit "tehneesi eroa" vuoden päivät. Sinullakin tuo prosessointiaika osuu juuri tuohon 1-3 vuoden aikahaarukkaan, jonka mainitsin. Olisi hyvin epänormaalia kyetä irrottautumaan pitkästä avioliitosta tai muusta pitkästä läheisestä ihmissuhteesta ilman pitkää suruaikaa, koska sureminen on luonnollinen psyykkinen reaktio tärkeistä ja läheisistä asioista ja ihmisistä luopumiseen. Näin on silloinkin, kun romanttinen rakkaus on ollut pitkään sammuneena. Avioeroon liittyy emotionaalinen, juridinen, psyykkinen ja sosiaalinen näkökulma. Yleensä emotionaalinen ero tulee ensin ja varsinkin erossa aloitteellinen on usein jo pitkään ollut eronnut puolisostaan emotionaalisella tasolla joskus jopa ennen kuin eroaikeista on kerrottu puolisolle. Juridinen ero tarkoittaa avioliiton päättymistä ja kaikkien siihen liittyvien laillisten oikeuksien ja velvollisuuksien lakkaamista sekä mahdollisten lasten asumisjärjestelyistä sekä elatus- ja tapaamisoikeuksista ja omaisuuden osituksesta sopimista. Psyykkinen ero tarkoittaa sitä, että ihminen käsittelee mielessään mitä hänelle merkitsee identiteetin muuttuminen avioliitossa olevasta eronneeksi ja kaikkien asian henkilökohtaisten vaikutusten käsittelyä mielessä. Sosiaalinen ero tarkoittaa koko ihmissuhdekentän muuttumista eron jälkeen. Erohan vaikuttaa omien perheenjäsenten välisten suhteiden lisäksi suhteisiin entisen puolison sukuun, yhteisiin ystäviin ja mahdollisiin muihin yhteiselämän aikaisen elinpiiriin kuuluneisiin ihmisiin.
Nämä kaikki asiat osittain soveltuvat avoliittoihin tai pitkiin seurustelusuhteisiin. Mikäli avioerossa juridiset, emotionaaliset tai psyykkiset asiat jäävät loppuun käsittelemättä, ne voivat sotkea uusia ihmissuhteita, jos läheisiä ihmissuhteita aletaan solmia ennenaikaisesti. - Odotus-palkitaan
Sinä vain elit onnettomana 20 vuotta elämästäsi, ja se on iso osa elämää. Nykyaikana ei kukaan painosta lapsia hankkimaan, koska tietoa on, että ihmisiä on liikaa etenkin länsimaissa. Uusia työttömiä ei tarvitse kenenkään synnyttää. Eli älkää nuoret pilatko elämäänne. Vauvakuume nuorena ja tuoreessa suhteessa on merkki suhteen väljähtymisest, ja siihen miinaan ei pidä astua.
Nyt järki käteen! Ennemmin katsoisin onko suhteella tulevaisuutta ja eroaisin ja jäisin lapsettomaksi vaikka lopuksi ikää. - Tjjgjj
Odotus-palkitaan kirjoitti:
Sinä vain elit onnettomana 20 vuotta elämästäsi, ja se on iso osa elämää. Nykyaikana ei kukaan painosta lapsia hankkimaan, koska tietoa on, että ihmisiä on liikaa etenkin länsimaissa. Uusia työttömiä ei tarvitse kenenkään synnyttää. Eli älkää nuoret pilatko elämäänne. Vauvakuume nuorena ja tuoreessa suhteessa on merkki suhteen väljähtymisest, ja siihen miinaan ei pidä astua.
Nyt järki käteen! Ennemmin katsoisin onko suhteella tulevaisuutta ja eroaisin ja jäisin lapsettomaksi vaikka lopuksi ikää.Odotus palkitaan erolla.
- yryeruyetut
Lähde Lappiin ja anna Aslakin panna sut paksuksi. Miesystävälles kenkää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S606634- 1003432
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.262740- 212408
- 271943
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3571832- 251660
- 321498
- 491482
- 111442