Miksi mies ei halua naimisiin?

Olen tehnyt itse oma-alotteisesti selväksi, että avioehto on tietenkin ok ja sellainen voidaan laatia kummankin omaisuuden turvaamiseksi. Vaikka tällä hetkellä hän onkin se paljon varakkaampi meistä, niin tulevaisuus voi olla toisin.. minulla on myös hyvä toimeentulo. En missään tapauksessa halua naimisiin saadakseni hänen omaisuuttaan.

Tuo on kyllä naisissa se joku hiton ärsyttävä vamma, tuo naimisiin pääsystä. Mikä perkele siinä niin ihmeellistä on että se on se minkä tähden huudetaan, itketään, kiukutellaan ja ollaan vittumaisia vaikka muuten menee ilmankin hyvin.

Onko se se 50/50% jako miehen omaisuudesta, vai se että aamenen jälkeen voi alkaa monistua ja paisua sekä unohtaa ulkonäöstä huolehtiminen kun on saanut poteron kaivettua. Se on oikein kun pitää naisen kokoaika varpaillaan luvaten naimisiinmenoa mutta ei mene sen pitemmälle, niin joutuu naisetkin tekemään parisuhteen eteen jotain muutakin kuin olemaan vitunkanto telineitä.

ei_naimisiin_koskaan kirjoitti:

Tuo on kyllä naisissa se joku hiton ärsyttävä vamma, tuo naimisiin pääsystä. Mikä perkele siinä niin ihmeellistä on että se on se minkä tähden huudetaan, itketään, kiukutellaan ja ollaan vittumaisia vaikka muuten menee ilmankin hyvin.

Onko se se 50/50% jako miehen omaisuudesta, vai se että aamenen jälkeen voi alkaa monistua ja paisua sekä unohtaa ulkonäöstä huolehtiminen kun on saanut poteron kaivettua. Se on oikein kun pitää naisen kokoaika varpaillaan luvaten naimisiinmenoa mutta ei mene sen pitemmälle, niin joutuu naisetkin tekemään parisuhteen eteen jotain muutakin kuin olemaan vitunkanto telineitä.

Lue lisää

Sehän on selvä juttu, sillä testataan onko miehestä mihinkään. Mutta sitä taas minä en ymmärrä, miksi naiset edelleen jäävät roikkumaan kiinni mieheen, joka ei läpäissyt testiä?

ei_naimisiin_koskaan kirjoitti:

Tuo on kyllä naisissa se joku hiton ärsyttävä vamma, tuo naimisiin pääsystä. Mikä perkele siinä niin ihmeellistä on että se on se minkä tähden huudetaan, itketään, kiukutellaan ja ollaan vittumaisia vaikka muuten menee ilmankin hyvin.

Onko se se 50/50% jako miehen omaisuudesta, vai se että aamenen jälkeen voi alkaa monistua ja paisua sekä unohtaa ulkonäöstä huolehtiminen kun on saanut poteron kaivettua. Se on oikein kun pitää naisen kokoaika varpaillaan luvaten naimisiinmenoa mutta ei mene sen pitemmälle, niin joutuu naisetkin tekemään parisuhteen eteen jotain muutakin kuin olemaan vitunkanto telineitä.

Lue lisää

Kiva kuulla tämäkin aito mielipide! :D Ymmärrän hyvin ton sinunkin näkökulman ja olen miettinyt sitäkin, että pitäisikö luopua koko asiasta, kun muuten kaikki on hyvin.

En halua naimisiin omaisuuden takia. Olen valmis tekemään avioehdon niin, että kumpikin saa pitää oman omaisuutensa. Minun kohdallani on kyse varmaan kaipuusta johonkin turvalliseen ja pysyvään (ja tämä johtuu rikkinäisestä lapsuudestani). Avioliitto edustaa minulle syvempää sitoutumista ja rakkauden tunnustamista kuin avoliitto. Avoliitto on vähän kuin asiat olisivat auki ja elettäisiin jonkin tasoisessa epävarmuuden tilassa. Miksi ei voi mennä naimisiin, jos kerran on varma suhteesta? Miksi ei voi antaa naiselle tätä asiaa, jos se tekee naisen onnelliseksi? Tätä on vaikea ymmärtää miehessä..

helppohomma kirjoitti:

Sehän on selvä juttu, sillä testataan onko miehestä mihinkään. Mutta sitä taas minä en ymmärrä, miksi naiset edelleen jäävät roikkumaan kiinni mieheen, joka ei läpäissyt testiä?

Lue lisää

Niin sinun mielestäsi oikea ratkaisu on lähteä suhteesta, jossa on kaikki muu erittäin hyvin?? Lähteä etsimään uutta suhdetta, jossa pääsee naimisiin, mutta mikään muu ei sitten toimikaan..

Mulla on aika paljon tässä puntarissa ja juuri sen takia tämä tilanne onkin hankala.

VarmuuttaKaipaava kirjoitti:

Niin sinun mielestäsi oikea ratkaisu on lähteä suhteesta, jossa on kaikki muu erittäin hyvin?? Lähteä etsimään uutta suhdetta, jossa pääsee naimisiin, mutta mikään muu ei sitten toimikaan..

Mulla on aika paljon tässä puntarissa ja juuri sen takia tämä tilanne onkin hankala.

Lue lisää

Teitkö vielä maistraattiin ajantilausta?
Mikä päivä ensiviikolla oli sopivin miehellesi?
Vai aiotko vielä vain vatvoa asiaa omassa päässäsi vai tehdä sen eteen konkreettisesti jotain ( kuten vierailu maistraatissa)?

VarmuuttaKaipaava kirjoitti:

Kiva kuulla tämäkin aito mielipide! :D Ymmärrän hyvin ton sinunkin näkökulman ja olen miettinyt sitäkin, että pitäisikö luopua koko asiasta, kun muuten kaikki on hyvin.

En halua naimisiin omaisuuden takia. Olen valmis tekemään avioehdon niin, että kumpikin saa pitää oman omaisuutensa. Minun kohdallani on kyse varmaan kaipuusta johonkin turvalliseen ja pysyvään (ja tämä johtuu rikkinäisestä lapsuudestani). Avioliitto edustaa minulle syvempää sitoutumista ja rakkauden tunnustamista kuin avoliitto. Avoliitto on vähän kuin asiat olisivat auki ja elettäisiin jonkin tasoisessa epävarmuuden tilassa. Miksi ei voi mennä naimisiin, jos kerran on varma suhteesta? Miksi ei voi antaa naiselle tätä asiaa, jos se tekee naisen onnelliseksi? Tätä on vaikea ymmärtää miehessä..

Lue lisää

Oletko ehdottanut miehellesi, että mennään nopeasti maistraatissa naimisiin, ei pidetä sormuksia ja voidaan tehdä avioehto?

Miksi sinä vingut sitä naimisiin menoa, jos kerran miehelle tuntuu olevan tärkeää olla menemättä naimisiin. Miksi et voi suoda sitä miehelle, joka muuten hon hyvä mies.

Ehkä jopa se värikäs menneisyytesi, että olet ollut miesmagneetti myös häiritsee miestäsi, estää heittäytymästä.

Mun hlö.kohtainen kanta koko naimisiin menoon on että JOS se nyt niiiiiiiiiii-in _helvetin_tärkeä_asia_naiselle on, niin siinä tapauksessa mennään maistraattiin avioehto. Se taas on minun kirjoissani sama kuin avoliitto, eli miksi ylipäätään edes vaivautua koska omasta näkökulmasta avioliittossa ei ole mitään hyötyä / tavoittelemisen arvoista miehelle. Miehen kannalta se on ns. shitty deal, sama miten sen ajattelee. Koska nainen joka suostuu maistraatti avioehto-diiliin on kyllä unelma nainen, mutta ei mahdu kyllä jakeluun että mitä se sillä asian tinkaamisella saavuttaa, koska se ilmeinen taloudellinen motiivi katoaa avioehdon myötä. Ainoastaan jankuttamisella aiheuttaa kiukkua ja ärtymystä joka ilmenee sitten hihojen palamisena jossain vaiheessa kun tympääntyy siihen jankuttamiseen.

Kun taas avoliittohan on viimmeisen päälle demokraattinen ja tasa-arvoinen järjestely joka pohjautuu viimme kädessä aitoon haluun, kiinnostukseen ja pyyteettömyyteen kun ei ole taloudellista motiivia taustalla ja kokoaika kumpikin joutuu tekemään parisuhteen eteen töitä. Eikä pysty ns. loisimaan tai vapaamatkustamaan (avioliitto !) koska kokoaika on tieto puolin ja toisin että jos alkaa homma kanittamaan, toisen on hyvin helppo loikata toiselle puolen aitaa jossa parempi ruoho eli molemmat on kokoaika varpaillaan ja syystäkin että ei keikuta venettä ettei staus quo muutu. Eikä näin ollen tule kränää eikä ristiriitaa kun kumpikaan ei pysty kiristämään avioerolla, vaan voi todeta että saa ja voi lähteä heti kun sille tuntuu. Mun mielestä ei tasa-arvoisempaa järjestelyä voi ollakkaan !.

Ja aloittajan kannattaa (ja muidenkin naisten) miettiä omaa lausetta toisinpäin, pitkään ja hartaasti :

"Miksi ei voi antaa naiselle (miehelle) tätä asiaa, jos se tekee naisen (miehen) onnelliseksi? Tätä on vaikea ymmärtää miehessä (naisessa) ..."

Eli miksi jankuttaa, vaan antaa miehelle sen mitä mies haluaa ja tekee sen onnelliseksi antaen asian olla ja mennä omalla painolla. Vai onko naisen haluamiset ja mielipiteet sitten arvokkaampia kuin miehen ?!.

Jos ei ole lapsia niin avioliitossa olevalla leskellä on asumisoikeus siihen asuntoon missä ovat kirjoilla mutta avoliitossa se menee toisen sukulaisille jos yhteisiä lapsia ei ole ja avioliitto turvaa monessa asiassa jos taputuu jotain odottamtonta.

mekkk kirjoitti:

Jos ei ole lapsia niin avioliitossa olevalla leskellä on asumisoikeus siihen asuntoon missä ovat kirjoilla mutta avoliitossa se menee toisen sukulaisille jos yhteisiä lapsia ei ole ja avioliitto turvaa monessa asiassa jos taputuu jotain odottamtonta.

Lue lisää

No tässähän se tulee (yleisesti ottaen) juuri se syy miksi naiset ovat sen avioliiton perään. Eli ei mitään tekemistä aidon pyyteettömän rakkauden kanssa vaan se etujen hamuaminen on jälleen kerran etusijalla (vaan jopahan on taas yllätys !).

Ja sitten samat naiset länkyttävät että minkälaisia sikoja miehet on kun ovat vain pillun perässä, ehkä ovatkin mutta ainakin myöntävät sen rehellisesti eivätkä venkoile ja yritä sumuttaa ja peittää todellisia motiivejaan. Kuten suurin osa naisista tekee, ja sitten kun kompastuvat omaan pikkunäppäryyteensä ja "suunnitelma" ei toimikkaan kuten on kieroissa pikku päissään kuvitelleet niin alkaa se huuto, itku, riidan haastaminen ja muu kiukuttelu.

ei_naimisiin_koskaan kirjoitti:

Mun hlö.kohtainen kanta koko naimisiin menoon on että JOS se nyt niiiiiiiiiii-in _helvetin_tärkeä_asia_naiselle on, niin siinä tapauksessa mennään maistraattiin avioehto. Se taas on minun kirjoissani sama kuin avoliitto, eli miksi ylipäätään edes vaivautua koska omasta näkökulmasta avioliittossa ei ole mitään hyötyä / tavoittelemisen arvoista miehelle. Miehen kannalta se on ns. shitty deal, sama miten sen ajattelee. Koska nainen joka suostuu maistraatti avioehto-diiliin on kyllä unelma nainen, mutta ei mahdu kyllä jakeluun että mitä se sillä asian tinkaamisella saavuttaa, koska se ilmeinen taloudellinen motiivi katoaa avioehdon myötä. Ainoastaan jankuttamisella aiheuttaa kiukkua ja ärtymystä joka ilmenee sitten hihojen palamisena jossain vaiheessa kun tympääntyy siihen jankuttamiseen.

Kun taas avoliittohan on viimmeisen päälle demokraattinen ja tasa-arvoinen järjestely joka pohjautuu viimme kädessä aitoon haluun, kiinnostukseen ja pyyteettömyyteen kun ei ole taloudellista motiivia taustalla ja kokoaika kumpikin joutuu tekemään parisuhteen eteen töitä. Eikä pysty ns. loisimaan tai vapaamatkustamaan (avioliitto !) koska kokoaika on tieto puolin ja toisin että jos alkaa homma kanittamaan, toisen on hyvin helppo loikata toiselle puolen aitaa jossa parempi ruoho eli molemmat on kokoaika varpaillaan ja syystäkin että ei keikuta venettä ettei staus quo muutu. Eikä näin ollen tule kränää eikä ristiriitaa kun kumpikaan ei pysty kiristämään avioerolla, vaan voi todeta että saa ja voi lähteä heti kun sille tuntuu. Mun mielestä ei tasa-arvoisempaa järjestelyä voi ollakkaan !.

Ja aloittajan kannattaa (ja muidenkin naisten) miettiä omaa lausetta toisinpäin, pitkään ja hartaasti :

"Miksi ei voi antaa naiselle (miehelle) tätä asiaa, jos se tekee naisen (miehen) onnelliseksi? Tätä on vaikea ymmärtää miehessä (naisessa) ..."

Eli miksi jankuttaa, vaan antaa miehelle sen mitä mies haluaa ja tekee sen onnelliseksi antaen asian olla ja mennä omalla painolla. Vai onko naisen haluamiset ja mielipiteet sitten arvokkaampia kuin miehen ?!.

Lue lisää

Kiitos hyvästä näkökulmasta!

"Kun taas avoliittohan on viimmeisen päälle demokraattinen ja tasa-arvoinen järjestely joka pohjautuu viimme kädessä aitoon haluun, kiinnostukseen ja pyyteettömyyteen kun ei ole taloudellista motiivia taustalla ja kokoaika kumpikin joutuu tekemään parisuhteen eteen töitä. Eikä pysty ns. loisimaan tai vapaamatkustamaan (avioliitto !) koska kokoaika on tieto puolin ja toisin että jos alkaa homma kanittamaan, toisen on hyvin helppo loikata toiselle puolen aitaa jossa parempi ruoho eli molemmat on kokoaika varpaillaan ja syystäkin että ei keikuta venettä ettei staus quo muutu. Eikä näin ollen tule kränää eikä ristiriitaa kun kumpikaan ei pysty kiristämään avioerolla, vaan voi todeta että saa ja voi lähteä heti kun sille tuntuu. Mun mielestä ei tasa-arvoisempaa järjestelyä voi ollakkaan !."

Tämä oli kyllä erinomaisesti sanottu ja todella hyvä näkökulma tähän asiaan. Olen samaa mieltä tästä asiasta. Kai se sitten on se oma riittämättömyyden pelko ja ehkä hylätyksi tulemisen pelko jossain taka-alalla, joka kaipaa ja tarvitsee syvempää "sitoutumista" ja "varmuutta". Olen uskovaisesta perheestä ja vaikka itse en ole uskovainen, niin perheen arvot vaikuttavat minuun. Avoliittoa ei katsota hyvällä. Ehkä minulla on pohjimmiltaan myös tarve saada ulkopuolista hyväksyntää ja olla niin kuin muut.

"Eli miksi jankuttaa, vaan antaa miehelle sen mitä mies haluaa ja tekee sen onnelliseksi antaen asian olla ja mennä omalla painolla. Vai onko naisen haluamiset ja mielipiteet sitten arvokkaampia kuin miehen ?!."

Olen kyllä onnellinen mieheni kanssa ja rakastan häntä hyvin paljon. Väittäisin myös, että olen kyllä ihana kumppani hänelle. Mutta myönnän, että tämä asia välillä aiheuttaa kitkaa meidän välillä.

Toi oli tosi hyvä pointti, että onko naisen haluamiset ja mielipiteet sitten arvokkaampia kuin miehen?!... En oo kyllä tätä asiaa osannut ikinä ajatella näin päin.

ei_naimisiin_koskaan kirjoitti:

Mun hlö.kohtainen kanta koko naimisiin menoon on että JOS se nyt niiiiiiiiiii-in _helvetin_tärkeä_asia_naiselle on, niin siinä tapauksessa mennään maistraattiin avioehto. Se taas on minun kirjoissani sama kuin avoliitto, eli miksi ylipäätään edes vaivautua koska omasta näkökulmasta avioliittossa ei ole mitään hyötyä / tavoittelemisen arvoista miehelle. Miehen kannalta se on ns. shitty deal, sama miten sen ajattelee. Koska nainen joka suostuu maistraatti avioehto-diiliin on kyllä unelma nainen, mutta ei mahdu kyllä jakeluun että mitä se sillä asian tinkaamisella saavuttaa, koska se ilmeinen taloudellinen motiivi katoaa avioehdon myötä. Ainoastaan jankuttamisella aiheuttaa kiukkua ja ärtymystä joka ilmenee sitten hihojen palamisena jossain vaiheessa kun tympääntyy siihen jankuttamiseen.

Kun taas avoliittohan on viimmeisen päälle demokraattinen ja tasa-arvoinen järjestely joka pohjautuu viimme kädessä aitoon haluun, kiinnostukseen ja pyyteettömyyteen kun ei ole taloudellista motiivia taustalla ja kokoaika kumpikin joutuu tekemään parisuhteen eteen töitä. Eikä pysty ns. loisimaan tai vapaamatkustamaan (avioliitto !) koska kokoaika on tieto puolin ja toisin että jos alkaa homma kanittamaan, toisen on hyvin helppo loikata toiselle puolen aitaa jossa parempi ruoho eli molemmat on kokoaika varpaillaan ja syystäkin että ei keikuta venettä ettei staus quo muutu. Eikä näin ollen tule kränää eikä ristiriitaa kun kumpikaan ei pysty kiristämään avioerolla, vaan voi todeta että saa ja voi lähteä heti kun sille tuntuu. Mun mielestä ei tasa-arvoisempaa järjestelyä voi ollakkaan !.

Ja aloittajan kannattaa (ja muidenkin naisten) miettiä omaa lausetta toisinpäin, pitkään ja hartaasti :

"Miksi ei voi antaa naiselle (miehelle) tätä asiaa, jos se tekee naisen (miehen) onnelliseksi? Tätä on vaikea ymmärtää miehessä (naisessa) ..."

Eli miksi jankuttaa, vaan antaa miehelle sen mitä mies haluaa ja tekee sen onnelliseksi antaen asian olla ja mennä omalla painolla. Vai onko naisen haluamiset ja mielipiteet sitten arvokkaampia kuin miehen ?!.

Lue lisää

No niin herra-ei_naimisiin_koskaan.. Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan joitakin asioita sinusta! ;)

Sinun kirjoituksistasi huokuu voimakkaat tunteet, kiukkua tai suorastaan raivoa naimisiinmenoa kohtaan. Miksi koet näin? Perustuuko sinun tämän hetkinen mielipiteesi aikaisemmille kokemuksille? Oletko ollut naimisissa? Oletko pettynyt avioliittoon? Oletko tullut jätetyksi vai oletko itse lopettanut hankalan suhteen? Onko sinun rahallisesti lypsetty eron myötä?

Elätkö tällä hetkellä parisuhteessa? Avoliitossa?

Olet tehnyt kantasi hyvin selväksi. Haluan siltikin kysyä, että voitko kuvitella, että elämääsi tulisi niin jumalainen nainen, että haluaisit viedä hänet vihille ja siten sinetöidä suhteenne? Jos tietäisit, että tuo jumalainen nainen haluaisi palavasti kanssasi naimisiin ja itsekin tuntisit palavaa rakkautta häntä kohtaan, niin pysyisitkö edelleen kannassasi olla avoliitossa?

Tiedän miehiä, jotka ovat ajatelleet kuten sinä ja olleet pitkään avoliitossa. Jo hups, kun pitkä avoliitto päättyy, niin he haluavatkin naimisiin uuden kumppanin kanssa.

VarmuuttaKaipaava kirjoitti:

No niin herra-ei_naimisiin_koskaan.. Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan joitakin asioita sinusta! ;)

Sinun kirjoituksistasi huokuu voimakkaat tunteet, kiukkua tai suorastaan raivoa naimisiinmenoa kohtaan. Miksi koet näin? Perustuuko sinun tämän hetkinen mielipiteesi aikaisemmille kokemuksille? Oletko ollut naimisissa? Oletko pettynyt avioliittoon? Oletko tullut jätetyksi vai oletko itse lopettanut hankalan suhteen? Onko sinun rahallisesti lypsetty eron myötä?

Elätkö tällä hetkellä parisuhteessa? Avoliitossa?

Olet tehnyt kantasi hyvin selväksi. Haluan siltikin kysyä, että voitko kuvitella, että elämääsi tulisi niin jumalainen nainen, että haluaisit viedä hänet vihille ja siten sinetöidä suhteenne? Jos tietäisit, että tuo jumalainen nainen haluaisi palavasti kanssasi naimisiin ja itsekin tuntisit palavaa rakkautta häntä kohtaan, niin pysyisitkö edelleen kannassasi olla avoliitossa?

Tiedän miehiä, jotka ovat ajatelleet kuten sinä ja olleet pitkään avoliitossa. Jo hups, kun pitkä avoliitto päättyy, niin he haluavatkin naimisiin uuden kumppanin kanssa.

Lue lisää

"Sinun kirjoituksistasi huokuu voimakkaat tunteet, kiukkua tai suorastaan raivoa naimisiinmenoa kohtaan. Miksi koet näin? "

- No eikait ihan raivoa sentään ?, tiettyä ärtymystä korkeintaan sitä kaikkien naisten oletusarvoa kohtaan. Naisten mielestä päästään ja miesten mielestä joudutaan naimisiin, sitä eroa kun naiset ei tunnu eikä nähtävästi haluakkaan ymmärtää. Eli juurikin se naimisiin meno ja pakko alkaa pönkäämään sitä kersaa. Mikä siinä sitten on ettei muka ilman naimisiin menoa tai kersaa, voi kaksi aikuista ihmistä elää täyttä elämää kahdestaan siinä missä kumpainenkin yksin tahoillaan ?.
Naisten ryhmäkuri ja sosiaali paine ovat niitä syitä, jotka nyt sinällään ovat ihan perseestä.

"Perustuuko sinun tämän hetkinen mielipiteesi aikaisemmille kokemuksille?"

- Tavallaan, Olen kuitenkin sen verran kaukaa viisas että olen päättänyt jo aikaa sitten että se tragedia nimeltä "avioliitto" ei tod. ole mun juttuni. Joten ei ole mikään tämän hetkinen mielipide, pikemminkin elämäntapa.


"Oletko ollut naimisissa? Oletko pettynyt avioliittoon? Oletko tullut jätetyksi vai oletko itse lopettanut hankalan suhteen? Onko sinun rahallisesti lypsetty eron myötä?"

- Avioliitosta voisi sanoa että, jos on kaksi polkua joista toinen on suora mutta kaulaan asti tervaa (avioliitto) ja toinen on sen tervahaudan kiertävä mutta pitempi reitti (vapaana), niin kyllä vähänkään tolkun ihminen kiertää vaikka siinä perille pääsyssä kauemmin meneekin mutta pääsee niin kovin paljon vähemmällä kuin suoraan menemällä. Mutta pöhlöimmät tekevät niin että menevät suoraan, jäävät jumiin, palaavat lähtöpisteeseen ja aloittavat saman homman alusta. Järkevääkö ?!, no ei tod. ole ellei satu olemaan päästä nyrjähtänyt tai jotain masokistin vikaa. Joku voi toista yllyttää että kuse muuntajaan, se tekee gutaa, ei tarkoita sitä että sitä kannattaa kokeilla. Voin sanoa että että se ei tee gutaa. Olen poikasena kusassut paimenpoikaan, eikä se todellakaan ollut sitä mitä väitettiin.

"Toi oli tosi hyvä pointti, että onko naisen haluamiset ja mielipiteet sitten arvokkaampia kuin miehen?!... En oo kyllä tätä asiaa osannut ikinä ajatella näin päin."

- No jostain kumman syystä en ole ollenkaan yllättynyt että nainen ei osaa nähdä asioita muuten kuin siitä omasta kapeasta näkökulmastaan. Enkä sano tätä ilkeilläkseni, vaan todetakseni päivänselvän ja kiistattoman tosiasian.

"Olen uskovaisesta perheestä ja vaikka itse en ole uskovainen, niin perheen arvot vaikuttavat minuun. Avoliittoa ei katsota hyvällä. Ehkä minulla on pohjimmiltaan myös tarve saada ulkopuolista hyväksyntää ja olla niin kuin muut."

- Tyypillinen nainen. Kuten sanottua, ryhmäkuri ja sosiaali paine. I rest my case.

"Haluan siltikin kysyä, että voitko kuvitella, että elämääsi tulisi niin jumalainen nainen, että haluaisit viedä hänet vihille ja siten sinetöidä suhteenne?"

- Ei ole, eikä tule, niin rikasta tai rakasta naista että naimisiin tarvisi mennä. Koska suomalaiset asenteelliset naiset ja avioliitto tilastot.

Loppu kaneettina voisin todeta tuosta sinun nimimerkistä että jos varmuutta kaipaat, niin menet kauppaan ja ostat varmuusvälineitä ;).

Kiitos ihanista suorista ja avoimista mielipiteistäsi ! :D :D Mua vähän hymyilyttää ja naurattaa tämä sinun tyyli tuoda esiin ajatuksiasi :D

Kai ihminen voi kokea itsensä vapaaksi myös avioliitossa.. kai se enemmänkin kiinni siitä millainen kahden ihmisen välinen suhde on, kuin se, että ollaanko naimisissa vai ei.

Jos mulla liittyy tähän aiheeseen aika voimakkaat mielipiteet ja tunteet, niin kyllä sinullakin :D Ne vain sattuu olemaan täysin päinvastaiset kuin mulla :D

Mulla ei ole lapsia, enkä ole vielä niitä tähän ikään mennessä halunnut, vaikka olenkin hyvin lapsi ja ihmisrakas ihminen muuten. Kyllä nykyään on yhä enemmän 30-40 vuotiaita naisia, jotka eivät halua lapsia.. joten jos sellaisen elämääsi haluat, niin kyllä sellainen on mahdollista löytää.

Olisi mielenkiintoista tietää, että minkä ikäisen mielipiteitä nämä ovat? Mun veikkaus on, että olet noin 32 vuotias.

VarmuuttaKaipaava kirjoitti:

No niin herra-ei_naimisiin_koskaan.. Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan joitakin asioita sinusta! ;)

Sinun kirjoituksistasi huokuu voimakkaat tunteet, kiukkua tai suorastaan raivoa naimisiinmenoa kohtaan. Miksi koet näin? Perustuuko sinun tämän hetkinen mielipiteesi aikaisemmille kokemuksille? Oletko ollut naimisissa? Oletko pettynyt avioliittoon? Oletko tullut jätetyksi vai oletko itse lopettanut hankalan suhteen? Onko sinun rahallisesti lypsetty eron myötä?

Elätkö tällä hetkellä parisuhteessa? Avoliitossa?

Olet tehnyt kantasi hyvin selväksi. Haluan siltikin kysyä, että voitko kuvitella, että elämääsi tulisi niin jumalainen nainen, että haluaisit viedä hänet vihille ja siten sinetöidä suhteenne? Jos tietäisit, että tuo jumalainen nainen haluaisi palavasti kanssasi naimisiin ja itsekin tuntisit palavaa rakkautta häntä kohtaan, niin pysyisitkö edelleen kannassasi olla avoliitossa?

Tiedän miehiä, jotka ovat ajatelleet kuten sinä ja olleet pitkään avoliitossa. Jo hups, kun pitkä avoliitto päättyy, niin he haluavatkin naimisiin uuden kumppanin kanssa.

Lue lisää

kommentoin tähän vaikkei kysymykset olleetkaan minulle esitettyjä.

Itselläni ei ole minkäänlaista uskonnollista taustaa, en ole koskaan kuulunut mihinkään kirkkokuntaan tai uskontoon. Minusta uskonnot ovat kaikki tyynni pelkkää satua.

Minulle avioliitto maistraatissakaan ei merkitse mitään, ei yhtään mitään, en tunne avioliittoa kohtaan kiukkua, en agressiota tai kaunaa, se ei todellakaan merkitse mitään.
Avioliitto on ollut menneinä vuosina tuki ja turva leskille ja lapsille, mutta tänä päivänä kun sekä miehet että naiset pystyvät tasavertaisesti elättämään itsensä ja lapsensa omilla taidoillaan ja työllään, avioliitolla ei ole enää minun mielestäni minkäänlaista statusta eikä tarvetta.

Jos kaksi ihmistä rakastavat oikeasti toisiaan, he pystyvät sopimaan asumisensa ja omaisuutensa jakamiset keskenään, ja laillisesti, ilman papin aamentakin.
Jokainen pari pystyisi turvaamaan oman omaisuutensa ja myös yhdessä kerätyn omaisuuden kuoleman tai eron sattuessa ihan pienin paperitöin.
Minusta on järjen köyhyyttä jos tätä ei ymmärretä eikä haluta tehdä laiskuuttaan, vaan kuvitellaan että avioliitto on vain se ainoa ja oikea muoto.

Esim. minä en voi kuvitella, että minun elämääni astuisi ikinä sellaista miestä jonka takia olisin valmis liittymään mihinkään uskontokuntaan.

ei_naimisiin_koskaan kirjoitti:

Tuo on kyllä naisissa se joku hiton ärsyttävä vamma, tuo naimisiin pääsystä. Mikä perkele siinä niin ihmeellistä on että se on se minkä tähden huudetaan, itketään, kiukutellaan ja ollaan vittumaisia vaikka muuten menee ilmankin hyvin.

Onko se se 50/50% jako miehen omaisuudesta, vai se että aamenen jälkeen voi alkaa monistua ja paisua sekä unohtaa ulkonäöstä huolehtiminen kun on saanut poteron kaivettua. Se on oikein kun pitää naisen kokoaika varpaillaan luvaten naimisiinmenoa mutta ei mene sen pitemmälle, niin joutuu naisetkin tekemään parisuhteen eteen jotain muutakin kuin olemaan vitunkanto telineitä.

Lue lisää

huudetaan, itketään, kiukutellaan ja ollaan vittumaisia vaikka muuten menee ilmankin hyvin=huudetaan, itketään, kiukutellaan ja ollaan vittumaisia ??? hyvin? ^^

ei_naimisiin_koskaan kirjoitti:

Mun hlö.kohtainen kanta koko naimisiin menoon on että JOS se nyt niiiiiiiiiii-in _helvetin_tärkeä_asia_naiselle on, niin siinä tapauksessa mennään maistraattiin avioehto. Se taas on minun kirjoissani sama kuin avoliitto, eli miksi ylipäätään edes vaivautua koska omasta näkökulmasta avioliittossa ei ole mitään hyötyä / tavoittelemisen arvoista miehelle. Miehen kannalta se on ns. shitty deal, sama miten sen ajattelee. Koska nainen joka suostuu maistraatti avioehto-diiliin on kyllä unelma nainen, mutta ei mahdu kyllä jakeluun että mitä se sillä asian tinkaamisella saavuttaa, koska se ilmeinen taloudellinen motiivi katoaa avioehdon myötä. Ainoastaan jankuttamisella aiheuttaa kiukkua ja ärtymystä joka ilmenee sitten hihojen palamisena jossain vaiheessa kun tympääntyy siihen jankuttamiseen.

Kun taas avoliittohan on viimmeisen päälle demokraattinen ja tasa-arvoinen järjestely joka pohjautuu viimme kädessä aitoon haluun, kiinnostukseen ja pyyteettömyyteen kun ei ole taloudellista motiivia taustalla ja kokoaika kumpikin joutuu tekemään parisuhteen eteen töitä. Eikä pysty ns. loisimaan tai vapaamatkustamaan (avioliitto !) koska kokoaika on tieto puolin ja toisin että jos alkaa homma kanittamaan, toisen on hyvin helppo loikata toiselle puolen aitaa jossa parempi ruoho eli molemmat on kokoaika varpaillaan ja syystäkin että ei keikuta venettä ettei staus quo muutu. Eikä näin ollen tule kränää eikä ristiriitaa kun kumpikaan ei pysty kiristämään avioerolla, vaan voi todeta että saa ja voi lähteä heti kun sille tuntuu. Mun mielestä ei tasa-arvoisempaa järjestelyä voi ollakkaan !.

Ja aloittajan kannattaa (ja muidenkin naisten) miettiä omaa lausetta toisinpäin, pitkään ja hartaasti :

"Miksi ei voi antaa naiselle (miehelle) tätä asiaa, jos se tekee naisen (miehen) onnelliseksi? Tätä on vaikea ymmärtää miehessä (naisessa) ..."

Eli miksi jankuttaa, vaan antaa miehelle sen mitä mies haluaa ja tekee sen onnelliseksi antaen asian olla ja mennä omalla painolla. Vai onko naisen haluamiset ja mielipiteet sitten arvokkaampia kuin miehen ?!.

Lue lisää

Oletpa typerä. Siis luulet että nainen haluaa aina vain rahan takia naimisiin?

Minun omaisuuteni on suurempi kuin avopuolisoni omaisuus. Silti minä olen se, joka haluaa naimisiin. Mies on asian suhteen nihkeämpi. Minulle sopisi myös hyvin vihkiminen maistraatissa, eli mitään juhlia en kaipaa. Minä haluan olla naimisissa oman rakkaan puolisoni kanssa. Piste.

Ja miksikö? Muun muassa siksi, että aviopari on toistensa lähiomaiset. Jos toiselle, kummalle tahansa, sattuu jotakin, niin toinen on se, joka päättää hoidoista jne. Tämä on minulle todella merkittävä asia.

Toisekseen avioliitto merkitsee minulle sitoutumista. Vaikka olen nuorenpana eronnut, en silti ole menettänyt uskoani loppu elämän kestävään avioliittoon. En halua olla 70v avovaimo. Vaikka se sinun mielestäsi olisi typerä haave, niin minä haluan olla vanhana VAIMO.

Lisäksi haluaisin yhden sukunimen vähemmän meidän postilaatikkoon. Ihan sama, olisiko meillä miehen ja vai minun nimi, vai joku ihan muu, mutta kunhan olisi yhteinen. Tästä toiveesta olen valmis joustamaan, jos mies ei sitä halua. (Tosin miehelle taitais olla ihan sama.)

Haluan sormeeni sormuksen, joka kertoo maailmalle, että olen varattu. Työni puolesta tapaan paljon ihmisiä ja toisinaan myös edustustilaisuuksissa. Uskoisin että turhat iskuyritykset vähenevät ainakin vähän, jos kuljen sormus sormessa. (Miehen ei tarttis käyttää jos ei halua. Eipä hän niin sosiaalisissa piireissä kuljekaan.) Toisekseen joskus kun kerron olevani onnellisesti perheellinen, niin ihmiset usein katsovat sormiani. Eivät sano mitään, mutta voin lukea ajatukset...

Leskellä on asumisoikeus yhteiseen kotiin kuolemaansa saakka. Ihan sama kumpi asunnon omistaa ja kuka sen perii, mutta mielestäni miestäni tai minua ei saa omasta kodistaan häätää vanhoilla päivillään.

Tässä minun syitäni. Maistraatissa ja avioehdolla sopisi hyvin. Tai myös ilman avioehtoa, vaikka olen meistä se varakkaampi.

Mies on lykännyt vuosia naimisiin menoa sanomalla, että "se on nuorten ihmisten hommaa". Kyse on siis lähinnä siinä, ettei mies koe olevan enää sopivaa tai järkevää, että yhdessä pitkään elänyt perheellinen pariskunta menisi naimisiin. Öh.

helppohomma kirjoitti:

Sehän on selvä juttu, sillä testataan onko miehestä mihinkään. Mutta sitä taas minä en ymmärrä, miksi naiset edelleen jäävät roikkumaan kiinni mieheen, joka ei läpäissyt testiä?

Lue lisää

Kyllä miehelläkin voi olla omat testinsä naiselleen. Oma naiseni ei ole ratkaissut viimeistä testiään. Siispä pidättäydyn avioliitosta / lapsista.

Kiitos näkökulmastasi! Arvostan näitä aitoja ja rehellisiä mielipiteitä.

Ei mulla ole ketään muuta. Olen nähnyt elämässäni miehiä sen verran paljon, että osaan arvostaa sitä mitä minulla nyt on.

Mulla on ongelma oman pään sisällä. Tämä elämässäni ensimmäinen todellinen suhde, jossa olen uskaltanut olla oma itseni ja näyttää itsestäni erilaiset puolet. Tässä suhteessa olen opetellut luottamaan toiseen ja päästämään lähelle. Se on ollut erittäin vaikeaa ja pitkä prosessi. Kun lapsuudessa ei saanut kokea läheistä ja rakastavaa suhdetta omiin vanhempiin, niin se on valitettavasti heijastunut ongelmallisena kaikkiin parisuhteisiin. Nyt olen onneksi niin pitkällä, että monet tunne ongelmat on selvitetty ja olen saanut uudelleen rakentua rakastavassa suhteessa.

No, oletko sinä laillistamassa suhdettanne vai onko koko tekstisi vain sanojen helinää?

Tässä on mies, joka on ymmärtänyt asioiden ytimen!!! Hänelle ei ollut avioliito ollut tärkeä asia, mutta puolisolle oli, joten hän halusi rakkaudesta antaa toiselle sen, mitä hän tahtoi.

Itselläni on vain se tunne, että kaikesta rakkaudesta huolimatta välillämme joku ei ole vielä valmis meissä.. En tiedä onko se minussa vai miehessäni.

Suhteemme on käynyt läpi suuren kehityskaaren positiiviseen suuntaan. Kumpikin me olemme kasvaneet huikeasti. Tämä on ensimmäinen suhde, jossa asun toisen ihmisen kanssa. Ja ensimmäinen suhde, jossa olen kyennyt avaamaan itseni koko ajan syvemmältä.

Tän hetkinen ajatukseni on se, että suhteemme tulee kehittymään siihen pisteeseen, että varmuus avioitumisesta tulee.. tai sitten voi olla mahdollisuus, että se jokin puuttuva varmuus/tunne ei löydy ja jossain vaiheessa eroamme. Itse en näe sitä mahdollisuutta, että olisin loppuelämän avoliitossa.

Mieheni on sanonut, että hän kokee minun olevan hänelle oikea ja että rakastaa minua ja että jonain päivänä naimisiin meneminen voi tuntua oikealta asialta. (Hän ei ollut naimisissa exänkään kanssa, vaikka olivat yhdessä 16 vuotta)

Siinä on mies, joka ei ole ymmärtänyt kokonaisuutta, vaan sortui siihen, että naisen miellyttämisellä ja omien mielipiteiden pitäminen toisarvoisena löytyy hyvä lopputulos. Nainen alkaa jossakin vaiheessa halveksimaan tuollaista lapamatoa.

Faktaa: kaikki tuntemani miehet ovat hävinneet erossa huomattavia summia rahaa naiselle, jotkut satojatuhansia avioehdosta huolimatta, nainen kuittaa myös hyödyt mahdollisesta leskeneläkkeestä. Siksi naisilla on niin kova hinku päästä naimisiin.
Suurin osa pareista päätyy eroon.
Se että menee naimisiin toisen ihmisen kanssa, menee samalla naimisiin valtion ja erilaisten lakipykälien kanssa. Vastemielinen asia sekin. Menestyvä, asiansa ja taloutensa hoitava mies on toisaalta typerys, jos päätyy menemään naimisiin. Tyhjäntaskujuopolla sen sijaan ei ole paljoakaan hävittävää.

NämäONfaktat, Kerropa isoäidillesi, tädillesi ja toivottavasti joskus naimisiin päässeelle äidillesi tuo kommenttisi keskustelussa. Ja sitten sulje suusi ja avaa korvasi plus aivosi kuulemaan sinulle läheisten, fiksujen naisten tunteet ja kokemukset aiheesta 9 vuoden suhde, nainen odottaa häitä ja mies livistää lupauksistaan.
Tunnet näämmä monia varakkaita miehiä, jotka ovat itse sössineet hyvän lapsiperhe-avioliittonsa tai vaihtoehtoisesti taluttaneet vihille laskelmoivia hepsankeikkoja jotka ovat olleet "muodollisesti päteviä" petihommiin.
Kyllä todellakin vaikkapa kolmen lapsen äiti yllättävää kyllä saa osuuden vaikkapa perheen talosta. Sinulla olisi hyvä mieli kun kaverit saisivat rauhassa uusia bemareitaan ökymalleihin ja eks-akat nostelevat toimeentulotukea samaan aikaan toisaalla? Naisvihaajat voisivat lähteä kivalle lenkille ulos hienoon kevätluontoon tälle palstalle kommentoinnin sijaan.
Aloittajalle tsemppiä. Laita itsellesi jokin määräaika, esim. vuoden loppuun, jonka annat miehelle aikaa virallistaa suhteenne avioliitoksi. Jos hän suorastaan kieltäytyy vihkitoimituksesta, ryhdy vähin äänin muuttovalmisteluihin omaa pikku kotia kohti. Lähenet kohta 40 vuoden maagista rajapyykkiä. Kymmenet tai sadat miehet haaveilevat kaltaisestasi ihanasta, kiltistä, kauniista vaimosta, siis todellakin sinun taluttamisestasi vihille plus lapsista.
Olet väärän miehen kanssa, ja kymmenessä vuodessa sinua odottaa ikävä järkytys jos jatkat nykyisellä tielläsi. Aikansa hän oli oikea, mutta aika on muuttunut, kuten itsekin aavistelet!

Ehkä minussa on jokin "vika", mutta tunnen, etten pysty vapauttamaan kaikkea rakkauttani ennen kuin tämä asia tapahtuu elämässäni. Ehkä tämä "vika" johtuu aikaisemmista pettymyksistä ja lapsuudestani.. ehkä joku muu nainen kykenee rakastamaan miestä täysin sydämin ilman papin aamenta, mutta minun sydämeni ei ole ainakaan vielä kyennyt avautumaan täyteen kukoistukseensa. Tulevaisuus näyttää kuinka tässä käy..

Jaaha. Mutta ehkä sinä olet vain yleisten tapojen orja ja kankeitten yhteiskunnallisten ja kulttuuritaustaisten sopivuussääntöjen rajoittama henkilö.

Sillä minun sydämeni ei tarvitse minkäänlaisen instanssin tai protokollan määräämää tai asettamaa lupaa rakastaakseen ja kukoistaakseen. Sinä tarvitset siihen näemmä jonkun ulkopuolisen luvan, tosi outoa.

Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma joten mitä sinä teet sitten jos saisit varmuuden ja se menisi samoin tein - syystä tai toisesta? Mietipä sitä.

Muutama sananen ystävällisesti hyvä'n ja mielenkiintoiseen keskusteluun:

Teillä on elämänkatsomusristiriita. Sinä sanot, ettet usko tai ole uskossa ... onko näin ? Mielestäni Sinulla on sen suuntainen rivienvälistäkin luettava suhtautuminen miehen ja naisen yhdessäoloon ja -eloon, jota myös sanasi varmentavat. Onko SInulla itselläsi identiteettiongelmaa tai oletko selventänyt itsellesi taustasi ja suhtautumisesi uskoon ? Tarkoitan henkilökohtaiseen uskoon - en tarkoita mm. sukuusi, lapsuuudenperheeseesi, seurakuntaan, tiukkapipolahkoon (?) Oletko selvittänyt itsellesi elämänkatsomuksellisen tiesi, mitä kuljet ? Tiedostatko sen ?

Toivottavaa on (omasta kokemustani puhun), että pariskunnalla ja perheellä, jossa varsinkin lapsia, olisi samansuuntainen ajatusmaailma ja perusta elämälle. Arkipäivässä on helpompaa selvityytä ja ymmärtää toista, jos katsellaan ja tulkitaan samanväristen lasien läpi maailmaa.

Olen itse joutunut pohdiskelemaan tätä aihepiiriä. En ole avioitunut. Toiveeni se olisi ollut aidosti. En tajunnut ja tiedostanut asiaa suhteissani ajoissa ja nuorempana, mutta tuo seikka vaikutti ratkaisevasti elämääni. Minun kädessäni ei loppupelissä ollutkaan sitten kaikki juonenkäänteet, mitä tuleman piti. Yllätyksiä on tullut. Itselleni ehkä valehtelin, ettei sillä seikalla ole merkitystä. Asia ei kirkastunut minulle ajoissa.

Tällä kokemuksella olisin elänyt toisin. Elämäni olisi kulkenut toisin.
Olen seurustellut ja osittain avoliittoillut 8 vuotta, 6 vuotta ja 7 vuotta. Minulla on pian aikuinen lapsi. Olen elänyt nyt yksin viimeiset 10 vuotta.

Kohdallani rakkaudet taitavat riittää. Minulla on rohkea, runsas, värikäs elämä. Ihania miehiä ja rakkautta oli. Tällaista en olisi kuitenkaan tilannut. Olen myös mielestäni antanut ajan kulua liian pitkälle ajattelematta, aikoinaan, sain ainoan lapseni 40-vuotiaana. Olisin varmasti pitänyt paljon useammasta lapsesta ja oikeasta perheestä. Lapsen isä on hieno mies, olemme hyvissä väleissä, vaikka hän ei halunnut jatkaa perhe(?)-elämää. Se ei ollut hänen "juttunsa" lopulta. Se oli minulle ilmoitusasia. Voi voi, mitä surua ja shokkia ja vääntöä ja kääntöä matkallani on ollutkaan.

Sinä et ainakaan nuorene. Pidä hyvä huoli itsestäsi. Nauti elämästäsi. Tee elämästäsi hyvä. Mieti asioita monelta kannalta, niin kuin nyt mietitkin.

Kiva lukea näitäkin tekstejä, joissa puolustetaan avioliittoa :) Kiitos!

Sinä olet pimeä!
Avioehto ei suojaa miehen hankkimaa varallisuutta. Nainen hinkuaa naimisiin vain saadakseen itsekkäästi etuja itselleen.

VarmuuttaKaipaava kirjoitti:

Kiva lukea näitäkin tekstejä, joissa puolustetaan avioliittoa :) Kiitos!

Tyypillistä naista, halutaan vain kuulla mitä halutaan. Tosiasioille ja todellisuudelle ei ole niin väliksi. . . .

Ja sitten ihmetellään että miksi hyvä uskoisia naisia kusetetaan 6-0. Siksi kun se tietynlainen epätoivo paistaa kilometrien päähän. Naimisiin joutuminen =VMP.

miehetVAROKAA kirjoitti:

Sinä olet pimeä!
Avioehto ei suojaa miehen hankkimaa varallisuutta. Nainen hinkuaa naimisiin vain saadakseen itsekkäästi etuja itselleen.

Jaa mitä? Samalla tavallahan se mieskin sitten vaan hinkuaa etuja itselleen, kun ei halua naimisiin. Ei halua naisensa (jota kaiketi väittää rakastavansa???) saavan mitään itseltään.

Ja miks aina väitetään naisen olevan jotenkin miehen omaisuuden perään? Mieskö se vaan sitä omaisuutta kartuttaa jos kumpikin käy töissä? Raha raha raha. Siitäkö kaikki on kiinni?

Nykyään naisellakin on omaisuutta, varmaan tuollakin ap:llä joka on jo 37 -vuotias, on jotain hihassakin eikä vaan tyhjät taskut.

Meillä ainakaan mies ei tuonut yhteiseen talouteen muuta kuin yhden mukin ja pankkitilin nollasaldon, kun kotiini muutti, täysin valmiille. Nyt on omakotitalo, kolme autoa, moottoripyörä ja mönkijät sun muut ja tavaraa yllin kyllin, ehkä jotain pankissakin. Kaikki yhteistä. Pitäisikö minun ruveta laskemaan, että paljonko se auttoi asiaa, että ei tarvinnut ihan tyhjästä aloittaa, ja sitten jaotella joka juttu, kumman on tämä ja kumman tuo? Jos erottaisiin, niin täytyisihän minun sitten saada tästä kaikesta enemmän, kun minullahan se alkupääoma oli, eli oma koti. Vai? Miksi se vaan tuntuu niin kovin turhauttavalta edes ajatella?

Jos mies on sitä mieltä, että hänen avioliiton aikana hankkimansa varallisuus on vain hänen, niin tuollaisen miehen pitää sitten myös laskea tarkkaan kaikki se, mitä hän on siinä avioliiton aikana myös kuluttanut ja millä tavoin mahdollisesti hänellä on ollut helpompaa hankkia sitä varallisuutta koska hänellä on ollut vaimo, joka on turvannut omalta osaltaan yhteistä toimeentuloa. Miten minusta vain näyttäisi siltä, että en tunne enkä tiedä yhtään hyvätuloista miestä, joka vain elättäisi kotona lojuvaa mitään tekemätöntä vaimoa. Luuserit on asia erikseen, niissä tapauksissa yleensä molemmat on luusereita. Eipä tarvi jakaa omaisuutta kun ei sitä ole.

Ei nämä ole niin yksinkertaisia asioita, kun mukana on myös myös tunteet ja kenties niitä lapsiakin. Silloin asiat monimutkaistuvat. Mutta parempi on tosiaan sellaisen ihmisen, jolla on näin tarkka tarve hyödyttää tuloillaan vain itseään, olla yksin. Silloin hän myös sairastaa yksin ja vanhenee yksin. Ja maksaa kaiken yksin, kukaan ei tue missään vaiheessa. Jos perhe-elämälle ja avioliitolle ei anna merkitystä, ei sitä myöskään ole.

Epätoivoinen naimisiinmenointo on ehkä hieman eri asia. Mutta en usko siinäkään olevan pääosassa toisen puoliskon varallisuus. Paitsi tietysti niin päin, kun auervaara iskee, mutta yleensä silloinkaan tämä huijari ei tahdo mennä naimisiin vaan kusettaa ne rahat muulla tavoin. Pitää kuitenkin muistaa, että uhrit ovat yhtä hyvin miehiä kuin naisiakin.

Voisitko käydä hoitamassa oman ongelmasi, "räkätappi", selvittämässä sen nimen.

Minusta tuollainen on sairasta. Hypätään vihille ja ei muuta kuin sen jälkeen päässä soi päivittäin ajatus, että perkele, kuolisipa tuo tuosta nyt äkkiä, niin saan valtiolta ilmaista fyrkkaa!!

Jestas sentään! Olen pahoillani, kun ajattelen millainen äiti sinulla on elämässäsi esimerkkinä ollut :( Toivottavasti löydät vielä Afroditesi, mutta etsi toki lähikuppilasi ulkopuolelta. Kaikkea hyvää sinulle.

Jessus, koska olet viimeksi käynyt psykiatrisi vastaanotolla?

jhgjg kirjoitti:

Jessus, koska olet viimeksi käynyt psykiatrisi vastaanotolla?

Juu ei, hesus EI ole minun psykopaattini.

Ja vaikka sellaisen tykönä kävisinkin, niin en kait minä sitä teille kertoisi.....

Pitihän se arvata että täällä on jo kerenneet kiukuttelijat pitämään kokoontumisajonsa, lauma vanhoja kiukkuisia harppuja joilla nuttura on niin tiukalla että näyttävätkin ihan joltain kirgiiseiltä. Eikö olekkin vittumaista kuinka se totuus pyrkiikin sattumaan. Ainakin siitä koirien älinästä päätellen mikä täällä on syntynyt kun hieman kalikkaa viskoo. Eikö olekkin paljon mukavampaa kiistää totuus laittamalla sormet korviin ja lällättemällä ettei kuule, sillähän sen todellisuuden voi silleen kivasti välttää.

Kirjoittaja "rakkauttaonmaailmassa" on kyllä siinä oikeassa että lapsuus oli vaikea, asuttiin maalla ja kaikki ikkunatkin oli metsään päin. Leluina oli ainoastaan käpylehmiä eikä niitäkään ihan joka päivälle riittänyt. Siitä vittumaisuus. Ahdistaa vieläkin niin helvetisti.

Näytäppä miehellesi avioliittolaki ja se kohta jos teistä jompi kumpi vaikka kuolee niin mitä tapajhtuu kun ette ole naimisissa niin avolesken elämä on aika hankalaa kun vaikka talosta puolet omistaakin lapset ja toisen puolen avoleski ja hänellähän ei ole asumisoikeutta jos lapset jossain vaiheessa haluavat perintöosuutensa talosta ja muutekin avioliitossa asiat paremmin ja kerroppa miehelles iettä leski saa lesken eläkkeen mutta avoleski ei saa mitään.

Tässä taas se nähdään, tosiasia joka ei pala tulessakaan. Naisille AINOA syy miksi haluavat naimisiin on ed. mainitut leskien eläkkeet ja asumisoikeudet. Helvetin rahan ahneet haaskat !

Aina kun se itselle sopii niin vaaditaan sitä tasa-arvoa ja sitten kun se ei pelaa omaan pussiin niin sitten se tasa-arvo ei enään olekkaan niin tärkeää. Menkää ämmät töihin, tehkää yhtä paljon töitä kuin miehet ja tienatkaa yhtä paljon että on sitten tasan samaverran niitä nallekarkkeja kun ollaan naimisiin menossa. Sellaisen naimisiin menon minäkin ymmärrän kun kummallakin on saman verran, joten ei ole sitä ilmiselvää motiivia sen "mennään naimisiin, MÄ HALUUUUUU-UNN !!!!"-kitinän takana.

Miten joku nykyaikana elävä voi kuulostaa kuin suoraan pimeältä keskiajalta ajatuksensa ammentava aatami? Oletan että "ämmät" tekevät töitä rutkasti enemmän kuin sinä ja silti, vaikka sinunlaisesi eivät siitä paljonkaan suostu maksamaan.

Yöäääk kirjoitti:

Miten joku nykyaikana elävä voi kuulostaa kuin suoraan pimeältä keskiajalta ajatuksensa ammentava aatami? Oletan että "ämmät" tekevät töitä rutkasti enemmän kuin sinä ja silti, vaikka sinunlaisesi eivät siitä paljonkaan suostu maksamaan.

Lue lisää

Yöki mitä yökit, mutta se tosiasia ei siitä muutu miksikään.

Ja mitä tulee tuohon työntekoon, voin sanoa että johan unen näit !. Niissä töissä millä minä olen elättänyt itseni jo "hyvän aikaa" ja tulen tekemään niin tästä edespäinkin ei yksikään akka jaksa tai edes pysty olla edes ensimmäiselle kahvitauolle. Kuolo korjaa kun ei pysty eikä kykene, jonka tähden teitä vitunkantotelineitä ei ole niissä hommissa näkynyt eikä näy. Teillä ei siihen piisaa fysiikka eikä äly.

Itsellä on täysin päinvastainen kokemus. Minä halusin lähes kymmenen vuotta saada miehen lähtemään parisuhdeterapiaan, mutta hän ei halunnut. Ja olin lopulta niin huonossa kunnossa, että oli pakko erota oman terveyden ja jaksamisen vuoksi.

Tätä asiaa voi katsoa laajemmastakin näkökulmasta. Ehkä mieskin on luvannut yrittää rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä? Mies on vain kuitenkin päätynyt huutamaan, syyttelemään ja uhkailemaan koko avioliiton ajan. Ihan vain inhimillisessä heikkoudessaan, kun ei ole muutoin osannut pahaa oloaan tuoda esiin, hoitaa itseään tai ei ole osannut myöskään rakkautta ja välittämistä tuoda esiin mitenkään rakentavasti. Voin kertoa, että kyllä se tekee elämän raskaaksi ja tappaa rakkauden. Kenen sitten pitäisi yrittää olla vastoinkäymisissä se joka tukee ja on läsnä? Kääntääkö toinenkin poski? Kuka tekee mitäkin väärin?

Elämä ja maailma todellakin muuttuvat aivan toiseksi kun perheeseen tulee uusi jäsen. On olemassa ihmisiä, jotka eivät halua lisääntyä juuri em. syystä. Ehkä he haluavat pitää oman erityisasemansa eivätkä tahdo kaatua vaatimusten ja velvollisuuksien alle joita uusi tulokas väistämättä tuo.