miten te toimisitte?

kokenutkovia

Tästä on ollut vaikea puhua kellekään. Ei ole kuraattorit, psykologit, vanhemmat, eikä perheneuvolan työntekijätkään osanneet auttaa, joten olen nyt tässä avautumassa säälittävästä ja typerästä elämästäni teille, jotka tuskin osaatte edes auttaa mutta toivon osaavanne edes hieman. Ketään tuskin elämänkertani kiinnostaa mutta kerron sen nyt tiivistettynä. Kun äiti sai tietää minusta, hän varasi ajan abortille, mutta ei mennyt sinne. Isäni ja äitini olivat vasta 17-vuotiaita ja kuten yleensä, kovia käymään kylillä. Äidilläni oli alkoholiongelmia silloin. Minusta ei pidetty huolta, joten minut otettiin huostaan ja olen asunut mummini ja naapureitteni luona. Noin vuonna 2002 äiti jätti isäni. 2006 äiti löysi pidempi aikaisen suhteen ja siitä se sitten alkoi...
Asuimme omakotitalossa ja äitini miesystävä oli outo. Sillä oli kirkkaan siniset syvälle katsovat silmät, se oli isokokoinen ja kalju. Yhtenä päivänä kun leikin alakerrassa, äiti kysyi voisinko viettää enemmän aikaa omassa huoneessani. Että hän sitten pyytää jos on asiaa. Tietenkin minä suostuin ja no...Olin sitten aika paljon yksi. Koulu alkoi vuonna 2007 ja muutimme pieneen kylään. Sain kavereita jonkin verran ja 2 pikkuveljeä. Kävin isäni luona pari kertaa kk. Hän ja hänen uusi vaimonsa sai 2 tyttölasta. Asiat äitini luona vain huononivat. Aamulla kun heräsin kouluun, isäpuoleni (äidin miesystävä) oli lähtenyt töihin. Minun piti syödä ruisleipää. En ikinä saanut vanukkaita tai muroja tai mitään sellaista. Minun piti juoda mehua. Koulupäivän jälkeen menin omaan huoneeseeni, tein omin avuin läksyt ja leikin iltaruokaan asti nukeillani. Iltaruoka minun piti syödä keittiön tasolla. Yksin. Muut söivät olohuoneessa ruokapöydän ääressä. Äiti laittoi minulle aina ruuan, mutta en saanut lisää. Ruuan jälkeen piti minun mennä ulkoilemaan tasan 2h. Jos en tehnyt mitään, tuli yleensä isäpuoleni huutamaan ja määräsi yli-aikaa. Liikunnan jälkeen menin omaan huoneeseeni piirtämään tai leikkimään nukeillani ja kuuntelin, kun perheeni nauroi ja jutteli. Minulla ei ollut telkkaria, enkä sitä saanut katsoa muutenkaan. Ei minulla koskaan ollut karkkipäivääkään. Puhelin oli alakerrassa pöydän päällä ja sain soittaa sillä vain isälleni Illalla kävin suihkussa. Joskus isäpuoleni meni minun jälkeen ja syytti sitten, että minä olisin muka kääntänyt suihkun kuumalle ja polttanut tämän selän. Iltapalanani oli ruisleipää keittiön pöydän ääressä ja sitten nukkumaan. Nukuin omassa huoneessani. Minulla oli oma vessa yläkerrassa ullakon vieressä. Äiti oli todella tarkka. Hän valitti jos en hymyillyt vaikka oli vaikeaa ja haukkui mulkkupääksi jos oli pahalla tuulella. Isäni ja jotkut sukulaisistani saattoivat tietää jotain sen hetkisestä elämästäni mutta eivät tehneet mitään. Meillä oli koira, joka eli niinkuin minä. Se oli illat sidottuna lyhyellä narulla pukuhuoneeseen. Se söi yksin ja eli siellä yksin. Päivät se oli pihalla narussa. Kesällä sen vesikuppi saattoi olla tyhjä, joten täytin sen salaa omalla vesipullollani. Olin vasta 3lk kun rupesin ajattelemaan omaa kuolemaa. Jotenkin selvisin siitä elämäntilanteestani. Pappani hukkui järvellä kun olin ala-asteella. Kerran lähdin juoksemaan peltoa pitkin enkä palannut. Äiti soitti poliisit mutta löysi minut sieltä lopulta. Viikonloppuisin jos isäpuoleni oli baarissa ja äiti kotona, saattoi tämä pyytää minut alakertaan juttelemaan miten on mennyt. En vain ymmärtänyt että se ei ollut normaalia elämää. Miksi äiti teki niin. Lopulta tilanne meni niin pahaksi että minä sain enää käydä koulussa ja kerran viikkoon suihkussa ja äiti toi ruuan huoneeseeni jotta isäpuoleni ei tarvitse nähdä minua. 2013 muutin isälleni ja elämä oli normaalia. Äitini erosi miehestään ja muutti lähelle Helsinkiä. Veljeni asuvat edelleen isällään mutta äiti saa heidät varmasti oikeuden kautta. Olen hakemassa lähihoitajaksi ja muuttamassa kesällä äidin luo. Välimme ovat ihan hyvät, paremmat kuin isäni kanssa vaikka on hänkin mukava. Äiti sanoi että hänen ex pompotti ja käskytti häntä eikä äiti uskaltanut olla minun puolellani. Silti minusta tuntuu vieläkin pahalle. Ahdistaa ja tuntuu että minusta on pala poissa. Itken tätä kirjoittaessani ja ymmärrät jos ette tajua tarinaani, mutta tämän kirjoittaminen auttaa vähän helpottamaan oloani. Kiitos jos luit tarinani ja toivot, että kerrot mitä siitä ajattelet. ❤

12

380

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • pinkkupinksu

      Voi ei. Oot kokenu kovii. En osaa sanoo mitää.

      • konenutkovia

        Ei tarviikkaa. :)


    • huhtikuussa

      Sulla on oikeus tuntea vihaa ja surua ja purkaa se kirjoittamalla tai puhumalla.Lapsuutesi aika oli paljon rajoitettua ja varmasti ahistaakin.Hyvä jos välit äitiin ovat kunnossa mutta keskustella varmasti pitäisi jossain vaiheessa asioista jotka on jäänyt mieltä vaivaamaan.Äitisuhteet on monesti kipeitä ja joskus tekis mieli vaan huutaa ja itkeä päin naamaa jos vääryyttä on koettu.Äitisi olisi voinut valita toisenkin tien mutta voi olla että silloin hallitsi pelko ja ihminen toimii siten kuten toimii.Sanoisin että anna tunteiden tulla ja mennä,tunteita ei kannata tukahduttaa vain sitä myöten voi tulla eheäksi ja tasapainoiseksi.Aika myös auttaa käsittelemään asioita mitä heti ei pystyisi.Tämmöset fiilikset täältä jostain:)

      • kokenutkovia

        Kiitos että ymmärrät. Olen yrittänyt jutella äitini kanssa, mutta vaikeaa se silti on. Tuntuu välillä että se ei ees välitä. Väittää vaan että pelkäsi puolustaa minua. Totta sekin mutta olin lähellä itsemurhaa.


    • Onneksi selvisit hengissä ja järkikin tuntuu pysyneen.Isäpuolesi ei ole mikään mies vaan todella mustasukkainen paskianen,jos edellinen avioliitto rassasi sitä noin paljon niin luulen Äitisi olleen tosissaan jalka puussa kiinni.Onhan se yksi tapaus jossa tappoivat lopulta pikkutytön käärimällä mattoon,ja oli mustelmilla ja oma äiti salli koko homman. Pitäisi saada lusimaan se äijä vähintään kymmenen vuotta mutta eipä taida äitisi uskaltaa,ja onkohan siinä viiden vuoden raja teon ja rikosilmoituksen välillä mikä on väärin.EI ollut kiva lukea,tulin pahalle tuulelle että jos se olis samassa kapakassa kuin minä ja kamuni voisi tulla pieni välirikko muusta aiheesta ettet sinä juotuisi kärsimään,mutta vois läski tummua.Ei se mitään auta mutta kyllä se vähän helpottaa.Tämä ei sitten ollut yllytys,kunhan mainitsin.

      • kokenutkovia

        Hengissä pysyin joo mutta itsemurha oli kyllä lähellä. Mun mielestä se on kyllä sairas paskiainen. Äiti sanoi että narsisti. En ole sitä tyyppiä joka hakkaa ihmisiä, mutta jos oikeasti tulisi jossain vastaan niin hakkaisin vaikka kuoliaaksi. Veljeni on vielä siellä asumassa siis. 6v. Ja 9v. Äiti uskaltaa vihdoin mennä oikeuteen ja saa pojat varmasti itselleen. ❤ Se mulkkupää ei käy ees töissä mutta kyllä ne siellä jonkii avulla elää. Jos pääsen puollustaa oikeudessa veljiä, tulee muuten kylmää kyytiä sille.


    • isomullkuroine

      kova kyrpä olisi auttanut kovaan elämään..sulla oli pihi isäpuoli!!

    • Kulkuset

      Äitinä olisit ollut mun elämäni ykkössijalla. Anteeksi on helppo antaa mutta luottamus pitää ansaita. Se että olet joutunut syviä nuorena ajattelemaan on ehkä susta muovannut vahvan ja sen mitä tänäpäivänä olet. Sinusta tulee varmasti hyvä lähihoitaja tai toinen samantapainen työ on henkilökohtainen avustaja joka on työnä antoisampaa ja viihdyttävämpää. Kirjoittaminen on hyvä tapa avata solmuja. Muista antaa aikaa vain itsellesikin ja kaikkiin tunteisiin jokaisella on oikeus.

    • paista-päivärisukasaan

      Todella surullista. Tsemppiä sinulle elämään. <3

    • onmullahaalarit

      :(

      • onmullahaalarit

        "isomullkuroine "

        sinä olet niitä ihmisiä joiden pään vetalointiin auttaa ainoastaan haulikko..


      • onmullahaalarit
        onmullahaalarit kirjoitti:

        "isomullkuroine "

        sinä olet niitä ihmisiä joiden pään vetalointiin auttaa ainoastaan haulikko..

        ellet hae apua


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille

      Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?
      Ikävä
      162
      1562
    2. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      27
      1522
    3. Heikki Silvennoinen ( Kummeli)

      Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on
      Kotimaiset julkkisjuorut
      70
      1338
    4. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      225
      1242
    5. Mitä toivot

      ensi vuodelta? :)
      Ikävä
      128
      1125
    6. Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?

      Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk
      Pyhäjärvi
      327
      1094
    7. Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.

      Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda
      Maailman menoa
      174
      1087
    8. Hyvää huomenta 18. luukku

      Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️
      Ikävä
      227
      1037
    9. Nyt kun Pride on ohi 3.0

      Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että
      Luterilaisuus
      310
      1027
    10. Minkä merkkisellä

      Autolla kaivattusi ajaa? Mies jota kaipaan ajaa Mersulla.
      Ikävä
      78
      1026
    Aihe